Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Olen itse pitkässä parisuhteessa, urheilemme ja harrastamme paljon, rakastamme toisiamme ja osoitamme läheisyyttä esim. halaamalla päivittäin paljon, mutta harrastamme seksiä vain kerran pari kuussa. Teemme sitä vain, kun kumpaakin oikeasti haluttaa. Ja yleisesti ottaen se on aivan hhhhelvetin hyvää seksiä, ehkä juuri siitä syystä että kumpikin on täysillä mukana. Ja siitä jää hyvä tunnelma pitkäksi aikaa.

Viimeaikainen keskustelu on saanut minut tuntemaan, että jokin on pielessä. Että mieheni varmasti kärsii salaa tai emme aidosti rakastakaan toisiamme. Vaikka oma kokemus sanoo ihan toista.

Miksi tämä sai alapeukkuja? Kerroin vain asian niinkuin se on..

Koska teillä ei ole kyse haluttomuudesta ja siitä ajan myötä seuraavasta myös ei-seksuaalisen kosketuksen loppumisesta suhteissa, joissa toisella on haluja ja toisella ei.

Puhu miehellesi, jos olet epävarma siitä, onko hän tyytyväinen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen parisuhteessa se haluton osapuoli. Haluja ei ole juuri koskaan ollut, mutta suhteen alussa yritin kovasti haluta. Seksiä harrastamme n. 1 krt/kk, teen sen kun ajattelen että puolisolla on siihen oikeus. Mutta joka kerta vaan tuntuu vain vaikeammalta. Ihmetteln, miten puoliso tyytyy tähän. Minä en haluaisi ollenkaan seksiä, ainoastaan läheisyyttä, mutta läheisyys pelottaa koska sitten puoliso haluaakin aina enemmän. Ennen ajattelin, että ei rakkaimmalle antaminen ilman omaa halua riko, mutta kyllä se mua on rikkonut.

Et halua seksiä keneltäkään vai et vain puolisoltasi? Mielestäni kuvailet tässä nyt ystävyyssuhdetta, jossa on läheisyyttä ja halailua. Sellaista voi hyvinkin olla bestisten välillä. Mitä sydämesi sanoo tähän?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa te, jotka kumppanin liiasta haluttomuudesta tai halukkuudesta ahdistutte, että vain itseään voi muuttaa. Toista ei.

Voi päättää, että hyväksyy tilanteen. Voi päättää muuttaa omaa lähestymistapaa ja toivoa, että se vaikuttaa toiseen. Voi päättää lähteä. Mutta ei voi päättää, että toisen on muututtava minun tarpeideni mukaiseksi.

Juuri näin. 

Seksi on yliarvostettua nykyisin. Siinä ei ole mitään sairasta tai omituista, jos ei halua seksiä.

Minä en ole harrastanut noin kymmeneen vuoteen, enkä aio enää koskaan harrastaakaan, onneksi en elä parisuhteessa, tulisi joku seksuaaliterapeutti sängyn viereen sössöttämään että olen sairas frigidi joka ei ymmärrä että seksi on ihmiselle tarpeellinen toimenpide jota ilman kuolee. levitä raajasi niin pysyt terveenä. lässytilää.

Mä oon aina ollut se haluttomampi osapuoli. Eroon johtaneessa avioliitossani sekä nuoruuden seurusteluissa. Eka kerran tulin jätetyksi 14-vuotiaana asian takia. Eka kertani oli vasta 17-v. Mä en osaa nähdä seksiä ja rakkautta synonyyminä. En vain pysty. Se on melkein toisinpäin. Joku on aina vaille jotain minusta, joku ei voi olla onnellinen jos en "anna" tai jonku koko viikon mielentila riippuu siitä mikä mulla on jalkovälissä. 10 v. Avioliitto tais traumatisoida mut lopullisesti.

Tiiättekö mikä mulle ois suurinta rakkautta? Että joku sanois mulle että rakastan sua ja haluan olla sun kanssa ja lähelläsi VAIKKEI meillä koskaan olisi seksiä. Sillä SINÄ ihmisenä riität.

Oon siis tyytyväinen nyt yksin. Mutta kun ikää tulee, oishan se hienoa että ois joskus kumppani, elämän jakaja ja tuki toinen toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on yliarvostettua nykyisin. Siinä ei ole mitään sairasta tai omituista, jos ei halua seksiä.

Minä en ole harrastanut noin kymmeneen vuoteen, enkä aio enää koskaan harrastaakaan, onneksi en elä parisuhteessa, tulisi joku seksuaaliterapeutti sängyn viereen sössöttämään että olen sairas frigidi joka ei ymmärrä että seksi on ihmiselle tarpeellinen toimenpide jota ilman kuolee. levitä raajasi niin pysyt terveenä. lässytilää.

Niin ne ihmiset on erilaisia. Mulle tulee seksin jälkeen levollinen, hyvä olo. Posket punoittaa ja onnellinen hyvästä puolisosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Yhdessä ollaan muunkin takia kuin seksin.

On väärin tehdä seksuaalisia tekoja kenellekään kun ei itse halua. Se että on parisuhde, ei tarkoita että siinä pitäisi olla aina reikänä toiselle.

Kerran annoin miehelle kun en halunnut eikä mies ole toista kertaa sitä tehnyt. Sen jälkeen vaadin myös itse että minun pitäisi myös kiihoittua hänestä.

Jos vain toinen tahtoo seksiä, voi panna yksin.

Mutta toisen kanssa seksiin, siihen kuuluu molemmilla olla halu.

Jos annat miehelle aina kun se haluaa ja se määrittelee suhteenne niin tuo on vaan säälittävää. Tai ehkä sinulla on silti matka vielä siihen kun ET halua seksiä. Eli mies tulee ehdottamaan ja sinä nyt kuitenkin innostut siitä ja tässä kirjoitat "kun haluttomana olet antanut" vaikkei asia ollenkaan ollut niin.

Puhutaan siis oikeasti siitä kun et halua seksiä, et todellakaan halua. Ja itsestäsi piittaamatta, kuivana ja väsyneenä vaan avaat jalat että mies saa..

Vinkki: miehen voi tyydyttää muillakin tavoin kuin "avaamalla jalat".

Meidän suhteen yksi kulmakiviä on se, että huolehdimme toistemme seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä. Ilmankos meidän liitto on pysynyt hyvänä ja onnellisena yli 20 vuotta.

Mutta jos ei yhtään huvita, se avaa jalat, liukkaria ja ajattelee vaikka kevätistutuksia on ylivoimaisesti helpoin tapa.

Vierailija kirjoitti:

Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.

Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.

Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.

Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.

Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.

Koska on normaalia haluta seksiä. Parisuhteeseen kuulu seksi ihan samalla lailla kuin puhuminenkin.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Seksi ilman haluja on väkivaltaa. Se rikkoo ihmistä.

Parisuhde ilman seksiä ei ole mikään parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Eli jos kumppanisi ei halua puhua kanssasi kuukauteen niin se sopii sinulle sillä onhan ihmiset erilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Yhdessä ollaan muunkin takia kuin seksin.

On väärin tehdä seksuaalisia tekoja kenellekään kun ei itse halua. Se että on parisuhde, ei tarkoita että siinä pitäisi olla aina reikänä toiselle.

Kerran annoin miehelle kun en halunnut eikä mies ole toista kertaa sitä tehnyt. Sen jälkeen vaadin myös itse että minun pitäisi myös kiihoittua hänestä.

Jos vain toinen tahtoo seksiä, voi panna yksin.

Mutta toisen kanssa seksiin, siihen kuuluu molemmilla olla halu.

Jos annat miehelle aina kun se haluaa ja se määrittelee suhteenne niin tuo on vaan säälittävää. Tai ehkä sinulla on silti matka vielä siihen kun ET halua seksiä. Eli mies tulee ehdottamaan ja sinä nyt kuitenkin innostut siitä ja tässä kirjoitat "kun haluttomana olet antanut" vaikkei asia ollenkaan ollut niin.

Puhutaan siis oikeasti siitä kun et halua seksiä, et todellakaan halua. Ja itsestäsi piittaamatta, kuivana ja väsyneenä vaan avaat jalat että mies saa..

Vinkki: miehen voi tyydyttää muillakin tavoin kuin "avaamalla jalat".

Meidän suhteen yksi kulmakiviä on se, että huolehdimme toistemme seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä. Ilmankos meidän liitto on pysynyt hyvänä ja onnellisena yli 20 vuotta.

Mutta jos ei yhtään huvita, se avaa jalat, liukkaria ja ajattelee vaikka kevätistutuksia on ylivoimaisesti helpoin tapa.

Liukkarit ei kyllä kuulu normaaliin seksiin(paitsi ehkä vanhoilla, mutta onko se sitten enää normaalia seksiä, jos mies tarvii viagaraa ja nainen liukkaria, kun kummankaan vehkeet ei enää kunnolla toimi). Voihan se olla "helpoin "tapa jonkin aikaa, mutta kyllä se vaan niin on, että jos joutuu jatkuvasti panemaan ilman omaa hakua, ihminen rikkoutuu.  meillä mies on varmaan liiankin innokas sänkyhommissa ja monesti on joutunut itse taipumaan, vaikkei ole yhtään haluttanut. Jälkeenpäin on todella käytetty ja kurja olo. Itse en ikinä painostaisi rakasta ihmistä seksiin, enkä itseasiassa ketään ihmistä. En haluaisi seksiä, jossa toinenkin osapuoli ei ole vapaaehtoisesti ja täysillä mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

Kun menee parisuhteeseen, ei välttämättä voi tietää, miten se parisuhde ja seksi kehittyy. Kuka oikeasti kieltäytyy hyvästä seksistä, josta saa mielihyvää. Mutta jos seksi pikkuhiljaa muuttuu sellaiseksi, että se on kaksi vetoa ja mies laukeaa, itse jäät nuolemaan näppejäsi kerta toisen jälkeen, niin kauanko se kiinnostaa. Kauanko jaksaa olla kiinnostunut asiasta, josta ei koskaan saa muuta, kuin pettymyksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Yhdessä ollaan muunkin takia kuin seksin.

On väärin tehdä seksuaalisia tekoja kenellekään kun ei itse halua. Se että on parisuhde, ei tarkoita että siinä pitäisi olla aina reikänä toiselle.

Kerran annoin miehelle kun en halunnut eikä mies ole toista kertaa sitä tehnyt. Sen jälkeen vaadin myös itse että minun pitäisi myös kiihoittua hänestä.

Jos vain toinen tahtoo seksiä, voi panna yksin.

Mutta toisen kanssa seksiin, siihen kuuluu molemmilla olla halu.

Jos annat miehelle aina kun se haluaa ja se määrittelee suhteenne niin tuo on vaan säälittävää. Tai ehkä sinulla on silti matka vielä siihen kun ET halua seksiä. Eli mies tulee ehdottamaan ja sinä nyt kuitenkin innostut siitä ja tässä kirjoitat "kun haluttomana olet antanut" vaikkei asia ollenkaan ollut niin.

Puhutaan siis oikeasti siitä kun et halua seksiä, et todellakaan halua. Ja itsestäsi piittaamatta, kuivana ja väsyneenä vaan avaat jalat että mies saa..

Vinkki: miehen voi tyydyttää muillakin tavoin kuin "avaamalla jalat".

Meidän suhteen yksi kulmakiviä on se, että huolehdimme toistemme seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä. Ilmankos meidän liitto on pysynyt hyvänä ja onnellisena yli 20 vuotta.

Mutta jos ei yhtään huvita, se avaa jalat, liukkaria ja ajattelee vaikka kevätistutuksia on ylivoimaisesti helpoin tapa.

Liukkarit ei kyllä kuulu normaaliin seksiin(paitsi ehkä vanhoilla, mutta onko se sitten enää normaalia seksiä, jos mies tarvii viagaraa ja nainen liukkaria, kun kummankaan vehkeet ei enää kunnolla toimi). Voihan se olla "helpoin "tapa jonkin aikaa, mutta kyllä se vaan niin on, että jos joutuu jatkuvasti panemaan ilman omaa hakua, ihminen rikkoutuu.  meillä mies on varmaan liiankin innokas sänkyhommissa ja monesti on joutunut itse taipumaan, vaikkei ole yhtään haluttanut. Jälkeenpäin on todella käytetty ja kurja olo. Itse en ikinä painostaisi rakasta ihmistä seksiin, enkä itseasiassa ketään ihmistä. En haluaisi seksiä, jossa toinenkin osapuoli ei ole vapaaehtoisesti ja täysillä mukana. 

Niin, olen tuosta samaa mieltä, että vastentahtoinen jalkojen avaaminen tekee lähinnä sen, että ei tee sen vertaakaan mieli. Ja ihmettelen kuka sellaista haluaisi ja vaatisi kumppaniltaan, koska parisuhteessa "kuuluu tyydyttää toisen tarpeet".

Sanoin vaan kommenttini, koska mielestäni vaikka suuseksin antaminen tai käsin tyydyttäminen haluttomana on vielä vaikeampaa ja alentavampaa.

Liukkaria sen sijaan saattaa kyllä väliin tarvita, vaikka olisi halukaskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.

Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.

Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.

Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.

Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.

Koska on normaalia haluta seksiä. Parisuhteeseen kuulu seksi ihan samalla lailla kuin puhuminenkin.

En vertaisi puhumista seksiin. Puhuminen kuuluu lähes jokaiseen ihmissuhteeseen olennaisena osana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

Kun menee parisuhteeseen, ei välttämättä voi tietää, miten se parisuhde ja seksi kehittyy. Kuka oikeasti kieltäytyy hyvästä seksistä, josta saa mielihyvää. Mutta jos seksi pikkuhiljaa muuttuu sellaiseksi, että se on kaksi vetoa ja mies laukeaa, itse jäät nuolemaan näppejäsi kerta toisen jälkeen, niin kauanko se kiinnostaa. Kauanko jaksaa olla kiinnostunut asiasta, josta ei koskaan saa muuta, kuin pettymyksen. 

Nämähän ovatkin ilmiselviä tapauksia. On syy miksi ei kiinnosta. Oletan että asiasta on kerrottu oma-aloitteisesti, pyydetty toisenlaista seksiä, eikä vain lopetettu seksiä. Oletan, ettei kumppanin käytös silti muuttunut. Oletan, että haluton silti haluaisi, jos seksi olisi parempaa. 

Mutta entäs sitten tapaukset, joissa ei ole mitään selvää syytä. Haluton ei puhu asiasta, on tyytyväinen elämäänsä. Vastailee välttelevästi vuodesta toiseen, kun asian ottaa esille. 

Ja mitä sairauksiin tulee, niin millainen parisuhde sitten oli ennen sairastumista. Oliko seksiä ja rakkautta normaalisti silloin. Vai oliko parisuhde itse asiassa kuollut jo vuosia(kymmeniä) sitten, eikä sairastuminen itse asiassa aiheuttanutkaan haluttomuutta. Tuli vain uusi syy seksittömyydelle.  En tarkoita vieraissa käymistä kuitenkaan. Mutta vaikuttanee siihen, hoidetaanko sairasta puolisoa enemmän velvollisuus motivaattorina, vai rakkaus. 

Niin, ja jos huono seksi on syy seksin loppumiseen, niin ei kai se halutonkaan tyytyväinen ole. En minä ainakaan olisi, vaan kärsisin itsekin sitten seksin puutteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Ei on jonkinlainen normaalitila on sittenkin olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa puhut. Ehkä tuokin näkökulma joskus vielä pääsee esille. Sinänsä minusta on hyvä, että libidojen erilaisuudesta voidaan puhua ja hakea apua haluttomuuteen. Sekin on parempi kuin aiempi täysi vaikeneminen aiheesta.

Totta. Hyvä, että asiasta voi puhua. Mutta edelleen minua häiritsee se, että vika on aina sen haluttomamman, vaikka mitään "normaalitilaa" ei ole olemassa.

Tämä on vähän sama juttu kuin väitettäisiin, että kaikkien kuuluu olla hyvin sosiaalisia ja viihtyä ihmisten parissa, ja jos ei ole, se on ongelma, jota pitää hoitaa. Hups... niin tosiaan moni ajatteleekin....

Tasapäistämistä tämä on. Ei tajuta sitä, että ihmiset ovat syntyjään erilaisia. On seksuaalisia, on sosiaalisia, on vilkkaita, on rauhallisia, on helposti tulituvia jne.

Ap

Normaalin synynyymina voisi pitää yleistä, keskivertoa. On sitten aivan eri asia, onko se normaali tai keskiverto hyvä vai huono asia.

Kuten muutkin ovat todenneet, ongelma ei ole haluttomuus vaan halujen kohtaamattomuus. Nymfomaanin ei kannata alkaa seurustelemaan aseksuaalin kanssa, sehän on sevää.

Ongelman aiheuttaa yleensä toisen haluissa tapahtunut muutos. Nyt yritetään selittää, että se on ihan hyväksyttävää. Jos minä suhteen alussa tein kotitöitä ja hoisin lapsia, mutta sitten kyllästyin, onko se hyväksyttävää?

Niin, onko sinusta seksi samanlainen pakollinen kotityö kuin seksi? Ei ole.

Enemmänkin hakisin syitä muutokselle ja yrittäisin hoitaa niitä. Samalla siis molempia osapuolia, eikä niin kuten nyt, että se on sen haluttoman "vika".

Monesti se haluton kokee sen aivan yhtä lailla ongelmaksi, jos kyse siis on muutoksesta aikaisempaan. Siinä ei vonkaaminen ja syyllistäminen auta yhtään, päinvastoin.

Ap

Halutonhan ei juuri koe mitään ongelmaa.

Kyllä kun parisuhteeseen menee niin silloin antaa myös lupauksen seksistä. Ei voi samaan aikaan vaatia uskollisuutta ja samaan aikaan kieltäytyä seksistä.

No kyllä parisuhteeseen kuuluu seksi jossain määrin, mutta esimerkiksi päivittäin vaatiminen tai useita kertoja viikossa ei mitenkään kuulu tähän määritelmään. Tai sen demonisointi, että satunnaiset pidemmät ilman seksiä ovat pitkässä suhteessa ihan normaaleja.

Jos kummatkin on terveitä niin ei ole normaalia olla pitkään ilman seksiä.