Lue keskustelun säännöt.
Olen mies jä jätin perheeni 5 vuotta sitten.
26.04.2018 |
Tuli varmaan joku ikäkriisi ja otin ensimmäisen naisen, jolla oli hyvä kroppa ja sytyin seksuaalisesti. No kaksi vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten huomasin olevani ihan rikki. Nyt kolme vuotta mennyt ihan sumussa ja kaipaan perhettäni ja sitä, mitä siinä ekassa suhteessa oli. Mitä voin tehdä? Lasteni äiti ei ole suhteessa kenenkään kanssa ja häntä rakastan, mutta en kehtaa sitä enää sanoa. M43
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olette todellakin oikeassa, en häntä ansaitse enää takaisin mutta hän itsekään ei ole tämän viiden vuoden aikana mennyt eteenpäin. Näen hänen silmissään kaipuun ja surun. Onko peli kokonaan menetetty. Kaikki kommenttinne olen ansainnut kyllä ja häpeän määrää ei voi millään mittarilla edes mitata.
Olen nyt sitten ihan pattitilanteessa eli mielestänne olen suunnilleen kuolemaan tuomittu tapahtuneen takia. Eikö kukaan ole koskaan voinut tällaista tilannetta korjata mitenkään? Ap. M43
Hyväksy mokasi ja jatka elämääsi. Ole hyvä mies nykyiselle naisellesi (jos sinulla sellainen on) ja hyvä isä lapsillesi. Ja jos nykyisen naisen kanssa ei synkkaa, eroa vaihtamatta vanhaan tai uuteen.
No en tiedä mainitsinko ,mutta ei ole mitään nykyistä naista. Olin kaksi vuotta sen toisen naisen kanssa ja erottiin jo kolme vuotta sitten. M43 ap.
Eli olet ollut kolme vuotta sinkkuna ja et olekaan enää löytänyt ketään. Nyt alkaisi sitten vanha vaimokin taas kelpaamaan. Toivon todella, että hän ei ota sinua takaisin!
Kolme vuotta sinkkuna kyllä, mutta kyse ei ole siitä etten olisi saanut ketään vaan siitä etten ole halunnut. Kaipaan niin lasteni äitiä ja tajuan perheen arvon. Onneksi molemmilla hyvä taloustilanne niin ei ole vaikuttanut kummallekaan haitallisesti. Mutta tuskin on järkeä tilittää enää tänne kun tuli tämä täysteilaus vailla mitään mahdollisuutta. En kuitenkaan ihan täysin luota vauva.fi - keskutelujen ratkaisuihin vaan koitan maltillisesti hurmata hänet takaisin pienillä teoilla jotenkin. M43 ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee sun jutuissa se, että sun naiskuvasi vaikuttaa aika kaksijakoiselta. Yhtäältä on ihana lastesi äiti ja toisaalla tämä lapseton ei-kunnollinen.
Suhtaudun yleensä ymmärryksellä ihmisten inhimillisiin heikkouksiin ja uskottomuuttakin pidän sellaisena, mutta noille asenteille joita kirjoittelusi heijastaa voin vain oksentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olette todellakin oikeassa, en häntä ansaitse enää takaisin mutta hän itsekään ei ole tämän viiden vuoden aikana mennyt eteenpäin. Näen hänen silmissään kaipuun ja surun. Onko peli kokonaan menetetty. Kaikki kommenttinne olen ansainnut kyllä ja häpeän määrää ei voi millään mittarilla edes mitata.
Olen nyt sitten ihan pattitilanteessa eli mielestänne olen suunnilleen kuolemaan tuomittu tapahtuneen takia. Eikö kukaan ole koskaan voinut tällaista tilannetta korjata mitenkään? Ap. M43
Hyväksy mokasi ja jatka elämääsi. Ole hyvä mies nykyiselle naisellesi (jos sinulla sellainen on) ja hyvä isä lapsillesi. Ja jos nykyisen naisen kanssa ei synkkaa, eroa vaihtamatta vanhaan tai uuteen.
No en tiedä mainitsinko ,mutta ei ole mitään nykyistä naista. Olin kaksi vuotta sen toisen naisen kanssa ja erottiin jo kolme vuotta sitten. M43 ap.
Eli olet ollut kolme vuotta sinkkuna ja et olekaan enää löytänyt ketään. Nyt alkaisi sitten vanha vaimokin taas kelpaamaan. Toivon todella, että hän ei ota sinua takaisin!
Kolme vuotta sinkkuna kyllä, mutta kyse ei ole siitä etten olisi saanut ketään vaan siitä etten ole halunnut. Kaipaan niin lasteni äitiä ja tajuan perheen arvon. Onneksi molemmilla hyvä taloustilanne niin ei ole vaikuttanut kummallekaan haitallisesti. Mutta tuskin on järkeä tilittää enää tänne kun tuli tämä täysteilaus vailla mitään mahdollisuutta. En kuitenkaan ihan täysin luota vauva.fi - keskutelujen ratkaisuihin vaan koitan maltillisesti hurmata hänet takaisin pienillä teoilla jotenkin. M43 ap.
Niin, voihan tietysti olla, että entinen vaimosi on keskimääräistä vauvalaista tyhmempi tai itsetuhoisempi. Onnea matkaan.
Et kai odottanut pelkkää kannustusta, johon itsesäälin valtaamat jatkoviestit viittaavat? Onhan täällä paljon kommentteja, joissa myös sanotaan että ilman aloitetta et saa selville exäsi tunnelmia.
Kerron vielä tuttavan kokemuksen. Hän ja mies olivat saaneet kolme lasta. Nuorin yli yksivuotias, kun mies lähti nuoremman matkaan. Nainen oli murtunut, mutta pääsi uuden elämän alkuun. Mies tuli parin vuoden jälkeen kertomaan että haluaisi takaisin. Tuttavani hämmästeli logiikkaa. Hänestä oli hyvin erikoista, että mies kuvitteli että hän on käynyt läpi vaikean irrottautumisprosessin vain palatakseen lähtöpisteeseen. Prosessiin oli kuulunut se, että tunteitakaan ei enää ollut - eihän hän olisi irti päässytkään, jos olisi tunteitaan vielä elätellyt.
Älä anna häpeän estää itseäsi. Kumpaa kadut vuosien päästä enemmän, hiljaisuutta vai rehellisyyttä? Kerro tunteistasi. Anna hänelle aikaa, mutta älä odota tai vaadi mitään. Asiat tuskin siitä huononevatkaan?
Jos rakkaus ja katumus on häpeää suurempi, niin puhu. Jos taas ei, niin ehkä se jo kertoo tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee sun jutuissa se, että sun naiskuvasi vaikuttaa aika kaksijakoiselta. Yhtäältä on ihana lastesi äiti ja toisaalla tämä lapseton ei-kunnollinen.
Suhtaudun yleensä ymmärryksellä ihmisten inhimillisiin heikkouksiin ja uskottomuuttakin pidän sellaisena, mutta noille asenteille joita kirjoittelusi heijastaa voin vain oksentaa.
NIin kuvittelin silloin kun touhuun lähdin...mutta en enää. M43 ap.
Vierailija kirjoitti:
Oma exäni teki suunnilleen noin, tosin jo 1,5 v kuluttua erosta. Hän löysi ihanan naisen, jonka kanssa piti katsoa, miten pitkälle rakkaus riittää. Siinä ei painaneet mitään lapset ja asuntolaina, kämppä myyntiin ja minä muutin (vanhempieni rahoittamana) lähemmäs lapsuudenperhettä, koska rakastuneella exällä ei todellakaan enää ollut aikaa jollekin sellaiselle aikasyöpölle kuin lapset. Kokosin itseni, sain elämän rullaamaan, lapsille kavereita ja harrastuksia jne.
Ja sitten yhtenä päivänä exä seisoo ovella ja sanoo, että on aina rakastanut vain minua, hän palaa takaisin. Vähältä piti, että en hakannut häntä sillä tuomallaan kukkakimpulla! Sen sijaan kysyin, että mihin hän palaa takaisin, yhteinen koti on myyty ja tavarat jaettu, ei ole mitään, mihin palata. Jos hän sitä entistä elämää haikailee, niin se on mennyttä aikaa.
Aikuinen mies itkee kynnyksellä, että kun on tämä rakkaus, kun hänellä on paha olla ilman minua. Ehdotin, että lukee avioeropäätöksen joka ilta ja miettii, että kuka se ei ole suostunut edes elareita maksamaan. Että siinä on rakkautta riittämiin.
Tämä on se syy ap miksi saat vain teilaus vastauksia. Kun 99% miehistä hylkää lapsensa erotessa ja jättää myös lapsista velvollisuuden eli elareiten maksamisen. Suurin osa täällä olevista naisista on saaneet henkisesti niin pataan etteivät voi ymmärtää sinun näkökulmaa.
Emme tiedä millä intensiteetillä olet lastesi elämässä ollut mutta kaikilla vastaajilla on varma tieto että olet heitä korkeintaan 3 kertaa vuodessa nähnyt, olet hulttio ja nyt olet kyllästynyt oman pyykkisi pesuun ja haluat siihen toimivan kodinkoneen ja kappas huomasitkin eksän surusilmät ja lasten kannustuksen oikeaan perheeseen joten kappas, rakastuit suin päin eksään.
Itse tiedät tarinan oikean laidan.
Mitä menetettävää sulla on jos reilusti kerrot asiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee sun jutuissa se, että sun naiskuvasi vaikuttaa aika kaksijakoiselta. Yhtäältä on ihana lastesi äiti ja toisaalla tämä lapseton ei-kunnollinen.
Suhtaudun yleensä ymmärryksellä ihmisten inhimillisiin heikkouksiin ja uskottomuuttakin pidän sellaisena, mutta noille asenteille joita kirjoittelusi heijastaa voin vain oksentaa.
NIin kuvittelin silloin kun touhuun lähdin...mutta en enää. M43 ap.
Niin kuvittelit mitä? Itse viittasin siis siihen kaksijakousuuteen, millä tällä hetkellä kuvailet ex-vaimoasi ja toista naista .
Vierailija kirjoitti:
Älä anna häpeän estää itseäsi. Kumpaa kadut vuosien päästä enemmän, hiljaisuutta vai rehellisyyttä? Kerro tunteistasi. Anna hänelle aikaa, mutta älä odota tai vaadi mitään. Asiat tuskin siitä huononevatkaan?
Jos rakkaus ja katumus on häpeää suurempi, niin puhu. Jos taas ei, niin ehkä se jo kertoo tarpeeksi.
Kiitos. Kyllä ovat suurempia mutta täytynee pikkuhiljaa aika hienovaraisesti antaa vinkkejä noista asioista. M43 ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene juttelemaan psykologille tai mieluummin psykoterapeutille ennen kuin teet yhtään mitään. Emme halua kuulla sinusta enempää täällä ennen sitä. Hus hus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee sun jutuissa se, että sun naiskuvasi vaikuttaa aika kaksijakoiselta. Yhtäältä on ihana lastesi äiti ja toisaalla tämä lapseton ei-kunnollinen.
Suhtaudun yleensä ymmärryksellä ihmisten inhimillisiin heikkouksiin ja uskottomuuttakin pidän sellaisena, mutta noille asenteille joita kirjoittelusi heijastaa voin vain oksentaa.
NIin kuvittelin silloin kun touhuun lähdin...mutta en enää. M43 ap.
Niin kuvittelit mitä? Itse viittasin siis siihen kaksijakousuuteen, millä tällä hetkellä kuvailet ex-vaimoasi ja toista naista .
Mitä tarkoitat tällä hetkellä? En ole siis edelleenkään ollut kolmeen vuoteen sen toisen naisen kanssa tekemisissä. Silloin kun siihen lähdin niin olin varmaan aika sekaisin ja joku kriisi. Menin seksiä tarjoavan naisen pauloihin ja siinä meni sitten perhe kun vielä kuvittelin hänen olevan jotain parempaa kuin lasteni äiti. M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna häpeän estää itseäsi. Kumpaa kadut vuosien päästä enemmän, hiljaisuutta vai rehellisyyttä? Kerro tunteistasi. Anna hänelle aikaa, mutta älä odota tai vaadi mitään. Asiat tuskin siitä huononevatkaan?
Jos rakkaus ja katumus on häpeää suurempi, niin puhu. Jos taas ei, niin ehkä se jo kertoo tarpeeksi.
Kiitos. Kyllä ovat suurempia mutta täytynee pikkuhiljaa aika hienovaraisesti antaa vinkkejä noista asioista. M43 ap.
Vinkkejä? Pikku teoilla hurmata?
Se on edelleen yöäk. Jos olisitte toisillenne tuntemattomia, se toimisi. Tunnette toisenne ja exnaisena kokisin tuommoisen uhkaavana että mitä oikein duunaat? Alkaisin halveksimaan että kuinka j**lauta tyhmänä sä oikein pidät?
Ensin lähdet ja nyt kukkakimpulla takaisin? Juu ei mee niin.
Vierailija kirjoitti:
Mene juttelemaan psykologille tai mieluummin psykoterapeutille ennen kuin teet yhtään mitään. Emme halua kuulla sinusta enempää täällä ennen sitä. Hus hus.
Ok, olet varmaan oikeassa. Poistun, mutta mietin aika tarkkaan teidän naisten kommentteja, ja siis ihan rakentavassa mielessä... M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna häpeän estää itseäsi. Kumpaa kadut vuosien päästä enemmän, hiljaisuutta vai rehellisyyttä? Kerro tunteistasi. Anna hänelle aikaa, mutta älä odota tai vaadi mitään. Asiat tuskin siitä huononevatkaan?
Jos rakkaus ja katumus on häpeää suurempi, niin puhu. Jos taas ei, niin ehkä se jo kertoo tarpeeksi.
Kiitos. Kyllä ovat suurempia mutta täytynee pikkuhiljaa aika hienovaraisesti antaa vinkkejä noista asioista. M43 ap.
Kuule. Minä luulen, että ne hienovaraiset vinkit ei ole hyvä idea. Olet kerran sen luottamuksen niin pahasti särkenyt, ettei lastesi äiti varmaan oikeasti halua ruveta epävarmana arvailemaan mitä sinulla on mielessä. Sinä jätit hänet silloin ihan aseettomaksi ja kamalaan tilanteeseen kun yksipuolisesti lähdit.
Nyt jos uskallat puhua suoraan ja kerralla olet itse samallalailla haavoittuvainen. Annat kaiken vallan hänen käsiinsä. Joo, on tosi paha paikka itsensä laittaa, mutta jollain tapaa olisi varsin reilua toimia just niin. Suoraan. Jättää pelleilyt ja testailut nyt ihan pois.
Mutta et sitten vetoa lapsiin etkä yhtään mihinkään muuhunkaan. Omat tunteesi kerrot ja tajuat, ettei hän ole sinulle mitään velkaa.
Jos olisin ap:n ex-vaimo, en kyllä luottaisi ap:n uskollisuuteen. Vanha pettymys ja pettäminen olisivat aina
taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene juttelemaan psykologille tai mieluummin psykoterapeutille ennen kuin teet yhtään mitään. Emme halua kuulla sinusta enempää täällä ennen sitä. Hus hus.
Ok, olet varmaan oikeassa. Poistun, mutta mietin aika tarkkaan teidän naisten kommentteja, ja siis ihan rakentavassa mielessä... M43
Huomaathan, ettet ole edes tässä keskustelussa kertaakaan väittänyt, että tulisit jatkossa olemaan parisuhteessa uskollinen? Tätä kannattaa miettiä. Ei olisi reilua exää kohtaan saattaa häntä uudelleen samaan tilanteeseen, jos nyt olettaisi että saisit haluamasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna häpeän estää itseäsi. Kumpaa kadut vuosien päästä enemmän, hiljaisuutta vai rehellisyyttä? Kerro tunteistasi. Anna hänelle aikaa, mutta älä odota tai vaadi mitään. Asiat tuskin siitä huononevatkaan?
Jos rakkaus ja katumus on häpeää suurempi, niin puhu. Jos taas ei, niin ehkä se jo kertoo tarpeeksi.
Kiitos. Kyllä ovat suurempia mutta täytynee pikkuhiljaa aika hienovaraisesti antaa vinkkejä noista asioista. M43 ap.
Kuule. Minä luulen, että ne hienovaraiset vinkit ei ole hyvä idea. Olet kerran sen luottamuksen niin pahasti särkenyt, ettei lastesi äiti varmaan oikeasti halua ruveta epävarmana arvailemaan mitä sinulla on mielessä. Sinä jätit hänet silloin ihan aseettomaksi ja kamalaan tilanteeseen kun yksipuolisesti lähdit.
Nyt jos uskallat puhua suoraan ja kerralla olet itse samallalailla haavoittuvainen. Annat kaiken vallan hänen käsiinsä. Joo, on tosi paha paikka itsensä laittaa, mutta jollain tapaa olisi varsin reilua toimia just niin. Suoraan. Jättää pelleilyt ja testailut nyt ihan pois.
Mutta et sitten vetoa lapsiin etkä yhtään mihinkään muuhunkaan. Omat tunteesi kerrot ja tajuat, ettei hän ole sinulle mitään velkaa.
Wow, miten hieno kommentti! Juuri noin sen pitäis tuoon kaiken jälkeen kai mennä!
En ikinä ottaisi takaisin miestä, joka on lähtenyt juoksemaan jonkun ihastuksen perään jättäen perheensä. Miten sellaiseen voisi enää koskaan luottaa, ettei tee samaa uudestaan.
Ja muutenkin arvostaisin itseäni, enkä ottaisi takaisin noin törkeän tempun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voisit hävitä, jos sanot? Onko riskinä, että esim. nykyisin sopuisasti toimiva yhteishuoltajuus vaikeutuisi, jos kertoisit tunteistasi ja vaimosi ei niihin vastaisi? Kannattaa miettiä eri vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet (eli mitä tapahtuisi, jos tekisit tavalla x ja ex-vaimo reagoisi tavalla y, z tai ö ja mitä siitä seuraisi). Jos tulet siihen tulokseen, ettei kertomisesta ole mitään isompaa haittaa, on ex-vaimon reaktio sitten mikä tahansa, kannattaa ehdottomasti jutella hänen kanssaan. Muuten et voi tietää, onko yhteenpaluu millään tavalla realistinen ajatus.
Toki kannattaa myös miettiä, oletko nyt tilanteessa, jossa aika kultaa muistot. Eli ne syyt, jotka eroon johtivat, ovat ehtineet jo painua mielessäsi taka-alalle, ja muistelet niitä hyviä aikoja hieman vielä kultareunuksilla koristeltuna. Eli oletko varma, että oikeasti kaipaat ex-vaimoasi ja liittoasi, etkä siitä luomaasi kaunisteltua haavekuvaa? Olisiko kaikki sittenkään niin hyvin, jos palaisitte yhteen? Jokin syyhän siihen eroon on kuitekin ollut, vai mitä? Onko se syy oikeasti muka sitten kadonnut johonkin, eikä enää nousisi pintaan, jos yhteen palaisitte?
Syynä lähtööni oli ehkä se, että olin kyllästynyt ja halusin jotain uutta. Sitten tapasin naisen, joka oli hoikka ja kaunis ja sytyin hänestä jotenkin. Hänessä ei kuitenkaan ollut sellaisia piirteitä, joita naisessa kaipaan eli oli aika vapaamielinen ja lapseton. Suhde taisikin perustua pelkkään seksiin.
Lasteni äiti lihoi suhtemme aikana aika merkittävästi, mutta lähtöni jälkeen onkin laihtunut takaisin sellaiseksi kuin oli tavatessamme. On surumielinen selvästi. Ei ole katkera tekemisistäni ja jotenkin tuntuu että haluaisi minut takaisin, mutta en vaan mitenkään uskalla kertoa sitä häpeäni takia. Mitähän tässä voisi oikein tehdä?
Ei oo mitään takuita etteikö ex-akkasi perse leviäisi taas kun palaatte yhteen?
Kolmen vuoden sinkkuuden vauvatuomioistuin katsoo lieventäväksi asianhaaraksi, nyt kun sen toit esille, mutta se ei muuta lopputulosta. Se on hyvä alku vastuulliseen, itsenäiseen elämään. Tiedät olevasi valmis palaamaan exän kanssa yhteen, kun et enää ikävöi häntä.