Riku Rantala: ”Miehuus nousee pelosta, ja tätä naiset eivät ymmärrä.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.

Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.

Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa. 

Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.

Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.

Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja. 

Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.

En koe, että olisin saanut tukea miehiltä kollektiivina. Olen saanut tukea mieheltäni, minä annan tukeani myös hänelle. Työpaikalla olen pyytänyt apua miespuolisilta työkavereilta, olen antanut apuani myös heille. Joskus viimeeksi teininä erehdyin ulisemaan kaveriporukassa, että miksi en kelpaa kenellekään, niin poikien rehellinen armoton vastaus oli "koska olet läski". Että se siitä tuesta. :D 

Tässä kävi juuri niin mistä Riku oikeastaan varoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.

Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.

Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa. 

Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.

Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.

Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja. 

Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.

En koe, että olisin saanut tukea miehiltä kollektiivina. Olen saanut tukea mieheltäni, minä annan tukeani myös hänelle. Työpaikalla olen pyytänyt apua miespuolisilta työkavereilta, olen antanut apuani myös heille. Joskus viimeeksi teininä erehdyin ulisemaan kaveriporukassa, että miksi en kelpaa kenellekään, niin poikien rehellinen armoton vastaus oli "koska olet läski". Että se siitä tuesta. :D 

Minä, minä! Ja mun kupla. Minä!

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pitänyt miehiä rohkeina, jokainen näkee että ovat heikompi sukupuoli. Murtuvat paljon pienemmästä kuin naiset. 

Nainen ei voi niin vaan murtua, koska se yleensä huolehtii jostain muusta ihmisestä/ihmisistä.

 

Tässähän se ydin tuli. Miehet ovat ihan oikeasti tosi paljon herkempiä särkymään, luin joskus jonkun kehityspsykologisen artikkelinkin aiheesta. Poikalapset tarvitsisi nimenomaan enemmän tukea pienestä pitäen, ja kun asenne on tyyliin pojat ei saa itkeä... seurauksena on hakkaajia, murhaajia, narsisteja... Lukaiskaapa vaikka millainen kotikasvatus Trumpillakin on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.

Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.

Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa. 

Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.

Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.

Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja. 

Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.

En koe, että olisin saanut tukea miehiltä kollektiivina. Olen saanut tukea mieheltäni, minä annan tukeani myös hänelle. Työpaikalla olen pyytänyt apua miespuolisilta työkavereilta, olen antanut apuani myös heille. Joskus viimeeksi teininä erehdyin ulisemaan kaveriporukassa, että miksi en kelpaa kenellekään, niin poikien rehellinen armoton vastaus oli "koska olet läski". Että se siitä tuesta. :D 

Jaa teinit, nuo viisauden perikuvat.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, samaistun kyllä näin naisenakin tuohon tekstiin, paitsi että minulla ei ole sattunut niitä hyviä työpaikkoja, suhteita vastakkaiseen sukupuoleen jne mitä Riku kertoo pelastuksekseen...

Ei tuohon voi samaistua kuin naisena.

t. oikeastikin mies.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se ydin tuli. Miehet ovat ihan oikeasti tosi paljon herkempiä särkymään, luin joskus jonkun kehityspsykologisen artikkelinkin aiheesta. Poikalapset tarvitsisi nimenomaan enemmän tukea pienestä pitäen, ja kun asenne on tyyliin pojat ei saa itkeä... seurauksena on hakkaajia, murhaajia, narsisteja... Lukaiskaapa vaikka millainen kotikasvatus Trumpillakin on ollut.

Se on sama kuin painekattila, pojille ei opeteta tapoja päästää paineita ulos joten niitä hillitään alkoholilla ja huumeilla. Ja painekattilan räjähdys näkyy sitten väkivaltana ja itsemurhina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.

Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.

Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa. 

Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.

Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.

Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja. 

Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.

En koe, että olisin saanut tukea miehiltä kollektiivina. Olen saanut tukea mieheltäni, minä annan tukeani myös hänelle. Työpaikalla olen pyytänyt apua miespuolisilta työkavereilta, olen antanut apuani myös heille. Joskus viimeeksi teininä erehdyin ulisemaan kaveriporukassa, että miksi en kelpaa kenellekään, niin poikien rehellinen armoton vastaus oli "koska olet läski". Että se siitä tuesta. :D 

Jaa teinit, nuo viisauden perikuvat.

No osaatko kuvitella, että jos aikuinen nainen menee ulisemaan aikuisille miehille miehettömyyttään, että vastaanotto olisi kovinkaan positiivista tai rakentavaa? Mitä tuohon voisi edes sanoa? Todennäköisesti syyttäisivät naista vain nirsoudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pitänyt miehiä rohkeina, jokainen näkee että ovat heikompi sukupuoli. Murtuvat paljon pienemmästä kuin naiset. 

Nainen ei voi niin vaan murtua, koska se yleensä huolehtii jostain muusta ihmisestä/ihmisistä.

 

Tässähän se ydin tuli. Miehet ovat ihan oikeasti tosi paljon herkempiä särkymään, luin joskus jonkun kehityspsykologisen artikkelinkin aiheesta. Poikalapset tarvitsisi nimenomaan enemmän tukea pienestä pitäen, ja kun asenne on tyyliin pojat ei saa itkeä... seurauksena on hakkaajia, murhaajia, narsisteja... Lukaiskaapa vaikka millainen kotikasvatus Trumpillakin on ollut.

Väärin. Kyllä hakkaajat, murhaajat ja narsistit voisi tunnistaa jo päiväkodissa. Tämä on ihan naisten keksintö koko itkemiseen houkutteleminen.

vaativatnaiset kirjoitti:

121212 kirjoittaa asiaa.

Mä lisään myös asian jonka hän mainitsi yhdessä ketjussa....eli miehet voi pariutua pulassa olevan naisen kanssa, mut naiset ei pariudu vastaavien miesten kanssa vaan vaatii että miehellä on homma hallussa vähintään yhtä hyvin kuin naisella.

Tää vaikuttaa ihan h-vetisti siihen kuinka paljon on syrjäytyneitä...miehet pelastaa naisia parisuhteeseen mutta ei päin vastoin.

Mä tiedän vain naisia, jotka ovat suorastaan hyysänneet aivan syrjäytyneitä poikaystäviään, ja miehiä, jotka on jättäneet naisen, kun hän on sairastunut. Yhtään tällaista tapausta jossa mies olisi "pelastanut" naisen en tiedä enkä osaa kuvitella, sulla on varmaan monta esimerkkiä tästä? Ai ei? Ehkä naiset ei tarvii pelastajaa, kun eivät ole niin syrjäytyväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pitänyt miehiä rohkeina, jokainen näkee että ovat heikompi sukupuoli. Murtuvat paljon pienemmästä kuin naiset. 

Nainen ei voi niin vaan murtua, koska se yleensä huolehtii jostain muusta ihmisestä/ihmisistä.

 

Tässähän se ydin tuli. Miehet ovat ihan oikeasti tosi paljon herkempiä särkymään, luin joskus jonkun kehityspsykologisen artikkelinkin aiheesta. Poikalapset tarvitsisi nimenomaan enemmän tukea pienestä pitäen, ja kun asenne on tyyliin pojat ei saa itkeä... seurauksena on hakkaajia, murhaajia, narsisteja... Lukaiskaapa vaikka millainen kotikasvatus Trumpillakin on ollut.

Väärin. Kyllä hakkaajat, murhaajat ja narsistit voisi tunnistaa jo päiväkodissa. Tämä on ihan naisten keksintö koko itkemiseen houkutteleminen.

Luetunymmärtäminen...! (Ai niin, unohdin että miehet ei osaa mm. lukea kunnolla...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pitänyt miehiä rohkeina, jokainen näkee että ovat heikompi sukupuoli. Murtuvat paljon pienemmästä kuin naiset. 

Nainen ei voi niin vaan murtua, koska se yleensä huolehtii jostain muusta ihmisestä/ihmisistä.

 

Tässähän se ydin tuli. Miehet ovat ihan oikeasti tosi paljon herkempiä särkymään, luin joskus jonkun kehityspsykologisen artikkelinkin aiheesta. Poikalapset tarvitsisi nimenomaan enemmän tukea pienestä pitäen, ja kun asenne on tyyliin pojat ei saa itkeä... seurauksena on hakkaajia, murhaajia, narsisteja... Lukaiskaapa vaikka millainen kotikasvatus Trumpillakin on ollut.

Pojilla on ollut ja edelleenkin on vapaus olla poikia. Heiltä ei vaadita vastuullista tekemistä. Heille sallitaan pöljäily.  Siskot pannaan tekemään kotityötkin heidän puolesteaan. Äidit palvovat prinssejään, passaavat ja tekevät kaiken näiden puolesta.  Nytkö on vihdoin tultu siihen pisteeseen, että poikia saisi oikein luvan kanssa potkia perssiiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.

Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.

Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa. 

Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.

Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.

Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja. 

Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.

En koe, että olisin saanut tukea miehiltä kollektiivina. Olen saanut tukea mieheltäni, minä annan tukeani myös hänelle. Työpaikalla olen pyytänyt apua miespuolisilta työkavereilta, olen antanut apuani myös heille. Joskus viimeeksi teininä erehdyin ulisemaan kaveriporukassa, että miksi en kelpaa kenellekään, niin poikien rehellinen armoton vastaus oli "koska olet läski". Että se siitä tuesta. :D 

Minä, minä! Ja mun kupla. Minä!

Nytkään en ole hyökännyt mitenkään sinua kohtaan tai ollut ilkeä, vaan kertonut rehellisesti omasta kokemuksestani. Minulla ei ole tähän oikein objektiivisesti mietittynä mitään sanottavaa, koska en okein ymmärrä mitä naisten pitäisi sanoa sinulle, jotta sinulle tulisi parempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä naiset ei tarvii pelastajaa, kun eivät ole niin syrjäytyväisiä?

Ja he eivät ole niin syrjäytyväisiä kun ihmiset ottavat heidät helpommin vastaan huolimatta siitä kuinka luusereita muuten olisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uskon sydämestäni, että voimme tukea nuoria miehiämme olemalla tuomitsematta liian jyrkästi pientä haparointia, ottamalla heitä paremmin huomioon, tarjoamalla mahdollisuuksia ja kaikenlaisten tunteiden hyväksymistä."

Mitä tarkoittaa käytännössä? 

Kiva kirjoittaa ympäripyöreää saippuaa.

Voit aloittaa, vaikka vittuilemalla vähemmän miehille, etenkin somessa.

Jos et oikeasti osaa vastata, miksi edes kirjoitit.

Ei minua ole ainakaan kukaan pelastanut. Vaikka olin nuorempana nätti ja mukava, kärsin kuitenkin masennuksesta eli olin viallinen. Itse ymmärrän kyllä monenlaisia miehiä ja heidän ongelmiaan, mutta näitä naisten vihaajia kohtaan on vaikea tuntea empatiaa. Kyllähän sitä kuka tahansa löytää syyn asettua uhriksi kun sellaista etsii, mutta pointti kai Rantalallakin tässä oli että pitäisi ymmärtää että ei kellään täällä ole kovin helppoa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se ydin tuli. Miehet ovat ihan oikeasti tosi paljon herkempiä särkymään, luin joskus jonkun kehityspsykologisen artikkelinkin aiheesta. Poikalapset tarvitsisi nimenomaan enemmän tukea pienestä pitäen, ja kun asenne on tyyliin pojat ei saa itkeä... seurauksena on hakkaajia, murhaajia, narsisteja... Lukaiskaapa vaikka millainen kotikasvatus Trumpillakin on ollut.

Se on sama kuin painekattila, pojille ei opeteta tapoja päästää paineita ulos joten niitä hillitään alkoholilla ja huumeilla. Ja painekattilan räjähdys näkyy sitten väkivaltana ja itsemurhina.

Ei, vaan pojilta riistetään tavat päästää paineta ulos, juuri ja nimenomaan kasvatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.

Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.

Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa. 

Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.

Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.

Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja. 

Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.

En koe, että olisin saanut tukea miehiltä kollektiivina. Olen saanut tukea mieheltäni, minä annan tukeani myös hänelle. Työpaikalla olen pyytänyt apua miespuolisilta työkavereilta, olen antanut apuani myös heille. Joskus viimeeksi teininä erehdyin ulisemaan kaveriporukassa, että miksi en kelpaa kenellekään, niin poikien rehellinen armoton vastaus oli "koska olet läski". Että se siitä tuesta. :D 

Jaa teinit, nuo viisauden perikuvat.

No osaatko kuvitella, että jos aikuinen nainen menee ulisemaan aikuisille miehille miehettömyyttään, että vastaanotto olisi kovinkaan positiivista tai rakentavaa? Mitä tuohon voisi edes sanoa? Todennäköisesti syyttäisivät naista vain nirsoudesta. 

Et ole seurannut palstaa pitkään? Onhan täällä naisia miehettömyydestään valitelleet, ja eikös joku mies heti kysele, että mistäpäin ollaan ja kohta jo meiliosoitekin näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus tuosta kirjoituksesta ei mennyt palstan sensuurin läpi.

Joo, mulle kävi samoin. Olisin vain lisännyt häviäjän leimoihin uli-mies ja epämies.

Mutta miksi muuksikaan naisia kaikesta syyllistävää ja haukkuvaa miestä voisi oikein kutsua? Yksinäiset miehet herättävät minussa huolta, mutta haukkujat/syyllistäjät eivät empatiaani saa. 

Nimenomaan yksinäisiä, naisten kanssa hieman ujoja miehiä, jotka kaipaavat naista haukutaan täällä alituiseen uli-miehiksi, ja epämiehiksi ja heidän tunteitaan vähätellään ja pilkataan, vaikka eivät ketään syyllistäisi tai haukkuisikaan.

Niin tässähän on se, että jos täällä haluaisi kertoa omista huonoista kokemuksista naisten kanssa ja kritisoida heidän parinvalintakriteerejään, jostain syystä naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten taas jos joku nainen valittelee miesten kranttuudesta niin yläpeukkuja satelee ja alkaa hillitön bondaus. Auttaisihan se varmaan, jos miehenäkin saisin haukkujen sijaan samanlaista henkistä bondausta ja tukea, edes jossain. Onko tämä nyt sitä toksista maskuliinisuutta sitten. vai sukupuolten välistä sotaa.

Miksi miehet eivät hae tukea ja ymmärrystä toisiltaan? Se nyt vaan on biologinen fakta, että useimmiten naiset ymmärtävät paremmin toisiaan ja miehet toisiaan. Naiset ja miehet ovat monella tapaa niin samanlaisia, mutta toisaalta niin erilaisia. Se aiheuttaa välillä konflikteja. 

Onko tämä nyt reilua? Naiset saavat tukea miehiltä että naisilta, mutta miesten tukena on vain toiset miehet. Ja tällaisen av-palstan määrittelemän uli-epämiehen tukena on parhaimmassa tapauksessa vain toinen uli-epämies. No mitenkäs tämä toinen uli sitten auttaa, kun sillä on samat surkeat kokemukset naisista. Naiskuva vääristyy väistämättä.

En koe, että olisin saanut tukea miehiltä kollektiivina. Olen saanut tukea mieheltäni, minä annan tukeani myös hänelle. Työpaikalla olen pyytänyt apua miespuolisilta työkavereilta, olen antanut apuani myös heille. Joskus viimeeksi teininä erehdyin ulisemaan kaveriporukassa, että miksi en kelpaa kenellekään, niin poikien rehellinen armoton vastaus oli "koska olet läski". Että se siitä tuesta. :D 

Jaa teinit, nuo viisauden perikuvat.

No osaatko kuvitella, että jos aikuinen nainen menee ulisemaan aikuisille miehille miehettömyyttään, että vastaanotto olisi kovinkaan positiivista tai rakentavaa? Mitä tuohon voisi edes sanoa? Todennäköisesti syyttäisivät naista vain nirsoudesta. 

Et ole seurannut palstaa pitkään? Onhan täällä naisia miehettömyydestään valitelleet, ja eikös joku mies heti kysele, että mistäpäin ollaan ja kohta jo meiliosoitekin näkyy.

Ei tää oo mikään senssipalsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se ydin tuli. Miehet ovat ihan oikeasti tosi paljon herkempiä särkymään, luin joskus jonkun kehityspsykologisen artikkelinkin aiheesta. Poikalapset tarvitsisi nimenomaan enemmän tukea pienestä pitäen, ja kun asenne on tyyliin pojat ei saa itkeä... seurauksena on hakkaajia, murhaajia, narsisteja... Lukaiskaapa vaikka millainen kotikasvatus Trumpillakin on ollut.

Se on sama kuin painekattila, pojille ei opeteta tapoja päästää paineita ulos joten niitä hillitään alkoholilla ja huumeilla. Ja painekattilan räjähdys näkyy sitten väkivaltana ja itsemurhina.

Ikään kuin tunnetaitoja opetettaisiin naisille muka jotenkin paremmin. Ei opeteta. Siksi naiset sairastuvat syömishäiriöihin, masennukseen, viiltelevät...