Lue keskustelun säännöt.
Olen mies jä jätin perheeni 5 vuotta sitten.
26.04.2018 |
Tuli varmaan joku ikäkriisi ja otin ensimmäisen naisen, jolla oli hyvä kroppa ja sytyin seksuaalisesti. No kaksi vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten huomasin olevani ihan rikki. Nyt kolme vuotta mennyt ihan sumussa ja kaipaan perhettäni ja sitä, mitä siinä ekassa suhteessa oli. Mitä voin tehdä? Lasteni äiti ei ole suhteessa kenenkään kanssa ja häntä rakastan, mutta en kehtaa sitä enää sanoa. M43
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olette todellakin oikeassa, en häntä ansaitse enää takaisin mutta hän itsekään ei ole tämän viiden vuoden aikana mennyt eteenpäin. Näen hänen silmissään kaipuun ja surun. Onko peli kokonaan menetetty. Kaikki kommenttinne olen ansainnut kyllä ja häpeän määrää ei voi millään mittarilla edes mitata.
Olen nyt sitten ihan pattitilanteessa eli mielestänne olen suunnilleen kuolemaan tuomittu tapahtuneen takia. Eikö kukaan ole koskaan voinut tällaista tilannetta korjata mitenkään? Ap. M43
Hyväksy mokasi ja jatka elämääsi. Ole hyvä mies nykyiselle naisellesi (jos sinulla sellainen on) ja hyvä isä lapsillesi. Ja jos nykyisen naisen kanssa ei synkkaa, eroa vaihtamatta vanhaan tai uuteen.
No en tiedä mainitsinko ,mutta ei ole mitään nykyistä naista. Olin kaksi vuotta sen toisen naisen kanssa ja erottiin jo kolme vuotta sitten. M43 ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt, kun vaikein aika on ohi eli lapset kasvaneet, niin sinäkin voit taas ryömiä takaisin? Ex-vaimosi on kasvattanut lapsenne ja ottanut kaiken vastuun. Sillä välin sinä olet elänyt vapaana kuin taivaan lintu ja nu tellut nuorikkoasi? Nyt ei olekaan enää nyyh niin kivaa, kun alkuhuuma on ohi?
Tee palvelus exällesi äläkä edes kuvittele pyrkiväsi enää hänen suosioonsa. Se juna meni jo.
Ei se toinen nainen ollut mikään nuorikko. Oli itseäni ja exääni vanhempi pari vuotta. En taida nyt saada mitään kannustusta täältä uudelleen yrittämiseen mutta vastaajat taitavat olla kaikki naisia?
Enpä näillä kommenteilla kyllä uskalla edes kysyä sitten mitään. Ehkäpä koitan sitten vaan tyytyä osaani ja olla exälle vaan ystävällinen täynnä oikeaa rakkautta. ap.
Tämän on pakko olla provo, jos et kerran kehtaa tätä lastesi äidille sanoa. Mulla on kans paha mieli tämän toisen naisenKIN puolesta. Hän luottaa suhteeseenne ja nyt hänen selän takana suunnittelet taas vaihtoa? Hohhoijaa.
Ja niin se vaimo joutuisi koko loppuikänsä pelkämään, koska taas tulee joku uusi ja hoikka ja vapaamielinen... Kukaan järkevä nainen ei palaa exän luokse! Se "surumielisyys" on todennäköisesti synonyymi sille, että haluaa pikaisesti pois tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle uudelle naiselle nyt kusetat? Miltä hänestä mahtaa tuntua?
Lue alempaa, jos en tehnyt jo aiemmin selväksi. ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt, kun vaikein aika on ohi eli lapset kasvaneet, niin sinäkin voit taas ryömiä takaisin? Ex-vaimosi on kasvattanut lapsenne ja ottanut kaiken vastuun. Sillä välin sinä olet elänyt vapaana kuin taivaan lintu ja nu tellut nuorikkoasi? Nyt ei olekaan enää nyyh niin kivaa, kun alkuhuuma on ohi?
Tee palvelus exällesi äläkä edes kuvittele pyrkiväsi enää hänen suosioonsa. Se juna meni jo.
Ei se toinen nainen ollut mikään nuorikko. Oli itseäni ja exääni vanhempi pari vuotta. En taida nyt saada mitään kannustusta täältä uudelleen yrittämiseen mutta vastaajat taitavat olla kaikki naisia?
Enpä näillä kommenteilla kyllä uskalla edes kysyä sitten mitään. Ehkäpä koitan sitten vaan tyytyä osaani ja olla exälle vaan ystävällinen täynnä oikeaa rakkautta. ap.
Eikös exäsikin ole nainen. ..joten naisnäkökulmaa kai kaipaat. Ratkaiseva kysymys muuten on, oletko nyt varattu? Jos olet, suunnittelet taas pettämistä etkä ole oppinut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pitääkö se nyt tehdä kaikille selväksi että tämä toinen nainen oli lapseton ja hänen elämäntyylinsä oli liian villi. Oli minua ja exääni vanhempi ja on varmaan ihan onnellinen lapsettomana ja baareissa pyörimässä. Ei ollut kunnollinen nainen. ap.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin palata, mutta häpeän määrä on niin suuri. En tiedä mitä lasteni äiti ajattelee minusta. En puhu koskaan tunteistani hänelle. Miten hän voisi koskaan antaa anteeksi mitä tein?
Mä suosittelisin että
-hoida lapsesi hyvin
-selvitä pääsi vaikka ammattilaisen avustuksella, ennen kuin menet tekemään mitään isoja ratkaisuja nyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt, kun vaikein aika on ohi eli lapset kasvaneet, niin sinäkin voit taas ryömiä takaisin? Ex-vaimosi on kasvattanut lapsenne ja ottanut kaiken vastuun. Sillä välin sinä olet elänyt vapaana kuin taivaan lintu ja nu tellut nuorikkoasi? Nyt ei olekaan enää nyyh niin kivaa, kun alkuhuuma on ohi?
Tee palvelus exällesi äläkä edes kuvittele pyrkiväsi enää hänen suosioonsa. Se juna meni jo.
Ei se toinen nainen ollut mikään nuorikko. Oli itseäni ja exääni vanhempi pari vuotta. En taida nyt saada mitään kannustusta täältä uudelleen yrittämiseen mutta vastaajat taitavat olla kaikki naisia?
Enpä näillä kommenteilla kyllä uskalla edes kysyä sitten mitään. Ehkäpä koitan sitten vaan tyytyä osaani ja olla exälle vaan ystävällinen täynnä oikeaa rakkautta. ap.
Eikös exäsikin ole nainen. ..joten naisnäkökulmaa kai kaipaat. Ratkaiseva kysymys muuten on, oletko nyt varattu? Jos olet, suunnittelet taas pettämistä etkä ole oppinut mitään.
En ole varattu, enkä ole kolmeen vuoteen ollut kenenkään kanssa. Tuo hairahdus kesti kaksi vuotta. M43 ap,
Vierailija kirjoitti:
Niin olette todellakin oikeassa, en häntä ansaitse enää takaisin mutta hän itsekään ei ole tämän viiden vuoden aikana mennyt eteenpäin. Näen hänen silmissään kaipuun ja surun. Onko peli kokonaan menetetty. Kaikki kommenttinne olen ansainnut kyllä ja häpeän määrää ei voi millään mittarilla edes mitata.
Olen nyt sitten ihan pattitilanteessa eli mielestänne olen suunnilleen kuolemaan tuomittu tapahtuneen takia. Eikö kukaan ole koskaan voinut tällaista tilannetta korjata mitenkään? Ap. M43
Minusta sinulla on tasan kaksi kunniallista vaihtoehtoa jatkaa. Joko pysyt nyksän kanssa ja osoitat kasvaneesi henkisesti opettelemalla arvostamaan häntä ja näkemään hänen hyvänsä, sietämään myös alamäet ja ne hetket, kun olisit mieluummin äitisi/exäsi/uuden panon kanssa. Se että palaisit exäsi luokse on tuon saman kiertotuuban ylläpitämistä ja halventaa sekä sinua, exää, nyxää ja lapsia.
Toinen vaihtoehto on muuttaa omilleen ja kasvaa aikuiseksi, itsenäistyä ja priorisoida lapset. Ymmärtää, että maailma ei pyöri sinun kullisi ympärillä. Nyt he ovat sinulle sivulause oman idioottitragediasi näyttämöllä. Minun silmissäni tämä on kunniallisin vaihtoehto, kun nyt kerran olet mennyt lasten äidin jättämään jonkun hempukan takia. Ties vaikka joku päivä eksäsi oma-aloitteisesti lähestyisi sinua, jos pystyt elämään kunniallisesti ja vastuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mokasin ja katkaisin suhteen mieheen joka puhui minulle samoin kuin sinä eksästäsi nyt. Katumuksen määrä ei ole mitattavissa.
Ollaan tässä kuukauden aikana pari kertaa nähty ja tekstaillaan. En edes oikeasti odota mitään, ihana on nähdä. Aika näyttää. Mä kadun ja olen nolo. Paljon tekijöitä joita en lähde pohtimaan tässä sen tarkemmin.
Pa©ka myrskyhän se tästäkin tunnustuksesta nousee että mitä oikein kuvittelen jne jne mutta näin ihan oikeassa elämässä tapahtunutta.
Vierailija kirjoitti:
Siis pitääkö se nyt tehdä kaikille selväksi että tämä toinen nainen oli lapseton ja hänen elämäntyylinsä oli liian villi. Oli minua ja exääni vanhempi ja on varmaan ihan onnellinen lapsettomana ja baareissa pyörimässä. Ei ollut kunnollinen nainen. ap.
Ei ollut kunnollinen nainen. ..pata kattilaa soimaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis pitääkö se nyt tehdä kaikille selväksi että tämä toinen nainen oli lapseton ja hänen elämäntyylinsä oli liian villi. Oli minua ja exääni vanhempi ja on varmaan ihan onnellinen lapsettomana ja baareissa pyörimässä. Ei ollut kunnollinen nainen. ap.
:D
Silti se halu oli tähän kunnottomaan naiseen, ja kunnon naiseen kotona taas ei. Ymmärrän, että olisi kiva jos kakun voisi pitää ja syödä sen myös (kotona yhdenlainen nainen ja sängyssä sitten toisenlainen nainen), mutta naisille tämmöinen diili harvoin nykyään passaa.
On tullut jo selväksi että minut on teilattu, mutta mitä nyt sitten tehdä? Turhaa edes kysyä lasteni äidiltä mitään? M43 ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla on edelleen joku kriisi päällä. Mitäpä jos koittaisit elää yksin jonkun aikaa. Selvittää mitä oikeasti haluat. Mene vaikka terapiaan. Luulet että joku nainen aina tekee sinut onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olette todellakin oikeassa, en häntä ansaitse enää takaisin mutta hän itsekään ei ole tämän viiden vuoden aikana mennyt eteenpäin. Näen hänen silmissään kaipuun ja surun. Onko peli kokonaan menetetty. Kaikki kommenttinne olen ansainnut kyllä ja häpeän määrää ei voi millään mittarilla edes mitata.
Olen nyt sitten ihan pattitilanteessa eli mielestänne olen suunnilleen kuolemaan tuomittu tapahtuneen takia. Eikö kukaan ole koskaan voinut tällaista tilannetta korjata mitenkään? Ap. M43
Hyväksy mokasi ja jatka elämääsi. Ole hyvä mies nykyiselle naisellesi (jos sinulla sellainen on) ja hyvä isä lapsillesi. Ja jos nykyisen naisen kanssa ei synkkaa, eroa vaihtamatta vanhaan tai uuteen.
No en tiedä mainitsinko ,mutta ei ole mitään nykyistä naista. Olin kaksi vuotta sen toisen naisen kanssa ja erottiin jo kolme vuotta sitten. M43 ap.
Eli olet ollut kolme vuotta sinkkuna ja et olekaan enää löytänyt ketään. Nyt alkaisi sitten vanha vaimokin taas kelpaamaan. Toivon todella, että hän ei ota sinua takaisin!
Vastenmielistä lässytystä lastesi äidin "surumielisyydestä" ja omista sumuisista harharetkistäsi. Romantisoimalla asiaa et muuta miksikään sitä, että olet pippelisi vietävissä oleva petturi. Sellaista ei ikinä huolita takaisin, jos naisella on hitunenkin omanarvontuntoa.
Vierailija kirjoitti:
On tullut jo selväksi että minut on teilattu, mutta mitä nyt sitten tehdä? Turhaa edes kysyä lasteni äidiltä mitään? M43 ap.
Terapia on siitä hyvä, että siellä oloasi parannetaan sinun lompakkosi, ei exän kustannuksella.
Miksi te nyt luulette että olen edelleen sen naisen kanssa, jonka vuoksi exäni jätin, kun en ole kolmeen vuotten häntä nähnytkään? M43 ap.
Oma exäni teki suunnilleen noin, tosin jo 1,5 v kuluttua erosta. Hän löysi ihanan naisen, jonka kanssa piti katsoa, miten pitkälle rakkaus riittää. Siinä ei painaneet mitään lapset ja asuntolaina, kämppä myyntiin ja minä muutin (vanhempieni rahoittamana) lähemmäs lapsuudenperhettä, koska rakastuneella exällä ei todellakaan enää ollut aikaa jollekin sellaiselle aikasyöpölle kuin lapset. Kokosin itseni, sain elämän rullaamaan, lapsille kavereita ja harrastuksia jne.
Ja sitten yhtenä päivänä exä seisoo ovella ja sanoo, että on aina rakastanut vain minua, hän palaa takaisin. Vähältä piti, että en hakannut häntä sillä tuomallaan kukkakimpulla! Sen sijaan kysyin, että mihin hän palaa takaisin, yhteinen koti on myyty ja tavarat jaettu, ei ole mitään, mihin palata. Jos hän sitä entistä elämää haikailee, niin se on mennyttä aikaa.
Aikuinen mies itkee kynnyksellä, että kun on tämä rakkaus, kun hänellä on paha olla ilman minua. Ehdotin, että lukee avioeropäätöksen joka ilta ja miettii, että kuka se ei ole suostunut edes elareita maksamaan. Että siinä on rakkautta riittämiin.
Mitä tälle uudelle naiselle nyt kusetat? Miltä hänestä mahtaa tuntua?