Ihastuin, nyt sit kärvistelen

Ihastuin sitten hierojaani. Ääh miten noloa. Kiva tyyppi, tosi kiva. Mukava jutella ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. En haluaisi olla ihastunut. Tai haluaisin mutta nolottaa koska en uskokaan että hän olisi. Eiköhän hän näe tällaista vähän joka päivä. Occupational hazards. Ollaan juteltu elämästä ja vaikka mistä. Tekisi mieli kysyä voidaanko jatkaa juttua jossain mutta kai täytyy vaan odottaa. Kai hän sanoo jos ajattelee tai mietiskelee jotain. Totuus vaan on se ettei mua kukaan mies ole aikoihin (vuosiin) edes koskenut tuon vertaa. :/ Saati muistanut kuukausien päästä mistä olen aiemmin puhunut. Kuin säälittävä voi munkin elämä olla. Ja joo, olen parisuhteessa. Ilmeisen huonosti menee. Ja tiedän että kuuluu työnkuvaan kohdata ihminen ihmisenä ja lämmöllä. Kohta enemmän surettaa tää oma tilanne. Miksi tuntea mitään.