Läheisen menettäneet, mikä teitä ärsyttää toisten ihmisten käytöksessä?

Sama kuin jo ennen menetystä; sitä hyvin moni on yhteydessä vain silloin uskoo, että saisi haluamansa. - Harva on yteydessä vain kysyäkseeen kuulumisia ja kuinka on jaksettu. - Väkisin tulee mieleen, että on pakko jaksaa itse olla aktiivinen tai sitten kun oma hetki tulee, niin no mitä sitten on väljäkään mihin kuolen mutta jos nyt ajautuisi yksinäisyyden syvään kitaan ennen sitä

Ei Luoja anna kenellekään raskaampaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa. 

Ja paskat. Kyllä antaa. 

"Asioilla on tapana järjestyä"

" Elämä kantaa"

" Kaikella on jokin tarkoitus". No ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

" Elämä kantaa"

Ymmärrän kyllä mitä tällä tarkoitetaan, että elämä voi jatkua läheisen kuolemasta huolimatta. Toki se edellyttää että elämässä on suunnilleen kaikki ok, arjen jatkuminen on tärkeää.

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ei minua ärsytä jos joku kertoo omasta menetyksestään. Sehän on keino ilmaista, että ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Tietenkään menetykset eivät ole samanlaisia eikä toista voi ikinä täysin ymmärtää, mutta arvostan elettä, että joku yrittää lohduttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Perintöjen itsestäänselvyytenä pitäminen se epäempaattista ja vastenmielistä on.

Mitä perintökeskusteluun tulee niin eihän se perinnön saaminen kenenkään omaa ansiota ole.

Perinnöstä vihjailu

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä vihjailu

Vieläpä sellaisten ihmisten toimesta, joilla ei ole mitään tietoa saako sitä perintöä

Minua lähinnä ärsyttää se sureminen ja ruikutus. Miksi surra asiaan johon ei voi vaikuttaa ja joka on jokaisen kohtalona. Minulla on kuollut todella läheisiä ihmisiä, mutta kertaakaan en ole edes itkenyt, mutta silti kaipaan heitä. Ei se vollottaminen ketään takaisin tuo, joten turha haaskata moiseen energiaa ja omaa jaksamista. Silti toista voit kaivata ja muistella.

Perinnöllä brassailu. Alaikäisen kohdalla elatuksesta huolehti sosiaalitoimi ja uudet huoltajat. Mutta siitä sitten pitääkin tehdä sossupareit ja päätyy sossun kirjoihin huostaanotettuna.

Vierailija kirjoitti:

Mitä perintökeskusteluun tulee niin eihän se perinnön saaminen kenenkään omaa ansiota ole.

Eihän sitä tiedä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miten niin, kyllähän perintö helpottaa elämää.

Ainakin helpompaa järjestää hautajaisia kun tilillä on 60000 euroa kuin että 600 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei häiritse ihmisten kömpelöt lohdutusyritykset. Eivät ihmiset aina osaa, mutta onhan se ihan sympaattista, että edes yrittävät.

Eniten ärsyttää ilmiselvä kateus perinnöistä. Se on epäempaattista ja todella vastenmielistä.

Miksi se ärsyttää? Eiköhän perintö aina ole plussaa.

Lapsena luokkakaveri alkoi kuvailla ääneen että huuli väpätti, vaikka käänsin ainoastaan huulta ilmeen merkiksi, mikään ei värissyt. Sellainen kommentointi ei ole hyvä idea. Tuli mieleen missä sen äly on.

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä ärsyttää se sureminen ja ruikutus. Miksi surra asiaan johon ei voi vaikuttaa ja joka on jokaisen kohtalona. Minulla on kuollut todella läheisiä ihmisiä, mutta kertaakaan en ole edes itkenyt, mutta silti kaipaan heitä. Ei se vollottaminen ketään takaisin tuo, joten turha haaskata moiseen energiaa ja omaa jaksamista. Silti toista voit kaivata ja muistella.

Vauvana on melko hyväksyttävää itkeä.