Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Anoppi järjesti meidän kihlajaiset kun en osannut nuorempana laittaa hanttiin. Toiveita juhlien järjestelyssä, kutsuvieraissa tai tarjoiluissa ei meiltä pahemmin kyselty niin annoin olla, saatiin sentään muutamat kaverit kutsuttua pitkin hampain. Tunnelma muuttui jäätäväksi vasta sitten kun mieheni muutama vuosi sitten suostui siihen, että mentiin salaa maistraatissa naimisiin ja hääjuhlan sijaan lähdettiin kaukomatkalle pariksi viikoksi. En ole koskaan pitänyt taatelikakusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAuhee anoppi.
Tosin kyllä minua kanssa ärsytti kun äitini tuputti joka paikkaan karjalanpiirakoita.
Ko. piiratkat oli erinomaisia kylläkin, mutta liika on liikaa. Eli juhlista kuin juhlista tehtiin väenväkisin karjalanpiirakkakekkerit paatoksellisten Karjala-muisteloiden kera..
Lasten ristiäisiin pyysin kyllä äitiä leipomaan niitä erinomaisia piirakoita, ja anoppia tekemään lihapullia, ja kaikki oli tyytyväisiä.
Äidin kuoleman jälkeen en ole piirakoita leiponut, mutta hänen hautajaisiinsa hommasin muualta käsintehtyjä karjalanpiirakoita.
Mikähän anoppiviha nyt on meneillään kun kahdessa ketjussa haukutaan?
Toinen ketju taisi hiljetä, niin eikös uutta putkeen.
Saatteko suurtakin iloa tästä, nuoret, terveet ihmiset?
Kun elämänkokemus puuttuu, mutta näyttämishalu on kova, niin tulee pahaa jälkeä.
Ja vielä sanotaan, että anopeilla on näyttämishalu, mitäs miniöillä sitten on?
Pata kattilaa soimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa kodissaan ei tarvitse olla kynnysmatto.
OMG
Mahdetaanko nyt ampua...tiikerikakulla...hyttysiä...kynnysmatolle?
Sanotaan, että viisaampi väistää.
Kun kerran olette niin paljon viisaampia, niin antakaa anopin leipoa ja tuoda kakkunsa.
Hymyilkää vienosti ja kiittäkää, viekää kakku pöydänkulmalle.
Tai antakaa anopin laittaa.
Ja jos kakku ei kelpaa, niin pakkaseen odottamaan toista tulemistaan.
Aina sille paikka löytyy.
Ei ole suuremman metelin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen joidenkin, oletettavasti naisten, kommentteja, miten teidän miehet kestää teitä?
Tai ovat joskus edes ihastuneet?
Onko heillä mitään sananvaltaa omassa kodissaan?
Varmaan tekevät kaikki asiat väärin?
Kun tässä kodissa määrään minä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Eikö muilla ole tällaista?
En ole tämän puolukkavauvan äiti, mutta meillä appivanhemmat toimivat juuri näin. Koska oli hyvä keli ja he halusivat. Ei siinä sen kummempia. Ihan samalla lailla kuin anoppi halusi mielummin kieloja ristiäisiin kuin ruusuja, mielummin banaanikakku kuin kasvispiirakka. Ilmoitusasia. Tai ei edes sitä vaan suoraa toimintaa.
Jos ei tällaista ole kokenut, on ehkä hiukan vaikeaa ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Ei se ole mitään ystävällisyyttä vaan se on kiusaamista ja vallankäyttöä. Usein pahenee ajan myötä, meillä esim. lapset on prosenttiluokiteltu rakkaudessa ja se on kerrottu myös lapsille (yksi on 100 % mieleinen, toinen 8 % mieleinen).
Oltiin viime kesänä miehen kotiseudulla, koko kevään oli jatkunut valitusvirsi että ei koskaan nähdä. Meillehän ei koskaan voi tulla, vaan meidän pitää aina ajaa sinne. Oltiin sovittu vierailusta anoppilaan, mutta he olivatkin lähteneet mökille. Siellä seisottiin pihassa. Oli avaimet niin kahvit sitten keitettiin ja lähdettiin kotiin. Tuutte sitten paremmalla ajalla.
Tämä ketju on käsittämätön näin ihmisen näkökulmasta, jossa todellakin anoppi pistää juhlissa tuulemaan, siirtelee tarjottavia pois ja laittaa omiaan tilalle. Miehen veli kuoli, anoppi olisi halunnut järjestää muistotilaisuuden kotonaan ja suuttui totaalisesti kun käly ei suostunut vaan halusi pitää sen heidän kodissaan.. Anoppi laittoi oman kuolinilmoituksen lehteen: "rakkaudella kaivaten äiti ja isä" koska loukakantui siitä, että kälyn ilmoituksessa hän ja lapset olivat ensin.
Ja täällä puhutaan vaan että diplomaattipäivällisilläkin kuka vaan voi laittaa pöytään raputarjottimen ja se on tosi jees!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vimma se on sitä kakkua tai pullaa roudata juhliin? Voisiko vaan jättää leipomatta ja tuomatta jos ei ole pyydetty? Jos se oma käntty ei vaan sovi sinne juhliin niin turhaa aiheuttaa hämminkiä. Kyläilyreissut on eri asia kuin juhlat. Aika outoa hiihtää häihin, hautajaisiin, kastejuhlaan, rippijuhlaan, ylioppilasjuhlaan tai kihlajaisiin kutsuttuna vieraana tiikerikakku kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen joidenkin, oletettavasti naisten, kommentteja, miten teidän miehet kestää teitä?
Tai ovat joskus edes ihastuneet?
Onko heillä mitään sananvaltaa omassa kodissaan?
Varmaan tekevät kaikki asiat väärin?
Kun tässä kodissa määrään minä!
Jaa. Eikös tässä ketjussa ollut kyse siitä että miehen kodissa määrää sen miehen äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Eikö muilla ole tällaista?
En ole tämän puolukkavauvan äiti, mutta meillä appivanhemmat toimivat juuri näin. Koska oli hyvä keli ja he halusivat. Ei siinä sen kummempia. Ihan samalla lailla kuin anoppi halusi mielummin kieloja ristiäisiin kuin ruusuja, mielummin banaanikakku kuin kasvispiirakka. Ilmoitusasia. Tai ei edes sitä vaan suoraa toimintaa.
Jos ei tällaista ole kokenut, on ehkä hiukan vaikeaa ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Ei se ole mitään ystävällisyyttä vaan se on kiusaamista ja vallankäyttöä. Usein pahenee ajan myötä, meillä esim. lapset on prosenttiluokiteltu rakkaudessa ja se on kerrottu myös lapsille (yksi on 100 % mieleinen, toinen 8 % mieleinen).
Oltiin viime kesänä miehen kotiseudulla, koko kevään oli jatkunut valitusvirsi että ei koskaan nähdä. Meillehän ei koskaan voi tulla, vaan meidän pitää aina ajaa sinne. Oltiin sovittu vierailusta anoppilaan, mutta he olivatkin lähteneet mökille. Siellä seisottiin pihassa. Oli avaimet niin kahvit sitten keitettiin ja lähdettiin kotiin. Tuutte sitten paremmalla ajalla.
Tämä ketju on käsittämätön näin ihmisen näkökulmasta, jossa todellakin anoppi pistää juhlissa tuulemaan, siirtelee tarjottavia pois ja laittaa omiaan tilalle. Miehen veli kuoli, anoppi olisi halunnut järjestää muistotilaisuuden kotonaan ja suuttui totaalisesti kun käly ei suostunut vaan halusi pitää sen heidän kodissaan.. Anoppi laittoi oman kuolinilmoituksen lehteen: "rakkaudella kaivaten äiti ja isä" koska loukakantui siitä, että kälyn ilmoituksessa hän ja lapset olivat ensin.
Ja täällä puhutaan vaan että diplomaattipäivällisilläkin kuka vaan voi laittaa pöytään raputarjottimen ja se on tosi jees!
Jep.
Meillä siihen liittyy myös sitä että lapset on täysin eriarvoisia ja se ranking nousee ja laskee sen mukaan paljonoo hypitään appivanhempien tahdon mukaan.
Anoppilassa ollessa minä en saanut käyttää esim sähköä. Kirjaimellisesti kytättiin oven takana. Että sammutan lukulampun illalla.
Aina pitäisi ymmärtää asemansa kaikkein alimpana.
Samaten koko ajan haukutaan. Minä olen tyhmä yksinkertainen kaupunkilainen hepsankeikka joka ei osaa kuin tuhlata. Oikeasti olen akateeminen menestyvä pihi yrittäjä.
T. Puolukkavauvan äiti
Ei mennä nyt enää takaisin siihen toisen ketjun toistamiseen.
Eiköhän siinä ehditty jo kaikki kauhutarinat kertoa.
Tuhansia viestejä. Eiköhän se riittänyt.
Yritetään nyt pysyä leipomisteemassa jotenkuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen joidenkin, oletettavasti naisten, kommentteja, miten teidän miehet kestää teitä?
Tai ovat joskus edes ihastuneet?
Onko heillä mitään sananvaltaa omassa kodissaan?
Varmaan tekevät kaikki asiat väärin?
Kun tässä kodissa määrään minä!
Kyllä ne miehetkin äitejään halveksuvat. Äitejä, jotka tukahduttavat lapsensa tahdon ja tietävät aina kaiken paremmin, äitejä jotka uhriutuvat ja ovat "kaikkensa antaneet saamatta lainkaan kiitosta". Monessa perheessä miniä hoitaa anopin joulu- ja syntymäpäivälahjat, äitienpäiväkortit ja kutsut juhliin. Joskus vika pojan muistamattomuudelle löytyy anopista itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Eikö muilla ole tällaista?
En ole tämän puolukkavauvan äiti, mutta meillä appivanhemmat toimivat juuri näin. Koska oli hyvä keli ja he halusivat. Ei siinä sen kummempia. Ihan samalla lailla kuin anoppi halusi mielummin kieloja ristiäisiin kuin ruusuja, mielummin banaanikakku kuin kasvispiirakka. Ilmoitusasia. Tai ei edes sitä vaan suoraa toimintaa.
Jos ei tällaista ole kokenut, on ehkä hiukan vaikeaa ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Ei se ole mitään ystävällisyyttä vaan se on kiusaamista ja vallankäyttöä. Usein pahenee ajan myötä, meillä esim. lapset on prosenttiluokiteltu rakkaudessa ja se on kerrottu myös lapsille (yksi on 100 % mieleinen, toinen 8 % mieleinen).
Oltiin viime kesänä miehen kotiseudulla, koko kevään oli jatkunut valitusvirsi että ei koskaan nähdä. Meillehän ei koskaan voi tulla, vaan meidän pitää aina ajaa sinne. Oltiin sovittu vierailusta anoppilaan, mutta he olivatkin lähteneet mökille. Siellä seisottiin pihassa. Oli avaimet niin kahvit sitten keitettiin ja lähdettiin kotiin. Tuutte sitten paremmalla ajalla.
Tämä ketju on käsittämätön näin ihmisen näkökulmasta, jossa todellakin anoppi pistää juhlissa tuulemaan, siirtelee tarjottavia pois ja laittaa omiaan tilalle. Miehen veli kuoli, anoppi olisi halunnut järjestää muistotilaisuuden kotonaan ja suuttui totaalisesti kun käly ei suostunut vaan halusi pitää sen heidän kodissaan.. Anoppi laittoi oman kuolinilmoituksen lehteen: "rakkaudella kaivaten äiti ja isä" koska loukakantui siitä, että kälyn ilmoituksessa hän ja lapset olivat ensin.
Ja täällä puhutaan vaan että diplomaattipäivällisilläkin kuka vaan voi laittaa pöytään raputarjottimen ja se on tosi jees!
Miksi olette tekemisissä tuollaisen hullun kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mennä nyt enää takaisin siihen toisen ketjun toistamiseen.
Eiköhän siinä ehditty jo kaikki kauhutarinat kertoa.
Tuhansia viestejä. Eiköhän se riittänyt.
Yritetään nyt pysyä leipomisteemassa jotenkuten.
En ole nähnyt toista ketjua.
Tämä ketjuhan lähti oikeastaan lapasesta siinä, että nähtiin aivan okooksi auttamiseksi että tuodaan oma-aloitteisesti juhliin leipomuksia JA laitetaan ne myös itse pöytään, korjataan pois alkuperäisiä ja että ei saa harmistua jos jää anopin kuivakakkuja yli, koska ne voi viedä vanhainkotiin.
Kyseessä useimmiten vaan halu päsmäröidä miehen perheen elämää. Anopille ei missään määrin ole ok puuttua vaikkapa ristiäisten tarjoiluun tai kukkiin, ellei häneltä nimenomaan erikseen kysytä apua.
Katsoin juuri kolmosen uutisia.
Huomenna alkaa kuulemma hävikkiviikko.
Halutaan kiinnittää huomiota ruokatavaran hukkaan heittämiseen.
Siinä kerrottiin, ilmeisesti Helsingissä, olevasta paikasta, jonne voi viedä ylijääneet ruoat jne.
Mielellään ottavat sinne tavaraa vastaa, koska sille on tarvetta, saavat jakaa tarvitseville.
Uskoisin, että muillakin paikkakunnilla vastaavaa käytäntöä on.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että viisaampi väistää.
Kun kerran olette niin paljon viisaampia, niin antakaa anopin leipoa ja tuoda kakkunsa.
Hymyilkää vienosti ja kiittäkää, viekää kakku pöydänkulmalle.
Tai antakaa anopin laittaa.
Ja jos kakku ei kelpaa, niin pakkaseen odottamaan toista tulemistaan.
Aina sille paikka löytyy.Ei ole suuremman metelin paikka.
"Hymyilkää vienosti ja kiittäkää" kuten kiltin tytön kuuluu, vaikka kuinka vituttaa. Ei saa pahoittaa toisen mieltä, omat tunteet ovat toissijaisia. Niinkö?
Minulle on pienempi paha näyttäytyä muun maailman silmissä epäkohteliaana ja sivistymättömänä kuin antaa vieraan ihmisen jyrätä minut omassa kodissani. Riitaantuminenkaan ei haittaa, jos se on se hinta, jonka joudumme miehen kanssa maksamaan siitä, että saamme päättää itse omasta elämästämme niin pienissä kuin suurissakin asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Eikö muilla ole tällaista?
En ole tämän puolukkavauvan äiti, mutta meillä appivanhemmat toimivat juuri näin. Koska oli hyvä keli ja he halusivat. Ei siinä sen kummempia. Ihan samalla lailla kuin anoppi halusi mielummin kieloja ristiäisiin kuin ruusuja, mielummin banaanikakku kuin kasvispiirakka. Ilmoitusasia. Tai ei edes sitä vaan suoraa toimintaa.
Jos ei tällaista ole kokenut, on ehkä hiukan vaikeaa ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Ei se ole mitään ystävällisyyttä vaan se on kiusaamista ja vallankäyttöä. Usein pahenee ajan myötä, meillä esim. lapset on prosenttiluokiteltu rakkaudessa ja se on kerrottu myös lapsille (yksi on 100 % mieleinen, toinen 8 % mieleinen).
Oltiin viime kesänä miehen kotiseudulla, koko kevään oli jatkunut valitusvirsi että ei koskaan nähdä. Meillehän ei koskaan voi tulla, vaan meidän pitää aina ajaa sinne. Oltiin sovittu vierailusta anoppilaan, mutta he olivatkin lähteneet mökille. Siellä seisottiin pihassa. Oli avaimet niin kahvit sitten keitettiin ja lähdettiin kotiin. Tuutte sitten paremmalla ajalla.
Tämä ketju on käsittämätön näin ihmisen näkökulmasta, jossa todellakin anoppi pistää juhlissa tuulemaan, siirtelee tarjottavia pois ja laittaa omiaan tilalle. Miehen veli kuoli, anoppi olisi halunnut järjestää muistotilaisuuden kotonaan ja suuttui totaalisesti kun käly ei suostunut vaan halusi pitää sen heidän kodissaan.. Anoppi laittoi oman kuolinilmoituksen lehteen: "rakkaudella kaivaten äiti ja isä" koska loukakantui siitä, että kälyn ilmoituksessa hän ja lapset olivat ensin.
Ja täällä puhutaan vaan että diplomaattipäivällisilläkin kuka vaan voi laittaa pöytään raputarjottimen ja se on tosi jees!
Miksi olette tekemisissä tuollaisen hullun kanssa?
Ihan tavallista anopilta. Paitsi ehkä noi hautajaiset. Siitä ei ole kokemusta.
Mutta just lasten prosenttiluokittelu - ah niin tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Koska olivat oäättäneet lähteä puolukkaan.
Minäkin kiinnostuin nyt tästä. Mitä he sanoivat teille, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri silloin kun te olette tulossa käymään?
Eivät mitään. Kai he halus osoittaa ettei meillä ole merkitystä.
No kai te kysyitte, että miksi olivat lähteneet puolukkaan juuri kun te olette tulossa?
Eikö muilla ole tällaista?
En ole tämän puolukkavauvan äiti, mutta meillä appivanhemmat toimivat juuri näin. Koska oli hyvä keli ja he halusivat. Ei siinä sen kummempia. Ihan samalla lailla kuin anoppi halusi mielummin kieloja ristiäisiin kuin ruusuja, mielummin banaanikakku kuin kasvispiirakka. Ilmoitusasia. Tai ei edes sitä vaan suoraa toimintaa.
Jos ei tällaista ole kokenut, on ehkä hiukan vaikeaa ymmärtää mitä se oikeasti tarkoittaa. Ei se ole mitään ystävällisyyttä vaan se on kiusaamista ja vallankäyttöä. Usein pahenee ajan myötä, meillä esim. lapset on prosenttiluokiteltu rakkaudessa ja se on kerrottu myös lapsille (yksi on 100 % mieleinen, toinen 8 % mieleinen).
Oltiin viime kesänä miehen kotiseudulla, koko kevään oli jatkunut valitusvirsi että ei koskaan nähdä. Meillehän ei koskaan voi tulla, vaan meidän pitää aina ajaa sinne. Oltiin sovittu vierailusta anoppilaan, mutta he olivatkin lähteneet mökille. Siellä seisottiin pihassa. Oli avaimet niin kahvit sitten keitettiin ja lähdettiin kotiin. Tuutte sitten paremmalla ajalla.
Tämä ketju on käsittämätön näin ihmisen näkökulmasta, jossa todellakin anoppi pistää juhlissa tuulemaan, siirtelee tarjottavia pois ja laittaa omiaan tilalle. Miehen veli kuoli, anoppi olisi halunnut järjestää muistotilaisuuden kotonaan ja suuttui totaalisesti kun käly ei suostunut vaan halusi pitää sen heidän kodissaan.. Anoppi laittoi oman kuolinilmoituksen lehteen: "rakkaudella kaivaten äiti ja isä" koska loukakantui siitä, että kälyn ilmoituksessa hän ja lapset olivat ensin.
Ja täällä puhutaan vaan että diplomaattipäivällisilläkin kuka vaan voi laittaa pöytään raputarjottimen ja se on tosi jees!
No ei ole noin pahoja, yksi sukulainen koluaa kylässä joka paikan mutta hänelle on nyt porttari. Tosin muista syistä, hänen koluamisensa on vain oire persoonallisuushäiriöstä, hamstraaminen, varastelu, pahan puhuminen, säälittäväähän se on mutta ei mikään narsismin oire. Hänen uhkaavan käytöksen vuoksi ei olla tekemisissä, onneksi hän on kaukainen sukulainen.
Paljon on merkitystä sillä kuinka paljon tuollaisille ihmisille antaa sitä valtaa. Kälysi piti hautajaiset kotonaan ja toivottavasti ei välittänyt appivanhempien omasta lehti-ilmoituksesta. Puolukkakaheleille ei mennä toista kertaa ja seuraavaan kutsuun sanotaan, että katellaan, tullaan sitten paremmalla ajalla. Tai oharit, sanotaan, että tullaan eikä tulla. Anopin tarjottavat suoraan kompostiin niin loppuu tarjottavien siirtely. Kyllä minulla olis pokkaa vetää taatelikakku frisbeenä ovesta pihalle jos ressaa touhut.
Oletko itse turhan herkkä tarttumaan toimeen ja kiehut sisimmässäsi. Minä en niin kovin välitä mitä minusta ajatellaan ja jyrätään/jyrisee niin sitten myös salamoi. Thandö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on ettei kukaan niitä tiikerikakkuja halua syödä. Minä joskus aina taistelen alas jonkun henkitorveen tarttuvan kuivakakun siksi kun kukaan muu ei syö ja harmittaa emännän puolesta. Varsinkin taatelikakut, aaargh. KUKA haluaa syödä jotain taatelikakkua, kun on tarjolla oikeasti herkullisiakin leivonnaisia. Tai tiikerikakkua, joka on periatteessa kakkutaikinaa jossa on paikoin kaakaojauhetta. Leivonta on mennyt niin paljon eteenpäin viime vuosina, että syömättä ne kuivakakut jää.
Kyllä monikin haluaa :) Varsinkin taatelikakut ovat todella suosittuja. Näitäkin voi aina päivittää ja varioida. Meillä esim. syödään taatelikakkua toffee-pekaanikastikkeen kanssa. On hyvää :)
Ihan kuin se kuivakakku koskaan tulisi minkään toffee-pekaanikastikkeen kanssa. Kyllä se on yleensä ihan kuiviltaan tarjolla ja jonossa viimeisenä heti täytekakun, juustokakkujen, herkullisten makeiden piirakoiden, mutakakkujen, korvapuustien, you name it jälkeen. Joku vieraista ottaa säälistä lopulta palan kun emäntä tekee myyntityötä että edes yksi pala kuivakakkua tekisi kauppansa.
Sanottiinko tuossa mitään sellaista? Puhuttiin kakun päivittämisestä. Minusta tosin se on ihan hyvää sellaisenaankin.
Kun kato siitäkin pitää loukkaantua :D Joku syö se noin, ja mää vaan en :D
Siinä on älyttömän hyvä päivittää kakkua kermavaahdolla ja pekaanikastiklkeella kun anoppi lyö sen pöytään rippijuhlissa.
Ketjun paras vinkki oli, että pakastimeen ja sitten anopin juhliin omatoimisesti pöytään kohteliaana tuliaisena.
Sama kakku voi kiertää vuosikausia - pidä ja pakasta!
Mihin ihmeeseen tuollainen tökerö käyttäytyminen perustuu? Ei siis osaa yhtään ajatella toista ihmistä. Toivottavasti mies eroaa tuossa suhteessa äidistään.