Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että anoppi ei kuulu ydinperheeseen, eikä hänellä ole mitään sananvaltaa siinä. Anoppi kuuluu sukuun.
Olen itse miniästä riippumattomista syistä joutunut hoitamaan pari yötä vastasyntynyttä täysimetyksellä ollutta vauvaa. Oli kyllä kauhea kokemus, kun vauva tajusi,että äitiä ei ole paikalla. Säälittävää itkua, ruoka ei mennyt pullosta millään aluksi, kun ei osannut siitä imeä. Mikään lohtu ei auttanyt, piti kantaa melkein koko ajan, tai heijata vaunuissa.
Sillä vaan kerron, että en voi käsittää miten joku tuon ikäisen voi haluta yöhoitoon.
Se oli minulle ainakin järkyttävä kokemus.
Ja on sentään omiakin lapsia ollut.
Kuulostat fiksulta. Minun anoppi olisi sanonut hoitamisen jälkeen vaikka olisi mennyt just noin, että "meillä oli niin ihanaa, kyllä se nähtiin että mummu ossaa, ei edes huomannut mummun rakas että äiti on muualla. Mie ottaisin ensviikonloppuna uudesti meille. On niin hyvä olla mummun kainalossa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.
Siis, hoidatko itse kotona vai kuinka? Ihan turhaa niiden äitien syyllistämistä joiden lapset ovat 1 vuotiaina jo päivähoidossa. Perusturva rakentuu myös muiden hoitavien aikuisten toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.Siis, hoidatko itse kotona vai kuinka? Ihan turhaa niiden äitien syyllistämistä joiden lapset ovat 1 vuotiaina jo päivähoidossa. Perusturva rakentuu myös muiden hoitavien aikuisten toimesta.
Hoidan kotona, töihin palaan kun kuopus on 3v. En syyllistä ketään, mutta minusta tämä on hyvä systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Anoppi ei kuulu ap:n perheeseen. Ap:n perhe on ap, mies ja lapset.
LUULENPA, että sinulta jäi lääkkeet ottamatta.
Ja sinäkö päätät jo ihan toisenkin ihmisen puolesta kuka perheeseen kuuluu ja kuka ei. Kertoo susta aika paljon.En minä mitään päätä.😂😂😂😂😂
Perheen määritelmä on ihan fakta. Anoppi on sukulainen, ei perheenjäsen.
Muuten vaan oli hirveä tarve korostaa, että juuri ap:n perheeseen ei kuulu anoppi. Uskoo ken tahtoo, psykomamma.
Eri mut anoppi ei missään maailmassa kuulu perheeseen! Se perhe on vanhemmat + lapset. Anoppi on sukua ei perhettä. Mikä ihme siinä on niin vaikeeta ymmärtää??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Eri
Mua on aina ihmetyttänyt nää "mummokin on perhettä" jutut.
Onko siis oikeasti ihmisiä jotka sillon kun sanoo, että vietettiin päivä perheen kesken, tarkottaa sitä, että he viettivät päivän niin, että paikalla oli äiti, isä, äidinisä, äidinäiti, isänisä, isänäiti ja lapset. Entä vanhempien sisarukset, kuuluvatko hekin perheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Tuo on kyllä kaikin puolin omituinen kannanotto 🤔
Perheen äidillä on huono asenne mummoja kohtaan kun haluaa vaikuttaa siihen miten oman lapsensa kanssa ollaan, eikö se ole ihan tervettä ja normaalia?
Millä tavalla se miniä estää miestään osallistumasta oman perheensä asioihin tai kieltää miestään siirtämästä omaa historiaansa omille lapsilleen? Yleensä kai pariskunta päättää itse mitä kaikkia perinteitä omista historioistaan tuodaan perheen omaan kulttuuriin, (siihen ei mummoilla tai papoilla ole mitään sanomista).
Ja tietenkin vanhemmat päättävät kenen sylissä oma lapsensa aikaansa viettää, kenelle muulle se päätösoikeus voisi kuuluakkaan.
(Alkoholiongelmista en ole nähnyt keskustelua, mutta kuka vaan voi sellaisen aloittaa, jos aihe kiinnostaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Tuo on kyllä kaikin puolin omituinen kannanotto 🤔
Perheen äidillä on huono asenne mummoja kohtaan kun haluaa vaikuttaa siihen miten oman lapsensa kanssa ollaan, eikö se ole ihan tervettä ja normaalia?Millä tavalla se miniä estää miestään osallistumasta oman perheensä asioihin tai kieltää miestään siirtämästä omaa historiaansa omille lapsilleen? Yleensä kai pariskunta päättää itse mitä kaikkia perinteitä omista historioistaan tuodaan perheen omaan kulttuuriin, (siihen ei mummoilla tai papoilla ole mitään sanomista).
Ja tietenkin vanhemmat päättävät kenen sylissä oma lapsensa aikaansa viettää, kenelle muulle se päätösoikeus voisi kuuluakkaan.
(Alkoholiongelmista en ole nähnyt keskustelua, mutta kuka vaan voi sellaisen aloittaa, jos aihe kiinnostaa.)
Älä nyt, meillä tehtiin esikoisen kohdalla selväksi että "meidän suvussa lapset on kyllä kastettu..." kun kerroimme että pidetään nimiäiset. Appivanhemmat toivat lapselle marketista ostetun puoli-uskonnollisen kortin, ei mitään muuta. Ei sillä että lahjat olisivat pääasia mutta serkut saivat heiltä koruja yms. kastejuhlissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.Onnea vaan kun pääs hajoaa lopulta tuohon. Saattaa se mummi nousta arvoon arvaamattomaan vielä.
Miksi se pää onnelliseen perhe-elämään hajoaisi????
T ohis
Missä kohtaa pää ei hajoaisi perhe-elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsenlapsi 2v aika lähellä. Mielelläni häntä hoidan ja samalla koen auttavani hänen vanhempiaan antamalla heille omaa kahdenkeskeistä aikaa tai aikaa hoitaa asioita. He haluaisivat, että ottaisin tytön yökyläänkin.
Ikää minulla on jo 70v, olen perusterve, mutta iän mukanaan tuomia remppoja on tullut. Kun lapsi on minulla, keskityn häneen 110%. Ehkä siksi väsyn hänen kanssaan. 2-5 t per kerta on ihan ok. Haluan myös, että etukäteen sovitaan, koska lapsi tuodaan ja koska haetaan pois ja edellytän, että sovitun mukaan eletään.
Eläkeläisen etuoikeutena nautin hitaista, pitkistä aamuista, vapaasta, rauhallisesta illasta ja keskeytymättömistä yöunista vuosikymmenten aikaisten ja kiireisten aamujen jälkeen, siksi en halua lasta yöksi kuin kerran kuukaudessa enkä aina sitäkään.
Näin meillä on mennyt aika hyvin. Tosin tunnen, että enemmänkin minulta odotetaan. Kunnioitan vanhempia ja siksi en lähde sooloilemaan millään lailla lapsenhoidon periaatteista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsenlapsi 2v aika lähellä. Mielelläni häntä hoidan ja samalla koen auttavani hänen vanhempiaan antamalla heille omaa kahdenkeskeistä aikaa tai aikaa hoitaa asioita. He haluaisivat, että ottaisin tytön yökyläänkin.
Ikää minulla on jo 70v, olen perusterve, mutta iän mukanaan tuomia remppoja on tullut. Kun lapsi on minulla, keskityn häneen 110%. Ehkä siksi väsyn hänen kanssaan. 2-5 t per kerta on ihan ok. Haluan myös, että etukäteen sovitaan, koska lapsi tuodaan ja koska haetaan pois ja edellytän, että sovitun mukaan eletään.
Eläkeläisen etuoikeutena nautin hitaista, pitkistä aamuista, vapaasta, rauhallisesta illasta ja keskeytymättömistä yöunista vuosikymmenten aikaisten ja kiireisten aamujen jälkeen, siksi en halua lasta yöksi kuin kerran kuukaudessa enkä aina sitäkään.
Näin meillä on mennyt aika hyvin. Tosin tunnen, että enemmänkin minulta odotetaan. Kunnioitan vanhempia ja siksi en lähde sooloilemaan millään lailla lapsenhoidon periaatteista.
Olipa mukava lukea viestisi. Juuri noin sen pitäisi mennä - tosin lapsen vanhempien ei pidä painostaa isoäitiä hoitamaan enemmän kuin mihin hän on itse halukas. Sano reippaasti asiasta tytön vanhemmille jos tuntuu että sinua painostetaan. Vaikkapa että rakastat tyttöä ja vietät aikaa tämän kanssa oikein mieluusti mutta oman jaksamisen rajoissa. Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Sinulla on paljon opittavaa ihmisistä jos todella ajattelet noin. Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän kahvihuone on sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Tarkoitat varmaan naiset. Näin miehenä saa aina kuulla, miten pitää kuunnella ja olla olkapäänä, mutta ei ehdottaa suoria ratkaisuja ongelmiin, koska naisen tunteet ja kuulluksi tuleminen ja ja ja
Samaa roskaa tämäkin "ongelma". Jotkut tuntuvat oikein nauttivan, kun on "ongelmia" ja "vaikeuksia".
Älä jaksa :D Olen miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja, meidän firman kahvihuone on ainakin sellainen kriisipesäke että olen ulkoistanut itseni "naisnäkökulman" roolista aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Näyttää kovasti siltä, että mummon suorittama "polkeminen" on ap:n omaa tulkintaa. Mutta näinhän ei saa sanoa. Pitää huutaa kuorossa, että ai-van, mummo on rajaton ja sairas, ja siten saadaan ap:lle kiva olo. Ap on lähtenyt itse tulkitsemaan yli ja draamailee täysin rinnoin mukana, itkee miehelleen miten tämän äiti mitätöi häntä ja jatkaa draamailua sen sijaan, että jämäkästi tekisi jotain sellaista, mikä oikeasti muuttaisi tilanteen.
Ap:lla on ihan oikeus omiin tunteisiinsa. Ja esim haluun päättää, mikä ja kuka tukee hänen äitiyttään.
Olen itse kasvanut rajattoman äidin kanssa ja ensimmäinen asia, joka siinä tallotaan on juurikin tuo. Oikeus tuntea kuten tuntee. Äiti määrää, mikä saa tuntua pahalta.
Jos tuntuu että joku on rajaton ja talloo, se myös yleensä on niin. Ihminen jolle on kasvatettu rajat tuntee sen tallonnan. Rajattoman kasvatti tuntee vain pahaa oloa. Mutta sitäkään ei saa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.
Turha yrittää. Mummot saavat kyllä sylitellä lapsia jos välit lapsen vanhempiin ovat kunnossa. Mutta jos lasten äidistä yritetään tehdä kakkosviulun soittaja jonka on siedettävä huonoa käytöstä mummon haluamisen takia niin sitten ei sylitellä. Mummo menee peilin eteen ja miettii mitä voisi tehdä toisin. Mummot ei nykyperheissä enää määrää ja sen tosiasian hyväksyminen näyttää tekevän aika kipeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.
Täällä on kylläkin kirjoitettu tavasta miten ottaa syliin ja miten pitää väkisin sylissä, miten karkaa huoneesta väkisin pitäen sitä vauvaa, miten pitää vauvaa väkisin niin ettei vauva näe äitiään/isäänsä, miten heijaa voihkien itseään samalla kun pitää sitä vauvaa.
OIen lukenut jokaikisen kirjoituksen, eikä yhdessäkään ole valitettu normaalista syliin ottamisesta. Ylläkuvatusta sairaasta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Kyllä täällä on useampia jotka todella ihmeissään lukee näitä kommentteja.
Onhan se selvä että on olemassa epätasapainoisia mummoja niin kuin äitejäkin.
Osa kommenteista kuitenkin on sitä tasoa että väistämättä tulee mieleen että kuka on oikeasti se epätasapainoinen.
Onko syntynyt niin kova kilpailu niistä vähistä lapsista joita enää syntyy että siitäkin nousee Haloo jos mummo ottaa lapsenlapsen syliin.Täällä on kylläkin kirjoitettu tavasta miten ottaa syliin ja miten pitää väkisin sylissä, miten karkaa huoneesta väkisin pitäen sitä vauvaa, miten pitää vauvaa väkisin niin ettei vauva näe äitiään/isäänsä, miten heijaa voihkien itseään samalla kun pitää sitä vauvaa.
OIen lukenut jokaikisen kirjoituksen, eikä yhdessäkään ole valitettu normaalista syliin ottamisesta. Ylläkuvatusta sairaasta kyllä.
Ap:n pitäisi nyt vaan kiltisti hyväksyä mummon sekoilu ja viedä vauva yksin mummolle pakkosylitettäväksi, ettei vaan vaikuta hysteeriseltä! Tuhma Ap kun pilaa mummon äitifantasiat ja suojaa lastaan altistumiselta emotionaaliselle hyväksikäytölle. Kun lapsi aikuisena kysyy miksei kukaan puuttunut, voi Ap kainosti kertoa ettei halunnut vaikuttaa hysteerikolta. Kun mummo haluaa niin siihen sopeudutaan, vauvasta asti.
Mun anoppi sano mulle "Niin paljon kun mun anoppi puuttui meidän perheen asioihin niin voit olla varma että minä tulen puuttumaan teidän asioihin vielä enemmän" Eli se että häntä on kohdeltu huonosti oikeuttaa hänet kohtelemaan minua huonosti. Sit itki martyyrinä kun pistin rajat. Mies yritti saada mua antamaan periks äidilleen mutta miehelle ilmotin että jos äitinsä on hänelle tärkeämpi kun meidän perhe niin asia on helposti järjestettävissä. Nyt onneks ollaan saatu suht hyvä tasapaino meidän perheen ja anopin välille ja mies ymmärtää pistää äitinsä touhuille ajoissa stopin jos meinaa lähteä laukalle.
-Se kenen lapsi saa anafylaksian pähkinästä ja mummo ois syöttämässä lapselle pähkinää ku "ihottumaahan se vaan on"