50 v miehen kanssa lisääntyminen

No, joo. 50 - vuotias on keski-ikäinen, yleensä työuransa huipulla. Työuraa vielä sen vajaa parikymmentävuotta tai yli, riippuu hommasta. Elinikää terveillä elintavoilla sen 30 vuotta tai yli.

Muistaakseni jalkaväen kenraali Ehrnrooth meni naimisiin 53 vuotiaana ja heidän perheeseen syntyi sitten  kolme lasta. Viimeisin syntyi kun kenraali oli 58 vuotias, joten käy se niinkin.

Jotkut ihmiset perustavat perheen milloin on sopivaa. Naisilla, ikävä kyllä, se fysiikka tulee vastaan ja parasta ennen päiväys on yleensä 35 vuotta. Toki on poikkeuksia kuten serkkuni, joista muutama on synnyttänyt lapsensa yli 40 vuotiaina.  50- vuotiaalla miehellä on yleensä se homma jo puikoissa ja talous turvattu yms. Jos hän haluaa vielä perheen niin tuolloinhan se on hyvä perustaa. Se että joku 10-16 vuotias häpeäisi omaa isäänsä kun tämän on niin "niin vanha"  kuulostaa tekosyyltä - siis kaikki lapset, teinit nyt varsinkin "häpeävät" jossain vaiheessa omia vanhempiaan ja kokevat näiden olemassaolon tietyssä iässä enemmän tai vähemmän kiusalliseksi - siis kestää hetken aikaa ja menee kyllä ohi.  

Jokainen saa pilata elämänsä - vaikka sitten lisääntymällä vanhan äijän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä asia on lähinnä niin, että suurin osa viisikymppisistä, vaikka olisi kuinka huonossa fyysisessä kunnossa, haluaa nauttia elämästä tilanteessa, jossa lapsetkin jo ovat itsenäisessä elämässä kiinni. Viisikymppisenä lapsen tekeminen tarkoittaa helposti sitä, että vasta 70+ vuotiaana alkaa olla se huolehtimisvastuu ohi. Kuka sitä haluaa? Kyllä minä ainakin siinä vaiheessa kun täytän 50 aion keskittyä vaimon kanssa matkustelemaan ja nauttimaan elämästä omin ehdoin töiden ohella. Usea viisikymppinen  on myös työelämän suhteen kaikkein kiireimmillään (esim. johtavass asemassa), koska työnantajat luottavat enemmän kokeneisiin työntekijöihin, jos ei nyt puhuta jostain koodaustöistä IT -alalla.

Höpsis! Eivät kaikki halua noudattaa samaa mallia kuin sinä! Me nautittiin ensin täysin palkein puolison kanssa toisistamme, ystävistämme, matkailusta, festareista, harrastuksista, talonrakennuksesta ja remontoinnista niin kauan kuin kiinnosti, sitten teimme lapset nelikymppisinä. Mahtava hetki keskittyä lapsiin! Talo valmiina, vakituiset työpaikat. Itse esimiesasemassa, eikä enää pomon pompoteltavana ylitöihin harva se ilta, niin kuin nuorempana. Henkisesti olemme kypsempiä, yhteen hitsautuneita, neuvottelukykyisempiä ja elämäntilanne on rauhoittunut. Mahtavaa!

Miten niin "höpsis"? Väitätkö, että olen väärässä? Minä uskoisin, että SUURIN osa 40-50 -vuotiaista ajattelee kanssani samalla tavalla. Eikö sinua ollenkaan mietitytä se, että olette ainakin kuusikymppisiä ennen kuin pääsette taas viettämään aikaa keskenänne ilman huoltovelvoitteita? Meidän vanhempi tytär on 25 ja silti tuntuu, että saamme jatkuvasti olla auttamassa ja tukemassa näin viisikymppisinä. Tuntuu joskus, että milloin hemmetissä pääsemme rauhassa vaikka muuttamaan ulkomaille ilman lapsista johtuvaa vastuuntuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa pilata elämänsä - vaikka sitten lisääntymällä vanhan äijän kanssa.

Totta ja jokainen saa myös pilata elämänsä pariutumalla ja tekemällä lapset liian nuorina. Muistanet, että avioliitoista myös puolet päättyy eroon ja hyvässä lykyssä se 50+ mieskin voi jättää sinyt ykisnhuoltajaksi. Tosin avioeroja on huomattavasti enemmän nuorempien sukupolvien parissa.

Vierailija kirjoitti:

Heips, onko kellään kokemusta lapsenteosta ns. seniorin kanssa? Olen seurustellut noin vuoden tämänikäisen miehen kanssa (itse olen 36v) ja olen toki aikaisemminkin miettinyt mahdollisia lapsia/lasta, mutta enemmän vielä nyt kun ehkäisyn kanssa on ollut ongelmia. Mulla on lapsi aikaisemmasta avioliitosta, miehellä ei ennestään lapsia.

Mulle ei siis oikein ehkäisy tunnu sopivan, olen tässä kokeillut vuosien varrella mirenaa, pillereitä, rengasta... ja sitäkin aloin miettiä että miten hedelmällinen tuollainen vanhempi mies on, että miten todennäköisesti pamahtaisin paksuksi jos vain luottaisi varmoihin päiviin tms. Olen aikanaan (8 v sitten) raskautunut heti ekasta kierrosta eli olin silloin ainakin hedelmällistä sorttia, nykytilasta en tiedä.

Niin eli onko kokemuksia miten tässä ikäparissa on raskaaksi tullut? Onko mennyt aikaa tai tullut vahinkoa?

Oma mieheni oli 52 kun tulin raskaaksi, minä 33. Tärppäsi yhdestä kerrasta. Mentiin heti naimisiin ja nyt ollaan onnellisesti yhdessä kolmatta vuotta. Mies osallistuu lapsen hoitoon aivan normaalisti eikä ole mikään papparainen. Lapsi on täysin terve ja kaikin tavoin normaali. Tällä palstalla on kyllä kummallisia ikäkäsityksiä vallallaan, ei voi muuta sanoa. Eli jos tekee mieli lisääntyä niin siitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten ikä vaikuttaa siittiöiden elinkelpoisuuteen hyvin yksilöllisesti. Itse olisin enemmän huolissani siitä kuinka nuori lapsi on kun isänsä kuolee ja siittiöiden laadusta, miehet kun tuottavat siittiönsä sen hetkisen terveyden tilansa mukaan, vanhat miehet siis keskimäärin tuottavat täyttä sekundaa. Valitettavasti iän vaikutuksista miesten hedelmällisyyteen ei puhuta käytännössä ollenkaan.

Jännää, että viiskymppisten isukkien iästä ollaan huolissa ja kuitenkin on käyty rinta rottingilla äänestämässä papparaista joka teki lapsen seitenkymppisenä ;)

Nykyiset viiskymppiset tulevat elämään keskimäärin yli kahdeksankymppisiksi, joten ei se lapsi mikään teini enää ole isänsä kuollessa, ellei sitten isä kuole ennenaikaisesti jonkin sairauden, tai onnettomuuden vuoksi, mutta se riskihän on nuoremmilla isukeillakin. Vanhat miehet voi ehkä sekundaa tuottaakin, mutta viiskymppinen perusterve mies nyt ei vielä mikään vanhus ole.

En ymmärrä miksi on äänestetty rinta rottingilla seitsemänkymppisenä lapsen tehnyttä papparaista.

Jos isäni saisi lapsen viisikymppisenä, säälisin sitä lasta, koska tiedän, mitä se menettäisi liian vanhan isän takia. Nuorena jaksoi ja elettiin parempia aikoja tässä maassa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa pilata elämänsä - vaikka sitten lisääntymällä vanhan äijän kanssa.

Tiedättehän mikä on vastaavasti sanan 'äijä' naisia tarkoittava vastine ?

Vihje: siis se nelikirjaiminen sana , joka alkaa niinikään ä-kirjaimella ja siinä on vain kaksi erilaista kirjainta ?

Sen kun kirjoittaa, niin koko sitä kommenttia ei sitten julkaista, sisälsipä se vaikka mitä. Kokeilkaa vaikka.

Se on täällä yhtä pannassa kuin 'n-sana'.

Sanoisin tähän "vanhana" nelikymppisenä miehenä, että tämän ikäisenä elämä todennäköisesti näyttäytyy paljon erilaisena kuin 25v vastakappaleelle. Toivottavasti sen verran jo elämänkokemusta, että osaa oikeasti arvostaa sitä lasta, eikä se ole vain riesa, joka häiritsee pleikkarilla pelaamista, eikä pääse kavereidenkaan kanssa enää hummailemaan samaan malliin.

Vaikka olisi kuinka nuori ja energinen mies, niin kyllä niin on vain tapahtunut, että ero on tullutkin parin vuoden päästä lapsen syntymästä. Ei se energia, vaan mihin sen käyttää ja miten...

Itse koen vasta nyt olevani henkisesti valmis lapseen. No mutta nythän täällä sitten jo haukutaan, että on toinen jalka melkein haudassa. Huomaan, että lapsen merkitys on monelle nuorelle enemmän esine kuin henkisen kasvun jatke. Se hankitaan ja sitten sitä jo kärrätään mummille ja papalle, että itse voidaan lähteä etelään rentoutumaan... Ollaan NIIN energisiä sitten, että! :)

Vierailija kirjoitti:

Miten niin "höpsis"? Väitätkö, että olen väärässä? Minä uskoisin, että SUURIN osa 40-50 -vuotiaista ajattelee kanssani samalla tavalla. Eikö sinua ollenkaan mietitytä se, että olette ainakin kuusikymppisiä ennen kuin pääsette taas viettämään aikaa keskenänne ilman huoltovelvoitteita? Meidän vanhempi tytär on 25 ja silti tuntuu, että saamme jatkuvasti olla auttamassa ja tukemassa näin viisikymppisinä. Tuntuu joskus, että milloin hemmetissä pääsemme rauhassa vaikka muuttamaan ulkomaille ilman lapsista johtuvaa vastuuntuntoa.

Olisiko kyse siitä, että olette olleet itsekin lapsia vielä 25-vuotiaina ja kun sitten lapsi muuttaa kotoa, odotatte, että teillä on mahdollisuus jatkaa siitä mihin jäitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä asia on lähinnä niin, että suurin osa viisikymppisistä, vaikka olisi kuinka huonossa fyysisessä kunnossa, haluaa nauttia elämästä tilanteessa, jossa lapsetkin jo ovat itsenäisessä elämässä kiinni. Viisikymppisenä lapsen tekeminen tarkoittaa helposti sitä, että vasta 70+ vuotiaana alkaa olla se huolehtimisvastuu ohi. Kuka sitä haluaa? Kyllä minä ainakin siinä vaiheessa kun täytän 50 aion keskittyä vaimon kanssa matkustelemaan ja nauttimaan elämästä omin ehdoin töiden ohella. Usea viisikymppinen  on myös työelämän suhteen kaikkein kiireimmillään (esim. johtavass asemassa), koska työnantajat luottavat enemmän kokeneisiin työntekijöihin, jos ei nyt puhuta jostain koodaustöistä IT -alalla.

Höpsis! Eivät kaikki halua noudattaa samaa mallia kuin sinä! Me nautittiin ensin täysin palkein puolison kanssa toisistamme, ystävistämme, matkailusta, festareista, harrastuksista, talonrakennuksesta ja remontoinnista niin kauan kuin kiinnosti, sitten teimme lapset nelikymppisinä. Mahtava hetki keskittyä lapsiin! Talo valmiina, vakituiset työpaikat. Itse esimiesasemassa, eikä enää pomon pompoteltavana ylitöihin harva se ilta, niin kuin nuorempana. Henkisesti olemme kypsempiä, yhteen hitsautuneita, neuvottelukykyisempiä ja elämäntilanne on rauhoittunut. Mahtavaa!

Miten niin "höpsis"? Väitätkö, että olen väärässä? Minä uskoisin, että SUURIN osa 40-50 -vuotiaista ajattelee kanssani samalla tavalla. Eikö sinua ollenkaan mietitytä se, että olette ainakin kuusikymppisiä ennen kuin pääsette taas viettämään aikaa keskenänne ilman huoltovelvoitteita? Meidän vanhempi tytär on 25 ja silti tuntuu, että saamme jatkuvasti olla auttamassa ja tukemassa näin viisikymppisinä. Tuntuu joskus, että milloin hemmetissä pääsemme rauhassa vaikka muuttamaan ulkomaille ilman lapsista johtuvaa vastuuntuntoa.

Uskoisit, että suurin osa ajattelee kanssasi samoin, mutta minulle taas on avautunut näköala nelikymppisinä lapsia saaneiden elämään ja monet ovat todenneet miten sopiva hetki juuri heille on ollut saada lapsia myöhemmin, kun elämä on rauhoittunut ja tasaantunut. Useinhan se vaikuttaa olevan yleinen mielipide, mikä omassa viiteryhmässä on vallalla, mutta toisaalla ajatellaan toisin.

Itse nautin täysin siemauksin yhdessä olosta juuri perheenä, lasten kera. Se huoltovelvoite menee siinä sivussa, ei se minua paina. Ei minua kiinnosta matkailu tai muu harrastelu sen enempää kuin mitä itsekin pystyn harrastamaan perhe-elämän ohessa. 

Meillä on sama tilanne kuin aloittajalla. Minä olen 36v, mieheni 50v. Ensi kuussa mennään naimisiin ja lapsista on puhuttu paljon. Loppupeleissä minä olin se, joka sanoi ei. En halua lapseni joutuvan kiusatuksi jossain vanhempainillassa, kun yli 60-vuotias iskä saapuu paikalle. Ehkä sitten, jos olisin lapseton voisin harkita, mutta minulla on yksi lapsi, samoin miehelläni. Sivumennen sanoen mieheni poika on jo 26v, joten luultavasti seuraava askel on lapsenlapset. Meillä on hyvä näin, en minäkään enää ihan nuori ole. Kävin sterilisaatiossa.

Minä lisäänyin 50 vuotiaan mieheni kanssa. Ja hyvin tuo vielä jaksaa leikkiä ja ulkoilla lapsen kanssa. Onhan niitä puolet nuorempiakin isiä jotka ei ole ollenkaa lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuon miehen kannattaisi mennä vasektomiaan. Jos ei ole lapsia tuohon ikään tehnyt, ei niitä haluakaan.

Miksi ihmeessä lähdet ap siitä ajatuksesta että ehkäisy on jotain mitä tehdään sinulle, kuten hormonipillerit, kierukka tai sterilisaatio? Miehen vasektomia on paljon pienempi operaatio kuin naisen sterilisaatio ja kun mies on tuon ikäinen, on tuhat kertaa järkevämpää muutenkin tehdä se hänelle.

Minä lakkasin syömästä hormoneita 30- vuotiaana kun kyllästyin kolmen viikon PMS-oireisiin ja kuivaan alapäähän. Kolmen kuukauden päästä mies (silloin 32 v)kävi vasektomiassa. Sekuntiakaan ei olla kaduttu.

Otankin tuon vasektomian esille tässä lähiaikoina. Nyt tosin näyttää siltä että ehkäisyrengas alkuvaikeuksien jälkeen onkin ihan OK vaihtoehto mulle.

Mutta voi kai ihminen (se 50v mies) olla tilanteessa, että ei vaan ole löytänyt sopivaa perheenperustamiskumppania? Itse kommentoi, että ei kai sitä lasta kenen kanssa tahansa halua tehdä kun kysyin miksei ole jo lapsia.

Monet ovat viisikymppisinä jo isovanhempia. Mahtaa olla lapselle kiva, kun isää luullaan isoisäksi. Ja ainakin minusta on kiva, että lapsillani on suht. nuoret isovanhemmat, jotka jaksavat viettää aikaa heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten ikä vaikuttaa siittiöiden elinkelpoisuuteen hyvin yksilöllisesti. Itse olisin enemmän huolissani siitä kuinka nuori lapsi on kun isänsä kuolee ja siittiöiden laadusta, miehet kun tuottavat siittiönsä sen hetkisen terveyden tilansa mukaan, vanhat miehet siis keskimäärin tuottavat täyttä sekundaa. Valitettavasti iän vaikutuksista miesten hedelmällisyyteen ei puhuta käytännössä ollenkaan.

Jännää, että viiskymppisten isukkien iästä ollaan huolissa ja kuitenkin on käyty rinta rottingilla äänestämässä papparaista joka teki lapsen seitenkymppisenä ;)

Nykyiset viiskymppiset tulevat elämään keskimäärin yli kahdeksankymppisiksi, joten ei se lapsi mikään teini enää ole isänsä kuollessa, ellei sitten isä kuole ennenaikaisesti jonkin sairauden, tai onnettomuuden vuoksi, mutta se riskihän on nuoremmilla isukeillakin. Vanhat miehet voi ehkä sekundaa tuottaakin, mutta viiskymppinen perusterve mies nyt ei vielä mikään vanhus ole.

Niinis tö on huono esimerkki tässä. Ei ollut vaimo raskautunut, kun presidentiksi hakeutui. Jos olisin tiennyt, että henkilökohtaisessa elämässä päätöksen tekokyky on tuota luokkaa, en ikinä olisi äänestänyt tekemään minkäänlaista päätöstä minun puolestani. Harkintakyky henkilöllä petti pahasti.

Tulihan se Lipponenkin vielä melkein kuusikymppisenä isäksi. On kyllä pitkäikäistä sukua: vanhempansakin elivät melkein 100-vuotiaiksi.

Onhan 50-vuotiaalla todennäköisesti vähemmän elämää jäljellä kuin takana, mutta ei tuon ikäinen nyt mikään ikäloppu vanhus vielä ole! Hyvin voi ehtiä näkemään vielä mahdolliset lapsenlapsensakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papparainen hankkikoon vasektomian niin ei tarvitse ehkäisyä sen enempää miettiä. En kyllä 50 v äijän kanssa enää lisääntyisi.

Viisikymmentävuotias = "papparainen". Ei jumalauta mitä paskaa ihmiset jaksavat jauhaa. Taidat olla itse parikymppinen? Miltäs oma isäsi vaikuttaa? Papparaiselta? Onko Johnny Depp/Brad Pittkin yli viisikymppisinä papparaisia?

Oma mies on viisikymppinen eikä hän ole papparainen. Hän on kuitenkin aivan liian vanha pikkuvauvan isäksi. Isyys on muutakin kuin lapsen siittämistä, siinä tarvitaan aika paljon mieheltäkin että lapsen saa aikuiseksi. Ei noin vanha jaksa viikkokausien yövalvomisia koliikkivauvaa kannellen.

Mun mies oli 43-vuotias kun esikoinen syntyi eikä kertaakaan valvonut tai auttanut syötöissä tai vaipan vaihdoissa. Kuulemma tarvi yöunet. Jäi mieleen sekin käytös ja muutama muu sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai 50:llä enää seisokkaan, niin ei mitään huolta.

No tämä! Täällä pokkana puhutaan viisikymppisestä siittäjästä, eikä ajatella fysiologisia rajoitteita. Ei seiso ja jos seisois niin tulis sydäri kesken touhujen.

Ja on se muutenkin niin ettei yli 50v. ihmisten kuulu enää seksiä harrastaa. Aika aikaansa kutakin.