Lue keskustelun säännöt.
En jaksa toimia toisten terapeuttina, en varsinkaan ilmaiseksi
En halunnut koskaan ihmisten hoitajaksi
07.03.2018 |
Mikä oikein mahtaa olla syynä siihen, että ihmiset kokevat ihan valtavaa tarvetta uskoutua minulle kaikenlaisista vaikeista asioista? Ei hirveästi huvittaisi tavata ketään, kun hauskaksi suunnitellut illanvietot kavereiden kanssa päättyvät siihen, että joku alkaa avautua lapsuudestaan alkoholistiperheessä tai syömishäiriöstään. Ja tällaiset jutut eivät yleensä lopu, vaikka keskustelua yrittäisi ohjata vaivihkaa johonkin muuhun suuntaan... Ja näin käy monien ihmisten kanssa, ei tarvitse edes olla alkoholia mukana kuvioissa! Mitä oikein voin tehdä tälle? Omat voimat eivät riitä tällaiseen ja pelkään loukkaavani ihmisiä pahasti, jos sanon tilanteessa etten nyt jaksa kuunnella tällaista. Ammattilaisten kanssa kukaan ei tietysti halua mennä työstämään asioitaan, jos yrittää sanoa että siitä voisi olla apua.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne ystävät ole sitä varten että niiden kanssa jaetaan elämän ilot ja surut. Etkö sinä ap osaa vastavuoroisesti itse avautua.
Ei kaikilla ole varaa käydä ammattiterapeutilla. Onpa omituinen neuvo. Niillä on kolmen vartin ajat ja taksat sen mukaiset.
Ja en ole itse sellainen valittajä, vaan vastavuoroinen. Ja täytyy myöntää, että rasituin, kun ikisinkku kaverini aina tilitti mulle ihastumisiaan ja mieskokemuksiaan. Kun yritti aina vaan uutta miestä ja ei vaan tärpännyt. Tästä saattoi puhua tunninkin ja sitten pian taas soitti uudelleen. Ei mua nelikymppinen enää tuollaiset kuviot jaksaneet kiinnostaa, kun oli oma perhe hoidettavana. Mutta kuuntelin aina kiltisti.
Ap kertoo että hän on itse hakenut apua omiin ongelmiinsa ja että ns ystävät ohittavat hänen ongelmansa tyyliin kaikillahan meillä on. Eli se siitå vastavuoroisuudesta. Ja mitä varten apn pitäisi olla ilmaisena terapeuttina muille?
Vai onko ap mielestäsi jotenkin syypää siihen että terapia maksaa tai että jollakin on vähän rahaa?Minulla on valtavia ongelmia jotka on osin ihan kaikkien nähtävillä. En puhu ongelmistani kuin oman perheeni kesken.
Mutta ne ns ystävät! Aina pitää kuunnella jotain negatiivistä ja älä kerro kenellekään-lauseen saattamana. Ja jos itse sanon yhtään mitään jostain omasta asiastani niin siihen tokaistaan että kyllä se selviää ja palataan takaisin niihin omiin ongelmiin.
Olen suututtanut kaksi ystävääni sillä ettå tuli todellakin mitta täyteen heidän terapeuttina olemisessa. Sanoin suoraan että minä en jaksa enkä halua ja mikä parasta minun ei tarvitse olla heidän ilmaisena terapeuttinaan. No tästähän nousi äläkkä ja kosto. Kaikkein huvittavinta on että em. huolimatta he molemmat yrittävät taas minun terapoitavaksi. Ja he eivät korvaansa letkauta kun on kyse minun hyvinvoinnistani.
millainen kosto? Minä sain vihdoinkin sanottua etten jaksa enää yhdelle kaverille ja juuri tuo äläkkä nousi, somesta poistot jne ja syytökset päälle. Mutta en aio pyytää anteeksi että sanoin etten jaksa.
Hänen asiansa/ongelmansa oli aina tärkeämmät. Nyt vaan miettiny tuota että kostaako jotenkin
Estivät somessa (mikä helpotus), puhuivat pahaa ja saivat sillä aikaan sen ettei minua kutsuttukaan esim ystäväpiirin perinteisiin illanistujaisiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No haukkua ja panetella tietysti voi ympäri kyliä tuttaville, mutta tuskin sen kummempaa on luvassa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne ystävät ole sitä varten että niiden kanssa jaetaan elämän ilot ja surut. Etkö sinä ap osaa vastavuoroisesti itse avautua.
Ei kaikilla ole varaa käydä ammattiterapeutilla. Onpa omituinen neuvo. Niillä on kolmen vartin ajat ja taksat sen mukaiset.
Ja en ole itse sellainen valittajä, vaan vastavuoroinen. Ja täytyy myöntää, että rasituin, kun ikisinkku kaverini aina tilitti mulle ihastumisiaan ja mieskokemuksiaan. Kun yritti aina vaan uutta miestä ja ei vaan tärpännyt. Tästä saattoi puhua tunninkin ja sitten pian taas soitti uudelleen. Ei mua nelikymppinen enää tuollaiset kuviot jaksaneet kiinnostaa, kun oli oma perhe hoidettavana. Mutta kuuntelin aina kiltisti.
Ap kertoo että hän on itse hakenut apua omiin ongelmiinsa ja että ns ystävät ohittavat hänen ongelmansa tyyliin kaikillahan meillä on. Eli se siitå vastavuoroisuudesta. Ja mitä varten apn pitäisi olla ilmaisena terapeuttina muille?
Vai onko ap mielestäsi jotenkin syypää siihen että terapia maksaa tai että jollakin on vähän rahaa?Minulla on valtavia ongelmia jotka on osin ihan kaikkien nähtävillä. En puhu ongelmistani kuin oman perheeni kesken.
Mutta ne ns ystävät! Aina pitää kuunnella jotain negatiivistä ja älä kerro kenellekään-lauseen saattamana. Ja jos itse sanon yhtään mitään jostain omasta asiastani niin siihen tokaistaan että kyllä se selviää ja palataan takaisin niihin omiin ongelmiin.
Olen suututtanut kaksi ystävääni sillä ettå tuli todellakin mitta täyteen heidän terapeuttina olemisessa. Sanoin suoraan että minä en jaksa enkä halua ja mikä parasta minun ei tarvitse olla heidän ilmaisena terapeuttinaan. No tästähän nousi äläkkä ja kosto. Kaikkein huvittavinta on että em. huolimatta he molemmat yrittävät taas minun terapoitavaksi. Ja he eivät korvaansa letkauta kun on kyse minun hyvinvoinnistani.
millainen kosto? Minä sain vihdoinkin sanottua etten jaksa enää yhdelle kaverille ja juuri tuo äläkkä nousi, somesta poistot jne ja syytökset päälle. Mutta en aio pyytää anteeksi että sanoin etten jaksa.
Hänen asiansa/ongelmansa oli aina tärkeämmät. Nyt vaan miettiny tuota että kostaako jotenkin
Ei missään tapauksessa kannata pyytää keneltäkään anteeksi sitä, että pitää huolta omasta jaksamisestaan, oli vastassa millainen myrsky tahansa. Sinun on pidettävä huolta itsestäsi etkä saa antaa itsekkäiden ihmisten käyttää sinua hyväkseen aina siihen asti, kunnes olet täysin lopussa ja he heittävät sinut itselleen hyödyttömänä pois kuin vanhan rukkasen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne ystävät ole sitä varten että niiden kanssa jaetaan elämän ilot ja surut. Etkö sinä ap osaa vastavuoroisesti itse avautua.
Ei kaikilla ole varaa käydä ammattiterapeutilla. Onpa omituinen neuvo. Niillä on kolmen vartin ajat ja taksat sen mukaiset.
Ja en ole itse sellainen valittajä, vaan vastavuoroinen. Ja täytyy myöntää, että rasituin, kun ikisinkku kaverini aina tilitti mulle ihastumisiaan ja mieskokemuksiaan. Kun yritti aina vaan uutta miestä ja ei vaan tärpännyt. Tästä saattoi puhua tunninkin ja sitten pian taas soitti uudelleen. Ei mua nelikymppinen enää tuollaiset kuviot jaksaneet kiinnostaa, kun oli oma perhe hoidettavana. Mutta kuuntelin aina kiltisti.
Ap kertoo että hän on itse hakenut apua omiin ongelmiinsa ja että ns ystävät ohittavat hänen ongelmansa tyyliin kaikillahan meillä on. Eli se siitå vastavuoroisuudesta. Ja mitä varten apn pitäisi olla ilmaisena terapeuttina muille?
Vai onko ap mielestäsi jotenkin syypää siihen että terapia maksaa tai että jollakin on vähän rahaa?Minulla on valtavia ongelmia jotka on osin ihan kaikkien nähtävillä. En puhu ongelmistani kuin oman perheeni kesken.
Mutta ne ns ystävät! Aina pitää kuunnella jotain negatiivistä ja älä kerro kenellekään-lauseen saattamana. Ja jos itse sanon yhtään mitään jostain omasta asiastani niin siihen tokaistaan että kyllä se selviää ja palataan takaisin niihin omiin ongelmiin.
Olen suututtanut kaksi ystävääni sillä ettå tuli todellakin mitta täyteen heidän terapeuttina olemisessa. Sanoin suoraan että minä en jaksa enkä halua ja mikä parasta minun ei tarvitse olla heidän ilmaisena terapeuttinaan. No tästähän nousi äläkkä ja kosto. Kaikkein huvittavinta on että em. huolimatta he molemmat yrittävät taas minun terapoitavaksi. Ja he eivät korvaansa letkauta kun on kyse minun hyvinvoinnistani.
millainen kosto? Minä sain vihdoinkin sanottua etten jaksa enää yhdelle kaverille ja juuri tuo äläkkä nousi, somesta poistot jne ja syytökset päälle. Mutta en aio pyytää anteeksi että sanoin etten jaksa.
Hänen asiansa/ongelmansa oli aina tärkeämmät. Nyt vaan miettiny tuota että kostaako jotenkin
Mulla on samanlainen ongelma muutaman henkilön kanssa. Asia paheni, kun omaan elämään alkoi ilmaantua sekä henkilökohtaisia ongelmia että näiden kavereiden vuodatusten aiheuttamia ongelmia, kun en itse päässyt purkamaan mieltäni juuri kenellekään. Päädyin psykologin vastaanotolle, häneltä sain neuvon, että aseta rajat. Jos joku siis soittaa tai tulee kylään voidakseen purkaa pahaa oloaan, pitäisi vaan sanoa että "ei nyt, kun omatkin murheet painaa". Se on toki helpommin sanottu kuin tehty, jos pelkää loukkaavansa toista. Mutta oma terveys tulee AINA muiden edelle, jos et itse ole täysin voimissasi (pelkästään aloituksen perusteella päättelen, että raja on saavutettu), et myöskään voi auttaa muita. Itsekin vielä opettelen tähän.
Hyvä keskustelu ja aivan samoja kokemuksia on täälläkin. Omat rajat ovat tärkeät pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala juttu.
Mulle on töissä sanottu, että kaikilla on omat ongelmansa ja kannattaisi ajatella kivoja asioita ja jutella niistä.
Ikävä kyllä töissä käydessä en keksinyt mitään kivaa puhuttavaa, joten lopetin puhumisen siihen.
Sekään ei auttanut tilannetta, siitähän seuraa eristyminen.
Ehkä noissa tilanteissa on aika pitää lomaa, sairaslomaa tai vuosilomaa tai palkatonta. Lomalla voi hankkia kivoja kokemuksia, joista voi puhua.
Okei, tiedän tämän ihmistyypin huumorin... terve isäukko! 😁
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu.
Mulle on töissä sanottu, että kaikilla on omat ongelmansa ja kannattaisi ajatella kivoja asioita ja jutella niistä.
Ikävä kyllä töissä käydessä en keksinyt mitään kivaa puhuttavaa, joten lopetin puhumisen siihen.
Sekään ei auttanut tilannetta, siitähän seuraa eristyminen.
Ehkä noissa tilanteissa on aika pitää lomaa, sairaslomaa tai vuosilomaa tai palkatonta. Lomalla voi hankkia kivoja kokemuksia, joista voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä juttu, että elämäsi on ankeaa. Ehkä löytäisit lisää voimavaroja jos kävisit ammattilaisen kanssa juttelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu.
Mulle on töissä sanottu, että kaikilla on omat ongelmansa ja kannattaisi ajatella kivoja asioita ja jutella niistä.
Ikävä kyllä töissä käydessä en keksinyt mitään kivaa puhuttavaa, joten lopetin puhumisen siihen.
Sekään ei auttanut tilannetta, siitähän seuraa eristyminen.
Ehkä noissa tilanteissa on aika pitää lomaa, sairaslomaa tai vuosilomaa tai palkatonta. Lomalla voi hankkia kivoja kokemuksia, joista voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja tuttavia ap:lla... eivätkö ihmiset yhtään ajattele sitä, milloin on sopivaa avautua asioista ja milloin voisi ottaa vähän rennommin? Ei kuulosta yhtään hauskalta illalta, jos se menee syömishäiriöitä yms. puidessa.
En ole ap, mutta olen joskus paininut vastaavan ongelman kanssa ja voin sanoa, että ei nuo tuttavat kaikille välttämättä avaudu samoin, vaan vain meille tietyille, joista aistivat sitä jotain. Oma oudoin tilanne on ollut sellainen, että bussikuski, keski-ikäinen miehenköriläs, on alkanut kertoa minulle vaikeasta sairaudestaan. Yövuoro, ei muita matkustajia, muutama ystävälllinen sana minulta kun astuin bussiin ja siitäpä se taas lähti. Maailma on ihan outo.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu, että elämäsi on ankeaa. Ehkä löytäisit lisää voimavaroja jos kävisit ammattilaisen kanssa juttelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Hankala juttu.
Mulle on töissä sanottu, että kaikilla on omat ongelmansa ja kannattaisi ajatella kivoja asioita ja jutella niistä.
Ikävä kyllä töissä käydessä en keksinyt mitään kivaa puhuttavaa, joten lopetin puhumisen siihen.
Sekään ei auttanut tilannetta, siitähän seuraa eristyminen.
Ehkä noissa tilanteissa on aika pitää lomaa, sairaslomaa tai vuosilomaa tai palkatonta. Lomalla voi hankkia kivoja kokemuksia, joista voi puhua.
Jos ammattiapu ei kelpaa, voi aina yrittää perustaa itselleen oman ketjun av:lle. :-) Vaikka sielläkin toki todennäköisesti käsketään hakeutua hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei pätkääkään ahdista kuunnella muiden ongelmia. Jos haluavat puhua, olen varmasti valmis kuuntelemaan. En osaa eläytyä ap:n ongelmaan siinä mielessä.
Miksi halusit kommentoida tätä ketjua?
Vierailija kirjoitti:
Mua ei pätkääkään ahdista kuunnella muiden ongelmia. Jos haluavat puhua, olen varmasti valmis kuuntelemaan. En osaa eläytyä ap:n ongelmaan siinä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, jokaisella on omat syynsä käyttäytyä kuten käyttäytyy ja jokainen meistä on tavalla tai toisella rikkinäinen ihminen. Se ei silti ole mikään hyväksyttävä selitys sille, että levittää ympäristöönsä omaa kipua ja tuskaansa täysin hallitsemattomalla tavalla. Jokaisella on velvollisuutenaan etsiä keinoja työstääkseen omia ongelmiaan, ei vain työntää niitä eteenpäin toisten kannettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on paljon monenlaisia traumoja ja välillä ne sitten työntyvät tuolla tavoin esiin... toki aika raskasta, jos vaikeita asioita joutuu usein kuuntelemaan ilman ammattikoulutusta .
Ihana lukea näitä, pidin itseäni hirveänä ihmisenä kun en jaksanut enää.. syyllisyyden ja pahan olon kanssa paininut, melkein sorruin soittamaan energiasyöpölle ihmiselle ja pyytämään anteeksi kun olen niin hirveä etten jaksa 😭 mutta nyt pysyn vahvana!
Kaikki alanuolittajat taitavat olla juuri niitä energiasyöppöjä 🙄
Jep yksi kaveri suuttui lopullisesti, kun ehdotin ammattiapua jne. En vain enää itse jaksanut kuunnella sitä sekopäistä itsekritiikkiä ja surkeassa itsetunnossa kieriskelyä ja minä minä minä-puheenaiheita. Lapsuuden ongelmia kahlattiin läpi tuntitolkulla ja minä en saanut kertoa itsestäni mitään ilman halveksuntaa ”sullahan on kaikki hyvin, älä valita turhista, mä en jaksa kuunnella”.
Ihan vastaava kokemus mullakin, ettei tällaisia avautujia toisten jutut kiinnosta. Niihin ei välttämättä sanota yhtään mitään tai sitten vastataan pikaisesti "kyllähän sä pärjäät" ja käännetään taas huomio omiin asioihin. Vaikka itse yrittäisi parhaansa tukeakseen toista, niin aito vuorovaikutteisuus puuttuu näistä ihmissuhteista.
Ja mullakin on myös ystävyys katkennut siihen, kun kehotin masentuneelta vaikuttavaa ystävää menemään ammattilaiselle puhumaan. "Ai en oo susta hauskaa seuraa!" No et ole, kun koko ajan valitat. Vielä enemmän se on kuitenkin ongelma sinulle itsellesi kuin minulle, jos näet kaikki asiat pelkästään ikävinä koko ajan. 😞
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Jep yksi kaveri suuttui lopullisesti, kun ehdotin ammattiapua jne. En vain enää itse jaksanut kuunnella sitä sekopäistä itsekritiikkiä ja surkeassa itsetunnossa kieriskelyä ja minä minä minä-puheenaiheita. Lapsuuden ongelmia kahlattiin läpi tuntitolkulla ja minä en saanut kertoa itsestäni mitään ilman halveksuntaa ”sullahan on kaikki hyvin, älä valita turhista, mä en jaksa kuunnella”.
Hei, ap! Älä jaksa valittaa täällä kavereistasi, senkin energiasyöppö!!!
Ai miten kauniisti kirjoitit! Kyse tuskin on siitä etteikö ystäville saisi puhua jne, ongelmahan on nyt se että se puhuva osapuoli ei osannut ottaa huomioon kuulijan fiiliksia ja sitä herkkyyttä. Kaikki ei kestä kaikkea ja kaikki asiat ei todellakaan kuulu kaikkien tietoon.