Lue keskustelun säännöt.
Miten saada iloa elämään?
25.09.2018 |
Olen neljäkymppinen nainen ja kärsin siitä, että joka ilta minulle seuraava päivä aivan samantekevä. Lapsia en (onneksi) ole tehnyt. Olen opiskellut, minulla on työpaikka ja periaatteessa elämä mallillaan ulkoisesti tarkastellen. Sisäisesti olen aivan loppu. Olen kokeillut terapiat, sairauslomat, lääkkeet ja työpaikanvaihdot mutta tuloksetta. En näe elämässäni mitään merkitystä eivätkä ihmissuhteeni tuo minulle minkäänlaista nautintoa. Eli minulla ei ole huomisenkaan työpäivän selättämiseksi muuta motiivia kuin velvollisuudentunto.
Yksinkertainen kysymys: Onko joku päässyt tällaisesta tilasta eroon? Itselläni jatkunut niin kauan, kuin muistan eli ihan lapsesta saakka.
Minulla ei ole ollut lapsenakaan unelmia, ei tavoitteita eikä päämääriä. Olen ihan päiväkoti-ikäisestä saakka kokenut olevani jotenkin ulkopuolinen. Päällisin puolin olen ollut kiltti ja hyvin käyttäytyvä lapsi eli olen tiennyt, miten tulee käyttäytyä ongelmitta. Kavereitakin on ollut mutta olen ollut heidän kanssaan kai lähinnä siksi, että nämä tulivat aina minua hakemaan ulos. Olen koko elämäni jatkanut samaa rataa ja tehnyt asioita vain siksi, että minun oletetaan niin tekevän.
Kun tapaan ihmisiä, tuntuu joku lasiseinä olevan aina välissä. Eli esitän sitä pirtsakkaa julkista minää (siitä pidetään ja seuraani oikein hakeudutaan) ja lähden kotiini suorittamaan elämää yksin.
Kommentit (191)
Sun pitäis ihan itse miettiä saisit elämääsi sellaista sisältöä, josta saat positiivista energiaa ja iloa. Terapeutti tai edes av-raati ei sitä voi puolestasi tietää tai keksiä.
Itse olen saman ikäinen nainen. Minun elämääni positiivisia tunteita, kokemuksia, iloa ja myös kivoja ihmiskontakteja tuovat ratsastusharrastus ja metsässä liikkuminen. Oikein aina odotan, että pääsen tallille, siellä ollessani olen tyyni ja tyytyväinen ja nautin kontaktista eläinten kanssa, ja jälkeenpäin on fyysisesti mukavan väsynyt ja henkisesti levännyt olo. Metsään menen kävelemään jos en ehdi tallille. Näin siis minun kohdallani. Sinulle se on joku juttu, mitä et vielä ole löytänyt. Kannattaisi ehkä aloittaa miettimällä, mitkä pienet asiat tuottavat sinulle iloa ja koittaa saada niiden osuutt lisättyä elämässä. Ja sitten kannattaa kokeilla uusia asioita, vaikka matkustelua tai uusia urheilulajeja, ja ehkä löydät sen oman juttusi. Sain kirjoituksestasi kuvan, että.olet yksinäinen? Olisiko vapaaehtoinen avustustyö mahdollisuus lisätä ihmiskontakteja ja sitä kautta mielekkyttä elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäis ihan itse miettiä saisit elämääsi sellaista sisältöä, josta saat positiivista energiaa ja iloa. Terapeutti tai edes av-raati ei sitä voi puolestasi tietää tai keksiä.
Itse olen saman ikäinen nainen. Minun elämääni positiivisia tunteita, kokemuksia, iloa ja myös kivoja ihmiskontakteja tuovat ratsastusharrastus ja metsässä liikkuminen. Oikein aina odotan, että pääsen tallille, siellä ollessani olen tyyni ja tyytyväinen ja nautin kontaktista eläinten kanssa, ja jälkeenpäin on fyysisesti mukavan väsynyt ja henkisesti levännyt olo. Metsään menen kävelemään jos en ehdi tallille. Näin siis minun kohdallani. Sinulle se on joku juttu, mitä et vielä ole löytänyt. Kannattaisi ehkä aloittaa miettimällä, mitkä pienet asiat tuottavat sinulle iloa ja koittaa saada niiden osuutt lisättyä elämässä. Ja sitten kannattaa kokeilla uusia asioita, vaikka matkustelua tai uusia urheilulajeja, ja ehkä löydät sen oman juttusi. Sain kirjoituksestasi kuvan, että.olet yksinäinen? Olisiko vapaaehtoinen avustustyö mahdollisuus lisätä ihmiskontakteja ja sitä kautta mielekkyttä elämään?
Kiitos viestistäsi. Eläimistä pidän kyllä mutten varsinaisesti halua omaa lemmikkiä. Vapaaehtoistyötäkin olen kokeillut. Kokemus oli lähinnä negatiivinen ja moni avun tarvitsija vaikutti lähinnä yksinkertaiselta. Ihmiskontakteja on tarjolla mutta kaipaisin hengenheimolaista.
Vierailija kirjoitti:
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Kiitos, ymmärrän että tarkoitat hyvää. Syön terveellisesti ja urheilen (saamatta kummastakaan nautintoa). Fyysisesti olen terve kuin pukki ja tuskin kukaan uskoo minua elämään kyllästyneeksi nähdessään minut viikottaisella, lähes 20 kilometriä pitkällä juoksulenkilläni. Mustaviinimarjoista en pidä, d-vitamiinia syön amerikkalaisen suosituksen mukaan.
Eli tässä tilanteessa eivät nyt vehnänoraat eivätkä detox-kuurit auta. Valitettavasti omaan aika tieteellisen maailmankatsomuksen ja ylenpalttisen ravintohömpän luokittelen hörhölaariin kuuluvaksi.
Ylenmäärin seksiä ja päihteitä. Niistä se ilo löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Aiemmin kirjoitin paljon, se auttoi. Nyt tosin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Joskus myös laitan kuulokkeet korville ja jotain musiikkia, josta tykkään. Saatan laulaakin (vaikkei ole lauluääntä juurikaan) ja siitä tulee aina parempi mieli kun kuuntelee omaa lempimusiikkiaan. Samoin leipominen on itselle sellainen juttu, josta tulee kiva mieli ja saa aikaa kulumaan. En toki leivo paljoa, mutta vaikka nyt joku omenapiirakka ja sen valmistuttua laitan jonkun leffan pyörimään. Ei tarvitse aina olla isoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Kiitos, ymmärrän että tarkoitat hyvää. Syön terveellisesti ja urheilen (saamatta kummastakaan nautintoa). Fyysisesti olen terve kuin pukki ja tuskin kukaan uskoo minua elämään kyllästyneeksi nähdessään minut viikottaisella, lähes 20 kilometriä pitkällä juoksulenkilläni. Mustaviinimarjoista en pidä, d-vitamiinia syön amerikkalaisen suosituksen mukaan.
Eli tässä tilanteessa eivät nyt vehnänoraat eivätkä detox-kuurit auta. Valitettavasti omaan aika tieteellisen maailmankatsomuksen ja ylenpalttisen ravintohömpän luokittelen hörhölaariin kuuluvaksi.
En minäkään pidä mustaviinimarjoista, mutta pidän siitä energiaboostista jonka niistä saan. Ehkäpä ilottomuus johtuu tieteellisestä maailmankatsomuksestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Aiemmin kirjoitin paljon, se auttoi. Nyt tosin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Joskus myös laitan kuulokkeet korville ja jotain musiikkia, josta tykkään. Saatan laulaakin (vaikkei ole lauluääntä juurikaan) ja siitä tulee aina parempi mieli kun kuuntelee omaa lempimusiikkiaan. Samoin leipominen on itselle sellainen juttu, josta tulee kiva mieli ja saa aikaa kulumaan. En toki leivo paljoa, mutta vaikka nyt joku omenapiirakka ja sen valmistuttua laitan jonkun leffan pyörimään. Ei tarvitse aina olla isoja juttuja.
Klassinen tapaus, mikään ehdotus ei kelpaa, eikä parannuskeinoa ole. Ehkä saa kiksit siitä kun on itse parempi kuin mitä elämällä on tarjota.. Eikä sekään kelpaa..
Sama ikä ja sama tunne ollut koko ikäni. En ole kokeillut lääkkeitä kuin hetkittäin, ja vain nettiterapiaa masennukseen. Mielestäni se pahensi oireita. Saan iloa kavereista, kissasta ja toisinaan matkustelusta. Mutta ei mitään pysyvää. Mietin joka päivä miten täältä pääsisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Kiitos, ymmärrän että tarkoitat hyvää. Syön terveellisesti ja urheilen (saamatta kummastakaan nautintoa). Fyysisesti olen terve kuin pukki ja tuskin kukaan uskoo minua elämään kyllästyneeksi nähdessään minut viikottaisella, lähes 20 kilometriä pitkällä juoksulenkilläni. Mustaviinimarjoista en pidä, d-vitamiinia syön amerikkalaisen suosituksen mukaan.
Eli tässä tilanteessa eivät nyt vehnänoraat eivätkä detox-kuurit auta. Valitettavasti omaan aika tieteellisen maailmankatsomuksen ja ylenpalttisen ravintohömpän luokittelen hörhölaariin kuuluvaksi.
En minäkään pidä mustaviinimarjoista, mutta pidän siitä energiaboostista jonka niistä saan. Ehkäpä ilottomuus johtuu tieteellisestä maailmankatsomuksestasi.
Ehkäpä ilottomuuteni sitten johtuu siitä, etten kritiikittömästi usko esimerkiksi luomuruoan ravintoarvojen paremmuuteen.
Itse luulen ilottomuuteni johtuvan vakavasti masentuneen vanhemman kanssa vietetystä lapsuudesta.
Tarkoitukseni ei ollut vittuilla mutta oikeasti ihan oikeasti minua ottavat päähän ihmiset, jotka hyvää tarkoittaessaan yrittävät tyrkyttää Vartiotornia ihmiselle, joka ensisijaisesti tarvitsisi hoitoa katkenneeseen jalkaansa. Hyvä, jos itse saat energiaboostia mustaviinimarjoista :) Minä syön lähes aina aamiaisen yhteydessä 2 dl mustikoita. Lisäksi aamusmoothieeni tulee toki muutakin.
Minä saan iloa muista ihmisistä. Ystävistäni, kumppanistani ja viattomasta flirtistä satunnaisten ihmisten kanssa silloin tällöin. Onko sinulla merkityksellisiä ihmissuhteita elämässäsi? Treffailetko ketään? Onko elämässäsi rakkautta ja seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samaa ollut viime päivät. Ennen nautin kun sain kahvikupin töiden jälkeen tai pääsin treenaamaan.
Nyt ei mikään enää tunnu miltään. Ei pahalta, ei hyvältä. Kaikki on ihan samaa. Muille esitän iloista.
En voi sanoa että olisin masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Minä saan iloa muista ihmisistä. Ystävistäni, kumppanistani ja viattomasta flirtistä satunnaisten ihmisten kanssa silloin tällöin. Onko sinulla merkityksellisiä ihmissuhteita elämässäsi? Treffailetko ketään? Onko elämässäsi rakkautta ja seksiä?
Olen seurustellut pidempiäkin pätkiä. Ongelmani on se, että mukaudun helposti liikaa ja lopulta huomaan, etten elä lainkaan omalta tuntuvaa elämää. Olen tavallaan hypännyt suhteessa toisen kyytin. Kun ei minulla omaa suuntaakaan ole. Olen jättänyt molemmat kumppanini siksi, että minun on ollut parempi yksin. Silloin tekemäni päätökset ovat ainakin omiani.
Haluaisin toki löytää läheisen ihmissuhteen. Omat rakastumiseni eivät ole koskaan johtaneet toivottuun lopputulokseen ja olen tosi kranttu seurani suhteen. Kyllähän itsestään huolehtivalle naiselle kevyttä seuraa löytyy helpostikin (vakikumpani seksiin siis löytyy) mutta kaipaisin ihmistä, jonka tuntisin voivan ymmärtää minua. Se taas on helpommin sanottu kuin tehty ellei tämän henkilön omassa elämässä ole koskaan ollut täysin toivottomia kausia. Näin ainakin luulen. En kaipaa paapomista, voivottelua tai raakaravintovinkkejä ja niitä saa herkästi osakseen ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole todellisessa synkkyydessä olleet itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...
Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.
Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.
Kiitos, ymmärrän että tarkoitat hyvää. Syön terveellisesti ja urheilen (saamatta kummastakaan nautintoa). Fyysisesti olen terve kuin pukki ja tuskin kukaan uskoo minua elämään kyllästyneeksi nähdessään minut viikottaisella, lähes 20 kilometriä pitkällä juoksulenkilläni. Mustaviinimarjoista en pidä, d-vitamiinia syön amerikkalaisen suosituksen mukaan.
Eli tässä tilanteessa eivät nyt vehnänoraat eivätkä detox-kuurit auta. Valitettavasti omaan aika tieteellisen maailmankatsomuksen ja ylenpalttisen ravintohömpän luokittelen hörhölaariin kuuluvaksi.
En minäkään pidä mustaviinimarjoista, mutta pidän siitä energiaboostista jonka niistä saan. Ehkäpä ilottomuus johtuu tieteellisestä maailmankatsomuksestasi.
Ehkäpä ilottomuuteni sitten johtuu siitä, etten kritiikittömästi usko esimerkiksi luomuruoan ravintoarvojen paremmuuteen.
Itse luulen ilottomuuteni johtuvan vakavasti masentuneen vanhemman kanssa vietetystä lapsuudesta.
Tarkoitukseni ei ollut vittuilla mutta oikeasti ihan oikeasti minua ottavat päähän ihmiset, jotka hyvää tarkoittaessaan yrittävät tyrkyttää Vartiotornia ihmiselle, joka ensisijaisesti tarvitsisi hoitoa katkenneeseen jalkaansa. Hyvä, jos itse saat energiaboostia mustaviinimarjoista :) Minä syön lähes aina aamiaisen yhteydessä 2 dl mustikoita. Lisäksi aamusmoothieeni tulee toki muutakin.
Jos sinulla ei toimi normaalisti elimistön mielihyväntuntemukset jne. niin silloin sinun pitää heilutella arvojasi, jotta löydät sellaisen tasapainon, jossa mielihyvähormonisi toimivat. Avainsana on muutos.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/tunnetko-onnellisuushormonit…
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/hyva_mieli_hormoneilla
https://tikis.fi/lifestyle-naiset/dopamiini-serotoniini-oksitosiini-ja-…
Osta vaikka sypressi, sen tuoksulla on tutkittu tieteellisesti olevan vaikutuksia. Niin kuin myös monella muulla, mutta ethän sinä usko höpöhöpötieteisiin, joita yliopistoissa tehdään.
Kuulostat masentuneelta. Et siis ole saanut siihen mitään toimivaa apua?
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa raakaravintovinkkejä ja niitä saa herkästi osakseen ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole todellisessa synkkyydessä olleet itse.
Tiedätkö, että moni joka näitä suosittelee on kokeillut itse ja huomannut niiden toimivan. Siksihän asioita on hyvä suositella kun on itse nähnyt niiden toimivan. Mutta tietysti sinun synkkyytesi on maailmankaikkeuden suurin synkkyys ja olet ainutlaatuinen, eikä kukaan muu ikinä koskaan ole ollut kuin korkeintaan kevyesti apealla mielellä sinun synkkyytesi verrattuna. Johan sen huomasit hyväntekeväisyydessäkin miten yksinkertaisia muut ovat..
Sori, tuot mieleen masentuneen exäni. Hän toivoi elämän olevan koko ajan jotain suurta ja ihmeellistä, mahtava seikkailu. Ja kun kenenkään elämä ei sellaista kaiken aikaa voi olla, niin hän ei sitten halunnut elää lainkaan. Onni pitäisi löytää mielekkäästä arjesta, kun juhlaakaan elämä ei koko ajan voi olla.
Mä uskon että mulla johtuu siitä että joudun liikaa kontrolloimaan itseäni.
Töissä on pakko hillitä itsensä, kotona lapsilleen. Miesystävällä on isoja ongelmia ja en voi vapaasti näyttää hänelle tunteita.
Lisäksi rahat on loppu niin pakko hillitä itsensä eikä voi ostaa mitään mitä haluaa.
Voisko sulla olla samaa?
Miesystävän sä tarvitset. Saat kivaa tekemistä, voitte harrastaa, autoilla, reissata, saat läheisyyttä ja seksiä. Jo tapaamisten odottelu on kutkuttavaa, laitat itsesi nätiksi, käytte syömässä jossakin, nautitte koti-illasta.
Puoliso on se puuttuva palanen sun elämästä.
Kiitos asiallisista kommenteista. Lisäävät tuntemaani rakkautta ihmislajia kohtaan.
Kannabishörhölle tiedoksi, ettei kannabiskaan saa minulle aikaan hyvää oloa. Se vain vie työmuistin ja tekee olosta typerän sekä hitaan. Ei todellakaan jatkoon. Uteliaana ihmisenä olen tuotakin kokeillut. Kuten vaikka mitä harrastuksia. Eivät tipu.