Lue keskustelun säännöt.
Miten saada iloa elämään?
25.09.2018 |
Olen neljäkymppinen nainen ja kärsin siitä, että joka ilta minulle seuraava päivä aivan samantekevä. Lapsia en (onneksi) ole tehnyt. Olen opiskellut, minulla on työpaikka ja periaatteessa elämä mallillaan ulkoisesti tarkastellen. Sisäisesti olen aivan loppu. Olen kokeillut terapiat, sairauslomat, lääkkeet ja työpaikanvaihdot mutta tuloksetta. En näe elämässäni mitään merkitystä eivätkä ihmissuhteeni tuo minulle minkäänlaista nautintoa. Eli minulla ei ole huomisenkaan työpäivän selättämiseksi muuta motiivia kuin velvollisuudentunto.
Yksinkertainen kysymys: Onko joku päässyt tällaisesta tilasta eroon? Itselläni jatkunut niin kauan, kuin muistan eli ihan lapsesta saakka.
Minulla ei ole ollut lapsenakaan unelmia, ei tavoitteita eikä päämääriä. Olen ihan päiväkoti-ikäisestä saakka kokenut olevani jotenkin ulkopuolinen. Päällisin puolin olen ollut kiltti ja hyvin käyttäytyvä lapsi eli olen tiennyt, miten tulee käyttäytyä ongelmitta. Kavereitakin on ollut mutta olen ollut heidän kanssaan kai lähinnä siksi, että nämä tulivat aina minua hakemaan ulos. Olen koko elämäni jatkanut samaa rataa ja tehnyt asioita vain siksi, että minun oletetaan niin tekevän.
Kun tapaan ihmisiä, tuntuu joku lasiseinä olevan aina välissä. Eli esitän sitä pirtsakkaa julkista minää (siitä pidetään ja seuraani oikein hakeudutaan) ja lähden kotiini suorittamaan elämää yksin.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Kiitos, ymmärrän että tarkoitat hyvää. Syön terveellisesti ja urheilen (saamatta kummastakaan nautintoa). Fyysisesti olen terve kuin pukki ja tuskin kukaan uskoo minua elämään kyllästyneeksi nähdessään minut viikottaisella, lähes 20 kilometriä pitkällä juoksulenkilläni. Mustaviinimarjoista en pidä, d-vitamiinia syön amerikkalaisen suosituksen mukaan.
Eli tässä tilanteessa eivät nyt vehnänoraat eivätkä detox-kuurit auta. Valitettavasti omaan aika tieteellisen maailmankatsomuksen ja ylenpalttisen ravintohömpän luokittelen hörhölaariin kuuluvaksi.
En minäkään pidä mustaviinimarjoista, mutta pidän siitä energiaboostista jonka niistä saan. Ehkäpä ilottomuus johtuu tieteellisestä maailmankatsomuksestasi.
Ehkäpä ilottomuuteni sitten johtuu siitä, etten kritiikittömästi usko esimerkiksi luomuruoan ravintoarvojen paremmuuteen.
Itse luulen ilottomuuteni johtuvan vakavasti masentuneen vanhemman kanssa vietetystä lapsuudesta.
Tarkoitukseni ei ollut vittuilla mutta oikeasti ihan oikeasti minua ottavat päähän ihmiset, jotka hyvää tarkoittaessaan yrittävät tyrkyttää Vartiotornia ihmiselle, joka ensisijaisesti tarvitsisi hoitoa katkenneeseen jalkaansa. Hyvä, jos itse saat energiaboostia mustaviinimarjoista :) Minä syön lähes aina aamiaisen yhteydessä 2 dl mustikoita. Lisäksi aamusmoothieeni tulee toki muutakin.
Miten paljon olet saanut terapiassa käsiteltyä lapsuuttasi ja sen vaikutusta sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat masentuneelta. Et siis ole saanut siihen mitään toimivaa apua?
En koe saaneeni.
Mitä kaikkea on kokeiltu ja millä tavoin? Kuinka pitkään?
Nauratko millekään? Iloa voi saada periaatteessa pienistäkin asioista kuten vaikka jutustelusta hauskojen työkaverien kanssa, lukemalla hauskan kirjan tai vaikkapa vain hyvän sarjakuvastripin. Jos et saa mistään iloa, koetko kuitenkin olevasi kiinnostunut asioista? Harrastatko mitään? Tykkäätkö matkustella? En osaa kyllä auttaa. Itsekään en koe eläväni mitään unelmaelämää. Silti moni asia on elämässäni hyvin, ja osaan iloita pienistäkin jutuista, vaikka arki on usein tasaisen harmaata. Ehkä kannattaa opetella hyväksymään se, että elämä nyt vain on välillä pitkiäkin aikoja tylsää ja yrittää tyytyä siihen, että asiat ovat siitä huolimatta kohtuuhyvin.
Teetkö mitään mitä oikeasti haluat? Siis oikeasti, ilman syyllistävää sisäistä ääntäsi?
Voitko syödä paketillisen jäätelöä ilman että sisäinen ääni sanoo sinulle jälkikäteen että nyt sitten saat mahakivun ja lihot,kannattiko syödä?
Mulla on sisäinen ääni, joka pilaa kaiken ilon mun elämästä.
Liittyy varmaan juuri lapsuuteen. Liikaa syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Miesystävän sä tarvitset. Saat kivaa tekemistä, voitte harrastaa, autoilla, reissata, saat läheisyyttä ja seksiä. Jo tapaamisten odottelu on kutkuttavaa, laitat itsesi nätiksi, käytte syömässä jossakin, nautitte koti-illasta.
Puoliso on se puuttuva palanen sun elämästä.
Miesystävä on ollut etsinnässä vuosia. Ei kiinnosta viettää aikaa (seksistä puhumattakaan) "ihan kivan" kanssa. Mistä löytää muuta, kuin "ihan kiva" on tässä asiassa se oleellinen kysymys. Ensn pitäisi ihastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauratko millekään? Iloa voi saada periaatteessa pienistäkin asioista kuten vaikka jutustelusta hauskojen työkaverien kanssa, lukemalla hauskan kirjan tai vaikkapa vain hyvän sarjakuvastripin. Jos et saa mistään iloa, koetko kuitenkin olevasi kiinnostunut asioista? Harrastatko mitään? Tykkäätkö matkustella? En osaa kyllä auttaa. Itsekään en koe eläväni mitään unelmaelämää. Silti moni asia on elämässäni hyvin, ja osaan iloita pienistäkin jutuista, vaikka arki on usein tasaisen harmaata. Ehkä kannattaa opetella hyväksymään se, että elämä nyt vain on välillä pitkiäkin aikoja tylsää ja yrittää tyytyä siihen, että asiat ovat siitä huolimatta kohtuuhyvin.
Nautin hyvistä elokuvista ja sarjoista. Nautin myös siitä, että tapaan välillä ystäviä ja voin nauraa heidän kanssaan. Tavallaan elämäni on "ihan hyvää" mutta se ei silti tunnu oikein miltään.
Ootko matkustanut? Ota muutaman kuukauden sapattivapaa ja lähde etsimään itseäsi. Mies voi löytyä samalla huomaamatta ja jos ei, niin uusia ihmisiä varmasti tapaisit.
Muuta tyyliäsi, tai paranna sitä. Etkö saa iloa edes siitä, kun tunnet näyttäväsi erityisen nätiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat masentuneelta. Et siis ole saanut siihen mitään toimivaa apua?
En koe saaneeni.
Mitä kaikkea on kokeiltu ja millä tavoin? Kuinka pitkään?
Ikävuosina 20-30 kokeiltuna suunnilleen kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) lääkitykset. Kokeiltu osastohoito, kokeiltu täysin turha terapia (2 vuotta, olin liian nuori enkä kehdannut sanoa terapeutille ettei synkkaa). Uusi terapia kokeiltu lähempänä kolmeakymppiä, terapeutti oli fiksu mutten kokenut oikeastaan mitään muutosta.
Tunnen olevani ihmisen kuori, joka päivisin suorittaa ja miellyttää. Vastapainoksi työstä selvitäkseen vetäysyy toipumaan ihmiskontaktien aiheuttamasta uupumisesta, jatkuvasta näyttelemisestä jne. Sisälläni on pelkkää pimeää tai tyhjyys.
Vierailija kirjoitti:
Ootko matkustanut? Ota muutaman kuukauden sapattivapaa ja lähde etsimään itseäsi. Mies voi löytyä samalla huomaamatta ja jos ei, niin uusia ihmisiä varmasti tapaisit.
Muuta tyyliäsi, tai paranna sitä. Etkö saa iloa edes siitä, kun tunnet näyttäväsi erityisen nätiltä?
Työni ei oikein anna mahdollisuuksia sapattivapaalle. Rahaa menee paljonkin vaatetukseen, sisustamiseen sekä yleisesti ulkona syömiseen sekä pariin liikuntaharrastukseen. Olen aina huoliteltu ja käytän laadukkaita materiaaleja. Rakastan istuvia vaatteita ja tiedän näyttäväni niissä hyvältä. Se on osa kulissiani ja tietenkin on mukavaa tietää näyttävänsä hyvältä. Lopulta tyytyväisyys ulkonäköön on aika mitätön seikka sen rinnalla, ettei tunne viihtyvänsä omassa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masturboi runsaasti
Iliman muuta
Vierailija kirjoitti:
Vedä ranteet auki
Tämä tepsii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytä kaikesta vanhempiasi ja polta heidän talonsa
Vierailija kirjoitti:
Syytä kaikesta vanhempiasi ja polta heidän talonsa
Ei vaiskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku asia mitä olet halunnut, ehkä unohtanut?
Itselläni että tahdoin tavata erään sukulaisen, sitten päätin että lakkaan suremasta.
Heräsin jopa painajaiseen kun ajattelin hänen olleen läsnä, tai olin iloinen ja sitten pettynyt että se olikin unta.
Masennus voi olla ylikuormitusta, silloin kannattaa minimoida ärsykkeet ja vain olla hiljaa.
Suoritat liikaa. Teet työsi hyvin, pukeudutaan kauniisti, urheilet, syöt terveellisesti, teet vapaaehtoistyötä jne.
Kokeile jotain mitä äitisi ei ikinä olisi halunnut sinun tekevän, äläkä kuuntele jos sisäinen ääni syyllistää.
Syö vaikka kilo karkkia, mene tinderiin, vedä kännit, lintsaa töistä jne. Äläkä syyllistä itseäsi
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että mulla johtuu siitä että joudun liikaa kontrolloimaan itseäni.
Töissä on pakko hillitä itsensä, kotona lapsilleen. Miesystävällä on isoja ongelmia ja en voi vapaasti näyttää hänelle tunteita.
Lisäksi rahat on loppu niin pakko hillitä itsensä eikä voi ostaa mitään mitä haluaa.
Voisko sulla olla samaa?
Tää on varmasti yksi syy . Minut opetettiin lapsena kiltiksi ja sanottiin, että kiusattuja pitää puolustaa. Muistan, kuinka hillitsin itseni sanomasta sitä, mitä oikeasti ajattelen. Ja kadun sitä, että hengasin koulussa tasapuolisesti myös niiden kiusattujen kanssa. En ollut oma itseni enkä ole aikuisenakaan sitä oppinut.
Työpaikalla ja ylipäätään elämässä törmää sellaisiin ihmisten aivopieruihin ja järjettömyyksiin, että tekisi mieli huutaa ja kirkua. En tätä tietenkään tee. Ymmärrän ja ajattelen ihmisten olevan erilaisia.
Olen ihan tietoisesti yrittänyt opetella itsekkäämmäksi. En enää pelkää saada takaisin palautetta enkä pelkää pilata jonkun muun päivää argumentointikyvylläni. Tekee oikeastaan tosi hyvää, kun suhtautuu piittaamattomasti ihmisiin, jotka eivät vie itseäni eteenpäin. Näin varmaan moni näistä luokkatoverikiusaajistakin on ajatellut ja on pärjännyt myöhemmin elämässään. Ovat saaneet lapsiakin ja tekopyhästi yrittävät opettaa näitä käyttäytymään "kunnolla".
Olen tosi karulla tavalla huomannut sen, että jos kohteliaasti odottaa omaa vuoroaan, sitä ei koskaan tule. Tämän olisin halunnut sisäistää jo lapsena. Kuvittelin, että ystävällinen ja reilu käytös vie eteenpäin. Voi, miten väärässä olin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Kiitos, ymmärrän että tarkoitat hyvää. Syön terveellisesti ja urheilen (saamatta kummastakaan nautintoa). Fyysisesti olen terve kuin pukki ja tuskin kukaan uskoo minua elämään kyllästyneeksi nähdessään minut viikottaisella, lähes 20 kilometriä pitkällä juoksulenkilläni. Mustaviinimarjoista en pidä, d-vitamiinia syön amerikkalaisen suosituksen mukaan.
Eli tässä tilanteessa eivät nyt vehnänoraat eivätkä detox-kuurit auta. Valitettavasti omaan aika tieteellisen maailmankatsomuksen ja ylenpalttisen ravintohömpän luokittelen hörhölaariin kuuluvaksi.
En minäkään pidä mustaviinimarjoista, mutta pidän siitä energiaboostista jonka niistä saan. Ehkäpä ilottomuus johtuu tieteellisestä maailmankatsomuksestasi.
Ehkäpä ilottomuuteni sitten johtuu siitä, etten kritiikittömästi usko esimerkiksi luomuruoan ravintoarvojen paremmuuteen.
Itse luulen ilottomuuteni johtuvan vakavasti masentuneen vanhemman kanssa vietetystä lapsuudesta.
Tarkoitukseni ei ollut vittuilla mutta oikeasti ihan oikeasti minua ottavat päähän ihmiset, jotka hyvää tarkoittaessaan yrittävät tyrkyttää Vartiotornia ihmiselle, joka ensisijaisesti tarvitsisi hoitoa katkenneeseen jalkaansa. Hyvä, jos itse saat energiaboostia mustaviinimarjoista :) Minä syön lähes aina aamiaisen yhteydessä 2 dl mustikoita. Lisäksi aamusmoothieeni tulee toki muutakin.
Lue Tommy Hellstenin "Virtahepo olohuoneessa"- kirja. Olet joutunut sopeutumaan masentuneeseen vanhempaasi, ilottomuus ja vakavuus on oire tästä. Siis se sisimmässäsi oleva todellinen tunne ei se iloisen ihmisen naamio jota kannat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Kiitos, ymmärrän että tarkoitat hyvää. Syön terveellisesti ja urheilen (saamatta kummastakaan nautintoa). Fyysisesti olen terve kuin pukki ja tuskin kukaan uskoo minua elämään kyllästyneeksi nähdessään minut viikottaisella, lähes 20 kilometriä pitkällä juoksulenkilläni. Mustaviinimarjoista en pidä, d-vitamiinia syön amerikkalaisen suosituksen mukaan.
Eli tässä tilanteessa eivät nyt vehnänoraat eivätkä detox-kuurit auta. Valitettavasti omaan aika tieteellisen maailmankatsomuksen ja ylenpalttisen ravintohömpän luokittelen hörhölaariin kuuluvaksi.
En minäkään pidä mustaviinimarjoista, mutta pidän siitä energiaboostista jonka niistä saan. Ehkäpä ilottomuus johtuu tieteellisestä maailmankatsomuksestasi.
Ehkäpä ilottomuuteni sitten johtuu siitä, etten kritiikittömästi usko esimerkiksi luomuruoan ravintoarvojen paremmuuteen.
Itse luulen ilottomuuteni johtuvan vakavasti masentuneen vanhemman kanssa vietetystä lapsuudesta.
Tarkoitukseni ei ollut vittuilla mutta oikeasti ihan oikeasti minua ottavat päähän ihmiset, jotka hyvää tarkoittaessaan yrittävät tyrkyttää Vartiotornia ihmiselle, joka ensisijaisesti tarvitsisi hoitoa katkenneeseen jalkaansa. Hyvä, jos itse saat energiaboostia mustaviinimarjoista :) Minä syön lähes aina aamiaisen yhteydessä 2 dl mustikoita. Lisäksi aamusmoothieeni tulee toki muutakin.
Lue Tommy Hellstenin "Virtahepo olohuoneessa"- kirja. Olet joutunut sopeutumaan masentuneeseen vanhempaasi, ilottomuus ja vakavuus on oire tästä. Siis se sisimmässäsi oleva todellinen tunne ei se iloisen ihmisen naamio jota kannat.
Tiedän tämän ja olen lukenut kirjan (itse asiassa tämä masentunut vanhempani osti sen minulle jo kauan sitten kuin anteeksipyyntönä). En kuitenkaan ole päässyt asiassa eteenpäin. Olen varmaan jotenkin lukossa.
En koe saaneeni.