Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan tätä täysillä. Ei se ole korkeammin tienaavan vika, että puolison tulot eivät yllä samalle tasolle. Me olemme suhteuttaneet elintasomme huonommin tienaavan tasolle ja minä laitan ylimääräiset rahat sijoituksiin muhimaan.

Eihän sitää rahaa tietenkään kannata käyttää läheisiin. Mukavampi sitä sijotusten saldoa on katsoa.

Mihin sä sitä varallisuutta oikeen keräät?

Niinpä. Minulle tulee aina vähän karmea olo tuonkaltaisista jyrkistä kommenteista, jotenkin ajattelen, että eivät varmaan ole mukavimmasta päästä muutenkaan kumppaneina.

Rahaan on myös tarkoitettu tuomaan jotain mukavaa ja elämänlaatua lisäämään elämässä, ei pelkästään niin, että sen arvo on ainoastaan siinä miten paljon pystyy laittamaan säästöön.

Tämä ei poissulje järkevää säästämistä, mutta silti lähimmät ihmiset ja heidän hyvinvointinsa huomioiden. Jopa joskus hemmotellen toista.

No, se on varmaan niin vieras, kaukainen ja pelottava ajatus näille

Rahaa ja mammonaa rakastaville, että ei milloinkaan etene käytännön tasolle.

En ymmärrä ollenkaan...

Meillä on aina ollut kaikki yhteistä, ei ole mitään omia tiliä ollu ikinä.

Kaikki menee samaan kasaan ja siitä käytetään mitä tarvitaan.

Koko ajatuskin omista ja toisen rahoista on avioliitossa ihan tyhmää ja itsekästä. Minä olen aina tienannut huomattavasti enemmän kuin vaimoni, joka oli lasten pieniä ollessa kotiäitinäkin.

Ikinä ei ole ollut mitään riitoja rahan käytöstä vaikka monesta muusta asiasta onkin riidelty.

Asumme ulkomailla, ja täällä on pakko olla myös omat tilit. Kuolintapauksessa yhteinen tili bloktaan jopa kuukausiksi, ja siitä voisi aiheutua pahoja taloudellisia vaikeuksia leskelle. Sen takia on ehdottomasti oltava omat tilit omille palkkatuloille sen taloustilin lisäksi.

Jokainen vastatkoon omasta elatuksestaan ja lssten elatus puoliksi. Mitä nää eukot täällä vinkuu. Ensin hyvä koulutus ja ammatti. Sitten tuö. Sitten perhe elatuskyvyn mukaan. Niin minä tein. Ei tartte nyt huuli pyöreänä ihmetellä, miten näin kävi.

Elät omalla rahallas. Strong and independent Finnish woman lol

Kestäisin tota taloudellista tilnnetta tosi hyvin. Näin kelan rahoilla elävänä työkyvyttömänä kodittomana narkomaanina jonka tarvii kerätä rahat huumeisiinrikoksilla tai joskus roskiksista löytyvistä tölkeistä ja syödä myös sieltä roskikeseta että ei saan pidettyä itseni terveenä (vierotusoireet poissa) ei ruokaan ole varaa, onnkesi on ruokajonoja ja ruoka apua lisäksi. Tuo kuulostaa tosi mahtavalta mitä sulla on.

Suurin osa eukoista on loisia. Ja loput harrastaa sokerieittailua. Hankin hyvän koulutuksen ja hyvän työn. Palkka miehen kanssa samaa tasoa. Ei näitä toisen lompakossa asumisen huolia.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos vaimon palkka alenee jostain syystä vaikka 1500 euroon tai alle? Elääkö hän sitten vailla omia rahoja? Kaikki menee sille yhteiselle tilille eikä riitäkään jos miehen vaatimus on, että kumpikin laittaa 1500 euroa.

Pitääkö mies kirjaa ja tekee velkakirjan, että vaimo maksaa sitten *velan* takaisin jos pääsee taas paremmille tuloille? Kasvaako velka myös korkoa?

Vai potkaiseeko mies * tuottamattoman* vaimon silloin pellolle?

Minun mielestäni on epäsuhtaista. Riippuu tietysti mitä niillä yhteisen tilin rahoilla *saa* tehdä.

Itse käyttäisin niitä yhteisiä rahoja myös esimerkiksi kampaajaan tai vaatteiden ostoon jne. Eihän 300 eurolla oikein pysty mitään hankkimaan jos se on ainoa itselle jäävä raha kuukaudessa jatkuvasti.

Tässä olisi mielenkiintoista tietää mitä menoja se yhteinen 3000 euroa kuukaudessa kaikkineen kattaa?

Kyllä se 3000 euroa kattaa ihan koko meidän normaalielämän, kampaajat, vaatteet, ihan kaiken meille ja lapsille. Mutta minulle ei jää vaikutusvaltaa matkusteluun tai esim. kesämökin ostoon tai mihinkään suurempaan, koska ne on sitten miehen hallinnassa koska hän haluaa tehdä rahoilla mitä haluaa. Ei mitä minä haluaisin. Ehkä tässä on vallankäytöstä kyse. Mies haluaa omia asioita ja minulla ei ole niihin nokan koputtamista kun ei ole mun tienaamaa rahaa. Ja vaikka saisin suurempaa palkkaa, niin mies on esim. sitä mieltä että autoa ei osteta. Että jos joskus saan isompaa palkkaa niin saan ostaa auton itse, koska häntä ei moinen kiinnosta. Mieluummin sijoittaa ym.

ap

Mun käy sääliksi teitä, joiden puolisot ovat tarkkoja pennosistaan ja elintaso määräytyy köyhemmän mukaan. Eikö perhe ole yksikkö ja puolison pitäisi haluta mahdollisimman paljon onnea ja iloa ja mukavuutta toisellekin? Toki omat ja yhteiset lapset ehkä vähän sekoittavat kuviota, mutta noin muuten mulle ei mene jakeluun, miten raha on joillekin niin vaikea asia. Ja sillä ei nyt ole merkitystä, kumpi tienaa enemmän.

No okei, meillä on tulot suurinpiirtein samat. Kuitenkin - se maksaa, kummalla sattuu likvidiä rahaa kulloinkin olemaan. Miehen firmalla oli suvantovaihe, minä maksoin, itse sairastuin ja tipuin sairaspäivärahalle, mies maksoi. Onneksi eivät sattuneet samaan aikaan. Olisi jotenkin kamala ajatus, että toinen ei pääsisi mihinkään pariin kuukauteen, kun ei ole "omaa rahaa".

Teillä on kyllä synkkiä ja kylmiä puolisoita, jos eivät suostu jakamaan omastaan yhteiseen hyvään.

No, jotkuthan laskee ruokalaskutkin sen mukaan, kuinka paljon syö. Mulle on ihan yks hailee, vaikka en syö aamiaista enkä lounasta kotona, enkä juo kahvia kotona juurikaan, mutta ei tulisi mieleenikään ruveta laskemaan näistä jotain prosentteja. Tasan ne menee jossain vaiheessa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Haa! Mä löysin mun vanhan aloittaman ketjun täältä :)

Me elettiin siis vuosikausia yhteisillä tuloilla ja menoilla. Kun mitään ylimääräistä ei jäänyt, niin ei ollut ongelmiakaan. Sitten kun ei enää tarvinnut maksaa asuntolainaa ja rahaa alkoi jäädä säästöön niin alkoi ongelmat.

Vaihdettiin tuon keskustelun jälkeen viime keväänä niin, että molemmat maksaa n. 50 % nettotuloista eli minä 1000 e ja mies 2000 e yhteisiin menoihin (siis ihan perusmenoihin menee 3000 e/kk, josta asumiseen todella vähän) ja välillä enemmän kun se ei riitä.

Mies ei ole yhtään tyytyväinen. Hänelle ei kuulemma jää riittävästi säästöön ja mä kuulemma elän hänen kustannuksellaan. En voi uskoa korviani. Molemmat käydään töissä ja hoidetaan kotityöt tasan. Mies on sitä mieltä että meidän pitäisi maksaa elämisestä yhtä paljon (eli 1500 e ja 1500 e) ja koska hänellä sattuu olemaan parempi palkka (minulla naisella on parempi koulutus, mutta pienempi palkka), hänen pitäisi saada rahat eläkepäiviä varten säästöön. Hän tietää että minun on vaikea saada parempipalkkaista työtä mutta minun tulevaisuudella ei ole väliä. Miten itsekästä...

Kertokaa nyt erityisesti ne jotka avioliitossa ja saavat puolisoa huomattavasti enemmän käteen, että mikä ihmeen logiikka tuossa on?

Pelko siitä että jos tulee joskus elämässä ero, niin ei ole saanut omia palkkoja omaan säästöön?

En keksi mitään muuta järkevää selitystä.

Elintaso meillä siis ihan ok, mutta toki riidellään siitä mihin kannattaisi säästää ja mitä kaikkea kivaa voisi ylimääräisellä rahalla tehdä. Kumpikaan ei törsää mitenkään erityisesti, mutta isoista hankinnoista ollaan eri mieltä. Tuolla, että mun kaikki rahat menis juokseviin menoihin, mies saisi säästää ja laittaa omat rahat mielensä mukaan. Mut eihän se lapsiperheessä niin voi mennä. Vai voiko?

Ap

3000 euroa kuukaudessa menoihin on paljon rahaa etenkin kun asumisen osuus on pieni. Tiedäthän sinä tarkalleen, mihin se raha menee? Jos et, niin tee kuluseuranta vuosi taaksepäin ja tarkastele kuluja kriittisesti. Sitten otat punakynän käyttöön ja ruksaat sieltä pois sellaiset, jotka eivät ole sinulle ja lapsille tärkeitä. Teidän pitää saada menoja pienemmäksi vaikka se vähän kirpaisisi. Jos te olette ostaneet viikonlopuksi punaviinipullon, niin sitä ei jatkossa osteta. Ruokakuluissa pystyy säästämään eniten, pihvit pois ja mies voi haudutella edullista karjalanpaistia.

Mun tulot on noin 14-15k€/kk brutto ja semmonen noin 20k€/v bonusta. Puolisollani noin 4-5k€/kk. Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja tulee aina olemaan. Opiskeluaikoina myös, ja välillä oli niin ettei itselläni ollut mitään tuloja, ei edes mitään tukia ja silloin elettiin puolison sen hetken tuloilla. Puoliso joskus ottaa puheeksi sen, että hänellä rahaa kuluu paljon enemmän kaikkeen pieneen ja vaatteisiin jne ja että haittaako se minua. No ei haittaa, vaihdoin taas auton, ehkä se nyt kuitenkin vähän tasoittaa :) Minulle raha ei ole kovin tärkeää, pärjäämme todella hyvin, minusta on kummalsita jos perheellä on "sun ja mun" rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos vaimon palkka alenee jostain syystä vaikka 1500 euroon tai alle? Elääkö hän sitten vailla omia rahoja? Kaikki menee sille yhteiselle tilille eikä riitäkään jos miehen vaatimus on, että kumpikin laittaa 1500 euroa.

Pitääkö mies kirjaa ja tekee velkakirjan, että vaimo maksaa sitten *velan* takaisin jos pääsee taas paremmille tuloille? Kasvaako velka myös korkoa?

Vai potkaiseeko mies * tuottamattoman* vaimon silloin pellolle?

Minun mielestäni on epäsuhtaista. Riippuu tietysti mitä niillä yhteisen tilin rahoilla *saa* tehdä.

Itse käyttäisin niitä yhteisiä rahoja myös esimerkiksi kampaajaan tai vaatteiden ostoon jne. Eihän 300 eurolla oikein pysty mitään hankkimaan jos se on ainoa itselle jäävä raha kuukaudessa jatkuvasti.

Tässä olisi mielenkiintoista tietää mitä menoja se yhteinen 3000 euroa kuukaudessa kaikkineen kattaa?

Kyllä se 3000 euroa kattaa ihan koko meidän normaalielämän, kampaajat, vaatteet, ihan kaiken meille ja lapsille. Mutta minulle ei jää vaikutusvaltaa matkusteluun tai esim. kesämökin ostoon tai mihinkään suurempaan, koska ne on sitten miehen hallinnassa koska hän haluaa tehdä rahoilla mitä haluaa. Ei mitä minä haluaisin. Ehkä tässä on vallankäytöstä kyse. Mies haluaa omia asioita ja minulla ei ole niihin nokan koputtamista kun ei ole mun tienaamaa rahaa. Ja vaikka saisin suurempaa palkkaa, niin mies on esim. sitä mieltä että autoa ei osteta. Että jos joskus saan isompaa palkkaa niin saan ostaa auton itse, koska häntä ei moinen kiinnosta. Mieluummin sijoittaa ym.

ap

Ymmärsin niin, että jokapäiväiset menot tuo yhteinen tili kattaa, mutta isommat hankinnat päättää yksin mies oman mielensä mukaan.

Eli elämäsi on turvattu, mutta et voi päättää muusta. Kyllä tuo kuulostaa miehen vallankäytöltä, tai ajattelemattomuudelta, varsinkin jos hän ei koskaan suostu sinun toiveisiin.

Auto esimerkiksi, nyt et tosiaan pysty autoa hankkimaan, tai ylläpitämään 300 eurolla kuussa. Jollei ole aikaisempia omia säästöjä. Ainoastaan nyt saat säästöön kun laitat melkein kaikki omat rahat jonkin aikaa ja elät pelkästäån niillä yhteisillä rahoilla.

Toisaalta se onnistuu kun kuitenkin saat käyttää niitä muuhunkin kuin vain ruokaan tms.

Ja toisaalta, kun ajattelen omaa tilannettaan yksineläjänä, ei minulle jää 300 euroa kuukaudessa *puhtaana* asumisen ja kulujen jälkeen. Kyllä minun täytyisi sitten siitä oletetusta 300 eurosta sitten ottaa kampanjaan, vaatteisiin ja omiin tarpeisiin lisäksi, säästöön eihan jäisi jäisi oikeastaan tai paljonkaan mitään.

Mutta tilanne on tietysti eri kun minun huushollissa ei ole muuta rahaa kuin se minun tienaamani.

Parisuhteessa jos rahaa on yli pakollisten tarpeiden niin siitä osa usein käytetään yhteiseksi hyväksi tai ainakin olisi mukavaa joskus hankkia isompaa hankintaa molempien mielen mukaan, eikä vaan sen paremmin tienaavan.

Kun kerran ollaan siinä parisuhteessa eikä eletä yksin.

Kyllä matkat pitäisi molempien mieli mukaan päättää, tai ainakin toisella kertaa toisen ja toisella toisen tms.

Osittain elämäsi on hyvin, osin ei, ymmärrän kyllä sinua, mies on osittain oikeassa, mutta hänen pitäisikin ajatella tunteellisimmin ja parisuhdetta ajatellen, ei pelkällä järjellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nainen maksaa asumisen ja suurimman osan juoksevista kuluista. Minä ostan suunnilleen 50% ruuasta ja kustannan 90%lomista ja reissuista, missä käymme. Tilanne on se, että minä saan noin 4000 bruttopalkkaa ja nainen noin 2400 eur/kk. Naisen kaksi lasta edellisestä avioliitosta elää kanssamme.

Meillä kumpikin on sitä mieltä, että vaikka minulla on isompi palkka ei se tarkoita, että minun pitäisi kustantaa perheemme tuloista puolet. Minä en ole näitä lapsia hankkinut eikä nainen halua olla kenenkään muun elätti.

Toki jos tulee tilanne, että tarvitaan nopeasti rahaa, voin auttaa lainaamalla tarvittavan summan.

Yli puolet avioliitoista päättyy eroon jo noin 4 vuoden yhteiselon jälkeen, joten omalla työllä ansaitsema korkeampi palkka on järkevää laittaa omaan jemmaan piiloon tulevalta expuolisolta, joka yrittää kyniä sinut puhtaaksi itse ansaotsemistadi rahoista.

Jokainen joka muuta väittää, valehtelee itselleen.

Ja ne päättyy eroon koska puolisot eivät kykene sitoutumaan toisiinsa ja rakastamaan aidosti toisiaan. Tutkipa pitkiä onnellisia avioliittoja. Uskallan väittää, että harvassa ovat sellaiset, joissa pidetään kiinni MINUN rahoistani.

Useimmiten tosiaan pitkät avioliitot perustuvat toisen huomioonottamiseen, yhteisiin mielenkiinnonkohteisiin ja yhteisen elämän ja kokemusten jakamiseen.

Liittonhan mielestäni juuri mennään, että voidaan jakaa elämä toisen kanssa, eikä niin että eletään paljon eriippuu tasoista elämää. Toinenhan jää silloin kuin ulkopuoliseksi monista asioista samaan aikaan kun toinen tekee itselleen mahdollisia asioita.

Luulisi ihan mielellään suovan myös sille toiselle samat mahdollisuudet ja ilot kuin itselle, rahasta nuukailematta. Jos siitä ei siis ole pula.

Tiukasti omien rahojen kiinnitpitäminen ja tiukka seuranta, ettei toinen vaan mitenkään *hyödy* jostain ei anna hyvää tulevaisuudenkuvaa pitkälle liitolle.

Silti molemmilla voi olla omat tilit ja säästöjä, mutta kohtuus ja rakkaus ennen muuta.

Menot jaetaan samassa suhteessa kuin tulot on. Tulosi ovat 29% yhteisistä tuloista, joten maksat samassa suhteessa menoistanne, eli 870 € ja miehesi vastaavasti loput.

Jos se ei käy, niin ilmoita miehellesi, että sitten pitää muuttaa menojen määrää, muuttaa edullisempaan asuntoon, myydä auto, vähentää harrastuksia jne. jolloin tilanne on reilumpi. Luonnollisesti tähän tilanteeseen vaikuttaa myös se, kenen nimissä omaisuus ja mahdolliset lainat ovat, ja se, oletteko naimisissa ja onko teillä avioehto.

Liian monesti oletetaan, että nainen maksaa esim. kaikki lasten kulut ja mies käyttää rahansa itseensä. Toki usein näin, koska nainen ei halua/osaa vaatia, että asiat järjestettäisiin reilummin. 

Hieno ketju, luulisi jo sen yksinkertaisimman ja tyhmimmänkin miehen silmien aukeavan, avioliitto = on miehen kusetus.

Muutamat oppirahat jo maksaneena käytän nykyisin rahani ainoastaan itseeni, teen mitä haluan ja ennenkaikkea - minun ei tarvitse katsella jotakin opportunistista umpikieroa ãmmãã ja maksaa vielä tuon pahoinvointini aiheuttajan elintasoa ja järkeä vailla olevia älynvälähdyksiä siinä sivussa.

Avioliitto tai parisuhde on ehdoton No Go.

Ja tulee muistaa että nuo ovat miehelle myös täysin tarpeettomia tänä päivänä, koska naiset ovat tasa-arvon lumoissaan täysin huolimattomia perseistään ja ilman vähäisintäkään moraalia.

Kai se nyt ottaa vähän sivuun itelleen, koska sitten kun toi teiän avioliitto on ohi niin sulle jää 100% sen 50/50 jaon sijasta..

Vierailija kirjoitti:

Hieno ketju, luulisi jo sen yksinkertaisimman ja tyhmimmänkin miehen silmien aukeavan, avioliitto = on miehen kusetus.

Muutamat oppirahat jo maksaneena käytän nykyisin rahani ainoastaan itseeni, teen mitä haluan ja ennenkaikkea - minun ei tarvitse katsella jotakin opportunistista umpikieroa ãmmãã ja maksaa vielä tuon pahoinvointini aiheuttajan elintasoa ja järkeä vailla olevia älynvälähdyksiä siinä sivussa.

Avioliitto tai parisuhde on ehdoton No Go.

Ja tulee muistaa että nuo ovat miehelle myös täysin tarpeettomia tänä päivänä, koska naiset ovat tasa-arvon lumoissaan täysin huolimattomia perseistään ja ilman vähäisintäkään moraalia.

Mites sitten suu pannaan jos nainen onkin se suurituloisempi?

Ja kustantaa enimmän osan yhteisistä kuluista?

Miten on varmaa ja voi varmistaa, että se onkin mies jolea on aina ja ikuisesti ne isommat tulot?

Sen takia ei kannata olla niin ehdoton ja rehvakas, kun elämä on ennalta-arvaamatonta ja voi sattua ihan mitä tahansa.

Vuoroin toisiaan tukien tilanteen mukaan on hyvä elämänohje.

Tosiaan monen miehen onkin parasta elää yksin rahakasansa päällä istuen ja sitä vartioiden. Siinähän sitä on hommaa ja ajankulua yhdelle miehelle yllinkyllin, ei siinä kumppania mihinkään tarvitakaan.

Kai tämä on pohjousmainen/suomalainen ilmiö jaella avioliitossa sun- mun rahat. Asumme Euroopassa ja täällä on vielä paikoin selvää että mies maksaa. Avioeron sattuessa mies sitten vasta maksaakin sekä lapsille ja ex- vaimolle. Tosin täällä ei kaikilla naisilla ole mahdollista kun tehdä osa-aikaista työtä lasten päiväkotien ja koulujen vuoksi.

Only in Finland...:(