Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee seksuaalista haluttomuutta koskevassa keskustelussa se,
Että otetaan ikään kuin annettuna, että mitä enemmän seksiä, sen parempi. Että on jokin "normaali", ja jos siitä jää alle, on ongelma ja kriisi.
Minusta seksin määrä on ongelma vain, jos pariskunnan osapuolilla halut eroavat. Ja silloinkaan se on yhteinen ongelma, ei pelkästään sen vähemmän haluavan vika.
Luin juuri taas Hesarista tänään pitkän jutun, joka kuvasi hyvin tilannetta sen enemmän seksiä haluavan kannalta, mutta jätti sen vähemmän halukkaan ajatusmaailman täysin pimentöön. Vikaa haettiin jutussa yksinomaan siitä vähemmän halukkaasta.
Miksei koskaan ajatella niin päin, että ehkä se onkin ihan normaalia sekin, että ei haluta. Ja vonkaajan vonkaaminen vain ahdistaa tilannetta, ja HÄNEN halukkuutensa on se "ongelma", jota pitäisi hoitaa?
Juu, tätä näkökulmaa ei ikinä oteta, eikä minusta syyllisten etsiminen sinänsä edes olekaan hyödyllistä, halusin vaan kärjistää, jotta havainnollistaisin sitä, miten yksipuoliselta käsittelynäkökulma vaikuttaa meistä, joita seksi ei kauheasti innosta.
Nyt se seksistä vähän kiinnostunut leimataan heti. Hänellä on varmaan joku sairaus, vähintäänkin on frigidi ja estoinen tai tunteeton ja muuten outo.
Kommentit (781)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä ei puhuta on se, että haluaa vääränlaista seksiä. Minä olen umpikinky ja mies on taas taantunut vaniljaksi. Haluaisin itselleni "normaalia" seksiä vaikka joka päivä ja olen aivan hirveässä, tuskaisessa puutteessa, vaikka sitä "väärää" seksiä olisi monta kertaa päivässä, kun en saa siitä yhtään mitään. Mies taas on puutteessa kun en enää pysty seksiin ollenkaan kun en kiihotu millään tapaa, en yhtään mitenkään enää siitä vaniljapaskasta, mutta kun mies ei viitsi kinkyilläkään vaan on ennemmin sitten ilman itsekin. En kestä edes läheisyyttä enää kun ahistaa liikaa ja tuntuu suorastaan pahalta kun se kaikki romanttinen hipsutteluhömppä ja kyhnääminen muistuttaa ahdistavasta seksistä. Ehkä pitäisi vain erota tai pakottaa mies suostumaan siihen että otan jonkun toisen tuohon rinnalle, leikkikaveriksi.
No tuossa on kyse vaan sitten pelkästä seksistä, ei rakkaudesta. Parempi olisi erota sitten kun ette yhtään nauti toisistanne.
Nimenomaan kyse on pelkästä seksistä, mutta se ei tarkoita etteikö olisi rakkautta, päin vastoin. Minä en kyllä tosiaankaan edes ymmärrä miksi seksi ja rakkaus liittyvät automaattisesti toisiinsa, kun ne ovat ihan erilliset asiat, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
318 lisää: Pidän myös hyvin kyseenalaisena tuota "antautumista toiselle" henkisesti ja fyysisesti, ja täydellisen yhteyden kokemista. Kuulostaa läheisriippuvaiselta ja itsensä hukkaamiselta...
Kyllä, tämä kuulostaa itsestäkin absurdilta. Kyllä, rakastan ja himoitsen vaimoani (ja onneksi hänkin minua). Mutta kyllä siinä on kyse fyysisestä himosta, omien ja toisen tarpeiden tyydyttämisestä, ei mistään "kietoudumme yhdessä osaksi maailmankaikkeutta"-paskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä ei puhuta on se, että haluaa vääränlaista seksiä. Minä olen umpikinky ja mies on taas taantunut vaniljaksi. Haluaisin itselleni "normaalia" seksiä vaikka joka päivä ja olen aivan hirveässä, tuskaisessa puutteessa, vaikka sitä "väärää" seksiä olisi monta kertaa päivässä, kun en saa siitä yhtään mitään. Mies taas on puutteessa kun en enää pysty seksiin ollenkaan kun en kiihotu millään tapaa, en yhtään mitenkään enää siitä vaniljapaskasta, mutta kun mies ei viitsi kinkyilläkään vaan on ennemmin sitten ilman itsekin. En kestä edes läheisyyttä enää kun ahistaa liikaa ja tuntuu suorastaan pahalta kun se kaikki romanttinen hipsutteluhömppä ja kyhnääminen muistuttaa ahdistavasta seksistä. Ehkä pitäisi vain erota tai pakottaa mies suostumaan siihen että otan jonkun toisen tuohon rinnalle, leikkikaveriksi.
Miksi olet suhteessa, jossa seksuaalisuutenne ei kohtaa sitten ollenkaan?
Rakkaudesta? Koska on luvattu olla yhdessä kunnes kuolema erottaa? Oikeasti olisi ihan kauheaa erota tällaisen takia, mutta tässä menee kyllä itse pahasti rikki, mutta yhtä pahasti menisi jos joutuisi hylkäämään sen suuren rakkautensakin. En edes ymmärrä miten tähän on ajauduttu ja miksi mies muuttui vuosien jälkeen tuollaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
318 lisää: Pidän myös hyvin kyseenalaisena tuota "antautumista toiselle" henkisesti ja fyysisesti, ja täydellisen yhteyden kokemista. Kuulostaa läheisriippuvaiselta ja itsensä hukkaamiselta...
Höpö höpö. Ei siinä tunnissa parissa itseään mihinkään hukkaa, kun tuntee vahvasti yhteenkuuluvuutta oman puolison kanssa, kuten kuuluukin. Se auttaa arjessa kun tietää että toinen on luotettava ja samalla puolelle sinun kanssasi vaikka elämä heittäisi mitä tahansa vastoinkäymisiä eteen. Selkä vasten selkää puolustetaan omaa rakasta muuta maailmaa vastaan. Kun itsellä on vaikeaa voi luottaa siihen että toinen tukee ja auttaa, on sinun kalliosi, ja saman teet hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei haluttomuus ole sitä, että nyt on ollut töissä raskasta pari kuukautta, en jaksa seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen raskaana viimeisilläni/juuri synnyttänyt, en kykene seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen sairas, enkä nyt kykene seksiin.
Ei haluttomuus ole sitä, että ei halua 5 kertaa päivässä seksiä vaan kerran viikossa.
Haluttomuus on sitä, että ilman mitään ilmeistä syytä, toinen vaan ei halua koskettaa, suudella tai harrastaa seksiä sen ihmisen kanssa jonka pitäisi olla rakkain maailmassa. Mitä rakkautta sellainen on jos ei rakkautta voi näyttää tai osoittaa mitenkään? Se on vuosia jatkuvaa, ei hetkellisiä kuivia kausia. Haluttomuus on suoranaista kylmyyttä ja julmuutta, koska yleensä ei syytä kerrota, sanotaan vaan että en tiedä, tää nyt vaan on näin. Toinen jätetään löysään hirteen roikkumaan ja miettimään että mitä olen tehnyt väärin kun en enää kelpaa. Yleensä haluttomat ei halua erotakaan, koska heillä on omasta mielestään ihan hyvä elämä ja toisenkin pitäisi siihen tyytyä ettei mitään intiimiä suhdetta enää ole.
Mutta etkö oikeasti tajua, että yleensä se halutonkin haluaisi haluta, muttei vaan halua. Eikä välttämättä osaa sitä selittää.
Ja toisaalta, aika moni kyllä jo syyllistää ihan vaikka kuukauden-parin seksitauosta, johon voi olla ihan näkyvissä oleva syykin (vaikkapa imetys, joka monella sotkee hormonit ihan täysin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
318 lisää: Pidän myös hyvin kyseenalaisena tuota "antautumista toiselle" henkisesti ja fyysisesti, ja täydellisen yhteyden kokemista. Kuulostaa läheisriippuvaiselta ja itsensä hukkaamiselta...
En suostu ottamaan vastaan tällaisia heiteltyjä persoonallisuusdiagnooseja vain siksi, että pidän seksistä ja koen seksin kokonaisvaltaisena hyvänolontunteena itselleni rakkaan ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalisuus on toki asia erikseen, mutta kyllä normaalissa suhteessa seksi ja ylipäätään intiimiys ja fyysinen läheisyys määrittää onko kyseessä romanttinen parisuhde vaiko pelkkä ystävyys/kämppäkaveruus.
Hyvä, intiimi ja huomioonottava seksi tekee todella hyvää kahden ihmisen henkiselle yhteydelle ja läheisyyden tunteelle. Rakastellessaan itselleen tärkeän henkilön kanssa ihminen on herkässä, haavoittuvassa tilassa ja osoittaa ihan erityyppistä luottamuksellisuutta ja hellyyttä "antautua" siihen tilaan toisen kanssa. Siinä toisiinsa kietoutuneena, niin lähekkäin kuin fyysisesti mahdollista, nautinnon ja hyvänolon pauloissa, missä henkinen JA fyysinen yhteys kohtaavat, on ihan erilaisessa rakkauden tilassa kuin mitä normaalissa päivittäisessä kanssakäymisessä/harrastamisessa/tekemisessä/hengailussa. Toistensa seksuaalisuuden tutkiminen, tukeminen ja kannustaminen on kaunis asia, eikä samanlaista intiimiyttä yksinkertaisesti ole jos parisuhteesta puuttuu seksi ja seksuaalisuus kokonaan.
Se, että vilpittömästi haluaa tuottaa koko kehon läpi vavahtelevaa puhdasta nautintoa toiselle, on olennainen osa rakastamista ja huolenpitoa. Täysin haluton ihminen suhteessa voikin miettiä, että miksi ei halua tuottaa tätä nautintoa toiselle, jos häntä kerran oikeasti rakastaa? Miksi oma "no yyh en jaksa/halua"-mentaliteetti menee rakastamansa ihmisen tarpeiden edelle?
Siksi, että prioriteetti elämässä menee niin, että ensisijassa huolehditaan itsestä, toissijaisesti muista. Ei voi rikkoa itseään, jotta toinen saisi haluamansa.
Koska sitä se pohjimmainen haluttomuus juuri on. Ei pysty seksuaalisiin tekoihin hajottamatta omaa seksuaalisuuttaan. Ongelmaksi se muodostuu, jos parisuhteessa toinen siitä joutuu kovin pitkiä jaksoja kärsimään.
Mutta miksi oletetaan, että seksuaalisen palvelun tekeminen rakastamalleen ihmiselle, rikkoo jotain? Eikö silloin kyseessä ole joku ongelma pääkopassa, jos seksistä tekee itselleen niin ylitsepääsemättömän asian ettei kykene seksuaalisiin tekoihin paitsi silloin harvoin kun itseään sattuu haluttamaan? Silloin pitäisi kysyä itseltään, missä on vika jos nautinnon tuottaminen toiselle hajottaa jotain sisältä. Voiko johonkin mystiseen henkiseen haluttomuuteen myös vedota kaikissa muissa toiselle ihmiselle tehdyissä palveluissa, vai onko se vain okei jos kyseessä on seksi? Miksi juuri seksi oikeuttaa itsekkyyteen?
Samaa olen miettinyt aina näissä keskusteluissa. Miten oman rakkaimman ihmisen kanssa lähekkäin rikkoo sun seksuaalisuuden? Miksi yleensä hämäsit sitten sen ihmisen rakastumaan sinuun alunperin?
No eihän se aina ole niin ollut. Vaan syystä tai toisesta siihen ajautunut. Ja se syy voi olla sen parisuhteen ulkopuolellakin, vaikkapa työstressi, jonka takia ei vaan pysty, vaikka rakastaa.
Jos työstressi on niin kova ettei kykene rakastamaan omaa puolisoaan, vaan antaa tämän kärsiä, niin eikö se työstressi ole itsellekin jo hengenvaarallinen? Kun se jatkuu vuodesta toiseen luulisi että siihen itsekin väsyy. Eikö sille asialle pitäisi sitten tehdä jotain? Siellä töissä? Hakea ammattiapua? Yleensä orgasmi ja muukin läheisyys ja kosketus lievittää stressiä, tutkittu asia.
Ei ole kyse rakkaudesta. Meillä mies rakensi talon perheellemme. Käytännössä yli vuosi mentiin ilman seksiä, se oli vain niin kova stressi ja väsymyksen aihe hänelle. Minua ahdisti, kärsin tilanteesta, mutta en hetkeäkään epäillyt, etteikö hän olisi rakastanut. Silloin vaan hän osoitti sitä rakkauttaan tekemällä pitkää päivää raksalla.
Työstressi voi toimia ihan samoin. Paahtaa pitkää työpäivää, jotta saa perheelleen hankittua vaikkapa lomamatkan tai jotain. Väsyttää, ei jaksa enää seksiä.
Hormonitasot voivat olla pitkään pielessä, vaikkapa synnytyksen jäljiltä. Ja stressi voi vaikuttaa niihinkin.
Rakkaus ja seksi eivät ole sama asia. Rakkautta voi osoittaa niin monilla tavoilla ja teoilla.
Toki seksittömyyden syy voi olla sekin, ettei (enää) rakasta.
Nuokin on kaikki ymmärrettäviä ohimeneviä asioita, joista voi sanoa että tämä on nyt tätä mutta ei ikuisesti, ja niin myös on, se menee ohi. Meillä ei ole mennyt ohi koskaan, vaan ne on lyhyitä pätkiä kun seksielämä on jokseenkin kunnossa. Meillä on oletustila nykyään se kuiva ja sitten on lyhyitä märkiä kausia, eikä koskaan tiedä tuleeko enää seuraavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haluttomuus ole sitä, että nyt on ollut töissä raskasta pari kuukautta, en jaksa seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen raskaana viimeisilläni/juuri synnyttänyt, en kykene seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen sairas, enkä nyt kykene seksiin.
Ei haluttomuus ole sitä, että ei halua 5 kertaa päivässä seksiä vaan kerran viikossa.
Haluttomuus on sitä, että ilman mitään ilmeistä syytä, toinen vaan ei halua koskettaa, suudella tai harrastaa seksiä sen ihmisen kanssa jonka pitäisi olla rakkain maailmassa. Mitä rakkautta sellainen on jos ei rakkautta voi näyttää tai osoittaa mitenkään? Se on vuosia jatkuvaa, ei hetkellisiä kuivia kausia. Haluttomuus on suoranaista kylmyyttä ja julmuutta, koska yleensä ei syytä kerrota, sanotaan vaan että en tiedä, tää nyt vaan on näin. Toinen jätetään löysään hirteen roikkumaan ja miettimään että mitä olen tehnyt väärin kun en enää kelpaa. Yleensä haluttomat ei halua erotakaan, koska heillä on omasta mielestään ihan hyvä elämä ja toisenkin pitäisi siihen tyytyä ettei mitään intiimiä suhdetta enää ole.
Mutta etkö oikeasti tajua, että yleensä se halutonkin haluaisi haluta, muttei vaan halua. Eikä välttämättä osaa sitä selittää.
Ja toisaalta, aika moni kyllä jo syyllistää ihan vaikka kuukauden-parin seksitauosta, johon voi olla ihan näkyvissä oleva syykin (vaikkapa imetys, joka monella sotkee hormonit ihan täysin).
Ei en tajua. Koska jos se olisi niin, niin tämä haluton sanoisi sen rakkaalleen, että haluaisin haluta, en vaan halua, ja yritän ratkaista sitä ongelmaa jotenkin ja selvittää edes mistä se johtuu. Kyllä se halutonkin voisi edes vähän nähdä vaivaa. Jos kerran rakastaa sen ei pitäisi olla ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalisuus on toki asia erikseen, mutta kyllä normaalissa suhteessa seksi ja ylipäätään intiimiys ja fyysinen läheisyys määrittää onko kyseessä romanttinen parisuhde vaiko pelkkä ystävyys/kämppäkaveruus.
Hyvä, intiimi ja huomioonottava seksi tekee todella hyvää kahden ihmisen henkiselle yhteydelle ja läheisyyden tunteelle. Rakastellessaan itselleen tärkeän henkilön kanssa ihminen on herkässä, haavoittuvassa tilassa ja osoittaa ihan erityyppistä luottamuksellisuutta ja hellyyttä "antautua" siihen tilaan toisen kanssa. Siinä toisiinsa kietoutuneena, niin lähekkäin kuin fyysisesti mahdollista, nautinnon ja hyvänolon pauloissa, missä henkinen JA fyysinen yhteys kohtaavat, on ihan erilaisessa rakkauden tilassa kuin mitä normaalissa päivittäisessä kanssakäymisessä/harrastamisessa/tekemisessä/hengailussa. Toistensa seksuaalisuuden tutkiminen, tukeminen ja kannustaminen on kaunis asia, eikä samanlaista intiimiyttä yksinkertaisesti ole jos parisuhteesta puuttuu seksi ja seksuaalisuus kokonaan.
Se, että vilpittömästi haluaa tuottaa koko kehon läpi vavahtelevaa puhdasta nautintoa toiselle, on olennainen osa rakastamista ja huolenpitoa. Täysin haluton ihminen suhteessa voikin miettiä, että miksi ei halua tuottaa tätä nautintoa toiselle, jos häntä kerran oikeasti rakastaa? Miksi oma "no yyh en jaksa/halua"-mentaliteetti menee rakastamansa ihmisen tarpeiden edelle?
Siksi, että prioriteetti elämässä menee niin, että ensisijassa huolehditaan itsestä, toissijaisesti muista. Ei voi rikkoa itseään, jotta toinen saisi haluamansa.
Koska sitä se pohjimmainen haluttomuus juuri on. Ei pysty seksuaalisiin tekoihin hajottamatta omaa seksuaalisuuttaan. Ongelmaksi se muodostuu, jos parisuhteessa toinen siitä joutuu kovin pitkiä jaksoja kärsimään.
Mutta miksi oletetaan, että seksuaalisen palvelun tekeminen rakastamalleen ihmiselle, rikkoo jotain? Eikö silloin kyseessä ole joku ongelma pääkopassa, jos seksistä tekee itselleen niin ylitsepääsemättömän asian ettei kykene seksuaalisiin tekoihin paitsi silloin harvoin kun itseään sattuu haluttamaan? Silloin pitäisi kysyä itseltään, missä on vika jos nautinnon tuottaminen toiselle hajottaa jotain sisältä. Voiko johonkin mystiseen henkiseen haluttomuuteen myös vedota kaikissa muissa toiselle ihmiselle tehdyissä palveluissa, vai onko se vain okei jos kyseessä on seksi? Miksi juuri seksi oikeuttaa itsekkyyteen?
Samaa olen miettinyt aina näissä keskusteluissa. Miten oman rakkaimman ihmisen kanssa lähekkäin rikkoo sun seksuaalisuuden? Miksi yleensä hämäsit sitten sen ihmisen rakastumaan sinuun alunperin?
No eihän se aina ole niin ollut. Vaan syystä tai toisesta siihen ajautunut. Ja se syy voi olla sen parisuhteen ulkopuolellakin, vaikkapa työstressi, jonka takia ei vaan pysty, vaikka rakastaa.
Jos työstressi on niin kova ettei kykene rakastamaan omaa puolisoaan, vaan antaa tämän kärsiä, niin eikö se työstressi ole itsellekin jo hengenvaarallinen? Kun se jatkuu vuodesta toiseen luulisi että siihen itsekin väsyy. Eikö sille asialle pitäisi sitten tehdä jotain? Siellä töissä? Hakea ammattiapua? Yleensä orgasmi ja muukin läheisyys ja kosketus lievittää stressiä, tutkittu asia.
Ei ole kyse rakkaudesta. Meillä mies rakensi talon perheellemme. Käytännössä yli vuosi mentiin ilman seksiä, se oli vain niin kova stressi ja väsymyksen aihe hänelle. Minua ahdisti, kärsin tilanteesta, mutta en hetkeäkään epäillyt, etteikö hän olisi rakastanut. Silloin vaan hän osoitti sitä rakkauttaan tekemällä pitkää päivää raksalla.
Työstressi voi toimia ihan samoin. Paahtaa pitkää työpäivää, jotta saa perheelleen hankittua vaikkapa lomamatkan tai jotain. Väsyttää, ei jaksa enää seksiä.
Hormonitasot voivat olla pitkään pielessä, vaikkapa synnytyksen jäljiltä. Ja stressi voi vaikuttaa niihinkin.
Rakkaus ja seksi eivät ole sama asia. Rakkautta voi osoittaa niin monilla tavoilla ja teoilla.
Toki seksittömyyden syy voi olla sekin, ettei (enää) rakasta.
Nuokin on kaikki ymmärrettäviä ohimeneviä asioita, joista voi sanoa että tämä on nyt tätä mutta ei ikuisesti, ja niin myös on, se menee ohi. Meillä ei ole mennyt ohi koskaan, vaan ne on lyhyitä pätkiä kun seksielämä on jokseenkin kunnossa. Meillä on oletustila nykyään se kuiva ja sitten on lyhyitä märkiä kausia, eikä koskaan tiedä tuleeko enää seuraavaa.
Kaikki syyt eivät ole yhtä näkyviä ja yhtä lailla selitettävissäkään, mutta silti ne ovat.
Ja jos on vaikkapa stressiä, ja sen syy poistuu, hormonitasoilla voi mennä vuosia normalisoitua silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haluttomuus ole sitä, että nyt on ollut töissä raskasta pari kuukautta, en jaksa seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen raskaana viimeisilläni/juuri synnyttänyt, en kykene seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen sairas, enkä nyt kykene seksiin.
Ei haluttomuus ole sitä, että ei halua 5 kertaa päivässä seksiä vaan kerran viikossa.
Haluttomuus on sitä, että ilman mitään ilmeistä syytä, toinen vaan ei halua koskettaa, suudella tai harrastaa seksiä sen ihmisen kanssa jonka pitäisi olla rakkain maailmassa. Mitä rakkautta sellainen on jos ei rakkautta voi näyttää tai osoittaa mitenkään? Se on vuosia jatkuvaa, ei hetkellisiä kuivia kausia. Haluttomuus on suoranaista kylmyyttä ja julmuutta, koska yleensä ei syytä kerrota, sanotaan vaan että en tiedä, tää nyt vaan on näin. Toinen jätetään löysään hirteen roikkumaan ja miettimään että mitä olen tehnyt väärin kun en enää kelpaa. Yleensä haluttomat ei halua erotakaan, koska heillä on omasta mielestään ihan hyvä elämä ja toisenkin pitäisi siihen tyytyä ettei mitään intiimiä suhdetta enää ole.
Mutta etkö oikeasti tajua, että yleensä se halutonkin haluaisi haluta, muttei vaan halua. Eikä välttämättä osaa sitä selittää.
Ja toisaalta, aika moni kyllä jo syyllistää ihan vaikka kuukauden-parin seksitauosta, johon voi olla ihan näkyvissä oleva syykin (vaikkapa imetys, joka monella sotkee hormonit ihan täysin).
Ei en tajua. Koska jos se olisi niin, niin tämä haluton sanoisi sen rakkaalleen, että haluaisin haluta, en vaan halua, ja yritän ratkaista sitä ongelmaa jotenkin ja selvittää edes mistä se johtuu. Kyllä se halutonkin voisi edes vähän nähdä vaivaa. Jos kerran rakastaa sen ei pitäisi olla ongelma.
No nyt selkeästi puhut henkilökohtaisesta ongelmasta, kun minä yritän yleisellä tasolla avata niitä malleja, jotka johtavat joskus haluttomuuteen. En tosiaan tiedä miksi kumppanisi on haluton ja mitä sille voisi tai pitäisi tehdä. Yleisesti voin sanoa, että puhuminen ja vatvominenkin on joskus aika epäseksikästä, ja asioiden puhkipuhuminen voi myös pahentaa haluttomuutta.
Olen ollut itse haluton ja kumppanini myös. Olemme monet vaikeudet voittaneet yhdessä, mutta tahto siinä on kummallakin ollut mukana. Rakkautta en ole koskaan epäillyt, en pisimpinäkään taukoina.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Seksi ilman haluja on väkivaltaa. Se rikkoo ihmistä.
Pakkoselibaatti kumppanin haluttomuuden takia on henkistä väkivaltaa. Sekin rikkoo ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan jo varttuneena seksielämä puute jo alkaa olla jo yhdentekevää kun jo muut asiat mielessä ja aina kummastuttaa jonkun mummoseksin hehkutus joka oikeasti kyllä hyvin marginaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Seksi ilman haluja on väkivaltaa. Se rikkoo ihmistä.
Pakkoselibaatti kumppanin haluttomuuden takia on henkistä väkivaltaa. Sekin rikkoo ihmistä.
No sitten kun kerrot vielä, miten halut voi pakottamalla herättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiukan jo varttuneena seksielämä puute jo alkaa olla jo yhdentekevää kun jo muut asiat mielessä ja aina kummastuttaa jonkun mummoseksin hehkutus joka oikeasti kyllä hyvin marginaalista.
Minä en olisi halunnut alkaa mummoseksiin ja varttuneeksi kolmekymppisenä. Olisin halunnut säilyttää seksuaalisuuteni edes kuusikymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Seksi ilman haluja on väkivaltaa. Se rikkoo ihmistä.
Pakkoselibaatti kumppanin haluttomuuden takia on henkistä väkivaltaa. Sekin rikkoo ihmistä.
No sitten kun kerrot vielä, miten halut voi pakottamalla herättää?
Menemällä ammattiauttajan pakeille. Tutkituttamalla hormonitasot. Tekemällä edes jotain.
Jotenkin tuntuisi ihan luonnolliselta, että kun ikää tulee ja lapsiluku on täynnä, niin seksikin vähenee. Mutta sitähän ei hyväksytä, vaan seksin merkitystä ylikorostetaan ja joidenkin mielestä vanhustenkin pitäisi olla yhdynnässä vähintään kerran viikossa tai muuten on jossakin vikaa. Monet avioerotkin johtuvat siitä että seksielämä on vähentynyt ja luullaan että muilla peitto heiluu ja jonkun toisen kanssa olisi enemmän seksiä ja niin voi aluksi ollakin. Pitäisi hyväksyä, että parisuhde voi olla hyvä ilman jatkuvaa seksiäkin jos on muuten läheisyyttä, hellyyttä ja ystävyyttä. Seksi on vain yksi osa avioliittoa. Mieluummin olisin keski-iässä (kun lapsiluku on täynnä) seksittömässä liitossa mukavan puolison kanssa kuin jonkun häntäheikin kanssa, vaikka seksiä olisi joka viikko mutta muuten toinen tympisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Seksi ilman haluja on väkivaltaa. Se rikkoo ihmistä.
Pakkoselibaatti kumppanin haluttomuuden takia on henkistä väkivaltaa. Sekin rikkoo ihmistä.
No sitten kun kerrot vielä, miten halut voi pakottamalla herättää?
Menemällä ammattiauttajan pakeille. Tutkituttamalla hormonitasot. Tekemällä edes jotain.
Mitä se hormonitasojen tutkiminen auttaa? Ei ihmiselle tuosta noin vaan aleta hormoneja syöttämään, jos vaikka testosteroni on matalalla. Niillä on kuitenkin kaikkea "kivaa" sivuvaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haluttomuus ole sitä, että nyt on ollut töissä raskasta pari kuukautta, en jaksa seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen raskaana viimeisilläni/juuri synnyttänyt, en kykene seksiä.
Ei haluttomuus ole sitä, että olen sairas, enkä nyt kykene seksiin.
Ei haluttomuus ole sitä, että ei halua 5 kertaa päivässä seksiä vaan kerran viikossa.
Haluttomuus on sitä, että ilman mitään ilmeistä syytä, toinen vaan ei halua koskettaa, suudella tai harrastaa seksiä sen ihmisen kanssa jonka pitäisi olla rakkain maailmassa. Mitä rakkautta sellainen on jos ei rakkautta voi näyttää tai osoittaa mitenkään? Se on vuosia jatkuvaa, ei hetkellisiä kuivia kausia. Haluttomuus on suoranaista kylmyyttä ja julmuutta, koska yleensä ei syytä kerrota, sanotaan vaan että en tiedä, tää nyt vaan on näin. Toinen jätetään löysään hirteen roikkumaan ja miettimään että mitä olen tehnyt väärin kun en enää kelpaa. Yleensä haluttomat ei halua erotakaan, koska heillä on omasta mielestään ihan hyvä elämä ja toisenkin pitäisi siihen tyytyä ettei mitään intiimiä suhdetta enää ole.
Mutta etkö oikeasti tajua, että yleensä se halutonkin haluaisi haluta, muttei vaan halua. Eikä välttämättä osaa sitä selittää.
Ja toisaalta, aika moni kyllä jo syyllistää ihan vaikka kuukauden-parin seksitauosta, johon voi olla ihan näkyvissä oleva syykin (vaikkapa imetys, joka monella sotkee hormonit ihan täysin).
Ei en tajua. Koska jos se olisi niin, niin tämä haluton sanoisi sen rakkaalleen, että haluaisin haluta, en vaan halua, ja yritän ratkaista sitä ongelmaa jotenkin ja selvittää edes mistä se johtuu. Kyllä se halutonkin voisi edes vähän nähdä vaivaa. Jos kerran rakastaa sen ei pitäisi olla ongelma.
No nyt selkeästi puhut henkilökohtaisesta ongelmasta, kun minä yritän yleisellä tasolla avata niitä malleja, jotka johtavat joskus haluttomuuteen. En tosiaan tiedä miksi kumppanisi on haluton ja mitä sille voisi tai pitäisi tehdä. Yleisesti voin sanoa, että puhuminen ja vatvominenkin on joskus aika epäseksikästä, ja asioiden puhkipuhuminen voi myös pahentaa haluttomuutta.
Olen ollut itse haluton ja kumppanini myös. Olemme monet vaikeudet voittaneet yhdessä, mutta tahto siinä on kummallakin ollut mukana. Rakkautta en ole koskaan epäillyt, en pisimpinäkään taukoina.
Itse halukkaana en voi kuin kysyä, mitä enää on tehtävissä, kun on kokeiltu puhumattomuudet, puhumiset, on muovailtu itseä tuhanteen eri suuntaan ja tehty oikeastaan kaikki, että täyttäisi toisen tarpeet. Mikään ei käytännössä ole muuttunut, muuta kuin se, että itsetuntoni on maassa, olen puolisoani kohtaan katkera, eikä seksistä enää nauti. Ja jos tästä lähden toteuttamaan käyttämättömiä ratkaisukeinoja eli erkaantumaan tavalla tai toisella, todennäköisesti erkaannuttaisin itseni niin, ettei toisen haluamiset kiinnosta enää tippaakaan, eikä koko suhde. :/ Ja tätä on oikeasti tosi kamala kirjoittaa, kun en kirjoita ihmisestä, jota inhoaisin, vaan ihmisestä, jota oikeasti rakastan ja josta eroaminen olisi aivan hirveä ajatus.
Mua taas häiritsee se miten tulee fiilis, että ihmisessä on jotain perustavanlaatuista vikaa, jos ei halua seksiä. Itse en halua. Ja ihan vain siitä syystä, että oon saanut sitä ihan tarpeeksi ja se on menettänyt kiinnostavuutensa. Olen saanut kymmeniä tuhansia kertoja sen miljoonassa eri asennossa.
Annan kyllä puolisolle mutta itse voisin helposti elää loppuelämäni ilman.
En ymmärrä MIKSI mun pitäisi löytää halu johonkin mihin mulla ei ole kiinnostusta sitä halua löytää. En halua irtokarkkeja. Pitääkö mennä terapiaan että alkaisin haluta irtokarkkeja?
Joka paikassa korostetaan miten ihminen on seksuaalinen olento. Olenko siis jotenkin rikki?
Ei se liity mitenkään siihen rakastanko mun puolisoa vai en. En ymmärrä miksi yhdyntä koetaan niin tärkeänä.
Sinunlaistesi puheista tulee kyllä epäuskoinen olo, että ennen oli mahtavia orgasmeja ja henkinen yhteys jne, mutta sitten yhtäkkiä ei enää sukat pyöri jaloissa ja se on ihan ok? Jos on lämmin jne. parisuhde, niin kyllä siihen kuuluu sitten muutakin intiimiä kuin sukkien pyörittelyä. Jonkinlaista nautintoa siinä aiheutetaan toisilleen. Vanhana aviollinen intiimiys varmasti muuttuukin erilaiseksi kuin nuorena, mutta se ei tarkoita sitä että sen pitäisi loppua kokonaan jo nelikymppisenä.