Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen poikani koulunkäynnin kanssa?
24.04.2018 |
Kirjoitin asiasta tänne jo perjantaina, mutta viesti ei koskaan päässyt läpi...
11-vuotiaan poikani koulunkäynti opettajan johdosta kärjistyi perjantaina. Luokka lähti retkelle museoon, mutta poikani jätettiin koululle, sillä ”töppäilysaldo” oli täynnä. Tästä koululle jätöstä ei ilmoitettu meille vanhemmille, vaan pelkästään pojalle samana aamuna koulussa.
Poika jäi erityisluokkaan päivän ajaksi tekemään tehtäviä. Ainakin melkein. Poikani ei ensimmäisellä tunnilla suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tunnin päätyttyä poika oli menossa välitunnille, mutta erityisluokan opettaja sanoi pojalle, ettei ulos ole asiaa, vaan jää sisälle tekemään niitä tehtäviä. Poikani ei suostunut ja asian johdosta sekä aamuiset tapahtumat päätyivät raivattiin ja kiinnipitotilanteeseen. Erityisluokan opettaja siis piti poikaani tiukasti sylissään ja poikani oli raivonnut, että hänen tulee päästää irti niin tappaa itsensä :(. Opettaja ei luonnollisesti tähän suostunut, mutta pojan rauhoituttua päästi irti, jolloin poikani meni luokan säkkituoliin itkemään ja opettaja lohduttamaan. Poikani itki haluavansa kotiin, jolloin tuo erityisluokanopettaja soitti minulle.
Tämän jälkeen koko asia alkoi purkautumaan. Poikani kertoi, että osa oppilaista pääsee opiskelemaan käytävän oppimispisteille, mutta poikani ei kun ”ei osaa käyttäytyä”. Samoin suurin osa saa itse valita ryhmätyö -ryhmät, mutta poikani ohjataan ”valmiisiin” ryhmiin.
Ihmettelin jo alkuvuodesta pojan toistuvia päänsärkyjä, mitä aiemmin ei ole ollut. Sen lisäksi poika on puhunut, että haluaa vaihtaa koulua, koska lätkäkaverit olisi samassa koulussa. Miksi en ole osannut yhdistää näitä siihen, että nykyisessä koulussa on ongelmia. :(. Vaikka joka päivä kysyn miten koulussa mennyt jne. Wilman kautta tulee kyllä kaikki nega pojasta.
Poikani on vilkas, mutta hyvä koulussa. Kokeista tulee pääsääntöisesti ysejä ja tunnin keskittymisen herpaantumiset johtuu siitä, että saa tehtävät ja mahdolliset lisätehtävät tehtyä ennen tunnin loppua. Eteenpäinkään kun ei saa mennä.
Sydän oli särkyä, kun poika sanoi, että miksei saa edes näyttää että pystyy. Kun ei saa edes yrittää. ”Paha mikä paha”, totesi viimeisenä. :(
Kouluun en ole vielä ollut yhteydessä, kun poika nyt sairaana ja en tiedä otanko yhteyttä opettajaan, rehtoriin vai kenen? Neuvoja?
Kommentit (310)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhahko ketju jo, mutta vastaan silti. Tuo kiinnipito ei ole mitenkään poikkeuksellista, jos opettajan vaisto sanoo, että se on tarpeen. Kyseessähän ei ole tarkoitus satuttaa lasta, vaan saada rauhoittumaan, jos itsehillintä ei siihen lapsella itsellään riitä.
Mielestäni oli parempi, että poika reagoi tunteella. Todennäköisesti pojalla jäi jotain ”korvien väliin”, kun olisi reagoinut neutraalisti. Itselle tulisi ainakin fiilis, että pojan ajatus asiasta olisi ”ihan sama”. Nyt todennäköisesti muistaa seuraavalla kerralla. Opettajan toimintaan en ota kantaa, mutta olisi asian voinut toisinkin hoitaa. Toivottavasti asiaa on käsitelty perinpohjaisesti koulussa teidän, opettajan ja oppilashuoltoryhmän kanssa.
Suosittelen myös uusimaan ADHD -testit, ihan varuiksi. Pelkkää pienluokkapaikkaa en suosittele, kun koulu muuten menee noin hyvin.
Nyt kun pojalla (ja teillä) on fiilis, että tulee pelkkää negatiivistä, kannustakaa poikaa JOKAISESTA hyvin menneestä päivästä. Sopikaa vaikka jokin palkkio, hyvin mennestä päivästä/viikosta. Tuo hyvien asioiden huomiointi on nyt tärkeää.
T. Erkkaope itsekin
Kas, vielä vastaus. Kiitos. Koulu on nyt sujunut ihan ok. Ei hyvin, mutta ei huonostikaan. Ollaan kehuttu hyvin menneestä päivästä, mutta ei palkittu. Katsotaan todistuksen jälkeen, kun vikan viikon päivät muuta kuin opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhahko ketju jo, mutta vastaan silti. Tuo kiinnipito ei ole mitenkään poikkeuksellista, jos opettajan vaisto sanoo, että se on tarpeen. Kyseessähän ei ole tarkoitus satuttaa lasta, vaan saada rauhoittumaan, jos itsehillintä ei siihen lapsella itsellään riitä.
Mielestäni oli parempi, että poika reagoi tunteella. Todennäköisesti pojalla jäi jotain ”korvien väliin”, kun olisi reagoinut neutraalisti. Itselle tulisi ainakin fiilis, että pojan ajatus asiasta olisi ”ihan sama”. Nyt todennäköisesti muistaa seuraavalla kerralla. Opettajan toimintaan en ota kantaa, mutta olisi asian voinut toisinkin hoitaa. Toivottavasti asiaa on käsitelty perinpohjaisesti koulussa teidän, opettajan ja oppilashuoltoryhmän kanssa.
Suosittelen myös uusimaan ADHD -testit, ihan varuiksi. Pelkkää pienluokkapaikkaa en suosittele, kun koulu muuten menee noin hyvin.
Nyt kun pojalla (ja teillä) on fiilis, että tulee pelkkää negatiivistä, kannustakaa poikaa JOKAISESTA hyvin menneestä päivästä. Sopikaa vaikka jokin palkkio, hyvin mennestä päivästä/viikosta. Tuo hyvien asioiden huomiointi on nyt tärkeää.
T. Erkkaope itsekin
Kas, vielä vastaus. Kiitos. Koulu on nyt sujunut ihan ok. Ei hyvin, mutta ei huonostikaan. Ollaan kehuttu hyvin menneestä päivästä, mutta ei palkittu. Katsotaan todistuksen jälkeen, kun vikan viikon päivät muuta kuin opiskelua.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko siis opettajan vika, ettei poikasi osaa käyttäytyä? Tää on niin tätäpäivää...
Ei erityiskoulun opettaja tarkoita automaattisesti hyvää opettajaa. Minullakin erityislapsi jolla oli koulussa vaikeuksia mutta koulussa oli jotain vialla. Opettajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Suurella osalla opettajista ei ollut mitään erityispätevyyttä eikä välttämättä edes opettajan tutkintoa. Noista lähtökohdista ei ole mikään ihme jos oppilaat kärsivät ja se näkyy heidän käytöksestään.
On äärettömän helppoa heittää vastuu vanhemmille jos ongelmia koulussa. Jos opettajalla ei kerta kaikkiaan ole vaadittavia taitoja ja tietoa erityislapsten opettamiseen lapsi kärsii. Jo se, että lapsi alkaa tuntemaan itsensä pahana ja tyhmänä on lapsen itsetunnolle ja myöhemmälle elämälle katastrofaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis opettajan vika, ettei poikasi osaa käyttäytyä? Tää on niin tätäpäivää...
Ei erityiskoulun opettaja tarkoita automaattisesti hyvää opettajaa. Minullakin erityislapsi jolla oli koulussa vaikeuksia mutta koulussa oli jotain vialla. Opettajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Suurella osalla opettajista ei ollut mitään erityispätevyyttä eikä välttämättä edes opettajan tutkintoa. Noista lähtökohdista ei ole mikään ihme jos oppilaat kärsivät ja se näkyy heidän käytöksestään.
On äärettömän helppoa heittää vastuu vanhemmille jos ongelmia koulussa. Jos opettajalla ei kerta kaikkiaan ole vaadittavia taitoja ja tietoa erityislapsten opettamiseen lapsi kärsii. Jo se, että lapsi alkaa tuntemaan itsensä pahana ja tyhmänä on lapsen itsetunnolle ja myöhemmälle elämälle katastrofaalista.
Olen asiasta samaa mieltä, kuten joku muukin mainitsi, on kouluissa tänä päivänä valtavasti epäpäteviä opettajia töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap, millaisen todistuksen häirikköpoikasi sai?
Vierailija kirjoitti:
No ap, millaisen todistuksen häirikköpoikasi sai?
Hyvän, lukuaineet 8-9, taito- ja taideaineet 9-10. Käyttäytyminen 7, odotin jopa 6...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kommentista tulivat omat kouluvuodet mieleen.
Ala-asteen ekoilta luokilta muistan valtavan turhautumisen. Suurin osa lapsista ei osannut lukea, joten tavutettiin menemään koko eka- ja tokaluokka. Olin oppinut lukemaan viisivuotiaana ja muiden hidas eteneminen oli raivostuttavaa. Pulpetissa oli helppo keksiä oheistekemistä pitkiltä tuntuneiden tuntien kuluksi.
Opettaja oli peruskouluaatteen voimakkaasti sisäistänyt nainen, joka pärjäsi luokan tyttöjen kanssa. Tytöt saivat kivoja lisätehtäviä kun omat tehtävät oli tehty. Minä yhdessä toisen sujuvasti lukevan pojan kanssa ”opettelin rauhallisuutta” istumalla hiljaa pulpetissa. Tosi luontevaa 7-vuotiaalle lapselle. Kotiin tuli viestiä levottomuudesta ja vanhemmilta tukkapöllyä. Reagoin voimakkaasti vanhempien ja opettajankin rangaistuksiin, sillä en mielestäni ollut tehnyt mitään todella väärää tai pahaa.
Lopputulos: neljässä vuodessa maisteriksi ja hyvässä asemassa työelämässä. Muutama hyvä opettaja koulutaipaleella pelasti enemmän kuin tietääkään.
Enkä muuten nykyäänkään jaksa istua turhissa jaarittelupalavereissa, vaan keksin fiksumpaa tekemistä.
Vanhahko ketju jo, mutta vastaan silti. Tuo kiinnipito ei ole mitenkään poikkeuksellista, jos opettajan vaisto sanoo, että se on tarpeen. Kyseessähän ei ole tarkoitus satuttaa lasta, vaan saada rauhoittumaan, jos itsehillintä ei siihen lapsella itsellään riitä.
Mielestäni oli parempi, että poika reagoi tunteella. Todennäköisesti pojalla jäi jotain ”korvien väliin”, kun olisi reagoinut neutraalisti. Itselle tulisi ainakin fiilis, että pojan ajatus asiasta olisi ”ihan sama”. Nyt todennäköisesti muistaa seuraavalla kerralla. Opettajan toimintaan en ota kantaa, mutta olisi asian voinut toisinkin hoitaa. Toivottavasti asiaa on käsitelty perinpohjaisesti koulussa teidän, opettajan ja oppilashuoltoryhmän kanssa.
Suosittelen myös uusimaan ADHD -testit, ihan varuiksi. Pelkkää pienluokkapaikkaa en suosittele, kun koulu muuten menee noin hyvin.
Nyt kun pojalla (ja teillä) on fiilis, että tulee pelkkää negatiivistä, kannustakaa poikaa JOKAISESTA hyvin menneestä päivästä. Sopikaa vaikka jokin palkkio, hyvin mennestä päivästä/viikosta. Tuo hyvien asioiden huomiointi on nyt tärkeää.
T. Erkkaope itsekin