Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole mitään käytöstapoja! Anoppi on sukulainen, siinä kuin lanko, käly, sisko ja omat vanhemmat tai serkut. Sukulaiset voi joskus olla rasittavia ja tarvii pientä luovimista, mutta ne on samalla niitä, jotka seisoo ongelmissa rinnalla. Anoppi on kuitenkin puolison äiti ja lasten isoäiti. Kuinka helvetin tylyjä te olette ja oikein kilpailette, kuka osaa tökeröimmin ulostaa "sen akan" teidän elämästä? Ainakin omassa perheessä anoppi on vähän niin ja näin, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että oma äitini on vielä rasittavampi. Anopin kanssa joskus korvasta sisään, toisesta ulos. Hän on miehelle rakas äiti. Mikä minä olen täällä vetämään jotain käsittämätöntä draamaa kulisseissa, kuka saa määrätä. Ei mulla ole mitään tarvetta käydä anopin kanssa arvovaltataistelua. Ei miehen tarvi öykkäröidä äidilleen, etten kiusaa häntä kotona ja tee elämästään helvettiä.
Koittaisitte kasvaa aikuiseksi. Öykkärianopit kannattaa laittaa omaan boksiinsa, mutta täälläkin suurin osa esimerkeistä on vain miniöiden käytöstapojen puutetta, pelisilmän puutetta ja oikeastaan pohjimmiltaan sairaalloista mustasukkaisuutta miehestä. Hirveä ajatuskin, että miehelle vaikka oma äiti olisi tärkeä ja pitäähän ne välit tuhota. Keinoilla tai toisella!
Anoppi ei ole minun sukulaiseni vaan miehen, eikä minun äitini ole mieheni sukulainen, eikä hänen tarvitse häntä sellaisena kohdella. Jos minulla on terveyshuolia, anopille ei edes kerrota. Jos miehellä on terveyshuolia, oma äitini kuulee niistä vain, jos mies itse päättää avautua.
Ja kyllä se anopin paska käytös vaikuttaa myös miehen näkemykseen omasta äidistään. Eivät kaikki äidit ole lapsilleen (ainakaan niin) rakkaita kuin äidit olettavat tai haluaisivat olla. Harva mies vaan tulee avautumaan asiasta tänne.
Et tunne käsitettä aviosukulaisuus? Jos sulla on anoppi, olet naimisissa ja miehesi sukulaiset ovat myös sinun sukulaisiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.
Surkea kommentti. Oman erinomaisuutesi korostaja, tuskin sinulla edes on mitään esikoista on kun senkin olet heittänyt pesuveden mukana huut helkkariin. Ja prinsessakortti, laimeaa, buhuu.
En kuule tykkää kun sinä tulet siihen halveksumaan ihmisiä, jotka ovat pahoittaneet mielensä jossain omassa juhlassaan kun heidän odotuksiensa, vaivannäkönsä ja herkkyytensä yli kävellään öykkärimäisesti. Vähän herkkyyttä sinne vuorovaikutukseen koska ylimieliset ihmiset eivät ole kenenkään suosikkeja.
(Huomaatko MINÄ en lisää kommenttiini hymiöitä koska hymiöiden käyttäminen antaa tahattoman epätoivoisen vaikutelman.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.Surkea kommentti. Oman erinomaisuutesi korostaja, tuskin sinulla edes on mitään esikoista on kun senkin olet heittänyt pesuveden mukana huut helkkariin. Ja prinsessakortti, laimeaa, buhuu.
En kuule tykkää kun sinä tulet siihen halveksumaan ihmisiä, jotka ovat pahoittaneet mielensä jossain omassa juhlassaan kun heidän odotuksiensa, vaivannäkönsä ja herkkyytensä yli kävellään öykkärimäisesti. Vähän herkkyyttä sinne vuorovaikutukseen koska ylimieliset ihmiset eivät ole kenenkään suosikkeja.
(Huomaatko MINÄ en lisää kommenttiini hymiöitä koska hymiöiden käyttäminen antaa tahattoman epätoivoisen vaikutelman.)
Nonono. Älä herkisty, mene vaikka leipomaan 😁🤗🎂🍰🍮🍩😋
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.
Jotkut anopit (ja äidit ja kaveritkin) vaan on kuin suoraan salkkareista.
Puolukkaretki olis voinut koskea mun omia vanhempiani. "Kun oli niin hieno sää niin lähdettiin puolukkaan. Tuutte sitten joku toinen kerta".
Salamannopea neilikanvaihtajan kai viittaa minuun? Anoppi siis vaihtoi omat kielonsa siihen pöytään jossa on kastemalja jne. Ostamani kukat olivat keittiössä. Ei tarttenut olla salamannopea, koska olin just ennen papin tuloa syöttämässä vauvaa. Kasteen aikana huomasin jutun ja olin hiukan hämmästynyt. Kastemaljaksi kelpasi anopille kuitenkin hänen tuomansa vaasi josta kuulemma hänen poikansa on kastettu ja minusta ajatus oli tosi kaunis. Mun maljakko ja miehen kastevesivaasi - anopille kelpasi kuitenkin vain toinen näistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole mitään käytöstapoja! Anoppi on sukulainen, siinä kuin lanko, käly, sisko ja omat vanhemmat tai serkut. Sukulaiset voi joskus olla rasittavia ja tarvii pientä luovimista, mutta ne on samalla niitä, jotka seisoo ongelmissa rinnalla. Anoppi on kuitenkin puolison äiti ja lasten isoäiti. Kuinka helvetin tylyjä te olette ja oikein kilpailette, kuka osaa tökeröimmin ulostaa "sen akan" teidän elämästä? Ainakin omassa perheessä anoppi on vähän niin ja näin, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että oma äitini on vielä rasittavampi. Anopin kanssa joskus korvasta sisään, toisesta ulos. Hän on miehelle rakas äiti. Mikä minä olen täällä vetämään jotain käsittämätöntä draamaa kulisseissa, kuka saa määrätä. Ei mulla ole mitään tarvetta käydä anopin kanssa arvovaltataistelua. Ei miehen tarvi öykkäröidä äidilleen, etten kiusaa häntä kotona ja tee elämästään helvettiä.
Koittaisitte kasvaa aikuiseksi. Öykkärianopit kannattaa laittaa omaan boksiinsa, mutta täälläkin suurin osa esimerkeistä on vain miniöiden käytöstapojen puutetta, pelisilmän puutetta ja oikeastaan pohjimmiltaan sairaalloista mustasukkaisuutta miehestä. Hirveä ajatuskin, että miehelle vaikka oma äiti olisi tärkeä ja pitäähän ne välit tuhota. Keinoilla tai toisella!
Anoppi ei ole minun sukulaiseni vaan miehen, eikä minun äitini ole mieheni sukulainen, eikä hänen tarvitse häntä sellaisena kohdella. Jos minulla on terveyshuolia, anopille ei edes kerrota. Jos miehellä on terveyshuolia, oma äitini kuulee niistä vain, jos mies itse päättää avautua.
Ja kyllä se anopin paska käytös vaikuttaa myös miehen näkemykseen omasta äidistään. Eivät kaikki äidit ole lapsilleen (ainakaan niin) rakkaita kuin äidit olettavat tai haluaisivat olla. Harva mies vaan tulee avautumaan asiasta tänne.
Et tunne käsitettä aviosukulaisuus? Jos sulla on anoppi, olet naimisissa ja miehesi sukulaiset ovat myös sinun sukulaisiasi.
Ei ole. Ei tuollaista käsitettä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.Surkea kommentti. Oman erinomaisuutesi korostaja, tuskin sinulla edes on mitään esikoista on kun senkin olet heittänyt pesuveden mukana huut helkkariin. Ja prinsessakortti, laimeaa, buhuu.
En kuule tykkää kun sinä tulet siihen halveksumaan ihmisiä, jotka ovat pahoittaneet mielensä jossain omassa juhlassaan kun heidän odotuksiensa, vaivannäkönsä ja herkkyytensä yli kävellään öykkärimäisesti. Vähän herkkyyttä sinne vuorovaikutukseen koska ylimieliset ihmiset eivät ole kenenkään suosikkeja.
(Huomaatko MINÄ en lisää kommenttiini hymiöitä koska hymiöiden käyttäminen antaa tahattoman epätoivoisen vaikutelman.)
Nonono. Älä herkisty, mene vaikka leipomaan 😁🤗🎂🍰🍮🍩😋
En vaan tykkää, turhaan sinä siellä heilut. Meillä leivottiin jo, nyt löhöillään. Oli kuule omenapiirakka calvadoksella ja muutenkin mukavaa. Tui-tui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.Surkea kommentti. Oman erinomaisuutesi korostaja, tuskin sinulla edes on mitään esikoista on kun senkin olet heittänyt pesuveden mukana huut helkkariin. Ja prinsessakortti, laimeaa, buhuu.
En kuule tykkää kun sinä tulet siihen halveksumaan ihmisiä, jotka ovat pahoittaneet mielensä jossain omassa juhlassaan kun heidän odotuksiensa, vaivannäkönsä ja herkkyytensä yli kävellään öykkärimäisesti. Vähän herkkyyttä sinne vuorovaikutukseen koska ylimieliset ihmiset eivät ole kenenkään suosikkeja.
(Huomaatko MINÄ en lisää kommenttiini hymiöitä koska hymiöiden käyttäminen antaa tahattoman epätoivoisen vaikutelman.)
Nonono. Älä herkisty, mene vaikka leipomaan 😁🤗🎂🍰🍮🍩😋
En vaan tykkää, turhaan sinä siellä heilut. Meillä leivottiin jo, nyt löhöillään. Oli kuule omenapiirakka calvadoksella ja muutenkin mukavaa. Tui-tui.
Ottaa se koville. Miehelle multa suukkoja 😗😗😍😘😚😙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI anoppi olekaan tuomassa juhlien koko tarjottavia.
Vai yhden kakun.
Eikä ole arvostelemassa aloittajan omia tarjottavia.
Oli etiketti mikä hyvänsä, niin nyt ei kait ole kyse mistään linnan juhlista?Juhlat on juhlat. Vaikka kyseessä ei olisi linnan juhlat, niin kyllä vieraiden tulisi kunnioittaa tilannetta noudattamalla etikettiä. Tätä ainakin sivistyneiltä vierailta voi jopa odottaa.
Isäntäväellä oikeus on päättää kaikki juhliin liittyvä. Jos juhlien teemaan ja tarjoilupöytään ei sovi kuivakakku, niin sitten ei sovi.
Jos linnanjuhliin joku vieras joskus hölmöyttään toisi tullessaan tiikerikakun, luuletko tosiaan, että siitä loukkaannuttaisiin, kieltäydyttäisiin tai tehtäisiin mitään numeroa?
Ei varmasti, se otettaisiin kohteliaasti vastaan, kiitettäisiin kauniisti, ja pistettäisiin jonnekin. Sillä, söisikö sitä kukaan koskaan, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että kohtelias isäntä ja emäntä ei koskaan nolaa vieraitaan juhlissa, eikä ala käymään valtataistelua heidän kanssaan.
On ihan turha pohtia tässä mitään etikettiä anopin näkökulmasta. Hän on aikuinen ihminen, eikä miniä voi häntä kasvattaa. Mutta etikettiä pitää pohtia omasta näkökulmastaan. Ja siinä tärkein osa on ystävällisyys. Joku kattauksen väri tai veitsen asento on täysin yhdentekevä, jos isäntäväki ei osaa olla ystävällinen kaikille vieraille.
Itse olen diplomaattina Suomen ulkopuolella, ja järjestän edustuskodissamme päivällisiä. Yllättäviä tilanteita tulee. Joku tuo vauvan mukaan kutsuille, joihin ei ollut tarkoitus lapsia tuoda. Joku tuo ison tarjottimellisen ruokaa valmiiksi mietittyyn päivällispöytään. Jne. Kohteliaan emännän ilme ei näistä edes värähdä, ja vieras ei koskaan saa saada tietää, että alunperin oli ajateltu toimia toisin.
Jos tosiaan vedetään kehiin etiketti, niin kyllä sen pitää lähteä aina omasta itsestä. Vieraalta ei voi vaatia etiketin noudattamista, vain itseltään voi.
No mutta nyt syyllistetään jo se eleettömästi vastaanottanminenkin ja sitten pois heittäminen. Sun lähetystössäsi sinä tuskin viet niitä tuliaisiksi tuotuja kakkuja paikallisille katsastuskonttoreille ja työttömien yhdistyksiin?
Lisäksi tässä oli monessa eri viestissä kyse siitä, että emännän tarjoilut siirretään sivuun ja laitetaan omat tilalle, ihan edellisellä sivulla kerrottiin, että anoppi vaihtoi ristiäisissä kukat omiinsa.
Miten diplomaattina suhtautuisit tällaiseen? Tai asian nyt varmaan hoitaisi joku sun sihteeri. Vaikka että itsenäisyyspäivänä sulla olisi sinivalkoinen kattaus, mutta joku vieraista kävisi itse vaihtamassa servietit punakeltaisiin? Tai toisi kolme kiloa Haggista omin lupinensa pöytään?
Olisko se vaan yllättävä tilanne ja söisit sitten haggista seuraavat kolme viikkoa tai jakelisit sitä ympäriinsä.
Kirjoitin kotipäivällisistä, joihin vieraat usein tuovat kukkia. Ja kyllä, ne laitetaan näkyvästi esiin, vaikka eivät sopisi väreihin. Tietenkin.
Sillä, mitä syömättömille ruuille tapahtuu jälkikäteen, ei ole merkitystä. Jos ne tulevat astian kanssa, ne tietysti palautuvat astian kanssa. Jos ne on annettu meille pysyvästi, niin joko ne tulevat syötyä kun esim lapsille seuraavana päivänä annetaan rääppeitä. Tai sitten eivät tule syötyä, ja menevät roskiin. Pääasia on se, ettei vieras koskaan koe, että hänen käytöksensä on ei-toivottua.
Et kuitenkaan vastannut kysymykseen tilanteesta, että sun vieraasi menisi vaihtamaan esim. servietit tai kukat tarjoilupöydässä omiinsa. Tai laittaisi siihen illallispöytään omat tuomisensa ja siirtäisi sivuun sun henkilökunnan kattaman ruuan sen tieltä ja veisi jääkaappiin, koska sen vieraan mielestä hänen juttunsa sopii paremmin. Tästähän oli kysymys, ei todellakaan siitä, että anopin tuoma kukkakimppu laitettaisiin kiitosten kera näyttävästi esille.
Sanot myös, että "jos ne tulevat astian kanssa ne tietysti palautuvat astian kanssa". Eli palautat vieraan tuoman ruuoan kuitenkin siis vieraalle takaisin? Täällä syvästi paheksutaan ideaa, että anoppi veisi sen koskemattoman taatelikakkunsa mennessään, vaan emännän pitäisi viedä se vanhainkotiin tai syödä itse vaikkei edes pitäisi siitä tms.
Miksi vastaisin tuohon servetti-kysymykseen, koska eihän aloituksessaakaan anoppi niin toiminut. Puhuttiin nyt kakun tuomisesta pöytään, mitä kyllä tapahtuu. Ja siitä kiitetään.
Ja tosiaan ystävällisyys on tärkeämpää kuin mitä jollekin kakulle tapahtuu. Joskus joku kakku on jäänyt koskemattomaksi, ja olemme tarjonneet sitä sitten ihan muille ihmisille jossain rennommassa kaverien välisessä tilanteessa. Ja parempi sekin, että tavara menee roskiin kuin että vieras nolataan.
No ei aloituksessa kyllä puhuttu myöskään anopin nolaamisesta yhtään mitään, vaan siitä, miten anopin saisi etukäteen ymmärtämään, että leipominen on jo hoidossa. Ja muissa viesteissä anopit ovat myös vaihtaneet kukkia/tarjoiluja.
Näen niin mielessäni tilanteen, kun vieras saapuu diplomaattipäivällisille ja marssii keittiöön oman pullapitkon kanssa: "Ei, ei, ei, tässä menussa on ihan liikaa suolaista! Nyt jätätte noi kummalliset rehut myöhempään, jotta tämä minun pitko pääsee paremmin oikeuksiinsa." Ja sitten pöydässä kiukuttelee, kun pitkoa ei kehuta.
Paitsi että varmaan kehuttaisiin, kun ilmeisesti av-diplomaatin piireissä tällainen on ihan normaalia hyvää käytöstä vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on ettei kukaan niitä tiikerikakkuja halua syödä. Minä joskus aina taistelen alas jonkun henkitorveen tarttuvan kuivakakun siksi kun kukaan muu ei syö ja harmittaa emännän puolesta. Varsinkin taatelikakut, aaargh. KUKA haluaa syödä jotain taatelikakkua, kun on tarjolla oikeasti herkullisiakin leivonnaisia. Tai tiikerikakkua, joka on periatteessa kakkutaikinaa jossa on paikoin kaakaojauhetta. Leivonta on mennyt niin paljon eteenpäin viime vuosina, että syömättä ne kuivakakut jää.
Kyllä monikin haluaa :) Varsinkin taatelikakut ovat todella suosittuja. Näitäkin voi aina päivittää ja varioida. Meillä esim. syödään taatelikakkua toffee-pekaanikastikkeen kanssa. On hyvää :)
Ihan kuin se kuivakakku koskaan tulisi minkään toffee-pekaanikastikkeen kanssa. Kyllä se on yleensä ihan kuiviltaan tarjolla ja jonossa viimeisenä heti täytekakun, juustokakkujen, herkullisten makeiden piirakoiden, mutakakkujen, korvapuustien, you name it jälkeen. Joku vieraista ottaa säälistä lopulta palan kun emäntä tekee myyntityötä että edes yksi pala kuivakakkua tekisi kauppansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Ymmärrän. Aivan normisettiä meidän appivanhemmilla.
Eivät päässeet kuopuksen rippijuhliinkaan, koska oli marjat puskissa poimittavana. Rippilapsen isosisko tarjoutui tulemaan kesätöihin poimimaan ne marjat mutta ne piti kuulemma poimia just sinä sunnuntaina kun oli konfirmaatio nuoremmalla sisaruksella.
Isoisä ei tullut ristiäisiin, koska oli hirvimetsällä. Oli unohtanut avaimet kotiin, joten anoppi lähti heti kasteen jälkeen ajamaan 300 km takaisin kotiin että metsästäjä pääsi sisään,
Ei kuulosta lainkaan oudolta. En muista toiko anoppi kakun. Todennäköisesti toi .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole mitään käytöstapoja! Anoppi on sukulainen, siinä kuin lanko, käly, sisko ja omat vanhemmat tai serkut. Sukulaiset voi joskus olla rasittavia ja tarvii pientä luovimista, mutta ne on samalla niitä, jotka seisoo ongelmissa rinnalla. Anoppi on kuitenkin puolison äiti ja lasten isoäiti. Kuinka helvetin tylyjä te olette ja oikein kilpailette, kuka osaa tökeröimmin ulostaa "sen akan" teidän elämästä? Ainakin omassa perheessä anoppi on vähän niin ja näin, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että oma äitini on vielä rasittavampi. Anopin kanssa joskus korvasta sisään, toisesta ulos. Hän on miehelle rakas äiti. Mikä minä olen täällä vetämään jotain käsittämätöntä draamaa kulisseissa, kuka saa määrätä. Ei mulla ole mitään tarvetta käydä anopin kanssa arvovaltataistelua. Ei miehen tarvi öykkäröidä äidilleen, etten kiusaa häntä kotona ja tee elämästään helvettiä.
Koittaisitte kasvaa aikuiseksi. Öykkärianopit kannattaa laittaa omaan boksiinsa, mutta täälläkin suurin osa esimerkeistä on vain miniöiden käytöstapojen puutetta, pelisilmän puutetta ja oikeastaan pohjimmiltaan sairaalloista mustasukkaisuutta miehestä. Hirveä ajatuskin, että miehelle vaikka oma äiti olisi tärkeä ja pitäähän ne välit tuhota. Keinoilla tai toisella!
Anoppi ei ole minun sukulaiseni vaan miehen, eikä minun äitini ole mieheni sukulainen, eikä hänen tarvitse häntä sellaisena kohdella. Jos minulla on terveyshuolia, anopille ei edes kerrota. Jos miehellä on terveyshuolia, oma äitini kuulee niistä vain, jos mies itse päättää avautua.
Ja kyllä se anopin paska käytös vaikuttaa myös miehen näkemykseen omasta äidistään. Eivät kaikki äidit ole lapsilleen (ainakaan niin) rakkaita kuin äidit olettavat tai haluaisivat olla. Harva mies vaan tulee avautumaan asiasta tänne.
Et tunne käsitettä aviosukulaisuus? Jos sulla on anoppi, olet naimisissa ja miehesi sukulaiset ovat myös sinun sukulaisiasi.
Mitä väliä jollakin käsitteellä on? Oma kokemushan sen määrittelee, kenet itse kukin mieltää sukunsa jäseneksi ja ainakin läheiseksi sellaiseksi. Minulle anoppi on käsitteistä ja määritelmistä huolimatta mieheni äiti ja näin ollen mieheni sukulainen. Minulla puolestaan on oma sukuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Ymmärrän. Aivan normisettiä meidän appivanhemmilla.
Eivät päässeet kuopuksen rippijuhliinkaan, koska oli marjat puskissa poimittavana. Rippilapsen isosisko tarjoutui tulemaan kesätöihin poimimaan ne marjat mutta ne piti kuulemma poimia just sinä sunnuntaina kun oli konfirmaatio nuoremmalla sisaruksella.
Isoisä ei tullut ristiäisiin, koska oli hirvimetsällä. Oli unohtanut avaimet kotiin, joten anoppi lähti heti kasteen jälkeen ajamaan 300 km takaisin kotiin että metsästäjä pääsi sisään,
Ei kuulosta lainkaan oudolta. En muista toiko anoppi kakun. Todennäköisesti toi .
Lisäyksenä se että toi oli tasan ainoa syksy, jolloin he poimi puolukoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.Jotkut anopit (ja äidit ja kaveritkin) vaan on kuin suoraan salkkareista.
Puolukkaretki olis voinut koskea mun omia vanhempiani. "Kun oli niin hieno sää niin lähdettiin puolukkaan. Tuutte sitten joku toinen kerta".
Salamannopea neilikanvaihtajan kai viittaa minuun? Anoppi siis vaihtoi omat kielonsa siihen pöytään jossa on kastemalja jne. Ostamani kukat olivat keittiössä. Ei tarttenut olla salamannopea, koska olin just ennen papin tuloa syöttämässä vauvaa. Kasteen aikana huomasin jutun ja olin hiukan hämmästynyt. Kastemaljaksi kelpasi anopille kuitenkin hänen tuomansa vaasi josta kuulemma hänen poikansa on kastettu ja minusta ajatus oli tosi kaunis. Mun maljakko ja miehen kastevesivaasi - anopille kelpasi kuitenkin vain toinen näistä.
Onko mies laittanut anopin sittemmin ojennukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään arvosta jos joku hösä ihminen menee vaihtamaan vaikka kastekukat omin päineen itselleen mieluisimpiin. Ihan kamalaa käytöstä. Vähän myös ihmettelen kun joku ostaa lahjan ja miettii itseään minä tykkään tästä niin ostan lahjaksi - siis etkö koskaan mieti mistä se toinen mahdollisesti pitää..
Järjestettiin kaverin kolmekymppisiä niin eräs tyyppi sanoi, että hän haluaa paikkaan missä rahalla saa ottaa itse pöydästä niin paljon ruokaa kuin haluaa ja sitten pitää olla kakkupöytä. Minä sanoin suoraan, että saathan sinä haluta mutta minä varaan kyllä pöydän kaverimme lempiravintolasta kun nämä ovat hänen synttärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.Surkea kommentti. Oman erinomaisuutesi korostaja, tuskin sinulla edes on mitään esikoista on kun senkin olet heittänyt pesuveden mukana huut helkkariin. Ja prinsessakortti, laimeaa, buhuu.
En kuule tykkää kun sinä tulet siihen halveksumaan ihmisiä, jotka ovat pahoittaneet mielensä jossain omassa juhlassaan kun heidän odotuksiensa, vaivannäkönsä ja herkkyytensä yli kävellään öykkärimäisesti. Vähän herkkyyttä sinne vuorovaikutukseen koska ylimieliset ihmiset eivät ole kenenkään suosikkeja.
(Huomaatko MINÄ en lisää kommenttiini hymiöitä koska hymiöiden käyttäminen antaa tahattoman epätoivoisen vaikutelman.)
Nonono. Älä herkisty, mene vaikka leipomaan 😁🤗🎂🍰🍮🍩😋
En vaan tykkää, turhaan sinä siellä heilut. Meillä leivottiin jo, nyt löhöillään. Oli kuule omenapiirakka calvadoksella ja muutenkin mukavaa. Tui-tui.
Ottaa se koville. Miehelle multa suukkoja 😗😗😍😘😚😙
Ei erityisen kovalle ota, kuinka niin? Jos olet Kiira Korven kaksoisolento niin sitten saatan sanoa terkkuja, Kiira voisi olla jo mainitsemisen arvoinen terkuttelija. Muuten olet epäkiinnostava, ainakin mieheni mielestä, luulisin. Voinhan kysyä, onko sinussa mitään mainitsemisen arvoista?
Esim. eilen olin leiponut poromuffineja ja vohveleita, kun kutsuimme anopin iltapäiväkahville. Kun mieheni haki hänet, he olivat käyneet kaupassa ja mukana oli: 10 riisipiirakkaa, kaksi täytettyä suurta croissantia, neljä jäätelöpikaria ja iso pussillinen juustonaksuja. Meitä siis paikalla anoppi, mieheni, ala-asteikäinen tyttömme ja minä. Tytön kaveri kyllä tuli vielä samaan aikaan meille.
Mieheni oli sanonut anopille minun leiponeen. Anoppi vain puolusteli, kuinka hänellä nyt on tapana tuoda mukanaan "tuliaisia" ja ruokaa. Pukkasin tuomiset kaappiin, koska hänkään ei halunnut niitä syödä ja tarjottavaa oli muutenkin. Söimme siis minun tekemäni tarjottavat, koska kukaan _ei halunnut_ anopin tuomisia.
Ei huolinut ruokamäärää takaisin itselleenkään, joten tässä sivussa sitten yritämme syödä noita ennen pilaantumista (ja osa piirakoista päätyy kumminkin roskikseen, kun homehtuvat sitä ennen). Anoppi painottaa aina, kuinka "laittakaa sitten pakkaseen". Joo, voidaan laittaa ja vuoden kuluttua siivoan ne sitten roskiin pakkasesta.
En ymmärrä, miksi tarjottavaa pitää tuoda/olla aivan kohtuuttomia määriä ja sellaisia, jotka eivät meille maistu. Omien mielihalujensa mukaan ostaa, mutta ei sitten itsekään niitä syö. Ja valittaa eläkkeensä pienuutta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.Jotkut anopit (ja äidit ja kaveritkin) vaan on kuin suoraan salkkareista.
Puolukkaretki olis voinut koskea mun omia vanhempiani. "Kun oli niin hieno sää niin lähdettiin puolukkaan. Tuutte sitten joku toinen kerta".
Salamannopea neilikanvaihtajan kai viittaa minuun? Anoppi siis vaihtoi omat kielonsa siihen pöytään jossa on kastemalja jne. Ostamani kukat olivat keittiössä. Ei tarttenut olla salamannopea, koska olin just ennen papin tuloa syöttämässä vauvaa. Kasteen aikana huomasin jutun ja olin hiukan hämmästynyt. Kastemaljaksi kelpasi anopille kuitenkin hänen tuomansa vaasi josta kuulemma hänen poikansa on kastettu ja minusta ajatus oli tosi kaunis. Mun maljakko ja miehen kastevesivaasi - anopille kelpasi kuitenkin vain toinen näistä.
Onko mies laittanut anopin sittemmin ojennukseen?
Kukkajutusta ei, mutta kertoo kaiken että minä olen meillä ainoana yhteydessä anoppiin ja tiettyjen asioiden vuoksi vain pakolliset. Lähetän joulukortit ja lasten luokkakuvat, lapset itse kiittävät synttärilahjoista.
Jos mies saisi päättää ei yhteydenpitoa olisi tämän vertaa. Minä pidän alaikäisten lasten puolesta yhteyden, kun aikuistuvat saavat itse päättää. Ja syy ei ole juhlien tarjoiluista päsmäröinti vaikka sitä tapahtui aina alkaen noista ristiäisistä.
Ensi keväänä olisivat ensimmäiset lakkiaiset. Stressaan jo nyt asiasta. Anoppi kutsutaan vain tyyliin miehen kuolleen ruumiin yli, eli todennäköisesti ei kutsuta. Syyt ovat painavat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI anoppi olekaan tuomassa juhlien koko tarjottavia.
Vai yhden kakun.
Eikä ole arvostelemassa aloittajan omia tarjottavia.
Oli etiketti mikä hyvänsä, niin nyt ei kait ole kyse mistään linnan juhlista?Juhlat on juhlat. Vaikka kyseessä ei olisi linnan juhlat, niin kyllä vieraiden tulisi kunnioittaa tilannetta noudattamalla etikettiä. Tätä ainakin sivistyneiltä vierailta voi jopa odottaa.
Isäntäväellä oikeus on päättää kaikki juhliin liittyvä. Jos juhlien teemaan ja tarjoilupöytään ei sovi kuivakakku, niin sitten ei sovi.
Diplomaateilla tilanne hoidetaan tyylikkäästi ja loukkaamatta vieraita. Miten teillä!
Jos linnanjuhliin joku vieras joskus hölmöyttään toisi tullessaan tiikerikakun, luuletko tosiaan, että siitä loukkaannuttaisiin, kieltäydyttäisiin tai tehtäisiin mitään numeroa?
Ei varmasti, se otettaisiin kohteliaasti vastaan, kiitettäisiin kauniisti, ja pistettäisiin jonnekin. Sillä, söisikö sitä kukaan koskaan, ei ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, että kohtelias isäntä ja emäntä ei koskaan nolaa vieraitaan juhlissa, eikä ala käymään valtataistelua heidän kanssaan.
On ihan turha pohtia tässä mitään etikettiä anopin näkökulmasta. Hän on aikuinen ihminen, eikä miniä voi häntä kasvattaa. Mutta etikettiä pitää pohtia omasta näkökulmastaan. Ja siinä tärkein osa on ystävällisyys. Joku kattauksen väri tai veitsen asento on täysin yhdentekevä, jos isäntäväki ei osaa olla ystävällinen kaikille vieraille.
Itse olen diplomaattina Suomen ulkopuolella, ja järjestän edustuskodissamme päivällisiä. Yllättäviä tilanteita tulee. Joku tuo vauvan mukaan kutsuille, joihin ei ollut tarkoitus lapsia tuoda. Joku tuo ison tarjottimellisen ruokaa valmiiksi mietittyyn päivällispöytään. Jne. Kohteliaan emännän ilme ei näistä edes värähdä, ja vieras ei koskaan saa saada tietää, että alunperin oli ajateltu toimia toisin.
Jos tosiaan vedetään kehiin etiketti, niin kyllä sen pitää lähteä aina omasta itsestä. Vieraalta ei voi vaatia etiketin noudattamista, vain itseltään voi.
No mutta nyt syyllistetään jo se eleettömästi vastaanottanminenkin ja sitten pois heittäminen. Sun lähetystössäsi sinä tuskin viet niitä tuliaisiksi tuotuja kakkuja paikallisille katsastuskonttoreille ja työttömien yhdistyksiin?
Lisäksi tässä oli monessa eri viestissä kyse siitä, että emännän tarjoilut siirretään sivuun ja laitetaan omat tilalle, ihan edellisellä sivulla kerrottiin, että anoppi vaihtoi ristiäisissä kukat omiinsa.
Miten diplomaattina suhtautuisit tällaiseen? Tai asian nyt varmaan hoitaisi joku sun sihteeri. Vaikka että itsenäisyyspäivänä sulla olisi sinivalkoinen kattaus, mutta joku vieraista kävisi itse vaihtamassa servietit punakeltaisiin? Tai toisi kolme kiloa Haggista omin lupinensa pöytään?
Olisko se vaan yllättävä tilanne ja söisit sitten haggista seuraavat kolme viikkoa tai jakelisit sitä ympäriinsä.
Kirjoitin kotipäivällisistä, joihin vieraat usein tuovat kukkia. Ja kyllä, ne laitetaan näkyvästi esiin, vaikka eivät sopisi väreihin. Tietenkin.
Sillä, mitä syömättömille ruuille tapahtuu jälkikäteen, ei ole merkitystä. Jos ne tulevat astian kanssa, ne tietysti palautuvat astian kanssa. Jos ne on annettu meille pysyvästi, niin joko ne tulevat syötyä kun esim lapsille seuraavana päivänä annetaan rääppeitä. Tai sitten eivät tule syötyä, ja menevät roskiin. Pääasia on se, ettei vieras koskaan koe, että hänen käytöksensä on ei-toivottua.
Et kuitenkaan vastannut kysymykseen tilanteesta, että sun vieraasi menisi vaihtamaan esim. servietit tai kukat tarjoilupöydässä omiinsa. Tai laittaisi siihen illallispöytään omat tuomisensa ja siirtäisi sivuun sun henkilökunnan kattaman ruuan sen tieltä ja veisi jääkaappiin, koska sen vieraan mielestä hänen juttunsa sopii paremmin. Tästähän oli kysymys, ei todellakaan siitä, että anopin tuoma kukkakimppu laitettaisiin kiitosten kera näyttävästi esille.
Sanot myös, että "jos ne tulevat astian kanssa ne tietysti palautuvat astian kanssa". Eli palautat vieraan tuoman ruuoan kuitenkin siis vieraalle takaisin? Täällä syvästi paheksutaan ideaa, että anoppi veisi sen koskemattoman taatelikakkunsa mennessään, vaan emännän pitäisi viedä se vanhainkotiin tai syödä itse vaikkei edes pitäisi siitä tms.
Miksi vastaisin tuohon servetti-kysymykseen, koska eihän aloituksessaakaan anoppi niin toiminut. Puhuttiin nyt kakun tuomisesta pöytään, mitä kyllä tapahtuu. Ja siitä kiitetään.
Ja tosiaan ystävällisyys on tärkeämpää kuin mitä jollekin kakulle tapahtuu. Joskus joku kakku on jäänyt koskemattomaksi, ja olemme tarjonneet sitä sitten ihan muille ihmisille jossain rennommassa kaverien välisessä tilanteessa. Ja parempi sekin, että tavara menee roskiin kuin että vieras nolataan.
No ei aloituksessa kyllä puhuttu myöskään anopin nolaamisesta yhtään mitään, vaan siitä, miten anopin saisi etukäteen ymmärtämään, että leipominen on jo hoidossa. Ja muissa viesteissä anopit ovat myös vaihtaneet kukkia/tarjoiluja.
Näen niin mielessäni tilanteen, kun vieras saapuu diplomaattipäivällisille ja marssii keittiöön oman pullapitkon kanssa: "Ei, ei, ei, tässä menussa on ihan liikaa suolaista! Nyt jätätte noi kummalliset rehut myöhempään, jotta tämä minun pitko pääsee paremmin oikeuksiinsa." Ja sitten pöydässä kiukuttelee, kun pitkoa ei kehuta.
Paitsi että varmaan kehuttaisiin, kun ilmeisesti av-diplomaatin piireissä tällainen on ihan normaalia hyvää käytöstä vieraalta.
Anoppi tälläsi kuopuksen kastejuhlassa oman kermakakkunsa juhlapöytään, se "iki-ihana" cocktail-hedelmiä ja kermaa reunoilla. Meidän teini on aika tarkka liivatteista yms. niin oli ripsinyt kakkuun suolaa sirottimesta. Kakku ei sitten suolaisuuden vuoksi maistunut kenellekään ja mummo oli hiilenä, että mitä siinä oikein on vialla. Annoin potut pottuina anopille, että on se näemmä vanhuus tullut jo sinullekin kun menee leipoessa sokerit ja suolat selaisin.
No jo on ongelmakenttää itse kullakin. Lukekaa toi tyttön kirjoitus kun istuu pyörätuolissa.
Saatte vähän ajateltavaa ja voi mennä murusia henkitorveen ihan ilman tiikerikakkuakin.