Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Itse voitin markka-aikoina lotossa ja ostin meidän kotimme ja 3 sijoitusasuntoa.

Lisäksi maksoin veljeni asuntolainan. Hän maksaa sitä minulle takaisin 100 e kk 0 e koroilla ja lahjoitan verovapaasti aina, kun on mahdollista.

Jäin ensimmäiseltä äitiyslomalta kotiäidiksi ja sen jälkeen en ole ollut töissä. En saa mitään tukia, en ole saanut yli 15 vuoteen.

Minä maksan kaikki lasten kulut, harrastukset, koulukirjat, synttärilahjat, järjestän synttärit, kuljetaan lapsia. Ja käyn kaupassa.

Mies maksaa kaikki kotiin liittyvät, yhtiövastikeen, sähkölaskun jne.

Mieheni on esimiestehtävissä ja palkka on varmasti hyvä. En tiedä mihin hänen rahat menee. Mies maksaa kaikki matkat, hän varaa lennot ja hotellit. Emme matkusta businessluokassa emmekä asu 5 tähden hotelleissa.

Ei riitoja.

Syksyllä ostin veljeni lapsille asunnot heidän opiskelupaikkakunniltaan ja maksamat sen verran vuokraa, mitä saa asumistukea.

Paitsi ehkä kirjoittaisi miesten päivänä hesarin yleisönosastoon miestään halventavan artikkelin. Valittamisen määrä pysyy vakiona. Hyvä, että on sentään jotain pysyvyyttä.

Jos miehetkin alkaisi valita naisia sen mukaan että pitää tienata vähintään saman verran, niin ylin desiili ei pariutuisi ollenkaan. Vähän sama kuin menestyville uranaisille usein käy ja se menestyskin voi olla enemmän egon paisumista, eli menestystä oman pään sisällä. Esimerkiksi tämä youtubettaja arvioi itsensä vähän turhan ylös ja nyt tietää sen itsekin: https://www.youtube.com/watch?v=iKSjTC1Via4&t=1s

M.79 kirjoitti:

Vähän sama tilanne omassa taloudessa. Minä teen nettona 4800€ kuussa, enkä näe mitään syytä miksi jakaisin hyväntekeväisyyteen itse tehdyllä työllä hankittua liksaa puolisolleni epäsuhdassa. Kaikki menot jaetaan puoliksi, eikä siinä mitään epäselvyyksiä. Mitä ihmettä AP kehtaa nalkuttaa. Tee kovemmin duunia, jos haluat lisää palkkaa. Ei tässä elämässä sulle mitään anneta ilmaiseksi. Pistää melkein veren kiehumaan...

Meneehän teillä myös kotityöt tismalleen puoliksi? Se auton huollossa käyttäminen ja tankkaaminen ei sitten vastaa perheen ruokahuoltoa.

Jos mun mies tienaisi nettona noin paljon, jakaisin hänelle aina kun hän haluaisi ja ihan miten vain. 

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

MMeillä tuonkaltainen tilanne, mies maksaa asuntolainaa yksin pois sekä yhtiövastikkeen, plus puolet muista asuinkustannuksista Minä maksan toisen puolikkaan. Hyvin on sujunt tähänkin asti.

Jäät jonainpäivänä yksin 1800n kanssa.

Eli, asunto on miehen kun on sen maksama!

Munahaukkoja on paljon!

Meillä tulot on yhteiset, molemmat saa ostaa sitä mitä tarvitsee niillä rahoilla mitä koko taloudessa on. En jotenkin ymmärrä sitä, että yhteisessä taloudessa ja samaa perhettä ollessa tulot olisivat jotenkin henkilökohtaiset, kun koko muu elämä on kuitenkin jaettu. Meillä puolison etu ja onni on myös oma etu ja onni ja kaikki omaisuus on "meidän", ei "sinun tai minun". Isommista hankinnoista keskustellaan aina yhdessä.

Olemme molemmat korkeakoulutettuja, mutta puoliso tienaa 2-3x sen mitä minä. Tähän asti meillä on ollut yhteinen tili ja homma on toiminut mielestäni hyvin. En ole mikään tuhlari, mutta toki olen hyötynyt hänen korkeasta palkastaan korkeammalla elintasolla. Viime aikoina puoliso on alkanut puhua, että otettaisi omat tilit ja joku yhteinen tili johon molemmat siirtäisimme rahaa pakollisiin menoihin. Puoliso haluaisi, että hänelle jää enemmän rahaa omaan käyttöön. Minulle on aivan sama, minkä verran hän palkastaan ottaa omaan käyttöön, kunhan rahat riittävät pakollisiin menoihin. Hän siis maksaa reilusti enemmän kaikista menoista. Olen sanonut, että jos molemmat maksavat saman verran, en voi mitenkään asua näin kalliisti. Ratkaisu on sitten muuttaa pienempään asuntoon tai karsia rajusti menoja, jotta kykenen hoitamaan oman osuuteni ja saamaan edes pienen summan itse säästöön. Ei voi olettaa, että eläisimme parempituloisen elintasolla kun en näillä tuloilla siihen kykene.

Jos molemmilla kerran jää pakollisten menojen jälkeen rahaa yli niin tietenkin 50/50 kaikki maksut. Mies tienaa enemmän joten saa laittaa ne perheen menojen yli olevat mihin haluaa. Yleensä se on auto, vene, kesämökki, matkailu josta sitten tietenkin molemmat saa nauttia. Ne omat pienet lelut on sitten ansainnut omalla työllään.

Palkka ei välttämättä kuitenkaan kerro mitään koulutuksesta, työn tärkeydestä tai vaativuudesta. Mielestäni reilu jako perheessä on jaetaann nettotulojen suhteessa eli ap:n tapauksessa mies 2000e ja ap 1000 e kuussa yhteiselle tilille. Miehelle jää kuitenkin 2500 per kk omaa rahaa. Luulisi riittävän.

Se ei ole siipeilyä vaan perheenä oloa. Jos 50/50 mennään niin sitten mennään huonompitulosen elintason mukaan. Tuskin se parempituloinen niinkään haluaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kolme kertaa sen mitä mieheni. Olen aina tienannut enemmän kuin mieheni, jopa äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla päivärahani oli isompi kuin mieheni palkka. Mieheni ollessa hoitovapaalla 2 vuotta minun tuloni olivat noin kymmenkertaiset hänen tuloihinsa verrattuna. Lisäksi minulla on pääomatuloja.

MUTTA meillä on yhteinen tili, kaikille perheenjäsenille (eli myös lapselle) säästetään rahastoihin saman verran ja mieheni omistaa nykyisestä kodistamme 80 prosenttia. En edes pysty kuvittelemaan syytä miksi näin ei olisi.

Minä en voisi käydä töissä, edetä urallani ja olla silti äiti, jos mieheni ei joustaisi niin paljon. Hän joustaa perheen eteen tekemällä osa-aikaista työtä ja huolehtii mm. 80 % kaikista lapsen sairaslomapäivistä.. Lisäksi minä rakastan häntä edelleen 12 vuoden jälkeenkin, arvostan häntä ja tahdon, että meidän perheellämme on yksi yhteinen elintaso. Jos meille tulee jossain vaiheessa ero (toivon että niin ei koskaan käy), niin miehelle jää tarpeeksi omaisuutta korvaamaan työuraan ja eläkkeeseen tulleet aukot.

Onneksi mä olen aina tienannut tarpeeksi, että tapaillessa ne huonoitsetuntoiset miehet ovat ammattini kuultuaan paljastaneet itsensä kitkerillä kommenteillaan ja tapailu on jäänyt siihen. Nykyisessä miehessäni hänen yksi parhaista puolistaan on hyvä itsetunto: häntä ei haittaa yhtään vaimon palkka, asema tai koti-isyys - se ei vähennä hänen miehisyyttään tai ole uhka sille. Siksi häntä on helppo rakastaakin.

Tuotahan miehet eivät tunnu ymmärtävän, että töitä ei voi painaa miten paljon tahansa ja uralla edetä, jos puoliso ei jousta. Sinä ymmärrät puolisosi arvon myös siltä osin, miten se vaikuttaa sinun töihisi ja palkkaasi. Ilmeisesti osa miehistä kuvittelee, että lasten syntymä ei vaikuta mihinkään millään tavalla eivätkä he huomaa, mitä se vaimo oikein tekee ja mitä hyötyä siitä on miehelle.

Se on kyllä ihan parasta, että miehellä on hyvä istetunto. Naisen menestyminen ei ole näille miehille mistään pois vaikka osa miehistä niin kuvitteleekin.

Tässähän tämä asia kiteytyy. Ei ikinä kannata perustaa perhettä sellaisen kumppanin kanssa, joka ei ole valmis jakamaan omastaan perheelle. Pian riidellään sekä rahasta, että ajankäytöstä. Resursseja molemmat.

Miksi miehelle pitäisi jäädä omaa rahaa? Kaikki vaan yhteiselle tilille josta voi mies harrastaa ja nainen shoppailla. Tasa-arvoa kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),

miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai

mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?

---

Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.

Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"

Tää oiskin aika hyvä. Mitähän suurin osa mameista sanos siihen kun hyvin tienaava mies ilmottas, että hän alkaa tekemään kolmipäiväistä viikkoa. Rahaahan se on ja meillähän on yhteistä kaikki ja pärjätään nyttenkin hyvin.

Olisin todella onnellinen, että miehellä olisi enemmän aikaa perheelle

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Meillä tehtäisiin niin että molemmat laittais puolet palkastaan yhteiselle tilille, josta maksetaan yhteiset menot. Ja toisella puolikkaalla molemmat sais tehdä mitä haluais

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Joo, aika oikeudenmukaiselta tuntuis, että molemmat laittais 50% tuloistasn. Eli mieheltä 2250€ ja naiselta 900€.

Eihän siinä ole mitään järkeä että toiselle jää pakollisten menojen jälkeen 400€ ja toiselle 3000€.

Tuollaisen jaon voisi hyväksyä vain jos toinen säästöisi johonkin koko perhettä edistävään (iso remontti jonka hän maksaisi kokonaan tms)

Huhhuh.. Ehdottomasti niin että jos omistukset 50/50, niin maksetaan myös 50/50. Melkoista gold digger meininkiä että oletetaan toisen maksavan kaikki... Varmaan jo aikaisemmin nimittäin ollut tiedossa tämä tuloero, turha siitä enää on vinkua kun on jo hankittu autot, asunnot yms.. Miehellä jää säästöön, oivoi. Semmosta se elämä vaan on että isompituloisilla jää rahaa säästöön ja pienituloisilla ei..

Meillä kaikki yhteistä. Kaikki menee yhteisille tileillä ja sieltä yhdessä maksetaan mitä joudutaan maksamaan ja yhdessä myös yritetään säästää. Eri elämäntilanteissa (perinnöt, työ, työttömyys jne.) ollaan vuorotellen kannettu eri tavalla vastuuta. Tällä hetkellä olen palkkatyössä ja vaimo aloitteleva yrittäjä. Nyt maksan minä laskut, joskus myöhemmin ehkä hän. Ehkä ei. Mitä väliä sillä on, kun kaikki on yhteistä kuitenkin. 

Sitä kutsutaan avioliitoksi pahvit. Kaksi ihmistä tulevat yhteen jakamaan kaiken. Mikään muu variaatio ei ole avioliitto. Se on jotain muuta vaikka kuinka yrittäisitte sitä siksi väittää.

En ollenkaan ymmärrä, en edes oikeasti edes käsitä mitä joku tarkoittaa sanoessaan, että rahat menee omille tileille ja omiin säästöihin. Silloin te ette ole edes oikeasti naimisissa. Olette vain kaksi itsekästä ja omaa etua etsivää ihmistä, jotka sattuvat asumaan saman katon alla. Ei ihme, että ollaan sitten heti eroamassakin kun kerran ei olla oikeasti edes sitouduttu toiseen. Duh.