Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuisi ihan luonnolliselta, että kun ikää tulee ja lapsiluku on täynnä, niin seksikin vähenee. Mutta sitähän ei hyväksytä, vaan seksin merkitystä ylikorostetaan ja joidenkin mielestä vanhustenkin pitäisi olla yhdynnässä vähintään kerran viikossa tai muuten on jossakin vikaa. Monet avioerotkin johtuvat siitä että seksielämä on vähentynyt ja luullaan että muilla peitto heiluu ja jonkun toisen kanssa olisi enemmän seksiä ja niin voi aluksi ollakin. Pitäisi hyväksyä, että parisuhde voi olla hyvä ilman jatkuvaa seksiäkin jos on muuten läheisyyttä, hellyyttä ja ystävyyttä. Seksi on vain yksi osa avioliittoa. Mieluummin olisin keski-iässä (kun lapsiluku on täynnä) seksittömässä liitossa mukavan puolison kanssa kuin jonkun häntäheikin kanssa, vaikka seksiä olisi joka viikko mutta muuten toinen tympisi.
Vanhuksena se onkin luonnollista, ei nuorena ja viriilinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuisi ihan luonnolliselta, että kun ikää tulee ja lapsiluku on täynnä, niin seksikin vähenee. Mutta sitähän ei hyväksytä, vaan seksin merkitystä ylikorostetaan ja joidenkin mielestä vanhustenkin pitäisi olla yhdynnässä vähintään kerran viikossa tai muuten on jossakin vikaa. Monet avioerotkin johtuvat siitä että seksielämä on vähentynyt ja luullaan että muilla peitto heiluu ja jonkun toisen kanssa olisi enemmän seksiä ja niin voi aluksi ollakin. Pitäisi hyväksyä, että parisuhde voi olla hyvä ilman jatkuvaa seksiäkin jos on muuten läheisyyttä, hellyyttä ja ystävyyttä. Seksi on vain yksi osa avioliittoa. Mieluummin olisin keski-iässä (kun lapsiluku on täynnä) seksittömässä liitossa mukavan puolison kanssa kuin jonkun häntäheikin kanssa, vaikka seksiä olisi joka viikko mutta muuten toinen tympisi.
Vanhuksena se onkin luonnollista, ei nuorena ja viriilinä. Aina on sanottu että nainen kokee seksuaalisen piikkinsä nelikymppisenä. Ei ole enää pieniä lapsia tai raskauksia estämässä hyvää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas häiritsee se miten tulee fiilis, että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jos ei halua seksiä. Itse en halua. Ja ihan vain siitä syystä, että oon saanut sitä ihan tarpeeksi ja se on menettänyt kiinnostavuutensa. Olen saanut kymmeniä tuhansia kertoja sen miljoonassa eri asennossa.
Annan kyllä puolisolle mutta itse voisin helposti elää loppuelämäni ilman.
En ymmärrä MIKSI mun pitäisi löytää halu johonkin mihin mulla ei ole kiinnostusta sitä halua löytää. En halua irtokarkkeja. Pitääkö mennä terapiaan että alkaisin haluta irtokarkkeja?
Joka paikassa korostetaan miten ihminen on seksuaalinen olento. Olenko siis jotenkin rikki?
Ei se liity mitenkään siihen rakastanko mun puolisoa vai en. En ymmärrä miksi yhdyntä koetaan niin tärkeänä.
En minä ole saanut seksiä kymmeniä tuhansia kertoja, enkä kaikissa asennoissa. Eikä ole kyllä mieskään, hän oli aika kokematon vaikka on minua vanhempi kun alettiin seurustella. Meillä läheisyyttä ja hellyyttä ei ole juurikaan seksin ulkopuolella. Eli käytännössä mies ei koske minuun pitkällä tikullakaan moneen kuukauteen vaikka nukun joka yö siinä vieressä. Kyllä se tuntuu että hän ei rakasta jos hänellä ei koskaan tule mieleen että silitämpä vähän kädellä tuota vaimoa kun se tuossa vieressa makaa ja häntä rakastan.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas häiritsee se miten tulee fiilis, että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jos ei halua seksiä. Itse en halua. Ja ihan vain siitä syystä, että oon saanut sitä ihan tarpeeksi ja se on menettänyt kiinnostavuutensa. Olen saanut kymmeniä tuhansia kertoja sen miljoonassa eri asennossa.
Annan kyllä puolisolle mutta itse voisin helposti elää loppuelämäni ilman.
En ymmärrä MIKSI mun pitäisi löytää halu johonkin mihin mulla ei ole kiinnostusta sitä halua löytää. En halua irtokarkkeja. Pitääkö mennä terapiaan että alkaisin haluta irtokarkkeja?
Joka paikassa korostetaan miten ihminen on seksuaalinen olento. Olenko siis jotenkin rikki?
Ei se liity mitenkään siihen rakastanko mun puolisoa vai en. En ymmärrä miksi yhdyntä koetaan niin tärkeänä.
Irtokarkeilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kosketuksella ja muulla kontaktilla on, esim. sillä että sanoo puolisolle jotain positiivista, kehuu ja kannustaa. Eli rakkaus on se juttu, ei yhdyntä tai irtokarkit. Kun ei halua seksiä ja kosketusta, ei puhu mitään intiimiä, niin kyllä siinä rakkaus kuolee puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua taas häiritsee se miten tulee fiilis, että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jos ei halua seksiä. Itse en halua. Ja ihan vain siitä syystä, että oon saanut sitä ihan tarpeeksi ja se on menettänyt kiinnostavuutensa. Olen saanut kymmeniä tuhansia kertoja sen miljoonassa eri asennossa.
Annan kyllä puolisolle mutta itse voisin helposti elää loppuelämäni ilman.
En ymmärrä MIKSI mun pitäisi löytää halu johonkin mihin mulla ei ole kiinnostusta sitä halua löytää. En halua irtokarkkeja. Pitääkö mennä terapiaan että alkaisin haluta irtokarkkeja?
Joka paikassa korostetaan miten ihminen on seksuaalinen olento. Olenko siis jotenkin rikki?
Ei se liity mitenkään siihen rakastanko mun puolisoa vai en. En ymmärrä miksi yhdyntä koetaan niin tärkeänä.Irtokarkeilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kosketuksella ja muulla kontaktilla on, esim. sillä että sanoo puolisolle jotain positiivista, kehuu ja kannustaa. Eli rakkaus on se juttu, ei yhdyntä tai irtokarkit. Kun ei halua seksiä ja kosketusta, ei puhu mitään intiimiä, niin kyllä siinä rakkaus kuolee puolin ja toisin.
Ai? Tähän mennessä yhdessä ollaan kuljettu 17 vuotta joista viimeiset 15 on menneet niin ettei mulla ole ollut seksuaalisia haluja. Sanoinko jossain etten halua muuta läheisyyttä? Mulle on tärkeämpää olla sylissä kuin saada se mun sisälle. Ja kyllä meillä ihan sitä seksiäkin on, noin kerran kahdessa viikossa. Mies on sanonut että on hyvin tyytyväinen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää seksiä halutaan aina, ellei olla liian väsyneitä tai sairaita. Hyvää rakastajaa halutaan aina. Mutta siinä ei olekaan kyse tekniikasta vaan koko ihmisen huomioimisesta ja viettelystä. Rakkausuhde helposti häviää muuten hyvästä ihmissuhteesta jos sille ei ole tilaa. Ja on monia, jotka ei kykene seksiin ilman sitä.
Itse olen parisuhteessa se haluton osapuoli. Haluja ei ole juuri koskaan ollut, mutta suhteen alussa yritin kovasti haluta. Seksiä harrastamme n. 1 krt/kk, teen sen kun ajattelen että puolisolla on siihen oikeus. Mutta joka kerta vaan tuntuu vain vaikeammalta. Ihmetteln, miten puoliso tyytyy tähän. Minä en haluaisi ollenkaan seksiä, ainoastaan läheisyyttä, mutta läheisyys pelottaa koska sitten puoliso haluaakin aina enemmän. Ennen ajattelin, että ei rakkaimmalle antaminen ilman omaa halua riko, mutta kyllä se mua on rikkonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Niin turhan on se typerin catch 22. "En halua harrastaa kanssasi seksiä, mutta koska olemme pari, et saa harrastaa seksiä muidenkaan kanssa tai olet pettäjä". Itse uskon, että kaikilla pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan itselle mielekkäällä tavalla.
Tottakai kompromissit ja joustaminenkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta onko oikein pakottaa joku harrastamaan seksiä 20v ajan kolme kertaa viikossa vaikka se tuntuu vastenmieliseltä? Onko toisaalta oikein pakottaa joku selibaattiin 20v ajaksi vaikka haluja riittäisi vaikka päivittäiseen puuhailuun?
Kuitenkin yhteiskunnan normit kasvattavat meidät kuvittelemaan että seksi, oli sitä tai ei, määrittää parisuhteen ja muiden kanssa harrastettu seksi on välttämättä parisuhteen uhka ja vihollinen. Suhde jossa halut ei kohtaa mitenkään on aika tuhoon tuomittu suhde kuitenkin, tai ainakin tyytymättömyyden lähde molemmille osapuolille.
Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua taas häiritsee se miten tulee fiilis, että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jos ei halua seksiä. Itse en halua. Ja ihan vain siitä syystä, että oon saanut sitä ihan tarpeeksi ja se on menettänyt kiinnostavuutensa. Olen saanut kymmeniä tuhansia kertoja sen miljoonassa eri asennossa.
Annan kyllä puolisolle mutta itse voisin helposti elää loppuelämäni ilman.
En ymmärrä MIKSI mun pitäisi löytää halu johonkin mihin mulla ei ole kiinnostusta sitä halua löytää. En halua irtokarkkeja. Pitääkö mennä terapiaan että alkaisin haluta irtokarkkeja?
Joka paikassa korostetaan miten ihminen on seksuaalinen olento. Olenko siis jotenkin rikki?
Ei se liity mitenkään siihen rakastanko mun puolisoa vai en. En ymmärrä miksi yhdyntä koetaan niin tärkeänä.Irtokarkeilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kosketuksella ja muulla kontaktilla on, esim. sillä että sanoo puolisolle jotain positiivista, kehuu ja kannustaa. Eli rakkaus on se juttu, ei yhdyntä tai irtokarkit. Kun ei halua seksiä ja kosketusta, ei puhu mitään intiimiä, niin kyllä siinä rakkaus kuolee puolin ja toisin.
Ai? Tähän mennessä yhdessä ollaan kuljettu 17 vuotta joista viimeiset 15 on menneet niin ettei mulla ole ollut seksuaalisia haluja. Sanoinko jossain etten halua muuta läheisyyttä? Mulle on tärkeämpää olla sylissä kuin saada se mun sisälle. Ja kyllä meillä ihan sitä seksiäkin on, noin kerran kahdessa viikossa. Mies on sanonut että on hyvin tyytyväinen tilanteeseen.
Minäkin olisin tuohon erittäin tyytyväinen. Ja samat 17 vuotta oltu yhdessä, parin viime vuoden aikana ei ole enää edes kerran kuussa. Tänä vuonna kerran, sekin sen takia että mies huomasi että itkin itseäni uneen ikävästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen parisuhteessa se haluton osapuoli. Haluja ei ole juuri koskaan ollut, mutta suhteen alussa yritin kovasti haluta. Seksiä harrastamme n. 1 krt/kk, teen sen kun ajattelen että puolisolla on siihen oikeus. Mutta joka kerta vaan tuntuu vain vaikeammalta. Ihmetteln, miten puoliso tyytyy tähän. Minä en haluaisi ollenkaan seksiä, ainoastaan läheisyyttä, mutta läheisyys pelottaa koska sitten puoliso haluaakin aina enemmän. Ennen ajattelin, että ei rakkaimmalle antaminen ilman omaa halua riko, mutta kyllä se mua on rikkonut.
Miksi väkisin menit parisuhteeseen väärän ihmisen kanssa? Tuohan on ollut täysi huijaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Niin turhan on se typerin catch 22. "En halua harrastaa kanssasi seksiä, mutta koska olemme pari, et saa harrastaa seksiä muidenkaan kanssa tai olet pettäjä". Itse uskon, että kaikilla pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan itselle mielekkäällä tavalla.
Tottakai kompromissit ja joustaminenkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta onko oikein pakottaa joku harrastamaan seksiä 20v ajan kolme kertaa viikossa vaikka se tuntuu vastenmieliseltä? Onko toisaalta oikein pakottaa joku selibaattiin 20v ajaksi vaikka haluja riittäisi vaikka päivittäiseen puuhailuun?
Kuitenkin yhteiskunnan normit kasvattavat meidät kuvittelemaan että seksi, oli sitä tai ei, määrittää parisuhteen ja muiden kanssa harrastettu seksi on välttämättä parisuhteen uhka ja vihollinen. Suhde jossa halut ei kohtaa mitenkään on aika tuhoon tuomittu suhde kuitenkin, tai ainakin tyytymättömyyden lähde molemmille osapuolille.
Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.
Siksi että minulle seksi on rakkautta, ei mitään tennistä. Jos ei ole rakkautta, ei ole seksiä, sillä siisti. Jos olisin sinkku niin pärjäisin ihan hyvin, vaikka kaipaisin seksiä ja läheisyyttä, mutta kun siinä rinnalla ei olisi sitä rakasta joka pihtaa rakkauttaan, ei se tuntuisi niin pahalta.
Mieheni aikoinaan sanoi että meillä tulee olemaan kaksi kertaa viikossa seksiä. No ei ollut. Oli syitä tai ei. En minä olisi häneen antanut itseni rakastua jos olisin tämän tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Niin turhan on se typerin catch 22. "En halua harrastaa kanssasi seksiä, mutta koska olemme pari, et saa harrastaa seksiä muidenkaan kanssa tai olet pettäjä". Itse uskon, että kaikilla pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan itselle mielekkäällä tavalla.
Tottakai kompromissit ja joustaminenkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta onko oikein pakottaa joku harrastamaan seksiä 20v ajan kolme kertaa viikossa vaikka se tuntuu vastenmieliseltä? Onko toisaalta oikein pakottaa joku selibaattiin 20v ajaksi vaikka haluja riittäisi vaikka päivittäiseen puuhailuun?
Kuitenkin yhteiskunnan normit kasvattavat meidät kuvittelemaan että seksi, oli sitä tai ei, määrittää parisuhteen ja muiden kanssa harrastettu seksi on välttämättä parisuhteen uhka ja vihollinen. Suhde jossa halut ei kohtaa mitenkään on aika tuhoon tuomittu suhde kuitenkin, tai ainakin tyytymättömyyden lähde molemmille osapuolille.
Miksi seksiin ei voitaisi suhtautua ennemminkin niin kuin tennikseen tai vaikka patikointiin? Jos itse et pidä tenniksen pelaamisesta, ethän kuitenkaan kiellä sitä puolisoltasi, vaan annat hänen rauhassa käydä pelaamassa muiden tennis-harrastajien kanssa. Luulen, että moni parisuhde on pelastettu sillä luvattomalla sivusuhteella, joka olisi paljastuessaan aiheuttanut eron. Mielestäni tämä on aika surullista ja huvittavaa.
Siksi että minulle seksi on rakkautta, ei mitään tennistä. Jos ei ole rakkautta, ei ole seksiä, sillä siisti. Jos olisin sinkku niin pärjäisin ihan hyvin, vaikka kaipaisin seksiä ja läheisyyttä, mutta kun siinä rinnalla ei olisi sitä rakasta joka pihtaa rakkauttaan, ei se tuntuisi niin pahalta.
Mieheni aikoinaan sanoi että meillä tulee olemaan kaksi kertaa viikossa seksiä. No ei ollut. Oli syitä tai ei. En minä olisi häneen antanut itseni rakastua jos olisin tämän tiennyt.
Nii no sähän nyt selkeästi oletkin suhteessa ihan väärän ihmisen kanssa. Itse tiedän kyll tapauksia, missä halukkaampi osapuoli kaipaisi nimenomaan seksiä. Vaikka sitten rakastajan tai rakastajattaren kanssa. Monesti nämä suhteet missä kärvistellän pakkoselibaatissa on muuten toimivia (olisi muuten tietenkin jo erottu), joten siksi niissä pysytään. Haluttomalle osapuolelle ei kuitenkaan yleensä vapaa suhde sovi, eli jos hän ei halua, kukaan ei saa. Eikö sitä seksitöntä läheisyyttä ole helpompi saada ja antaa jos libido on tyydytetty? Itselleni ainakin on sula mahdottomuus vain halailla ja pussailla jos en ole seksuaalisesti tyydytetty. Toisaalta jos on saanut rakastajalta hyvät kyydit aiemmin, voisi varmaan olla ihan kiva mennä miehen viereen ja olla vaan sylikkäin.
Muistakaa te, jotka kumppanin liiasta haluttomuudesta tai halukkuudesta ahdistutte, että vain itseään voi muuttaa. Toista ei.
Voi päättää, että hyväksyy tilanteen. Voi päättää muuttaa omaa lähestymistapaa ja toivoa, että se vaikuttaa toiseen. Voi päättää lähteä. Mutta ei voi päättää, että toisen on muututtava minun tarpeideni mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aivan kammottava ajatus olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka vaikka syöpähoidoissa kamppailevaa syyllistäisi että kyllä kuule sun nyt pitää haluta seksiä koska sun jonku syövän takii ei oo oikein että mä joudun olee puutteessa O.o
Älä höpise! Kukaan ei ole noin sanonut. Todella loukkaavaa tuollainen koska jokainen meistä haluttomien puolisoiden kanssa elävistä on oppinut olemaan ilman kuukausia ja toiset jopa vuosia. Kärsivällisyyttä löytyy, ja helpottavaa se olisi siinä mielessä että tietäisi että toinen ei voi syövän takia eikä vaan "ilkeyttään" ei suutele ja kosketa. Pahinta on se, kun toinen sanoo että rakastaa ja haluaa, mutta ei silti kosketa, ja joka päivä toivoo ja pettyy.
"Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?"
"Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja."
"Ei ole oikein, jos sairas kumppani pakottaa terveen uhraamaan (seksi)elämänsä kumppanin sairauden takia."
"No voihan se sairas kumppanikin sen kokemuksen tarjota. Hän haluaa, ei vain pysty."
"Hän on siis kaulasta alaspäin halvaantunut ja kielikin puuduksissa?"
Tossa nyt jotain.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää seksiä halutaan aina, ellei olla liian väsyneitä tai sairaita. Hyvää rakastajaa halutaan aina. Mutta siinä ei olekaan kyse tekniikasta vaan koko ihmisen huomioimisesta ja viettelystä. Rakkausuhde helposti häviää muuten hyvästä ihmissuhteesta jos sille ei ole tilaa. Ja on monia, jotka ei kykene seksiin ilman sitä.
Ei haluta aina. Hyvääkin voi saada liikaa, jolloin sitä lakkaa haluamasta. Ei ole niin, että enemmän on parempi. Nautin mä uimisestakin, mutta jos mut velvoitettaisiin polskimaan uimahallissa 4 tuntia päivässä, niin en ehkä enää nauttisikaan, vaan hyvä asia menisi pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.
No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.
Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.
No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.
Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.
On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.
Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?
103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).
Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.
Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.
Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.
On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.
Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.
Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.
Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.
Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.
ap
No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.
Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.
Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.
ap
Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.
Huokaus.
TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä.
Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".
Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.
Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...
Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma.
Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.
ap
Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.
Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.
Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.
Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...
Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.
Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.
Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.
Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.
Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...
Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.
Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.
Tuo on sinun määritelmäsi.
Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.
Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.
Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.
Tuossahan puhuttiin siitä, jos sairaus estää seksin harrastamisen.
Ja toiseksi vaikka ei olisikaan ainut asia mikä merkkaa, niin keskeisin asia se näkyy olevan, jos parisuhde lakkaa olemasta parisuhde jos sairaus estää seksin... Vastenmielistä.[/
Mikä sairaus edes estää seksin kaikissa muodoissaan? Olen sitä mieltä ehdottomasti että jos sairauden takia toista ei seksi enää kiinnosta, terveellä ja seksuaaliselle on oikeus seksisuhteeseen, jos ero ei ole vaihtoehto. Ei ole oikein, jos sairas kumppani pakottaa terveen uhraamaan (seksi)elämänsä kumppanin sairauden takia.
Jos tuo tilanne osuu kohdalle, toivon että kykenet nousemaan omasta kuplastasi, jossa ollaan nuoria ja terveitä ikuisesti ja se oma nautinto menee kaiken edelle.
Sinänsä toki pariskunta voi sopia pitkän sairauden kohdalla esim avoimesta suhteesta tai jotain, mutta jotenkin toivoisi, että asiaa osattaisiin katsoa vähän laajemmin kuin "minulla on oikeus seksiin"-näkökulmasta. Normaali aikuinen pystyy kyllä omin pikku kätösinkin aika pitkälle hommat hoitamaan.
Harva pystyy tarjoamaan itse itselleen halutuksi tulemisen kokemusta eli on aidosti autoseksuaali.
On kyllä surkea itsetunto, jos elämä perustuu haluttuna olemiseen.
Todellakin. Hämmentävää. Nyt kyllä ymmärrän, miksi toiset ratkeaa pettämäänkin helposti, ikään kuin lipsahtaen. Jos on niin kipeä tarve tuntea olevansa haluttu, ettei voi vastustaa kiusausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se osapuoli on "ongelma", joka poikkeaa enemmän keskiverrosta. Eli jos täytyy saada kaksi kertaa pöäivässä, se on ongelma. Jos ei halua kuin kerran kuussa, se on ongelma.
Ongelma kenelle? Yhteiskunnan normille? Koska kyllähän noille kummallekin voisi suhde löytyä, mutta jostain kumman syystä ovat päätyneet yhteen. Silloin siinä on kaksi ongelmaa yhdessä.
Ongelma parisuhteelle. Ap sanoi, että halukkaampi osapuoli olisi ongelma. Minusta se epänormaalimpi osapuoli on ongelma, koska seksuaalisuus on aivan normaali asia. Tietenkin libidoissa on eroja, mutta jos toinen on suhteen aikana muuttunut liian haluttomaksi tai liian halukkaaksi, niin sen muuttuneen osapuolen (yleensä haluton) ongelmaa on hoidettava eikä toisen.
No en todellakaan sanonut.
Sanoin, että: "Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, EIKÄ MINUSTA SYYLLISTEN ETSIMINEN SINÖNSÄ EDES OLEKAAN HYÖDYLLISTÄ, halusin vaan kärjistää, jotta HAVAINNOLLISTAISIN sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta."Minusta ongelma on se libidojen kohtaamattomuus ja syy on siis molemmissa, yhteinen ongelma, jota pitäisi hoitaa molemmista päistä.
Ap
Jos henkilöllä X on libido pysynyt koko ajan samana, ja henkilöllä Y se on suhteen aikana romahtanut nollaan, niin millä logiikalla syy on ollenkaan X:ssä, kuten sinä väität?
No jos se x on jollain tapaa muuttanut käytöstään, tai jämähtänyt elämään jotain kadonnutta nuoruuttaan, mikä aiheuttaa y:lle kielteisen fiiliksen? On ihan normaalia, että ihminen kasvaa ja muuttuu. Aina pariskunta ei kasva samaan suuntaan.
No osaako se y kertoa x:lle tästä, vai jättääkö se x:n vain tyhjän päälle odottelemaan ”kun ei vaan huvita”? Kuinka monta vuotta x:n on odotettava, josko y:n halut palaisivat noin vaan?
En usko, että tilanne paranee odottelemalla. Ei ne halut palaa noin vaan. Jotain siinä tarttis tehdä, mutta mitä? Siitähän tässä on nyt kysymys, että millä tavoin tuon tilanteen saisi ratkaistua.
No tahtooko y ottaa itse vastuuta asiasta, pohtia mistä haluttomuus johtuu ja miten sen voisi korjata? Ja kertoa näistä ajatuksista puolisolle? Ilman tätä askeltahan x ei voi tehdä asialle mitään.
Tässä tullaan takas siihen, että haluttomuus olisi vain sen y:n syy. Kyllä se vastuu kuuluu yhtä lailla x:lle. Yhdessä x ja y ovat saattaneet seksielämänsä huonolle tolalle.
No eihän tulla. Mutta jos y on haluton siitä syystä, että x tekee hänen mielestään jotain väärin, niin kyllä silloin on y:n vastuulla pyrkiä tuomaan asia ilmi. Ei x voi korjata asiaa, mitä ei hänen tietoonsa saateta.
Jos haluttomuus olisikin niin yksinkertaista, että y voisi sanoa x:lle, että korjaa tuo asia, niin halu palaa. Se on iso paha möykky, jonka sulattaminen on y:n ja x:n tehtävä yhdessä.
On aika suuri ja mahdoton taakka x:lle korjata jotain y:n epämääräistä ”isoa pahaa möykkyä” jota ei voi sanoin kuvailla eikä täsmentää. X:n harteille jää käsitys, että hän tekee jotain väärin ja on jollain tapaa vääränlainen, mutta asia ei ole korjattavissa.
Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta miten luodaan sellainen "alusta" , että puolisot pystyvät turvallisesti keskustelemaan kaikesta, niin ettei loukkaa toista?
103 kirjoitti tuolla "Haluton osapuoli ei sen kuin porskuta, ja hän on tilanteessa yhtä lailla onneton, kun haluja ei kerta kaikkiaan ole, eikä hän pysty vastaamaan puolisonsa tarpeisiin. Ja sama myös omassa suhteessani: ei puolisoni ole tyytyväinen tilanteeseen, ja yrittää hirveästi vastata haluihini, mikä taitaa pahentaa ristiriitaisesti ongelmaa vain entisestään (minä koen, ettei puoliso halua minua, vaan seksi minun kanssani on vastenmielistä, ja puolison nautintoa taas heikentää paineet siitä, että seksiä pitäisi harrastaa).
Vaatii paljon rohkeutta keskustella avoimesti. Voihan sillon paljastua, ettei halua ole, koska kroppa yrittää kertoa, että kumppani on lopultakin väärä. Voihan myös paljastua, että se halukas ei olekaan niin halukas, vaan puolisoille ovat langenneet tälläiset roolit, jota he hämmentyneenä kannattelevat.
Ehkä silloin pitäisi hakeutua terapiaan tai jotain. Mutta itse kyllä peräänkuulutan tässä sen haluttoman osapuolen vastuuta asiasta, vaikka ap ei siitä tykännytkään. Ei voi ajatella, että ”asia on yhteinen”, jos ongelma on oikeasti vain toisen päässä eikä siitä voi edes puhua.
Niin. Kun se ei ole vain toisen päässä.
On vaikka kuinka syitä, miksi se voi olla nimenomaan sen halukkaan päässä. Tai alapäässä. Luettelin niitä sinulle useita, mutta kun et halua lukea, niin et.
Halukas voi olla totaalisen onneton sängyssä. Itsekäs tyyppi, joka tulee saman tien, haluamatta jatkaa. Muuten ihmisenä tyly ja tunnetasolla itsekäs. Tai vaikkapa mitätöitä. Voi olla petturikin. Täysin laiska paska, joka pitää puolisoaan ilmaisena kotiorjana.
Minusta kaikki aika ymmärrettäviä syitä sille, että toisella osapuolella halut ovat kadonneet. Nuo siis kaikki esimerkkejä, en edelleenkään puhu itsestäni - vaikka varmuudella yrität niin taas kohta väittää.
Naisilla yleensä seksiin tarvitaan tunnetason virittymistä. Jos tunnetaso ei pelaa tai jos seksi ei anna orgasmia - naiset kun pystyvät ikävä kyllä yhdyntään ilman kiihotusta ja jäävät siksi usein ilman silloin, kun mies on saanut - ei se todellakaan ole yksin sen haluttoman vaimon vika.
Miehillä tietysti voi olla ihan vastaavia syitä sille, miksi vaimon kanssa seksi ei houkuta.
ap
No se ongelma on vain toisen päässä, jos hän ei saa kakistettua sitä ulos. Ei voi odottaa, että se puoliso korjaa tapansa, jos hänelle ei asiasta kerrota. Ja kun edellä todettiin, että siitä ei voi kertoa, koska se on vain ”iso epämääräinen möykky”, niin silloin sitä ei voi nimittää yhteisesti hoidettavaksi asiaksi. Toki voi odottaa ja toivoa, että puoliso tukee tämän ”möykyn” selvittämisessä, mutta sekin täytyy osata ilmaista. Ei niitä omia toiveita ja odotuksia voi kaikessa hiljaisuudessa vierittää puolison harteille ja sitten ihmetellä, kun hän ei olekaan se unelmien prinssi tai prinsessa.
Lopeta jo jankuttaminen, Voimme todeta olevamme täysin eri mieltä asiasta.
Minusta aikuinen ihminen itsekin alkaa selvittää mahdollisia syitä ja muuttaa käytöstään, jos ei saa vastakaikua sillä käytöksellä, jolla nyt toimii.
ap
Niin, minusta taas aikuinen joka odottaa puolison alkavan arvailemaan mitä hän haluaa ja odottaa, on lapsellinen ja haluton kantamaan vastuuta omasta onnestaan. Sinusta tällaisen sanominen ääneen on jankuttamista ja täysin väärin.
Huokaus.
TOTTA kai se, jos mitään ei yritä ristiriidalle tehdä, on vika. Se on vika ihan yhtä hyvin sen halukkaan puolella päätä.
Kas kun - toistan, koska asia ei näy sinulle kymmenen sivun aikana auenneen - ei ole olemassa mitään "oikeaa seksimäärää". Ihan yhtä hyvin voi katsoa, että seksin vaatiminen kerran kuussa on epänormaalia ja ongelma. Ei ole olemassa mitään "normaalia".
Tässä ei ole nyt edes kyse siitä, etteikö useimmat pariskunnat puhuisi asiasta.
Jos toinen ei sanomisesta huolimatta MUUTA mitään käytöksessään, edelleen se ilmeisesti sinusta on sen haluttoman vika...
Projisoit nyt kovin hanakasti omia seksiongelmiasi tähän, arvaan ma.
Koeta nähdä asia neutraalimmin. Pliis.
ap
Jokaisella on oma "oikea seksimäärä" joillain se on kuulemma 0. Mutta normaalia se ei ole muille ihmisille, normaali on se keskimääräinen koska mitenkään muuten sitä ei voi laskea.
Mutta se asian ydin on se, että toinen ei voi pakottaa toista luopumaan kokonaan seksuaalisuudestaan koska parisuhde on erilainen kuin mikään ihmissuhde siinä mielessä että seksi kuuluu nimenomaan parisuhteeseen. Puolison rakkauteen kuuluu rakkauden fyysinen näyttäminen, muuten se rakkaus on vain sukulaisrakkautta tai ystävyysrakkautta. Kompromisseja pitää parisuhteessa aina tehdä, mikään ei tule toimimaan jos vain toinen luopuu kaikesta.
Kompromissi silloin, jos seksi oikeasti inhottaa tai on yhdentekevää vaan on omiaan vähentämään entisestään niitä himoja. Kun rakkauteen kuuluu myös se, että seksi on vastavuoroista, siinä haluaa kumpikin tuottaa toiselle hyvää jne. Niin kyllä se vaan loukkaa, jos kumppanille riittää, että kompromissina antaa.
Tiedän itse tämän kokeneena, että lopulta oltiin siinä tilanteessa, että vain makasin ja mietin miksei tämä lopu. Inhosin itseäni ja miestä. Mies syytteli, miksen nauti, vaikka hän teknisesti hoitaa homman...
Tähän auttoi vaan totaalinen pidättäytyminen ja mukavien asioiden tekeminen yhdessä. Pikku hiljaa heräsi taas se luottamus, että toinen tahtoo tehdä hyvää ja halusi itsekin tehdä hyvää. Ei meillä vieläkään ole mikään ylettömän aktiivinen seksielämä, mutta noin kerran viikossa ja kummankin toiveesta, kummankin nauttiessa. Mies ehkä haluaisi vähän enemmän, mutta ei painosta, antaa minulle tilaa ja ymmärtää, että laatu korvaa määrän.
Eli sikäli, ongelma ei ole sen haluttoman vaan yhteinen. Ja kompromissi ei ole oikea tie herättää haluja, vaikka tottakai nykytila meillä on edelleen jonkinasteinen kompromissi miehen kannalta.
Jos seksi inhottaa tai on yhdentekevää ei todellakaan rakasta puolisoaan, silloin pitää oikeasti miettiä että onko sitä rakkautta rahtuakaan jäljellä. Meillä on seksi erittäin nautinnollista molemmille silloin kun sitä on, silti mies ei siihen ryhdy nykyään kuin parin kuukauden välein, ja kyllä se loukkaa minua ihan helvetisti että miksi ei voi minuun edes koskea vaikka tietää että sen takia kärsin joka päivä.
Jos minä tietäisin että niin pienellä teolla kuin että suutelisi, halaisi tai vähän kädellä hyväilisi joka päivä vaikka nukkumaan mennessä tai herätessä saisi rakkaan puolison onnelliseksi, niin totta helvetissä sen tekisin. Mies ei varmaan oikeasti tajua kuinka julma on, ja kun en viitsi siitä jatkuvasti sanoa niin luulee että olen tottunut olemaan ilman kun hänkään ei sitä jostain syystä kaipaa niin paljon.
Mies tietää kyllä että tekisin mitä tahansa jotta saisin tämän tilanteen paremmaksi. Mutta miehen mielestä mitään ei ole vialla kuin se että ei nyt vaan tule harrastettua seksiä kun on väsymystä ja kipuja ja kaikkea...
Rakkaus ei edelleenkään ole sama asia kuin seksi. Kumpaakin voi olla ilman toista.
Parisuhderakkaus on rakkaus+seksi, siitä sen erottaa ystävyydestä ja sukulaisuudesta. Voi toki jotkut harrastaa seksiä ilman että rakastaa ja rakastaa voi ketä vaan olematta parisuhteessa.
Tuo on sinun määritelmäsi.
Entäpä jos parisuhteessa tulee sairauksia jotka estävät seksin? Eikö se ole enää parisuhde?Ei, seksitön suhde ei ole enää parisuhde, paitsi jos kumpikin ovat aidosti aseksuaaleja.
Aika sairasta tuollainen määritteleminen minun mielestäni. En vähättele tilanteen hankaluutta, jos joku sairaus estää seksin kokonaan, mutta että ei ole enää parisuhde laisinkaan... Huhhuh. En ymmärrä miksi näin ajattelevat mitään parisuhteita harrastavat edes, eikö seksisuhde olisi parempi vaihtoehto jos se seksi on oikeasti ainut asia mikä merkkaa.
Ei se ainut asia ole joka merkkaa, mutta itselleni ainakin tärkein syy sitoutua parisuhteeseen. Miehelle näin ei ollutkaan mikä kävi ilmi vasta vuosien päästä, hänelle on ihan Ok olla kuukausiakin ilman seksiä, mitä en mitenkään suhteen alkuvuosina voinut tietää.
Minun miehelläni on perussairaus, jossa rankat hoidot. Hän voi kuukausia olla kerrallaan niin sairas, että seksi on todella kaukana prioriteeteissa meille kummallekaan. Välillä on hyviä jaksoja, ja seksiä on satunnaisesti, mutta fakta on, että hyvät jaksot tulevat lyhenemään ja huonot pidentymään, kunnes sairaus vie hautaan. Tällaisten asioiden äärellä seksi muuttuu todella pieneksi ja mitättömäksi jutuksi tässä suhteessa ja rakkaus ja kunnioitus nousevat ihan uusiin lukemiin. Kun 20v ollaan yhdessä elämää eletty, tuntuu jo ajatuksena absurdilta alkaa vetämään itkupotkuraivaria seksistä, kun se elämän tärkein ihminen painii näin suurten asioiden kanssa.
Mutta ehkä tämä ei sitten ole parisuhde ollenkaan.
Tuo nyt on aivan eri asia. Puolisosi ei ole haluamatta, vaan hänellä on sairaus. Ne on kaksi eri asiaa. Hän varmasti toivoisi ettei hänellä olisi sitä sairautta ja hän voisi olla kanssasi normaalisti intiimisti.
Täällähän on nimenomaan väitetty, että sairastuessa pitäisi antaa lupa käydä vieraissa tai tyydyttää toinen vaikka olisi kokovartalokipsissä ja kipulääkkeillä huumattu, koska on itsekästä ja väärin viedä toiselta "elämä" ja nautinto ja haluttuna olemisen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen parisuhteessa se haluton osapuoli. Haluja ei ole juuri koskaan ollut, mutta suhteen alussa yritin kovasti haluta. Seksiä harrastamme n. 1 krt/kk, teen sen kun ajattelen että puolisolla on siihen oikeus. Mutta joka kerta vaan tuntuu vain vaikeammalta. Ihmetteln, miten puoliso tyytyy tähän. Minä en haluaisi ollenkaan seksiä, ainoastaan läheisyyttä, mutta läheisyys pelottaa koska sitten puoliso haluaakin aina enemmän. Ennen ajattelin, että ei rakkaimmalle antaminen ilman omaa halua riko, mutta kyllä se mua on rikkonut.
Miksi väkisin menit parisuhteeseen väärän ihmisen kanssa? Tuohan on ollut täysi huijaus.
Haluja ei ollut ikinä mihinkään suuntaan myöskään ennen parisuhdetta. Kuvittelin ehkä, että haluja syntyisi parisuhteen myötä, mutta näin ei käynyt. Rakkautta kuitenkin on. Jos puolisoni joku päivä haluaa hakea seksiä suhteen ulkopuolelta todennäköisesti annan siihen luvan. Teoriassa asia olisikin fine, mutta käytännössä en sitten tiedä miten reagoisin..
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää etsiä kompromissi.
Jos halukkaan halut on 2x viikossa ja haluttoman nolla niin 1 kerta on reilu molemmille.
Ihan pelkkää matematiikkaa jos muuten on vaikea tajuta ja hyväksyä.
Minä olen meillä se halukas ja mies taas hoitelisi itsensä runkkaamalla mieluummin mutta hän tietää hyvin että pitää minut tyytyväisenä n 10 päivän välein rakastelemalla. Molemmat tyydymme tähän koska kumpikaan ei joudu olemaan täysin vastoin omia tarpeitaan ja halujaan. Tätä kutsutaan rakkaudeksi ja toisen arvostamiseksi.
Ei vaan seksityöläisyydeksi. Kenenkään ei pitäisi joutua harrastamaan seksiä jos ei halua.
Tiedättehän että nykyään on lupa myös erota.
N50
Tätät lukiessa vain todella miettii, että olenko tosiaan itse vääränlainen, kun minulle seksittömyys on ongelma ihan riippumatta siitä, kuinka paljon muut ympärilläni peittoa heiluttavat. Ja meillä on oikeasti hyvä suhde, eli on hellyyttä, on ystävyyttä, on läheisyyttä, on yhteistä aikaa. Olenko oikeasti aivan hirvittävä ihminen, jos minä sanon, että minulle tämä ei riitä? Olenko todellakin niin epänormaali, kun haluan seksiä oman rakkaani kanssa, eikä minulle riitä seksi vain jouluna ja juhannuksena?