Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
643, niin oli mitä oli, mutta useinhan juuri on tapana sanoa, että mitään ei sitten saa tuoda.
Jos aloittajan ketjun idea on se, että hänen määräystään ei anoppi kunnioita?
Ja myös juomat ja suklaa ovat tarjottavia ja kukat kattausta?
Usein sanotaan, että avataan nyt tämä pullo ja laitetaan pöytään?
Jos aloittaja on noin yliherkkä kuin on, niin voisihan ajatella, että viinin ja konjakin tuoja loukkaa emäntää tuomalla juomia juhliin, koska luulee, ettei emäntä ole varannut niitä tarpeeksi? Ja vielä aivan väärän merkkisiä. Meillä kukaan ei tykkää tuosta viinistä.
Kukkien tuoja loukkaa emäntää kun olettaa, ettei emäntä ole älynnyt koristella kattausta? Ja tuo vääriä kukkia.
Suklaan tuoja loukkaa sillä, koska meillähän ei kukaan edes syö epäterveellistä ja lihottavaa suklaata?
Olenko minä ja perheeni sen näköisiä, että meillä syödään suklaata? Ja pitääkö tämä suklaa nyt laittaa tarjolle?
Meillä on sitäpaitsi dieetti meneillään.
Emännån loukkaantumisen vaara on loputon, jos lähdetään tuolle linjalle kuin aloittaja ja jotkut kannattajat täällä?
Eli anoppi tuo yhden (1) kakun vaikka emäntä ei ole pyytänyt tai on kieltänyt?
Mitä eroa?
Ja mikä on ongelma?
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi vaihtoi kahvipöydän kukat aina juuri sillä hetkellä kun ensimmäiset vieraat saapuivat. Kaikissa kolmen lapsemme ristiäisissä, rippijuhlissa ja valmistujaisissa. Aina pöytään oli vaihdettu neilikkakimppu ja kukkakaupan sekakimppu oli jossain.....
En jaksanut alkaa siitä'länkyttämään' , vaikka vit***aahan se vieläkin.
Lapset jo aikuisia.Helvetin törkeää käytöstä anopilta. Sinä valitsit olla "länkyttämättä", minä taas en suostuisi kynnysmatoksi.
Moni täällä tuntuu potevan sitä kuuluisaa kiltin tytön syndroomaa, josta pyrin tietoisesti eroon silläkin uhalla, että joku joskus pahoittaa mielensä. Olen nimittäin todennut, että joissakin asioissa oma mielipaha on kuitenkin suurempi onnettomuus kuin jonkun toisen mielipaha. Se vaan vituttaa, surettaa ja turhauttaa aivan äärettömästi, kun on liian nössykkä pitämään päätään pienimmissäkään asioissa.
Minun osaltani se on loppu, sillä minä rakastan itseäni, ja minun onneni on sen tähden itselleni prioriteetti nro. 1. Ei anopin, eikä edes miehen. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, myös he.
Kai muistat survoa muita kyynerpäilläsi, kun tavoittelet "onneasi"?
Lähtökohtaisesti en, tarpeen vaatiessa kyllä. Enemmän ne omat menetetyt mahdollisuudet harmittavat kuin muiden.
Saa tuoda tuliaisiksi kakun, mutta ei saa olettaa eikä vaatia, että se pannaan tarjolle niissä juhlissa. Emäntä saa säästää tuliaiskakun itselleen huomiseksi ja syödä sen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelisilmää. Jos anoppi tuo kuivakakun, se laitetaan pöytään jo osittain valmiiksi viipaloituna. Niin se menee paremmin. Jos ei mene, ainakin isäntäväki ottaa palaset ja vaikka piilottaa ne, jos ei kurkusta alas mene kuin liivatteet ja mantelimassat. Loput kakusta pakastetaan tai viedään vaikka naapurille.
Ei ole vaikeaa. Ja kaikille jää hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Pelisilmää. Jos anoppi tuo kuivakakun, se laitetaan pöytään jo osittain valmiiksi viipaloituna. Niin se menee paremmin. Jos ei mene, ainakin isäntäväki ottaa palaset ja vaikka piilottaa ne, jos ei kurkusta alas mene kuin liivatteet ja mantelimassat. Loput kakusta pakastetaan tai viedään vaikka naapurille.
Ei ole vaikeaa. Ja kaikille jää hyvä mieli.
Sen kuivakakun voi tosiaan myös pakastaa, hyvä vinkki. Ja viedä sitten anopin järjestämiin juhliin kakkupöytään. Ei ole vaikeaa ja kaikille jää hyvä mieli kun anoppikin saa tuliaiskakun omiin juhliinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nykyaika kovaa, jos yhden kuivakakun vieminen miniän perheeseen on niin suuri etikettivirhe, että mummoa haukutaan huonosti käyttäytyväksi.
Kyllä se huono käytös on silloin jollain muulla kuin anopilla.
Voi näitä nuoria ja ehdottomia ihmisiä, jos olisin he, niin kauhulla ajattelisin sitä aikaa, kun itse olen vanha. Se aika tulee nopeammin kuin luulettekaan.
Jos tämä meno jatkuu, niin silloin vasta , jos jo nytkin, vanhuus on helvetillistä.
Monellakin tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelisilmää. Jos anoppi tuo kuivakakun, se laitetaan pöytään jo osittain valmiiksi viipaloituna. Niin se menee paremmin. Jos ei mene, ainakin isäntäväki ottaa palaset ja vaikka piilottaa ne, jos ei kurkusta alas mene kuin liivatteet ja mantelimassat. Loput kakusta pakastetaan tai viedään vaikka naapurille.
Ei ole vaikeaa. Ja kaikille jää hyvä mieli.
Ei. Mihinkään piilotusleikkeihin ei kenenkään tarvitse ryhtyä. Jos vieras tuo kakun juhliin kielloista huolimatta, hän voi samalla vaivalla myös viedä sen mennessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
Monissa maissa on ihan normaalia, että juhliin tuodaan jotain syötävää tai juotavaa, ja se ilman muuta laitetaan tarjolle. Jos ei laita, se on hyvin epäkohteliasta. Ei tarvitse mennä kuin etelänaapuriin, niin tähän tapaan törmää, jos paikallisia tuntee.
Suomessakin tämä tapa on (ollut) olemassa, mistä nämä aloituksen anopit ovat osoituksena, mutta nuorempi sukupolvi ei osaa näitä käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Nämä on kyllä kaiken huippuja, sukua eksyttäjille. Tekis mieli kertoa yhden tutun sukulaisista jotka mm ajelutti pari sataa kilometriä junalle jossa eivät sitten olleetkaan kyydissä eivätkä olleet edes vaivaantuneet ilmoittamaan etteivät lähteneetkään matkaan. Toiset soittaa asemalta että missä te ootte.
Teillä ei ole mitään käytöstapoja! Anoppi on sukulainen, siinä kuin lanko, käly, sisko ja omat vanhemmat tai serkut. Sukulaiset voi joskus olla rasittavia ja tarvii pientä luovimista, mutta ne on samalla niitä, jotka seisoo ongelmissa rinnalla. Anoppi on kuitenkin puolison äiti ja lasten isoäiti. Kuinka helvetin tylyjä te olette ja oikein kilpailette, kuka osaa tökeröimmin ulostaa "sen akan" teidän elämästä? Ainakin omassa perheessä anoppi on vähän niin ja näin, mutta täytyy rehellisesti myöntää, että oma äitini on vielä rasittavampi. Anopin kanssa joskus korvasta sisään, toisesta ulos. Hän on miehelle rakas äiti. Mikä minä olen täällä vetämään jotain käsittämätöntä draamaa kulisseissa, kuka saa määrätä. Ei mulla ole mitään tarvetta käydä anopin kanssa arvovaltataistelua. Ei miehen tarvi öykkäröidä äidilleen, etten kiusaa häntä kotona ja tee elämästään helvettiä.
Koittaisitte kasvaa aikuiseksi. Öykkärianopit kannattaa laittaa omaan boksiinsa, mutta täälläkin suurin osa esimerkeistä on vain miniöiden käytöstapojen puutetta, pelisilmän puutetta ja oikeastaan pohjimmiltaan sairaalloista mustasukkaisuutta miehestä. Hirveä ajatuskin, että miehelle vaikka oma äiti olisi tärkeä ja pitäähän ne välit tuhota. Keinoilla tai toisella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat tekee kaikessa kaiken aikaa tuota. Eivät ikinä, ikinä kunnioita sitä mitä sanon.
Esim häihimme tunkivat meille kotiin väkisin ennen sinne vihkimiseen lähtöä. Vaikak erikseen oli sanottu, että menisivät suoraan hotelliin. Ei voinut, ei.
Sitten taas häiden jälkeen kun kutsuttiin kahville seuraavana päivänä, ei voitu tulla, koska oltiin loukkaannuttu, etteivät päässeet sotkemaan meidän kahdenkeskistä valmistautumista edellisenä päivänä.
Jos sanoin, että älkää tuoko ruskeaa taidelasia, tasan tuodaan ruskeaa taidelasia, koska se on anopin mielestä ainoaa oikeaa taidelasia.
Sitten kun en laita sitä ruskeaa taidelasia esille, etsitään kaapeista, missä se kaunis ruskea taidelasi on.
KOKO AJAN SAMANLAISTA. Kaikkein törkein temppu tehtiin, kun oltiin sovittu, että ajamme monen sadan kilsan päähän näyttämään esikoistamme, niin appi mitään ilmoittamatta lähteekin anopin kanssa puolukkaan.
Me sitten ajeltiin satoja kilometrejä löytääksemme vain tyhjän asunnon.
Miten tämä puolukkaepisodi päättyi? Sanottiinko mitään?
Eivät sanoneet mitään, eivät pyytäneet anteeksi. Minä aina väärässä.
Sen jälkeen en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä. Joten kuten anteeksipyynnön jälkeen olisin tuon vielä kertaluontoisena niellyt, mutta nyt se huipensi 15 vuoden kiusaamisen.
Nyt en ymmärrä? Olitteko te siellä pihalla vauvan kanssa odottamassa vai pääsittekö sisään, lähdittekö pois? Miten sinä olisit ollut tässä asiassa väärässä, avaa vähän..
Minä olin aina väärässä. Teki kukaan mitä tahansa.
Me siellä pihalla ihmettelimme missä kyläänkutsujat on. Puolukassa appiukon mökillä toisella paikkakunnalla. Lähdimme pois, yövyttyämme sen yhden yön sitten hotellissa. Vauvan kanssa ei voi ajella tuhatta kilsaa putkeen.
Ihan kamalat appivanhemmat! Millä he perustelivat, että sinä olisit ollut väärässä??!!
No koska minä nyt vaan aina olin. Tekivät kaikenlaista vastaavaa ja aina se oli minun syyni. Myös se oli minun syyni, ettei poikansa antanut rahaa/ostanut taloa heille jne.
Ja kyllä, kamalat.
anteeksi nyt mutta jos te ajatte sinne 500 kilsaa näyttämään esikoista niin miten he perustelivat pojalleen etteivät ole paikalla? Mitä he sanoivat siihen MIKSI he eivät olleet kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse myös ruokahävikistä. Kun niitä kuivakakkuja roudataan, vaikka on selkeästi sanottu että kiitos älä tuo.
Pakkoko niitä roskiin on heittää? Ei ole. Aikuiset ihmiset! Näin avuttomia.
No kuka ne syö?
Onko se parempi roudata ne työpaikalle ja heittää siellä sitten roskiin?
En ole esim. itse syönyt kuivakakkua lapsuuden jälkeen ikinä, enkä ottaisi työpaikallakaan. En vaan pidä, ajatuskin puistattaa.
En lähde viemään leipäjonoon. Anoppi voi viedä jos haluaa kerran väkisin leipoa.
Koulu voisi tietty olla yksi ajatus, en tajunnut että opettajat ovat sellaisia jätemyllyjä. Mutta kuka lapsi haluaa viedä kakun opettajienhuoneeseen vapaaehtoisesti?
Kuka a)laittaisi vaikka omakotitalon pihatielle kakun "ota tästä" lapulla ja b) kuka oikeasti ottaisi? Paitsi roitat ja ohi kulkevat koirat jos annettaisiin.
Mulle on kyllä oikeasti vieras ajatus että joku söisi kuivakakkua vaikka kadulta.
Jätemyllyjä? Ihan ruokaa se on, vaikka sinä et niistä tykkääkään. On paljon muitakin vaihtoehtoja, esim. vanhainkoteja. Itse olen antanut mm. sinne. Ilahtuvat suuresti.
Oho. Oikeasti? Käyn itse vapaaehtoisena muistisairaiden ryhmäkodissa. Kysyin voiko sinne viedä mansikoita ja vastaus oli että jos vien sille yhdelle vanhukselle jonka kanssa enimmäkseen olen niin käy, mutta ei yleisesti jakoon, koska saattaa olla rajoitteita.
Myöskään päiväkotiin ei saa viedä itse tehtyä.
Tottakai rajoitteet pitää ottaa huomioon, mutta muuten saa viedä.
Ainakaan Helsingissä ei päiväkotiin saa viedä mitään pakkaamatonta tai itsetehtyä.
Eikös nykyään jo saa viedä. Muistelen Eu-määräykset otettiin kirjaimellisesti ja Evira puuttui siihen ja antoi uudet suositukset, kun pari vuotta sitten oli valtava omenasato ja niitä tarjottiin päiväkodille ja kouluille, jotka kieltäytyivät ottamasta vastaan ja asia tuli julkisuuteen ja Evira puuttui asiaan, ettei mitään estettä ollut.
Mieheni on hirviporukoissa ja he lahjoittavat hirvenlihaa joka vuosi koulululle, päiväkodille, työttömille ja seurakunnalle satoja kiloja. Samoin kasvisten ja perunoiden viljelijät tuotteitaan.
Monissa kaupungissa ja kunnissa ruokailuun varatut määrärahat ovat vähäiset.Yksi tiikerikakku ei ole sama asia kuin satoja kiloja lihaa sinne keittiöön.
Liha esim arvatenkin kypsennetään. Se räävitty ylijäämäkakku ei.
Mikä räävitty kakku? Kypsyyhän nekin uunissa :D Voi hyvä ihminen sentään XD!
Niin. Kakku joka on ollut juhlissa tarjolla klähmittävänä. Sinäkö paistaisit sen sitten vielä uudelleen?
Minkälaisia elukoita perheesi oikein on? Kukaan ei tiikerikakkua syö, mutta kaikkien pitää sitä kuitenkin ’klähmiä’? Ja kuitenkin viisivuotiaan synttäreitä verrataan linnanjuhliin?
Oletko koskaan ollut lastensynttäreillä? Kyllä ne tarjoilut niissä yleensä käpälöidään.
Tässä logiikasta ei pysy ihan kärryillä. Toisaalta anopin pitää käyttäytyä kuin olisi linnanjuhliin tulossa, ja pöytään ei saa laittaa kuin hopean (???) väristä tarjottavaa, ja sitten toisen vieraat saavat sitten sotkea ja riehua ihan miten vaan.
Oikeissa lastenjuhlissa on ihan sama, vaikka siellä pöydässä olisi se ylimääräinen kakku. Tässä keskustelussa selvästi anopin simputtaminen on se pointti.
Ei anoppia kukaan simputa. Hän ei vaan saa käyttäytyä huonosti.
Lastensynttäreille on lastensynttäritarjoilu ja koska siellä on lapsia, se meno on riehakasta.
Aikuisten ihmisten kohdalla voit vaikuttaa vain omaan käytökseesi. Ihan sama, miten anoppi käyttäytyy, on kohteliasta kiittää toisen vaivannäöstä ja tarjottavasta. Ja laittaa se tarjolle, vaikka se olisi sinusta turha.
Ja on täysin naurettavaa puhua jostain etiketistä viisivuotiaan synttäreillä, jonne mummo haluaa leipoa tarjottavaa.
Kyllä minä ihan omassa kodissani määrään miten täällä käyttäydytään. Mummo voi toteuttaa visioitaan omissa juhlissaan omasa kodissaan.
Tiikerikakku ei lastenkutsuilla mene. Se vain murenee ja sotkee.
Eihän se murene ja sotke kun ei sitä kukaan edes ottanut, etkö muista? Ja lastenjuhlien jälkeen siivotaan.
Älä kutsu vieraita, jos oikeasti asenteesi on tuo, että haluat määrätä, miten vieraat käyttäytyvät. Kuulostaa kamalalta. Aikuisten ihmisten kohdalla.
Lapset klähmii vaikkeivät söisi.
Jos aikuiselle ihmiselle selkeästi sanotaan, että ÄLÄ TUO kakkua ja hän tuo niin tarjolle se kakku ei tasan mene.
Kannattaisi keskittyä viisivuotiaan kasvattamiseen eikä anopin. Ei tuon ikäisen kuulu enää mikään porsas olla.
Ja miksi pitää olla alunperin ilkeä anopille ja kieltää tuomasta?
Miksi anoppi haluaa tuoda jotain sellaista joka ei kenellekään kelpaa.
Miksi anoppi ei vie sitten sitä ihanaa kakkuaan mennessään ja syö itse?
Miksi pitää ehdoin tahdoin tuoda jotain joka jo vuosien kokemuksella jää syömättä?
Tiikerikakku 5-vuotiaan juhlissa on sellainen aika isolla varmuudella. Jos haluaa tuoda jotain tarjottavaa lahjan lisäksi, niin miksi ei sitten vaikka jäätelöä tai jotain kysymällä omalta pojaltaan, että mikä olis sellainen juttu joka maistuisi ja jos minä nyt vaikka tuon sen kaksi litraa jäätelöä niin älkää te nyt sitten suotta ostako toista mokomaa.
Miksi pitää periaatteesta tuoda tarjottava johon kukaan ei koske ja sitten emäntä/isäntä saa miettiä päänsä puhki että mihin tämän nyts sitten veisi ettei tarttis roskiin laittaa,
Rautalangasta. Sivistynyt ihminen ottaa Aina lahjan tai tuliaisen kiitollisuudella vastaan ja iloitsee ja kiittää siitä, kun joku on antanut aikaansa juuri sinulle ja nähnyt vaivaa sinun vuoksi. Se kuuluu jo alkeellisimpiin käytöstapoihin ja hienotunteisuuteen. Onko lahja tai tuliainen mieluinen vai ei, se on samantekevää tai mitä saaja tekee sille myöhemmin.
Ja tuo kakun leipominen voi olla vanhan naisen ainoa harrastus, josta hän kokee antamisen iloa ja mielihyvää ja kuuluvansa joukkoon poikansa ja hänen poikansa sukupolvien ketjussa. Ja sitä oikeutta ei yksikään miniä voi viedä.
Ymmärrän ap:ta. Tuo kakkuepisodi lienee vain jäävuoren huippu. Meillä ihan sama juttu. Kaikki liittyy anopin haluun kontrolloida ja päättää asioista.
Ihan OK, että anoppi tuo tulleessaan kyläilemään piirakkaa yns, mutta salaa syöttää niitä sitten lapsille. Joka päivä ei todellakaan tarvitse herkutella. Ja jos olen itse joskus jotain leiponut, niin syö vain niitä omia leipomuksiaan, aina.
Ja muitakin esimerkkejä hänen käytöksestään löytyy...Mm. minun pitäisi viedä joka päivä käyttämäni ja tykkäämäni häälahjani kirpputorille! Todella törkeää sanoa toisen häälahjasta noin.
Monesti ehdottelee mitä meidän kannattaisi tehdä pihalle tai sisällä kotona sisustusjuttuja. Vaikka joku joskus voisi olla hyväkin idea niin ottaa niin päähän, että en halua toteuttaa mitään niistä.
Ja näitä esimerkkejä löytyy pilvinpimein lisää, lastenhoitojutuista yms. Anoppi on jo onneksi eläkkeellä, mutta tuli töissäkin kuulemma kiusatuksi. Enpä ihmettele hänen kontrolloinnillaan ja omalla käyttäytymisellään. Vikahan on aina muissa.
Ja sinä voit jatkossakin olla selkärangaton vellihousu, joka verhoaa oman pelkuruutensa jeesusteluun etiketistä ja hyvästä käytöksestä. Juuri sen liiallisen kiltteyden takia moni katsoo katkerana elettyä elämää, josta käteen jäivät vain loputtomat uhraukset muiden vuoksi.