Kaikenlainen kiusaaminen ja sosiaalinen syrjiminen!
Hei! Olen jo aikuinen nainen ( 35-40 iän välissä) mutta kärsinyt jo lapsesta asti enemmän tai vähemmän kiusaamisesta ja sosiaalisesta eristämisestä. Vaikeuksia on ollut kaverisuhteiden solmimisessa jo kouluiässä, suurinosa jäi lyhyt kestoisiksi ja sama tyyli jatkui ihan aikuisikään saakka. En siis ole saanut hyväksyntää muilta kuin perheeltäni ja sukulaisilta mutta nykyään kiusaamiseni on jo niin pahaksi äitynyt että jopa osa sukulaisista ovat osallistuneet kiusaamiseeni piilovittuilemalla, jopa lähentely-yrityksillä ja eristämisellä :(. Kiusaaminen muuttui pahaksi aikuisikään tultaessa ja se on koko ajan mennyt pahemmaksi ja tullut näkyväksi..minusta siis on levitetty valheellista tietoa ihmisten keskuudessa ( kunnianloukkaus), joka on aiheuttanut yksinäisyyttä ja masennusta johon sairastuin 26-vuotiaana, syrjimistä on ollut jopa työnhaussa. Uusien kestävien kaveri/ ystäväsuhteiden luominen on mahdotonta sillä huomaan etten kelpaa tällaisena kuin olen, yhteydenpito aina jää yksipuoliseksi ja syrjintää huomaan joskus kaveripiireissäkin. Parisuhteen solmimisen olen unohtanut kokonaan kuten myöskin perheenperustamisen. Minulla on vain yksi yli vuoden kestänyt seurustelusuhde josta osan aikaa olin kihloissa vuosina 2000-2002. En ole yhdenillan juttuja harrastanut sillä lapsena saamani tiukka kasvatus ja korkea moraalini ja syvä oikeudentajuni vaikuttaa päätöksiini ja elän niiden mukaisesti. Olen yrittänyt virkavallan kautta saada apua, mutta turhaan ja joudun käymään henkisen pahoinvointini ja sosiaalisten tilanteiden pelkoni takia ammattilaisella mutta en usko senkään ratkaisevan ongelmakohtaa ( kiusaamista ja sosiaalista syrjimistä).
Miksi ihminen on niin julma olento että sallii toisen henkisen alistamisen ja elämän tuhoamisen?? En ota vastaan mitään negatiivista palautetta ja jos joku on kokenut samaa niin olisi kiva kuulla miten olette saaneet apua tilanteeseen :) :) :).
Haluaisin tähän lisätä esimerkkejä kiusaamisen muodoista ja mitä se on aiheuttanut..musta puhutaan ja on puhuttu paljon pahaa ja levitelty valheita, jopa vihapuheeseen asti jotka kaikki tuntuvat uskovan ja siksi jäin koin/koen jääväni yksin/ syrjään. Näen ihmisten vihamielisessä käytöksessä muutoksen, elimua tuijotetaan ja musta puhutaan alentavaan sävyyn, vittuillaan, nauretaan, kuvataan yleisillä paikoilla, kommentoidaan ilkeään sävyyn kuten: Hyi! Tuoko pitäisi ampua ym. Joku selvästi ja puhtaasti vihaa mua eikä jätä mua rauhaan, vaan haluaa selvästi pahaa ja jatkaa sitä niin kauan kunnes luovutan( mutta en luovuta) ja ettei mua kohdella samanarvoisesti ja että elämässäni kaikki on päin prinkkalaa!
Haluaisin sanoa että kaikki tuo on ollut täysin turhaa ja ala-arvoista sillä ikävät kokemukseni ja kokemani vääryys on vain vahvistanut mua ihmisenä vaikka olenkin henkisesti kärsinyt tästä kaikesta niin olen kuitenkin saanut henkistä apua ja jopa uusia ystäviä eli kaikki se pahan puhuminen joka on ollut täysin turhaa, epäoikeudenmukaista ja julmaa niin se ei ole täysin hajottanut mua! Vaikka en luota enää ihmisiin samalla lailla kuin ennen ja ihmisen hyviin tarkoitusperiin niin olen päättänyt että eteenpäin mennään omana itsenä, omilla mielipiteillä, omalla tyylillä ja tiedän että jossain tulee karman laki vastaan!