Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Onko teillä pääsy toistenne pankkitileille ja käyttöoikeus niihin? Ja samalla pankkitilejä joihin toisella ei ole pääsyä?

Voi pirskules että minä tienaan että ranteita pakottaa ja maksan kaikki kaikki meidän elämisen! En valita, oma valinta!

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat korkeakoulutettuja, mutta puoliso tienaa 2-3x sen mitä minä. Tähän asti meillä on ollut yhteinen tili ja homma on toiminut mielestäni hyvin. En ole mikään tuhlari, mutta toki olen hyötynyt hänen korkeasta palkastaan korkeammalla elintasolla. Viime aikoina puoliso on alkanut puhua, että otettaisi omat tilit ja joku yhteinen tili johon molemmat siirtäisimme rahaa pakollisiin menoihin. Puoliso haluaisi, että hänelle jää enemmän rahaa omaan käyttöön. Minulle on aivan sama, minkä verran hän palkastaan ottaa omaan käyttöön, kunhan rahat riittävät pakollisiin menoihin. Hän siis maksaa reilusti enemmän kaikista menoista. Olen sanonut, että jos molemmat maksavat saman verran, en voi mitenkään asua näin kalliisti. Ratkaisu on sitten muuttaa pienempään asuntoon tai karsia rajusti menoja, jotta kykenen hoitamaan oman osuuteni ja saamaan edes pienen summan itse säästöön. Ei voi olettaa, että eläisimme parempituloisen elintasolla kun en näillä tuloilla siihen kykene.

Kuulostaa että ero on tulossa

Whatever1972 kirjoitti:

Meillä kaikki yhteistä. Kaikki menee yhteisille tileillä ja sieltä yhdessä maksetaan mitä joudutaan maksamaan ja yhdessä myös yritetään säästää. Eri elämäntilanteissa (perinnöt, työ, työttömyys jne.) ollaan vuorotellen kannettu eri tavalla vastuuta. Tällä hetkellä olen palkkatyössä ja vaimo aloitteleva yrittäjä. Nyt maksan minä laskut, joskus myöhemmin ehkä hän. Ehkä ei. Mitä väliä sillä on, kun kaikki on yhteistä kuitenkin. 

Sitä kutsutaan avioliitoksi pahvit. Kaksi ihmistä tulevat yhteen jakamaan kaiken. Mikään muu variaatio ei ole avioliitto. Se on jotain muuta vaikka kuinka yrittäisitte sitä siksi väittää.

En ollenkaan ymmärrä, en edes oikeasti edes käsitä mitä joku tarkoittaa sanoessaan, että rahat menee omille tileille ja omiin säästöihin. Silloin te ette ole edes oikeasti naimisissa. Olette vain kaksi itsekästä ja omaa etua etsivää ihmistä, jotka sattuvat asumaan saman katon alla. Ei ihme, että ollaan sitten heti eroamassakin kun kerran ei olla oikeasti edes sitouduttu toiseen. Duh.

En ymmärrä miksi kaikki rahat pitäisi mennä yhteiselle tilille? Me huolehditaan, että taloustilillä on aina reilusti rahaa yhteisiä menoja varten, mutta muuten loppupalkat jäävät ihan vain omille tileille. Miehelläni on erittäin kallis harrastus, ja mielestäni on helpompaa, että hän hoitaa ne asiat omalta tililtään. Vaikka olemme naimisissa, olemme myös yksilöitä eikä rahankäyttömme ole läheskään samanlaista. Onneksi kuitenkin palkkatulomme ovat yhtä suuret, joten on helppo jakaa kaikki yhteiset kulut tasapuolisesti. 

Aloittajan tapauksessa maksaisimme kulut tulojen suhteessa. 

Tämä topikki kertoo hyvin sen, miksi Suomessa punaiset puolueet ovat kannattajien suosiossa. Järkyttävää miten omasta taloudesta ei voida pitää huolta, vaan eletään loisena.

Kommunismi rehottaa suomalaisissa parisuhteissa. Järkyttävän surullista :(

Meillä on menot ollu aina ”yhteisiä”. Elikkä kun tiedetään, mitä on tärkeitä menoja tai laskuja niin ne maksetaan aina ensin. Ei väliä kumman rahoilla. Sitten ostetaan ruuat ja jos jotain jää niin molemmilla pitää olla rahaa.

Omat tilit on aina ollu käytössä.

Minä olen aina tienannut enemmän, hoitanut kodin ja hoitanut lapset. Mies on opiskellut, ollut työtön monta vuotta ja nyt tekee kahta duunia ja siti tulot on suunnilleen samat tällä hetkellä. Sen verran kumpikin maksaa mitä pystyy, ei siinä oo sen kummempaa. Jos mies on mulle ”velkaa” niin ei sen tarvi niitä maksaa sillon kun ei ole varaa. Eli aina pitää jäädä käyttörahaa kuitenkin molemmille.

Ei elämä oo mitään kivaa muuten.

Toki yleensä on se tilanne että mies tienaa enemmän ja saa rauhassa käydä töissä jos nainen hoitaa kaiken muun. On ensin se virallinen työ ja sitte ne lapset ja koti on yksi työ. Eli tavallaan nainen tekee kahta duunia. Siitä kuuluu saada ”korvausta” jos hoitaa sen homman jotta miehellä olis helpompaa. Koska lapset ja koti on yhteinen, molempien kuuluu panostaa joko ajallisesti tai rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.

Eikös avioliitossa kuulukin elättää toinen ja kaiken olla yhteistä? Niin rahojen kuin omaisuuden, jos sitä yhdessä hankitaan ja eletään?

ap

Tietysti on kaikki yhteistä. Miehen entiset lapset ja velat. Velkoja kun on likipuoli miljoonaa. Maksa sinäkin niitä. Elätä se mies ja takaa sille auvoinen elämä kanssasi. Voit tarjota oikein luksusta josta se tykkää.Viiniä ruualla ja ruoka mieluiten gurmeeluokkaa. Maksat sitten ulkomaanmatkat ja asunnon vastikkeet ym.

Meillä on vastaava tilanne ja jako menee miehen toiveesta siten, että mies maksaa kaikki yhteiset kulut, mutta vastineeksi minä hoidan kaikki kotityöt. Mies ei siis koskaan siivoa, tee ruokaa tai hoido pyykkejä. Minä teen ja vastineeksi minun ei tarvitse maksaa mitään.

Haa! Mä löysin mun vanhan aloittaman ketjun täältä :)

Me elettiin siis vuosikausia yhteisillä tuloilla ja menoilla. Kun mitään ylimääräistä ei jäänyt, niin ei ollut ongelmiakaan. Sitten kun ei enää tarvinnut maksaa asuntolainaa ja rahaa alkoi jäädä säästöön niin alkoi ongelmat.

Vaihdettiin tuon keskustelun jälkeen viime keväänä niin, että molemmat maksaa n. 50 % nettotuloista eli minä 1000 e ja mies 2000 e yhteisiin menoihin (siis ihan perusmenoihin menee 3000 e/kk, josta asumiseen todella vähän) ja välillä enemmän kun se ei riitä.

Mies ei ole yhtään tyytyväinen. Hänelle ei kuulemma jää riittävästi säästöön ja mä kuulemma elän hänen kustannuksellaan. En voi uskoa korviani. Molemmat käydään töissä ja hoidetaan kotityöt tasan. Mies on sitä mieltä että meidän pitäisi maksaa elämisestä yhtä paljon (eli 1500 e ja 1500 e) ja koska hänellä sattuu olemaan parempi palkka (minulla naisella on parempi koulutus, mutta pienempi palkka), hänen pitäisi saada rahat eläkepäiviä varten säästöön. Hän tietää että minun on vaikea saada parempipalkkaista työtä mutta minun tulevaisuudella ei ole väliä. Miten itsekästä...

Kertokaa nyt erityisesti ne jotka avioliitossa ja saavat puolisoa huomattavasti enemmän käteen, että mikä ihmeen logiikka tuossa on?

Pelko siitä että jos tulee joskus elämässä ero, niin ei ole saanut omia palkkoja omaan säästöön?

En keksi mitään muuta järkevää selitystä.

Elintaso meillä siis ihan ok, mutta toki riidellään siitä mihin kannattaisi säästää ja mitä kaikkea kivaa voisi ylimääräisellä rahalla tehdä. Kumpikaan ei törsää mitenkään erityisesti, mutta isoista hankinnoista ollaan eri mieltä. Tuolla, että mun kaikki rahat menis juokseviin menoihin, mies saisi säästää ja laittaa omat rahat mielensä mukaan. Mut eihän se lapsiperheessä niin voi mennä. Vai voiko?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehelle jää rahaa, koska suuremmat tulot mitä sitten? Ei sen sua tarvi elättää...

Yläpeukku

Vierailija kirjoitti:

Haa! Mä löysin mun vanhan aloittaman ketjun täältä :)

Vaihdettiin tuon keskustelun jälkeen viime keväänä niin, että molemmat maksaa n. 50 % nettotuloista eli minä 1000 e ja mies 2000 e yhteisiin menoihin (siis ihan perusmenoihin menee 3000 e/kk, josta asumiseen todella vähän) ja välillä enemmän kun se ei riitä.

Ap

Tuo oikeudenmukainen ja reilu malli. Isompituloinen maksaa yhteisistä menoissa isomman osan. Suhteessa palkkaan saman verran. Silti isotuloisemmalle jää hieman enemmän rahaa käytettäväksi,

Eihän se voi toimia niin, että elintaso selvästikin määrittyy isotuloisen mielihalujen perusteella, ja pienituloinen joutuu elämään jatkuvassa stressissä ja säästöttömänä, koska rahoittaa isotuloisen perheidylliä pikku palkastaan! Sinä et varmasti käyttäisi 1500 € joka kuukausi pakollisiin kuluihin, ethän?

Alkakaa elää sitä elintasoa, mihin SINUN tuloillasi on varaa. Esim. Asumiseen 600 €/kk, ruokaan yms. 300 €/kk per aikuinen ja tähän lisätään lapsista tulevat kulut. Sinullakin pitää olla mahdollisuus säästää!

Mieskin saa laittaa säästöön ylijäävän osuuden, jos mielii. Jos halvalla autolla ajaminen ja rapistuvassa tönössä asuminen eivät miellytä, niin suurituloinen kustantaa sinulle ja hänelle mahdollisten elintasojen erotuksen itse.

Meillä on yhteiset rahat ja yhteinen elintaso. Olisi aika erikoista, että saman perheen sisällä olisi eri elintaso 🤔

Eli tulot yhteen jaettuna kahdella.

Käytännössä parempituloinen maksaa kaikesta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Haa! Mä löysin mun vanhan aloittaman ketjun täältä :)

Me elettiin siis vuosikausia yhteisillä tuloilla ja menoilla. Kun mitään ylimääräistä ei jäänyt, niin ei ollut ongelmiakaan. Sitten kun ei enää tarvinnut maksaa asuntolainaa ja rahaa alkoi jäädä säästöön niin alkoi ongelmat.

Vaihdettiin tuon keskustelun jälkeen viime keväänä niin, että molemmat maksaa n. 50 % nettotuloista eli minä 1000 e ja mies 2000 e yhteisiin menoihin (siis ihan perusmenoihin menee 3000 e/kk, josta asumiseen todella vähän) ja välillä enemmän kun se ei riitä.

Mies ei ole yhtään tyytyväinen. Hänelle ei kuulemma jää riittävästi säästöön ja mä kuulemma elän hänen kustannuksellaan. En voi uskoa korviani. Molemmat käydään töissä ja hoidetaan kotityöt tasan. Mies on sitä mieltä että meidän pitäisi maksaa elämisestä yhtä paljon (eli 1500 e ja 1500 e) ja koska hänellä sattuu olemaan parempi palkka (minulla naisella on parempi koulutus, mutta pienempi palkka), hänen pitäisi saada rahat eläkepäiviä varten säästöön. Hän tietää että minun on vaikea saada parempipalkkaista työtä mutta minun tulevaisuudella ei ole väliä. Miten itsekästä...

Kertokaa nyt erityisesti ne jotka avioliitossa ja saavat puolisoa huomattavasti enemmän käteen, että mikä ihmeen logiikka tuossa on?

Pelko siitä että jos tulee joskus elämässä ero, niin ei ole saanut omia palkkoja omaan säästöön?

En keksi mitään muuta järkevää selitystä.

Elintaso meillä siis ihan ok, mutta toki riidellään siitä mihin kannattaisi säästää ja mitä kaikkea kivaa voisi ylimääräisellä rahalla tehdä. Kumpikaan ei törsää mitenkään erityisesti, mutta isoista hankinnoista ollaan eri mieltä. Tuolla, että mun kaikki rahat menis juokseviin menoihin, mies saisi säästää ja laittaa omat rahat mielensä mukaan. Mut eihän se lapsiperheessä niin voi mennä. Vai voiko?

Ap

Ei voi! En ikinä suostuisi olemaan tuollaisessa parisuhteessa. Mielestäni kyseessä on mahdolliseen eroon valmistautuminen. Mies haluaa säästää eläkepäiviä varten, eli teillä olisi eläkkeelläkin täysin eri elintasot? Mies ehkä matkustelisi, sinä et? Jne.

Ei kuulosta kovin sitoutuneelta mieheltä.

Meillä nainen maksaa asumisen ja suurimman osan juoksevista kuluista. Minä ostan suunnilleen 50% ruuasta ja kustannan 90%lomista ja reissuista, missä käymme. Tilanne on se, että minä saan noin 4000 bruttopalkkaa ja nainen noin 2400 eur/kk. Naisen kaksi lasta edellisestä avioliitosta elää kanssamme.

Meillä kumpikin on sitä mieltä, että vaikka minulla on isompi palkka ei se tarkoita, että minun pitäisi kustantaa perheemme tuloista puolet. Minä en ole näitä lapsia hankkinut eikä nainen halua olla kenenkään muun elätti.

Toki jos tulee tilanne, että tarvitaan nopeasti rahaa, voin auttaa lainaamalla tarvittavan summan.

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon jo noin 4 vuoden yhteiselon jälkeen, joten omalla työllä ansaitsema korkeampi palkka on järkevää laittaa omaan jemmaan piiloon tulevalta expuolisolta, joka yrittää kyniä sinut puhtaaksi itse ansaotsemistadi rahoista.

Jokainen joka muuta väittää, valehtelee itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nainen maksaa asumisen ja suurimman osan juoksevista kuluista. Minä ostan suunnilleen 50% ruuasta ja kustannan 90%lomista ja reissuista, missä käymme. Tilanne on se, että minä saan noin 4000 bruttopalkkaa ja nainen noin 2400 eur/kk. Naisen kaksi lasta edellisestä avioliitosta elää kanssamme.

Meillä kumpikin on sitä mieltä, että vaikka minulla on isompi palkka ei se tarkoita, että minun pitäisi kustantaa perheemme tuloista puolet. Minä en ole näitä lapsia hankkinut eikä nainen halua olla kenenkään muun elätti.

Toki jos tulee tilanne, että tarvitaan nopeasti rahaa, voin auttaa lainaamalla tarvittavan summan.

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon jo noin 4 vuoden yhteiselon jälkeen, joten omalla työllä ansaitsema korkeampi palkka on järkevää laittaa omaan jemmaan piiloon tulevalta expuolisolta, joka yrittää kyniä sinut puhtaaksi itse ansaotsemistadi rahoista.

Jokainen joka muuta väittää, valehtelee itselleen.

Komppaan tätä täysillä. Ei se ole korkeammin tienaavan vika, että puolison tulot eivät yllä samalle tasolle. Me olemme suhteuttaneet elintasomme huonommin tienaavan tasolle ja minä laitan ylimääräiset rahat sijoituksiin muhimaan.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan tätä täysillä. Ei se ole korkeammin tienaavan vika, että puolison tulot eivät yllä samalle tasolle. Me olemme suhteuttaneet elintasomme huonommin tienaavan tasolle ja minä laitan ylimääräiset rahat sijoituksiin muhimaan.

Eihän sitää rahaa tietenkään kannata käyttää läheisiin. Mukavampi sitä sijotusten saldoa on katsoa.

Mihin sä sitä varallisuutta oikeen keräät?

Miten jos vaimon palkka alenee jostain syystä vaikka 1500 euroon tai alle? Elääkö hän sitten vailla omia rahoja? Kaikki menee sille yhteiselle tilille eikä riitäkään jos miehen vaatimus on, että kumpikin laittaa 1500 euroa.

Pitääkö mies kirjaa ja tekee velkakirjan, että vaimo maksaa sitten *velan* takaisin jos pääsee taas paremmille tuloille? Kasvaako velka myös korkoa?

Vai potkaiseeko mies * tuottamattoman* vaimon silloin pellolle?

Minun mielestäni on epäsuhtaista. Riippuu tietysti mitä niillä yhteisen tilin rahoilla *saa* tehdä.

Itse käyttäisin niitä yhteisiä rahoja myös esimerkiksi kampaajaan tai vaatteiden ostoon jne. Eihän 300 eurolla oikein pysty mitään hankkimaan jos se on ainoa itselle jäävä raha kuukaudessa jatkuvasti.

Tässä olisi mielenkiintoista tietää mitä menoja se yhteinen 3000 euroa kuukaudessa kaikkineen kattaa?

Vierailija kirjoitti:

Haa! Mä löysin mun vanhan aloittaman ketjun täältä :)

Me elettiin siis vuosikausia yhteisillä tuloilla ja menoilla. Kun mitään ylimääräistä ei jäänyt, niin ei ollut ongelmiakaan. Sitten kun ei enää tarvinnut maksaa asuntolainaa ja rahaa alkoi jäädä säästöön niin alkoi ongelmat.

Vaihdettiin tuon keskustelun jälkeen viime keväänä niin, että molemmat maksaa n. 50 % nettotuloista eli minä 1000 e ja mies 2000 e yhteisiin menoihin (siis ihan perusmenoihin menee 3000 e/kk, josta asumiseen todella vähän) ja välillä enemmän kun se ei riitä.

Mies ei ole yhtään tyytyväinen. Hänelle ei kuulemma jää riittävästi säästöön ja mä kuulemma elän hänen kustannuksellaan. En voi uskoa korviani. Molemmat käydään töissä ja hoidetaan kotityöt tasan. Mies on sitä mieltä että meidän pitäisi maksaa elämisestä yhtä paljon (eli 1500 e ja 1500 e) ja koska hänellä sattuu olemaan parempi palkka (minulla naisella on parempi koulutus, mutta pienempi palkka), hänen pitäisi saada rahat eläkepäiviä varten säästöön. Hän tietää että minun on vaikea saada parempipalkkaista työtä mutta minun tulevaisuudella ei ole väliä. Miten itsekästä...

Kertokaa nyt erityisesti ne jotka avioliitossa ja saavat puolisoa huomattavasti enemmän käteen, että mikä ihmeen logiikka tuossa on?

Pelko siitä että jos tulee joskus elämässä ero, niin ei ole saanut omia palkkoja omaan säästöön?

En keksi mitään muuta järkevää selitystä.

Elintaso meillä siis ihan ok, mutta toki riidellään siitä mihin kannattaisi säästää ja mitä kaikkea kivaa voisi ylimääräisellä rahalla tehdä. Kumpikaan ei törsää mitenkään erityisesti, mutta isoista hankinnoista ollaan eri mieltä. Tuolla, että mun kaikki rahat menis juokseviin menoihin, mies saisi säästää ja laittaa omat rahat mielensä mukaan. Mut eihän se lapsiperheessä niin voi mennä. Vai voiko?

Ap

Onko miehesi arvomaailma ollut aina näin itsekäs, ahne ja rahakeskeinen? Sanoit että ongelmat alkaneet nyt kun hänellä enempi rahaa, onko mitään muuta muutosta?

En kyllä voi käsittää ollenkaan tuollaista miehesi ajattelumaailmaa. Itse ku elää onnellista elämää tasapainoisten ihmisten keskellä niin ei aina tajua, että miehesi kaltaisia onnettomiakin on :(

Minun miehelleni on kunnia-asia pitää perheestään huolta, ja minusta se on suurta rakkautta

Tsemppiä ap, keskustelkaa ja koita kaivaa, mikä miestäsi pohjimmiltaan harmittaa. Joku juttujan siellä pohjalla kalvaa, kun saatte sen selville niin siitä on helpompi jatkaa keskusteluja!