Äitiní syyllistää minua siitä, etten halua pitää häneen yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En silti aio pitää. Mutta niin kauan kun hän syyllisti, en voinut lopettaa pitämästä, koska hän halusi. En tiennyt, mitä itse haluan. Tai tiesin, mutta mulla ei ollut oikeutta toimia niin. Nyt mä en enää ajattele, vaikka äiti syyllistäisi siksi, että hänellä on paha olla. Olkoot.

Hän syyllistää lähinnä jotenkin hylkäämisellään. Ei halua tulla hylkäömäkseni. Ihmeellistä, kun itse on aina viis veisannut mun tunteistani. Ilmeisesti kuvittelee, että mäkin haluan välit häneen velvollisuudesta.

Erittäin loukkaava oletus. En todellakaan halua. Vain sydämestä. Ja se sanoo ei.

Juuri näin! Minulla on ollut todella vaikea lapsuus. Perheessämme oli talous-, päihde- ja mielenterveysongelmia, ja lopulta minut ja sisarukseni sijoitettiin. Olen kuitenkin pärjännyt, jopa menestynyt elämässä. Minulla on hyvä koulutus, vakituinen työ arvostetulla alalla, oma perhe ja läheisiä ystäviä, joilla heilläkin on elämä kunnossa.

Varmaan luulet, tyhmä, että sulla on leima otsassa, joka sanoo "luuseri", ellet erikseen aina todistele, miten kova oot.

ap

Taattu äitihullu

No oikeasti rupeaa vtuttaan, kun aina nuo samat litaniat ammatista, miehestä ja lapsista. Aivan selvä alemmuuskompleksi siellä taustalla. Aihe oli se traauma vanhemmasta, ei oma pyrkyryys.

ap

Ei vaan sua harmittaa kun omat kokemuksesi ovat niin mitätyömiä etkä silti parane. Sinua harmittaa kun niissä on että joku on onnistunut elämässään. Tehnyt itse asioita. Sinä haluat vain uhriutua. Ja haluat että sinulle yehdään valmiiksi paraneminen. Itse rt ole valmis muuttamaan omaa tilannettasi

Nämä reaktiot paljastaa sinut. Tunnet häpeää

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen kanssasi samaa mieltä. Itse olen päihdeperheestä, jossa oli myös mielisairauksia. Asia on ollut raskas taakka aikuisuuteen saakka, eikä tietysti lähde mielestä koskaan pois, mutta en ole asiasta kellekään puhunut. Sillä se ei auta paskaakaan. Loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta siinä määrin toisten traumat, että niistä kannattaisi alkaa valittamaan tai kuvitella lapsellisesti saavansa mitään apua. Olet yksin kokemustesi kanssa, hyväksy se. Voit aina mennä psykoterapiaan, mutta on hyvä muistaa, ettei se terapeutti kuuntelisi sinua, ellei saisi istunnoista maksua. Vertaistukea ei sitäkään kannata etsiä, koska suurin osa kovan lapsuuden kokeneista ei pelaa täydellä pakalla ja on täysin toivottomia ongelmatapauksia läheis- ja päihderiippuvuuksineen sekä mielenterveysongelmineen. Sellainen porukka vetää alas, kun pitää olla kova ja ponnistaa ylös. Siksi tulee hakeutua normaaleiden ihmisten seuraan, mutta pitää suu supussa, koska hekään eivät ymmärrä eikä heitä kiinnosta.

Minulla ei ole ongelmaa siinä, että joku kuuntelee minua rahasta. Minä ihan oikeasti kaipaan ymmärtämystä, en ole ollenkaan selvillä vesillä äitini takia. Olen terapiassa, ja koen, että kun terapeutti ymmärtää minua, opin jotain, mitä äitini ei ymmärtänyt ja minussa särki ja hajotti elämäni ja minä paranen, kun kuka tahansa oikeasti ymmärtää. Raha ei merkitse siinä mitään. Rahan otto ei takaa ymmärrystä. Tarvitaan se ihminen. Olen käynyt terapioissa, joissa tilannettani ei ymmärretty (en tosin tiennyt sitä) ja se ei auttanut juuri mitään. Vertaistukea on vaikea löytää, suurin osa vertaisistaani ei selviydy minnekään.

ap

Kuulostaa todella tutulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole vielä tajunnut, että valtataistelussa on tehty siirto. Jossa hänen pelilautansa uppoaa. Tietty se sama, jossa minunkin nappulani ovat, mutta mun elämäni ja ihmissuhteeni eivät ole sillä laudalla. Hänen lapsuutensa on.

ap

Olet hassu. Ei äitisi tiedä koska pelisi on ihan omassa päässäsi. Hänellä ei ole siinä osuutta

No, silloinhan hänen ei pitäisi ihmetellä sitä, miksi minusta ei kuulu, vaan olisi oletettavaa tajuta, että olen loukkaantunut jostain. Koska olen ollut vihainen hänelle.

ap

Äiti soitti miehelle ja nydyi mitä sinulle kuuluu. Ymmärrettävää ettei soita sinulle. Mitään muuta ei tapahtunut

Paitsi mielikuvituksessa

Lisäksi hän HARMITTELI, että MIKSI minusta ei kuulu mitään. Eli on kuin ei takuaisi loukanneensa. Eli missä kohtaa ottaa minun tunteeni huomioon, kun harmittelee, ettei minusta kuulu?

ap

Koita kirjoittaa vain todellisista tapahtumista. Jätä tulkinnat väliin

Jätä itse, mies sanoi, miten hän harmitteli ja valitti, ettei minusta kuulu. Jätä itse mielikuvitus pois.

ap

Varmaan näin on. Luonnollista että harmittelee. Varmasti toivoisi sinulla menevän hyvin. Ei kuitenkaan syyllistänyt eikä ajatellut mitään pahaa

Nämä ovat sinun tulkintoja. Sinun omia ajatuksia joista äitisi ei tiedä mitään

Tietää se. Olen hänelle ne sanonut ainakin miljardi kertaa. Ei välitä. Haluaisi vain että saa äitienpäiväkortin. Ja miksihän vtussa mä sellaisen antaisin? Ja mitä se, että "toivoo menevän hyvin" merkitsee, kun ei toivo, että mä saan itse päättää, mitä mä elämässäni teen?

ap

Koita ihan todissaan miettiä vain tapahtumia. Olet haukkunut äitiäsi. Hän ei enää ota yhteyttä kun ei tiedä miten reagoit. Hän on yrittänyt sovitella. Lohduttaa. Auttaa ym. Ja saa gaukkumista

Ihan varmasti ei odota äitienpäivänä korttia tai muuta. Kysyy mieheltä miten menee. Toivoo sinulle hyvää

Kyllä hän odottaa. Hän soitti ainoan kerran 5 kuukauteen 2 päivää äitienpäivän jälkeen ja harmitteli, ettei minusta kuulu. Miksei tee jotain, niin että kuuluisi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En silti aio pitää. Mutta niin kauan kun hän syyllisti, en voinut lopettaa pitämästä, koska hän halusi. En tiennyt, mitä itse haluan. Tai tiesin, mutta mulla ei ollut oikeutta toimia niin. Nyt mä en enää ajattele, vaikka äiti syyllistäisi siksi, että hänellä on paha olla. Olkoot.

Hän syyllistää lähinnä jotenkin hylkäämisellään. Ei halua tulla hylkäömäkseni. Ihmeellistä, kun itse on aina viis veisannut mun tunteistani. Ilmeisesti kuvittelee, että mäkin haluan välit häneen velvollisuudesta.

Erittäin loukkaava oletus. En todellakaan halua. Vain sydämestä. Ja se sanoo ei.

Juuri näin! Minulla on ollut todella vaikea lapsuus. Perheessämme oli talous-, päihde- ja mielenterveysongelmia, ja lopulta minut ja sisarukseni sijoitettiin. Olen kuitenkin pärjännyt, jopa menestynyt elämässä. Minulla on hyvä koulutus, vakituinen työ arvostetulla alalla, oma perhe ja läheisiä ystäviä, joilla heilläkin on elämä kunnossa.

Miksi tätä pitää todistella? Ketään ei kuule kiinnosta se, miten sulla on mennyt. Ei mua ainakaan.

ap

Toinen vanhempiani oli tunnekylmä kuspää joka suosi osaa lapsista, itse olin näitä hyljeksittyjä lapsia. En muista että äiti olisi vaikkapa pitänyt minua sylissä, halannut tai mitenkään sanallisesti osoittanut että olisin tärkeä. Isä taas oli etäinen ja ei osannut puollustaa meitä lapsia äitiämme vastaan. Olen myöhemmin ollut todella järkyttynyt kun tajusin miten sairas äitimme on ollut jo silloin kun olimme lapsia. Ulkoisesti kulissit oli kunnossa mutta todellisuudessa me lapset olemme olleet aika heitteillä. Henkinen väkivalta oli jatkuvasti läsnä. Useampi meistä lapsista on tarvinnut myöhemmin ammattiapua ja itsekin olen käynyt terapian ensimmäisen kerran parikymppisenä. Söin silloin lääkkeitä pari vuotta ja kävin intensiiviterapiassa yhtä kauan. Nyt käyn lyhytterapiaa, kun eräs tapahtuma laukaisi muutamat traumakokemukset uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset jatkanut eilistä ketjua? Siellä oli aika hyviä pointteja. Vai osuiko liian lähelle?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3183563/vanhempi-esti-oman-tahdon-ilmai…

Ai tätä? Jatkoinhan.

ap

Sisaruksesi sen sijaan ovat silmin nähden traumatisoituneet sinua enemmän. Heillä on ollut ongelmia päihteiden ja talouden kanssa, opiskeluista ja työnteosta ei ole tullut oikein mitään, ja parisuhteetkin kaatuvat aina muutaman kuukauden jälkeen. Humalassa he jauhavat aina vain kurjasta lapsuudestanne.

Mulla ei ole sisaruksia.

ap

Ja miksiköhän? Kyllä tuollaisia riittää yksi.

Näin on, tarvitttiin vain yksi lapsi ennen sovittua eroamista, jotta äiti sai ankkurin isän varakkaaseen sukuun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole vielä tajunnut, että valtataistelussa on tehty siirto. Jossa hänen pelilautansa uppoaa. Tietty se sama, jossa minunkin nappulani ovat, mutta mun elämäni ja ihmissuhteeni eivät ole sillä laudalla. Hänen lapsuutensa on.

ap

Olet hassu. Ei äitisi tiedä koska pelisi on ihan omassa päässäsi. Hänellä ei ole siinä osuutta

No, silloinhan hänen ei pitäisi ihmetellä sitä, miksi minusta ei kuulu, vaan olisi oletettavaa tajuta, että olen loukkaantunut jostain. Koska olen ollut vihainen hänelle.

ap

Äiti soitti miehelle ja nydyi mitä sinulle kuuluu. Ymmärrettävää ettei soita sinulle. Mitään muuta ei tapahtunut

Paitsi mielikuvituksessa

Lisäksi hän HARMITTELI, että MIKSI minusta ei kuulu mitään. Eli on kuin ei takuaisi loukanneensa. Eli missä kohtaa ottaa minun tunteeni huomioon, kun harmittelee, ettei minusta kuulu?

ap

Koita kirjoittaa vain todellisista tapahtumista. Jätä tulkinnat väliin

Jätä itse, mies sanoi, miten hän harmitteli ja valitti, ettei minusta kuulu. Jätä itse mielikuvitus pois.

ap

Varmaan näin on. Luonnollista että harmittelee. Varmasti toivoisi sinulla menevän hyvin. Ei kuitenkaan syyllistänyt eikä ajatellut mitään pahaa

Nämä ovat sinun tulkintoja. Sinun omia ajatuksia joista äitisi ei tiedä mitään

Tietää se. Olen hänelle ne sanonut ainakin miljardi kertaa. Ei välitä. Haluaisi vain että saa äitienpäiväkortin. Ja miksihän vtussa mä sellaisen antaisin? Ja mitä se, että "toivoo menevän hyvin" merkitsee, kun ei toivo, että mä saan itse päättää, mitä mä elämässäni teen?

ap

Koita ihan todissaan miettiä vain tapahtumia. Olet haukkunut äitiäsi. Hän ei enää ota yhteyttä kun ei tiedä miten reagoit. Hän on yrittänyt sovitella. Lohduttaa. Auttaa ym. Ja saa gaukkumista

Ihan varmasti ei odota äitienpäivänä korttia tai muuta. Kysyy mieheltä miten menee. Toivoo sinulle hyvää

Kyllä hän odottaa. Hän soitti ainoan kerran 5 kuukauteen 2 päivää äitienpäivän jälkeen ja harmitteli, ettei minusta kuulu. Miksei tee jotain, niin että kuuluisi?

ap

Ei hän voi olla yhteydessä. Tietää hyvin sinut. Varmasti tietää ettet mitään äitienpäivänä muista. Eikä hän sitä odota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En silti aio pitää. Mutta niin kauan kun hän syyllisti, en voinut lopettaa pitämästä, koska hän halusi. En tiennyt, mitä itse haluan. Tai tiesin, mutta mulla ei ollut oikeutta toimia niin. Nyt mä en enää ajattele, vaikka äiti syyllistäisi siksi, että hänellä on paha olla. Olkoot.

Hän syyllistää lähinnä jotenkin hylkäämisellään. Ei halua tulla hylkäömäkseni. Ihmeellistä, kun itse on aina viis veisannut mun tunteistani. Ilmeisesti kuvittelee, että mäkin haluan välit häneen velvollisuudesta.

Erittäin loukkaava oletus. En todellakaan halua. Vain sydämestä. Ja se sanoo ei.

Juuri näin! Minulla on ollut todella vaikea lapsuus. Perheessämme oli talous-, päihde- ja mielenterveysongelmia, ja lopulta minut ja sisarukseni sijoitettiin. Olen kuitenkin pärjännyt, jopa menestynyt elämässä. Minulla on hyvä koulutus, vakituinen työ arvostetulla alalla, oma perhe ja läheisiä ystäviä, joilla heilläkin on elämä kunnossa.

Miksi tätä pitää todistella? Ketään ei kuule kiinnosta se, miten sulla on mennyt. Ei mua ainakaan.

ap

Toinen vanhempiani oli tunnekylmä kuspää joka suosi osaa lapsista, itse olin näitä hyljeksittyjä lapsia. En muista että äiti olisi vaikkapa pitänyt minua sylissä, halannut tai mitenkään sanallisesti osoittanut että olisin tärkeä. Isä taas oli etäinen ja ei osannut puollustaa meitä lapsia äitiämme vastaan. Olen myöhemmin ollut todella järkyttynyt kun tajusin miten sairas äitimme on ollut jo silloin kun olimme lapsia. Ulkoisesti kulissit oli kunnossa mutta todellisuudessa me lapset olemme olleet aika heitteillä. Henkinen väkivalta oli jatkuvasti läsnä. Useampi meistä lapsista on tarvinnut myöhemmin ammattiapua ja itsekin olen käynyt terapian ensimmäisen kerran parikymppisenä. Söin silloin lääkkeitä pari vuotta ja kävin intensiiviterapiassa yhtä kauan. Nyt käyn lyhytterapiaa, kun eräs tapahtuma laukaisi muutamat traumakokemukset uudelleen.

Niin no selviytyminen ja toipuminen on aina hyvä homma.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole vielä tajunnut, että valtataistelussa on tehty siirto. Jossa hänen pelilautansa uppoaa. Tietty se sama, jossa minunkin nappulani ovat, mutta mun elämäni ja ihmissuhteeni eivät ole sillä laudalla. Hänen lapsuutensa on.

ap

Olet hassu. Ei äitisi tiedä koska pelisi on ihan omassa päässäsi. Hänellä ei ole siinä osuutta

No, silloinhan hänen ei pitäisi ihmetellä sitä, miksi minusta ei kuulu, vaan olisi oletettavaa tajuta, että olen loukkaantunut jostain. Koska olen ollut vihainen hänelle.

ap

Äiti soitti miehelle ja nydyi mitä sinulle kuuluu. Ymmärrettävää ettei soita sinulle. Mitään muuta ei tapahtunut

Paitsi mielikuvituksessa

Lisäksi hän HARMITTELI, että MIKSI minusta ei kuulu mitään. Eli on kuin ei takuaisi loukanneensa. Eli missä kohtaa ottaa minun tunteeni huomioon, kun harmittelee, ettei minusta kuulu?

ap

Koita kirjoittaa vain todellisista tapahtumista. Jätä tulkinnat väliin

Jätä itse, mies sanoi, miten hän harmitteli ja valitti, ettei minusta kuulu. Jätä itse mielikuvitus pois.

ap

Varmaan näin on. Luonnollista että harmittelee. Varmasti toivoisi sinulla menevän hyvin. Ei kuitenkaan syyllistänyt eikä ajatellut mitään pahaa

Nämä ovat sinun tulkintoja. Sinun omia ajatuksia joista äitisi ei tiedä mitään

Tietää se. Olen hänelle ne sanonut ainakin miljardi kertaa. Ei välitä. Haluaisi vain että saa äitienpäiväkortin. Ja miksihän vtussa mä sellaisen antaisin? Ja mitä se, että "toivoo menevän hyvin" merkitsee, kun ei toivo, että mä saan itse päättää, mitä mä elämässäni teen?

ap

Koita ihan todissaan miettiä vain tapahtumia. Olet haukkunut äitiäsi. Hän ei enää ota yhteyttä kun ei tiedä miten reagoit. Hän on yrittänyt sovitella. Lohduttaa. Auttaa ym. Ja saa gaukkumista

Ihan varmasti ei odota äitienpäivänä korttia tai muuta. Kysyy mieheltä miten menee. Toivoo sinulle hyvää

Kyllä hän odottaa. Hän soitti ainoan kerran 5 kuukauteen 2 päivää äitienpäivän jälkeen ja harmitteli, ettei minusta kuulu. Miksei tee jotain, niin että kuuluisi?

ap

Ei hän voi olla yhteydessä. Tietää hyvin sinut. Varmasti tietää ettet mitään äitienpäivänä muista. Eikä hän sitä odota

No eipä hän sillä minua lepyttäisikään :D Oletko vähän tyhmä?

Äitini valitsee. Ei lepytä minua, soitelkoo miehelle harmissaan, ettei minusta kuulu mitään. Mutta minä heilutan kuitenkin peräsintä tässä. Äiti menee nyt sinne, minne mä määrään. Eli ilman tytärtä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole vielä tajunnut, että valtataistelussa on tehty siirto. Jossa hänen pelilautansa uppoaa. Tietty se sama, jossa minunkin nappulani ovat, mutta mun elämäni ja ihmissuhteeni eivät ole sillä laudalla. Hänen lapsuutensa on.

ap

Olet hassu. Ei äitisi tiedä koska pelisi on ihan omassa päässäsi. Hänellä ei ole siinä osuutta

No, silloinhan hänen ei pitäisi ihmetellä sitä, miksi minusta ei kuulu, vaan olisi oletettavaa tajuta, että olen loukkaantunut jostain. Koska olen ollut vihainen hänelle.

ap

Äiti soitti miehelle ja nydyi mitä sinulle kuuluu. Ymmärrettävää ettei soita sinulle. Mitään muuta ei tapahtunut

Paitsi mielikuvituksessa

Lisäksi hän HARMITTELI, että MIKSI minusta ei kuulu mitään. Eli on kuin ei takuaisi loukanneensa. Eli missä kohtaa ottaa minun tunteeni huomioon, kun harmittelee, ettei minusta kuulu?

ap

Koita kirjoittaa vain todellisista tapahtumista. Jätä tulkinnat väliin

Jätä itse, mies sanoi, miten hän harmitteli ja valitti, ettei minusta kuulu. Jätä itse mielikuvitus pois.

ap

Varmaan näin on. Luonnollista että harmittelee. Varmasti toivoisi sinulla menevän hyvin. Ei kuitenkaan syyllistänyt eikä ajatellut mitään pahaa

Nämä ovat sinun tulkintoja. Sinun omia ajatuksia joista äitisi ei tiedä mitään

Tietää se. Olen hänelle ne sanonut ainakin miljardi kertaa. Ei välitä. Haluaisi vain että saa äitienpäiväkortin. Ja miksihän vtussa mä sellaisen antaisin? Ja mitä se, että "toivoo menevän hyvin" merkitsee, kun ei toivo, että mä saan itse päättää, mitä mä elämässäni teen?

ap

Koita ihan todissaan miettiä vain tapahtumia. Olet haukkunut äitiäsi. Hän ei enää ota yhteyttä kun ei tiedä miten reagoit. Hän on yrittänyt sovitella. Lohduttaa. Auttaa ym. Ja saa gaukkumista

Ihan varmasti ei odota äitienpäivänä korttia tai muuta. Kysyy mieheltä miten menee. Toivoo sinulle hyvää

Kyllä hän odottaa. Hän soitti ainoan kerran 5 kuukauteen 2 päivää äitienpäivän jälkeen ja harmitteli, ettei minusta kuulu. Miksei tee jotain, niin että kuuluisi?

ap

Ei hän voi olla yhteydessä. Tietää hyvin sinut. Varmasti tietää ettet mitään äitienpäivänä muista. Eikä hän sitä odota

No eipä hän sillä minua lepyttäisikään :D Oletko vähän tyhmä?

Äitini valitsee. Ei lepytä minua, soitelkoo miehelle harmissaan, ettei minusta kuulu mitään. Mutta minä heilutan kuitenkin peräsintä tässä. Äiti menee nyt sinne, minne mä määrään. Eli ilman tytärtä.

ap

Näin se on. Äiti menee ilman tytärtä. Hän tietää tämän kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole vielä tajunnut, että valtataistelussa on tehty siirto. Jossa hänen pelilautansa uppoaa. Tietty se sama, jossa minunkin nappulani ovat, mutta mun elämäni ja ihmissuhteeni eivät ole sillä laudalla. Hänen lapsuutensa on.

ap

Olet hassu. Ei äitisi tiedä koska pelisi on ihan omassa päässäsi. Hänellä ei ole siinä osuutta

No, silloinhan hänen ei pitäisi ihmetellä sitä, miksi minusta ei kuulu, vaan olisi oletettavaa tajuta, että olen loukkaantunut jostain. Koska olen ollut vihainen hänelle.

ap

Äiti soitti miehelle ja nydyi mitä sinulle kuuluu. Ymmärrettävää ettei soita sinulle. Mitään muuta ei tapahtunut

Paitsi mielikuvituksessa

Lisäksi hän HARMITTELI, että MIKSI minusta ei kuulu mitään. Eli on kuin ei takuaisi loukanneensa. Eli missä kohtaa ottaa minun tunteeni huomioon, kun harmittelee, ettei minusta kuulu?

ap

Koita kirjoittaa vain todellisista tapahtumista. Jätä tulkinnat väliin

Jätä itse, mies sanoi, miten hän harmitteli ja valitti, ettei minusta kuulu. Jätä itse mielikuvitus pois.

ap

Varmaan näin on. Luonnollista että harmittelee. Varmasti toivoisi sinulla menevän hyvin. Ei kuitenkaan syyllistänyt eikä ajatellut mitään pahaa

Nämä ovat sinun tulkintoja. Sinun omia ajatuksia joista äitisi ei tiedä mitään

Tietää se. Olen hänelle ne sanonut ainakin miljardi kertaa. Ei välitä. Haluaisi vain että saa äitienpäiväkortin. Ja miksihän vtussa mä sellaisen antaisin? Ja mitä se, että "toivoo menevän hyvin" merkitsee, kun ei toivo, että mä saan itse päättää, mitä mä elämässäni teen?

ap

Koita ihan todissaan miettiä vain tapahtumia. Olet haukkunut äitiäsi. Hän ei enää ota yhteyttä kun ei tiedä miten reagoit. Hän on yrittänyt sovitella. Lohduttaa. Auttaa ym. Ja saa gaukkumista

Ihan varmasti ei odota äitienpäivänä korttia tai muuta. Kysyy mieheltä miten menee. Toivoo sinulle hyvää

Kyllä hän odottaa. Hän soitti ainoan kerran 5 kuukauteen 2 päivää äitienpäivän jälkeen ja harmitteli, ettei minusta kuulu. Miksei tee jotain, niin että kuuluisi?

ap

Ei hän voi olla yhteydessä. Tietää hyvin sinut. Varmasti tietää ettet mitään äitienpäivänä muista. Eikä hän sitä odota

No eipä hän sillä minua lepyttäisikään :D Oletko vähän tyhmä?

Äitini valitsee. Ei lepytä minua, soitelkoo miehelle harmissaan, ettei minusta kuulu mitään. Mutta minä heilutan kuitenkin peräsintä tässä. Äiti menee nyt sinne, minne mä määrään. Eli ilman tytärtä.

ap

Näin se on. Äiti menee ilman tytärtä. Hän tietää tämän kyllä

No ei tiedä, kuvittelee syiden olevan minussa, vaikka se on hänessä. Kun se selviää hänelle, niin sitten se kyllä reagoi. Että emme voi olla hänelle soveltuvissa ja riittävissä, muodollisissa väleissä.

ap

Johan sitä jo narsistina tulee kiukuttamaan se, että hänet tipautetaan jostain ulos.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En silti aio pitää. Mutta niin kauan kun hän syyllisti, en voinut lopettaa pitämästä, koska hän halusi. En tiennyt, mitä itse haluan. Tai tiesin, mutta mulla ei ollut oikeutta toimia niin. Nyt mä en enää ajattele, vaikka äiti syyllistäisi siksi, että hänellä on paha olla. Olkoot.

Hän syyllistää lähinnä jotenkin hylkäämisellään. Ei halua tulla hylkäömäkseni. Ihmeellistä, kun itse on aina viis veisannut mun tunteistani. Ilmeisesti kuvittelee, että mäkin haluan välit häneen velvollisuudesta.

Erittäin loukkaava oletus. En todellakaan halua. Vain sydämestä. Ja se sanoo ei.

Juuri näin! Minulla on ollut todella vaikea lapsuus. Perheessämme oli talous-, päihde- ja mielenterveysongelmia, ja lopulta minut ja sisarukseni sijoitettiin. Olen kuitenkin pärjännyt, jopa menestynyt elämässä. Minulla on hyvä koulutus, vakituinen työ arvostetulla alalla, oma perhe ja läheisiä ystäviä, joilla heilläkin on elämä kunnossa.

Miksi tätä pitää todistella? Ketään ei kuule kiinnosta se, miten sulla on mennyt. Ei mua ainakaan.

ap

Toinen vanhempiani oli tunnekylmä kuspää joka suosi osaa lapsista, itse olin näitä hyljeksittyjä lapsia. En muista että äiti olisi vaikkapa pitänyt minua sylissä, halannut tai mitenkään sanallisesti osoittanut että olisin tärkeä. Isä taas oli etäinen ja ei osannut puollustaa meitä lapsia äitiämme vastaan. Olen myöhemmin ollut todella järkyttynyt kun tajusin miten sairas äitimme on ollut jo silloin kun olimme lapsia. Ulkoisesti kulissit oli kunnossa mutta todellisuudessa me lapset olemme olleet aika heitteillä. Henkinen väkivalta oli jatkuvasti läsnä. Useampi meistä lapsista on tarvinnut myöhemmin ammattiapua ja itsekin olen käynyt terapian ensimmäisen kerran parikymppisenä. Söin silloin lääkkeitä pari vuotta ja kävin intensiiviterapiassa yhtä kauan. Nyt käyn lyhytterapiaa, kun eräs tapahtuma laukaisi muutamat traumakokemukset uudelleen.

I feel it. Karmea tunne tajuta vähitellen, että äiti on ollut mielisairas kauemmin kuin mitä itse ennen hahmotti. Itse käsittelen sitä tunnetta kaiken narsistiperhe-tuntemusten jälkeen. Jotka muuten kesti kymmenisen vuotta. Voimia sinulle! (en ole kkä eli ap).

On ihan totta mitä tuo yksi kirjoittaa että kaikki mitä tässä ketjussa tapahtuu tapahtuu ap sinun omassa päässä. Se oli yksin minun oman paranemisen suurimpia oivalluksia. Ihmisten väliset rajat. On luultavasti todella vaikea selittää tätä niin että sitä voisi ymmärtää kukaan jolta rajat on puuttuneet. Ja on helpottava ajatus tietää että minun ja vanhempien välillä on raja. He ovat vastuussa omasta käytöksestään ja minä olen vastuussa omastan, ja siinä välissä on raja.

Vierailija kirjoitti:

On ihan totta mitä tuo yksi kirjoittaa että kaikki mitä tässä ketjussa tapahtuu tapahtuu ap sinun omassa päässä. Se oli yksin minun oman paranemisen suurimpia oivalluksia. Ihmisten väliset rajat. On luultavasti todella vaikea selittää tätä niin että sitä voisi ymmärtää kukaan jolta rajat on puuttuneet. Ja on helpottava ajatus tietää että minun ja vanhempien välillä on raja. He ovat vastuussa omasta käytöksestään ja minä olen vastuussa omastan, ja siinä välissä on raja.

Niin, mä haenkin kärsimystä äidilleni, oma paranemiseni on siitä erillinen prosessi. Mä haluan, että äiti saa tuntea sitä, mitä se minulle teki, omissa nahoissaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan totta mitä tuo yksi kirjoittaa että kaikki mitä tässä ketjussa tapahtuu tapahtuu ap sinun omassa päässä. Se oli yksin minun oman paranemisen suurimpia oivalluksia. Ihmisten väliset rajat. On luultavasti todella vaikea selittää tätä niin että sitä voisi ymmärtää kukaan jolta rajat on puuttuneet. Ja on helpottava ajatus tietää että minun ja vanhempien välillä on raja. He ovat vastuussa omasta käytöksestään ja minä olen vastuussa omastan, ja siinä välissä on raja.

Niin, mä haenkin kärsimystä äidilleni, oma paranemiseni on siitä erillinen prosessi. Mä haluan, että äiti saa tuntea sitä, mitä se minulle teki, omissa nahoissaan.

ap

Olet malliesimerkki rajattomasta ihmisestä. Selität koko ajan asioita niin kuin ottaisit niitä suoraan äitisi päästä, koska et tajua että sinä ja äitisi olette molemmat omissa laivoissanne, ei samassa laivassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan totta mitä tuo yksi kirjoittaa että kaikki mitä tässä ketjussa tapahtuu tapahtuu ap sinun omassa päässä. Se oli yksin minun oman paranemisen suurimpia oivalluksia. Ihmisten väliset rajat. On luultavasti todella vaikea selittää tätä niin että sitä voisi ymmärtää kukaan jolta rajat on puuttuneet. Ja on helpottava ajatus tietää että minun ja vanhempien välillä on raja. He ovat vastuussa omasta käytöksestään ja minä olen vastuussa omastan, ja siinä välissä on raja.

Niin, mä haenkin kärsimystä äidilleni, oma paranemiseni on siitä erillinen prosessi. Mä haluan, että äiti saa tuntea sitä, mitä se minulle teki, omissa nahoissaan.

ap

Olet malliesimerkki rajattomasta ihmisestä. Selität koko ajan asioita niin kuin ottaisit niitä suoraan äitisi päästä, koska et tajua että sinä ja äitisi olette molemmat omissa laivoissanne, ei samassa laivassa.

Miten niin? Tuntemukset omissa nahoissani haluan antaa äidille, mitä rajatonta siinä on? Aivan normaalia loukatun kokemusta.

ap

Ja mä voin hymyillä hänelle, sitten, ylimielisesti, vauraudessaani. Ahhh.

ap

Äitini kerran jopa sanoi, että hänen köyhyytensä on minun syytäni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan totta mitä tuo yksi kirjoittaa että kaikki mitä tässä ketjussa tapahtuu tapahtuu ap sinun omassa päässä. Se oli yksin minun oman paranemisen suurimpia oivalluksia. Ihmisten väliset rajat. On luultavasti todella vaikea selittää tätä niin että sitä voisi ymmärtää kukaan jolta rajat on puuttuneet. Ja on helpottava ajatus tietää että minun ja vanhempien välillä on raja. He ovat vastuussa omasta käytöksestään ja minä olen vastuussa omastan, ja siinä välissä on raja.

Niin, mä haenkin kärsimystä äidilleni, oma paranemiseni on siitä erillinen prosessi. Mä haluan, että äiti saa tuntea sitä, mitä se minulle teki, omissa nahoissaan.

ap

Olet malliesimerkki rajattomasta ihmisestä. Selität koko ajan asioita niin kuin ottaisit niitä suoraan äitisi päästä, koska et tajua että sinä ja äitisi olette molemmat omissa laivoissanne, ei samassa laivassa.

Miten niin? Tuntemukset omissa nahoissani haluan antaa äidille, mitä rajatonta siinä on? Aivan normaalia loukatun kokemusta.

ap

Otetaan uudestaan koska puhut ihan aidanseipäistä. Selität näissä ketjuissa niinkuin sinulla olisi suora pääsy äitisi ajatuksiin, ja suollat tänne meille "äitisi ajttelua" taukoamatta ilman pienintäkään epäilystä siitä että ehkä tämä on vain omaa tulkintaani, vaikka sokea iitakin näkee että tuo on kaikki omaa tulkintaasi ja omassa päässäsi. = totaalinen rajojen puuttuminen.