Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Joo mutta mitä sanoivat pojalleen, miksi ei ollut soitettu teille tai vara-avainta, kysyittekö edes, että hei me ollaan teidän pihalla nyt vauvan kanssa, mites nyt?
Ei juma. Kakaran synttärit saa tällaisen raivon aikaan, kun vieras tuo kuivakakun ja pilaa siten kokonaisvaikutelman?
Puspus ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️🙃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa maissa on ihan normaalia, että juhliin tuodaan jotain syötävää tai juotavaa, ja se ilman muuta laitetaan tarjolle. Jos ei laita, se on hyvin epäkohteliasta. Ei tarvitse mennä kuin etelänaapuriin, niin tähän tapaan törmää, jos paikallisia tuntee.
Suomessakin tämä tapa on (ollut) olemassa, mistä nämä aloituksen anopit ovat osoituksena, mutta nuorempi sukupolvi ei osaa näitä käytöstapoja.
Ei...
Jos anoppi on jo MONIIN juhliin tarjoutunut tekemään ja on sanottu ei trvitse ja SILTI tuo niin onko se perinne? Missähän päin maailmaa?
Jos sinulle sanoo ei kerta toisensa jälkeen niin tarkoittako se silti kyllä??? Tuotko vaan silti? Välittämättä siitä mitä juhlien järjestäjä haluaa?
Tuo on vaan yksinkertaisesti hiivatin epäkohteliasta!
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole mitään käytöstapoja! Anoppi on sukulainen, siinä kuin lanko, käly, sisko ja omat vanhemmat tai serkut. Sukulaiset voi joskus olla rasittavia ja tarvii pientä luovimista, mutta ne on samalla niitä, jotka seisoo ongelmissa rinnalla. Anoppi on kuitenkin puolison äiti ja lasten isoäiti. Kuinka helvetin tylyjä te olette ja oikein kilpailette, kuka osaa tökeröimmin ulostaa "sen akan" teidän elämästä? Ainakin omassa perheessä anoppi on vähän niin ja näin, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että oma äitini on vielä rasittavampi. Anopin kanssa joskus korvasta sisään, toisesta ulos. Hän on miehelle rakas äiti. Mikä minä olen täällä vetämään jotain käsittämätöntä draamaa kulisseissa, kuka saa määrätä. Ei mulla ole mitään tarvetta käydä anopin kanssa arvovaltataistelua. Ei miehen tarvi öykkäröidä äidilleen, etten kiusaa häntä kotona ja tee elämästään helvettiä.
Koittaisitte kasvaa aikuiseksi. Öykkärianopit kannattaa laittaa omaan boksiinsa, mutta täälläkin suurin osa esimerkeistä on vain miniöiden käytöstapojen puutetta, pelisilmän puutetta ja oikeastaan pohjimmiltaan sairaalloista mustasukkaisuutta miehestä. Hirveä ajatuskin, että miehelle vaikka oma äiti olisi tärkeä ja pitäähän ne välit tuhota. Keinoilla tai toisella!
Anoppi ei ole minun sukulaiseni vaan miehen, eikä minun äitini ole mieheni sukulainen, eikä hänen tarvitse häntä sellaisena kohdella. Jos minulla on terveyshuolia, anopille ei edes kerrota. Jos miehellä on terveyshuolia, oma äitini kuulee niistä vain, jos mies itse päättää avautua.
Ja kyllä se anopin paska käytös vaikuttaa myös miehen näkemykseen omasta äidistään. Eivät kaikki äidit ole lapsilleen (ainakaan niin) rakkaita kuin äidit olettavat tai haluaisivat olla. Harva mies vaan tulee avautumaan asiasta tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse myös ruokahävikistä. Kun niitä kuivakakkuja roudataan, vaikka on selkeästi sanottu että kiitos älä tuo.
Pakkoko niitä roskiin on heittää? Ei ole. Aikuiset ihmiset! Näin avuttomia.
No kuka ne syö?
Onko se parempi roudata ne työpaikalle ja heittää siellä sitten roskiin?
En ole esim. itse syönyt kuivakakkua lapsuuden jälkeen ikinä, enkä ottaisi työpaikallakaan. En vaan pidä, ajatuskin puistattaa.
En lähde viemään leipäjonoon. Anoppi voi viedä jos haluaa kerran väkisin leipoa.
Koulu voisi tietty olla yksi ajatus, en tajunnut että opettajat ovat sellaisia jätemyllyjä. Mutta kuka lapsi haluaa viedä kakun opettajienhuoneeseen vapaaehtoisesti?
Kuka a)laittaisi vaikka omakotitalon pihatielle kakun "ota tästä" lapulla ja b) kuka oikeasti ottaisi? Paitsi roitat ja ohi kulkevat koirat jos annettaisiin.
Mulle on kyllä oikeasti vieras ajatus että joku söisi kuivakakkua vaikka kadulta.
Jätemyllyjä? Ihan ruokaa se on, vaikka sinä et niistä tykkääkään. On paljon muitakin vaihtoehtoja, esim. vanhainkoteja. Itse olen antanut mm. sinne. Ilahtuvat suuresti.
Oho. Oikeasti? Käyn itse vapaaehtoisena muistisairaiden ryhmäkodissa. Kysyin voiko sinne viedä mansikoita ja vastaus oli että jos vien sille yhdelle vanhukselle jonka kanssa enimmäkseen olen niin käy, mutta ei yleisesti jakoon, koska saattaa olla rajoitteita.
Myöskään päiväkotiin ei saa viedä itse tehtyä.
Tottakai rajoitteet pitää ottaa huomioon, mutta muuten saa viedä.
Ainakaan Helsingissä ei päiväkotiin saa viedä mitään pakkaamatonta tai itsetehtyä.
Eikös nykyään jo saa viedä. Muistelen Eu-määräykset otettiin kirjaimellisesti ja Evira puuttui siihen ja antoi uudet suositukset, kun pari vuotta sitten oli valtava omenasato ja niitä tarjottiin päiväkodille ja kouluille, jotka kieltäytyivät ottamasta vastaan ja asia tuli julkisuuteen ja Evira puuttui asiaan, ettei mitään estettä ollut.
Mieheni on hirviporukoissa ja he lahjoittavat hirvenlihaa joka vuosi koulululle, päiväkodille, työttömille ja seurakunnalle satoja kiloja. Samoin kasvisten ja perunoiden viljelijät tuotteitaan.
Monissa kaupungissa ja kunnissa ruokailuun varatut määrärahat ovat vähäiset.Yksi tiikerikakku ei ole sama asia kuin satoja kiloja lihaa sinne keittiöön.
Liha esim arvatenkin kypsennetään. Se räävitty ylijäämäkakku ei.
Mikä räävitty kakku? Kypsyyhän nekin uunissa :D Voi hyvä ihminen sentään XD!
Niin. Kakku joka on ollut juhlissa tarjolla klähmittävänä. Sinäkö paistaisit sen sitten vielä uudelleen?
Minkälaisia elukoita perheesi oikein on? Kukaan ei tiikerikakkua syö, mutta kaikkien pitää sitä kuitenkin ’klähmiä’? Ja kuitenkin viisivuotiaan synttäreitä verrataan linnanjuhliin?
Oletko koskaan ollut lastensynttäreillä? Kyllä ne tarjoilut niissä yleensä käpälöidään.
Tässä logiikasta ei pysy ihan kärryillä. Toisaalta anopin pitää käyttäytyä kuin olisi linnanjuhliin tulossa, ja pöytään ei saa laittaa kuin hopean (???) väristä tarjottavaa, ja sitten toisen vieraat saavat sitten sotkea ja riehua ihan miten vaan.
Oikeissa lastenjuhlissa on ihan sama, vaikka siellä pöydässä olisi se ylimääräinen kakku. Tässä keskustelussa selvästi anopin simputtaminen on se pointti.
Ei anoppia kukaan simputa. Hän ei vaan saa käyttäytyä huonosti.
Lastensynttäreille on lastensynttäritarjoilu ja koska siellä on lapsia, se meno on riehakasta.
Aikuisten ihmisten kohdalla voit vaikuttaa vain omaan käytökseesi. Ihan sama, miten anoppi käyttäytyy, on kohteliasta kiittää toisen vaivannäöstä ja tarjottavasta. Ja laittaa se tarjolle, vaikka se olisi sinusta turha.
Ja on täysin naurettavaa puhua jostain etiketistä viisivuotiaan synttäreillä, jonne mummo haluaa leipoa tarjottavaa.
Kyllä minä ihan omassa kodissani määrään miten täällä käyttäydytään. Mummo voi toteuttaa visioitaan omissa juhlissaan omasa kodissaan.
Tiikerikakku ei lastenkutsuilla mene. Se vain murenee ja sotkee.
Eihän se murene ja sotke kun ei sitä kukaan edes ottanut, etkö muista? Ja lastenjuhlien jälkeen siivotaan.
Älä kutsu vieraita, jos oikeasti asenteesi on tuo, että haluat määrätä, miten vieraat käyttäytyvät. Kuulostaa kamalalta. Aikuisten ihmisten kohdalla.
Lapset klähmii vaikkeivät söisi.
Jos aikuiselle ihmiselle selkeästi sanotaan, että ÄLÄ TUO kakkua ja hän tuo niin tarjolle se kakku ei tasan mene.
Kannattaisi keskittyä viisivuotiaan kasvattamiseen eikä anopin. Ei tuon ikäisen kuulu enää mikään porsas olla.
Ja miksi pitää olla alunperin ilkeä anopille ja kieltää tuomasta?
Miksi anoppi haluaa tuoda jotain sellaista joka ei kenellekään kelpaa.
Miksi anoppi ei vie sitten sitä ihanaa kakkuaan mennessään ja syö itse?
Miksi pitää ehdoin tahdoin tuoda jotain joka jo vuosien kokemuksella jää syömättä?
Tiikerikakku 5-vuotiaan juhlissa on sellainen aika isolla varmuudella. Jos haluaa tuoda jotain tarjottavaa lahjan lisäksi, niin miksi ei sitten vaikka jäätelöä tai jotain kysymällä omalta pojaltaan, että mikä olis sellainen juttu joka maistuisi ja jos minä nyt vaikka tuon sen kaksi litraa jäätelöä niin älkää te nyt sitten suotta ostako toista mokomaa.
Miksi pitää periaatteesta tuoda tarjottava johon kukaan ei koske ja sitten emäntä/isäntä saa miettiä päänsä puhki että mihin tämän nyts sitten veisi ettei tarttis roskiin laittaa,
Ja tuo kakun leipominen voi olla vanhan naisen ainoa harrastus, josta hän kokee antamisen iloa ja mielihyvää ja kuuluvansa joukkoon poikansa ja hänen poikansa sukupolvien ketjussa. Ja sitä oikeutta ei yksikään miniä voi viedä.
Eli kyse on anopin valtataistelusta? Taistelusta tuulimyllyjä, omaa katoavaisuutta ja turhaksi tulemista vastaan? Jollakin kakulla tai muulla keppihevosella roikutaan väkisin kiinni pojassa, jolle oma äiti on rakas, muttei kuitenkaan enää rakkain?
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole mitään käytöstapoja! Anoppi on sukulainen, siinä kuin lanko, käly, sisko ja omat vanhemmat tai serkut. Sukulaiset voi joskus olla rasittavia ja tarvii pientä luovimista, mutta ne on samalla niitä, jotka seisoo ongelmissa rinnalla. Anoppi on kuitenkin puolison äiti ja lasten isoäiti. Kuinka helvetin tylyjä te olette ja oikein kilpailette, kuka osaa tökeröimmin ulostaa "sen akan" teidän elämästä? Ainakin omassa perheessä anoppi on vähän niin ja näin, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että oma äitini on vielä rasittavampi. Anopin kanssa joskus korvasta sisään, toisesta ulos. Hän on miehelle rakas äiti. Mikä minä olen täällä vetämään jotain käsittämätöntä draamaa kulisseissa, kuka saa määrätä. Ei mulla ole mitään tarvetta käydä anopin kanssa arvovaltataistelua. Ei miehen tarvi öykkäröidä äidilleen, etten kiusaa häntä kotona ja tee elämästään helvettiä.
Koittaisitte kasvaa aikuiseksi. Öykkärianopit kannattaa laittaa omaan boksiinsa, mutta täälläkin suurin osa esimerkeistä on vain miniöiden käytöstapojen puutetta, pelisilmän puutetta ja oikeastaan pohjimmiltaan sairaalloista mustasukkaisuutta miehestä. Hirveä ajatuskin, että miehelle vaikka oma äiti olisi tärkeä ja pitäähän ne välit tuhota. Keinoilla tai toisella!
Siis että miniä käyttäytyy väärin eikä se anoppi????? Vaikka ei ymmärrä sanaa EI?
Vaikka kerta toisensa jälkeen on sanottu ei tarvita apua eikä leipomuksia?
Missä anopin käytöstavat on?????
Ja jos mun miehelle ÄITI olisi tärkeämpi kuin minä niin olis rx hyvon äkkiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri joka aina väkisin leipoo jotain vaikka kutsuisin ja tarjoan kaiken. Ihan ok leivonnaiset ärsyttävää se, että ei vaan voi antaa toisen henkilön emännöidä. En halua sun hiton leipomuksiasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Kyllä minäkin olisin pyytänyt miestäni (heidän poikaansa) kysymään MIKSI he eivät olleet kotona ja niin kauan, että joku vastaus olisi saatu. Ei tuollaisia tempauksia vaan ohiteta vaan ne pitää kyseenalaistaa. En kyllä yhtään kestä ihmisiä, jotka vaan mumisevat jotain epämääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Ei siihen ollut mitään syytä..Kuulemma lapsen ehtii nähdä myöhemminkin, ei niin väliä.
Minä olen äiti ja anoppi (myös isoäiti, vaimo, sisko, täti, isotäti, jonkun lapsi) ja leivon paljon omiksi tarpeiksi ja vierasvaraksi. Mutta en koskaan tyrkytä leipomuksiani toisten juhliin, mutta voin antaa esim. lepomaani leipää tms. miniällenikin, jos hän haluaa. On halunnut. Mutta en koskaan suostu leipomaan toisten juhliin tai tapahtumiin. Leivon hapatettua ruisleipää, ohrarieskaa, perunarieskaa, sämpylöitä, karjalapiirakoita, hiivaleipää, korvapuusteja, marja- ja hedelmäpiirakoita, kakkuja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Ei siihen ollut mitään syytä..Kuulemma lapsen ehtii nähdä myöhemminkin, ei niin väliä.
Ja te olette ajaneet sinne, yhteensä about tuhat kilometria. Olisin vetänyt täysin liinat kiinni, en ikinä enää missään tekemisissä ja jos suinkin niin ei mies eikä lapsikaan. Voivat pyöriä kuin puolukka tietyssä paikassa keskenään lopun ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Ei siihen ollut mitään syytä..Kuulemma lapsen ehtii nähdä myöhemminkin, ei niin väliä.
Ja te olette ajaneet sinne, yhteensä about tuhat kilometria. Olisin vetänyt täysin liinat kiinni, en ikinä enää missään tekemisissä ja jos suinkin niin ei mies eikä lapsikaan. Voivat pyöriä kuin puolukka tietyssä paikassa keskenään lopun ikänsä.
Jep. Siihen loppui minultakin se loppukin jousto ja ymmärrys.
Minäkin tykkään leipoa ja tykkään myös huomiosta ja huomion keskipisteenä olemisesta. Mutta ei ole tullut kyllä koskaan edes mieleeni, että leipoisin kakun jonkun toisen järjestämiin juhliin, ellei sitä ole minulta varta vasten pyydetty :O . Varsin erikoiselta toiminnalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tykkään leipoa ja tykkään myös huomiosta ja huomion keskipisteenä olemisesta. Mutta ei ole tullut kyllä koskaan edes mieleeni, että leipoisin kakun jonkun toisen järjestämiin juhliin, ellei sitä ole minulta varta vasten pyydetty :O . Varsin erikoiselta toiminnalta kuulostaa.
Joo. Näin minunkin käytöstavat väittää että on ok tuoda esim jotain ostettuja ruokatuliaisia jotka voi syödä myöhemmin. Tai jos haluaa leipoa toisen juhliin, kysytään ensin. Kutsumistilanteessa voi ehdottaa että voisin leipoa jotain ja jos emäntä sanoo ettei tarvitse niin sitten tuo jotain muuta. Tätä noudattaa omassa lähipiirissä kaikki paitsi tosiaan anoppi, joka voi ilmestyä syntymäpäiville täytekakun kanssa vai joka jumalan vuosi on ollut täytekakkua talon puolesta tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
643, niin oli mitä oli, mutta useinhan juuri on tapana sanoa, että mitään ei sitten saa tuoda.
Jos aloittajan ketjun idea on se, että hänen määräystään ei anoppi kunnioita?
Ja myös juomat ja suklaa ovat tarjottavia ja kukat kattausta?
Usein sanotaan, että avataan nyt tämä pullo ja laitetaan pöytään?Jos aloittaja on noin yliherkkä kuin on, niin voisihan ajatella, että viinin ja konjakin tuoja loukkaa emäntää tuomalla juomia juhliin, koska luulee, ettei emäntä ole varannut niitä tarpeeksi? Ja vielä aivan väärän merkkisiä. Meillä kukaan ei tykkää tuosta viinistä.
Kukkien tuoja loukkaa emäntää kun olettaa, ettei emäntä ole älynnyt koristella kattausta? Ja tuo vääriä kukkia.
Suklaan tuoja loukkaa sillä, koska meillähän ei kukaan edes syö epäterveellistä ja lihottavaa suklaata?
Olenko minä ja perheeni sen näköisiä, että meillä syödään suklaata? Ja pitääkö tämä suklaa nyt laittaa tarjolle?
Meillä on sitäpaitsi dieetti meneillään.Emännån loukkaantumisen vaara on loputon, jos lähdetään tuolle linjalle kuin aloittaja ja jotkut kannattajat täällä?
Eli anoppi tuo yhden (1) kakun vaikka emäntä ei ole pyytänyt tai on kieltänyt?
Mitä eroa?Ja mikä on ongelma?
.
Etkö sä nyt ihan oikeasti ymmärrä?
Ei ollut kyse siitä, että anoppi tuo kukkakimpun tai kakun, vaan siitä, että siirtäåä esim. emännän laittamat kukat ja voileipäkakun pois ja laittaa omat tilalle.
Voit verrata tilannetta siihen, että menet illallisille sen viinipullon kanssa ja sanot että ai tuolliasta viiniä teillä, eiköhän juoda mielummin tätä minun tuomaani, säästätte tuon toisen sitten johonkin toiseen kertaan.
Ei kukaan kai ole loukkaantunut siitä että anoppi tuo keittiöön kuivakakun ja jättää sitten emännän vastuulle laitetaanko se pöytään vai ei, vaikka harillista on ylimääräinen ruoka jolle ei ole käyttöä. Vaan siitä että ne kukat ihan oikeasti vaihdetaan omiin, jotka on anopin mielestä paremmat,
Meillä esim. olin ristiäisiin hankkinut yhteen tiettyyn maljakkoon ruusukimpun. Olen sen maljakon saanut aikanaan omalta isomummoltani ristiäislahjaksi ja se on minusta paitsi nätti, sillä on myös tunnearvoa erityisesdti kyseisessä hetkessä.
Ennen kastetta imetin vauvaa makkarissa ja sillä aikaa anoppi oli vaihtanut kastepöydästä tuon ruusukimpun pois ja laittanut tilalle tuomiaan kieloja vesilasissa. Kielot on aivan ihania ja mulla ei ollut mitään noita kieloja vastaan, mutta mielestäni tuo oli törkeästi toimittu, varsinkin kun olin kertonut maljakon tarinan kun appivanhemmat luonnollisesti saapuivat 2 h ennen kutsujen alkua kuten heillä tapana on.
Minusta iso ero on tuliaisilla (synttäreillä jne. on tyypillisesti lahja eikä kakku) ja sillä ruopeaako järjestelemään tarjoiluja uusiksi.
Jotkut kirjoittajat on kuin salkkareiden käsikirjoitustiimistä, on draamankaarta kerrakseen; tiikerikakku aina henkitorvessa, hiekkakakun muru pilasi veli hopea-juhlat, tuhannen kilometrin puolukkaretki, hoitajille ei kelpaa kakku, salamannopea neilikanvaihtaja, läski leipäjonottaja ei kakkua ansaitse, vanhainkodissa tapetaan tiikerikakuilla ymymym todella liioiteltua oman erinomaisuutensa korostelua.
Kuka sekin oli joka esikoisensa kastajaisissa on vain keskittynyt anopin tiikerikakkuun ja kuinka moni vieraista siihen koski, laskenut tiskimäärää ja vahtinut kuinka miehen sisko ei käyttänyt kahvinkeitintä 😂😂 mä keskityin esikoiseeni kastajaisissa....
Voi teitä prinsessoja.
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.