Miten saada iloa elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko löytänyt näiltä neljältä sivulta yhtäkään sellaista vinkkiä, jota et olisi tyrmännyt? (pl. nuo ranteet auki yms trollailut.) 

Muut yrittävät auttaa, mutta ei kelpaa - olet jo tavallaan sulkenut silmäsi ja haluat mieluummin jatkaa rypemistä tuossa kuin kokeilla jotain (tod.näk. mukavuusalueesi) ulkopuolista ratkaisua. Itsekin teininä olin masentuneena sellainen. Mikään ei koskaan kelvannut, kaikesta piti aina löytää se negatiivinen puoli. En oikeasti ollut avoin millekään uudelle, vaikka ehkä kuvittelinkin niin. Tyrmäsin kaikki ehdotukset juuri kuten ap tässä keskustelussa.

Tänne on tullut hyviä vinkkejä vaikka uusien harrastusten/tekemisen kartoittamisesta; mutta vastauksesi on aina ei. Takerrut ihan pikkuasioihin "no kun minä en tykkää (juuri) mustaviinimarjoista" ja suhtaudut heti kielteisesti muuten hyvään ehdotukseen. Riko ne rutiinit; tee kerran se aamusmoothie niistä marjoista joista et tykkää. Kokeile ihan oikeasti jotakin näistä ehdotuksista. Kokeile vaikka jotain uutta liikuntalajia (äläkä ajattele etukäteen että en kuitenkaan tykkää!) tai leivo jotain uutta. Mutta veikkaan että vastauksesi myös tähän viestiin alkaa, "olen jo --- mutta en --- .... " tms. 

Tottakai on paljon helpompi jatkaa elämää näin kuin kokeilla ja mahdollisesti epäonnistua jonkun uuden asian kokeilemisessa. Tuo "no en minä sitä ja en minä tätä" -ajattelumalli on aika vaarallinen ja sulkee monia mahdollisuuksia. Taidat sisimmissäsi kuitenkin nauttia enemmän tästä tylsästä elämästä kuin haluta ottaa riskin sen muuttamiseksi.

Ymmärrän täysin, mitä kirjoitat. Olet turhautunut siitä, etteivät neuvot ja vinkit kelpaa. Oikeasti olen todella aktiivisesti yrittänyt useampaakin ehdotettua asiaa.

Pohdintaan menivät vinkit meditaatiokurssista sekä lsd:stä. Oletko nyt tyytyväinen? Kaikkea muuta olen jo kokeillut.

Jos luet aloitukseni uudelleen, huomaat myös kysymykseni. Eli onko joku selvinnyt vastaavasta tilanteesta. En kysynyt vinkkejä. Ainoastaan sitä, onko joku päässyt lähes koko elämän kestäneestä masennuksesta eroon.

Kerro toki lisää riskeistä. Olen muuttanut useammankin kerran ulkomaille ja aloittanut kaiken alusta lukuisia kertoja. Kuinka monta kertaa olet itse ollut tyhjän päällä? Veikkaan, että oma elämäsi on ollut varhaisesta lapsuudesta saakka turvallisten ihmissuhteiden täyttämää ja että välisi vanhempiisi ovat lämpimät.

Kerro, jos olen väärässä. Ja jos olen väärässä, kerro toki miten sait itseluottamuksesi sekä toivoisi tulevaisuutta kohtaan herätettyä henkiin. Sitä minä kysyin. En ravitsemusvinkkejä.

Olen rikkonaisesta kodista, jossa lähdimme väkivaltaista alkoholisti-isää pakoon useina iltoina. Tässä ei suinkaan ole kaikki, mutta en aio tässä kaikkia tragedioita paljastaa. Olen muuttanut elämäni aikana 24 kertaa, ensimmäiseen asuntooni ainoastaan patja mukanani. Isäni kuoli kun olin 19 v. Olet niin töykeä ihminen, että en todellakaan muita elämänohjeitani aio jakaa kuin sen, että kun huomaan töykeän henkilön niin pysyttelen hänestä erossa. Näin teen nyt.

T. mustaviinimarja

M42v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen neljäkymppinen nainen ja kärsin siitä, että joka ilta minulle seuraava päivä aivan samantekevä. Lapsia en (onneksi) ole tehnyt. Olen opiskellut, minulla on työpaikka ja periaatteessa elämä mallillaan ulkoisesti tarkastellen. Sisäisesti olen aivan loppu. Olen kokeillut terapiat, sairauslomat, lääkkeet ja työpaikanvaihdot mutta tuloksetta. En näe elämässäni mitään merkitystä eivätkä ihmissuhteeni tuo minulle minkäänlaista nautintoa. Eli minulla ei ole huomisenkaan työpäivän selättämiseksi muuta motiivia kuin velvollisuudentunto.

Yksinkertainen kysymys: Onko joku päässyt tällaisesta tilasta eroon? Itselläni jatkunut niin kauan, kuin muistan eli ihan lapsesta saakka.

Minulla ei ole ollut lapsenakaan unelmia, ei tavoitteita eikä päämääriä. Olen ihan päiväkoti-ikäisestä saakka kokenut olevani jotenkin ulkopuolinen. Päällisin puolin olen ollut kiltti ja hyvin käyttäytyvä lapsi eli olen tiennyt, miten tulee käyttäytyä ongelmitta. Kavereitakin on ollut mutta olen ollut heidän kanssaan kai lähinnä siksi, että nämä tulivat aina minua hakemaan ulos. Olen koko elämäni jatkanut samaa rataa ja tehnyt asioita vain siksi, että minun oletetaan niin tekevän.

Kun tapaan ihmisiä, tuntuu joku lasiseinä olevan aina välissä. Eli esitän sitä pirtsakkaa julkista minää (siitä pidetään ja seuraani oikein hakeudutaan) ja lähden kotiini suorittamaan elämää yksin.

Olen 43v Mies jolla takana loistava tulevaisuus, erään projektin seurauksena olen maailmanmestari tavallaan, mutta tuon jälkeen en sitten edennytkään, harrasteissa en kehittynyt kuin välttäväksi, töissä en ole kehittynyt enkä muista asioita jotka pitäisi tietää, muija jätti, käyn töissä koska on pakko, ym.ym.

Kaikenlainen himo on hävinnyt, tylsää ja tyhjää arkea, selviytymistaistelua, että saa laskut ym. Maksettua.

Kaverit ovat vuosien saatossa kadonneet tai sitten eivät halua olla tekemisissä?

Mulla olisi joitain unelmia ja haaveita, mutta ei resursseja toteuttaa niitä.

En pysty edes lapsille tarjoamaan mitään.

Parhaana olemisem pakko ja suorittaminen paistaa tässäkin.

"Harrasteissa en kehity kuin välttäväksi"...

Amatööri.

Harrastelija.

Harrastelijamainen.

Negatiivisia termejä.

Miksi?

Harrastus on jotain, mitä tehdään siksi, että nauttii siitä, omaksi ilokseen.

Huvin vuoksi ja varsin vaan.

Harrastan mm. tähtitiedettä, mutta en kuvittelekaan tekeväni tieteellistä tutkimusta.

Soitan useita instrumentteja, mutta en esiinny kenellekään, koska en usko olevani hyvä.

Silti nautin, kun komppaan kitaralla levyn mukana kappaleen tai soittelen Lapin Kesää nokkahuilulla(yksin).

Kartutan tietoani vanhan ammattini alueelta, vaikka tuskin tulen ikinä toimimaan alalla.

Sellainen kutina on, että jossain välissä alan harjoitella vesivärimaalausta, mutta tuskinpa ikinä taidenäyttelyä pidän.

Alussa sympatiani olivat ap:n puolella, mutta jatkaessani lukemista tulin hieman vihaiseksi. Aloittajan otsikko kuuluu "Miten löytää iloa elämään?". Siihen sitten hyvää tarkoittavat ihmiset ovat vastailleet ja antaneet vinkkejä, ja aloittajalle ei kelpaa mikään. Haukkuu jopa ravintovinkkejä antaneita hörhöiksi.

Olen itse kokenut, että ravitsemuksella on merkitystä psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Ja ei, en ole hörhö, joka on elänyt pumpulissa, vaan vaikea masennus diagnosoitu aikoinaan, ja olen opiskellut luonnontieteitä, siis tieteellinen maailmankuvakin löytyy. Itse asiassa juuri sen luonnontieteen opiskelun ja ravitsemustieteen opiskelun kautta tulin siihen tulokseen, että ravinnolla on vaikutus aivojen toimintaan. Jokainen voi itse lukea asiasta vaikka netissä. Esimerkiksi B-vitamiinit osallistuvat aivoissa välittäjäaineiden toimintaan.

Isälläni oli huono omatunto, ettei pystynyt tarjoamaan meille lapsille paljoa, ehkäpä ei mitään.

Onneksi asia tuli puheeksi.

Sain kotoa paljon:

Turvallisen lapsuuden, ehjän, välittävän ja läsnäolevan perheen.

Kannustusta olla kiinnostunut asioista.

Lukemiseen kannustettiin.

Työn merkitys:

Työtä pitää tehdä, mutta sen ei tarvitse olla hauskaa, koska mukavatkin asiat muuttuvat paskaksi, kun niitä työksi asti tekee...

Ei kannata tehdä harrastuksesta työtä.

Missä luetunymmärtäminen, kritisoijat? Jos ap elää jo terveellisesti niin ei hän ole asiaa väheksnyt. Se ei vaan ole vienyt ongelmaa pois. Ei siitä voi suuttua. Hänen ongelmansa on eri kuin teidän jos sama lääke ei tepsi.

Osaltaan teitäkin auttaa placebo, se terveellisyydestä projektin tekeminen, sen parissa hääräily jne. sen päälle, että hyvistä elämäntavoista on apua. Varsinkin alkuvaiheessa sitä luulee että ruokavaliolla saisi vaikka maailmanrauhan kun on niin sen syövereissä. Älkää höösätkö.

Vierailija kirjoitti:

Alussa sympatiani olivat ap:n puolella, mutta jatkaessani lukemista tulin hieman vihaiseksi. Aloittajan otsikko kuuluu "Miten löytää iloa elämään?". Siihen sitten hyvää tarkoittavat ihmiset ovat vastailleet ja antaneet vinkkejä, ja aloittajalle ei kelpaa mikään. Haukkuu jopa ravintovinkkejä antaneita hörhöiksi.

Olen itse kokenut, että ravitsemuksella on merkitystä psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Ja ei, en ole hörhö, joka on elänyt pumpulissa, vaan vaikea masennus diagnosoitu aikoinaan, ja olen opiskellut luonnontieteitä, siis tieteellinen maailmankuvakin löytyy. Itse asiassa juuri sen luonnontieteen opiskelun ja ravitsemustieteen opiskelun kautta tulin siihen tulokseen, että ravinnolla on vaikutus aivojen toimintaan. Jokainen voi itse lukea asiasta vaikka netissä. Esimerkiksi B-vitamiinit osallistuvat aivoissa välittäjäaineiden toimintaan.

Aivan, tässähän on kehotettu tekemään asioita, jotka kohottavat arvoja ja joita voidaan tieteellisesti mitata, mutta tämä ei kelpaa. Onneksi sellaisille kelpaa, jotka haluavat parantua :)

Yksi, jota ei ole mainittu on multa. Mullassa on mycobaterium vaccae -bakteeri, joka vapauttaa ihmisessä serotoniinia, joka puolestaan vähentää levottomuutta ja ahdistusta. Bakteerilla on vaikutusta myös syöpää vähentävästi ja kognitiivisia kykyjä parantavasti. Itse olen koonnut kaikkia mielenkiintoisia tutkimuksia yhteen ja toiminut niiden mukaan ympäri vuoden vuodenaikojen mukaisesti (talvikauteen kannattaa varautua keräämällä sopivaa materiaalia) ja olen "parantunut". Vaikuttavimpana tekijänä niiden ohjeiden seuraaminen, joissa neuvotaan miten parantaa omia arvoja. Koska aivokemia on se mitä pitää manipuloida.

Sen lisäksi tietenkin omien tavoitteiden asettaminen saavutettavalle tasolle, kiitollisuus niistä hyvistä asioista joita on, asioiden näkeminen ja arvostaminen, se, että on arvojensa kanssa balanssissa ja niistä pienistä asioista nauttiminen. Sama toimintamalli kuin aggressiiviselle koiralle herkkujen suuhun tuppaaminen: Koira ei voi yhtä aikaa olla aggressiivinen ja pitää suussa ruokaa, pureskella ja niellä vaan pitää valita jompi kumpi; syöminen tai aggressio. Näin ollen osalle aggressiivisista koirista toimii herkun tuppaaminen suuhun aggression vähentäjänä ja sitä kautta lopettajana kun koiralla alkaa kuola valua tulevan herkun takia ja aggressio unohtuu.  Masentuneella sama juttu: Ei voi olla surullinen jos on iloinen jne. Itseään pitää kouluttaa pois itselleen haitallisista toimintamalleista.

Vierailija kirjoitti:

Missä luetunymmärtäminen, kritisoijat? Jos ap elää jo terveellisesti niin ei hän ole asiaa väheksnyt. Se ei vaan ole vienyt ongelmaa pois. Ei siitä voi suuttua. Hänen ongelmansa on eri kuin teidän jos sama lääke ei tepsi.

Osaltaan teitäkin auttaa placebo, se terveellisyydestä projektin tekeminen, sen parissa hääräily jne. sen päälle, että hyvistä elämäntavoista on apua. Varsinkin alkuvaiheessa sitä luulee että ruokavaliolla saisi vaikka maailmanrauhan kun on niin sen syövereissä. Älkää höösätkö.

Pöh! Kyllä ap on väheksynyt ravitsemusvinkkejä antavia, koska haukkui heitä hörhöiksi! Lue itse tarkemmin. Voi olla, että ap elää jo terveellisesti, eikä se ole häntä auttanut. Tai sitten voi olla, että jos ap ei eläisi terveellisesti, hän voisi olla vielä syvemmällä suossa. Voi myös olla niinkin, että aloittaja ajattelee itse elävänsä terveellisesti, mutta todellisuudessa esim. ruokavaliossa voi olla puutteita, tai hän saattaa tietämättään kärsiä jostain vitamiinipuutoksesta. Minusta asiaa kannattaisi tutkia. Jos olotila paranee niinkin helpolla toimenpiteellä kuin vitamiinilisällä, niin eikö se kannattaisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Missä luetunymmärtäminen, kritisoijat? Jos ap elää jo terveellisesti niin ei hän ole asiaa väheksnyt. Se ei vaan ole vienyt ongelmaa pois. Ei siitä voi suuttua. Hänen ongelmansa on eri kuin teidän jos sama lääke ei tepsi.

Osaltaan teitäkin auttaa placebo, se terveellisyydestä projektin tekeminen, sen parissa hääräily jne. sen päälle, että hyvistä elämäntavoista on apua. Varsinkin alkuvaiheessa sitä luulee että ruokavaliolla saisi vaikka maailmanrauhan kun on niin sen syövereissä. Älkää höösätkö.

Ei nouseviin arvoihin tarvitse "uskoa", koska ne voidaan todeta mittauksissa. Sitä energiaa ja innostumista alkaa olla, vaikka ei haluaisikaan. Haluaisi tottumuksesta maata peittojen alla piilossa maailman pahuutta, mutta huomaakin, ettei jaksa maata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä luetunymmärtäminen, kritisoijat? Jos ap elää jo terveellisesti niin ei hän ole asiaa väheksnyt. Se ei vaan ole vienyt ongelmaa pois. Ei siitä voi suuttua. Hänen ongelmansa on eri kuin teidän jos sama lääke ei tepsi.

Osaltaan teitäkin auttaa placebo, se terveellisyydestä projektin tekeminen, sen parissa hääräily jne. sen päälle, että hyvistä elämäntavoista on apua. Varsinkin alkuvaiheessa sitä luulee että ruokavaliolla saisi vaikka maailmanrauhan kun on niin sen syövereissä. Älkää höösätkö.

Pöh! Kyllä ap on väheksynyt ravitsemusvinkkejä antavia, koska haukkui heitä hörhöiksi! Lue itse tarkemmin. Voi olla, että ap elää jo terveellisesti, eikä se ole häntä auttanut. Tai sitten voi olla, että jos ap ei eläisi terveellisesti, hän voisi olla vielä syvemmällä suossa. Voi myös olla niinkin, että aloittaja ajattelee itse elävänsä terveellisesti, mutta todellisuudessa esim. ruokavaliossa voi olla puutteita, tai hän saattaa tietämättään kärsiä jostain vitamiinipuutoksesta. Minusta asiaa kannattaisi tutkia. Jos olotila paranee niinkin helpolla toimenpiteellä kuin vitamiinilisällä, niin eikö se kannattaisi tehdä?

Kannattaisi, mutta vain jos haluaa parantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa  raakaravintovinkkejä ja niitä saa herkästi osakseen ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole todellisessa synkkyydessä olleet itse.

Tiedätkö, että moni joka näitä suosittelee on kokeillut itse ja huomannut niiden toimivan. Siksihän asioita on hyvä suositella kun on itse nähnyt niiden toimivan. Mutta tietysti sinun synkkyytesi on maailmankaikkeuden suurin synkkyys ja olet ainutlaatuinen, eikä kukaan muu ikinä koskaan ole ollut kuin korkeintaan kevyesti apealla mielellä sinun synkkyytesi verrattuna. Johan sen huomasit hyväntekeväisyydessäkin miten yksinkertaisia muut ovat..

Oli nyt pakko tähän kommentoida. Yritykseni syödä terveellisesti johtivat syömishäiriöön. 20 vuotta sitten luin englanniksi artikkeleita erilaisista terveelllisistä (kasvis-)ruokavalioista (Suomessa keskusteltiin silloin suolasta ja eläinrasvoista) ja voin kertoa, että olen jo kokeillut. Siksi uskallan vastata ettei ruokavalion muuttaminen tuonut minkäänlaista muutosta. Hyvä juttu, että jollakin tuo ruokahörhöily toimii.

Kuten sanoin, olen fyysisesti elämäni kunnossa. Syön pääpiirteittäin erittäin terveellisesti mutta herkuttelen, kun siltä tuntuu. En silti saa ruoasta mitään erityistä nautintoa. Syön, kun on nälkä ja sitä, mikä tuntuu kulloinkin parhaalta vaihtoehdolta.

Edelleen, elämäntapani ovat kunnossa. Erittäin todennäköisesti paremmassa kunnossa kuin sinulla, hyvä ruokavaliohörhö. Minua ruokavalio ei ole auttanut. Piste.

Iloa ei tule elämääsi, koska kohtelet toisia ihmisiä töykeästi.

Jos 40v on kokeillut paljon asioita, käyttänyt niihin aikaa vaivaa rahaa, ollut osastolla asti ja tehnyt paljon, niin ihan oikeasti nuo neuvot voi silloin tuntua siltä, että masentuneelle sanoo että "piristy vähän!". Koe itse sama ja mene sitten arvostelmaan puolivillaisista neuvoista joita ei edes kysytty. Ymmärrän että tuo on sinun viisasten kivesi ja se loukkaa ettei se ollutkaan toisen, mutta anna olla ja ole onnellinen, että sinun elämäsi on noin helposti parannettavissa. Et vaan halua tietää mitä se on, kun asiat ei ole niin helppoja.

-eri

Kuka sanoi, ettei se ole vuosikymmenten tulos? Kuka todellakaan tietää kenenkään vastaajan sairashistorian? Entä sen, että he ovat myös itse kyselleet apua ja saaneet neuvoja, jotka eivät itselle sovi, mutta eivät silti ole käyneet haukkumaan heitä hörhöiksi jne. Ei ole mitään tarvetta olettaa, että elämä on ollut helppoa tai joku yksi ruoka-aine tai vitamiini korjannut parissa päivässä pienen negatiivisen ajatushärön.. Asetat oletuksia toisista ihmisistä tietämättä heidän tuskallista kamppailuaan.

Masennuksen voi toki valita ja velloa siinä ikuisesti, etenkin niin, että lakkaa kokeilemasta uusien tutkimusten tuomia vaihtoehtoehtoja. Joko otat tilaisuuden ja kokeilet tai hylkäät sen kokeilematta. Valitset joko kokeilun auttaako joku asia tai valitset suoraan masennuksessa rypemisen jatkumon. Täysin omissa käsissä oleva valinta.

Vierailija kirjoitti:

Suoritat liikaa. Teet työsi hyvin, pukeudutaan kauniisti, urheilet, syöt terveellisesti, teet vapaaehtoistyötä jne.

Kokeile jotain mitä äitisi ei ikinä olisi halunnut sinun tekevän, äläkä kuuntele jos sisäinen ääni syyllistää.

Syö vaikka kilo karkkia, mene tinderiin, vedä kännit, lintsaa töistä jne. Äläkä syyllistä itseäsi

Tämä

lisäksi ota näyttävä kasvotatuointi...elämäsi muuttuu jännäksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä luetunymmärtäminen, kritisoijat? Jos ap elää jo terveellisesti niin ei hän ole asiaa väheksnyt. Se ei vaan ole vienyt ongelmaa pois. Ei siitä voi suuttua. Hänen ongelmansa on eri kuin teidän jos sama lääke ei tepsi.

Osaltaan teitäkin auttaa placebo, se terveellisyydestä projektin tekeminen, sen parissa hääräily jne. sen päälle, että hyvistä elämäntavoista on apua. Varsinkin alkuvaiheessa sitä luulee että ruokavaliolla saisi vaikka maailmanrauhan kun on niin sen syövereissä. Älkää höösätkö.

Pöh! Kyllä ap on väheksynyt ravitsemusvinkkejä antavia, koska haukkui heitä hörhöiksi! Lue itse tarkemmin. Voi olla, että ap elää jo terveellisesti, eikä se ole häntä auttanut. Tai sitten voi olla, että jos ap ei eläisi terveellisesti, hän voisi olla vielä syvemmällä suossa. Voi myös olla niinkin, että aloittaja ajattelee itse elävänsä terveellisesti, mutta todellisuudessa esim. ruokavaliossa voi olla puutteita, tai hän saattaa tietämättään kärsiä jostain vitamiinipuutoksesta. Minusta asiaa kannattaisi tutkia. Jos olotila paranee niinkin helpolla toimenpiteellä kuin vitamiinilisällä, niin eikö se kannattaisi tehdä?

Voi pyhä yksinkertaisuus, voisitko edes hetken kuvitella, että sama resepti ei toimi kaikilla? Sinut on parantanut masennuksesta ja apatiasta viinimarjat, mutta voitko kuvitella, että on viinimarjojen syöjiä, jotka ovat edelleen masentuneita? Syynä ei ole se, että he vain teeskentelevät syövänsä viinimarjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma. Olen anaslysoinut ilottomuuden merkityksellisten ihmissuhteiden puutteeksi. Niiden saaminen on todella vaikeaa.

Voihan se olla vaikea luoda merkityksellisiä suhteita ja aitoa yhteyttä muihin jos asenne on se että muut on yksinkertaisia pumpulissakasvaneita tollukoita joiden seurassa ei voi olla oma itsensä vaan pitää esittää jotain roolia.

Mun vastaukseni on se että tuollaisesta masennuksesta ei pääse eroon muuten kuin hyväksymällä sen. Ehkä olisi aika ravistella ajatusmaailmaansa jollain. Sarasvuo puhui edellisessä monologissaan erakkonarsisteista, liekö tämäkin sit vähän sellainen tapaus (vaikka ihmisiä olisi elämässä niin aidon yhteyden puute mun mielestä eräänlaista erakkoutta). Aloittajan jutuista paistaa myös (pieni) katkeruus menneitä kohtaan, siksi myös ylimielinen asenne että muilla on niin helppoa, muka. Katkeruudestakaan ei tietenkään pääse eroon kieltämällä itseään olemasta katkera, luultavasti itse asiassa lähinnä päinvastoin kun hyväksyy katkeruutensa ja surunsa siitä mitä vaille on elämässä jäänyt, voi helpottaa. Ja deMellon Havahtuminen kannattaa lukea, mutta koska aloittaja varmasti jo kaikkea kokeilleena ja elämään ylipätevänä onkin lukenut tämän koko tuotannon, tämä on epäilemättä täysin turha vinkki.

Mitä sinäkin nenäkäs apina luulet tietäväsi toisten elämästä? Kirjoitin kolme lausetta, joiden perusteella leimasit minut teennäiseksi ja ylimieliseksi ihmiseksi. Aika vahvasti nyt projisoit oman elämäsi pettymyksiä ja kyvyttömyyttäsi muodostaa suhdetta ap:n ja minun kaltaiseen ihmiseen. Ikävää varmasti tulla torjutuksi, mutta kehotan keskustelemaan hänen kanssa, jota asia koskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä luetunymmärtäminen, kritisoijat? Jos ap elää jo terveellisesti niin ei hän ole asiaa väheksnyt. Se ei vaan ole vienyt ongelmaa pois. Ei siitä voi suuttua. Hänen ongelmansa on eri kuin teidän jos sama lääke ei tepsi.

Osaltaan teitäkin auttaa placebo, se terveellisyydestä projektin tekeminen, sen parissa hääräily jne. sen päälle, että hyvistä elämäntavoista on apua. Varsinkin alkuvaiheessa sitä luulee että ruokavaliolla saisi vaikka maailmanrauhan kun on niin sen syövereissä. Älkää höösätkö.

Pöh! Kyllä ap on väheksynyt ravitsemusvinkkejä antavia, koska haukkui heitä hörhöiksi! Lue itse tarkemmin. Voi olla, että ap elää jo terveellisesti, eikä se ole häntä auttanut. Tai sitten voi olla, että jos ap ei eläisi terveellisesti, hän voisi olla vielä syvemmällä suossa. Voi myös olla niinkin, että aloittaja ajattelee itse elävänsä terveellisesti, mutta todellisuudessa esim. ruokavaliossa voi olla puutteita, tai hän saattaa tietämättään kärsiä jostain vitamiinipuutoksesta. Minusta asiaa kannattaisi tutkia. Jos olotila paranee niinkin helpolla toimenpiteellä kuin vitamiinilisällä, niin eikö se kannattaisi tehdä?

Voi pyhä yksinkertaisuus, voisitko edes hetken kuvitella, että sama resepti ei toimi kaikilla? Sinut on parantanut masennuksesta ja apatiasta viinimarjat, mutta voitko kuvitella, että on viinimarjojen syöjiä, jotka ovat edelleen masentuneita? Syynä ei ole se, että he vain teeskentelevät syövänsä viinimarjoja.

Ei tässä ole kysymys vain viinimarjoista ja sinulle vastaa useampi eri henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma. Olen anaslysoinut ilottomuuden merkityksellisten ihmissuhteiden puutteeksi. Niiden saaminen on todella vaikeaa.

Voihan se olla vaikea luoda merkityksellisiä suhteita ja aitoa yhteyttä muihin jos asenne on se että muut on yksinkertaisia pumpulissakasvaneita tollukoita joiden seurassa ei voi olla oma itsensä vaan pitää esittää jotain roolia.

Mun vastaukseni on se että tuollaisesta masennuksesta ei pääse eroon muuten kuin hyväksymällä sen. Ehkä olisi aika ravistella ajatusmaailmaansa jollain. Sarasvuo puhui edellisessä monologissaan erakkonarsisteista, liekö tämäkin sit vähän sellainen tapaus (vaikka ihmisiä olisi elämässä niin aidon yhteyden puute mun mielestä eräänlaista erakkoutta). Aloittajan jutuista paistaa myös (pieni) katkeruus menneitä kohtaan, siksi myös ylimielinen asenne että muilla on niin helppoa, muka. Katkeruudestakaan ei tietenkään pääse eroon kieltämällä itseään olemasta katkera, luultavasti itse asiassa lähinnä päinvastoin kun hyväksyy katkeruutensa ja surunsa siitä mitä vaille on elämässä jäänyt, voi helpottaa. Ja deMellon Havahtuminen kannattaa lukea, mutta koska aloittaja varmasti jo kaikkea kokeilleena ja elämään ylipätevänä onkin lukenut tämän koko tuotannon, tämä on epäilemättä täysin turha vinkki.

Mitä sinäkin nenäkäs apina luulet tietäväsi toisten elämästä? Kirjoitin kolme lausetta, joiden perusteella leimasit minut teennäiseksi ja ylimieliseksi ihmiseksi. Aika vahvasti nyt projisoit oman elämäsi pettymyksiä ja kyvyttömyyttäsi muodostaa suhdetta ap:n ja minun kaltaiseen ihmiseen. Ikävää varmasti tulla torjutuksi, mutta kehotan keskustelemaan hänen kanssa, jota asia koskee.

Alkaa jo kuulostaa kivikissa-petra-symbioosilta.

Ennen ajateltiin että rukoilu parantaa kaikki ongelmat, nykyään ongelma kuin ongelma paranee ruokavaliota muuttamalla. Ei sillä, etteikö ruoalla olisi paljonkin merkitystä, mutta kyllä tässä ruokahöösäyksessä on välillä vähän ylioptimistisiakin sävyjä.

-ohis

ap:n perimmäinen ongelma on lapsettomuus. Elämästä puuttuu jatkuvuus ja kaikki tuntuu merkityksettömältä.

Aloita pienestä. Mieti mitkä jutut jättää sulle hyvän mielen, mistä pidät oikeasti. Pyri tekemään jokin noista jutuista vaikka kerran päivässä, oli se sitten uusi hiusväri tai hiljainen hetki juoden teetä.

Vierailija kirjoitti:

Palsta se taas näyttää kauneinta osaamistaan...

Puhdista suolistosi ja lisää raakaravintoa, vehnänorasta yms. Vähennä hiilareita ja syö mustaviinimarjoja ja D-vitamiiniä. Aloita pari uutta projekstia ja uusi harrastus. Sanot joka päivä itsellesi "nautin tästä auringon paisteesta/ruskasta/kahvista/mitä tahansa ja minulla on juuri nyt hyvä olo. Laitan silmät kiinni ja hymyilen.

Sinun pitää itse avata itsesi ilolle.

Luitko aloitusta ollenkaan? Voiko noilla ratkaista asiaa, jos jo lapsuudesta saakka on tuntunut päämäärättömältä eikä ole ollut unelmia. Itselle tulee vähän voimaton olo lukea aloitusta, koska itsellä ei ole siihen juuri kosketuspintaa enkä osaa sanoa, mistä voisi oikeasti olla apua. Voiko kyse olla erilaisesta aivokemiasta?

En todellakaan tiedä auttaako ap:ta jos listaan omat ilonaiheeni, mutta otsikossa hän sitä kuitenkin kysyi. Saan iloa läheisistä ihmisssuhteistani, eläimistä, liikunnallisesta harratuksestani (joukkuelaji), piirtämisestä, kirjoittamisesta, asioiden kokeilemisesta, tietokonepelien pelaamisesta, luonnossa liikkumisesta ja itseni vapaaksi tuntemisesta. Tykkään esimerkiksi kiipeillä puihin ja käyn kaverin kanssa trampoliinipuistossa säännöllisesti, vaikka ne voivat joistakin lapsellisilta ajanviettotavoilta näyttää. Itselle mieluisten kirjojen lukeminen, leffojen katselu, musiikin kuuntelu. Jännitystä ja iloa aiheuttavat myös tulevaisuudensuunnitelmat: keikkareissut kaverien kanssa, turnaukset joukkueen kanssa, tulevat häät miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä luetunymmärtäminen, kritisoijat? Jos ap elää jo terveellisesti niin ei hän ole asiaa väheksnyt. Se ei vaan ole vienyt ongelmaa pois. Ei siitä voi suuttua. Hänen ongelmansa on eri kuin teidän jos sama lääke ei tepsi.

Osaltaan teitäkin auttaa placebo, se terveellisyydestä projektin tekeminen, sen parissa hääräily jne. sen päälle, että hyvistä elämäntavoista on apua. Varsinkin alkuvaiheessa sitä luulee että ruokavaliolla saisi vaikka maailmanrauhan kun on niin sen syövereissä. Älkää höösätkö.

Pöh! Kyllä ap on väheksynyt ravitsemusvinkkejä antavia, koska haukkui heitä hörhöiksi! Lue itse tarkemmin. Voi olla, että ap elää jo terveellisesti, eikä se ole häntä auttanut. Tai sitten voi olla, että jos ap ei eläisi terveellisesti, hän voisi olla vielä syvemmällä suossa. Voi myös olla niinkin, että aloittaja ajattelee itse elävänsä terveellisesti, mutta todellisuudessa esim. ruokavaliossa voi olla puutteita, tai hän saattaa tietämättään kärsiä jostain vitamiinipuutoksesta. Minusta asiaa kannattaisi tutkia. Jos olotila paranee niinkin helpolla toimenpiteellä kuin vitamiinilisällä, niin eikö se kannattaisi tehdä?

Voi pyhä yksinkertaisuus, voisitko edes hetken kuvitella, että sama resepti ei toimi kaikilla? Sinut on parantanut masennuksesta ja apatiasta viinimarjat, mutta voitko kuvitella, että on viinimarjojen syöjiä, jotka ovat edelleen masentuneita? Syynä ei ole se, että he vain teeskentelevät syövänsä viinimarjoja.

En ole sama ihminen, joka kirjoitti viinimarjoista. Sanoin myös, että voi olla, että aloittaja on elänyt terveellisesti, mutta se ei ole häntä auttanut, ainakaan tarpeeksi. Kyse ei ole myöskään pelkistä viinimarjoista. Se on ihan tieteellinen totuus, että esimerkiksi B-vitamiinien tai raudan puute voi aiheuttaa masennusta, samoin monet fyysiset sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta. Minusta olisi ihan järkevää masennuksen hoidossa se, että suljetaan ensin pois fyysiset masennuksen aiheuttajat, ja sitten keskitytään puhtaasti psyykkiseen puoleen. Tämä siksi, että välttämättä mikään terapiakaan ei auta, jos taustalla on jotain fyysistä. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, eikä fysiikka ja psyyke ole niin paljon erillään, kuin on totuttu ajattelemaan. Jälkihuomautuksena tuli hieman huono omatunto aloittajan kritisoimisesta, olen joskus itsekin käyttäytynyt tylysti avun tarjoajia kohtaan.