Nainen, kuinka lyhyt mies sinulle vielä kelpaisi parisuhteeseen?

Vela -72 kirjoitti:

Muistaako joku vielä 80-luvulta legffleffan nimeltä Willow - suuri seikkailu? Mä olen siitä elokuvasta saakka ollut pikkuisen lätkässä sen miespääosaesittäjään, Warwick Davisiin. Hänellä on pituutta huikeat 107 cm. Joten jos joku pituusraja pitää laittaa, kuinka lyhyen miehen kanssa vielä voisin olla, laitetaan nyt se 107 cm. 😁

Minä en ole koskaan pitänyt pituutta lainkaan merkittävänä tekijänä kumppaninvalinnassa. Ylipäätään ulkonäöllä on aika vähäinen merkitys mulle. Kumppaneita on ollut pitkiä ja lyhyempiä. Nykyinen puolisoni, jonka kanssa olen ollut yhdessä n. 18 vuotta, on 169 cm pitkä. Itse olen sentin lyhyempi.

Tää on niin läpinäkyvää kun te naiset vetootte joihinkin kääpiö näyttelijöihin. Tuskin sullekaan kuka tahansa 107 senttinen kelpais suhteeseen.

En halua laittaa pituusrajaa miehelle, mutta pidän ja viehätyn lyhyemmistä miehistä. Heissä on vain jotain kuumaa. Siis joku 165-170cm on just hyvä. Usein lyhyemmillä miehillä on lihaksikas ruumiinrakenne ja maskuliiniset piirteet muuten ja se viehättää. Pitkä ja lihaksikas ei vetoa minuun samalla tavalla.

Mutta jos mies olisi tosi hintelä ja 165 cm pitkä, se ei taas olisi ihannetilanne. Haluaisin tuntea itseni kuitenkin pienemmäksi ja heikommaksi. Olen itse 164cm ja treenaan kovaa.

Eli lyhyemmillä miehillä todellakin on toivoa jos raamit on muuten kunnossa! ;)

Joutuu miettimään. 

Tässäkin kysytään että kuinka lyhyt vielä kelpaa naisille.

Pinnallisuus asiaa kun alkaa miettimään, niin tulee ajatelleeksi, kuinka ulkonäköpainotteista naisten elämä on.  Meikkaaminen alkaa 10 vuotiaana. siitä eteenpäin tytön elämä on TODELLA ulkonäköpainotteista.

Miehille kelpaa useampi nainen, mitä naiselle mies, mitä tulee ulkonäkökriteereihin, ilman kummempia tällinkejä.  Toki miehet pitää näteistä tytöistä ja naiset komeista miehistä, mutta olen törmännyt sellaiseen, että jotkut naiset tekevät aika perusteellisia päätelmiä miehen luonteesta pelkän ulkonäön pohjalta. siinä mennään metsään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Styylasin suunnilleen itseni mittaisen miehen kanssa vuoden. Pituudesta ei koskaan puhuttu. En edes tiedä oliko hän mua pitempi, välillä tuntui että lyhyempi.

Olin nuori ja jotenkin nolotti miehen puolesta.

Ostin huomaavaisesti matalakorkoisimmat kengät minkä löysin. Tanssiminen tuntui hassulta. Vaikka olen hoikka, tunsin olevani suuri. Ei auttanut, että mies istui ja oli usein lysyssä.

Loppui se suhde, ei pituusongelmiin kyllä.

Sen jälkeen miehet on olleet pitempiä.

Tosin lyhyyttä suurempi ongelma on se, miten mies itsensä kantaa. Niin tässäkin tapauksessa.

Eli miehen luonteen vika sekin että ei sytyttänyt ja yhdessäolo tuntui epämukavalta yksinomaan pituuden vuoksi ? Naisen on aina turvallista syyttää miesten henkisiä ominaisuuksia antamasta pinnallista kuvaa

Osaatko sanoa hieman selvemmin mitä ajat takaa?

Kunhan on niin pitkä, että yltää nuolemaan.

pituusfetissinaiset kirjoitti:

Miksi muuten juuri naisille on tärkeää minkä pituinen ja kokoinen mies on naiseen verrattuna, miltä nainen mielestään näyttää miehen rinnalla (news flash: iso nainen on iso nainen, ihan sama millainen jätti on rinnalla) tai miltä pari näyttää muiden silmissä?

Ja ihan turhaa väittää etteivät miehetkään halua itseään pidempiä naisia, löytyy tutkimuskin jonka mukaan lyhyiden miesten (<170cm) unelmapituus naiselle ulottuu n. 174-175cm asti.

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Mieshän on selvä "pimpinjatke" naiselle, kun kerran sitä omaa itsetuntoa täytyy paikata miehen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Styylasin suunnilleen itseni mittaisen miehen kanssa vuoden. Pituudesta ei koskaan puhuttu. En edes tiedä oliko hän mua pitempi, välillä tuntui että lyhyempi.

Olin nuori ja jotenkin nolotti miehen puolesta.

Ostin huomaavaisesti matalakorkoisimmat kengät minkä löysin. Tanssiminen tuntui hassulta. Vaikka olen hoikka, tunsin olevani suuri. Ei auttanut, että mies istui ja oli usein lysyssä.

Loppui se suhde, ei pituusongelmiin kyllä.

Sen jälkeen miehet on olleet pitempiä.

Tosin lyhyyttä suurempi ongelma on se, miten mies itsensä kantaa. Niin tässäkin tapauksessa.

Eli miehen luonteen vika sekin että ei sytyttänyt ja yhdessäolo tuntui epämukavalta yksinomaan pituuden vuoksi ? Naisen on aina turvallista syyttää miesten henkisiä ominaisuuksia antamasta pinnallista kuvaa

Osaatko sanoa hieman selvemmin mitä ajat takaa?

Eikös se miehen pituus ollut nimenomaan sinulle ongelma, eikä miehelle? Sinähän se miehen pituutta häpesit ja nolostelit.

-eri

gggggggg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys asenteellisuudesta vaan nyt on vain niin, että miehen pituus on yksi joka lisää miehen viehättävyyttä.

Vaikka on kuinka mukava ja komea, niin lyhyys vie osan siitä komeudesta.

Kaikille se ei merkkaa, mutta kait täällä saa olla rehellinen, jos sitä mieltä on?

Eräs sinkkutyökaverini oli kivan näköinen ja muutenkin mukava, mutta minua lyhyempi.

Itseänikin harmitti, kun en vaan pystynyt hänestä kiinnostumaan.

Yritin olla niin, että hän ei sitä huomaisi, mutta joskus tuntui, että tajusi, kun olin kaverilinjalla koko ajan.

Mies siis oli kiinnostunut minusta.

Ei itseään voi pakottaa tykkänään jos joku asia ei natsaa.

Miksi se lyhyys on niin *paha* suhteen epäämisen syy, vaikka joku muu syy hyväksytään ja ymmärretään?

Ehkäpä siksi koska

- pituudelle ei voi itse mitään (vrt. ylipaino)

- lyhyys ei ole terveyshaitta eikä johdu huonoista elintavoista (vrt. ylipaino)

- pituus on puhtaasti pinnallinen kriteeri

On niitä paljon muitakin ulkonäön seikkoja joita ei voi itse muuttaa. Kuten vaikkapa pienirintaisuus tai isonenäisyys, epämuodostumat ym. Tai ihan vain ruumiinrakenne. Kyllä minä olen ihan sinut sen asian kanssa ettei kaikki miehet syty minunlaisestani ohuthiuksisesta, pienirintaisesta ja rotevahkosta naisesta, en ole silti päätynyt nettiin itkemään miesten pinnallisuudesta. Lassukka hyväksyy tietenkin paperilla muka naisen kuin naisen, mutta todellisuudessa jokainen löytää puolison kun laskee rimaa riittävästi. Eli kyse on itkusta kun ne naiset jotka itseä kiinnostaisivat eivät ole sinusta kiinnostuneita, tämä on pinnallista ja vääryys vaikka tosiasiassa lassukka ei ole itsekään kiinnostunut kaikista maailman naisista.

Olen itse 160 cm. Samanpituinenkin "kelpaisi" vielä ihan mainiosti! :) Jos tuon alle menee niin tuntisin itseni varmaan amatsoniksi, mutta en näe sitäkään esteenä, jos meillä muuten synkkaa hyvin. Itse en edes paljon ole pistänyt painoarvoa miehen pituudelle. Johtuisiko siitä sitten, että miltei poikkeuksetta kaikki mieheni ovat olleet minua pidempiä. Nykyinenkin on kylläkin 180-cm. Mutta enemmän muut asiat on vaikuttaneet siihen, että ollaan yhdessä kuin tuo pituus. Tyhmäähän se olisi alkaa rankata muuten hyviä miehiä pois pituuden takia. Ehkä pitkät naiset kokee tän eri tavalla, mutta itselleni pituus ei ikinä ole ollut mikään kynnyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Styylasin suunnilleen itseni mittaisen miehen kanssa vuoden. Pituudesta ei koskaan puhuttu. En edes tiedä oliko hän mua pitempi, välillä tuntui että lyhyempi.

Olin nuori ja jotenkin nolotti miehen puolesta.

Ostin huomaavaisesti matalakorkoisimmat kengät minkä löysin. Tanssiminen tuntui hassulta. Vaikka olen hoikka, tunsin olevani suuri. Ei auttanut, että mies istui ja oli usein lysyssä.

Loppui se suhde, ei pituusongelmiin kyllä.

Sen jälkeen miehet on olleet pitempiä.

Tosin lyhyyttä suurempi ongelma on se, miten mies itsensä kantaa. Niin tässäkin tapauksessa.

Eli miehen luonteen vika sekin että ei sytyttänyt ja yhdessäolo tuntui epämukavalta yksinomaan pituuden vuoksi ? Naisen on aina turvallista syyttää miesten henkisiä ominaisuuksia antamasta pinnallista kuvaa

Osaatko sanoa hieman selvemmin mitä ajat takaa?

Eikös se miehen pituus ollut nimenomaan sinulle ongelma, eikä miehelle? Sinähän se miehen pituutta häpesit ja nolostelit.

-eri

Nolotti miehen löysä habitus ja luonne, mikä ilmeni esim. siten, että muutenkin lyhyehkö mies käveli lytyssä.

Mikäs tässä on ongelma muille? Se oli lyhyt suhde joka loppui, kuten niin usein käy.

En pitänyt miehestä tarpeeksi, hän ei ole tässä kertomassa pitikö hän minusta.

Mutta vinkki lyhyille ja miksei kaikille miehille. Kasvattakaa selkäranka ja sen verran lihasta, että selkä pysyy ryhdissä. Kun kiedotte käden naisen hartioille, naista ei ole tarkoitus käyttää tukikeppinä.

faktaaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on niin vaatimattomia. Miehet vaatii naiselta vaikka mitä tiimalasivartaloa ja pitkiä hiuksia, mutta nainen ei saa vaatia edes pituutta. Tai sitten tänne on kerääntynyt ne sädekehän kiillottelijat. 180-185 cm on ihannepituus miehelle (ainakin keskimittaisten ja pitkien naisten keskuudessa).

Palstakyselyn perusteella n. 185cm oli ihannepituus miehelle kaiken pituisten naisten keskuudessa, paitsi

- <155cm naisten unelmapituus miehelle oli n. 180cm

- pitkien naisten unelmapituus miehelle oli enemmänkin 190-195cm

Juu ja unohdit tehokkaasti sen, että moni vastasi ettei pituudella ole merkitystä.

Olen pitkä ja hoikka keski-ikäinen nainen, ovat ne tarkat senttimäärät nyt mitä ovat, ja ihastuin vuosia, vuosia sitten kauneimpiin koskaan näkemiini silmiin. Ne kuuluivat maailman kultaisimmalle pikku miekkoselle, joka oli juuri valmistunut erääseen kulttuurisektorin ammattiin eräästä taideyliopistosta. Hänen ammatillinen työnjälkensä oli mielestäni oikein lupaavaa ja olin oikeassa, hän on nyt menestynyt alallaan ja edelleen maailman kultaisin ihminen ja tekee kaiken mitä haluan. Hän on minua 26 cm lyhyempi.

En ole oikein koskaan välittänyt tosi hujopeista miehistä, vaan 180-185 cm on ollut ihanteeni. Hujopit ovat kuten minä, tällaisia ärsyttävän epäsuhtaisia, kenokaulaisia takarivin taaveja, joiden raajatkaan eivät mahdu mihkään. Miessuhteistani tai poikaystävistäni kukaan ei ole ollut yli tuon 185, vaikka itsekin olen lähes sen pituinen. Maailman kultaisimman pikku-ukkelin kanssa suhteemme on ollut platoninen ja vapaa jo vuosia, sitä ennen oltiin yli 10 vuotta tiiviisti yhdessä, mutta yhteinen huumori ja puhe on loppumatonta. Tämmöinen rakkaustarina ja terkkuja tutuille, jos joku tästä tunnisti!

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkä ja hoikka keski-ikäinen nainen, ovat ne tarkat senttimäärät nyt mitä ovat, ja ihastuin vuosia, vuosia sitten kauneimpiin koskaan näkemiini silmiin. Ne kuuluivat maailman kultaisimmalle pikku miekkoselle, joka oli juuri valmistunut erääseen kulttuurisektorin ammattiin eräästä taideyliopistosta. Hänen ammatillinen työnjälkensä oli mielestäni oikein lupaavaa ja olin oikeassa, hän on nyt menestynyt alallaan ja edelleen maailman kultaisin ihminen ja tekee kaiken mitä haluan. Hän on minua 26 cm lyhyempi.

En ole oikein koskaan välittänyt tosi hujopeista miehistä, vaan 180-185 cm on ollut ihanteeni. Hujopit ovat kuten minä, tällaisia ärsyttävän epäsuhtaisia, kenokaulaisia takarivin taaveja, joiden raajatkaan eivät mahdu mihkään. Miessuhteistani tai poikaystävistäni kukaan ei ole ollut yli tuon 185, vaikka itsekin olen lähes sen pituinen. Maailman kultaisimman pikku-ukkelin kanssa suhteemme on ollut platoninen ja vapaa jo vuosia, sitä ennen oltiin yli 10 vuotta tiiviisti yhdessä, mutta yhteinen huumori ja puhe on loppumatonta. Tämmöinen rakkaustarina ja terkkuja tutuille, jos joku tästä tunnisti!

Heh.

 

En ymmärrä tätä pakkomiellettä pituudesta. Olen 165, ja minulla on ollut parikin itseni mittaista miestä, en ollut kyllä edes ajatellut asiaa, koska eivät hekään. Yksikin tällainen mies oli niin kaikella lailla upea, etten kolmeenkymmeneen vuoteen ole tullut ajatelleeksi, että hän ei ollut erityisen pitkä. Kun ei se vaan ollut oleellista.

Oon 170, pari cm mua lyhyempi on ihan ok. Musta vaan tuntuu että mä en kiinnosta heitä

oijrf kirjoitti:

Joutuu miettimään. 

Tässäkin kysytään että kuinka lyhyt vielä kelpaa naisille.

Pinnallisuus asiaa kun alkaa miettimään, niin tulee ajatelleeksi, kuinka ulkonäköpainotteista naisten elämä on.  Meikkaaminen alkaa 10 vuotiaana. siitä eteenpäin tytön elämä on TODELLA ulkonäköpainotteista.

Miehille kelpaa useampi nainen, mitä naiselle mies, mitä tulee ulkonäkökriteereihin, ilman kummempia tällinkejä.  Toki miehet pitää näteistä tytöistä ja naiset komeista miehistä, mutta olen törmännyt sellaiseen, että jotkut naiset tekevät aika perusteellisia päätelmiä miehen luonteesta pelkän ulkonäön pohjalta. siinä mennään metsään.  

Miehet on ihan yhtä pinnallisia. Jokainen valitsee sellaisen puolison, joka omasta mielestä on hyvä. Ei kukaan kelpuuta kumppanikseen  ihmistä, joka on vastenmielisen näköinen. Ei edes mies. Mutta koska makuja on monia, aina jonkun mielestä onkin ihan ok.  Omakin mieheni on minusta komea, mutta voin kuvitella, että joku toinen miettii, miten tuonkin joku on huolinut. Ihmisen täytyy tuntea toista kohtaan vetoa/kemiaa.   Ulkonäöllä toki kiinnitetään toisen ihmisen huomio, mutta tuskin kukaan pelkällä ulkonäöllä/pituudella valitsee kumppania. 

Ja en toisaalta ymmärrä, miksi joku ei saisi valita pitkää miestä. jos se hänestä on hyvä. Miksi ottaa lyhyt, jos ei kerran tykkää?  Saa kai sitä nainenkin valita puolisokseen kenet haluaa?  Ja ei se pituus sulje sitä pois, että mies on muutenkin mukava. ja ei se lyhyt taas automaattisesti ole mukava. Kaukana siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kysymys asenteellisuudesta vaan nyt on vain niin, että miehen pituus on yksi joka lisää miehen viehättävyyttä.

Vaikka on kuinka mukava ja komea, niin lyhyys vie osan siitä komeudesta.

Kaikille se ei merkkaa, mutta kait täällä saa olla rehellinen, jos sitä mieltä on?

Eräs sinkkutyökaverini oli kivan näköinen ja muutenkin mukava, mutta minua lyhyempi.

Itseänikin harmitti, kun en vaan pystynyt hänestä kiinnostumaan.

Yritin olla niin, että hän ei sitä huomaisi, mutta joskus tuntui, että tajusi, kun olin kaverilinjalla koko ajan.

Mies siis oli kiinnostunut minusta.

Ei itseään voi pakottaa tykkänään jos joku asia ei natsaa.

Miksi se lyhyys on niin *paha* suhteen epäämisen syy, vaikka joku muu syy hyväksytään ja ymmärretään?

Mä en ymmärrä yhtään mitään muitakaan kategorisia pinnallisia syitä päättää, että joku ihminen ei ole kiinnostava. Ne inhottavat mua lähinnä koska kertovat ihmisen arvoista todella rumia asioita. Sisimmässään sellainen, jolle lyhyys on ehdoton dealbreaker uskoo kuitenkin, että lyhyys tekee miehestä huonomman ja pelkää mitä muut ajattelevat. Muuta selitystä ei ole.

Minäkään en pidä lyhyyttä neutraalina seikkana miehen viehättävyyden suhteen, mutten kuvittelisikaan ikinä sivuuttavani hyvää miestä yksittäisen, suhteen kannalta täysin merkityksettömän seikan takia.

Toki sinä voit valita ihan minkälaisen miehen haluat. Se on yksin sinun asiasi. Mutta mikä sinä olet määrittelemään , millä perusteilla toiset ihmiset saa valintansa tehdä? Jos sinun suhteessasi pituudella ei ole väliä niin ei se tarkoita sitä, etteikö se jollekkin toiselle ole merkityksellinen asia.

gggggggg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkä ja hoikka keski-ikäinen nainen, ovat ne tarkat senttimäärät nyt mitä ovat, ja ihastuin vuosia, vuosia sitten kauneimpiin koskaan näkemiini silmiin. Ne kuuluivat maailman kultaisimmalle pikku miekkoselle, joka oli juuri valmistunut erääseen kulttuurisektorin ammattiin eräästä taideyliopistosta. Hänen ammatillinen työnjälkensä oli mielestäni oikein lupaavaa ja olin oikeassa, hän on nyt menestynyt alallaan ja edelleen maailman kultaisin ihminen ja tekee kaiken mitä haluan. Hän on minua 26 cm lyhyempi.

En ole oikein koskaan välittänyt tosi hujopeista miehistä, vaan 180-185 cm on ollut ihanteeni. Hujopit ovat kuten minä, tällaisia ärsyttävän epäsuhtaisia, kenokaulaisia takarivin taaveja, joiden raajatkaan eivät mahdu mihkään. Miessuhteistani tai poikaystävistäni kukaan ei ole ollut yli tuon 185, vaikka itsekin olen lähes sen pituinen. Maailman kultaisimman pikku-ukkelin kanssa suhteemme on ollut platoninen ja vapaa jo vuosia, sitä ennen oltiin yli 10 vuotta tiiviisti yhdessä, mutta yhteinen huumori ja puhe on loppumatonta. Tämmöinen rakkaustarina ja terkkuja tutuille, jos joku tästä tunnisti!

Heh.

 

Siinähän naureskelet ja boldailet. Meille sopii tällainen suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Muistaako joku vielä 80-luvulta legffleffan nimeltä Willow - suuri seikkailu? Mä olen siitä elokuvasta saakka ollut pikkuisen lätkässä sen miespääosaesittäjään, Warwick Davisiin. Hänellä on pituutta huikeat 107 cm. Joten jos joku pituusraja pitää laittaa, kuinka lyhyen miehen kanssa vielä voisin olla, laitetaan nyt se 107 cm. 😁

Minä en ole koskaan pitänyt pituutta lainkaan merkittävänä tekijänä kumppaninvalinnassa. Ylipäätään ulkonäöllä on aika vähäinen merkitys mulle. Kumppaneita on ollut pitkiä ja lyhyempiä. Nykyinen puolisoni, jonka kanssa olen ollut yhdessä n. 18 vuotta, on 169 cm pitkä. Itse olen sentin lyhyempi.

Tää on niin läpinäkyvää kun te naiset vetootte joihinkin kääpiö näyttelijöihin. Tuskin sullekaan kuka tahansa 107 senttinen kelpais suhteeseen.

Tietenkään minulle ei kelpaisi suhteeseen kuka tahansa 107 senttinen mies. Kuten ei kelpaisi kuka tahansa 180 senttinenkään. Kuten sanoin, ne ovat ihan muita asioita kuin pituus, jotka ratkaisevat sen, kenen kanssa suhteeseen alkaisin.

Jotenkin hassu keskustelu. Itse olen 165 cm pitkä ja sanoin jo aiemmin täällä että minulle kävisi suunnilleen itseni pituinen mies. Näin siis teoeiassa. Käytännössä näin ei asia ole ollut, sillä ei minusta koskaan ole missään mielessä kiinnostuneet kuin reilusti minua pitemmät miehet. Suunnilleen samanpituisia poikia on ne mun lyhyemmät 145-160 cm pitkät kaverit viehättäneet enemmän.