Minkälainen historia teidän suvuissanne on avioliittojen kestävyyden suhteen?

Parempi tuo kuin minun suku. Ei yhtään avioeroa vanhempieni ikäpolvessa ja nuoremmissa vain muutama. Syitä kyllä olisi yllin kyllin. ..uskottomuutta, väkivaltaa, alkoholismia, peliongelmia.

Omassa lähisuvussa on vain yksi eroon päättynyt liitto, setäni. Vanhemmat ovat edelleen yhdessä, isovanhemmat eivät eronneet. Tädit, siskot ja serkut eivät ole eronneet. Tämä asettaa itselleni jonkinlaisia paineita oman avioliiton kestävyydestä, vaikka ei itselläkään ero mikään ajankohtainen asia ole... Mutta jos joskus siihen päätyy, olen suvussani selkeässä vähemmistössä.

Suvussani kaikki ovat pysyneet yhdessä kuolemaan asti ryyppäämisestä je pettämisestä huolimatta. En pidä sitä minään hyvänä esimerkkinä, jota kannattaisi noudattaa.

Omat vanhemmat ovat olleet naimisissa 55 vuotta. Siinä on 55 vuotta liikaa eli p*skassa liitossa on jatkettu hampaat irvessä vain siksi, että eroaminen on niin iso häpeä. En tiedä, miten onnellisia muiden avioliitot ovat olleet, mutta eroja on vähän.

Minullakin on pitkä parisuhde. Muutamaan kertaan olen ollut eron partaalla, mutta niistäkin ajoista on selvitty. Toivottavasti ei tarvitse erota, nyt ainakin on mennyt pitkään hyvin.

Vanhempani ovat eronneet, samoin mieheni vanhemmat. Kaksi tätiäni on eronnut, toinen heistä jopa kahdesti. Kummitätini on eronnut. Enoni on eronnut. Setäni ei koskaan ole ollut naimisissa. Isovanhempani pysyivät yhdessä, vaikka toisen parin olisi pitänyt erota kymmeniä vuosia sitten. Uskon silti, että me voimme liitossamme onnistua. Kaikkien meidän serkusten liitot ovat (ainakin toistaiseksi vielä) kestäneet.

Kaikki eronneita ja uudet kumppanit, paitsi mulla kun on niin tuore ero.

Mun vanhemmat on eronneet, äidin yksi sisko ja isän kaksi veljeä myös (6 ja 8 sisarusta).

On se ollu häpee kun mun vanhemmat on eronneet mutta kun katsoo näitä ydinperheitä niin hohhoijaa!

Sukujuhlissa eivät kestä olla edes samassa huoneessa. Mulkoilevat toisiaan ja tiuskivat, vähättelevä käytös toisen puheisiin.

Jos tuo on avio-onni niin kiitos ei mulle.

Meillä tuntuu olevan nykyaikana aika harvinainen suku, sillä avioliitot tähän mennessä ovat päättyneet ainoastaa kuolemaan. Ja ainakin minun tietääkseni ovat ihan onnellisia liittoja, ei ole ainakaan tullut ilmi mitään isompia ongelmia.

Minun vanhempani ovat edelleen naimisissa, n. 37v kasassa. Äitini vanhemmat ovat naimisissa, kohta 60v. Isäni vanhemmat olivat naimisissa hautaan asti mutta käytännössä eronneet asuivat eri puolilla Suomea koko minun ikäni. Äitini siskolla on yksi ero ja kerran jäänyt leskeksi (nyt kolmatta kertaa naimisissa), siskosta vain yksi on mennyt naimisiin ja hänkin kahdesti, muut siskot ovat eronneet pitkäaikaisista kumppaneistaan. Sisaruksistani yksi on mennyt naimisiin ja on aviossa edelleen.

Miehen vanhemmat ja tietääkseni isovanhemmat ovat olleet yhdessä kunnes kuolema erottaa. Sisaruksista kaksi mennyt naimisiin, molemmat eronneet, toinen solminut uuden liiton.

Ja me tullaan tietysti pysymään naimisissa, aviossa nyt 10v ja yhdessä 18.

Aviossa 39v. Kummankin vanhemmat aviossa kuolemaansa asti. Ilman pakkoa. Rakkaudesta ilman utopistisia kuvitelmia eli reaalirakkaudesta.

Minun ja mieheni vanhemmat ovat olleet molemmat ensimmäisen rakkauden kanssa kuoemaan asti liitossa. Meillä (tapasimme tosin vasta kypsemmällä iällä 40v)  pitkä liitto , toivottavasti saamme olla loppu elämän yhdessä. Molempien sisaruksilla myös vakaat ja pitkät liitot.

Yksi serkku on eronnut. Kavereissa on myös yksi eronnut... Muuten sukulaiset ja kaverit, jotka on naimisiin menneet, on myös naimisissa pysyneet.

Molemmat isovanhemmat olivat naimisissa kunnes kuolema erotti. Äidin vanhemmilla on ollut kyllä isoja ongelmia matkassa (kuultu nyt jälkeenpäin), isän puolella taas onnellinen liitto. Äiti ja eno ovat olleet molemmat kolmesti naimissa (äidin keskimmäinen liitto selvisi mulle vasta papan perunkirjoitusta järjestellessäni). Isän puolelta kolme sisarusta edelleen saman puolison kanssa enkä usko että muutosta tulee (eikä varmaan ole tarvettakaan). Isän yksi veli on nyt toista kertaa naimisissa, isä neljättä kertaa. 

Mieheni isovanhemmat olivat niin ikään naimisissa kuolemaan asti. Anopin sisaruksista kolme on pitkästä suhteesta/avioliitosta eronnut (sisaruksia 8). Anoppi ja appi eivät koskaan olleet naimissa mutta olivat yhdessä apen poismenoon asti.

Me ollaan oltu kimpassa 17 v ja niistä naimisissa kohta neljä. Tässä vaiheessa näyttää siltä ettei ihan heti ruveta vaihtamaan puolisoa tai muuten eromaan. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan.

Naimisissa kuolemaan asti  vuoden 1988 lakimuutokseen saakka. ja osa sen jälkeen Sen jälkeen muutamat eronneet kun prosessi helpottui eikä lapsilla voinut enää mies kiristää.

Isän vanhemmat oli yhdessä kuolemaansa asti, mutta kaikki muut on tainneet erota sekä isän että äidin puolelta. Äidin yksi sisko on edelleen naimisissa (v. 83->) mutta sielläkin täti joutui sietämään miehensä sivusuhdetta vuosikymmeniä, nyt lienee loppunut sekin.

Itse ollut naimisissa 17v enkä näe että eroisimme koskaan.

Isän vanhempien ja sisarusten avioliitot ovat kestäneet. Äidin äiti jäi keski-ikäisenä leskeksi, lapsissa on sekä naimattomia, eronneita että niitä joiden liitot ovat kestäneet. Omat vanhempani ovat eronneet. Itse en ole koskaan avioitunut, pitkä seurustelusuhde päättyi eroon, ja sen jälkeen olen ollut sinkkuna. Enpä tiedä onko vanhempien mallilla mitään vaikutusta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Isän vanhemmat oli yhdessä kuolemaansa asti, mutta kaikki muut on tainneet erota sekä isän että äidin puolelta. Äidin yksi sisko on edelleen naimisissa (v. 83->) mutta sielläkin täti joutui sietämään miehensä sivusuhdetta vuosikymmeniä, nyt lienee loppunut sekin.

Itse ollut naimisissa 17v enkä näe että eroisimme koskaan.

Lisään tähän, että äitini kun erosi isästäni 7v liiton jälkeen, niin meni pari vuoden päästä naimisiin ja edelleen saman miehen kanssa, naimisissa siis 40v.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuntuu olevan nykyaikana aika harvinainen suku, sillä avioliitot tähän mennessä ovat päättyneet ainoastaa kuolemaan. Ja ainakin minun tietääkseni ovat ihan onnellisia liittoja, ei ole ainakaan tullut ilmi mitään isompia ongelmia.

Meillä sama. Ei ole ollut väkivaltaa, alkoholismia jne. vaan sellaista tasaista tylsää arkea, jota nykyisin ei enää kestetä. Kaksi serkuistani on eronnut, toinen tajusi jo  5 kk avioliiton jälkeen tehneensä virheen (ja niin miehensä muutti yksinään kotimaahansa) ja toisen liitto päättyi, kun kaikki lapset olivat aikuisia.

Suvussa tosi hyvä kestävyys, molemmilla puolilla.

Mutta vanhempani ovat eronneet, ja ovat muutenkin tasapainottomia ihmisiä. Olen naimisissa miehen kanssa, jonka suvussa ei ole yhtään avioeroa, sen sisarustenkin liitot on kestäneet.

Itselläni on vanhempien malli lisännyt kyllä sellaista epävakautta ja lyhytjänteisyyttä, mutta mieheni on erittäin vakaa ja pitkäjänteinen, joten se tulee varmaan vaikuttamaan.

16 jatkaa: Rupesin laskemaan että tuohon suuntaan se muuten on mennyt serkuillanikin (joita piisaa): Isän puolella 7/8 avioliittoa kestänyt, yksi eronnut pari, yksi naimaton. Äidin puolella 2/8 avioliittoa päättynyt eroon. 

Tuo oma pidempi seurustelusuhteeni ei kyllä mielestäni mitenkään muistuttanut vanhempieni avioliittoa, esim. meillä ei ollut väkivaltaa, ei riitoja rahasta tms.