Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitää etsiä kompromissi.
Jos halukkaan halut on 2x viikossa ja haluttoman nolla niin 1 kerta on reilu molemmille.
Ihan pelkkää matematiikkaa jos muuten on vaikea tajuta ja hyväksyä.
Minä olen meillä se halukas ja mies taas hoitelisi itsensä runkkaamalla mieluummin mutta hän tietää hyvin että pitää minut tyytyväisenä n 10 päivän välein rakastelemalla. Molemmat tyydymme tähän koska kumpikaan ei joudu olemaan täysin vastoin omia tarpeitaan ja halujaan. Tätä kutsutaan rakkaudeksi ja toisen arvostamiseksi.
Ei vaan seksityöläisyydeksi. Kenenkään ei pitäisi joutua harrastamaan seksiä jos ei halua.
Tiedättehän että nykyään on lupa myös erota.
N50
Ei ihan tuulesta temmattu vertaus: sinä tienaat nettona 1000€ ja mies 5000€. Et varmaankaan halua että mies osallistuu perheen (siis sinunkin) kuluihin halusi tai ei?? Tässähän sinä olet se jolla on vähemmän (kuten esim haluja seksiin) ja miehellä enemmän, ihan varmasti haluat löytää kompromissin ja olet suostuvainen siihen että saat miehen rahoista osan.
Yhtään et koe itseäsi maksetuksi kotiorjaksi tässä kohtaa, miksi siis kahden toisiaan rakastavan välinen suhde olisi seksityöläisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).
Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.
Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?
(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)
Koska 9/10 pihtarista lopettaa myös muun läheisyyden kokonaan. Älä tule vonkaamaan, taasko sä lääpit, sulla on aina vaan pillumielessä.... Kuulostaako tutulta - toinen ehkä vain tuli halaamaan ihan rakkauttaan, ei seksin takia. Vähitellen ajaudutaan siihen että ei ole seksiä eikä saa muutenkaan koskea.
Itse jos lähtisin vieraisiin etsisin nimenomaan läheisyyttä, syliä, halausta, suudelmia, käsikkäin kävelyä ja kaikki tämä tottakai johtaisi jumalaiseen seksiin. Tuo kaikki läheisyys kun on pohja intohimolle ja nautinnolle. Mä voisin kestää pitkiäkin aikoja ilma seksiä (tai korvata sen masturboimalla) mutta ilman läheisyyttä tuntuu että kuolen pystyyn.
Tuossa on vain yksi huono juttu - en ole koskaan pystynyt (edes sinkkuna ollessa) yhden illan suhteisiin vaan tarvitsen ihastumisen ja rakastumisen, oikean tunne- ja läheisyyssuhteen ennen kuin voin rakastella. Silloin tuosta sivusuhteesta tulee kyllä paha kilpailija avioliitolleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Haluton ei yleensä varmaan kiellä masturbointia toiselta.
Kyllä tuo voi olla osana omaa kurjuutta kun itseään ei haluta voi toisen runkkaus tai pornon seuraaminen myös loukata. Se menee tilaan jossa itse on tyytyväinen ja tyydytetty, mutta kumppanille ei riitä.
Tuossa on mahdollisuus mustasukkaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä tätä koko keskustelua. Miksi olla yhdessä jos ei halua antaa toiselle nautintoa?
Mulla on ollut välillä haluttomia hetkiä, ei se silti ole estänyt mua tyydyttämästä kumppaniani muilla keinoin. Mulle ainakin toisen saama nautinto on tärkeämpää kuin oma.Yhdessä ollaan muunkin takia kuin seksin.
On väärin tehdä seksuaalisia tekoja kenellekään kun ei itse halua. Se että on parisuhde, ei tarkoita että siinä pitäisi olla aina reikänä toiselle.
Kerran annoin miehelle kun en halunnut eikä mies ole toista kertaa sitä tehnyt. Sen jälkeen vaadin myös itse että minun pitäisi myös kiihoittua hänestä.Jos vain toinen tahtoo seksiä, voi panna yksin.
Mutta toisen kanssa seksiin, siihen kuuluu molemmilla olla halu.Jos annat miehelle aina kun se haluaa ja se määrittelee suhteenne niin tuo on vaan säälittävää. Tai ehkä sinulla on silti matka vielä siihen kun ET halua seksiä. Eli mies tulee ehdottamaan ja sinä nyt kuitenkin innostut siitä ja tässä kirjoitat "kun haluttomana olet antanut" vaikkei asia ollenkaan ollut niin.
Puhutaan siis oikeasti siitä kun et halua seksiä, et todellakaan halua. Ja itsestäsi piittaamatta, kuivana ja väsyneenä vaan avaat jalat että mies saa..
Vinkki: miehen voi tyydyttää muillakin tavoin kuin "avaamalla jalat".
Meidän suhteen yksi kulmakiviä on se, että huolehdimme toistemme seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä. Ilmankos meidän liitto on pysynyt hyvänä ja onnellisena yli 20 vuotta.
Meillä on myös pitkä suhde, hyvää ja onnellista toisin elämä ei ole aina ollut. Perhe on kohdannut sairauksia ja kuolema on vienyt perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).
Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.
Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?
(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)
Koska 9/10 pihtarista lopettaa myös muun läheisyyden kokonaan. Älä tule vonkaamaan, taasko sä lääpit, sulla on aina vaan pillumielessä.... Kuulostaako tutulta - toinen ehkä vain tuli halaamaan ihan rakkauttaan, ei seksin takia.
Ei kuulosta tutulta omalla kohdalla. Voi toki olla että yleensä on näin. Läheisyyttä kun on paljon ja seksiäkin todella usein, mutta kun ei riitä niin ei riitä.
kirjoitti:
Mutta kun yleensähän siinä käy niin, että ekat puoli vuotta seksiä on kolme kertaa päivässä ja yllättäen sitten kun ollaan muutettu yhteen ja laitettu pulla uuniin alkaakin toinen osapuoli olla haluton. Ensin halutonta ymmärretään, koska siihen on kaiken maailman syitä, ja tämähän on vain vaihe. Kunnes lopulta huomataan, että se vaihe on kestänyt kymmenen vuotta. Vieläkinkö sitä halutonta ja hänen näkökulmaansa pitäisi ymmärtää? Vai joko saa alkaa ns. ketuttamaan?
Tällainen on siis tilanne omalla kohdallani. Toki asian voisi hoitaa myös niin päin että omat halut lopetettaisiin jollain lääkkeellä tms, olisin valmis mihin vain että olisi yhtä leppoisa olla ilman seksiä kuin tuolla toisella osapuolella.
Joskus halut muuttuu.
Pitkässä parisuhteessa pitää ymmärtää että ihmiset muuttuvat kasvaessaan. Jollekin saattaa seksi olla nuorena isossa osassa elämää mutta se muuttaa muotoaan kun tulee ikää. Saattaa olla myös toisinpäin.
Ehkä kannattaa pohtia millaisessa parisuhteessa tahdotaan elää, jos oman kumppanin halut ovat alempana kuin omasi ja puhut hänestä noin. Jokainen voi olla seksuaalisesti aktiivinen tai seksin merkitys laskee. Jos asia ei vaivaa kumppaniasi ja tahdotte noin eri asioita niin ei kannata tuhlata aikaa huonosti voivassa suhteessa.
Koska kumpikaan teistä ei ole oikeammassa kuin toinen. Ei se sinun kumppani kiusallaan ole antamatta sinulle ja hänen saamansa määrä saattaa olla HÄNELLE riittävä.
Parisuhde koostuu myös useimmilla parilla myös seksistä, se on täysin eri asia kuin seksuaalisuus. Sinä tarvitset enemmän seksiä, kumppanisi vähemmän. Ongelma on enemmän sinun, ei kumppanin kuulu alkaa tekemään ylimääräistä koska teidän halut eivät kohtaa. Eikä sinun tarvitse olla torjuttuna, teidän pitää löytää molempia tyydyttävä määrä ja sinun saada jotain mikä tyydyttää sinut. Mutta onko sitä?
Missään nimessä kumppanin halujen määrää ei kukaan saa arvostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).
Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.
Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?
(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)
Koska 9/10 pihtarista lopettaa myös muun läheisyyden kokonaan. Älä tule vonkaamaan, taasko sä lääpit, sulla on aina vaan pillumielessä.... Kuulostaako tutulta - toinen ehkä vain tuli halaamaan ihan rakkauttaan, ei seksin takia.
Ei kuulosta tutulta omalla kohdalla. Voi toki olla että yleensä on näin. Läheisyyttä kun on paljon ja seksiäkin todella usein, mutta kun ei riitä niin ei riitä.
Ehkä se on sinun pään sisällä ongelma jos mikään ei riitä.
Ainakaan kumppanin vika ei ole jos hän on saanut riittävästi ja sinä voisit nylkyttää aamulla ja illalla. Eikä riitä.
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Liittyyhän siihen usein vallankäyttöä, mutta on hyvä muistaa että vallankäyttöä voi olla myös sen halukkaamman puolelta. Jos vaikka pitäisi saada joka päivä ja syyllistetään "halutonta" jos ei saa mitä "elinehtonaan" tarvitsee. Ja kun ei tässä ketjussa mainituista syistä masturbointikaan ole vaihtoehto niin kyllä se vallankäytön puolelle menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).
Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.
Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?
(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)
Koska 9/10 pihtarista lopettaa myös muun läheisyyden kokonaan. Älä tule vonkaamaan, taasko sä lääpit, sulla on aina vaan pillumielessä.... Kuulostaako tutulta - toinen ehkä vain tuli halaamaan ihan rakkauttaan, ei seksin takia.
Ei kuulosta tutulta omalla kohdalla. Voi toki olla että yleensä on näin. Läheisyyttä kun on paljon ja seksiäkin todella usein, mutta kun ei riitä niin ei riitä.
Ehkä se on sinun pään sisällä ongelma jos mikään ei riitä.
Ainakaan kumppanin vika ei ole jos hän on saanut riittävästi ja sinä voisit nylkyttää aamulla ja illalla. Eikä riitä.
Mä olen siis se "haluton" tässä. Mutta samaa mieltä olen, että tuonkaltaisessa asetelmassa vika on (poikkeuksellisesti?) halukkaan päässä.
kirjoitti:
Mutta kun yleensähän siinä käy niin, että ekat puoli vuotta seksiä on kolme kertaa päivässä ja yllättäen sitten kun ollaan muutettu yhteen ja laitettu pulla uuniin alkaakin toinen osapuoli olla haluton. Ensin halutonta ymmärretään, koska siihen on kaiken maailman syitä, ja tämähän on vain vaihe. Kunnes lopulta huomataan, että se vaihe on kestänyt kymmenen vuotta. Vieläkinkö sitä halutonta ja hänen näkökulmaansa pitäisi ymmärtää? Vai joko saa alkaa ns. ketuttamaan?
Tällainen on siis tilanne omalla kohdallani. Toki asian voisi hoitaa myös niin päin että omat halut lopetettaisiin jollain lääkkeellä tms, olisin valmis mihin vain että olisi yhtä leppoisa olla ilman seksiä kuin tuolla toisella osapuolella.
Komppaan. Kun voisikin ajatella, että seksi on vain seksiä ja yhdessäoloon kuuluu niin paljon muutakin. Ja niinhän siihen kuuluukin. MUTTA, seksi on suhteen liima, jotain, mikä on vain meidän kahden välinen juttu. Sen olemassaolo kertoo, että kelpaa toiselle, on haluttu ja omana itsenään hyväksytty. Sen puute puolestaan...no..sillä on niin uskomattoman paljon negatiivisia vaikutuksia itsetuntoon, mielialaan jne. ettei edes uskoisi. Ja kun muuten kaikki on hyvin; kosketellaan, halitaan, pussaillaan, keskustellaan kepeitä ja henkeviä, nautitaan toistemme seurasta. Huokaus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen ei halua, pitää antaa sen halukkaan hakea tyydytys muualta.
Minulle seksi on elinehto. Miehistäni ei ole ollut siihen siinä määrin kuin haluaisin, enkä sentään enempää tarvitsisi kuin kunnolla kerran vuorokaudessa.
Jostain syystä naisen halu on kummallista ja tabu, mutta "saamaton" mies ajaa ihan ymmärrettävästi (???) naisten päälle autolla. Minä en kuitenkaan tapa, raiskaa tai syyllistä ketään.
Tasan ei käy nallekarkit.
Tässä tulee hyvin ilmi se, kuinka jollekin haluttomuutta on jo se, että haluaa ” vain” muutaman kerran viikossa. Minulle tuo päivittäinen seksi taas kuulostaa täysin utopistiselta ja ahdistavaltakin. Itselle riittää pari kertaa kuussa, enkä koe olevani haluton. Onneksi mies on samoilla linjoilla.
Kun jätin hirmonaalisen ehkäisyn hetkeksi, mullakin nousi tosin halut ihan uusiin svääreihin, mutta en tuntenut olevani silloin normaali tai ajattelevani järkevästi. Oli todella outoa, että seksi vei niin paljon tilaa ajatuksista, ja kun ehkäisy palasi. olo oli helpottunut kun pystyn jälleen keskittymään hiukan tärkeämpiin asioihin. En tiedä sitten että onko se oikeasti se tavoitetilanne, tai jonkun muun normaali. Ilmeisesti.Itselleni on kumppani sanonut, että "en minä ala parisuhteessa selibaatissa elämään", kun olen seksistä riidellessä kertonut, että 2-3 kertaa viikossa alkaa itselleni olla maksimi ennen kuin seksi alkaa muuttua pakkopullaksi. Sen miehen mielestä olin haluton. Herranen aika, millainen taakka putosi harteilta, kun erosimme. Enkä muuten kaipaa seksiä lainkaan.
Oonkohan sun ex:n kanssa... Täällä toinen "haluton", jolle riittäisi muutama kerta viikkoon. Puoliso sitä mieltä että parisuhteessahan ei kuulu puutteessa elää. Kyllähän tämä taakalta tuntuu, kieltämättä. Itse saan nautintoa enää yksin omin käsin, velvollisuusseksi on niin hajottavaa.
Ja toiselle aiemmalle kommentoijalle, niin kyllä se haluton seksi rikkoo silloin kun sitä pitäisi olla tolkuttoman paljon ja juurikin "pitäisi", koska "selibaatti" parisuhteessa ei tule kyseeseen.
Et tainnut ymmärtää koko pointtia. Ensinnäkin, sanoin että painostaminen on eri asia. Kommenttini ei siis edes koskenut teidän tilannettanne. Toiseksi, en missään väittänyt ettei haluton seksi riko ketään. Sanoin vaan, että ne jotka eivät sitä kestä tuntuvat jostain syystä kuvittelevan kaikkien olevan samanlaisia ja tuomitsemaan seksielämän kompromissit kategorisesti huonoiksi ratkaisuiksi. Eivät ne sitä ole, vaan joillekin ne toimivat mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen ei halua, pitää antaa sen halukkaan hakea tyydytys muualta.
Minulle seksi on elinehto. Miehistäni ei ole ollut siihen siinä määrin kuin haluaisin, enkä sentään enempää tarvitsisi kuin kunnolla kerran vuorokaudessa.
Jostain syystä naisen halu on kummallista ja tabu, mutta "saamaton" mies ajaa ihan ymmärrettävästi (???) naisten päälle autolla. Minä en kuitenkaan tapa, raiskaa tai syyllistä ketään.
Tasan ei käy nallekarkit.
Tässä tulee hyvin ilmi se, kuinka jollekin haluttomuutta on jo se, että haluaa ” vain” muutaman kerran viikossa. Minulle tuo päivittäinen seksi taas kuulostaa täysin utopistiselta ja ahdistavaltakin. Itselle riittää pari kertaa kuussa, enkä koe olevani haluton. Onneksi mies on samoilla linjoilla.
Kun jätin hirmonaalisen ehkäisyn hetkeksi, mullakin nousi tosin halut ihan uusiin svääreihin, mutta en tuntenut olevani silloin normaali tai ajattelevani järkevästi. Oli todella outoa, että seksi vei niin paljon tilaa ajatuksista, ja kun ehkäisy palasi. olo oli helpottunut kun pystyn jälleen keskittymään hiukan tärkeämpiin asioihin. En tiedä sitten että onko se oikeasti se tavoitetilanne, tai jonkun muun normaali. Ilmeisesti.Itselleni on kumppani sanonut, että "en minä ala parisuhteessa selibaatissa elämään", kun olen seksistä riidellessä kertonut, että 2-3 kertaa viikossa alkaa itselleni olla maksimi ennen kuin seksi alkaa muuttua pakkopullaksi. Sen miehen mielestä olin haluton. Herranen aika, millainen taakka putosi harteilta, kun erosimme. Enkä muuten kaipaa seksiä lainkaan.
Oonkohan sun ex:n kanssa... Täällä toinen "haluton", jolle riittäisi muutama kerta viikkoon. Puoliso sitä mieltä että parisuhteessahan ei kuulu puutteessa elää. Kyllähän tämä taakalta tuntuu, kieltämättä. Itse saan nautintoa enää yksin omin käsin, velvollisuusseksi on niin hajottavaa.
Ja toiselle aiemmalle kommentoijalle, niin kyllä se haluton seksi rikkoo silloin kun sitä pitäisi olla tolkuttoman paljon ja juurikin "pitäisi", koska "selibaatti" parisuhteessa ei tule kyseeseen.
Minä en kyllä usko että ihminen joka haluaa seksiä jopa monta kertaa päivässä, saa siitä samanlaista nautintoa kuin jos seksiä on kerran pari viikossa tai jopa harvemmin. Näille joille seksiä pitää olla koko ajan se on varmasti jotenkin pakonomainen tapa joka on tullut jostain pornoaddiktista tai jostain, eihän ne paikat ehdi toipua edellisestä kerrasta mitenkään, aika turtana on. Jos joku väittää puolisoaan haluttomaksi jos hän ei halua joka päivä, niin pitäisi katsoa peiliin että mistä itselle se liikahaluaminen oikein tulee. Sehän vie aikaakin todella paljon, tai jos idea on vain pikaseksi, ei se ole todellista läheisyyden tarvetta vaan masturbointia toisella ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua kuinka mm. antidepressanttisten lääkkeiden aiheuttamaa seksuaalista haluttomuutta ei oteta huomioon yleisenä ongelmana tässä haluttomuuskeskustelussa. Näiden lääkkeiden on tutkitustikin todettu aiheuttavan seksuaalisen toimintakyvyn häiriön, joka pienellä prosentilla käyttäjistä voi jäädä jopa pysyväksi. Kyse ei ole mistään urbaanilegendasta, vaan asia on ihan faktuaalinen. En väitä, että näiden lääkkeiden käyttö on ainoa seikka, joka tätä haluttomuutta yleisellä tasolla aiheuttaa, mutta se on ehdottomasti yksi suuri osatekijä. Näitä lääkkeitä kun syö peräti puoli miljoonaa ihmistä Suomessa, ja yleensä naiset käyttävät niitä enemmän kuin miehet.
Tämä on mielenkiintoista. Meillä asia on mennyt päinvastoin. Mnulle masennus aiheuttaa haluttomuutta, ja masennuslääkkeet ovat sitä parantaneet. Olen tosi tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).
Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.
Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?
(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)
Koska 9/10 pihtarista lopettaa myös muun läheisyyden kokonaan. Älä tule vonkaamaan, taasko sä lääpit, sulla on aina vaan pillumielessä.... Kuulostaako tutulta - toinen ehkä vain tuli halaamaan ihan rakkauttaan, ei seksin takia.
Ei kuulosta tutulta omalla kohdalla. Voi toki olla että yleensä on näin. Läheisyyttä kun on paljon ja seksiäkin todella usein, mutta kun ei riitä niin ei riitä.
Edelleen. Kyse ei ole haluttomuudesta jos teillä on läheisyyttä ja seksiäkin, jos seksiä on edes kerran viikossa, se on jo normaalia seksielämää. Voi olla että se puolison mielestä ei ole tarpeeksi, mutta siinä tapauksessa vika on hänessä, hän haluaa normaalia enemmän seksiä. Haluton on sitten se joka ei halua kuin kerran kuussa tai ei niinkään usein, eikä halua läheisyyttäkään, se on kohtuutonta kenelle tahansa normaalit halut omaavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiin liittyy vallankäyttöä. Siksi siitä helposti koituu ongelma. Monille seksi on samanlainen perustarve kuin liikkuminen, syöminen tai sosiaalisien suhteiden ylläpitäminen. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yhtäkkiä saisit syödä, liikkua tai olla sosiaalinen vain toisen ihmisen ehdoilla. Ja sitten toinen päättäisikin, että mulla ei oo nälkä, säkään et syö. Mua ei huvita lenkille, sun on pysyttävä myös sohvalla. Mä en jaksa pitää yhteyttä keneenkään, joten säkään et saa. Ja jos teet jotain edellä mainittua ilman puolisoa, olet pilannut parisuhteen ja pettänyt.
Liittyyhän siihen usein vallankäyttöä, mutta on hyvä muistaa että vallankäyttöä voi olla myös sen halukkaamman puolelta. Jos vaikka pitäisi saada joka päivä ja syyllistetään "halutonta" jos ei saa mitä "elinehtonaan" tarvitsee. Ja kun ei tässä ketjussa mainituista syistä masturbointikaan ole vaihtoehto niin kyllä se vallankäytön puolelle menee.
Kyllä ne jotka haluaa joka päivä voivat tyytyä masturboimaan muutaman kerran viikossa. Jos on kunnon seksiä joka päivä, niin paikat ei toivu vaan on puutuneita koko ajan, eihän se tunnu miltään jyystää loputtomiin. En usko että pupumaisen pakottavan tarpeen omaavat oikeasti saavat kunnon orgasmeja koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen ei halua, pitää antaa sen halukkaan hakea tyydytys muualta.
Minulle seksi on elinehto. Miehistäni ei ole ollut siihen siinä määrin kuin haluaisin, enkä sentään enempää tarvitsisi kuin kunnolla kerran vuorokaudessa.
Jostain syystä naisen halu on kummallista ja tabu, mutta "saamaton" mies ajaa ihan ymmärrettävästi (???) naisten päälle autolla. Minä en kuitenkaan tapa, raiskaa tai syyllistä ketään.
Tasan ei käy nallekarkit.
Tässä tulee hyvin ilmi se, kuinka jollekin haluttomuutta on jo se, että haluaa ” vain” muutaman kerran viikossa. Minulle tuo päivittäinen seksi taas kuulostaa täysin utopistiselta ja ahdistavaltakin. Itselle riittää pari kertaa kuussa, enkä koe olevani haluton. Onneksi mies on samoilla linjoilla.
Kun jätin hirmonaalisen ehkäisyn hetkeksi, mullakin nousi tosin halut ihan uusiin svääreihin, mutta en tuntenut olevani silloin normaali tai ajattelevani järkevästi. Oli todella outoa, että seksi vei niin paljon tilaa ajatuksista, ja kun ehkäisy palasi. olo oli helpottunut kun pystyn jälleen keskittymään hiukan tärkeämpiin asioihin. En tiedä sitten että onko se oikeasti se tavoitetilanne, tai jonkun muun normaali. Ilmeisesti.Itselleni on kumppani sanonut, että "en minä ala parisuhteessa selibaatissa elämään", kun olen seksistä riidellessä kertonut, että 2-3 kertaa viikossa alkaa itselleni olla maksimi ennen kuin seksi alkaa muuttua pakkopullaksi. Sen miehen mielestä olin haluton. Herranen aika, millainen taakka putosi harteilta, kun erosimme. Enkä muuten kaipaa seksiä lainkaan.
Oonkohan sun ex:n kanssa... Täällä toinen "haluton", jolle riittäisi muutama kerta viikkoon. Puoliso sitä mieltä että parisuhteessahan ei kuulu puutteessa elää. Kyllähän tämä taakalta tuntuu, kieltämättä. Itse saan nautintoa enää yksin omin käsin, velvollisuusseksi on niin hajottavaa.
Ja toiselle aiemmalle kommentoijalle, niin kyllä se haluton seksi rikkoo silloin kun sitä pitäisi olla tolkuttoman paljon ja juurikin "pitäisi", koska "selibaatti" parisuhteessa ei tule kyseeseen.
Et tainnut ymmärtää koko pointtia. Ensinnäkin, sanoin että painostaminen on eri asia. Kommenttini ei siis edes koskenut teidän tilannettanne. Toiseksi, en missään väittänyt ettei haluton seksi riko ketään. Sanoin vaan, että ne jotka eivät sitä kestä tuntuvat jostain syystä kuvittelevan kaikkien olevan samanlaisia ja tuomitsemaan seksielämän kompromissit kategorisesti huonoiksi ratkaisuiksi. Eivät ne sitä ole, vaan joillekin ne toimivat mainiosti.
Olisi varmaan pitänyt mainita, että tässä tapauksessahan kyse on painostamisesta. Ymmärsin kyllä pointin siis. Ajattelen, että aito kompromissi ei varmaankaan riko, mutta jos siihen liittyy tämä "kyllä parisuhteessa pitää seksiä saada aina kun haluaa" -ajattelu niin silloin ei enää ole kyse kompromissista, jos haluton joustaa ja panee enemmän kuin itse haluaisi. Tosiaan puhuttiin vähän eri asiasta, eli ollaan ihan samoilla linjoilla. Ei itseänikään haluton seksi rikkoisi, jos voisin tuntea tekeväni sen täysin vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, kun mua häiritsee jokin ristiriitaisuus näissä halukkaiden jutuissa (ymmärrän toki että ovat ihan eri ihmisten kirjoittamia, ei sillä...).
Eli toisaalta masturbaatio ei ole tapa kompensoida omia, haluttomamman tarpeiden yli meneviä haluja, koska ei ole kyse vain fyysisestä kliimaksista vaan yhteydestä, rakkaudesta jne. Eli kyse ei ole vain biologisen tarpeen täyttämisestä vaan tunteiden osoittamisesta ja läheisyydestä ja rakastamisesta jne.
Toisaalta kuitenkin sanotaan, että pitäisi olla oikeus käydä vieraissa täyttämässä tarpeet, jos ei kumppani halua (tarpeeksi). Miksi edes pysyä suhteessa, jos jonkun ulkopuolisen kanssa lähdetään tekemään näitä syviä rakkauden tekoja? Jos kyse on vain fyysisen tarpeen mekaanisesta täyttämisestä eikä tunteista, miksi ei vaan runkkaa silloin, kun kumppani ei halua?
(Ja joo, ymmärrän jos se haluton haluaa kaksi kertaa vuodessa, se on todella vähän. Tarkoitan nyt enemmän niitä tilanteita, kun haluissa on selkeä epäsuhta, mutta haluttomampikin kuitenkin haluaa vaikkakin paljon harvemmin.)
Koska 9/10 pihtarista lopettaa myös muun läheisyyden kokonaan. Älä tule vonkaamaan, taasko sä lääpit, sulla on aina vaan pillumielessä.... Kuulostaako tutulta - toinen ehkä vain tuli halaamaan ihan rakkauttaan, ei seksin takia.
Ei kuulosta tutulta omalla kohdalla. Voi toki olla että yleensä on näin. Läheisyyttä kun on paljon ja seksiäkin todella usein, mutta kun ei riitä niin ei riitä.
Edelleen. Kyse ei ole haluttomuudesta jos teillä on läheisyyttä ja seksiäkin, jos seksiä on edes kerran viikossa, se on jo normaalia seksielämää. Voi olla että se puolison mielestä ei ole tarpeeksi, mutta siinä tapauksessa vika on hänessä, hän haluaa normaalia enemmän seksiä. Haluton on sitten se joka ei halua kuin kerran kuussa tai ei niinkään usein, eikä halua läheisyyttäkään, se on kohtuutonta kenelle tahansa normaalit halut omaavalle.
Se onkin mielenkiintoista, että miten määritellään normaali. Onhan se vähän kuin keskimääräinen, jota voi pitää jonkinlaisena ohjenuorana. Toisaalta moni kerran kuussa haluava on omasta mielestään normaali, samoin kuin 3 kertaa päivässä haluava ei näe, että hänellä olisi mitään ongelmaa.
Vanhan kansan viisaus: Ei kulu järvi soutamalla eikä p*llu naimalla.
Parisuhde alkoi kiihkeästi. Mies kosketti, nuoli, rakasteli. Tein itsekin kaiken mitä pyydettiin ja olin valmis kokeilemaan uusia juttuja. Annoin suuhoitoa monesti ilman vastapalvelustakin kun minulle saattoi siinä tilanteessa riittää, että saan imeä hänet "kuiviin". On ihanaa myös alistua, odotella miestä joka tulee kiimaisena ja työntää pääni hänen haaroihinsa. Varsinkin spontaani hieman hikinen tuoksuva seksi. Miesten kivespussit/nivustaipeet tuottaa kai jotain feromonia sillä menen siitä ihan sekaisin kuin huumeesta. Nautin siitä kaikesta suunnattomasti.
Noin puolen vuoden kuluttua suhteen aloituksesta kaikki loppui kuin seinään. Asiasta on keskusteltu tuntitolkulla ja pyritty löytämään ratkaisuja. Mies vakuuttaa, ettei vika ole minussa. Kävi mitauttamassa testotaso, jotka olivat alhaiset, mutta ei halunnut aloittaa hoitoja, vaikka veto on poissa muutenkin. Ei jaksa mitään. Olen yrittänyt sanoa, että testosteronista voisi olla etupäässä hyötyjä hänen omalle fyysiselle ja psyykkiselle jaksamiselle. Lihoo ja pönöttää vapaapäivinä tuntitolkulla koneella. On feminisoitunut, mikä varmasti johtuu lihomisesta, sillä estrogeeni rakastaa rasvakudosta. Tuli mieleen, että huijattinko minut alunperinkin parisuhteeseen? Mies myönti yhdessä vaiheessa, ettei hänen ole juuri koskaan tehnyt mieli seksiä toisen kanssa. Ilmeisesti teininä kuitenkin teki mieli. Kun kysyin, että miksi hän antoi itsestään valheellisen kuvan esittämällä seksipetoa niin ei kuullemma tahallaan sitä tehnyt. Ymmärsin, että kaipasi toista ihmistä, mutta maksoi romanttisesta läheisyydestä seksillä.
Minut on käsketty menemään vieraisiin. Ihminen jota rakastan yli kaiken on siis valmis antamaan minut toisen käsiteltäväksi. En tiedä miten suhtautua. Ollako iloinen, että saisin pitää parisuhteen ja silti touhuta toisten kanssa? Vai loukkaantunut siitä, etten koe enää itseäni arvokkaaksi hänen rinnalla, koska hänelle on yhdentekevää kuka minua rassaa. Muutaan kerran kävin vieraissa ja inhosin jokaista kertaa. Ne eivät olleet ihmisen kanssa, jota rakastan. Nyt on ollut muutama miehen osalta vastahakoinen seksikerta enkä enempää halua sellaista karmeaa seksiä. On hän omien sanojensa mukaan nauttinut orgasmeista, mutta joku mättää. En vaan ymmärrä kun aiemmin oli niin kiihkeä ja kalu suorastaan vuoti "precumia". Ilmeisesti katselee paljon pornoa ja runkkailee sille. Olen sanonut, että se voi viedä hänen halujaan, mutta ei kiinnosta.
En pysty eroamaan, mutten voi tähän jäädäkään. Jos löydän jonkun jonka matkaan lähteä niin nostan kytkintä heti. Olen tämän hänelle sanonut, koska hän on haluton työstämään testosteronivajettaan. Jos hän haluaa vaan löhötä, lihoa, mässäillä ja runkkailla pornon parissa, niin silloin sinkkuna olo on varmasti parempi.
Jos haluttoman osapuolen haluttomuuden aiheuttaa jokin konkreettinen hoidettavissa oleva syy, joka ei ole riippuvainen toisesta osapuolesta, silloin hänet tulee hoitaa, jos kumpikin haluaa suhteen jatkuvan. Esim. hormonivajeen kohdalla ei mielestäni pitäisi ajatella ajatella, että haluton joutuu alistumaan hoitoihin varsinkin kun on näyttöä siitä, että hoidosta on hyötyä eikä pelkästään seksuaalisia. Se on siis etupäässä oman terveyden hoitoa. Seksi on voimavara siinä missä moni muukin parisuhteen aspekti ja se vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen. Vastahakoiseen seksiin ei pidä suostua, mutta minusta tuntuu, että moni haluton ei ole kokenut sellaista voimistavaa ja parisuhteen sidettä vahvistavaa ihanaa seksiä.
Oonkohan sun ex:n kanssa... Täällä toinen "haluton", jolle riittäisi muutama kerta viikkoon. Puoliso sitä mieltä että parisuhteessahan ei kuulu puutteessa elää. Kyllähän tämä taakalta tuntuu, kieltämättä. Itse saan nautintoa enää yksin omin käsin, velvollisuusseksi on niin hajottavaa.
Ja toiselle aiemmalle kommentoijalle, niin kyllä se haluton seksi rikkoo silloin kun sitä pitäisi olla tolkuttoman paljon ja juurikin "pitäisi", koska "selibaatti" parisuhteessa ei tule kyseeseen.