Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VII

Vierailija kirjoitti:

Tekisin mielelläni kanssasi tai sinulle ruokaa. En tiedä miksi, mutta luulen että se olisi ominta aluettasi.

Oletko mies?

Vierailija kirjoitti:

Hitot anonymiteeteistä: Ajattelen sua Sanna.

Respect! Itse en uskalla, sillä naisella on melko harvinainen etunimi.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin mielelläni kanssasi tai sinulle ruokaa. En tiedä miksi, mutta luulen että se olisi ominta aluettasi.

Jaa-jaa. En syö kotona samaa tahtia kuin työpaikalla. :D

E kaipaan.

Tunnetko enemmän intohimoa minua kohtaan kuin häntä? Vai olenko enemmänkin vain kiva juttukaveri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kappas, joku poistelee mustasukkaisuuttaan?!?? viestini, jotka ihan varmasti asialliset. 

Vastaus junassa olijalle liikaa yp? 

Hän on jo kotona, tulee aina olemaan ja turvassa minun kanssani, ellei halua välttämättä muuta.  Pidän niin hyvää huolta kuin ikinä voin ja hänen tarvitse pelätä mitään. 

Törkeää viestittelyä, eh? Onko tämä yp uusi tapa pitää palstaa vilkaana? Poistella neutraalit, ei sinulle kohdistetut viestit, että sitä sitten kommentoisi joku näiden "uppoan silmiisi" ja "Olli" jne höpinöiden väliin? Vai käykö kateeksi, että JOKU muu saa VIESTIN?

Sä se hauska olet. Kateellinen jostain anonyymistä viestistä palstalla. No ehkä itse olet. Taidat omia kaikki.

Näemmä poistaa poistamistaan, jänskää. Onko sut nyt huomattu riittävästi, että voi jatkaa trollaamista työssä? Ne terveiset eivät varmasti tavoita lukijaansa täällä, jos rauhottaa mieltä. Heippa, muuta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko enemmän intohimoa minua kohtaan kuin häntä? Vai olenko enemmänkin vain kiva juttukaveri?

Jos olisit kaipaamani mies, niin sinua kohtaan kyllä paljon, paljon enemmän. Enemmän kuin ketään toista kohtaan koskaan ennen. Jospa vielä jonakin päivänä heräteltäisiin yhdessä tätä uinuvaa tulta.

mikä tuossa on se ongelma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja kuluneet kaksi vuotta on olleet monin tavoin elämäni rankimmat, eikä häntä ole kiinnostanut yhtään miten voin tai mikään.

Ei ole kertaakaan kysynyt mitä kuuluu tai mitään, vaikka olisi voinut.

Olisi voinut milloin vaan, mutta ei vaan välitä. Välittää muista. Tai toisesta.

eikö se viesti ole silloin ihan selvä, hän ei välitä sinusta sen enempää kuin jostain tuikituntemattomastakaan. Eikä ketään voi velvoittaa jäämään vellomaan menneisiin, vaan elämä jatkuu kun yksi tapailu saa päätepisteensä, on mahdollisuus uusille suhteille jne.

Siis niinhän se onkin ihan selvä.

Enkä velvoita ketään vellomaan, itsehän tässä vellon ja sitä nämä tekstitkin ovat; henkilökohtaista vellomistani.

En minä näillä ajatuksilla ketään irl ahdistele.

Tuosta tapailun päättymisestä vaan sen verran, että asiat voi hoitaa niin monella tyylillä ja mitä ikinä tekeekään pitäisi asiat hoitaa muita kunnioittavalla tyylillä.

Ja jos ei hoida, voi aina esim. pyytää anteeksi käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Avokonttoreiden kummallinen maailma. Kuuntelet viikosta toiseen, kuinka nainen selittää itsestään ja elämästään eräälle toiselle. Kuulet tahtomattasikin kaiken ja ihastut. Hän muuttuu päivä päivältä tutummaksi sinulle. Tajuat, että teissä on todella paljon samaa.

Ja et kuitenkaan ole hänelle muuta kuin moi moi -mies. Nimesi hän sentään muistaa, mutta ei tiedä sinusta mitään, sillä et uskalla rupatella hänen kanssaan.

Rupatteleeko hän mies- vai naispuoliselle työkaverille?

Itsellä se tilanne, että naiskollega kietonut mieskollegan pauloihinsa ja minä joudun kuuntelemaan aamusta iltaan kaiken, jollen sitten laita luureja päähän.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin mielelläni kanssasi tai sinulle ruokaa. En tiedä miksi, mutta luulen että se olisi ominta aluettasi.

Mistä päättelet niin?

Minustakin olisi mukavaa tehdä ruokaa yhdessä, laittaa ruokaa toiselle tai joskus jopa päästä valmiiseen pöytään. Se olisi luksusta ja nauttisin todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Lohdutonta ja surullista ajatella ilman sinua tulevaisuutta. Lapsilleni olen kuitenkin kaikista tärkein ja rakkain, ero ei siis ole vaihtoehto. Joten tämä kaipaus on elämäniloa syövä ikuinen seuralainen.

En tahdo rikkoa mitään.

Sydämeni on tehnyt päätöksen, siihen kypsyminen on vienyt aikaa, kaikki on tapahtunut pikku hiljaa. Jokin kosketti tosi syvältä, mutta on liikaa sellaisia asioita jotka huutavat varo ja juokse pois.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin mielelläni kanssasi tai sinulle ruokaa. En tiedä miksi, mutta luulen että se olisi ominta aluettasi.

Pidän kokkaamisesta. On kiva kokeilla uusia reseptejä ja soveltaa vähän itsekin. On kiva laittaa yhdessä ruokaa, vaikka usein teen ruoan yksin.

Kaipaan sun seuraasi. Sun kanssasi on niin hyvä olla.

On niin yksinäinen olo

Olin vuosia sitten rakastunut yhteen ja mä luulin että en pystyisi koskaan unohtamaan häntä. Mä pystyin. Samoin käy sinullekin. Me ei koskaan nähdä, sä olet saavuttamattomissa. Ehkä sä olet pelkkää kuvitelmaani siitä millainen sä olet ja en kuitenkaan tunne millainen sä olet.

Voi tumma pitkä sinisilmä A, miten kiusaa kun olet mielessä jatkuvasti mutta lähtökohtien (työstä johtuva(t)) ei voi oikein tehdä asialle mitään..Edes päivittää miten maalausprojektille kuuluu ;) Asianomainen tunnistaa edellisestä jos sattuu lukemaan..

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sun seuraasi. Sun kanssasi on niin hyvä olla.

Niin minäkin ikävöin sinua. Haluan sun luokse.

Anna. Ajattelen edelleen sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avokonttoreiden kummallinen maailma. Kuuntelet viikosta toiseen, kuinka nainen selittää itsestään ja elämästään eräälle toiselle. Kuulet tahtomattasikin kaiken ja ihastut. Hän muuttuu päivä päivältä tutummaksi sinulle. Tajuat, että teissä on todella paljon samaa.

Ja et kuitenkaan ole hänelle muuta kuin moi moi -mies. Nimesi hän sentään muistaa, mutta ei tiedä sinusta mitään, sillä et uskalla rupatella hänen kanssaan.

Rupatteleeko hän mies- vai naispuoliselle työkaverille?

Itsellä se tilanne, että naiskollega kietonut mieskollegan pauloihinsa ja minä joudun kuuntelemaan aamusta iltaan kaiken, jollen sitten laita luureja päähän.

Ok. Entä sinun oma kaipuu?