Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Tässä on monta ongelmaa. Nuori äiti on tottakai, iloinen, että häntä ei jätetä yksin. Hän on iloinen, että isovanhemmat ovat hullaantuneita hänen pienokaisestaan. Että hänen lapsellaan on paljon rakastavia ja lämpimiä ihmissuhteita tukenaan elämän tiellä. Hän ei halua erakoittaa lastaan yksinäisyyteen, hän tajuaa, jos hän on terve sielustaan, Kahlil Gibranin voimallisimman runon sanoman: sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat itseensä kaipaavia elämän tyttäriä ja poikia. he tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle....
Ongelma on siinä, että joillain mummoilla on outo vaisto syrjäyttää äiti. Tässä ei ole kysymys rakkaudesta. Oikeasti rakastava mummo kunnioittaa lapsen äitiä ja ajattelee lapsen parasta. tässä on kysymys vallasta ja rakkauden kaapuun verhotusta henkisestä pahoinpitelystä ei aidosta rakkaudesta. Lapsen etu on sivuseikka äidistä puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monta ongelmaa. Nuori äiti on tottakai, iloinen, että häntä ei jätetä yksin. Hän on iloinen, että isovanhemmat ovat hullaantuneita hänen pienokaisestaan. Että hänen lapsellaan on paljon rakastavia ja lämpimiä ihmissuhteita tukenaan elämän tiellä. Hän ei halua erakoittaa lastaan yksinäisyyteen, hän tajuaa, jos hän on terve sielustaan, Kahlil Gibranin voimallisimman runon sanoman: sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat itseensä kaipaavia elämän tyttäriä ja poikia. he tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle....
Ongelma on siinä, että joillain mummoilla on outo vaisto syrjäyttää äiti. Tässä ei ole kysymys rakkaudesta. Oikeasti rakastava mummo kunnioittaa lapsen äitiä ja ajattelee lapsen parasta. tässä on kysymys vallasta ja rakkauden kaapuun verhotusta henkisestä pahoinpitelystä ei aidosta rakkaudesta. Lapsen etu on sivuseikka äidistä puhumattakaan.
Isovanhemmuudesta ollaan tehty sellainen elämää koossa pitävä voima ja arjen kivijalka ja lapsi ilman isovanhempia on suojaton pikku raasu kylmässä maailmassa jonka lapsuus on varmasti ihan paska ilman isovanhempien lämmintä rakkautta. Fakta on se että lapsi tarvitsee tyytyväiset ja itsevarmat vanhemmat kasvaakseen itse samanlaiseksi. Joidenkin isovanhempien elämäntehtävä tuntuu olevan vanhempien mitätöiminen ja sen myötä ihana tunne omasta, kauhean tärkeältä tuntuvasta roolista.
Isovanhemmat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti perheen ulkopuolisia aikuisia joilla voi olla ihan mitä ongelmia tahansa, niin kuin kaikilla ihmisillä. Hyvät isovanhemmat ovat toki mahtava juttu ja kiva bonus lapsen elämässä.
Ja kyllä se on niin että lapsi on äidin ja isän "oma". Sen ajatteleminen voi tukea vanhemmuuden tunnetta. Jossain vaiheessa lapsi irtautuu vanhemmistaan ja itsenäistyy, mutta sitä ennen vanhemmat saavat kyllä iloita ja nauttia siitä tosiasiasta että tuo pieni ihminen on heidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysytään "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?". Vastaus on se, että vauvan tehtävä ei ole hoitaa isoäitiä. Totuus on yksinkertaisesti tämä.
Sen sanominen ääneen että vauvan pitely tuo voimia ei tarkoita mitään oikeata hoitamista kuitenkaan ja se unohtuu näissä ketjuissa. Tuskin se isoäiti sanoo enää 3 vuotiaalle, tule syliin että jaksan mennä töihin. Vauva ei tajua eikä stressaa noita puheita eli ap vois pikkusen rentoutua.
Kyllä vauva tajuaa ja aistii enemmän kuin monesti uskotaan. Jos mummo esimerkiksi pitää vauvaa väkisin sylissä vaikka vauva ei haluaisi olla sylissä, niin kyllä vauva sen tuntee, tajuaa ja aistii. Jos asennoituminen on sitä, että vauvan pitäisi tyydyttää mummon tarpeet, niin se johtaa väkisinkin vääränlaiseen suhtautumiseen vauvaa ja perhettä kohtaan ja vääränlaiseen hoitoon vauvaa kohtaan. Tässä kohtaa isoäiti laittaa omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle, ja se ei ole hyvää isovanhemmuutta.
Tämä. Sitten taaperoiässä tulee halailupainostukset ja muut. "nyt pitää antaa mummolle lähtöhali, muuten mummolle tulee paha mieli". Eli vastentahtoinen fyysinen läheisyys pitää sietää ettei aikuinen pahoita mieltään. Kumma juttu että lasten hyväksikäyttö pystytään salaamaan niin hyvin, onko ihmekään jos lapsi opetettu jo vauvasta siihen että omat rajat ovat toissijainen asia jos kyseessä riski tuottaa pettymys aikuiselle.
Juuri näin! Minä kirjoitin muutama sivu sitten siitä, miten vahingollista tuollainen pakkosylittely voi olla. Se aiheuttaa nimenomaan tuota rajojen hämärtymistä ja viestittää lapselle, ettei tämän fyysisellä koskemattomuudella ole niin väliä.
Olen itse lapseton mutta olen lukenut tätä ketjua mietteliäänä ja välillä ahdistuneena. Itselläni on nimittäin kokemusta tuosta pakotetusta läheisyydestä, ei isovanhemman mutta erään toisen sukulaisen taholta. Esiteini-iässä se alkoi saada suorastaan seksuaalisen häirinnän piirteitä, kun sukulainen yritti kiskoa väkisin syliinsä, pakottaa halaamaan jne. vaikka en todellakaan halunnut. Asiaan ei puututtu mitenkään vaan saamani palaute oli lähinnä tyyliä "sukulaiselle tulee paha mieli, jos et suostu läheisyyteen." Eli siis siinä oli vastakkain aikuisen ihmisen "tunteet" ja esiteini-ikäisen tyttölapsen koskemattomuus... ja ympäristö tuntui pitävän aikuisen tunteita tärkeämpinä.
Hyi s*atana.
Tuo oli yhden aikakauden kasvatustapa. Huomaa kyllä, että vanhempien omat rajat vaikuttavat lapsiin - äitini nimittäin oli miesten heittopussina pitkälle aikuisikäänsä asti ja hän kasvatti meitä muita samanlaisiksi. Hän ei ikinä tullut toimeen sen ajatuksen kanssa, että olisin erilainen ja laittaisin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Vaihdevuodet saattavat selittää asiaa osittain mutta ei täysin. Kaikista mummoista ei tule rajattomia tai kajahtaneita. Veikkaan, että monilla näistä hirviöanopeista ja -mummoista on jotain ihan oikeaa mielenterveysongelmaa tai jokin persoonallisuushäiriö. Ei nimittäin ole millään lailla tervettä, että mummo kuvittelee olevansa vauvan "oikea äiti" tai luulee voivansa kaapata lapsen itselleen.
Niin, vähän minustakin vaikuttaa siltä, että mielenterveysongelmaa on. Siihen pitäisi saada sitten apua ihan ammattilaiselta. Ei ole tosiaankaan tervettä käyttäytymistä vauvan vieminen äidiltään. Tavallaan huono tilanne kaikkien kannalta. Vauva on kuitenkin se ihminen, jota kuuluu ensisijaisesti suojella, koska vauva ei pysty suojelemaan itseään.
Jatkan vielä: isoäidin mielenterveysongelmaan tulisi siis hakea apua ammattilaiselta, eikä vauvalta!
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monta ongelmaa. Nuori äiti on tottakai, iloinen, että häntä ei jätetä yksin. Hän on iloinen, että isovanhemmat ovat hullaantuneita hänen pienokaisestaan. Että hänen lapsellaan on paljon rakastavia ja lämpimiä ihmissuhteita tukenaan elämän tiellä. Hän ei halua erakoittaa lastaan yksinäisyyteen, hän tajuaa, jos hän on terve sielustaan, Kahlil Gibranin voimallisimman runon sanoman: sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat itseensä kaipaavia elämän tyttäriä ja poikia. he tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle....
Ongelma on siinä, että joillain mummoilla on outo vaisto syrjäyttää äiti. Tässä ei ole kysymys rakkaudesta. Oikeasti rakastava mummo kunnioittaa lapsen äitiä ja ajattelee lapsen parasta. tässä on kysymys vallasta ja rakkauden kaapuun verhotusta henkisestä pahoinpitelystä ei aidosta rakkaudesta. Lapsen etu on sivuseikka äidistä puhumattakaan.
Aivan. Vaikuttaa vähän siltä, että mummo haluaa käydä valtataistelua miniänsä kanssa lapsesta. Asetelma on vahingollinen kaikille osapuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittävät päästä väkisin kylään, sanot vain että nyt ei jakseta vieraita. Jos yrittävät edelleen väkisin, sanot uudelleen että ei sovi, nyt ei haluta vieraita vaan halutaan olla omissa oloissamme.
"Vieraita? eihän me mitään vieraita olla? ei meistä ole mitään häiriötä , olkaa vaan omissa oloissanne ja me hoidetaan vauvaa. " ( en ole ap mutta samaa taustaa vasten näin meillä on siihen isovanhempi vastannut)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Tulee kinoksittain lunta tupaan, mutta jos yo on kaikki niin oisko vähän yliherkkyyttä?
Mummon oma kulta,isin tyttö, äidin oma kulta ovat sanontoja ilman ,että niillä halutaan mitään omistusoikeutta tai määräysvaltaa kohteeseen.Lässytys on ärsyttävää siitä olen samaa mieltä.Tietysti se äiti voisi kysyä miten lapsenne, kakaranne , lapsenlapseni voivat tai ihan nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Tulee kinoksittain lunta tupaan, mutta jos yo on kaikki niin oisko vähän yliherkkyyttä?
Mummon oma kulta,isin tyttö, äidin oma kulta ovat sanontoja ilman ,että niillä halutaan mitään omistusoikeutta tai määräysvaltaa kohteeseen.Lässytys on ärsyttävää siitä olen samaa mieltä.Tietysti se äiti voisi kysyä miten lapsenne, kakaranne , lapsenlapseni voivat tai ihan nimellä.
No nehän on isin tyttöjä ja äidin kultia. Mutta ei mummon.
En ole ikinä yhdestäkään sukulaislapsesta käyttänyt termiä ”oma kulta”. Ihan vain omistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monta ongelmaa. Nuori äiti on tottakai, iloinen, että häntä ei jätetä yksin. Hän on iloinen, että isovanhemmat ovat hullaantuneita hänen pienokaisestaan. Että hänen lapsellaan on paljon rakastavia ja lämpimiä ihmissuhteita tukenaan elämän tiellä. Hän ei halua erakoittaa lastaan yksinäisyyteen, hän tajuaa, jos hän on terve sielustaan, Kahlil Gibranin voimallisimman runon sanoman: sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat itseensä kaipaavia elämän tyttäriä ja poikia. he tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle....
Ongelma on siinä, että joillain mummoilla on outo vaisto syrjäyttää äiti. Tässä ei ole kysymys rakkaudesta. Oikeasti rakastava mummo kunnioittaa lapsen äitiä ja ajattelee lapsen parasta. tässä on kysymys vallasta ja rakkauden kaapuun verhotusta henkisestä pahoinpitelystä ei aidosta rakkaudesta. Lapsen etu on sivuseikka äidistä puhumattakaan.
Aivan. Vaikuttaa vähän siltä, että mummo haluaa käydä valtataistelua miniänsä kanssa lapsesta. Asetelma on vahingollinen kaikille osapuolille.
Yleensä tuossa valtataistelussa saa mummeli näpeilleen, jos lapsen äiti on psyykkisesti terve. Tie rajojen vetoon voi olla pitkä mutta lopputulemana vallanhimoinen mummo jää nuolemaan näppejään. Sitten toki uhriudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.
Ei voi käsittää miten aikuinen ihminen voi toimia noin, ärsyttää tahallaan toista ja vielä lapsen välityksellä. Meillä tuo anopin keino nokitella minulle oli vauvan pussailu. Alkuun pussaili suulle, puutuin siihen heti, sanoin että vältän kariesta ja muita sylkibakteereja. Katsoi minua nokka kiukusta vapisten, yläviistosta, siis niin loukkaantuneena! Pusut siirtyivät poskille, nenään, otsaan, käsiin. Puutuin taas, sanoin että pointti on sylkikontakti - poskilta ja käsistä se sylki kulkeutuu suuhun. Monesti anoppi itse pyyhki hihallaan kuolasta litimärät kasvot vilkuili minua. Pussailu siirtyi korviin, ohimoihin, piti vain saada pussailla! Minulla alkoi mennä hermo ja laitoin miehen asialle. Niin tuli karieksesta yms. miehen suvun yhteinen vitsi ja nykyään anoppi "pussailee" niin ettei voi sanoa pussaako oikeasti vai tekeekö vain maiskautuksen suullaan. Mitä hittoa voi tuolla tavoin toimivalle aikuiselle edes sanoa? Ja tuokin on "niin pientä", ettei siitä tavallaan voi sanoa. Anoppi kiekaisee riemastuneena "enkä pussaa, kun höpsöttelen vaan! Hui kun olet niin ku haukka oikeen, hah hah haa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Turha tässä nyt on alkaa ketään tyhmäksi haukkumaan. Ei tiedetä miten ap on asiasta puhunut, on hankalampi jutella irl kuin avautua keskustelupalstalla. Toisekseen on ehkä ajatellut puhua mummolle ikään kuin ammattilaisena vauvan ja perheen tarpeista, vähän niin kuin auktoriteettina. Normaalille ihmisellehän tuo luultavasti toimiikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Turha tässä nyt on alkaa ketään tyhmäksi haukkumaan. Ei tiedetä miten ap on asiasta puhunut, on hankalampi jutella irl kuin avautua keskustelupalstalla. Toisekseen on ehkä ajatellut puhua mummolle ikään kuin ammattilaisena vauvan ja perheen tarpeista, vähän niin kuin auktoriteettina. Normaalille ihmisellehän tuo luultavasti toimiikin.
Meidän nla-terkka tuumasi vain että vois kokeilla antaa enemmän yhteistä aikaa mummolle ja lapsille. Naurahteli lämpimästi kun kerroin mummon käytöksestä, niin ne isoäidit joskus höpsähtää. Ota omaa aikaa, vaikka päikkärit kun mummo on kylässä. Meno oli tämän ketjun tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Turha tässä nyt on alkaa ketään tyhmäksi haukkumaan. Ei tiedetä miten ap on asiasta puhunut, on hankalampi jutella irl kuin avautua keskustelupalstalla. Toisekseen on ehkä ajatellut puhua mummolle ikään kuin ammattilaisena vauvan ja perheen tarpeista, vähän niin kuin auktoriteettina. Normaalille ihmisellehän tuo luultavasti toimiikin.
Sorry, mutta kyllä tuo osoittaa todellista tyhmyyttä ja suorastaan ammattitaidottomuutta.
Lähteä juurikin taaaaaas tuosta, että mummot on ihania ja pullantuoksuisia jne. Ja lytätä ne äidin tuntemukset saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Turha tässä nyt on alkaa ketään tyhmäksi haukkumaan. Ei tiedetä miten ap on asiasta puhunut, on hankalampi jutella irl kuin avautua keskustelupalstalla. Toisekseen on ehkä ajatellut puhua mummolle ikään kuin ammattilaisena vauvan ja perheen tarpeista, vähän niin kuin auktoriteettina. Normaalille ihmisellehän tuo luultavasti toimiikin.
Sorry, mutta kyllä tuo osoittaa todellista tyhmyyttä ja suorastaan ammattitaidottomuutta.
Lähteä juurikin taaaaaas tuosta, että mummot on ihania ja pullantuoksuisia jne. Ja lytätä ne äidin tuntemukset saman tien.
no JUURI noin siinä sanottiinkon.... Voi hyvänen aika näitä palstan hysteerikkoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen kirjoitti:
Itselläni oli joskus samanlainen tilanne ensimmäisen lapseni kanssa. Sitä on myös herkillä enemmän ensimmäisen lapsen kanssa. Itse koin samanlaisia tunteita ex-anoppini kanssa ja käyttäytyi samalla tavalla mitä sinunkin anoppisi. Tiedän tunteesi niin hyvin. Mielestäni miehesi kuuluisi keskustella asiasta anopin kanssa. Hän ei välttämättä ole itse edes tajunnut miltä sinusta voi tuntua hänen käytös ja pitää sitå normaalina. Varsinkin ensimmäiseen lapsenlapseen jotkut isovanhemmat hullaantuvat niin kovin ettei itse ymmärrä, että voi käytöksellään loukata. Mielestäni perheelle pitäisi antaa omaa rauhaa ja antaa itse perheen tulla kyläilemään tai ottaa vieraita vastaan silloin kuin heille sopii eikä jatkuvasti olla kyläilemässä puolin ja toisin. Teidän pitäisi tehdä selväksi anopille että teillä on oma elämä ja kiittää että hän on hyvin avulias auttamaan mutta ei vielä ole sellaista tarvetta kun vauva on vielä niin pieni. Varsinkaan yöksi tulemista. Annatte vaikka joskus 1-2 tunniksi hoitoon ja käytte kaupassa niin jos mummo vähän rauhottuisi ja saisi sitä "kahdenkeskistä aikaa". Ja sitten kun lapsi on isompi, niin on kiva että mummo voi olla apuna ja lapsi voi joskus olla yötäkin.
Minulla on huoli niistä odotuksista jotka lapsen niskaan on asetettu jo nyt. Hän on minusta melkein kuin iltatähden asemassa appivanhempien mielestä. Ovat kaikkein mieluiten keskenään eli kolmestaan vauvan kanssa. Minulle ylivoimaisesti pahimpia tilanteita ovat ne joissa on minä ja vauva ja appivanhemmat. Hätistelevät minut pois näköetäisyydeltä ja tunnen itseni todella ärsyttäväksi kun jään sitkeästi vaikkapa edes samaan huoneeseen. Puhuvat kuinka "taas on vauva talossa". Kauhea hätä jos en näe heitä vaikka ennen mummon työputkea, viestit ovat oikeasti närkästyneitä, "olis kyllä pitäny nähhä Veetiä! :( minulla on viiden päivän iltavuoro-jakso!! :(" Olen antanut mahdollisuuksia tosi paljon mutta varsinkin se kahdenkeskinen hoitaminen kiihdyttää käytöstä, sen jälkeen saan ohjeita hoitamiseen jatkuvalla syötöllä. Ihan kuin tuntisivat vauvan minua paremmin sen puolituntisen seurauksena. Ja AINA kun tulen paikalle sen hetken hoitamisen jälkeen, ovat avoimesti ärsyyntyneitä, "olisit käyny vaikka kirjastossa vielä, mene nyt vaan!"
Haluan kasvattaa lapsen tiedostamaan omat rajansa ja ilmaisemaan niitä. Olemaan ihan vain lapsi jonka ei tarvitse murehtia yhdenkään aikuisen jaksamista.Minun on vaikea kuvitella miten sellainen tilanne tulee, että olet anoppilassa mutta miehesi ei ole paikalla? Tai miten aikuisen ihmisen saa "hätisteltyä" pois lapsensa luota?
Älä välitä niistä viesteistä, yhtä vähän kun vauvasi on vastuussa isovanhempiensa tunteista sinä olet vastuussa appivanhempiesi tunteista :)
Minullekin tuputettiin aina shoppailua, mummo kyllä vahtii, jos sinun täytyy mennä nyt shoppailemaan. Siihen voi vastata taas yksinkertaisesti "en halua", ainakin täällä se toimi.
Jotenkin erikoista miten samankaltaisia tilanteita on muillakin, tavallaan se on kiva tietää :)
En ole ap, mutta tiedän mitä tunnetta ap hakee. Me ollaan aika tietoisia jo, että miehen puolen suku puhuu ikävästi meistä "puolileikillä", että olemme liian tiukkoja ja emme ajattele muiden tunteita (ironista) kun ei olla jätetty heille hoitoon nyt 2v lasta siellä. Meillä on tähän asti vain pari henkilöä hoitanut lasta, ja nämä ovat lapselle tosi tuttuja ja mieluisia hoitajia, joita tavataan aika usein. Toki erikoistilanteissa varmasti menee vieraampikin hoitaja (ja nyt jo ihan hyvällä mielellä jätänkin tarvittaessa, sillä lapsi puhuu hyvin). Mutta tietysti jos voi valita, niin aina tutuimmalle hoitoon. He ajattelevat ehkä enemmän sitä, että läheisiä aikuisia kohtaan tulisi olla "tasapuolinen" . Eli paljon sitä samaa ongelmaa kuin tässä ketjussa, että sukulaisten on jotenkin vaikeaa ymmärtää asiat noin pienen lapsen näkökulmasta. Minusta tuntuisi kummalta viedä lasta vaikkapa viidelle eri ihmiselle hoitoon, jotta kaikki saisivat kokea olevansa tärkeitä hänelle.
Noh se nyt oli sivuseikka. Vaikka meille ei näistä suoraan puhuta, niin saamme paljon vihjailuja. Jos on esimerkiksi sellainen tilanne, että sukulaisia on useampi paikalla, niin meitä kohden asettuu kummallinen sosiaalinen paine pysyä etäällä lapsesta. Vaikeaa kuvata sitä tunnelmaa. Jokainen vuorotellen yrittää saada lapsen eri huoneeseen kuin missä olemme, ja jos otan vaikka lapsen syliini niin sukulaiset katsovat kuin halpaa makkaraa - kyllä niistä eleistä näkyy ihan aito inho ja ärtymys. Joskus sanovat suoraan lapselle, että älä mene äidin syliin (eivät ikinä sano miehestä noin) ja niihin on onneksi mies puuttunut suoraan ja hyvin. Tämä ärtymys liittyy mielestäni nimenomaan minun ja lapsen suhteeseen. Minua tavallaan kohdellaan "ylimääräisenä" ja annetaan ymmärtää, että olisi kivempi tavata lasta ilman minua. Äitinä se tuntuu oikeasti pahalta ja loukkaavalta.
Tavallaan hetkittäin alkaa itsekin uskoa, että teen jotenkin väärin kun en vain yhtäkkiä lähde toiseen huoneeseen, jotta muut saisivat olla lapseni kanssa ilman minua. Kyllä se vaatii oikeasti välillä paljon vaan teeskennellä ettei huomaa toisten ärtyneitä ilmeitä ja suhtautua vihjailuihin ikään kuin huumorilla - tietäen etteivät ne oikeastaan mitään vitsejä ole.
En oikeastaan itse edes hahmota miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty. En tiedä onko anoppi sitten puhunut muille paljon meistä, että olemme kylmiä häntä kohtaan kun emme tavallaan erityisesti huomioi häntä mummona ja hänen tarvetta olla lapsen kanssa. Meillä tosiaan useampi ihminen tekee tuota, mutta on se ikävää vaikka tekisi vain anoppi ja appi kuten ap:lla Varsinkin jos kuitenkin ovat välillä ihan kivoja ap:ta kohtaan (tai ainakin ennen lasta). Jos olisivat alusta asti olleet ilkeitä, niin ap:lla olisi varmaan helpompaa olla välittämättä.
Kuulostaa tutulta sillä erotuksella, että vaimon äiti oli ylen ynseä minua kohtaan lapsen parit ekat vuodet. Ei katsonut kohti, ei tervehtinyt, oli ärsyyntyneen näköinen kun joku sanoi pojan näyttävän aivan minulta jne.
Olin vähän hämilläni asiasta, kun en mitään "väärää" mielestäni ollut tehnyt, mutta annoin samalla tavalla kylmää kyytiä takaisin. Piikittelyyn piikittelyä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Turha tässä nyt on alkaa ketään tyhmäksi haukkumaan. Ei tiedetä miten ap on asiasta puhunut, on hankalampi jutella irl kuin avautua keskustelupalstalla. Toisekseen on ehkä ajatellut puhua mummolle ikään kuin ammattilaisena vauvan ja perheen tarpeista, vähän niin kuin auktoriteettina. Normaalille ihmisellehän tuo luultavasti toimiikin.
Sorry, mutta kyllä tuo osoittaa todellista tyhmyyttä ja suorastaan ammattitaidottomuutta.
Lähteä juurikin taaaaaas tuosta, että mummot on ihania ja pullantuoksuisia jne. Ja lytätä ne äidin tuntemukset saman tien.
no JUURI noin siinä sanottiinkon.... Voi hyvänen aika näitä palstan hysteerikkoja
Ai että on hysteerikko jos ei ole tyhmä kuten sinä?
Itse mummona voin sanoa, että ei sitä onnea voi kuvailla, kun saa kuulla tulevansa mummoksi. Itse aina ihmettelin ennen miten ne mummot aina jaksaa jutella niistä lapsenlapsistaan, eikä kovin kiinnostanut. Nyt sitten itse mummoksi tulin muutama vuosi niin jo alkaa ymmärtää. Sitä vaan tuntee rakkautta sitä pientä kohtaan. Ehkä äidinvaistot herää. Joku mainitsikin vaihdevuosista ja se pitää paikkansa, että nuo mielialat vaihtelee rajusti ja vaihdevuosi-ikäisillä valitettavasti masentuneisuus kuuluu kuvaan. Itsellä eikä omalla lapsella ollut mummoja tai ukkeja, joten on suuri rikkaus, vaikka se mummo vähän ylihurahtaneelta vaikuttaakin. Mielestäni on hyvä, että voit nätisti anopillesi kertoa, että ei tunnu mukavalta tuo lapsen "omiminen"
Vierailija kirjoitti:
Itse mummona voin sanoa, että ei sitä onnea voi kuvailla, kun saa kuulla tulevansa mummoksi. Itse aina ihmettelin ennen miten ne mummot aina jaksaa jutella niistä lapsenlapsistaan, eikä kovin kiinnostanut. Nyt sitten itse mummoksi tulin muutama vuosi niin jo alkaa ymmärtää. Sitä vaan tuntee rakkautta sitä pientä kohtaan. Ehkä äidinvaistot herää. Joku mainitsikin vaihdevuosista ja se pitää paikkansa, että nuo mielialat vaihtelee rajusti ja vaihdevuosi-ikäisillä valitettavasti masentuneisuus kuuluu kuvaan. Itsellä eikä omalla lapsella ollut mummoja tai ukkeja, joten on suuri rikkaus, vaikka se mummo vähän ylihurahtaneelta vaikuttaakin. Mielestäni on hyvä, että voit nätisti anopillesi kertoa, että ei tunnu mukavalta tuo lapsen "omiminen"
Lapsenlapsia saa toki rakastaa ja hurjan paljonkin. Mutta jos lapsenlapsen äitiä kohtaan alkaa tulla negatiivisia tunteita, ajatuksia että lapsen äiti on "tiellä", tai jos tuntuu että osaisi vastata lapsenlapsen tarpeisiin äitiä paremmin, niin pitää ottaa takapakkia. Jokainen aikuinen on vastuussa omasta käytöksestään, eikä mikään hurahtaminen oikeuta ketjussa kuvattuja asioita. Ap:n anoppi sitä paitsi altistaa lapsen kiintymyssuhdetraumalle toiminnallaan. Lapsenlapsi ei ole oma lapsi ja suhde lapsenlapseen rakentuu lapsen vanhempien kautta ja suostumuksella.
Alue: Aihe vapaa
Ihan perus. Ei äitiyttä kukaan "boostaa", sano mitään sellaista että voi katso, kun pienen on hyvä olla äidin sylissä. Sen sijaan kun mies saa rauhoitettua vauvan itkun muiden nähden niin se on ylimaallinen asia josta puhutaan ihaillen eteenpäinkin. Äitejä väheksytään ja arvostellaan aivan kaikesta.