Mitä teen poikani koulunkäynnin kanssa?

Jos näistä kommenteista ei muuta opi, niin sen, että erot lahjakkuudessa ovat edelleen tabu. Samoin se, että se kiltti eturivin hymypoika ei olekaan niin fiksu kuin takarivin meluava Jonttu. Monelta putoaa tällaisen myötä ihan elämältä pohja pois. 

Minusta on hyvin normaalia ja loogista, että lapsi, jolle tehtävät ovat liian helppoja, turhautuu ja kiikkuu tuolillaan. Ratkaisu on minusta hyvin helppo: lisätehtäviä ja kiitosta moitteiden sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko jonkyn yliälykkään lapsen äiti selittää konkreettisesti miten se "taannuttaminen" tapahtuu? Kuvitellaan tilanne jossa Ville-Pekka 10v on keskimääräistä normaalia älykkäämpi ja laskee tunnilla annetut  matematiikan tehtävät viidessä minuutissa läpi. Tai on vähän soveltanut ja mahdollisesti jo laskenut koko kirjan huvikseen läpi... Laskut ovat täydellisesti oikein, välivaiheet selkeitä ja muutenkin 10/10 suoritus. Väitättekö te nyt ihan oikeasti, että tuollaisessa tilanteessa opettaja ei anna Ville-Pekan laskea jonkun, vaikka kotoa tuodun, kirjan vaativampia tehtäviä? Sen sijaan Ville-Pekka pakotetaan istumaan pulpetissa ja tuijottamaan niitä omia viikkoja sitten laskettuja tehtäviä josta hän tylsistyy ja aiheuttaa häiriöitä... Sallikaa mun nauraa. 

Ylöspäin eriyttäminen on oikeasti todellisuudessa ihan normihommaa. Oma kuopukseni tekee matikassa ja enkussa ylöspäin eriytettyä. Jos ope on vaihtunut, yksi Wilma-viesti on riittänyt ja eriyttäminen on jatkunut.

T. Äiti ja ope

Hienoa jos teillä onnistuu, monissa kouluissa kuitenkaan ei onnistu. Itselläni on kolme fiksua tyttöä, jotka kaikki ovat alakoulussa olleet ikätasoaan vuoden-pari edellä matikassa ja äidinkielessä ja kaikki muutkin aineet on sujuneet erinomaisesti. Mitään ylöspäin eriyttävää opetusta ei heille ole ollut tarjolla. "Palkkioksi" hyvästä suoriutumisesta heidät on aina istutettu sen luokan karmeimman häirikkö-jonnen viereen vahtimaan, että jonne-raukkakin saisi edes jotakin tehtyä koulupäivän aikana.

Joo, toi jonnejen vahtiminen on tuttua meilläkin. Eriyttäminen on onnistunut kun olen vain sellaista pyytänyt. Että nyt se pitää järjestää. En siis kysy että mahtaisko olla mahdollista, vaan että nyt se eriyttäminen, kiitos. Vaikeuskertoimia olen omille lapsille myös lisännyt enkunkielisellä opetuksella ja ylimääräisillä a-kielillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos näistä kommenteista ei muuta opi, niin sen, että erot lahjakkuudessa ovat edelleen tabu. Samoin se, että se kiltti eturivin hymypoika ei olekaan niin fiksu kuin takarivin meluava Jonttu. Monelta putoaa tällaisen myötä ihan elämältä pohja pois. 

Minusta on hyvin normaalia ja loogista, että lapsi, jolle tehtävät ovat liian helppoja, turhautuu ja kiikkuu tuolillaan. Ratkaisu on minusta hyvin helppo: lisätehtäviä ja kiitosta moitteiden sijaan. 

Oppilas jolla koulupäivä kulminoituu itsemurhauhkauksiin ja kiinnipitoon ei ole erityislahjakas vaan käytöshäiriöinen.

Teidän täydelliset lapset eivätkö ikinä saa kiukkukohtauksia tai muuten vain laita vastaan. Tuohan on se kilttien tyttöjen syndrooma, jonka vaikutuksia ihmetellään sitten teini-iässä

Ja ei. En ole ap

Vierailija kirjoitti:

Teidän täydelliset lapset eivätkö ikinä saa kiukkukohtauksia tai muuten vain laita vastaan. Tuohan on se kilttien tyttöjen syndrooma, jonka vaikutuksia ihmetellään sitten teini-iässä

Ja ei. En ole ap

Itsemurhalla uhkailu ja kiinnipitoon jne päätyminen ei ole normaalia käytöstä. Ja tuo se vasta murrosiässä tuleekin vastaan, jos miespuolinen erityisopekaan ei enää pärjää alakoululaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän täydelliset lapset eivätkö ikinä saa kiukkukohtauksia tai muuten vain laita vastaan. Tuohan on se kilttien tyttöjen syndrooma, jonka vaikutuksia ihmetellään sitten teini-iässä

Ja ei. En ole ap

Itsemurhalla uhkailu ja kiinnipitoon jne päätyminen ei ole normaalia käytöstä. Ja tuo se vasta murrosiässä tuleekin vastaan, jos miespuolinen erityisopekaan ei enää pärjää alakoululaisen kanssa.

Kuka on sanonut ettei miesopettaja pärjännyt pojan kanssa? Nimenomaan pärjäsi, kun ei tuolla ole pituutta kuin. 140cm ja painoa kolmisenkymmentä kiloa.

Ei ole normaalia käytöstä eikä tälläistä ole tapahtunut ennen. Nyt mielestäni aamuinen tapahtuma kärjistyi tuohon pisteeseen.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän täydelliset lapset eivätkö ikinä saa kiukkukohtauksia tai muuten vain laita vastaan. Tuohan on se kilttien tyttöjen syndrooma, jonka vaikutuksia ihmetellään sitten teini-iässä

Ja ei. En ole ap

Itsemurhalla uhkailu ja kiinnipitoon jne päätyminen ei ole normaalia käytöstä. Ja tuo se vasta murrosiässä tuleekin vastaan, jos miespuolinen erityisopekaan ei enää pärjää alakoululaisen kanssa.

Kuka on sanonut ettei miesopettaja pärjännyt pojan kanssa? Nimenomaan pärjäsi, kun ei tuolla ole pituutta kuin. 140cm ja painoa kolmisenkymmentä kiloa.

Ei ole normaalia käytöstä eikä tälläistä ole tapahtunut ennen. Nyt mielestäni aamuinen tapahtuma kärjistyi tuohon pisteeseen.

Ei opettaja pärjännyt. Poika ei totellut ja tilanne päättyi lopulta kiinnipitoon.

Oppilaan olisi tarkoitus totella opettajaa. Se on pärjäämistä. Kaikki tuo muu on jo epänormaalia.

Ja kyse ei ole siitä mitä aamulla tapahtui tai mitä opettaja teki vaan siitä miten poika käyttäytyy.

Kielet, liikunta ja harrastukset sujuu; no koska saa olla liikkeessä ja epäilemättä kiinnostaa enemmän tuollainen kielten opiskelu, kuin ns. liian helpot tehtävät vaikkapa äikässä tai matikassa.

Oma lapseni on ekalla. Koko kouluvuoden ollaan opettajan kanssa yhteistyössä viestitelty pojan keskittymisen herpaantumisesta. On osannut lukea jo 4-vuotiaasta ja kun on vilkas niin jää sitten aikaa muulle. Olen aina sanonut, että ei ole oikein yhden oppilaan häiritä koko muuta luokkaa. Harrastukset ja kaverihommat sujuu. Keskittyminen on silti selkeästi huonompaa kuin keskiverto.

Ollaan avoimin mielin asiaa seurailtu neljävuotiaasta alkaen aina neuvolassa, hoidossa, eskarissa ja nyt koulussa.

Pojalle itselle olen sanonut, että joka lapsella on omat haasteensa. Jonkun pitää pinnistellä, että suoriutuu matikasta, toisen pitää pinnistellä että saa kaverisuhteet sujumaan kun on niin ujo ja sitten pojan pitää pinnistellä, että malttaa olla hiljaa ja antaa rauhan toisille.

Olen itsekin hyvin levoton ja liikkuvainen. Koulussa olen aina suoriutunut ongelmitta hyvillä arvosanoilla. Olen kuitenkin aina osannut myös istua sen verran hiljaa koulussa, että en muita häiritse. Oma lapseni harjoittelee tätä kovasti.

Yhteydenpito opettajan kanssa on meillä vastavuoroista ja positiivistakin palautetta saadaan. Eteenpäin on menty ja poika on kovasti kehittynyt vuoden aikana, mutta parannettavaa vielä olisi.

Nyt kokoontumaan koululle ja avoimin mielin - vaikka ihan ilman lasta niin voi molemmat osapuolet . On jo sen ikäinen poika, että ette varmasti voi tietää, mitä siellä koulussa käytännössä tapahtuu. Kyllä tuon ikäiset osaa kaunistella ja muuntaa totuutta. Ja jos vielä huomaa, että saa vanhemmat ja opettajan asettumaan vastakkain, niin kyllähän se lapselle sopii paremmin kuin hyvin. Psykologi mukaan myös.

Jos on noin eri näkemykset niin suosittelen koulun vaihtoa.Sitten jos ongelmat jatkuu on selvää että syyt pojassa ja niihin pitää puuttua.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän täydelliset lapset eivätkö ikinä saa kiukkukohtauksia tai muuten vain laita vastaan. Tuohan on se kilttien tyttöjen syndrooma, jonka vaikutuksia ihmetellään sitten teini-iässä

Ja ei. En ole ap

Itsemurhalla uhkailu ja kiinnipitoon jne päätyminen ei ole normaalia käytöstä. Ja tuo se vasta murrosiässä tuleekin vastaan, jos miespuolinen erityisopekaan ei enää pärjää alakoululaisen kanssa.

Kuka on sanonut ettei miesopettaja pärjännyt pojan kanssa? Nimenomaan pärjäsi, kun ei tuolla ole pituutta kuin. 140cm ja painoa kolmisenkymmentä kiloa.

Ei ole normaalia käytöstä eikä tälläistä ole tapahtunut ennen. Nyt mielestäni aamuinen tapahtuma kärjistyi tuohon pisteeseen.

Ollaan menty jo todella pahasti metsään, jos ainoa keino pitää poika kurissa on pitää tästä fyysisesti kiinni. Miten käy kun poika venähtääkin 40cm? Kun opettaja onkin 155cm 60v nainen? Kohautetaan vaan olkia ja toivotaan ettei penska viillä ranteitaan auki harpilla ja että tämän nyrkit eivät osu omaan hammaskalustoon?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin asiasta tänne jo perjantaina, mutta viesti ei koskaan päässyt läpi...

11-vuotiaan poikani koulunkäynti opettajan johdosta kärjistyi perjantaina. Luokka lähti retkelle museoon, mutta poikani jätettiin koululle, sillä ”töppäilysaldo” oli täynnä. Tästä koululle jätöstä ei ilmoitettu meille vanhemmille, vaan pelkästään pojalle samana aamuna koulussa.

Poika jäi erityisluokkaan päivän ajaksi tekemään tehtäviä. Ainakin melkein. Poikani ei ensimmäisellä tunnilla suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tunnin päätyttyä poika oli menossa välitunnille, mutta erityisluokan opettaja sanoi pojalle, ettei ulos ole asiaa, vaan jää sisälle tekemään niitä tehtäviä. Poikani ei suostunut ja asian johdosta sekä aamuiset tapahtumat päätyivät raivattiin ja kiinnipitotilanteeseen. Erityisluokan opettaja siis piti poikaani tiukasti sylissään ja poikani oli raivonnut, että hänen tulee päästää irti niin tappaa itsensä :(. Opettaja ei luonnollisesti tähän suostunut, mutta pojan rauhoituttua päästi irti, jolloin poikani meni luokan säkkituoliin itkemään ja opettaja lohduttamaan. Poikani itki haluavansa kotiin, jolloin tuo erityisluokanopettaja soitti minulle.

Tämän jälkeen koko asia alkoi purkautumaan. Poikani kertoi, että osa oppilaista pääsee opiskelemaan käytävän oppimispisteille, mutta poikani ei kun ”ei osaa käyttäytyä”. Samoin suurin osa saa itse valita ryhmätyö -ryhmät, mutta poikani ohjataan ”valmiisiin” ryhmiin.

Ihmettelin jo alkuvuodesta pojan toistuvia päänsärkyjä, mitä aiemmin ei ole ollut. Sen lisäksi poika on puhunut, että haluaa vaihtaa koulua, koska lätkäkaverit olisi samassa koulussa. Miksi en ole osannut yhdistää näitä siihen, että nykyisessä koulussa on ongelmia. :(. Vaikka joka päivä kysyn miten koulussa mennyt jne. Wilman kautta tulee kyllä kaikki nega pojasta.

Poikani on vilkas, mutta hyvä koulussa. Kokeista tulee pääsääntöisesti ysejä ja tunnin keskittymisen herpaantumiset johtuu siitä, että saa tehtävät ja mahdolliset lisätehtävät tehtyä ennen tunnin loppua. Eteenpäinkään kun ei saa mennä.

Sydän oli särkyä, kun poika sanoi, että miksei saa edes näyttää että pystyy. Kun ei saa edes yrittää. ”Paha mikä paha”, totesi viimeisenä. :(

Kouluun en ole vielä ollut yhteydessä, kun poika nyt sairaana ja en tiedä otanko yhteyttä opettajaan, rehtoriin vai kenen? Neuvoja?

Kyllä se ongelma todellakin voi olla myös opettaja, jolla on huono asenne lapseen. Väitättekö te opettajan puolustelijat, että koskaan elämänne aikana ette olisi törmänneet puolueelliseen tai suorastaan surkean epäreiluun opettajaan?

Mulla on myös hankala yksi lapsista. On täysin opettajasta kiinni, miten hän pärjää luokassa ja tunneilla. Jos lähdetään tuollaiseen " minä määrään ja sinä tottelet"- meininkiin, niin aivan varmasti saa tahkota lapsen kanssa koko ajan. Sitten jos vähän käyttää järkeä ja psykologista silmää, niin lapsen saa toimimaan kuin unelma. Onnekseni meille osui surkea opettaja ekalle ja tokalle, ja siitä eteenpäin aivan upea tyyppi. Kun siinä se opettajan ammattitaito punnitaan, pystyykö muuhunkin kuin autoritääriseen samaan muottiin tunkemiseen.

Ja kyllä, itse olen ollut lapsena samanlainen: opettajat joko vihasivat minua, koska en ollut kiltti tyttö vaan vilkas, älykäs ja impulsiivinen, tai sitten rakastivat juuri samoista syistä.

Asenteesta on helppo havaita ettei mikään muu selitys tai vastaus tilanteeseen käy kuin se, että koulussa ja opettajissa on vika ja siellä on toimittu väärin. Ettei (edes erityisopettaja) ymmärrä kuinka lahjakkaasta ja erityisestä lapsesta on kyse, ja jos hänen annettaisi toimia ja temmeltää mielensä mukaan niin silloin kaikki sujuisi hyvin.

Hyvä on, vaihtakaa ihmeessä koulua ja kokeilkaa. Mutta älkää ihmetelkö, jos ei kolmannenkin koulun vaihtamisen jälkeen pojan meno ole muuttunut vaan jopa mennyt mahdottomammaksi. Ja että yläkouluikäisenä ei osoita sen enempää opettajia kuin teitä vanhempiakaan kohtaan kunnioitusta vaan vähät välittää. Vie pahimmillaan teitä vanhempia kuin pässiä narussa, koulussa ongelmat jatkuvat mikäli ei lintsaa niiltä tunneilta, jotka ”eivät vastaa hänen lahjojaan” ja on yleisesti ongelmissa. Asenne on jo nyt siihen suuntaan ja luultavasti toimintanne vanhempina tilanteessa tukee hyvin ajatusmallia,

Olen monesti kuullut vanhemmilta, miten olen ottanut oppilaita silmätikuksi. On tehnyt mieli sanoa suoraan päin naamaa, että tajuatko idiootti, minulla on töissä 20 lasta kasvatettavana joka hetki. En todellakaan HALUA pitää ketään silmätikkuna vaan olen ikionnellinen, jos jonkun huono käytös korjaantuu! Silmätikkukommentteja on tullut esimerkiksi vanhemmilta, joiden lapsi mm. haistattelee aikuisille ja hajotti ikkunan koulussa, kun en keskittynyt häneen 10 minuutin aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin asiasta tänne jo perjantaina, mutta viesti ei koskaan päässyt läpi...

11-vuotiaan poikani koulunkäynti opettajan johdosta kärjistyi perjantaina. Luokka lähti retkelle museoon, mutta poikani jätettiin koululle, sillä ”töppäilysaldo” oli täynnä. Tästä koululle jätöstä ei ilmoitettu meille vanhemmille, vaan pelkästään pojalle samana aamuna koulussa.

Poika jäi erityisluokkaan päivän ajaksi tekemään tehtäviä. Ainakin melkein. Poikani ei ensimmäisellä tunnilla suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tunnin päätyttyä poika oli menossa välitunnille, mutta erityisluokan opettaja sanoi pojalle, ettei ulos ole asiaa, vaan jää sisälle tekemään niitä tehtäviä. Poikani ei suostunut ja asian johdosta sekä aamuiset tapahtumat päätyivät raivattiin ja kiinnipitotilanteeseen. Erityisluokan opettaja siis piti poikaani tiukasti sylissään ja poikani oli raivonnut, että hänen tulee päästää irti niin tappaa itsensä :(. Opettaja ei luonnollisesti tähän suostunut, mutta pojan rauhoituttua päästi irti, jolloin poikani meni luokan säkkituoliin itkemään ja opettaja lohduttamaan. Poikani itki haluavansa kotiin, jolloin tuo erityisluokanopettaja soitti minulle.

Tämän jälkeen koko asia alkoi purkautumaan. Poikani kertoi, että osa oppilaista pääsee opiskelemaan käytävän oppimispisteille, mutta poikani ei kun ”ei osaa käyttäytyä”. Samoin suurin osa saa itse valita ryhmätyö -ryhmät, mutta poikani ohjataan ”valmiisiin” ryhmiin.

Ihmettelin jo alkuvuodesta pojan toistuvia päänsärkyjä, mitä aiemmin ei ole ollut. Sen lisäksi poika on puhunut, että haluaa vaihtaa koulua, koska lätkäkaverit olisi samassa koulussa. Miksi en ole osannut yhdistää näitä siihen, että nykyisessä koulussa on ongelmia. :(. Vaikka joka päivä kysyn miten koulussa mennyt jne. Wilman kautta tulee kyllä kaikki nega pojasta.

Poikani on vilkas, mutta hyvä koulussa. Kokeista tulee pääsääntöisesti ysejä ja tunnin keskittymisen herpaantumiset johtuu siitä, että saa tehtävät ja mahdolliset lisätehtävät tehtyä ennen tunnin loppua. Eteenpäinkään kun ei saa mennä.

Sydän oli särkyä, kun poika sanoi, että miksei saa edes näyttää että pystyy. Kun ei saa edes yrittää. ”Paha mikä paha”, totesi viimeisenä. :(

Kouluun en ole vielä ollut yhteydessä, kun poika nyt sairaana ja en tiedä otanko yhteyttä opettajaan, rehtoriin vai kenen? Neuvoja?

Kyllä se ongelma todellakin voi olla myös opettaja, jolla on huono asenne lapseen. Väitättekö te opettajan puolustelijat, että koskaan elämänne aikana ette olisi törmänneet puolueelliseen tai suorastaan surkean epäreiluun opettajaan?

Mulla on myös hankala yksi lapsista. On täysin opettajasta kiinni, miten hän pärjää luokassa ja tunneilla. Jos lähdetään tuollaiseen " minä määrään ja sinä tottelet"- meininkiin, niin aivan varmasti saa tahkota lapsen kanssa koko ajan. Sitten jos vähän käyttää järkeä ja psykologista silmää, niin lapsen saa toimimaan kuin unelma. Onnekseni meille osui surkea opettaja ekalle ja tokalle, ja siitä eteenpäin aivan upea tyyppi. Kun siinä se opettajan ammattitaito punnitaan, pystyykö muuhunkin kuin autoritääriseen samaan muottiin tunkemiseen.

Ja kyllä, itse olen ollut lapsena samanlainen: opettajat joko vihasivat minua, koska en ollut kiltti tyttö vaan vilkas, älykäs ja impulsiivinen, tai sitten rakastivat juuri samoista syistä.

Ei ole tullut mieleen että ne lapsosesi ei ole yksityisopetuksessa? Siellä on muitakin. Ei voi vaatia ertä opettaja käyttää päivänsä yhden älykkään impulsiivisen jokaisen naamanväänteen tulkitsemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin asiasta tänne jo perjantaina, mutta viesti ei koskaan päässyt läpi...

11-vuotiaan poikani koulunkäynti opettajan johdosta kärjistyi perjantaina. Luokka lähti retkelle museoon, mutta poikani jätettiin koululle, sillä ”töppäilysaldo” oli täynnä. Tästä koululle jätöstä ei ilmoitettu meille vanhemmille, vaan pelkästään pojalle samana aamuna koulussa.

Poika jäi erityisluokkaan päivän ajaksi tekemään tehtäviä. Ainakin melkein. Poikani ei ensimmäisellä tunnilla suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tunnin päätyttyä poika oli menossa välitunnille, mutta erityisluokan opettaja sanoi pojalle, ettei ulos ole asiaa, vaan jää sisälle tekemään niitä tehtäviä. Poikani ei suostunut ja asian johdosta sekä aamuiset tapahtumat päätyivät raivattiin ja kiinnipitotilanteeseen. Erityisluokan opettaja siis piti poikaani tiukasti sylissään ja poikani oli raivonnut, että hänen tulee päästää irti niin tappaa itsensä :(. Opettaja ei luonnollisesti tähän suostunut, mutta pojan rauhoituttua päästi irti, jolloin poikani meni luokan säkkituoliin itkemään ja opettaja lohduttamaan. Poikani itki haluavansa kotiin, jolloin tuo erityisluokanopettaja soitti minulle.

Tämän jälkeen koko asia alkoi purkautumaan. Poikani kertoi, että osa oppilaista pääsee opiskelemaan käytävän oppimispisteille, mutta poikani ei kun ”ei osaa käyttäytyä”. Samoin suurin osa saa itse valita ryhmätyö -ryhmät, mutta poikani ohjataan ”valmiisiin” ryhmiin.

Ihmettelin jo alkuvuodesta pojan toistuvia päänsärkyjä, mitä aiemmin ei ole ollut. Sen lisäksi poika on puhunut, että haluaa vaihtaa koulua, koska lätkäkaverit olisi samassa koulussa. Miksi en ole osannut yhdistää näitä siihen, että nykyisessä koulussa on ongelmia. :(. Vaikka joka päivä kysyn miten koulussa mennyt jne. Wilman kautta tulee kyllä kaikki nega pojasta.

Poikani on vilkas, mutta hyvä koulussa. Kokeista tulee pääsääntöisesti ysejä ja tunnin keskittymisen herpaantumiset johtuu siitä, että saa tehtävät ja mahdolliset lisätehtävät tehtyä ennen tunnin loppua. Eteenpäinkään kun ei saa mennä.

Sydän oli särkyä, kun poika sanoi, että miksei saa edes näyttää että pystyy. Kun ei saa edes yrittää. ”Paha mikä paha”, totesi viimeisenä. :(

Kouluun en ole vielä ollut yhteydessä, kun poika nyt sairaana ja en tiedä otanko yhteyttä opettajaan, rehtoriin vai kenen? Neuvoja?

Kyllä se ongelma todellakin voi olla myös opettaja, jolla on huono asenne lapseen. Väitättekö te opettajan puolustelijat, että koskaan elämänne aikana ette olisi törmänneet puolueelliseen tai suorastaan surkean epäreiluun opettajaan?

Mulla on myös hankala yksi lapsista. On täysin opettajasta kiinni, miten hän pärjää luokassa ja tunneilla. Jos lähdetään tuollaiseen " minä määrään ja sinä tottelet"- meininkiin, niin aivan varmasti saa tahkota lapsen kanssa koko ajan. Sitten jos vähän käyttää järkeä ja psykologista silmää, niin lapsen saa toimimaan kuin unelma. Onnekseni meille osui surkea opettaja ekalle ja tokalle, ja siitä eteenpäin aivan upea tyyppi. Kun siinä se opettajan ammattitaito punnitaan, pystyykö muuhunkin kuin autoritääriseen samaan muottiin tunkemiseen.

Ja kyllä, itse olen ollut lapsena samanlainen: opettajat joko vihasivat minua, koska en ollut kiltti tyttö vaan vilkas, älykäs ja impulsiivinen, tai sitten rakastivat juuri samoista syistä.

Unohdit vaatimattoman...

Älykkäät lapset osaavat yleensä käyttäytyä, koska hahmottavat omien tekojensa seuraukset jo nuorina. Jos lähdetään haastattelemaan elämässään menestyneitä, heistä valtaosa on kuitenkin osannut käyttäytyä jo lapsena.

Vaikka tuo museohomma kuulostikin epäasialliselta toiminnalta koulun puolelta, teet ap lapsellesi pahan karhunpalveluksen, jos selittelet hänen huonoa käytöstään älykkyydellä ja päästät hänet tilanteista ilman seurauksia. Jos et itse tiedä mitä tehdä, hanki apua. Muuten olet 10 vuoden päästä aivan k*sessa, kun sinulla on teini, joka ei pysty noudattamaan yksinkertaisimpiaakaan käyttäytymissääntöjä. On nähty niin monta kertaa, mihin nämä vilkkaat ja vain äitiensä mielestä huippuälykkäät pojat lopulta päätyvät. Se paikka on vankila.

Mun siskoni koulukäynti takkusi koko lailla näin. Äärimmäistä huomiohakuisuutta, sosiaalista taitamattomuutta, kummallista tarvetta hallita sitä koulua eli valikoida kuka ope ja mikä aine käy ja mikä ei. Täydellistä kunnioituksen puutetta auktoriteettejä kohtaan.

Aina joku opettaja oli erityisen ilkeä ja otti silmätikuksi. Tää oli se selitys.

Nyt sisko on aikuinen, samanlaiset ongelmat jatkuvat, joka paikkaan oma selitys, miksi aikataulut ei pidä, miksi asiat ei tule tehtyä kuten on sovittu jne.

Suuria ongelmia raha-asioissa. Pankinjohtajakin oli juuri hänelle ilkeä. Ulosottomiehiä jakaa kivoihin ja vähemmän kivoihin.

Mä olen sitä mieltä, että pojalle on annettava mahdollisuus. Ei tuollainen rankaiseminen, ettei pääse muun porukan mukaan museoon, ole reilua. Kyse on kuitenkin lapsista. Ja sitten pitäisi pureutua siihen, mikä on huonon käytöksen syy. Onko niin että opettaja leimaa joko tarkoituksella tai tahattomasti?

Tsemppiä.

Esim. matemaattinen älykkyys ja viisaus ovat aivan eri asioita. Muistan lukeneeni, että esim. Sauli Niinistön kouluarvosanat olivat hyvin vaatimattomia. Minusta hän on kuitenkin toiminut hyvin viisaasti ja ajattelevaisesti. Lukemani mukaan myös joillakin rikollisilla on korkeita älykkyysosamääriä. 

Lapsi, joka pänttää ahkerasti kokeeseen, tekee koulussa parhaansa ja käyttäytyy hyvin, on todennäköisesti viisas. Älykäs tai lahjakas hän ei ole. 

Pulpetin alla makaava häirkköjonne voi sen sijaan olla esim. matemaattisesti erittäin lahjakas, viisas hän ei ole.  Aikanaan Albert Einsteinia pidettiin älyllisesti jälkeenjääneenä, mutta hän osoittautui huippuälykkääksi.

Se, että lapsen vahvuudet löydettäisiin kouluiässä, ja niitä tuettaisiin asianmukaisesti, olisi paras vaihtoehto. Miksi se, että huonohkosti käyttäytyvä lapsi voi ollakin älykäs ja taitava matematiikassa, on niin vaikeaa käsittää? MIksi se, että osa opettajista on huonoja, on niin vaikeaa käsittää? Jokainen tuntee huonoja siivoajia, huonoja kampaajia, huonoja putkimiehiä, huonoja bussikuskeja. Opettaja on ammatti siinä missä mikä tahansa muukin. Se ei itsessään tekee kenestäkään hyvää ihmistä tai edes älykästä. 

Oli lapsi älykäs tai ei, valitettavan usein tuntuu paikkaansa pitävän se ajatus, että lapsi alkaa hiljalleen omaksua hänelle annetun roolin. Kun lasta aina sättii, että et osaa mitään, olet sellainen ja tuollainen, alkaa lapsi käyttäytyä sillä tavalla. Noin muutenkin lapsi omaksuu hyvin nopeasti mielikuvia tilanteista, miten ne menevät. Etenkin tuo "tapan itseni" -juttu kuulostaa siltä, että lapsi on vaan väsynyt, turhautunut, ei kiinnosta edes yrittää kun onnistumisia ei ole tullut hetkeen.