Äitiní syyllistää minua siitä, etten halua pitää häneen yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Minun narsistiäitini puhuu kuten kkä. Tivaa toiselta kommenttia kysymyksillä miksi ja miten näet, sen jälkeen jankuttaa vain itsestään. Ei näe itseensä pidemmälle, ei itseään ulkopuolelta, eikä näe muita. On vain rajaton hän-hän, joka ei näe tyhmyyttään itsessään.

Se on vähän eri asia, jos sinä olet se lapsi, mulla äitiní lapsena on oikeus vaatia häneltä samaa, kuin hän vaati minulta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Näin olen nyt toiminutkin tammikuusta asti. Ja kuukausi kuukaudelta tuntuu paremmalta se. Toki toivoisin äitinikin kärsivän aiitä, että ei enää saa manipuloida minua hoitamaan velvollisuuttani olla hänelle ystävällinen ja huomioiva. Koska mulla ei sellasta velvollisuutta ole, kuin hänen päässään, enää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Tämä on juuri oikea neuvo mutta ap ei pysty ottamaan sitä vielä vastaan. Koska ap ei ole koskaan irronnut äidistään vaan hän on jäänyt lapseksi ja riippuvaiseksi äidistään. Ensiksi pitäisi kyetä eriytymään äidistä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Ap:n yritykset parantua pyörivät tällä hetkellä sen ympärillä, kuinka hän saisi äitinsä käytöksen muuttumaan. Olisihan se varmasti kivaa, mutta hieman luulen että pian löytyisi joku muu jonka pitäisi saada ap:n paha olo pois muuttamalla itseään...

Oonhan mä sen toteuttanut, mitä sä oikein höpiset?

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat satuttaa? Olen aina huomioinut tunteesi. Äitisi

Alan olla niin todella kyllästynyt siihen, mitä tuo asenteesi on elämälleni aiheuttanut. Nyt kärsit sinä. Sinä ET ole piitannut tunteistai, sinä et edes tiedä, milloin olet loukannut ja satuttanut minua ja millä ja miten. Et tiedä siitä mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun ihmiset haluaa keskustella jonkun käytöksestä siinä on kysyvä sävy, mihin tämä ihminen pyrkii käytöksellään ja miksi. Kivikissaäidin ei tarvitse kysyä, hän tietää. Eihän hänen ja äitinsä ajatusten välissä ole rajoja. Kivikissaäitu kyllä tietää mitä äiti ajattelee ja äiti tietää mitä kivikissaäiti ajattelee.

Kyllä mä olen kysynyt ja vastaus on, ettei hänessä ole mitään vikaa, ja hän haluaa vain kasvattaa minua. Esim. tähän äitienpäiväasiaan vastaus olisi takuulla se, että "on tapana muistaa äitiä äitienpäivänä, ja on se vaan niin kovin ikävää, ettet sinä sen verran voinut".

Ja ei kiinnosta pätkääkään, kun selitän MIKSI en. Eli viis veisaat tunteistani ja olet sillä loukannut minua. Ei kiinnosta. Mutta se, että mä hoitelen velvollisuuksiani, kiinnostaisi.

ap

Kun on lukenut selostuksiasi täältä, on vaikea olla tuntematta hengenheimolaisuutta henkilöä kohtaan joka ei mahdollisesti enää jaksa niitä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun ihmiset haluaa keskustella jonkun käytöksestä siinä on kysyvä sävy, mihin tämä ihminen pyrkii käytöksellään ja miksi. Kivikissaäidin ei tarvitse kysyä, hän tietää. Eihän hänen ja äitinsä ajatusten välissä ole rajoja. Kivikissaäitu kyllä tietää mitä äiti ajattelee ja äiti tietää mitä kivikissaäiti ajattelee.

Kyllä mä olen kysynyt ja vastaus on, ettei hänessä ole mitään vikaa, ja hän haluaa vain kasvattaa minua. Esim. tähän äitienpäiväasiaan vastaus olisi takuulla se, että "on tapana muistaa äitiä äitienpäivänä, ja on se vaan niin kovin ikävää, ettet sinä sen verran voinut".
Ja ei kiinnosta pätkääkään, kun selitän MIKSI en. Eli viis veisaat tunteistani ja olet sillä loukannut minua. Ei kiinnosta. Mutta se, että mä hoitelen velvollisuuksiani, kiinnostaisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun ihmiset haluaa keskustella jonkun käytöksestä siinä on kysyvä sävy, mihin tämä ihminen pyrkii käytöksellään ja miksi. Kivikissaäidin ei tarvitse kysyä, hän tietää. Eihän hänen ja äitinsä ajatusten välissä ole rajoja. Kivikissaäitu kyllä tietää mitä äiti ajattelee ja äiti tietää mitä kivikissaäiti ajattelee.

Kyllä mä olen kysynyt ja vastaus on, ettei hänessä ole mitään vikaa, ja hän haluaa vain kasvattaa minua. Esim. tähän äitienpäiväasiaan vastaus olisi takuulla se, että "on tapana muistaa äitiä äitienpäivänä, ja on se vaan niin kovin ikävää, ettet sinä sen verran voinut".

Ja ei kiinnosta pätkääkään, kun selitän MIKSI en. Eli viis veisaat tunteistani ja olet sillä loukannut minua. Ei kiinnosta. Mutta se, että mä hoitelen velvollisuuksiani, kiinnostaisi.

ap

Kun on lukenut selostuksiasi täältä, on vaikea olla tuntematta hengenheimolaisuutta henkilöä kohtaan joka ei mahdollisesti enää jaksa niitä kuunnella.

Miten niin? Jos on loukannut jotakuta, ja haluaa, että hän välittää sinusta, sinun kuuluu tehdä jotain. Kuvitteletko sinä, että mun purkaukset täällä olisivat jotenkin yksi yhteen äitini saamien kanssa? Ja kaikenlisäksi, jos häntä kiinnostaisi tunteeni, eihän mun tarttis mitään purkaa minnekään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun ihmiset haluaa keskustella jonkun käytöksestä siinä on kysyvä sävy, mihin tämä ihminen pyrkii käytöksellään ja miksi. Kivikissaäidin ei tarvitse kysyä, hän tietää. Eihän hänen ja äitinsä ajatusten välissä ole rajoja. Kivikissaäitu kyllä tietää mitä äiti ajattelee ja äiti tietää mitä kivikissaäiti ajattelee.

Kyllä mä olen kysynyt ja vastaus on, ettei hänessä ole mitään vikaa, ja hän haluaa vain kasvattaa minua. Esim. tähän äitienpäiväasiaan vastaus olisi takuulla se, että "on tapana muistaa äitiä äitienpäivänä, ja on se vaan niin kovin ikävää, ettet sinä sen verran voinut".

Ja ei kiinnosta pätkääkään, kun selitän MIKSI en. Eli viis veisaat tunteistani ja olet sillä loukannut minua. Ei kiinnosta. Mutta se, että mä hoitelen velvollisuuksiani, kiinnostaisi.

ap

Kun on lukenut selostuksiasi täältä, on vaikea olla tuntematta hengenheimolaisuutta henkilöä kohtaan joka ei mahdollisesti enää jaksa niitä kuunnella.

Ja silloin kannattaa ehkä unohtaa se toive, että tytär soittaa sinulle velvollisuudesta äitienpäivänä. Jos hänellä ei ole velvollisuus välittää minun tunteistani, ei mullakaan ole hänen. Hänellä meni hiukan tunteisiin se, etten hoitanut velvollisuudesta huomiointia äitinepäivänä, mutta eikö silti tajua, miltä minusta tuntuu se, ettei mun tunteeni kiinnosta häntä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

No siksihän mä olenkin mennyt terapiaan, mutta eihän se äitiä ja tätä menetystä korvaa. Saan mä olla ihan helvetin vihainen ja pettynyt siihen, mitä äitini teki. Hän valehteli minulle siitä, miten paljon minusta välittää, ja niin valehtelivat muut ympärillänikin, sillä, etteivät he tienneet, ettei äitini välitä minun tunteistani, eivätkä tajunneet sitä mistään. Miten mä oisin voinut kertoa, kun kuvittelin, ettei niistä kuulukaan välittää?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

No siksihän mä olenkin mennyt terapiaan, mutta eihän se äitiä ja tätä menetystä korvaa. Saan mä olla ihan helvetin vihainen ja pettynyt siihen, mitä äitini teki. Hän valehteli minulle siitä, miten paljon minusta välittää, ja niin valehtelivat muut ympärillänikin, sillä, etteivät he tienneet, ettei äitini välitä minun tunteistani, eivätkä tajunneet sitä mistään. Miten mä oisin voinut kertoa, kun kuvittelin, ettei niistä kuulukaan välittää?

ap

Minä kuvittelin, että muut sukulaiseni ovat joitain ylimaallisen hyviä kun he välittivät tunteistani. Mutta äitinihän selitti sitä, miten he välittivät minusta sillä, ettei heillä ole väliä, miten mun elämäni menee. He voivat siis siksi hyväksyä minut sellaisena kuin olen, hänen sen sijaan piti kasvattaa minua. Eli hän kertoi, että oikea tapa toimia lapsen kanssa on hänen tapansa, eikä siihen kuulunut minun tunteitteni minkäänlainen huomiointi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Luepa itse yksi miljoonasta samasta aiheesta avaamastasi ketju:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3058275/onko-mulla-enaa-aitia?page=38#c…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Tämä on juuri oikea neuvo mutta ap ei pysty ottamaan sitä vielä vastaan. Koska ap ei ole koskaan irronnut äidistään vaan hän on jäänyt lapseksi ja riippuvaiseksi äidistään. Ensiksi pitäisi kyetä eriytymään äidistä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Ap:n yritykset parantua pyörivät tällä hetkellä sen ympärillä, kuinka hän saisi äitinsä käytöksen muuttumaan. Olisihan se varmasti kivaa, mutta hieman luulen että pian löytyisi joku muu jonka pitäisi saada ap:n paha olo pois muuttamalla itseään...

Oonhan mä sen toteuttanut, mitä sä oikein höpiset?

ap

Todella onnistuneesti toteuttanut tosiaan, ethän ole jankannut täällä äidistäsi päivästä toiseen kuin .. vuosia?

Narsisteilla ja epävakailla on vaikeuksia ymmärtää missä oma minuus loppuu ja muut ihmiset alkavat - ottamatta sen kummemmin kantaa siihen sopiiko kumpikaan diagnoosi sinuun voi kuitenkin sanoa että tekstiesi perusteella sinä kärsit ainakin äitisi suhteen samasta ongelmasta. Mistään eriytymisestä ja itsenäistymisestä on siis turha puhua, kun äitisi on sinulle oman minuutesi umpilisäke jolle ulkoistat syyllisyyden ja vastuun joita et itse uskalla kohdata ja käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Tämä. Ja ap, tajuatko että tästä syystä äitisi näkökulmasta ei edes ole juurikaan mieltä kuunnella juttujasi. Koko asetelma on ihan pielessä. Miten tämän oikein saisi sinulle valkenemaan. Sama kuin vaikka äitisi olisi aiheuttanut sinulle diabeteksen. Paskempi juttu, mutta mikään määrä äitisi syyttelyä ja tapahtuneen jauhamista ei tulisi muuttamaan sitä tosiasiaa että voisit paremmin vain ottamalla itse vastuun sairaudestasi, syömisistäsi, liikkumisestasi, lääkkeistä. Voisitte istua vaikka aamusta iltaan haukkumassa äitisi menneitä tekemisiä, eikä se saisi elimistöäsi voimaan paremmin. Vain sinä itse voit tehdä sen. Tästä näkökulmasta se haukkujen kuunteleminenkin voi ruveta turhauttamaan vaikka henkilö olisi kuinka syyllinen, kun se ei ole ratkaisun avain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Et taida itse tajuta ironiaa tässä vastauksessasi - tämähän oli oikein malliesimerkki juuri siitä vastuun siirtämisestä mistä aiemmassa viestissä oli kyse.

Sulla on asiat umpisolmussa. Varmaan äitisi kärsii siitä enemmän kuin siitä että jätät soittamatta. Äitisi ymmärtää, etteivät muut jaksa pyöritellä tyhjänpäiväisyyksiä.

Tämä on avohoitoa turvallisimmasta päästä. Sata psykologia käytössä jatkuvasti, eikä maksa mitään.

Sulla on asiat umpisolmussa. Varmaan äitisi kärsii siitä enemmän kuin siitä että jätät soittamatta. Äitisi ymmärtää, etteivät muut jaksa pyöritellä tyhjänpäiväisyyksiä.Ei sulle voi puhua kun käsität oudosti kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Tämä. Ja ap, tajuatko että tästä syystä äitisi näkökulmasta ei edes ole juurikaan mieltä kuunnella juttujasi. Koko asetelma on ihan pielessä. Miten tämän oikein saisi sinulle valkenemaan. Sama kuin vaikka äitisi olisi aiheuttanut sinulle diabeteksen. Paskempi juttu, mutta mikään määrä äitisi syyttelyä ja tapahtuneen jauhamista ei tulisi muuttamaan sitä tosiasiaa että voisit paremmin vain ottamalla itse vastuun sairaudestasi, syömisistäsi, liikkumisestasi, lääkkeistä. Voisitte istua vaikka aamusta iltaan haukkumassa äitisi menneitä tekemisiä, eikä se saisi elimistöäsi voimaan paremmin. Vain sinä itse voit tehdä sen. Tästä näkökulmasta se haukkujen kuunteleminenkin voi ruveta turhauttamaan vaikka henkilö olisi kuinka syyllinen, kun se ei ole ratkaisun avain.

Kyllähän mä oon sen tehnytkin. Se ei muuta oloani asiasta. Miten mä ässä muka voin paremmin hoitamalla sairaitta, jota ilman voisin oikeasti hyvin? SIITÄ on kysymys, ei säälittävästä alistumisestasi "diabeteksen uhriksi". Perustelusi ontuvat.

ap

ap