Äitiní syyllistää minua siitä, etten halua pitää häneen yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Et taida itse tajuta ironiaa tässä vastauksessasi - tämähän oli oikein malliesimerkki juuri siitä vastuun siirtämisestä mistä aiemmassa viestissä oli kyse.

Sinä et tajua, mitä tarkoittaa, kun narsisti toimii ja varastaa toiselta oikeudet omaan tahtoon. Et tajua sitä. Kuvittelet, että mä annoin, jotenkin VALITSIN tämän. En todellakaan valinnut. Mä olisin pärjännyt paljon paremmin jos äitini ois kuollut, kun olin 5, tai edes, kun olin 20v.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Tämä on juuri oikea neuvo mutta ap ei pysty ottamaan sitä vielä vastaan. Koska ap ei ole koskaan irronnut äidistään vaan hän on jäänyt lapseksi ja riippuvaiseksi äidistään. Ensiksi pitäisi kyetä eriytymään äidistä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Ap:n yritykset parantua pyörivät tällä hetkellä sen ympärillä, kuinka hän saisi äitinsä käytöksen muuttumaan. Olisihan se varmasti kivaa, mutta hieman luulen että pian löytyisi joku muu jonka pitäisi saada ap:n paha olo pois muuttamalla itseään...

Oonhan mä sen toteuttanut, mitä sä oikein höpiset?

ap

Todella onnistuneesti toteuttanut tosiaan, ethän ole jankannut täällä äidistäsi päivästä toiseen kuin .. vuosia?

Narsisteilla ja epävakailla on vaikeuksia ymmärtää missä oma minuus loppuu ja muut ihmiset alkavat - ottamatta sen kummemmin kantaa siihen sopiiko kumpikaan diagnoosi sinuun voi kuitenkin sanoa että tekstiesi perusteella sinä kärsit ainakin äitisi suhteen samasta ongelmasta. Mistään eriytymisestä ja itsenäistymisestä on siis turha puhua, kun äitisi on sinulle oman minuutesi umpilisäke jolle ulkoistat syyllisyyden ja vastuun joita et itse uskalla kohdata ja käsitellä.

Minä olin sitä äidille eikä suinkaan toisinpäin niin voit tässä miettiä, ketä syyttää mun kärsimyksistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Et taida itse tajuta ironiaa tässä vastauksessasi - tämähän oli oikein malliesimerkki juuri siitä vastuun siirtämisestä mistä aiemmassa viestissä oli kyse.

Sinä et tajua, mitä tarkoittaa, kun narsisti toimii ja varastaa toiselta oikeudet omaan tahtoon. Et tajua sitä. Kuvittelet, että mä annoin, jotenkin VALITSIN tämän. En todellakaan valinnut. Mä olisin pärjännyt paljon paremmin jos äitini ois kuollut, kun olin 5, tai edes, kun olin 20v.

ap

Valitset sen joka päivä uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin jatkat tuota äitiisi ripustautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Tämä on juuri oikea neuvo mutta ap ei pysty ottamaan sitä vielä vastaan. Koska ap ei ole koskaan irronnut äidistään vaan hän on jäänyt lapseksi ja riippuvaiseksi äidistään. Ensiksi pitäisi kyetä eriytymään äidistä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Ap:n yritykset parantua pyörivät tällä hetkellä sen ympärillä, kuinka hän saisi äitinsä käytöksen muuttumaan. Olisihan se varmasti kivaa, mutta hieman luulen että pian löytyisi joku muu jonka pitäisi saada ap:n paha olo pois muuttamalla itseään...

Oonhan mä sen toteuttanut, mitä sä oikein höpiset?

ap

Todella onnistuneesti toteuttanut tosiaan, ethän ole jankannut täällä äidistäsi päivästä toiseen kuin .. vuosia?

Narsisteilla ja epävakailla on vaikeuksia ymmärtää missä oma minuus loppuu ja muut ihmiset alkavat - ottamatta sen kummemmin kantaa siihen sopiiko kumpikaan diagnoosi sinuun voi kuitenkin sanoa että tekstiesi perusteella sinä kärsit ainakin äitisi suhteen samasta ongelmasta. Mistään eriytymisestä ja itsenäistymisestä on siis turha puhua, kun äitisi on sinulle oman minuutesi umpilisäke jolle ulkoistat syyllisyyden ja vastuun joita et itse uskalla kohdata ja käsitellä.

Minä olin sitä äidille eikä suinkaan toisinpäin niin voit tässä miettiä, ketä syyttää mun kärsimyksistä.

ap

Syyttelyllä ja uhriutumisella ei pitkälle pötkitä. Sinäkin olet sillä verukkeella polkenut paikoillasi ilmeisesti lähes koko ikäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Tämä on juuri oikea neuvo mutta ap ei pysty ottamaan sitä vielä vastaan. Koska ap ei ole koskaan irronnut äidistään vaan hän on jäänyt lapseksi ja riippuvaiseksi äidistään. Ensiksi pitäisi kyetä eriytymään äidistä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Ap:n yritykset parantua pyörivät tällä hetkellä sen ympärillä, kuinka hän saisi äitinsä käytöksen muuttumaan. Olisihan se varmasti kivaa, mutta hieman luulen että pian löytyisi joku muu jonka pitäisi saada ap:n paha olo pois muuttamalla itseään...

Oonhan mä sen toteuttanut, mitä sä oikein höpiset?

ap

Todella onnistuneesti toteuttanut tosiaan, ethän ole jankannut täällä äidistäsi päivästä toiseen kuin .. vuosia?

Narsisteilla ja epävakailla on vaikeuksia ymmärtää missä oma minuus loppuu ja muut ihmiset alkavat - ottamatta sen kummemmin kantaa siihen sopiiko kumpikaan diagnoosi sinuun voi kuitenkin sanoa että tekstiesi perusteella sinä kärsit ainakin äitisi suhteen samasta ongelmasta. Mistään eriytymisestä ja itsenäistymisestä on siis turha puhua, kun äitisi on sinulle oman minuutesi umpilisäke jolle ulkoistat syyllisyyden ja vastuun joita et itse uskalla kohdata ja käsitellä.

Minä olin sitä äidille eikä suinkaan toisinpäin niin voit tässä miettiä, ketä syyttää mun kärsimyksistä.

ap

Syyttelyllä ja uhriutumisella ei pitkälle pötkitä. Sinäkin olet sillä verukkeella polkenut paikoillasi ilmeisesti lähes koko ikäsi. 

Ap on av:n oma spinningmestari. Vimmattua polkemista mutta milliäkään ei ole edennyt eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Tämä on juuri oikea neuvo mutta ap ei pysty ottamaan sitä vielä vastaan. Koska ap ei ole koskaan irronnut äidistään vaan hän on jäänyt lapseksi ja riippuvaiseksi äidistään. Ensiksi pitäisi kyetä eriytymään äidistä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Ap:n yritykset parantua pyörivät tällä hetkellä sen ympärillä, kuinka hän saisi äitinsä käytöksen muuttumaan. Olisihan se varmasti kivaa, mutta hieman luulen että pian löytyisi joku muu jonka pitäisi saada ap:n paha olo pois muuttamalla itseään...

Oonhan mä sen toteuttanut, mitä sä oikein höpiset?

ap

Todella onnistuneesti toteuttanut tosiaan, ethän ole jankannut täällä äidistäsi päivästä toiseen kuin .. vuosia?

Narsisteilla ja epävakailla on vaikeuksia ymmärtää missä oma minuus loppuu ja muut ihmiset alkavat - ottamatta sen kummemmin kantaa siihen sopiiko kumpikaan diagnoosi sinuun voi kuitenkin sanoa että tekstiesi perusteella sinä kärsit ainakin äitisi suhteen samasta ongelmasta. Mistään eriytymisestä ja itsenäistymisestä on siis turha puhua, kun äitisi on sinulle oman minuutesi umpilisäke jolle ulkoistat syyllisyyden ja vastuun joita et itse uskalla kohdata ja käsitellä.

Minä olin sitä äidille eikä suinkaan toisinpäin niin voit tässä miettiä, ketä syyttää mun kärsimyksistä.

ap

Sinä olet aikuinen, et enää lapsi, ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa. Äidilläsi ei ole enää minkäänlaista valtaa sinuun jos et sitä hänelle itse anna. Hän saattoi pilata lapsuutesi, mutta aikuisikäsi pilaat ihan itse.

Miten se voi syyllistää, jos et pidä yhteyttä?

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitisi on ehka narsisti, minulla on myos sellainen aitina, ja heihin ainoa keino mika tepsii, on valitettavasti etaisyys! Toiset ihmiset, omat lapset mukaanlukien, ovat heille pelkkia kayttoesineita tai ihaileva yleiso parhaassa tapauksessa. Pysy rauhallisena, pida sopivaksi katsomaasi etaisyytta haneen, alaka ikina lahde mukaan vaittelyihin ja provosointeihin - se on heidan tavoitteensa ja vain pahentaa asioita. Ala myoskaan vaivaudu kertomaan milta sinusta tuntuu, silla se ei narsistia kiinnosta ja kaantyy vain sinua vastaan jossain vaiheessa. Voimia toivottelen!

Tämä on juuri oikea neuvo mutta ap ei pysty ottamaan sitä vielä vastaan. Koska ap ei ole koskaan irronnut äidistään vaan hän on jäänyt lapseksi ja riippuvaiseksi äidistään. Ensiksi pitäisi kyetä eriytymään äidistä ja ottamaan itse vastuu omasta elämästä. Ap:n yritykset parantua pyörivät tällä hetkellä sen ympärillä, kuinka hän saisi äitinsä käytöksen muuttumaan. Olisihan se varmasti kivaa, mutta hieman luulen että pian löytyisi joku muu jonka pitäisi saada ap:n paha olo pois muuttamalla itseään...

Oonhan mä sen toteuttanut, mitä sä oikein höpiset?

ap

Todella onnistuneesti toteuttanut tosiaan, ethän ole jankannut täällä äidistäsi päivästä toiseen kuin .. vuosia?

Narsisteilla ja epävakailla on vaikeuksia ymmärtää missä oma minuus loppuu ja muut ihmiset alkavat - ottamatta sen kummemmin kantaa siihen sopiiko kumpikaan diagnoosi sinuun voi kuitenkin sanoa että tekstiesi perusteella sinä kärsit ainakin äitisi suhteen samasta ongelmasta. Mistään eriytymisestä ja itsenäistymisestä on siis turha puhua, kun äitisi on sinulle oman minuutesi umpilisäke jolle ulkoistat syyllisyyden ja vastuun joita et itse uskalla kohdata ja käsitellä.

Minä olin sitä äidille eikä suinkaan toisinpäin niin voit tässä miettiä, ketä syyttää mun kärsimyksistä.

ap

Sinä olet aikuinen, et enää lapsi, ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa. Äidilläsi ei ole enää minkäänlaista valtaa sinuun jos et sitä hänelle itse anna. Hän saattoi pilata lapsuutesi, mutta aikuisikäsi pilaat ihan itse.

Ap on about 45 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Et taida itse tajuta ironiaa tässä vastauksessasi - tämähän oli oikein malliesimerkki juuri siitä vastuun siirtämisestä mistä aiemmassa viestissä oli kyse.

Sinä et tajua, mitä tarkoittaa, kun narsisti toimii ja varastaa toiselta oikeudet omaan tahtoon. Et tajua sitä. Kuvittelet, että mä annoin, jotenkin VALITSIN tämän. En todellakaan valinnut. Mä olisin pärjännyt paljon paremmin jos äitini ois kuollut, kun olin 5, tai edes, kun olin 20v.

ap

Valitset sen joka päivä uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin jatkat tuota äitiisi ripustautumista.

En valitse enää yhtään mitään, tilanne alkoi aikoja sitten ja se ei sitä korjaa, että oisin nyt hiljaa siitä tai en ois vihainen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Et taida itse tajuta ironiaa tässä vastauksessasi - tämähän oli oikein malliesimerkki juuri siitä vastuun siirtämisestä mistä aiemmassa viestissä oli kyse.

Sinä et tajua, mitä tarkoittaa, kun narsisti toimii ja varastaa toiselta oikeudet omaan tahtoon. Et tajua sitä. Kuvittelet, että mä annoin, jotenkin VALITSIN tämän. En todellakaan valinnut. Mä olisin pärjännyt paljon paremmin jos äitini ois kuollut, kun olin 5, tai edes, kun olin 20v.

ap

Valitset sen joka päivä uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin jatkat tuota äitiisi ripustautumista.

En valitse enää yhtään mitään, tilanne alkoi aikoja sitten ja se ei sitä korjaa, että oisin nyt hiljaa siitä tai en ois vihainen.

ap

Onko tuo äitiisi ripustautuminen sitten mielestäsi jotenkin korjannut tilannetta vuosien varrella?

Ap, jos äitisi olisi aiheuttanut sinulle aikanaan diabeteksen ja tilanne havaittaisiin vasta aikuisiällä, verensokerisi ei laskisi tippaakaan sillä että jauhaisit siitä minkälaista elämäsi olisi ollut jos äitisi olisi toiminut toisin. Se ei laskisi myöskään vaikka äitisi anelisi polvillaan anteeksipyyntöä tai jos koko elämäsi historia kaiveltaisiin läpikotaisin ja niin että kirurgisella tarkkuudella saataisiin selville miten vahinko tapahtui. Kaiken tämän jälkeen olisi edelleen vain yksi keino oikeasti parantaa tilannetta, sinä ottaisit vastuun omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi, jättäisit äidistäsi jauhamisen taaksesi ja alkaisit opetella uusia ajatusmalleja ja elämäntapoja. Nyt sinulla kaikki aika menee vanhojen asioiden kaiveluun. Sillä on paikkansa mutta vain sivujuonena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Et taida itse tajuta ironiaa tässä vastauksessasi - tämähän oli oikein malliesimerkki juuri siitä vastuun siirtämisestä mistä aiemmassa viestissä oli kyse.

Sinä et tajua, mitä tarkoittaa, kun narsisti toimii ja varastaa toiselta oikeudet omaan tahtoon. Et tajua sitä. Kuvittelet, että mä annoin, jotenkin VALITSIN tämän. En todellakaan valinnut. Mä olisin pärjännyt paljon paremmin jos äitini ois kuollut, kun olin 5, tai edes, kun olin 20v.

ap

Valitset sen joka päivä uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin jatkat tuota äitiisi ripustautumista.

En valitse enää yhtään mitään, tilanne alkoi aikoja sitten ja se ei sitä korjaa, että oisin nyt hiljaa siitä tai en ois vihainen.

ap

Onko tuo äitiisi ripustautuminen sitten mielestäsi jotenkin korjannut tilannetta vuosien varrella?

No ei ole, mutta minä uskoin, että vika on minussa, ja nyt kun tajuan, ettei ole, niin raivostuttaa ihan hirveästi. Siis ei ole mun vika, ettei hän välitä minusta niin, että voisimme olla väleissä. Hän pitää sitä tietenkin mun syynä ja siis aiemmin uskoin sen. En halunnut olla sellaiseen syyllinen ja halusin parantaa tilanteen. Ei ois kannattanut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos äitisi olisi aiheuttanut sinulle aikanaan diabeteksen ja tilanne havaittaisiin vasta aikuisiällä, verensokerisi ei laskisi tippaakaan sillä että jauhaisit siitä minkälaista elämäsi olisi ollut jos äitisi olisi toiminut toisin. Se ei laskisi myöskään vaikka äitisi anelisi polvillaan anteeksipyyntöä tai jos koko elämäsi historia kaiveltaisiin läpikotaisin ja niin että kirurgisella tarkkuudella saataisiin selville miten vahinko tapahtui. Kaiken tämän jälkeen olisi edelleen vain yksi keino oikeasti parantaa tilannetta, sinä ottaisit vastuun omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi, jättäisit äidistäsi jauhamisen taaksesi ja alkaisit opetella uusia ajatusmalleja ja elämäntapoja. Nyt sinulla kaikki aika menee vanhojen asioiden kaiveluun. Sillä on paikkansa mutta vain sivujuonena.

Niin mutta tämä tilanne kyllä helpottuisi sillä, että äiti myöntäisi edes sen, ettei ole osannut antaa tunteilleni arvoa, merkitystä eikä mitään muutakaan rakastavan äidin toimintaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiriippuvainen narsisti sen kun jatkaa saman iänikuisen virren veisaamista. Koita nyt jo päästää irti äidistäsi ja ota pikkuhiljaa itse vastuu omasta elämästäsi, niin ehkä se alkaa ennen pitkää tuntua elämisen arvoiselta.

https://kaksplus.fi/threads/eraes-ihminen-selitti-olevansa-vastuussa-ju…

Luepa täältä vähän vastuun ottamisesta elämässä. On meinaan aivan eri asia, kuin syyllisyys ongelmaan.

ap

Sillä  ei ole paljonkaan merkitystä kumpi teistä on syyllinen mihinkin. Tosiasia on että olet ylivoimaisesti äidistään riippuvaisin henkilö jonka ajatuksia olen kuullut tai lukenut ja käytännössä ulkoistanut vastuun elämästäsi täysin äidillesi. Ihan riippumatta siitä kuinka suuri osa äidistäsi kertomistasi jutuista on edes totta, pääsisit elämässäsi parhaiten eteenpäin katkaisemalla tuon epäterveen riippuvuussuhteen ja ottamalla itse vastuun omasta elämästäsi. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja niin kauan kuin sysäät vastuun itsestäsi äitisi niskoille ei sinulla myöskään tosiasiallisesti ole juurikaan valtaa vaikuttaa omaan elämääsi.

Ja et tajua: enhän minä sitä vastuuta äidin niskoille sysää, vaan äitini on ottanut sen minulta.

ap

Et taida itse tajuta ironiaa tässä vastauksessasi - tämähän oli oikein malliesimerkki juuri siitä vastuun siirtämisestä mistä aiemmassa viestissä oli kyse.

Sinä et tajua, mitä tarkoittaa, kun narsisti toimii ja varastaa toiselta oikeudet omaan tahtoon. Et tajua sitä. Kuvittelet, että mä annoin, jotenkin VALITSIN tämän. En todellakaan valinnut. Mä olisin pärjännyt paljon paremmin jos äitini ois kuollut, kun olin 5, tai edes, kun olin 20v.

ap

Valitset sen joka päivä uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin jatkat tuota äitiisi ripustautumista.

En valitse enää yhtään mitään, tilanne alkoi aikoja sitten ja se ei sitä korjaa, että oisin nyt hiljaa siitä tai en ois vihainen.

ap

Onko tuo äitiisi ripustautuminen sitten mielestäsi jotenkin korjannut tilannetta vuosien varrella?

Enkä minä kyllä ole äitiini ripustautunut, mutta olen kyllä vihannut häntä jo vuosia. Itse olet ripustautuja, niin sekoitat sinun vihaamisesi sinuun ripustautumiseen. Minun elämäni ei ole ripustautunut äitiiini pätkän vertaa, eikä mieheenikään, eikä kehenkään muihin kuin itseeni.

ap

Ja jos äitini hyväksyy sen niin vaan, että minä en pidä häneen yhteyttä, olen häneen erittäin oettynyt. Kyllä kunnon, oikea äiti olisi halunnut yhteydenpidon jatkuvan, jos toinen on satuttanut itsensä ja kouttaisi selvittää, millä on loukannut. Ja kärsisi tunnontuskia siitä, että on loukannut, satuttanut omaa lastaan. Ja siitä, että yhteys katkesi hänen takiaan, kun hänä ei kiinnostanut, kuin oma napa.

ap

Äitini on oikea kunnon mulkero, kun yhteys katkeaa SIIHEN, kun minä olen saanut tarpeekseni hänen tavastaan viis veisata mun tunteista! Jumalauta se kyllä vaati minua siinä tapauksessa hyvittämään toisille ja tekemään, mitä nämä tahtoivat ja katumaan ja syyllistymään ja kaikkea! Itse ei pysty saaatana edes yhtä puhelua soittamaan, missä kysyisi, miten on loukannut ja satuttanut minua! Kyllä on röyhkeä ja itsekeskeinen paská! Ja huonosti kasvatettu!

ap

Mitään tapoja ei ole oppinut, mitä äitinsä on takuulla koittanut sillekin yrittää opettaa! Että jos olet satuttanut jotakuta, niin OLE HYVÄ, KANNA VASTUUSI JA MENE saaaatana selvittämään tekosi! Hyvitä!

ap

Mutta ei! Mulkvisti-paska ei osaa ottaa huomioon keitään muita kuin itsensä!

ap

Mä kerron sen sukulaisille, että mä sain tarpeekseni siitä, ettei se välitä mun tunteistani, niin näkevätpä nekin siinä paskiaisessa yhden vian! Äiti takuulla hajoaa aivan täysin, sen on pakko päästä selvittelemään ja selittelemään, että ei hänessä ollut mitään vikaa, rääk rääk rääääk!

ap

Mä tuhoan sen, mä kerron sen siskolle, että siinä ihmisessä on vikaa, jopa niin pahasti, että mä en voi enää olla häneen yhteydessä. Hän voi, äiti, sitten "meriittinään" kasvattajana kertoa siskopuolelleen, että "niin mutta lapsenipas ei asukaan lastensa kanssa! niin huonosti mä olen hänet maailmaan evästäny.... eikun siis uuuups, mites mä tän nyt muotoilisin siis ööööm...."

Niin, mietipäs se tarkkaan, miten saat säilytettyä siinä virheettömyytesi kasvattajana ja äitinä, kumppaninahan jo epäonnistuit täysin, koska teille tuli ero..... samoin rahaa et ole osannut säästää, luuseri.

ap