50 v miehen kanssa lisääntyminen

En tekisi. Viisikymppiset ovat kriisissä ja oma itse hakusessa. Haluuvat olla nuorekkaita, mutta alle kuusikymppisenä väsähtävät. Liian vanha.

Täysin poissuljettu ajatus. Koko biologia taistelee tätä vastaan. Ei kiitos.

En lisääntyisi noin vanhan kanssa, sillä riski lapsen autismin kirjolle suuri. Lisäksi tutkimusten mukaan noin viisikymppiset naiset, joilla itseään vanhempi mies, ovat kaikkein onnettomimpia.

Vierailija kirjoitti:

En lisääntyisi noin vanhan kanssa, sillä riski lapsen autismin kirjolle suuri. Lisäksi tutkimusten mukaan noin viisikymppiset naiset, joilla itseään vanhempi mies, ovat kaikkein onnettomimpia.

Ja minkähän tutkimuksen?

Itse en haluaisi lasteni isäksi 50v väsynyttä papparaista.. Ikä on vain numeroita, mutta kun, se fyysinen ikääntyminen alkaa näkyä. Yleensä 30+v naiset, jotka eivät saa ikäisiään miehiä joutuvat tyytymään pappa osastoon, jos lapsen haluavat.

N 31v

Vierailija kirjoitti:

 Vaikea sanoa, mutta isäni oli 44-vuotias ja äitini 41-vuotias, kun synnyin ja aika normaali ainakin minusta on tullut...

Joo täällä tuo jeesustelu ja kauhistelu unohduttaa oleellisen, eli ne mahdolliset lapset :)

Minun isä tais olla 50 silloin kun tää Hopeakettu synty, siispä taidan olla toisen polven hopeakettuja :D  Jotenkin kun ajattelee lapsuus/nuoruusaikaa niin ei minulla tai siaruksillani ole juurikaan mitään moitittavaa siitä ajasta kotiin tai vanhempiin liittyen. Turvallinen lapsuus/nuoruus oli jossa oli hyvä olla.

Jos minulla olisi mielitietty jonka kanssa tuntuisi että pitäisi jälkikasvua olla ja joille voisimme tarjota parisuhteemme avulla hyvät lähtökohdat maailmaan niin en hetkeäkään epäröisi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lisääntyisi noin vanhan kanssa, sillä riski lapsen autismin kirjolle suuri. Lisäksi tutkimusten mukaan noin viisikymppiset naiset, joilla itseään vanhempi mies, ovat kaikkein onnettomimpia.

Ja minkähän tutkimuksen?

Googlaamalla löytyy paljonkin.

Kaverini molemmat puolisot tulivat isiksi reilusti viisikymppisinä.Sai kaksi salskeaa poikaa. Harmi vain, että kaveri jäi leskeksi, kun nuorin poika oli 6- vuotias. Vanhemman pojan isästä tuli ero, koska tämä ikämies ei millään sopeutunut avioliittoon.

Yllätyin oikeasti, ettei koko tässä ketjussa juuri kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että aloituksessa ei mainittu mitään kondomista, vaan lueteltiin vain naisten ehkäisyt. Mikäs syy sille sitten on, ettei herralle mikään kondomi, edes allergikoille sopiva, sovi? Vai onko vain tällainen klassinen, että miehellä on oikeus nauttia seksistä paljaalla ja ehkäisy on vaimon asia? Meillä ei ole ikinä kokeiltu yhtäkään ap:n luettelemaa ehkäksyvälinettä eikä varmoja päiviä, pelkällä kondomilla on menty, ja kun sitä on käyttänyt huolellisesti, ei ole yhtäkään vahinkoa sattunut. Miehestäkään kondomi ei ole yhtä mukava kuin olla ilman, mutta olen sanonut hänelle, että se on pienempi epämukavuus ja helpompi saada kuin yksikään naisten ehkäisy, ja sillä mennään.

Elämästä ei koskaan tiedä. Ihan yhtälailla jollain 35vllä voi olla elämän päivät lopussa.

Enemmän vaikuttaa haluaako mies isäksi vai ei. Onko sitoutunut parisuhteeseen. Millaisen tulevaisuuden haluaa rakentaa ja haluaako rakentaa sitä sinun kanssa vai jonkun muun.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini molemmat puolisot tulivat isiksi reilusti viisikymppisinä.Sai kaksi salskeaa poikaa. Harmi vain, että kaveri jäi leskeksi, kun nuorin poika oli 6- vuotias. Vanhemman pojan isästä tuli ero, koska tämä ikämies ei millään sopeutunut avioliittoon.

Niin, jos sen sensijaan olisi katsottu etukäteen että horoskooppimerkit sopivat yhteen, ja varmistettu se että molemmat puolisot ovat syntyneet samaan aikaan, samalla kellonlyömällä ja  menty naimisiin viimeistään 26-vuotiaina niin sehän olis jo satavarma tae siitä, ettei sellainen  avioliitto päättyis koskaan eroon ja olisi muutenkin 100% kumpaakin puolisoa tyydyttävä ja täydellinen , lisäksi kummankin ulkonäön juuri sellaisenaan säilyttävä ja että kaikki lapset saisivat vähintään akateemisen koulutuksen ja valmistuisivat huippuarvosanoin.

Yleensä lisäksi vauraus ja hyvinvointi sellaisissa avioliitoissa vain lisääntyy ja kasvaa vuosi vuodelta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä asia on lähinnä niin, että suurin osa viisikymppisistä, vaikka olisi kuinka huonossa fyysisessä kunnossa, haluaa nauttia elämästä tilanteessa, jossa lapsetkin jo ovat itsenäisessä elämässä kiinni. Viisikymppisenä lapsen tekeminen tarkoittaa helposti sitä, että vasta 70+ vuotiaana alkaa olla se huolehtimisvastuu ohi. Kuka sitä haluaa? Kyllä minä ainakin siinä vaiheessa kun täytän 50 aion keskittyä vaimon kanssa matkustelemaan ja nauttimaan elämästä omin ehdoin töiden ohella. Usea viisikymppinen  on myös työelämän suhteen kaikkein kiireimmillään (esim. johtavass asemassa), koska työnantajat luottavat enemmän kokeneisiin työntekijöihin, jos ei nyt puhuta jostain koodaustöistä IT -alalla.

Höpsis! Eivät kaikki halua noudattaa samaa mallia kuin sinä! Me nautittiin ensin täysin palkein puolison kanssa toisistamme, ystävistämme, matkailusta, festareista, harrastuksista, talonrakennuksesta ja remontoinnista niin kauan kuin kiinnosti, sitten teimme lapset nelikymppisinä. Mahtava hetki keskittyä lapsiin! Talo valmiina, vakituiset työpaikat. Itse esimiesasemassa, eikä enää pomon pompoteltavana ylitöihin harva se ilta, niin kuin nuorempana. Henkisesti olemme kypsempiä, yhteen hitsautuneita, neuvottelukykyisempiä ja elämäntilanne on rauhoittunut. Mahtavaa!

Miten niin "höpsis"? Väitätkö, että olen väärässä? Minä uskoisin, että SUURIN osa 40-50 -vuotiaista ajattelee kanssani samalla tavalla. Eikö sinua ollenkaan mietitytä se, että olette ainakin kuusikymppisiä ennen kuin pääsette taas viettämään aikaa keskenänne ilman huoltovelvoitteita? Meidän vanhempi tytär on 25 ja silti tuntuu, että saamme jatkuvasti olla auttamassa ja tukemassa näin viisikymppisinä. Tuntuu joskus, että milloin hemmetissä pääsemme rauhassa vaikka muuttamaan ulkomaille ilman lapsista johtuvaa vastuuntuntoa.

Ei se kuitenkaan kaikilla mene noin. Itse muutin ulkomaille 19-vuotiaana, ja olen vähävaraisesta perheestä.

Mulla on kokemusta. Olin 38 ja mies 48 kun ensimmäinen syntyi, kaksi vuotta vanhempia kuin toinen. Toki piti vähän miettiä että missä kunnossa ollaan ja mahtaako sukusolut olla jo kovin lahoja. Vähän pudotettiin painoa molemmat mutta koska ollaan raittiita ja hyväkuntoisia, ikäsemme tai jopa vähän nuoremman oloisia sekä molemmat oltiin valmiita ottamaan riski että lapsi voi olla kehitysvammainen niin mikä siinä sitten. Molemmat lapset terveitä vesseleitä ja miehen lapset edellisestä avioliitosta jo aikuisia. Mies ei ollut oikein päässyt osallistumaan lastensa elämään vaan edellinen vaimo oli päättänyt lapsista, pakkoavioliitto ja sitten hoitanut lapset. Mies oli jäänyt syrjään vaikka ydinperheenä elivätkin. Nyt oli halukas uudelle kierrokselle ja käyttikin puolet vanhempainvapaista. Tykkäsi kun sai pidemmät vapaat työelämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta. Olin 38 ja mies 48 kun ensimmäinen syntyi, kaksi vuotta vanhempia kuin toinen. Toki piti vähän miettiä että missä kunnossa ollaan ja mahtaako sukusolut olla jo kovin lahoja. Vähän pudotettiin painoa molemmat mutta koska ollaan raittiita ja hyväkuntoisia, ikäsemme tai jopa vähän nuoremman oloisia sekä molemmat oltiin valmiita ottamaan riski että lapsi voi olla kehitysvammainen niin mikä siinä sitten. Molemmat lapset terveitä vesseleitä ja miehen lapset edellisestä avioliitosta jo aikuisia. Mies ei ollut oikein päässyt osallistumaan lastensa elämään vaan edellinen vaimo oli päättänyt lapsista, pakkoavioliitto ja sitten hoitanut lapset. Mies oli jäänyt syrjään vaikka ydinperheenä elivätkin. Nyt oli halukas uudelle kierrokselle ja käyttikin puolet vanhempainvapaista. Tykkäsi kun sai pidemmät vapaat työelämästä. 

Niin ja edellinen vielä jatkaa. Jos miehesi tosiaan on vielä halukas isäksi niin mikä ettei. Etenkin kun hänellä kerran ei ole vielä lapsia ja sinullakin vain yksi. Onhan se lapsellekin kivaa kun on sisarus. Mutta tosiaan molempien vanhempien pitää olla hommassa mukana ja sittenkin, vaikka ero tulisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä asia on lähinnä niin, että suurin osa viisikymppisistä, vaikka olisi kuinka huonossa fyysisessä kunnossa, haluaa nauttia elämästä tilanteessa, jossa lapsetkin jo ovat itsenäisessä elämässä kiinni. Viisikymppisenä lapsen tekeminen tarkoittaa helposti sitä, että vasta 70+ vuotiaana alkaa olla se huolehtimisvastuu ohi. Kuka sitä haluaa? Kyllä minä ainakin siinä vaiheessa kun täytän 50 aion keskittyä vaimon kanssa matkustelemaan ja nauttimaan elämästä omin ehdoin töiden ohella. Usea viisikymppinen  on myös työelämän suhteen kaikkein kiireimmillään (esim. johtavass asemassa), koska työnantajat luottavat enemmän kokeneisiin työntekijöihin, jos ei nyt puhuta jostain koodaustöistä IT -alalla.

Höpsis! Eivät kaikki halua noudattaa samaa mallia kuin sinä! Me nautittiin ensin täysin palkein puolison kanssa toisistamme, ystävistämme, matkailusta, festareista, harrastuksista, talonrakennuksesta ja remontoinnista niin kauan kuin kiinnosti, sitten teimme lapset nelikymppisinä. Mahtava hetki keskittyä lapsiin! Talo valmiina, vakituiset työpaikat. Itse esimiesasemassa, eikä enää pomon pompoteltavana ylitöihin harva se ilta, niin kuin nuorempana. Henkisesti olemme kypsempiä, yhteen hitsautuneita, neuvottelukykyisempiä ja elämäntilanne on rauhoittunut. Mahtavaa!

Miten niin "höpsis"? Väitätkö, että olen väärässä? Minä uskoisin, että SUURIN osa 40-50 -vuotiaista ajattelee kanssani samalla tavalla. Eikö sinua ollenkaan mietitytä se, että olette ainakin kuusikymppisiä ennen kuin pääsette taas viettämään aikaa keskenänne ilman huoltovelvoitteita? Meidän vanhempi tytär on 25 ja silti tuntuu, että saamme jatkuvasti olla auttamassa ja tukemassa näin viisikymppisinä. Tuntuu joskus, että milloin hemmetissä pääsemme rauhassa vaikka muuttamaan ulkomaille ilman lapsista johtuvaa vastuuntuntoa.

Ei se kuitenkaan kaikilla ole noin. Itse olen vähävaraisesta perheestä, mutta halu ulkomaille ja maailmaa näkemään oli suuri, ja muutin jo 19-vuotiaana ITSE yksin ulkomaille. Eli ei kaikkia tarvitse olla jatkuvasti "auttamassa ja tukemassa näin viisikymppisinä".

Mä tein yli 50-vuotiaan kanssa lapsen. Lapsen isä kuoli kun lapsi oli 6 v. Isättömänä on sitten kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä iän puolesta kenenkään kanssa lisäänny.

Mitähän tämä tarkoittaa? Ettei 36 v tule enää raskaaksi? Eiköhän se ole mahdollista jos kuukautiset ovat.

Harvoin luomuna, tiedäthän ettei kuukautiset riitä.

Ai mutta oletkin kuin lumihiutale.

Eniten kannattaa kiinnittää huomiota, jos 50-vuotiaalla miehellä ei ole ennestään lapsia. Kyseessä ei silloin usein ole se, että pitää lapsista, vaan halu näyttää toisille, että on lapsi. Miehellä on usein mielenterveysongelmia, ollut paha kriisi elämässä, esim. taloudellinen, joka on estänyt lasten saannin aikaisemmin, mutta tämä syy pitää selvittää. Syy ei vaan voi olla, että ei ymmärtänyt aikaisemmin hankkia lapsia.

Näitä miehiä on paljon, jotka eivät sitten kuitenkaan hoida lasta, vaikka sen haluavat. Vanhoilla miehillä riski on varmasti erityisen suuri, koska heidän elämänsä muuttuu kerralla toiseksi.

Siis näitä asioita ei todellakaan kannata kysellä täällä. Av:lla on hyvin syvään juurtunut, lapsellinen viha yli 40v miehiä kohtaan, mistä lie johtuu. Sen huomaa jo näistä vastauksista hyvin selkeästi.

N29

Ei noin vanhan miehen kanssa. Muutenkin teillä on liikaa ikäeroa. Etsi ikäisesi tai pari vuotta nuorempi mies.