Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Anoppi ei kuulu ap:n perheeseen. Ap:n perhe on ap, mies ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Täällä on monet avautuneet omasta henkilökohtaisesta tilanteesta, mikä sinun syy on olla tässä ketjussa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en mitenkään haastaakseni riitaa tms. Jos oikein tulkitsen viestejä, niin olet jo aika monta kirjoittanut, joten ilmeisesti ap:n asia jollain tapaa koskettaa sinua?
Mietin vain, että jos haluat hedelmällisempää keskustelua saada aikaan, niin voithan anonyymisti kertoa toista näkökulmaa tällaisiin tilanteisiin? Ei täällä kukaan tunnista, kuten huomaat niin aihe näkökulmasta tai toisesta on kuitenkin aika yleinen.
Tai ainakin itse olen tulkinnut niin, että elämääsi liittyy tällainen tilanne joko isovanhemman tai muun sukulaisen roolissa. Kenties sinulla on miniä tai käly, joka mielestäsi on liian "herkkä", tiukka tai käy jotain valtataistelua? Ei kai kukaan ihan muuten vain jaksaisi näin paljon kirjoitella aiheeseen, joka ei itseä kosketa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Anoppi ei kuulu ap:n perheeseen. Ap:n perhe on ap, mies ja lapset.
LUULENPA, että sinulta jäi lääkkeet ottamatta.
Ja sinäkö päätät jo ihan toisenkin ihmisen puolesta kuka perheeseen kuuluu ja kuka ei. Kertoo susta aika paljon.
En minä mitään päätä.😂😂😂😂😂
Perheen määritelmä on ihan fakta. Anoppi on sukulainen, ei perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Anoppi ei kuulu ap:n perheeseen. Ap:n perhe on ap, mies ja lapset.
LUULENPA, että sinulta jäi lääkkeet ottamatta.
Ja sinäkö päätät jo ihan toisenkin ihmisen puolesta kuka perheeseen kuuluu ja kuka ei. Kertoo susta aika paljon.En minä mitään päätä.😂😂😂😂😂
Perheen määritelmä on ihan fakta. Anoppi on sukulainen, ei perheenjäsen.
Muuten vaan oli hirveä tarve korostaa, että juuri ap:n perheeseen ei kuulu anoppi. Uskoo ken tahtoo, psykomamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Anoppi ei kuulu ap:n perheeseen. Ap:n perhe on ap, mies ja lapset.
LUULENPA, että sinulta jäi lääkkeet ottamatta.
Ja sinäkö päätät jo ihan toisenkin ihmisen puolesta kuka perheeseen kuuluu ja kuka ei. Kertoo susta aika paljon.En minä mitään päätä.😂😂😂😂😂
Perheen määritelmä on ihan fakta. Anoppi on sukulainen, ei perheenjäsen.
Muuten vaan oli hirveä tarve korostaa, että juuri ap:n perheeseen ei kuulu anoppi. Uskoo ken tahtoo, psykomamma.
Hölmö. Minä vain sanoin että ei ap:n tarvitse mennä perheneuvolaan, jos anoppinsa on hullu. Kun ei anoppi kellään kuulu perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Ap ei ole hysteerinen, vaan selkeä.
Sinä olet mutujen hysteerinen kuningatar.
Ei ap:lla perheessä ole ongelmaa. Anopin perheessä on..
Siinä oli yks luulo sinulla liikaa. Niin tuohan se ongelma onkin, että ongelmaa ei ole missään muualla kun mummossa. Kyllä se on kaikkien ongelma jos yhdellä vippaa päästä.
Mutta jauhakaa te mammat täällä rauhassa, sehän tän palstan ihka ainoa tarkoitus onkin päästä teroittamaan kielenkärkiä.
Ei se ole ap:n perheessä se ongelma, jos anopilla viiraa. Miksi hän siis perheneuvolaan menisi?
En puhunut pelkästään ap:st vaan viittasin näin yleensä. Mutta anoppiko ei sinusta kuulu perheeseen? Luulisi, että lapsen mummo on aika oleellinen osa perhettä ainakin niille lapsenlapsille ja omalle lapselle.
Luulisi ja luulisi ja luulisi.
Anoppi ei kuulu ap:n perheeseen. Ap:n perhe on ap, mies ja lapset.
LUULENPA, että sinulta jäi lääkkeet ottamatta.
Ja sinäkö päätät jo ihan toisenkin ihmisen puolesta kuka perheeseen kuuluu ja kuka ei. Kertoo susta aika paljon.En minä mitään päätä.😂😂😂😂😂
Perheen määritelmä on ihan fakta. Anoppi on sukulainen, ei perheenjäsen.
Muuten vaan oli hirveä tarve korostaa, että juuri ap:n perheeseen ei kuulu anoppi. Uskoo ken tahtoo, psykomamma.
Hölmö. Minä vain sanoin että ei ap:n tarvitse mennä perheneuvolaan, jos anoppinsa on hullu. Kun ei anoppi kellään kuulu perheeseen.
Me käytiin pari krt perheneuvolassa miehen äidin takia (tai oikeastaan miehen takia kun ei kyennyt puhumaan äidilleen riittävän selkeästi). Saatiin konkreettisia ohjeita rajojen vetoon. Kuopus kun syntyi tuumas anoppi että no tästä tulee mummin pieni. Jokaisen kohdalla yritti noita vastasyntyneen yöhoitoja ja muita. Mies erehty sanomaan että no eikö sitä vois ajatella että äitinsä sais tämän kanssa vähän vapaammat kädet. Soitin siltä istumalta neuvolaan. Anoppi ei kuulu meillä perheeseen mitenkään, lasten kanssa saa olla kunhan hommassa on tolkkua enkä kuule jälkeenpäin että pyytänyt kutsumaan itseään mamiksi taikka tivannut 3veeltä onko mummi kivempi kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.
Onnea vaan kun pääs hajoaa lopulta tuohon. Saattaa se mummi nousta arvoon arvaamattomaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.Onnea vaan kun pääs hajoaa lopulta tuohon. Saattaa se mummi nousta arvoon arvaamattomaan vielä.
Miksi se pää onnelliseen perhe-elämään hajoaisi????
T ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.Onnea vaan kun pääs hajoaa lopulta tuohon. Saattaa se mummi nousta arvoon arvaamattomaan vielä.
Miksi se pää onnelliseen perhe-elämään hajoaisi????
T ohis
Ei tuo ole lapsen kannalta mikään onnela. Isovanhemmilla on tärkeä rooli ennen 2v ikää. Kiva tosissaan olla tukahdutettu mamman kainaloon eikä koskaan saa todella hyvää suhdetta isovanhempiin jos vauvana ei saa ikinä kertaakaan rauhassa hoitaa. Leijona emo hymyilee hampaat irvessä kun on niin ihanaa, karjuu pää punasena kotonansa lapsille kun ei saa levätä koskaan. todellisuus voi olla toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Nyt on pakko vastata tähän. Olen takuulla av:n mittapuulla leijonamutsi kun meillä lapset elää lähellä äitiä 2 vuotiaaksi. Vauva-aika on perheelle rauhoitettu, kyläillään ja touhutaan normaalisti mutta vauva on minulla liinassa. Mummi ja mummo pääsee estradille enemmän 2 ikävuoden jälkeen. Lapsia neljä ja kouluikäiset tosi reippaita ja itsenäisiä. Vauva on äidin ja isän ja sisarusten, me ajatellaan itseämme ihan tyynesti tässä kohtaa. Ja pikkutaaperolle syli on auki aina, puhutaan todella pienestä jos lapsi vaikka 1,5v. Ei tarvitse olla valmis yöhoitoihin!
Lapsen perusturva rakentuu ennen kahta ikävuotta ja lapsi jolla on hyvä perusturva, suuntautuu helposti ja innolla ulkomaailmaan kun on siihen valmis.Onnea vaan kun pääs hajoaa lopulta tuohon. Saattaa se mummi nousta arvoon arvaamattomaan vielä.
Miksi se pää onnelliseen perhe-elämään hajoaisi????
T ohis
Ei tuo ole lapsen kannalta mikään onnela. Isovanhemmilla on tärkeä rooli ennen 2v ikää. Kiva tosissaan olla tukahdutettu mamman kainaloon eikä koskaan saa todella hyvää suhdetta isovanhempiin jos vauvana ei saa ikinä kertaakaan rauhassa hoitaa. Leijona emo hymyilee hampaat irvessä kun on niin ihanaa, karjuu pää punasena kotonansa lapsille kun ei saa levätä koskaan. todellisuus voi olla toinen.
Onnellinen äiti tarjoaa onnellisen lapsuuden. Alistettu, kyykytetty, julkisesti haukuttu ja kilpailutettu äiti ei.
Olen samaa mieltä, että anoppi ei kuulu ydinperheeseen, eikä hänellä ole mitään sananvaltaa siinä. Anoppi kuuluu sukuun.
Olen itse miniästä riippumattomista syistä joutunut hoitamaan pari yötä vastasyntynyttä täysimetyksellä ollutta vauvaa. Oli kyllä kauhea kokemus, kun vauva tajusi,että äitiä ei ole paikalla. Säälittävää itkua, ruoka ei mennyt pullosta millään aluksi, kun ei osannut siitä imeä. Mikään lohtu ei auttanyt, piti kantaa melkein koko ajan, tai heijata vaunuissa.
Sillä vaan kerron, että en voi käsittää miten joku tuon ikäisen voi haluta yöhoitoon.
Se oli minulle ainakin järkyttävä kokemus.
Ja on sentään omiakin lapsia ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Jo pelkästään tieto kohtalotovereista voimaannutti minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Tämä onkin asiassa se kummallinen puoli. Tuntuu kuin äidit eivät haluaisi etsiä ratkaisua asiaan ollenkaan. Ap:n tapauksessa mummun epämieluisaa käytöstä on jatkunut jo lähes vuosi, taustalla on samanlaista käytöstä vanhempien lastenlasten osalle ja äiti ihmettelee, että mitähän sitä tekis. Isä puolestaan ei tekisi mitään, vaikka mummu on hänen äitinsä ja näin ollen ykköshenkilö setvimään suvunvälisiä ongelmia.
Täällä ehdotetut tavat puuttua asiaan eivät kelpaa. Kauemmas ei voi muuttaa, ovea ei voi panna säppiin, perheneuvolaa ei voi käyttää, keskustella ei voi. Paitsi oletettuihin piilov-uiluihin kuuluu vastaa samalla mitalla ja korostaa, että äiti on virheetön ja määrää ja muiden toiminta on sairasta.
Siis onhan ap menossa perheneuvolaan, mikäli oikein ymmärsin niin vuoden alusta? Jos ovat vasta rakentaneet niin ei ole ihme jos ei ensimmäisenä mietitä muuttoa. Ap:n anoppia ei ole myöskään kiinnostanut kun poikansa puhunut hälle. Ongelmaa on minusta siinä että mummo polkee ap:n äitiyttä pienin teoin joihin on vaikea puuttua. Jatkuva tapaamisten välttely johtaa lopulta konfliktiin. Veikkaan että ap on aika nuori ja mummo täten olettaa että saisi suurenkin roolin lapsenlapsen elämässä. En ole varma tunnistanko kaikki apn viestit mutta näin tuon mietin.
Luin keskustelua ja täytyy sanoa, että ap on oikeassa ettei anopin käytös ole normaalia.
Isovanhempien tehtävä on antaa tilaa vanhemmille, he ovat aina ykkösiä lapsen elämässä ja tuota pitää kunnioittaa.
Itse nautin lastenlapseni seurasta, mutta huomaan tätä lapsellista mustasukkaisuutta kun lapsi kertoo rakastavansa toista mummua enemmän tai että toisen papan mökillä on paljon mukavampaa.
Kuitenkin lapsella on oikeus rakastaa ja tykätä kenestä haluaa.
Kun olin nuori äiti, oma äiti oli läheinen ja monet kodin perinteet siirsin omaan perheeseen.
Varmasti tämä välittyi lapsilleni, mikä nyt harmittaa koska hyvä mummo on isäniäitikin .
Nyt dementian alkuvaiheessa hän tuleutuu poikaansa , joka on ikuisesti hänen " pieni poikansa".
Enää ei ärsytä....
Mutta itse haluan olla äitinä ja mummona tilaa antava, tarvittaessa olemassa itsenäinen ihminen.
Ihminen parhaimmillaan kasvaa koko elämänsä henkisesti, ja oppii avaamaan tunnelukkonsa .
Rakkaus on puhdasta, mutta siihen liittyy usein paljon tunnereaktioita mitkä ovat syntyneet jo lapsena.
Kuitenkin jokaiselle lapselle on rikkautta mahdollisimman monta rakastavaa aikuista, jotka rakantevat siltoja puhuen eikä riko riitelemällä.