Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,

Vierailija kirjoitti:

Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.

Teoriassa kauhean kiva ajatus, mutta moniko tuohon pystyy? Jos avoin suhde olisi ihmiselle kauhean luonnollinen ja mukava juttu, niin eiköhän sellaiset olisi yleisempiä. Seksi ja tennis nyt vaan eivät ole aivan toisiinsa verrannollisia asioita ja tiedät sen itsekin. Seksiin liittyy useimmilla vahva intiimiys, se on sitä samaa intiimiyttä ja läheisyyttä mitä parisuhteessa muutenkin on, ja tuollaisen intiimiyden jakaminen toisen kanssa tuntuisi useimmista pahalta, vaikka tuo teoriassa oliskin kovin näppärä idea (ja toimiihan se kai joillakin).

Ja mä luulen, että moni voisi olla mustasukkainen ja pahalla mielellä jo siitäkin, jos ukko alkaisi muutaman kerran viikossa harrastamaan sitä tennistä jonkun annakournikovan kanssa, saati sitten jos ukko alkaisi muutaman kerran viikossa harrastamaan seksiä tämän kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?

Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.

Yhdessä ollaan muunkin takia kuin seksin.

On väärin tehdä seksuaalisia tekoja kenellekään kun ei itse halua. Se että on parisuhde, ei tarkoita että siinä pitäisi olla aina reikänä toiselle.

Kerran annoin miehelle kun en halunnut eikä mies ole toista kertaa sitä tehnyt. Sen jälkeen vaadin myös itse että minun pitäisi myös kiihoittua hänestä.

Jos vain toinen tahtoo seksiä, voi panna yksin.

Mutta toisen kanssa seksiin, siihen kuuluu molemmilla olla halu.

Jos annat miehelle aina kun se haluaa ja se määrittelee suhteenne niin tuo on vaan säälittävää. Tai ehkä sinulla on silti matka vielä siihen kun ET halua seksiä. Eli mies tulee ehdottamaan ja sinä nyt kuitenkin innostut siitä ja tässä kirjoitat "kun haluttomana olet antanut" vaikkei asia ollenkaan ollut niin.

Puhutaan siis oikeasti siitä kun et halua seksiä, et todellakaan halua. Ja itsestäsi piittaamatta, kuivana ja väsyneenä vaan avaat jalat että mies saa..

Vinkki: miehen voi tyydyttää muillakin tavoin kuin "avaamalla jalat".

Meidän suhteen yksi kulmakiviä on se, että huolehdimme toistemme seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä. Ilmankos meidän liitto on pysynyt hyvänä ja onnellisena yli 20 vuotta.

En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).

Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.

Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?

(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.

Teoriassa kauhean kiva ajatus, mutta moniko tuohon pystyy? Jos avoin suhde olisi ihmiselle kauhean luonnollinen ja mukava juttu, niin eiköhän sellaiset olisi yleisempiä. Seksi ja tennis nyt vaan eivät ole aivan toisiinsa verrannollisia asioita ja tiedät sen itsekin. Seksiin liittyy useimmilla vahva intiimiys, se on sitä samaa intiimiyttä ja läheisyyttä mitä parisuhteessa muutenkin on, ja tuollaisen intiimiyden jakaminen toisen kanssa tuntuisi useimmista pahalta, vaikka tuo teoriassa oliskin kovin näppärä idea (ja toimiihan se kai joillakin).

Ja mä luulen, että moni voisi olla mustasukkainen ja pahalla mielellä jo siitäkin, jos ukko alkaisi muutaman kerran viikossa harrastamaan sitä tennistä jonkun annakournikovan kanssa, saati sitten jos ukko alkaisi muutaman kerran viikossa harrastamaan seksiä tämän kanssa :D

Niin, en tiedä onko se enemmän kulttuurisidonnainen tapa ja opittu arvomaailma mikä tuota yksiavioisuutta promotoi. Onhan maailmassa tälläkin hetkellä kulttuureja, joissa moniavioisuus on sallittua. Maailmassa on ollut kulttuureita, joissa ryhmäavioliitot olivat normi (en ole varma onko enää). Yleensähän nuo on tyssänneet siihen, että miehet ovat pyrkineet kontrolloimaan naisten seksuaalisuutta. Lisäksi uskonnot ovat tietysti myös sekoittaneet soppaa. Olen myös viettänyt aikaa parinvaihtajien kanssa, ja ovat kyllä vaikuttaneet usein hyvinkin rakastuneilta ja onnellisilta. Varmaan taustalla erittäin hyvä ja suvaitseva parisuhde kun voidaan olla noin avoimia omien toiveiden suhteen. Itse ehkä näkisin ideaalina suhteen, jossa voisi olla niin luottavainen ja varma että seksi muiden kanssa ei olisi mikään maailmaloppu.

Turha kai ketään on syyllistää. Harvemmin kuitenkaan nuo hyvin poikkeavat halut liitoissa johtavat muuhun kuin eroon tai toisen (tai kummankin) katkeroitumiseen.  Seksi kuitenkin erittäin iso osa parisuhdetta - ja sellainen osa mitä ihmiset eivät yleensä halua muilta kuin siltä omalta rakkaalta kumppanilta. 

Ai niin. Seksi voi olla intiimiä ja syvää tunneyhteyttä sekä rakkauden huumaa. Seksi voi olla myös hauskaa urheilua jossa palkintona orgasmi. Ensimmäiseen tarvitaan rakas, jälkimmäiseen sopiva kaveri. Kummankinlaista olen harrastanut ja kumpikin kelpaa mulle.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).

Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.

Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?

(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)

Ei seksi ole vain orgasmi. Se on kiimaa ja halua. Se on eritteitä ja ääniä ja hajuja. Se on se kiihkeä tilanne kun revitään vaatteet pois ja nus*itaan menemään silmät kiiluen. Runkkaaminen taas on runkkaamista. Ei seksiin tarvita rakkautta, rakasteluun tarvitaan rakkautta. Ymmärrän, että jotkut pitävät sitä seksissäkin välttämättömänä. Itse olen harrastanut varsin tyydyttävää seksiä myös ihmisten kanssa joista pidän, mutta joita en rakasta. Toki se on kivempaa silloin kun on tunteita pelissä. Se vaan ei aina ole vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Niin turhan on se typerin catch 22. "En halua harrastaa kanssasi seksiä, mutta koska olemme pari, et saa harrastaa seksiä muidenkaan kanssa tai olet pettäjä". Itse uskon, että kaikilla pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan itselle mielekkäällä tavalla.

Tottakai kompromissit ja joustaminenkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta onko oikein pakottaa joku harrastamaan seksiä 20v ajan kolme kertaa viikossa vaikka se tuntuu vastenmieliseltä? Onko toisaalta oikein pakottaa joku selibaattiin 20v ajaksi vaikka haluja riittäisi vaikka päivittäiseen puuhailuun?

Kuitenkin yhteiskunnan normit kasvattavat meidät kuvittelemaan että seksi, oli sitä tai ei, määrittää parisuhteen ja muiden kanssa harrastettu seksi on välttämättä parisuhteen uhka ja vihollinen. Suhde jossa halut ei kohtaa mitenkään on aika tuhoon tuomittu suhde kuitenkin, tai ainakin tyytymättömyyden lähde molemmille osapuolille.

Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.

Siksi että minulle seksi on rakkautta, ei mitään tennistä. Jos ei ole rakkautta, ei ole seksiä, sillä siisti. Jos olisin sinkku niin pärjäisin ihan hyvin, vaikka kaipaisin seksiä ja läheisyyttä, mutta kun siinä rinnalla ei olisi sitä rakasta joka pihtaa rakkauttaan, ei se tuntuisi niin pahalta.

Mieheni aikoinaan sanoi että meillä tulee olemaan kaksi kertaa viikossa seksiä. No ei ollut. Oli syitä tai ei. En minä olisi häneen antanut itseni rakastua jos olisin tämän tiennyt.

Nii no sähän nyt selkeästi oletkin suhteessa ihan väärän ihmisen kanssa. Itse tiedän kyll tapauksia, missä halukkaampi osapuoli kaipaisi nimenomaan seksiä. Vaikka sitten rakastajan tai rakastajattaren kanssa. Monesti nämä suhteet missä kärvistellän pakkoselibaatissa on muuten toimivia (olisi muuten tietenkin jo erottu), joten siksi niissä pysytään. Haluttomalle osapuolelle ei kuitenkaan yleensä vapaa suhde sovi, eli jos hän ei halua, kukaan ei saa. Eikö sitä seksitöntä läheisyyttä ole helpompi saada ja antaa jos libido on tyydytetty? Itselleni ainakin on sula mahdottomuus vain halailla ja pussailla jos en ole seksuaalisesti tyydytetty. Toisaalta jos on saanut rakastajalta hyvät kyydit aiemmin, voisi varmaan olla ihan kiva mennä miehen viereen ja olla vaan sylikkäin.

Niin, kyllä olen eroa miettinyt, ja aina sitten ne ajatukset häviää kun rakastellaan. Rakastan miestäni kuitenkin ja tuntuu tosi pahalta luopua siitä, olen liian toiveikas, aina uskon miestä kun hän sanoo että joo kyllä nyt harrastetaan seksiä useammin, sitten tulee neljän viikon influenssa ja se on siinä. Jos seksiä saisi varmasti kerran kuussa ja halailua ja suutelemista edes kerran viikossa, pystyisin olemaan kärsimättä suuremmin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).

Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.

Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?

(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)

Se rakastelu ja masturbaatio eroaa siinä että se orgasmi tuntuu täysin erilaiselta, niitä ei voi edes verrata keskenään. Ja rakastella voi vain rakkaan kanssa. Jos seksi olisi kaikkien vieraiden ihmistenkin kanssa yhtä hyvää kuin rakastelu rakkaan kanssa, miksi kukaan on parisuhteessa? Sen seksin voisi hoitaa maksullisissa ja elää onnellisena yksin tai ystävän kanssa tai vaikka sukulaisen, sisaruksen, serkun jne.

Mutta kun yleensähän siinä käy niin, että ekat puoli vuotta seksiä on kolme kertaa päivässä ja yllättäen sitten kun ollaan muutettu yhteen ja laitettu pulla uuniin alkaakin toinen osapuoli olla haluton. Ensin halutonta ymmärretään, koska siihen on kaiken maailman syitä, ja tämähän on vain vaihe. Kunnes lopulta huomataan, että se vaihe on kestänyt kymmenen vuotta. Vieläkinkö sitä halutonta ja hänen näkökulmaansa pitäisi ymmärtää? Vai joko saa alkaa ns. ketuttamaan?

Tällainen on siis tilanne omalla kohdallani. Toki asian voisi hoitaa myös niin päin että omat halut lopetettaisiin jollain lääkkeellä tms, olisin valmis mihin vain että olisi yhtä leppoisa olla ilman seksiä kuin tuolla toisella osapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).

Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.

Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?

(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)

Se rakastelu ja masturbaatio eroaa siinä että se orgasmi tuntuu täysin erilaiselta, niitä ei voi edes verrata keskenään. Ja rakastella voi vain rakkaan kanssa. Jos seksi olisi kaikkien vieraiden ihmistenkin kanssa yhtä hyvää kuin rakastelu rakkaan kanssa, miksi kukaan on parisuhteessa? Sen seksin voisi hoitaa maksullisissa ja elää onnellisena yksin tai ystävän kanssa tai vaikka sukulaisen, sisaruksen, serkun jne.

Ja jos masturbointi tuntuisi yhtä hyvälle kuin seksi vieraan kanssa, ei kukaan jaksaisi viilettää yössä tai pelata Tinderiä, vaan istuisivat illat pitkät kotona käsi pöksyissä.

Oletko tosissasi siinä, ettei parisuhteessa ole muuta hyvää kuin seksi? Miksi nämä seksuaalisesti kohtaamattomat sitten kiusaavat toisiaan? Eroaisivat ja muutaisivat ystäviensä luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua, pitää antaa sen halukkaan hakea tyydytys muualta.

Minulle seksi on elinehto. Miehistäni ei ole ollut siihen siinä määrin kuin haluaisin, enkä sentään enempää tarvitsisi kuin kunnolla kerran vuorokaudessa.

Jostain syystä naisen halu on kummallista ja tabu, mutta "saamaton" mies ajaa ihan ymmärrettävästi (???) naisten päälle autolla. Minä en kuitenkaan tapa, raiskaa tai syyllistä ketään.

Tasan ei käy nallekarkit.

Tässä tulee hyvin ilmi se, kuinka jollekin haluttomuutta on jo se, että haluaa ” vain” muutaman kerran viikossa. Minulle tuo päivittäinen seksi taas kuulostaa täysin utopistiselta ja ahdistavaltakin. Itselle riittää pari kertaa kuussa, enkä koe olevani haluton. Onneksi mies on samoilla linjoilla.

Kun jätin hirmonaalisen ehkäisyn hetkeksi, mullakin nousi tosin halut ihan uusiin svääreihin, mutta en tuntenut olevani silloin normaali tai ajattelevani järkevästi. Oli todella outoa, että seksi vei niin paljon tilaa ajatuksista, ja kun ehkäisy palasi. olo oli helpottunut kun pystyn jälleen keskittymään hiukan tärkeämpiin asioihin. En tiedä sitten että onko se oikeasti se tavoitetilanne, tai jonkun muun normaali. Ilmeisesti.

Väität siis, että ihmiset jotka ajattelevat yhtä paljon seksiä kuin sinä jätettyäsi hormonaalisen ehkäisyn ovat autoja. Ihmettelen kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Niin turhan on se typerin catch 22. "En halua harrastaa kanssasi seksiä, mutta koska olemme pari, et saa harrastaa seksiä muidenkaan kanssa tai olet pettäjä". Itse uskon, että kaikilla pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan itselle mielekkäällä tavalla.

Tottakai kompromissit ja joustaminenkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta onko oikein pakottaa joku harrastamaan seksiä 20v ajan kolme kertaa viikossa vaikka se tuntuu vastenmieliseltä? Onko toisaalta oikein pakottaa joku selibaattiin 20v ajaksi vaikka haluja riittäisi vaikka päivittäiseen puuhailuun?

Kuitenkin yhteiskunnan normit kasvattavat meidät kuvittelemaan että seksi, oli sitä tai ei, määrittää parisuhteen ja muiden kanssa harrastettu seksi on välttämättä parisuhteen uhka ja vihollinen. Suhde jossa halut ei kohtaa mitenkään on aika tuhoon tuomittu suhde kuitenkin, tai ainakin tyytymättömyyden lähde molemmille osapuolille.

Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.

Siksi että minulle seksi on rakkautta, ei mitään tennistä. Jos ei ole rakkautta, ei ole seksiä, sillä siisti. Jos olisin sinkku niin pärjäisin ihan hyvin, vaikka kaipaisin seksiä ja läheisyyttä, mutta kun siinä rinnalla ei olisi sitä rakasta joka pihtaa rakkauttaan, ei se tuntuisi niin pahalta.

Mieheni aikoinaan sanoi että meillä tulee olemaan kaksi kertaa viikossa seksiä. No ei ollut. Oli syitä tai ei. En minä olisi häneen antanut itseni rakastua jos olisin tämän tiennyt.

Nii no sähän nyt selkeästi oletkin suhteessa ihan väärän ihmisen kanssa. Itse tiedän kyll tapauksia, missä halukkaampi osapuoli kaipaisi nimenomaan seksiä. Vaikka sitten rakastajan tai rakastajattaren kanssa. Monesti nämä suhteet missä kärvistellän pakkoselibaatissa on muuten toimivia (olisi muuten tietenkin jo erottu), joten siksi niissä pysytään. Haluttomalle osapuolelle ei kuitenkaan yleensä vapaa suhde sovi, eli jos hän ei halua, kukaan ei saa. Eikö sitä seksitöntä läheisyyttä ole helpompi saada ja antaa jos libido on tyydytetty? Itselleni ainakin on sula mahdottomuus vain halailla ja pussailla jos en ole seksuaalisesti tyydytetty. Toisaalta jos on saanut rakastajalta hyvät kyydit aiemmin, voisi varmaan olla ihan kiva mennä miehen viereen ja olla vaan sylikkäin.

Niin, kyllä olen eroa miettinyt, ja aina sitten ne ajatukset häviää kun rakastellaan. Rakastan miestäni kuitenkin ja tuntuu tosi pahalta luopua siitä, olen liian toiveikas, aina uskon miestä kun hän sanoo että joo kyllä nyt harrastetaan seksiä useammin, sitten tulee neljän viikon influenssa ja se on siinä. Jos seksiä saisi varmasti kerran kuussa ja halailua ja suutelemista edes kerran viikossa, pystyisin olemaan kärsimättä suuremmin.

Hmm. Jätä se. Ihmisillä on taipumus haluta sitä mitä ne ei saa. Älä ole se joka kinuaa, ole se jota sen pitää kinuta. Tai seksuaaliterapia. Tai sitten kokeilet itsellesi kemiallista kastraatiota. Tai vaan kärsit. Onhan sulla noita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Maailma on tällä hetkellä melkoisen yliseksualisoitunut.

Minusta maailma ei ole yliseksualisoitunut, vaan ennemminkin nyt olemme ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa voimme oikeasti päättää seksiin liittyvistä asioista entistä enemmän itse, ilman, että väliin tulee raskauden pelko, ahtaat yhteisölliset normit tai vaikka jumalausko.

Samalla tavalla ruoan kanssa. Voimme oikeasti harrastaa monipuolisia kulinaristisia kokeiluja ihan tavallisina ihmisinä. Vielä vain noin 3 sukupolvea taaksepäin olisimme huonossa tapauksessa järsineet puun kuorta, parhaassa tapauksessa tikkusuolaista silakkaa ja kuivaa leivänkannikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei seksi ole vain orgasmi. Se on kiimaa ja halua. Se on eritteitä ja ääniä ja hajuja. Se on se kiihkeä tilanne kun revitään vaatteet pois ja nus*itaan menemään silmät kiiluen. Runkkaaminen taas on runkkaamista.

Oikeesti, yök mikä kuvailu. :D Minä sanoisin vaan että tuntuu mukavalta kun on "täytettä" sisällä, mutta ehkä en vaan ole (noin) kovin seksuaalinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).

Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.

Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?

(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)

Se rakastelu ja masturbaatio eroaa siinä että se orgasmi tuntuu täysin erilaiselta, niitä ei voi edes verrata keskenään. Ja rakastella voi vain rakkaan kanssa. Jos seksi olisi kaikkien vieraiden ihmistenkin kanssa yhtä hyvää kuin rakastelu rakkaan kanssa, miksi kukaan on parisuhteessa? Sen seksin voisi hoitaa maksullisissa ja elää onnellisena yksin tai ystävän kanssa tai vaikka sukulaisen, sisaruksen, serkun jne.

Ja jos masturbointi tuntuisi yhtä hyvälle kuin seksi vieraan kanssa, ei kukaan jaksaisi viilettää yössä tai pelata Tinderiä, vaan istuisivat illat pitkät kotona käsi pöksyissä.

Oletko tosissasi siinä, ettei parisuhteessa ole muuta hyvää kuin seksi? Miksi nämä seksuaalisesti kohtaamattomat sitten kiusaavat toisiaan? Eroaisivat ja muutaisivat ystäviensä luokse.

En ole koskaan kuvitellutkaan harrastavani seksiä vieraan kanssa, joten en ymmärrä miten se tuntuisikaan juuri muulta kuin oma käsi pöksyissä, kaipa siinä tinderöinnissä on muuta jännitystä sitten, mutta en usko että seksi on kovin antoisaa henkisellä puolella. 

Minä esimerkiksi en ole mieheni kanssa sen takia että hän on niin mukava ihminen, ennen olikin, nykyään on ärtyisä ukko suurimman osan aikaa, kyllä se seksuaalinen kipinä ja rakkaus meitä pitää yhdessä, mun osaltani, ehkä mies on vain tottumuksesta ja kun ei yksinkään haluaisi olla. Väittää kyllä että rakastaa minua ja että olen hänelle kaikki. Toki molemmille lapset on tärkeimmät asiat maailmassa, mutta en ole valmis lasten takia olemaan rakkaudettomassa liitossa. Rakastelu on se juttu mikä saa mut tuntemaan rakkautta ja tuntemaan itseni rakastetuksi, sehän on se lähes ainoa aika kun mies minua koskettaa vapaaehtoisesti ja rakastavaksi. Sen rakastelun tuoman onnen tunteen voimalla jaksan arkea, ja se ottaa koville jos rakastelua on liian harvoin, silloin muu arki ja sen tuoma stressi käy liian painavaksi kantaa kun tuntuu että sitä tekee yksin ja mies tuntuu lähinnä vieraalta suht ärsyttävältä ukolta mikä asuu meillä. Jos rakastelua olisi useammin tunnistaisin sen rakkaani paremmin arjessakin, voisin helposti koska vaan palauttaa mieleeni miltä hänen kosketuksensa tuntuu, miltä hänen ihonsa tuntuu käteni alla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.

Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.

Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.

No en todellakaan sanonut.

Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?

Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."

Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.

Ap

Niin turhan on se typerin catch 22. "En halua harrastaa kanssasi seksiä, mutta koska olemme pari, et saa harrastaa seksiä muidenkaan kanssa tai olet pettäjä". Itse uskon, että kaikilla pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan itselle mielekkäällä tavalla.

Tottakai kompromissit ja joustaminenkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta onko oikein pakottaa joku harrastamaan seksiä 20v ajan kolme kertaa viikossa vaikka se tuntuu vastenmieliseltä? Onko toisaalta oikein pakottaa joku selibaattiin 20v ajaksi vaikka haluja riittäisi vaikka päivittäiseen puuhailuun?

Kuitenkin yhteiskunnan normit kasvattavat meidät kuvittelemaan että seksi, oli sitä tai ei, määrittää parisuhteen ja muiden kanssa harrastettu seksi on välttämättä parisuhteen uhka ja vihollinen. Suhde jossa halut ei kohtaa mitenkään on aika tuhoon tuomittu suhde kuitenkin, tai ainakin tyytymättömyyden lähde molemmille osapuolille.

Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.

Siksi että minulle seksi on rakkautta, ei mitään tennistä. Jos ei ole rakkautta, ei ole seksiä, sillä siisti. Jos olisin sinkku niin pärjäisin ihan hyvin, vaikka kaipaisin seksiä ja läheisyyttä, mutta kun siinä rinnalla ei olisi sitä rakasta joka pihtaa rakkauttaan, ei se tuntuisi niin pahalta.

Mieheni aikoinaan sanoi että meillä tulee olemaan kaksi kertaa viikossa seksiä. No ei ollut. Oli syitä tai ei. En minä olisi häneen antanut itseni rakastua jos olisin tämän tiennyt.

Nii no sähän nyt selkeästi oletkin suhteessa ihan väärän ihmisen kanssa. Itse tiedän kyll tapauksia, missä halukkaampi osapuoli kaipaisi nimenomaan seksiä. Vaikka sitten rakastajan tai rakastajattaren kanssa. Monesti nämä suhteet missä kärvistellän pakkoselibaatissa on muuten toimivia (olisi muuten tietenkin jo erottu), joten siksi niissä pysytään. Haluttomalle osapuolelle ei kuitenkaan yleensä vapaa suhde sovi, eli jos hän ei halua, kukaan ei saa. Eikö sitä seksitöntä läheisyyttä ole helpompi saada ja antaa jos libido on tyydytetty? Itselleni ainakin on sula mahdottomuus vain halailla ja pussailla jos en ole seksuaalisesti tyydytetty. Toisaalta jos on saanut rakastajalta hyvät kyydit aiemmin, voisi varmaan olla ihan kiva mennä miehen viereen ja olla vaan sylikkäin.

Niin, kyllä olen eroa miettinyt, ja aina sitten ne ajatukset häviää kun rakastellaan. Rakastan miestäni kuitenkin ja tuntuu tosi pahalta luopua siitä, olen liian toiveikas, aina uskon miestä kun hän sanoo että joo kyllä nyt harrastetaan seksiä useammin, sitten tulee neljän viikon influenssa ja se on siinä. Jos seksiä saisi varmasti kerran kuussa ja halailua ja suutelemista edes kerran viikossa, pystyisin olemaan kärsimättä suuremmin.

Hmm. Jätä se. Ihmisillä on taipumus haluta sitä mitä ne ei saa. Älä ole se joka kinuaa, ole se jota sen pitää kinuta. Tai seksuaaliterapia. Tai sitten kokeilet itsellesi kemiallista kastraatiota. Tai vaan kärsit. Onhan sulla noita vaihtoehtoja.

Miten nainen kastroidaan kemiallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua, pitää antaa sen halukkaan hakea tyydytys muualta.

Minulle seksi on elinehto. Miehistäni ei ole ollut siihen siinä määrin kuin haluaisin, enkä sentään enempää tarvitsisi kuin kunnolla kerran vuorokaudessa.

Jostain syystä naisen halu on kummallista ja tabu, mutta "saamaton" mies ajaa ihan ymmärrettävästi (???) naisten päälle autolla. Minä en kuitenkaan tapa, raiskaa tai syyllistä ketään.

Tasan ei käy nallekarkit.

Tässä tulee hyvin ilmi se, kuinka jollekin haluttomuutta on jo se, että haluaa ” vain” muutaman kerran viikossa. Minulle tuo päivittäinen seksi taas kuulostaa täysin utopistiselta ja ahdistavaltakin. Itselle riittää pari kertaa kuussa, enkä koe olevani haluton. Onneksi mies on samoilla linjoilla.

Kun jätin hirmonaalisen ehkäisyn hetkeksi, mullakin nousi tosin halut ihan uusiin svääreihin, mutta en tuntenut olevani silloin normaali tai ajattelevani järkevästi. Oli todella outoa, että seksi vei niin paljon tilaa ajatuksista, ja kun ehkäisy palasi. olo oli helpottunut kun pystyn jälleen keskittymään hiukan tärkeämpiin asioihin. En tiedä sitten että onko se oikeasti se tavoitetilanne, tai jonkun muun normaali. Ilmeisesti.

Itselleni on kumppani sanonut, että "en minä ala parisuhteessa selibaatissa elämään", kun olen seksistä riidellessä kertonut, että 2-3 kertaa viikossa alkaa itselleni olla maksimi ennen kuin seksi alkaa muuttua pakkopullaksi. Sen miehen mielestä olin haluton. Herranen aika, millainen taakka putosi harteilta, kun erosimme. Enkä muuten kaipaa seksiä lainkaan.

Minua häiritsee tässä keskustelussa se, että väitetään yleismaailmalliseksi faktaksi että haluton seksi vaurioittaa ihmistä. Puhukaa vaan omasta puolestanne. Maailma on pullollaan pareja, jotka tekevät kompromisseja sänkypuuhien kanssa ja elävät ihan normaalia elämää tasapainoisina ihmisinä. Painostettu tai jopa pakotettu seksi on toki täysin eri asia. Mutta älkää viitsikö yleistää omia tuntemuksianne koskemaan koko väestöä, se on lapsellista eikä edistä asiaanne yhtään.

Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.