Lue keskustelun säännöt.
Riku Rantala: ”Miehuus nousee pelosta, ja tätä naiset eivät ymmärrä.”
13.09.2018 |
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehet kyllä pelastaa naisen pulasta? Minulle on miehet sanoneet että olen liian synkkä ja ongelmainen, epäonnistunut, ulkonäkökin tietenkin ihan väärä. En todellakaan ole tullut "pelastetuksi" kenenkään taholta..
Täytyy muistaa, että kunnmiehet puhuvat naisista tällä tarkoitetaan 18-25 - vuotiasta, kaunista ja isorintaista yksilöä, muitahan ei lasketa miesten silmissä naisiksi. Näille oikeille naisille on kyllä pelastajia jonoksi asti.
Nimenomaan. Miehillä on olevinaan niin hirvittävät vaatimukset kelvatakseen naisille, kun taas ne naiset saavat tuosta noin vaan, simsalabim, kunnollisen, kiltin, työssäkäyvän ja vielä varmaan hyvännäköisenkin miehen pelastamaan kaikilta ongelmiltaan ja varmaan vielä elättämäänkin ja sitten ratsastetaan yhdessä auringonlaskuun ja loppuelämä on yhtä onnentäyteistä avioliittoa, koska eiväthän miehet naisista eroa eikä miesten takia suhteisiin tule ylitsepääsemättömiä ongelmia. Naisen ulkonäöllä, menestyksellä tai millään muullakaan ei luonnollisesti ole mitään merkitystä pariutumisen helppouden kannalta, kun ei vaan oltaisi niin nirsoja! Tuosta listasta ei muuten saa unohtaa lapsetonta, koska moni mieshän ei sellaista naista ota, jolla on jo lapsi jonkun kanssa tullut tehtyä, vaikka muuten saisi itsensä tuohon naisen rooliin kuin ihmeen kaupalla mahdutettuakin. Sitten sitä taas valitellaan, miten "kuka vaan" kelpaisi.
Nainen saa koska tahansa miehen. Sen voi helposti testata treffipalveluissa. Kuka tahansa alle 60 vuotias nainen saa sieltä paljon vastauksia.
Tässä on juuri tätä epärealistista ajattelua. Että nainen voi viettää loppuelämäns kenen vaan random miehen kanssa. Ja sitten istutaan vellomassa tätä miten epistä on kun nainen voi vaikka tänään käydä hakemassa itselleen tinderistä ensimmäisen vastaantulevan miehen ja sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tällaista paskanpuhumista vastaan juuri tarvittaisiin oikeaan elämään menemistä ja parempaa realitettien testausta.
Tottahan se on. Jos ihmisellä on kymmenen vaihtoehtoa niin ei voi ikinä valittaa yksinäisyyttään.
Tämä on näin sellaiselle ihmiselle jolle nainen = re...... Mikä tahansa re... kelpaa. Koeta nyt ymmärtää että muilla ihmisillä on tunne-elämä ihan toista luokkaa kuin sulla. Mittaat ihmisiä oman mittapuusi mukaan ja maailma ei ole sellainen kuin luulet sen olevan enemmistöllä ihmisistä. Tiedän kyllä ettet tule ikinä edes yrittämään ymmärtää tätä tosiasiaa, vaan vietät loppuelämäsi yksin ja katkerana, mutta ainakin olen yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vaativatnaiset kirjoitti:
121212 kirjoittaa asiaa.
Mä lisään myös asian jonka hän mainitsi yhdessä ketjussa....eli miehet voi pariutua pulassa olevan naisen kanssa, mut naiset ei pariudu vastaavien miesten kanssa vaan vaatii että miehellä on homma hallussa vähintään yhtä hyvin kuin naisella.
Tää vaikuttaa ihan h-vetisti siihen kuinka paljon on syrjäytyneitä...miehet pelastaa naisia parisuhteeseen mutta ei päin vastoin.Puppua. Miehet tekevät naisia enemmän itsemurhia. Mies jättää naisen ja lapsensa pulaan. Tämäkö on reippaan sankarin teko? Surkean ressukan, minä sanoisin. Nainen jää tällöin siivoamaan miehen aiheuttamaa sotkua, ensin toista pitkään tuettuaan.
Onpa hatusta heitetty kommentti, heitänpä omastani että miehet tekevät itsemurhia koska eivät nimenomaan löydä ketään, eivät sen takia etteivät kestäisi enempää kuin naiset. Huomaa kyllä miten oikeassa riku onkin tätäkin ketjua lukiessa, lytätään miehet ja ja muut peukuttaa, "ainahan tuo on tiedetty että heikompi sukupuoli" jne. mitään järkeviä perusteluita tälle oletukselle ei kyllä näy
Mä olen elänyt sekä naisena että miehenä. Joo, korjausprosessini on hyvin pitkällä, eikä kukaan enää tajua, mikä olen. Mielipiteisiini voi vaikuttaa se, että olen ollut kaunis nainen ja ruma pikkumies. Tasapuolisempaa olisi vertailla tilanteita, joissa ulkonäön "taso" olisi sama, mutta tämä nyt on kokemukseni, eikä parempaa ole tarjota.
Olen vähän herännyt siihen, miten paljon positiivisemmin naisiin suhtaudutaan lähes aina. Miehen pitää itse sinnitellä pidemmälle tai edes ole mies. Miehenä ihmiset tuntuu kivikasvoisemmilta, kun taas naiselle hymyillään ja tarvittaessa saa apua helpommin. Toki naista sitten pidetään heikompana ja mies otetaan vakavammin. Tavallisen miehen maailma on kuitenkin todella kylmä ja kova, jos verrataan naisen elämään. Miehessä on lähtökohtaisesti jotain arveluttavaa tai pelottavaa hänen lähipiirinsä ulkopuolisten mielestä. Moni myöskin koittaa aina jotenkin pakonomaisesti olla jonkun näkymättömän arvojärjestyksen ylimmällä portaalla ja siinä tulee tallotuksi, jos ei tajua, missä mennään.
Miehenä menettää kasvonsa ja muiden kunnioituksen todella helposti. Miesten kesken jutut on rankkoja ja huumorinkin joku voisi usein tulkita jonkin sortin kiusaamiseksi. Testosteroni vaikuttaa aivoihin erittäin paljon. Se tekee ihmisestä kovemman, kylmemmän ja aggressiivisemman.
Miehille väkivallan uhka on liiankin tuttu juttu. Joku voisi sanoa, että sehän on miesten oma ongelma, mutta jos se koskettaa niin monia, niin onhan se jo aika yleinen ongelma.
Joku kommentoi ensimmäisellä sivulla, että naisten aggressio kääntyy helposti siisäänpäin. Se oli todella hyvä kommentti. Tämäkin saattaa ainakin osittain johtua hormonitoiminnasta, mutta myöskin kulttuurista.
Itse en enää ota mitään puolta missään sukupuolten sodassa. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia ja heillä on erilaisia ongelmia, mutta asiat on lopulta sidottu toisiinsa. Feminismi keskittyy naisiin, vaikka pitäisi enemmänkin ajatella kokonaisuutta. Toki esim. seksuaalinen ahdistelu pitää vain yksiselitteisesti tuomita. Nämä ongelmat kuitenkin koskettavat kaikkia.
Mitä tulee kumppanin etsimiseen, niin miehet ja naiset ovat siinä vain erilaisia. Ei naisia voi pakottaa mihinkään. Tiedän, miten naisena kumppania etsiessä ehdokkaita tulee ovista ja ikkunoista, jos ne avaa (ainakin kauniina naisena), mutta heistä suurin osa on sellaisia, että elämänlaatu vain heikkenisi, jos heidän kanssaan ryhtyisi suhteeseen. Lisäksi suurin osa on kaikkia yrittäviä häntäheikkejä. Parisuhteessa sellaiset pettävät. Naisena kannattaa itse valikoida ja olla aktiivinen. Suhtautuminen on kuitenkin parempaa kokonaisuudessaan kuin se, mitä miehet kokevat paria etsiessään.
Miehenä joku kiinnostuu ehkä korkeintaan kerran vuodessa, jos pyörii ihmisten kanssa jossain joskus. En kuitenkaan käsitä, miksi tämä on tasa-arvon ongelma. Se on biologiaa. Totta kai se tuntuu pahalta ja vaikuttaa itsetuntoon. Lopulta suurin osa miehistä kuitenkin löytää jonkun ja esimerkiksi keskustelutaitoja parantamalla tuo mahdollisuus kasvaa. Massasta erottuakseen ei tarvitse kummoisiakaan kykyjä. Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan samaa arvoa esim. lain edessä. Ei biologiasta mihinkään pääse.
En tiedä, onko miehet ja naiset voineet koskaan maailmanhistorian aikana voineet käydä näin avointa keskustelua pinttyneistä tavoista, kulttuurista ja sukupuolen merkityksestä. On surullista, miten vähän osapuolet pystyvät kuuntelemaan toisiaan. Väittelijät ja keskustelujat kaivautuvat nopeasti omiin poteroihinsa. Kunnioitus on kuitenkin aina molemminpuolista. Ei ihminen kunnioita ketään, joka ei kunnioita häntä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elänyt sekä naisena että miehenä. Joo, korjausprosessini on hyvin pitkällä, eikä kukaan enää tajua, mikä olen. Mielipiteisiini voi vaikuttaa se, että olen ollut kaunis nainen ja ruma pikkumies. Tasapuolisempaa olisi vertailla tilanteita, joissa ulkonäön "taso" olisi sama, mutta tämä nyt on kokemukseni, eikä parempaa ole tarjota.
Olen vähän herännyt siihen, miten paljon positiivisemmin naisiin suhtaudutaan lähes aina. Miehen pitää itse sinnitellä pidemmälle tai edes ole mies. Miehenä ihmiset tuntuu kivikasvoisemmilta, kun taas naiselle hymyillään ja tarvittaessa saa apua helpommin. Toki naista sitten pidetään heikompana ja mies otetaan vakavammin. Tavallisen miehen maailma on kuitenkin todella kylmä ja kova, jos verrataan naisen elämään. Miehessä on lähtökohtaisesti jotain arveluttavaa tai pelottavaa hänen lähipiirinsä ulkopuolisten mielestä. Moni myöskin koittaa aina jotenkin pakonomaisesti olla jonkun näkymättömän arvojärjestyksen ylimmällä portaalla ja siinä tulee tallotuksi, jos ei tajua, missä mennään.
Miehenä menettää kasvonsa ja muiden kunnioituksen todella helposti. Miesten kesken jutut on rankkoja ja huumorinkin joku voisi usein tulkita jonkin sortin kiusaamiseksi. Testosteroni vaikuttaa aivoihin erittäin paljon. Se tekee ihmisestä kovemman, kylmemmän ja aggressiivisemman.
Miehille väkivallan uhka on liiankin tuttu juttu. Joku voisi sanoa, että sehän on miesten oma ongelma, mutta jos se koskettaa niin monia, niin onhan se jo aika yleinen ongelma.
Joku kommentoi ensimmäisellä sivulla, että naisten aggressio kääntyy helposti siisäänpäin. Se oli todella hyvä kommentti. Tämäkin saattaa ainakin osittain johtua hormonitoiminnasta, mutta myöskin kulttuurista.
Itse en enää ota mitään puolta missään sukupuolten sodassa. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia ja heillä on erilaisia ongelmia, mutta asiat on lopulta sidottu toisiinsa. Feminismi keskittyy naisiin, vaikka pitäisi enemmänkin ajatella kokonaisuutta. Toki esim. seksuaalinen ahdistelu pitää vain yksiselitteisesti tuomita. Nämä ongelmat kuitenkin koskettavat kaikkia.
Mitä tulee kumppanin etsimiseen, niin miehet ja naiset ovat siinä vain erilaisia. Ei naisia voi pakottaa mihinkään. Tiedän, miten naisena kumppania etsiessä ehdokkaita tulee ovista ja ikkunoista, jos ne avaa (ainakin kauniina naisena), mutta heistä suurin osa on sellaisia, että elämänlaatu vain heikkenisi, jos heidän kanssaan ryhtyisi suhteeseen. Lisäksi suurin osa on kaikkia yrittäviä häntäheikkejä. Parisuhteessa sellaiset pettävät. Naisena kannattaa itse valikoida ja olla aktiivinen. Suhtautuminen on kuitenkin parempaa kokonaisuudessaan kuin se, mitä miehet kokevat paria etsiessään.
Miehenä joku kiinnostuu ehkä korkeintaan kerran vuodessa, jos pyörii ihmisten kanssa jossain joskus. En kuitenkaan käsitä, miksi tämä on tasa-arvon ongelma. Se on biologiaa. Totta kai se tuntuu pahalta ja vaikuttaa itsetuntoon. Lopulta suurin osa miehistä kuitenkin löytää jonkun ja esimerkiksi keskustelutaitoja parantamalla tuo mahdollisuus kasvaa. Massasta erottuakseen ei tarvitse kummoisiakaan kykyjä. Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan samaa arvoa esim. lain edessä. Ei biologiasta mihinkään pääse.
En tiedä, onko miehet ja naiset voineet koskaan maailmanhistorian aikana voineet käydä näin avointa keskustelua pinttyneistä tavoista, kulttuurista ja sukupuolen merkityksestä. On surullista, miten vähän osapuolet pystyvät kuuntelemaan toisiaan. Väittelijät ja keskustelujat kaivautuvat nopeasti omiin poteroihinsa. Kunnioitus on kuitenkin aina molemminpuolista. Ei ihminen kunnioita ketään, joka ei kunnioita häntä itseään.
Niinpä niin. Mitäpä luulet että kokemuksesi olisi jos olisit nyt ruma nainen vs. ja olisit ennen ollut komea mies. Voi luoja nyt sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärretään.
Ainoat naispuoliset jotka ehkä ei tätä ymmärrä, ovat ne joille on luettu prinsessasatuja, ja joiden on käsketty odottaa prinssiä valkoisella ratsulla. Niitäkin naisia on, mutta Suomessa onneksi hyvin vähän.
Jos ymmärrätte, niin voisitteko lyhyesti selittää mistä hän puhuu?
Kun naisia ja tyttöjä tuetaan ja tuupitaan eteenpäin elämän eri tilanteissa, voitaisiin sama tehdä myös pojille ja miehille.
MILLÄ TAVALLA naisia ja tyttöjä muka tuupitaan eteenpäin? Anna yksikin esimerkki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä typerä palsta. Tuo yksi "uli-mies" asiallisesti huomautti palstan kaksoistandardista ja taas lähti ajojahti miehiä vastaan. Kiva kuulla että minä olen vain reiän perässä tai jotain säälipillua hakemassa. En ole milloinkaan haukkunut naisia, mutta naiset voi sälyttää yhden täällä joskus kirjoittaneen ikävän ihmisen jutut kenen tahansa miehen päälle, heti kun miehen argumentit ei miellytä. Ja yläpeukkuja satelee kritiikittömästi. Ei osata keskustella asioista, hyökätään ihmistä vastaan, aletaan olkiukkoilla. Minä häivyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehet kyllä pelastaa naisen pulasta? Minulle on miehet sanoneet että olen liian synkkä ja ongelmainen, epäonnistunut, ulkonäkökin tietenkin ihan väärä. En todellakaan ole tullut "pelastetuksi" kenenkään taholta..
Täytyy muistaa, että kunnmiehet puhuvat naisista tällä tarkoitetaan 18-25 - vuotiasta, kaunista ja isorintaista yksilöä, muitahan ei lasketa miesten silmissä naisiksi. Näille oikeille naisille on kyllä pelastajia jonoksi asti.
Nimenomaan. Miehillä on olevinaan niin hirvittävät vaatimukset kelvatakseen naisille, kun taas ne naiset saavat tuosta noin vaan, simsalabim, kunnollisen, kiltin, työssäkäyvän ja vielä varmaan hyvännäköisenkin miehen pelastamaan kaikilta ongelmiltaan ja varmaan vielä elättämäänkin ja sitten ratsastetaan yhdessä auringonlaskuun ja loppuelämä on yhtä onnentäyteistä avioliittoa, koska eiväthän miehet naisista eroa eikä miesten takia suhteisiin tule ylitsepääsemättömiä ongelmia. Naisen ulkonäöllä, menestyksellä tai millään muullakaan ei luonnollisesti ole mitään merkitystä pariutumisen helppouden kannalta, kun ei vaan oltaisi niin nirsoja! Tuosta listasta ei muuten saa unohtaa lapsetonta, koska moni mieshän ei sellaista naista ota, jolla on jo lapsi jonkun kanssa tullut tehtyä, vaikka muuten saisi itsensä tuohon naisen rooliin kuin ihmeen kaupalla mahdutettuakin. Sitten sitä taas valitellaan, miten "kuka vaan" kelpaisi.
Nainen saa koska tahansa miehen. Sen voi helposti testata treffipalveluissa. Kuka tahansa alle 60 vuotias nainen saa sieltä paljon vastauksia.
Tässä on juuri tätä epärealistista ajattelua. Että nainen voi viettää loppuelämäns kenen vaan random miehen kanssa. Ja sitten istutaan vellomassa tätä miten epistä on kun nainen voi vaikka tänään käydä hakemassa itselleen tinderistä ensimmäisen vastaantulevan miehen ja sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tällaista paskanpuhumista vastaan juuri tarvittaisiin oikeaan elämään menemistä ja parempaa realitettien testausta.
Asiahan nyt on niin että vaikka mies haluaisi naista eli pimperoa niin kilpailu on kova ja jotkut eivät sitä saa, nainen taas saa kikkeliä milloin tahansa haluaa.
Parisuhteen saaminen eri juttu, mutta tässä nähdään sukupuolten ero, naiset haluavat mieluummin vakavan suhteen, miehille taas riittää pillukin suhteen puutteessa. Kysynnän ja tarjonnan lain mukaan joku jää ilman, kun kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.
Sekin vielä etteivät kaikki miehet kelpaa kaikille naisille, mutta usein miehille riittäisi jos edes saisi naisen parisuhteeseen. Aivan sama minkä takia miehet jäävät ilman, oli se tavat, käytös tai muu, niin naiset ovat silti tässä asiassa etuoikeutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämä typerä palsta. Tuo yksi "uli-mies" asiallisesti huomautti palstan kaksoistandardista ja taas lähti ajojahti miehiä vastaan. Kiva kuulla että minä olen vain reiän perässä tai jotain säälipillua hakemassa. En ole milloinkaan haukkunut naisia, mutta naiset voi sälyttää yhden täällä joskus kirjoittaneen ikävän ihmisen jutut kenen tahansa miehen päälle, heti kun miehen argumentit ei miellytä. Ja yläpeukkuja satelee kritiikittömästi. Ei osata keskustella asioista, hyökätään ihmistä vastaan, aletaan olkiukkoilla. Minä häivyn.
Häivypä tosiaan selittämästä meille naisille minkälaista meidän elämämme on, senhän sinä tiedät parhaiten. Kirjoitat niin kuin kenellä tahansa naisella olisi tuosta vaan kymmenen vaihtoehtoa oven takana jonossa jonka kanssa voisi viettää loppuelämänsä. Ja jotka olisivat mahdollisia ihmisiä naisen lapsen isäksi. Ja se on ihan paskapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elänyt sekä naisena että miehenä. Joo, korjausprosessini on hyvin pitkällä, eikä kukaan enää tajua, mikä olen. Mielipiteisiini voi vaikuttaa se, että olen ollut kaunis nainen ja ruma pikkumies. Tasapuolisempaa olisi vertailla tilanteita, joissa ulkonäön "taso" olisi sama, mutta tämä nyt on kokemukseni, eikä parempaa ole tarjota.
Olen vähän herännyt siihen, miten paljon positiivisemmin naisiin suhtaudutaan lähes aina. Miehen pitää itse sinnitellä pidemmälle tai edes ole mies. Miehenä ihmiset tuntuu kivikasvoisemmilta, kun taas naiselle hymyillään ja tarvittaessa saa apua helpommin. Toki naista sitten pidetään heikompana ja mies otetaan vakavammin. Tavallisen miehen maailma on kuitenkin todella kylmä ja kova, jos verrataan naisen elämään. Miehessä on lähtökohtaisesti jotain arveluttavaa tai pelottavaa hänen lähipiirinsä ulkopuolisten mielestä. Moni myöskin koittaa aina jotenkin pakonomaisesti olla jonkun näkymättömän arvojärjestyksen ylimmällä portaalla ja siinä tulee tallotuksi, jos ei tajua, missä mennään.
Miehenä menettää kasvonsa ja muiden kunnioituksen todella helposti. Miesten kesken jutut on rankkoja ja huumorinkin joku voisi usein tulkita jonkin sortin kiusaamiseksi. Testosteroni vaikuttaa aivoihin erittäin paljon. Se tekee ihmisestä kovemman, kylmemmän ja aggressiivisemman.
Miehille väkivallan uhka on liiankin tuttu juttu. Joku voisi sanoa, että sehän on miesten oma ongelma, mutta jos se koskettaa niin monia, niin onhan se jo aika yleinen ongelma.
Joku kommentoi ensimmäisellä sivulla, että naisten aggressio kääntyy helposti siisäänpäin. Se oli todella hyvä kommentti. Tämäkin saattaa ainakin osittain johtua hormonitoiminnasta, mutta myöskin kulttuurista.
Itse en enää ota mitään puolta missään sukupuolten sodassa. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia ja heillä on erilaisia ongelmia, mutta asiat on lopulta sidottu toisiinsa. Feminismi keskittyy naisiin, vaikka pitäisi enemmänkin ajatella kokonaisuutta. Toki esim. seksuaalinen ahdistelu pitää vain yksiselitteisesti tuomita. Nämä ongelmat kuitenkin koskettavat kaikkia.
Mitä tulee kumppanin etsimiseen, niin miehet ja naiset ovat siinä vain erilaisia. Ei naisia voi pakottaa mihinkään. Tiedän, miten naisena kumppania etsiessä ehdokkaita tulee ovista ja ikkunoista, jos ne avaa (ainakin kauniina naisena), mutta heistä suurin osa on sellaisia, että elämänlaatu vain heikkenisi, jos heidän kanssaan ryhtyisi suhteeseen. Lisäksi suurin osa on kaikkia yrittäviä häntäheikkejä. Parisuhteessa sellaiset pettävät. Naisena kannattaa itse valikoida ja olla aktiivinen. Suhtautuminen on kuitenkin parempaa kokonaisuudessaan kuin se, mitä miehet kokevat paria etsiessään.
Miehenä joku kiinnostuu ehkä korkeintaan kerran vuodessa, jos pyörii ihmisten kanssa jossain joskus. En kuitenkaan käsitä, miksi tämä on tasa-arvon ongelma. Se on biologiaa. Totta kai se tuntuu pahalta ja vaikuttaa itsetuntoon. Lopulta suurin osa miehistä kuitenkin löytää jonkun ja esimerkiksi keskustelutaitoja parantamalla tuo mahdollisuus kasvaa. Massasta erottuakseen ei tarvitse kummoisiakaan kykyjä. Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan samaa arvoa esim. lain edessä. Ei biologiasta mihinkään pääse.
En tiedä, onko miehet ja naiset voineet koskaan maailmanhistorian aikana voineet käydä näin avointa keskustelua pinttyneistä tavoista, kulttuurista ja sukupuolen merkityksestä. On surullista, miten vähän osapuolet pystyvät kuuntelemaan toisiaan. Väittelijät ja keskustelujat kaivautuvat nopeasti omiin poteroihinsa. Kunnioitus on kuitenkin aina molemminpuolista. Ei ihminen kunnioita ketään, joka ei kunnioita häntä itseään.
Äärimmäisen mielenkiintoista kuulla kokemuksia sekä miehenä että naisena elämisestä! Kiitos tästä. Väkivaltaan sellainen kommentti että tottakai miesten kokema väkivalta on koko yhteiskunnan ongelma, vaikka väkivaltaan syyllistyvät useimmiten toiset miehet. Miehet, keskustelkaa enemmän myös keskenänne ja miettikää mikä miesten keskisessä kulttuurissa on epätervettä ja tervettä ja miten aggressioita voi purkaa turvallisesti. Ja kaipaan enemmän keskustelua feministien ja oikeiden miesasiamiesten välille , ei laasaslaisten. Tottaka feminismi keskittyy naisiin koska olemme naisia, mutta he ajavat myös laajempaa tasa-arvoa ja tähän kaivataan miesnäkökulmaa. Olen itse nainen, tasa-arvon kannattaja vaikka en todellakaan tiedä mitä jossain järjestötasolla tapahtuu. Olen myös luonnontieteilijä eli kaikkia eroja ei pidä mitätöidä ja keskustelu on joskus varsin ahdasta nykyään mutta en pidä siitä, että keskimääräisiä eroja sukupuolten välillä käytetään näilläkin palstoilla hyväksi perustellessa vaikkapa naisten huonompaa asemaa työelämässä. Ei minua kiinnosta jos joku nainen ei halua edetä urallaan - minä haluasin. Sama oikeus yhteiskunnan antamiin mahdollisuuksiin kaikkia sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elänyt sekä naisena että miehenä. Joo, korjausprosessini on hyvin pitkällä, eikä kukaan enää tajua, mikä olen. Mielipiteisiini voi vaikuttaa se, että olen ollut kaunis nainen ja ruma pikkumies. Tasapuolisempaa olisi vertailla tilanteita, joissa ulkonäön "taso" olisi sama, mutta tämä nyt on kokemukseni, eikä parempaa ole tarjota.
Olen vähän herännyt siihen, miten paljon positiivisemmin naisiin suhtaudutaan lähes aina. Miehen pitää itse sinnitellä pidemmälle tai edes ole mies. Miehenä ihmiset tuntuu kivikasvoisemmilta, kun taas naiselle hymyillään ja tarvittaessa saa apua helpommin. Toki naista sitten pidetään heikompana ja mies otetaan vakavammin. Tavallisen miehen maailma on kuitenkin todella kylmä ja kova, jos verrataan naisen elämään. Miehessä on lähtökohtaisesti jotain arveluttavaa tai pelottavaa hänen lähipiirinsä ulkopuolisten mielestä. Moni myöskin koittaa aina jotenkin pakonomaisesti olla jonkun näkymättömän arvojärjestyksen ylimmällä portaalla ja siinä tulee tallotuksi, jos ei tajua, missä mennään.
Miehenä menettää kasvonsa ja muiden kunnioituksen todella helposti. Miesten kesken jutut on rankkoja ja huumorinkin joku voisi usein tulkita jonkin sortin kiusaamiseksi. Testosteroni vaikuttaa aivoihin erittäin paljon. Se tekee ihmisestä kovemman, kylmemmän ja aggressiivisemman.
Miehille väkivallan uhka on liiankin tuttu juttu. Joku voisi sanoa, että sehän on miesten oma ongelma, mutta jos se koskettaa niin monia, niin onhan se jo aika yleinen ongelma.
Joku kommentoi ensimmäisellä sivulla, että naisten aggressio kääntyy helposti siisäänpäin. Se oli todella hyvä kommentti. Tämäkin saattaa ainakin osittain johtua hormonitoiminnasta, mutta myöskin kulttuurista.
Itse en enää ota mitään puolta missään sukupuolten sodassa. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia ja heillä on erilaisia ongelmia, mutta asiat on lopulta sidottu toisiinsa. Feminismi keskittyy naisiin, vaikka pitäisi enemmänkin ajatella kokonaisuutta. Toki esim. seksuaalinen ahdistelu pitää vain yksiselitteisesti tuomita. Nämä ongelmat kuitenkin koskettavat kaikkia.
Mitä tulee kumppanin etsimiseen, niin miehet ja naiset ovat siinä vain erilaisia. Ei naisia voi pakottaa mihinkään. Tiedän, miten naisena kumppania etsiessä ehdokkaita tulee ovista ja ikkunoista, jos ne avaa (ainakin kauniina naisena), mutta heistä suurin osa on sellaisia, että elämänlaatu vain heikkenisi, jos heidän kanssaan ryhtyisi suhteeseen. Lisäksi suurin osa on kaikkia yrittäviä häntäheikkejä. Parisuhteessa sellaiset pettävät. Naisena kannattaa itse valikoida ja olla aktiivinen. Suhtautuminen on kuitenkin parempaa kokonaisuudessaan kuin se, mitä miehet kokevat paria etsiessään.
Miehenä joku kiinnostuu ehkä korkeintaan kerran vuodessa, jos pyörii ihmisten kanssa jossain joskus. En kuitenkaan käsitä, miksi tämä on tasa-arvon ongelma. Se on biologiaa. Totta kai se tuntuu pahalta ja vaikuttaa itsetuntoon. Lopulta suurin osa miehistä kuitenkin löytää jonkun ja esimerkiksi keskustelutaitoja parantamalla tuo mahdollisuus kasvaa. Massasta erottuakseen ei tarvitse kummoisiakaan kykyjä. Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan samaa arvoa esim. lain edessä. Ei biologiasta mihinkään pääse.
En tiedä, onko miehet ja naiset voineet koskaan maailmanhistorian aikana voineet käydä näin avointa keskustelua pinttyneistä tavoista, kulttuurista ja sukupuolen merkityksestä. On surullista, miten vähän osapuolet pystyvät kuuntelemaan toisiaan. Väittelijät ja keskustelujat kaivautuvat nopeasti omiin poteroihinsa. Kunnioitus on kuitenkin aina molemminpuolista. Ei ihminen kunnioita ketään, joka ei kunnioita häntä itseään.
Niinpä niin. Mitäpä luulet että kokemuksesi olisi jos olisit nyt ruma nainen vs. ja olisit ennen ollut komea mies. Voi luoja nyt sentään.
No varmasti se olisi erilainen. Niinhän mä sanoin. Voi se olla, että kokemukseni naisena elämisestä on parempi kuin useimmilla. Kuitenkin rumana ja heikkona nähtynä miehenä olen nähnyt miehen elämän nurjia puolia enemmän kuin tarpeeksi.
Millainen on siis ruman naisen kokemus? Jos puhutaan elämästä yleensä, eikä vain parisuhdemarkkinoista. Yksi naispuolinen kaverini on kasvoiltaan hieman epämuodostunut ja hänellä on sairaus, joka vaikuttaa hänen ulkonäköönsä erittäin paljon. Kerran olen kuullut jonkun miesporukan huutelevan hänelle jotain hänen ulkonäöstään ja moni kuvittelee hänen olevan myös kehitysvammainen, mutta hän on aina ollut ihan pirun vahva ihminen. Hän vain elää elämäänsä ja etsii ympärilleen positiivisia ihmisiä, joista suurin osa on vähän "poikkeavia" myös lopulta. Niinhän olen mäkin. Olisi todella mielenkiintoista, jos hän kirjoittaisi kirjan elämästään. Varmasti hänellä on rankempaa kuin taviksilla sukupuoleen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.
Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.
Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa.
Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.
Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.
Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja.
Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.
Naiset eivät saa mitään tukea miehiltä. Päinvastoin. Minuakin on miehet kiusanneet, halveksineet ja pilkanneet koko ikäni.Tälläkin palstalla miehet haukkuvat naisia päivittäin siiderivalaiksi, läskeiksi, feminat-seik-si jne...
En tunne minkäänlaista myötätuntoa miehiä kohtaan. Miehet, katsokaa peiliin. Jos minä saisin päättää, kaikki miehet hävitettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riku Rantala on siis palstan MGTOW-uli. Olisin odottanut vähän enemmän.
Miehet. Siinä sukupuoli jolla on aina vaikeaa ja rankkaa, jotka aina ymmärretään väörin, jolla aina on sisäisiä ristiriitoja ja niitä sitten väkivalloin ja aggressiivisesti puretaan pieksämällä muita.
Suurimmat vaikeilijat työelämässä on miehiä, oikein uniikkeja lumihiutaleita. Kiukkuavat, mököttävät ja pistävät kapuloita rattaisiin.
Jatkossa palkkaan pelkkiä naisia.
T. Nais-tj
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elänyt sekä naisena että miehenä. Joo, korjausprosessini on hyvin pitkällä, eikä kukaan enää tajua, mikä olen. Mielipiteisiini voi vaikuttaa se, että olen ollut kaunis nainen ja ruma pikkumies. Tasapuolisempaa olisi vertailla tilanteita, joissa ulkonäön "taso" olisi sama, mutta tämä nyt on kokemukseni, eikä parempaa ole tarjota.
Olen vähän herännyt siihen, miten paljon positiivisemmin naisiin suhtaudutaan lähes aina. Miehen pitää itse sinnitellä pidemmälle tai edes ole mies. Miehenä ihmiset tuntuu kivikasvoisemmilta, kun taas naiselle hymyillään ja tarvittaessa saa apua helpommin. Toki naista sitten pidetään heikompana ja mies otetaan vakavammin. Tavallisen miehen maailma on kuitenkin todella kylmä ja kova, jos verrataan naisen elämään. Miehessä on lähtökohtaisesti jotain arveluttavaa tai pelottavaa hänen lähipiirinsä ulkopuolisten mielestä. Moni myöskin koittaa aina jotenkin pakonomaisesti olla jonkun näkymättömän arvojärjestyksen ylimmällä portaalla ja siinä tulee tallotuksi, jos ei tajua, missä mennään.
Miehenä menettää kasvonsa ja muiden kunnioituksen todella helposti. Miesten kesken jutut on rankkoja ja huumorinkin joku voisi usein tulkita jonkin sortin kiusaamiseksi. Testosteroni vaikuttaa aivoihin erittäin paljon. Se tekee ihmisestä kovemman, kylmemmän ja aggressiivisemman.
Miehille väkivallan uhka on liiankin tuttu juttu. Joku voisi sanoa, että sehän on miesten oma ongelma, mutta jos se koskettaa niin monia, niin onhan se jo aika yleinen ongelma.
Joku kommentoi ensimmäisellä sivulla, että naisten aggressio kääntyy helposti siisäänpäin. Se oli todella hyvä kommentti. Tämäkin saattaa ainakin osittain johtua hormonitoiminnasta, mutta myöskin kulttuurista.
Itse en enää ota mitään puolta missään sukupuolten sodassa. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia ja heillä on erilaisia ongelmia, mutta asiat on lopulta sidottu toisiinsa. Feminismi keskittyy naisiin, vaikka pitäisi enemmänkin ajatella kokonaisuutta. Toki esim. seksuaalinen ahdistelu pitää vain yksiselitteisesti tuomita. Nämä ongelmat kuitenkin koskettavat kaikkia.
Mitä tulee kumppanin etsimiseen, niin miehet ja naiset ovat siinä vain erilaisia. Ei naisia voi pakottaa mihinkään. Tiedän, miten naisena kumppania etsiessä ehdokkaita tulee ovista ja ikkunoista, jos ne avaa (ainakin kauniina naisena), mutta heistä suurin osa on sellaisia, että elämänlaatu vain heikkenisi, jos heidän kanssaan ryhtyisi suhteeseen. Lisäksi suurin osa on kaikkia yrittäviä häntäheikkejä. Parisuhteessa sellaiset pettävät. Naisena kannattaa itse valikoida ja olla aktiivinen. Suhtautuminen on kuitenkin parempaa kokonaisuudessaan kuin se, mitä miehet kokevat paria etsiessään.
Miehenä joku kiinnostuu ehkä korkeintaan kerran vuodessa, jos pyörii ihmisten kanssa jossain joskus. En kuitenkaan käsitä, miksi tämä on tasa-arvon ongelma. Se on biologiaa. Totta kai se tuntuu pahalta ja vaikuttaa itsetuntoon. Lopulta suurin osa miehistä kuitenkin löytää jonkun ja esimerkiksi keskustelutaitoja parantamalla tuo mahdollisuus kasvaa. Massasta erottuakseen ei tarvitse kummoisiakaan kykyjä. Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan samaa arvoa esim. lain edessä. Ei biologiasta mihinkään pääse.
En tiedä, onko miehet ja naiset voineet koskaan maailmanhistorian aikana voineet käydä näin avointa keskustelua pinttyneistä tavoista, kulttuurista ja sukupuolen merkityksestä. On surullista, miten vähän osapuolet pystyvät kuuntelemaan toisiaan. Väittelijät ja keskustelujat kaivautuvat nopeasti omiin poteroihinsa. Kunnioitus on kuitenkin aina molemminpuolista. Ei ihminen kunnioita ketään, joka ei kunnioita häntä itseään.
Niinpä niin. Mitäpä luulet että kokemuksesi olisi jos olisit nyt ruma nainen vs. ja olisit ennen ollut komea mies. Voi luoja nyt sentään.
Komeus ei riitä mihinkään. On osattava myös elää, elämisen jokaisella mittarilla mitattuna. Suurin osa ei ole tyytyväisiä itseensä. Itsetunto on tärkeää, mutta se ei saa muuttua egoistiseksi. Mikä minä olen, olen se vajaavuuksieni ja taitojeni kanssa. Muihin vertaaminen ei ole relevanttia vaan on osattava nauttia siitä että joku muu osaa toisen asian paremmin kuin sinä. Muiden syyttely kadehtiminen tai opettaminen ei ole rakentavaa.
T. Eri. Itseään edustava.
"meiltä vaaditaan modernin ja sisäsiistin, mutta samalla maskuliinisen johtajauroksen ominaisuuksia. Jos emme täytä odotuksia, meihin lyödään häviäjän leimoja."
Onpa kiva huomata, että vihervasemmistofeministimieskin on herännyt tunnustamaan miten paljon herkemmin miehet leimataan siksi tai täksi, jos hän ei ole tietynlainen. Naisia kohtaan ollaan empaattisempia. Pisteet Rikulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elänyt sekä naisena että miehenä. Joo, korjausprosessini on hyvin pitkällä, eikä kukaan enää tajua, mikä olen. Mielipiteisiini voi vaikuttaa se, että olen ollut kaunis nainen ja ruma pikkumies. Tasapuolisempaa olisi vertailla tilanteita, joissa ulkonäön "taso" olisi sama, mutta tämä nyt on kokemukseni, eikä parempaa ole tarjota.
Olen vähän herännyt siihen, miten paljon positiivisemmin naisiin suhtaudutaan lähes aina. Miehen pitää itse sinnitellä pidemmälle tai edes ole mies. Miehenä ihmiset tuntuu kivikasvoisemmilta, kun taas naiselle hymyillään ja tarvittaessa saa apua helpommin. Toki naista sitten pidetään heikompana ja mies otetaan vakavammin. Tavallisen miehen maailma on kuitenkin todella kylmä ja kova, jos verrataan naisen elämään. Miehessä on lähtökohtaisesti jotain arveluttavaa tai pelottavaa hänen lähipiirinsä ulkopuolisten mielestä. Moni myöskin koittaa aina jotenkin pakonomaisesti olla jonkun näkymättömän arvojärjestyksen ylimmällä portaalla ja siinä tulee tallotuksi, jos ei tajua, missä mennään.
Miehenä menettää kasvonsa ja muiden kunnioituksen todella helposti. Miesten kesken jutut on rankkoja ja huumorinkin joku voisi usein tulkita jonkin sortin kiusaamiseksi. Testosteroni vaikuttaa aivoihin erittäin paljon. Se tekee ihmisestä kovemman, kylmemmän ja aggressiivisemman.
Miehille väkivallan uhka on liiankin tuttu juttu. Joku voisi sanoa, että sehän on miesten oma ongelma, mutta jos se koskettaa niin monia, niin onhan se jo aika yleinen ongelma.
Joku kommentoi ensimmäisellä sivulla, että naisten aggressio kääntyy helposti siisäänpäin. Se oli todella hyvä kommentti. Tämäkin saattaa ainakin osittain johtua hormonitoiminnasta, mutta myöskin kulttuurista.
Itse en enää ota mitään puolta missään sukupuolten sodassa. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia ja heillä on erilaisia ongelmia, mutta asiat on lopulta sidottu toisiinsa. Feminismi keskittyy naisiin, vaikka pitäisi enemmänkin ajatella kokonaisuutta. Toki esim. seksuaalinen ahdistelu pitää vain yksiselitteisesti tuomita. Nämä ongelmat kuitenkin koskettavat kaikkia.
Mitä tulee kumppanin etsimiseen, niin miehet ja naiset ovat siinä vain erilaisia. Ei naisia voi pakottaa mihinkään. Tiedän, miten naisena kumppania etsiessä ehdokkaita tulee ovista ja ikkunoista, jos ne avaa (ainakin kauniina naisena), mutta heistä suurin osa on sellaisia, että elämänlaatu vain heikkenisi, jos heidän kanssaan ryhtyisi suhteeseen. Lisäksi suurin osa on kaikkia yrittäviä häntäheikkejä. Parisuhteessa sellaiset pettävät. Naisena kannattaa itse valikoida ja olla aktiivinen. Suhtautuminen on kuitenkin parempaa kokonaisuudessaan kuin se, mitä miehet kokevat paria etsiessään.
Miehenä joku kiinnostuu ehkä korkeintaan kerran vuodessa, jos pyörii ihmisten kanssa jossain joskus. En kuitenkaan käsitä, miksi tämä on tasa-arvon ongelma. Se on biologiaa. Totta kai se tuntuu pahalta ja vaikuttaa itsetuntoon. Lopulta suurin osa miehistä kuitenkin löytää jonkun ja esimerkiksi keskustelutaitoja parantamalla tuo mahdollisuus kasvaa. Massasta erottuakseen ei tarvitse kummoisiakaan kykyjä. Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, vaan samaa arvoa esim. lain edessä. Ei biologiasta mihinkään pääse.
En tiedä, onko miehet ja naiset voineet koskaan maailmanhistorian aikana voineet käydä näin avointa keskustelua pinttyneistä tavoista, kulttuurista ja sukupuolen merkityksestä. On surullista, miten vähän osapuolet pystyvät kuuntelemaan toisiaan. Väittelijät ja keskustelujat kaivautuvat nopeasti omiin poteroihinsa. Kunnioitus on kuitenkin aina molemminpuolista. Ei ihminen kunnioita ketään, joka ei kunnioita häntä itseään.
Niinpä niin. Mitäpä luulet että kokemuksesi olisi jos olisit nyt ruma nainen vs. ja olisit ennen ollut komea mies. Voi luoja nyt sentään.
No varmasti se olisi erilainen. Niinhän mä sanoin. Voi se olla, että kokemukseni naisena elämisestä on parempi kuin useimmilla. Kuitenkin rumana ja heikkona nähtynä miehenä olen nähnyt miehen elämän nurjia puolia enemmän kuin tarpeeksi.
Millainen on siis ruman naisen kokemus? Jos puhutaan elämästä yleensä, eikä vain parisuhdemarkkinoista. Yksi naispuolinen kaverini on kasvoiltaan hieman epämuodostunut ja hänellä on sairaus, joka vaikuttaa hänen ulkonäköönsä erittäin paljon. Kerran olen kuullut jonkun miesporukan huutelevan hänelle jotain hänen ulkonäöstään ja moni kuvittelee hänen olevan myös kehitysvammainen, mutta hän on aina ollut ihan pirun vahva ihminen. Hän vain elää elämäänsä ja etsii ympärilleen positiivisia ihmisiä, joista suurin osa on vähän "poikkeavia" myös lopulta. Niinhän olen mäkin. Olisi todella mielenkiintoista, jos hän kirjoittaisi kirjan elämästään. Varmasti hänellä on rankempaa kuin taviksilla sukupuoleen katsomatta.
Ruman naisen kokemus on nuorempana se, että kukaan mies ei kiinnitä mitään huomiota. Paitsi känni-ååliöt valomerkin jälkeen. He mietivät että jos edes tuolta rumilukselta saisi. Naisen tällainen saa tuntemaan itsensä täysin arvottomaksi, samalla kun laasaslaisten kuoro huutaa päälle vihaa siitä kuinka etuoikeutettu tällainen nainen on.
Sosiaaliset taidot kieltämättä elämässä kehittyvät ja yllä kuvattu vahvuus, koska jokainen ihminen pitää voittaa puolelleen kovalla työllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.
Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.
Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa.
Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.
Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.
Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja.
Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.
Naiset eivät saa mitään tukea miehiltä. Päinvastoin. Minuakin on miehet kiusanneet, halveksineet ja pilkanneet koko ikäni.Tälläkin palstalla miehet haukkuvat naisia päivittäin siiderivalaiksi, läskeiksi, feminat-seik-si jne...
En tunne minkäänlaista myötätuntoa miehiä kohtaan. Miehet, katsokaa peiliin. Jos minä saisin päättää, kaikki miehet hävitettäisiin.
Ei ole epäselvää kenen on katsottava peiliin ajatuksiensa kanssa. Vinkkinä on ettei se ole kollektiivinen ryhmä.
Kriisit ja konfliktit kuitenkin vaativat miehisiä miehiä jotka käy tuumasta toimeen.Myös nainen kokee aina sohvalla makaavan miehen turvallisuus uhaksi itselleen ja vaistonvarainen marmatus jollei mitään edes akuuttia tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt oikein kiinni siihen, mikä on kirjoituksen varsinainen tarkoitus. Teksti tuntui sekavalta.
Johtuuko sekavuuden tunne siitä, että teksti ei tunnu mahtuvan oikein mihinkään lokeroon?
Ei johdu, sekavuus johtuu sekavuudesta. Ei päätä ei häntää.
Ketju on lukittu.
Minä lähinnä otin tuon kommentin yksilön kokemuksena asiasta. Että mitä yksi ihminen voisi omassa elämässään tehdä paremmin miesten puolesta. Ja edellä oleva henkilö ei ollut saanut mitään muutosta tai kehitystä yrityksistä huolimatta. Siksi tämä keskustelu voi tuntua raskaalta, kun ei enää kerta kaikkiaan tiedä mitä miesten puolesta voisi tehdä. Vai koskeeko tämä keskustelu ainoastaan äitejä tai isiä, koska otit kasvatuksen puheeksi?