En jaksa toimia toisten terapeuttina, en varsinkaan ilmaiseksi

Huh mikä kokemus! En pysty edes kuvittelemaan miltä tuo on tuntunut. Varmasti on ollutvaivan oikea päätös jättää tuollainen työpaikka taakseen.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Pahinta tuo on työpaikalla. Olen ollut aivan painajaismaisessa tilanteessa, jossa eräs mies työpaikalla oli sitä mieltä, että muu työyhteisö oli olemassa toimiakseen hänen terapiaryhmänään. Se oli jotain aivan järkyttävää.

Asia oli aiheuttanut ongelmia jo vuosia ennenkuin aloitin työpaikassa, mutta kukaan ei varoittanut minua asiasta. Muut olivat ratkaisseet asian sillä, että eivät vain olleet hänen kanssaan tekemisissä ja välttelivät kaikin tavoin. Koska jos hänelle sanoi edes yhden sanan, niin hänen puoleltaan tulevaa yksinpuhelua oli lähes mahdoton lopettaa. Johto ei puuttunut asiaan millään tavalla, vaikka ongelma oli ollut kaikkien tiedostama jo pitkään.

 

Itse jouduin kaikkein vaikeimpaan tilanteeseen, sillä olin ainoa jonka oli pakko olla tekemisissä hänen kanssaan työasioissa. Se oli aivan kammottavaa. Hän teki etätöitä toisesta maasta käsin ja heti herättyään alkoi pommittamiseni kaikkia mahdollisia viestintäkanavia pitkin, vaatien puhelinkeskustelua. Olisi halunnut puhua puhelimessa vähintään 1,5 tuntia joka päivä - ilman että asiat liittyivät mitenkään työhön. Hän kaatoi niskaani yksinäisyytensä, avioliitto-ongelmansa, tyytymättömyyden työhönsä, masennusdiagnoosinsa, lääkityksensä, terveystilanteensa, perheensä ongelmat, aivan kaiken. Se oli täyttä painajaista. Lisäksi hän laiminlöi työtehtävänsä ja yritti painostaa minua tekemään ne.

Tein kaikkeni kieltäytyäkseni puheluista ja rajoittaakseni yhteydenpitoa sekä saadakseni tiettyjä sääntöjä viestintään ja työnjakoon. Näistä asioista käytiin loputtomia neuvotteluja esimiesten ja toimitusjohtajan kanssa. Mutta mitkään esimiesten määräämät säännöt eivät pitäneet. Ja esimiehet olivat aivan surkeita - kun sitten itse pidin sovituista säännöistä kiinni enkä vastannut kuin sovittuja kanavia myöten tulleisiin viesteihin ja jätin muihin vastaamatta, niin tämä mies aiheutti mielettömän riidan ja melodraaman valittaen minusta esimiehille. Jotka, uskomatonta kyllä, sitten nuhtelivat minua.

Kyllä, lähdin kyseisestä työpaikasta erittäin nopeasti. Ja onneksi myös kyseinen tyyppi sai potkut.

Mutta tuo oli aivan surrealistisen asiaton kokemus. 

Älä uhriudu! Keksi ulospääsykeinoja tilanteesta. Esim yritä kiinnittää avautujan mielenkiinto johonkin muuhun. Vie hänet katsomaan jotain muka mielenkiintoista jonnekin kosken tai rotkon partaalle ja työnnä hänet sinne. Lukitse hänet vahingossa komeroon jeesusteippiä suun edessä. Juota hänelle vitamiinivettä eli alkoholia nopeassa tahdissa niin hän sammuu. Kaiva etukäteen syvä kuoppa metsään ja tiputa hänet siihen pimeällä. Esittele uusi terapiamuoto koraanin tms ääneenluku, ja käske aloittaa heti.

Hieman luovaa mielikuvitusta ja ongelma on ratkaistu.

Aika mustaa huumoria tällä kirjoittajalla, mutta kevensi omaa oloa mukavasti. Tällainen revittely on toisinaan tarpeen, mutta en ehkä tämän listan keinoihin nyt turvaudu. 😅

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä uhriudu! Keksi ulospääsykeinoja tilanteesta. Esim yritä kiinnittää avautujan mielenkiinto johonkin muuhun. Vie hänet katsomaan jotain muka mielenkiintoista jonnekin kosken tai rotkon partaalle ja työnnä hänet sinne. Lukitse hänet vahingossa komeroon jeesusteippiä suun edessä. Juota hänelle vitamiinivettä eli alkoholia nopeassa tahdissa niin hän sammuu. Kaiva etukäteen syvä kuoppa metsään ja tiputa hänet siihen pimeällä. Esittele uusi terapiamuoto koraanin tms ääneenluku, ja käske aloittaa heti.

Hieman luovaa mielikuvitusta ja ongelma on ratkaistu.

Mulla oli tätä samaa todella kauan, sitten päätin että nyt riittää ja karsin kavereita joiden kanssa pidän yhteyttä.

Ihmisten täytyy oppia huolehtimaan itse itsestään, eli hakea sitä ammattiapua.

On ihan ymmärrettävää, että joskus on huonompia hetkiä ja niistä avaudutaan.

Mutta jatkuvasti vaan puidaan omaa epäonnistunutta elämää, niin eipä voi sanoa, että ystävien seurassa olisi edes hauskaa.

Juuri näin! Omakin olo on tapaamisten jälkeen usein aika alamaissa, kun jutut ovat niin raskaita. En koe pystyväni auttamaan toisia ongelmissaan, mikä pahentaa fiilistä entisestään.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tätä samaa todella kauan, sitten päätin että nyt riittää ja karsin kavereita joiden kanssa pidän yhteyttä.

Ihmisten täytyy oppia huolehtimaan itse itsestään, eli hakea sitä ammattiapua.

On ihan ymmärrettävää, että joskus on huonompia hetkiä ja niistä avaudutaan.

Mutta jatkuvasti vaan puidaan omaa epäonnistunutta elämää, niin eipä voi sanoa, että ystävien seurassa olisi edes hauskaa.

Nämä tilanteet tuntuisivat varmaankin erilaisilta, jos ihmiset kävisivät jossain ammattilaisella puhumassa asioistaan tai vähintään suunnittelisivat sellaiselle menoa... kun taas näin ei ole, niin tuttavista jää keskustelujen päätteeksi hyvin huolestunut olo, kun ongelmat monesti kuulostavat todella suurilta. Mutta ihmiset tietysti ottavat apua vastaan ainoastaan silloin, kun he itse ovat siihen valmiita.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä asiassa auttaa se että kehottaa vain toistuvasti tekemään konkreettisesti asialleen jotain. Terapiaa tms.

Tilittäjä tajuaa lopulta ettei tuolta saa ryövättyä enää energiaa itselleen ja etsii itselleen jonkun toisen tai sitten alkaa tekemään ongelmilleen jotain.

Terapeutin rooliin ei kannata mennä vaikka sellaista sinulle tarjottaisiin kovastikin. Älä ota sellaista vastaan, koska se on sitten loputon suo.

Minulla on masennusdiagnoosi ja käyn säännöllisesti keskustelemassa terveydenhuollossa jaksamisestani. Omat voimat menevät jo itsestä ja perheestäni huolehtimiseen, kun ajoittain vointi on todella heikko. Siksi ihmissuhteiden toivoisi olevan nykyistä voimaannuttavampia, jotta jonain päivänä voisin paremmin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Harmi, jos sinä olet aina tilitysten kohde.

Tietenkin hyvä, jos sinulla ei ole mitään ongelmia, joista haluat jutella jonkun kanssa.

Harva juoruaa itsestään... omista kipeistä jutuista puhumista en kutsuisi juoruiluksi.

Vierailija kirjoitti:

Avautuminenhan on av-perusmamman kauraa. Sitä paitsi tuo sana on paljon freshimpi kuin sana juoruilu.

Ap, sun pitää nyt vain jatkossa valita seurasi paremmin. Noille tilanteille et sillä hetkellä voi oikein mitään, mutta jatkossa näitä ihmisiä kannattaa vältellä. Sinun ei ole tarpeen uuvuttaa itseäsi toisten takia. Ansaitset sellaisia ihmissuhteita, joissa sinulla on hyvä olla.

Yksi osa masennuksen palapelia voi olla se, että koet että sinun kuuluu uhrautua muiden puolesta. Opettele ja sisäistä, ettei sinun tarvitse tehdä mitään mikä tuntuu sinusta pahalle. Muiden ongelmat eivät ole sinun kannettaviasi, jos et niitä halua kantaa. Sinulla saa olla rajat, ja sinä itse olet se jonka niistä pitää huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole varaa käydä ammattiterapeutilla. Onpa omituinen neuvo. Niillä on kolmen vartin ajat ja taksat sen mukaiset.

Onko käynyt mielessä miksiköhän?

Sinun mielestäsi maallikon pitäisi jaksaa jatkuvasti kuunnella ja tukea ihan vaan auttamisen ilosta ilmaiseksi?

Niin, ammatikseen mielenterveysasioiden parissa työskentelevät käyvät säännöllisesti työnohjauksessa, jotta työ ei alkaisi vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Maallikolla ei ole käytössään vastaavia keinoja rankkojen juttujen kuulemisesta palautumista varten eikä useinkaan kunnollisia tietoja siitä, minne toisen oikein voisi ohjata jos tilanne vaikuttaa pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole varaa käydä ammattiterapeutilla. Onpa omituinen neuvo. Niillä on kolmen vartin ajat ja taksat sen mukaiset.

Onko käynyt mielessä miksiköhän?

Sinun mielestäsi maallikon pitäisi jaksaa jatkuvasti kuunnella ja tukea ihan vaan auttamisen ilosta ilmaiseksi?

Hyvä kommentti keskusteluun! Tätä omien rajojen tunnistamista ja niistä kiinni pitämistä yritän kovasti harjoitella, koska lapsuudenperheessäni oli paljon rajattomuutta ja oloni oli välillä aika turvaton. Toisinaan yritän pitää vahvemmin puoliani ristiriitatilanteissa, mutta osan ihmisistä kanssa vuorovaikutus on niin haastavaa, että yritän suosiolla erityisesti väsyneenä välttää heidän seuraansa. Joka tapauksessa en enää pyri vain ohittamaan epämukavaa oloani toisten seurassa kuten olen aiemmin tehnyt ("Hyvä ystävä jaksaa aina kuunnella" jne. tyylisiä ajatuksia päässäni hokemalla), vaan yritän päästä kiinni siihen, mistä tämä epämukava olo oikein johtuu ja mitä sen kanssa voisi tehdä. Ehkä vuosien saatossa opin tässä asiassa paremmaksi, ainakin kovasti toivon niin.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Yksi osa masennuksen palapelia voi olla se, että koet että sinun kuuluu uhrautua muiden puolesta. Opettele ja sisäistä, ettei sinun tarvitse tehdä mitään mikä tuntuu sinusta pahalle. Muiden ongelmat eivät ole sinun kannettaviasi, jos et niitä halua kantaa. Sinulla saa olla rajat, ja sinä itse olet se jonka niistä pitää huolehtia.

Sama täällä, tsempit ap sulle.

Musta olisi niin ihanaa, kun voisin ystäviä nähdessäni ja tavatessani puhua välillä ihan kevyitä, hauskoja asioita, nauraa, "voimaantua".

Harvoin tällaista tapahtuu. Lähes poikkeuksetta kaikki 5 hyvää(?) ystävääni päätyvät tavatessamme vatvomaan ongelmiaan ja jopa itkemään. Äh. En jaksa. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta kun tätä jatkuu vuodesta toiseen, ei vaan enää kestä.

On mullakin ollut ongelmia, avioero, itsetuhoinen läheinen yms, mutta olen pitänyt huolta etten jää liikaa kuormittamaan asioistani muita. Kerron asiani ja huoleni kerran ja sitten työstän niitä itsekseni eri tavoin, kirjoittamalla päiväkirjaa, liikunnalla, rentoutumisharjoituksilla yms. Ei ole ystävien velvollisuus vuodesta toiseen terapoida yksipuolisesti toista!

Pääsin eroon semmoisesta joka avautui aina kun nähtiin. Syytti että minun vika kun en hänen juttujaan jaksa.

Eikä tietenkään näe itsessään mitään vikaa.

Olen herkkä niin kaikki pahat asiat mitkä tapahtuvat muille niin tuntuvat itselläkin pahalta ja raskaalta, tätä se henkilö ei suostunut tajuamaan mutta nyt olen vapaa taakasta. Kukaan ei toiste ala minun energioita syöpöttelemään.

Aivan vastaavaa herkkyyttä on minullakin ja riittävästi tekemistä omien ongelmien kanssa. Siksi en koskaan ole ihmiskeskeiseen työhön toisten auttajaksi ole hakeutunutkaan. Näköjään ylettömältä kuormittumiselta vapaa-ajalla ei silti pysty välttymään, kun ihmiset ilmeisesti tuon herkkyyden takia kokevat hyväksi kuuntelijaksi, joka ymmärtää.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Pääsin eroon semmoisesta joka avautui aina kun nähtiin. Syytti että minun vika kun en hänen juttujaan jaksa.

Eikä tietenkään näe itsessään mitään vikaa.

Olen herkkä niin kaikki pahat asiat mitkä tapahtuvat muille niin tuntuvat itselläkin pahalta ja raskaalta, tätä se henkilö ei suostunut tajuamaan mutta nyt olen vapaa taakasta. Kukaan ei toiste ala minun energioita syöpöttelemään.

Todella sääli, että oman mielenterveyden hoitamisella ammattilaisten kanssa on edelleen tällainen stigma. Moni hyötyisi terapeutilla käynnistä ja ystävyyssuhteetkin säilyisivät parempina, ellei niihin liittyisi tällaista jatkuvaa vaikeiden asioiden puimista. Ystävyyssuhteiden pitäisi pääosin olla kevyitä ja iloisia. Tukea ja apua kuuluu toki asiaan ystävälle antaa, mutta ei hyvä ystävä ei suinkaan jatkuvasti voi käyttää toista terapeuttina. Tällainen ihmissuhde ei ole aidosti vastavuoroinen ja yleensä päättyy toisen osapuolen väsyessä jatkuvaan toisen pystyssä kannatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Todella sääli, että oman mielenterveyden hoitamisella ammattilaisten kanssa on edelleen tällainen stigma. Moni hyötyisi terapeutilla käynnistä ja ystävyyssuhteetkin säilyisivät parempina, ellei niihin liittyisi tällaista jatkuvaa vaikeiden asioiden puimista. Ystävyyssuhteiden pitäisi pääosin olla kevyitä ja iloisia. Tukea ja apua kuuluu toki asiaan ystävälle antaa, mutta ei hyvä ystävä ei suinkaan jatkuvasti voi käyttää toista terapeuttina. Tällainen ihmissuhde ei ole aidosti vastavuoroinen ja yleensä päättyy toisen osapuolen väsyessä jatkuvaan toisen pystyssä kannatteluun.

Minun kohdalla kävi noin että tosi yksipuolista, terapeuttina oloa. Oli tietenkin niitä ns.hyviä hetkiä mutta nekin osasi kääntää itseensä ja taas alkoi omien ongelmien ja (huonon)menneisyyden vatvominen. Väsyin ja olen vieläkin väsynyt.

Ammattiapua jos ehdotti niin sain vihat niskaani ja pian sen jälkeen taas avautumista.

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne ystävät ole sitä varten että niiden kanssa jaetaan elämän ilot ja surut. Etkö sinä ap osaa vastavuoroisesti itse avautua.

Ei kaikilla ole varaa käydä ammattiterapeutilla. Onpa omituinen neuvo. Niillä on kolmen vartin ajat ja taksat sen mukaiset.

Ja en ole itse sellainen valittajä, vaan vastavuoroinen. Ja täytyy myöntää, että rasituin, kun ikisinkku kaverini aina tilitti mulle ihastumisiaan ja mieskokemuksiaan. Kun yritti aina vaan uutta miestä ja ei vaan tärpännyt. Tästä saattoi puhua tunninkin ja sitten pian taas soitti uudelleen. Ei mua nelikymppinen enää tuollaiset kuviot jaksaneet kiinnostaa, kun oli oma perhe hoidettavana. Mutta kuuntelin aina kiltisti.

Ap kertoo että hän on itse hakenut apua omiin ongelmiinsa ja että ns ystävät ohittavat hänen ongelmansa tyyliin kaikillahan meillä on. Eli se siitå vastavuoroisuudesta. Ja mitä varten apn pitäisi olla ilmaisena terapeuttina muille?

Vai onko ap mielestäsi jotenkin syypää siihen että terapia maksaa tai että jollakin on vähän rahaa?

Minulla on valtavia ongelmia jotka on osin ihan kaikkien nähtävillä. En puhu ongelmistani kuin oman perheeni kesken.

Mutta ne ns ystävät! Aina pitää kuunnella jotain negatiivistä ja älä kerro kenellekään-lauseen saattamana. Ja jos itse sanon yhtään mitään jostain omasta asiastani niin siihen tokaistaan että kyllä se selviää ja palataan takaisin niihin omiin ongelmiin.

Olen suututtanut kaksi ystävääni sillä ettå tuli todellakin mitta täyteen heidän terapeuttina olemisessa. Sanoin suoraan että minä en jaksa enkä halua ja mikä parasta minun ei tarvitse olla heidän ilmaisena terapeuttinaan. No tästähän nousi äläkkä ja kosto. Kaikkein huvittavinta on että em. huolimatta he molemmat yrittävät taas minun terapoitavaksi. Ja he eivät korvaansa letkauta kun on kyse minun hyvinvoinnistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne ystävät ole sitä varten että niiden kanssa jaetaan elämän ilot ja surut. Etkö sinä ap osaa vastavuoroisesti itse avautua.

Ei kaikilla ole varaa käydä ammattiterapeutilla. Onpa omituinen neuvo. Niillä on kolmen vartin ajat ja taksat sen mukaiset.

Ja en ole itse sellainen valittajä, vaan vastavuoroinen. Ja täytyy myöntää, että rasituin, kun ikisinkku kaverini aina tilitti mulle ihastumisiaan ja mieskokemuksiaan. Kun yritti aina vaan uutta miestä ja ei vaan tärpännyt. Tästä saattoi puhua tunninkin ja sitten pian taas soitti uudelleen. Ei mua nelikymppinen enää tuollaiset kuviot jaksaneet kiinnostaa, kun oli oma perhe hoidettavana. Mutta kuuntelin aina kiltisti.

Ap kertoo että hän on itse hakenut apua omiin ongelmiinsa ja että ns ystävät ohittavat hänen ongelmansa tyyliin kaikillahan meillä on. Eli se siitå vastavuoroisuudesta. Ja mitä varten apn pitäisi olla ilmaisena terapeuttina muille?

Vai onko ap mielestäsi jotenkin syypää siihen että terapia maksaa tai että jollakin on vähän rahaa?

Minulla on valtavia ongelmia jotka on osin ihan kaikkien nähtävillä. En puhu ongelmistani kuin oman perheeni kesken.

Mutta ne ns ystävät! Aina pitää kuunnella jotain negatiivistä ja älä kerro kenellekään-lauseen saattamana. Ja jos itse sanon yhtään mitään jostain omasta asiastani niin siihen tokaistaan että kyllä se selviää ja palataan takaisin niihin omiin ongelmiin.

Olen suututtanut kaksi ystävääni sillä ettå tuli todellakin mitta täyteen heidän terapeuttina olemisessa. Sanoin suoraan että minä en jaksa enkä halua ja mikä parasta minun ei tarvitse olla heidän ilmaisena terapeuttinaan. No tästähän nousi äläkkä ja kosto. Kaikkein huvittavinta on että em. huolimatta he molemmat yrittävät taas minun terapoitavaksi. Ja he eivät korvaansa letkauta kun on kyse minun hyvinvoinnistani.

millainen kosto? Minä sain vihdoinkin sanottua etten jaksa enää yhdelle kaverille ja juuri tuo äläkkä nousi, somesta poistot jne ja syytökset päälle. Mutta en aio pyytää anteeksi että sanoin etten jaksa.

Hänen asiansa/ongelmansa oli aina tärkeämmät. Nyt vaan miettiny tuota että kostaako jotenkin