Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Kommentit (1065)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Tää oiskin aika hyvä. Mitähän suurin osa mameista sanos siihen kun hyvin tienaava mies ilmottas, että hän alkaa tekemään kolmipäiväistä viikkoa. Rahaahan se on ja meillähän on yhteistä kaikki ja pärjätään nyttenkin hyvin.
Siinähän alkaisi, ei ole enää lainaa mihinkään suuntaan. Hyvin pärjättäisiin mun palkalla ja miehen osa-aikapalkalla.
Mutta jos mies tienaisi enemmän niin et(te) pärjäisi vaan sinun olisi kans saatava "osasi"?
Mieshän tienaisi silti enemmän kuin minä vaikka saisi vain 60% täydestä palkastaan, joten en ymmärrä ongelmaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Tää oiskin aika hyvä. Mitähän suurin osa mameista sanos siihen kun hyvin tienaava mies ilmottas, että hän alkaa tekemään kolmipäiväistä viikkoa. Rahaahan se on ja meillähän on yhteistä kaikki ja pärjätään nyttenkin hyvin.
Siinähän alkaisi, ei ole enää lainaa mihinkään suuntaan. Hyvin pärjättäisiin mun palkalla ja miehen osa-aikapalkalla.
Mutta jos mies tienaisi enemmän niin et(te) pärjäisi vaan sinun olisi kans saatava "osasi"?
Mieshän tienaisi silti enemmän kuin minä vaikka saisi vain 60% täydestä palkastaan, joten en ymmärrä ongelmaasi.
ei kun vastaa nyt vaan. Jos kerran pärjäisit(te) hyvin miehen osa-aika palkalla niin miksi sinun tarpeesi kummasti lisääntyisivät jos mies saakin enemmän palkkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Tää oiskin aika hyvä. Mitähän suurin osa mameista sanos siihen kun hyvin tienaava mies ilmottas, että hän alkaa tekemään kolmipäiväistä viikkoa. Rahaahan se on ja meillähän on yhteistä kaikki ja pärjätään nyttenkin hyvin.
Menothan tulee suhteuttaa tuloihin.
Näissä tapauksissa missä vaimo ansaitsee vähemmän ja mies on suurituloinen, elintaso on mitoitettu miehen tulojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Tää oiskin aika hyvä. Mitähän suurin osa mameista sanos siihen kun hyvin tienaava mies ilmottas, että hän alkaa tekemään kolmipäiväistä viikkoa. Rahaahan se on ja meillähän on yhteistä kaikki ja pärjätään nyttenkin hyvin.
Menothan tulee suhteuttaa tuloihin.
Näissä tapauksissa missä vaimo ansaitsee vähemmän ja mies on suurituloinen, elintaso on mitoitettu miehen tulojen mukaan.
Onko se naisille OK, että asutte edullisemmin jolloin mies pystyy säästämään tonnin pari kuussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Miksi tällainen mies haluaisi perheen tai edes naisen? Rakastakoon rahojaan yksinäisessä ylhäisyydessään.
Tällainen mies haluaa vain tapailusuhteen.
Kannattaa hassata kaikki rahat ihan mihin nainen haluaa. Muuten on pihi ja saa säästöön niin paljon rahaa että se houkuttelee naista hakemaan avioeroa että saa puolet säästöistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Miksi tällainen mies haluaisi perheen tai edes naisen? Rakastakoon rahojaan yksinäisessä ylhäisyydessään.
Miksi naisen pitää saada osansa _miehen_ tuloista ja kerrytettyä kallis talo johon ei ole maksukykyä jos nainen haluaa miehen ja perheen? Miksi nainen ei vaan rakasta (köyhää) miestä?
Minä tienaan kolme kertaa sen mitä mieheni. Olen aina tienannut enemmän kuin mieheni, jopa äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla päivärahani oli isompi kuin mieheni palkka. Mieheni ollessa hoitovapaalla 2 vuotta minun tuloni olivat noin kymmenkertaiset hänen tuloihinsa verrattuna. Lisäksi minulla on pääomatuloja.
MUTTA meillä on yhteinen tili, kaikille perheenjäsenille (eli myös lapselle) säästetään rahastoihin saman verran ja mieheni omistaa nykyisestä kodistamme 80 prosenttia. En edes pysty kuvittelemaan syytä miksi näin ei olisi.
Minä en voisi käydä töissä, edetä urallani ja olla silti äiti, jos mieheni ei joustaisi niin paljon. Hän joustaa perheen eteen tekemällä osa-aikaista työtä ja huolehtii mm. 80 % kaikista lapsen sairaslomapäivistä.. Lisäksi minä rakastan häntä edelleen 12 vuoden jälkeenkin, arvostan häntä ja tahdon, että meidän perheellämme on yksi yhteinen elintaso. Jos meille tulee jossain vaiheessa ero (toivon että niin ei koskaan käy), niin miehelle jää tarpeeksi omaisuutta korvaamaan työuraan ja eläkkeeseen tulleet aukot.
Onneksi mä olen aina tienannut tarpeeksi, että tapaillessa ne huonoitsetuntoiset miehet ovat ammattini kuultuaan paljastaneet itsensä kitkerillä kommenteillaan ja tapailu on jäänyt siihen. Nykyisessä miehessäni hänen yksi parhaista puolistaan on hyvä itsetunto: häntä ei haittaa yhtään vaimon palkka, asema tai koti-isyys - se ei vähennä hänen miehisyyttään tai ole uhka sille. Siksi häntä on helppo rakastaakin.
Miten elämiseen menee 3000e/kk? Tai varmaan saa kyllä kulumaan, mutta aika leveästi saa elää jos perusmenot noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minä tienaan kolme kertaa sen mitä mieheni. Olen aina tienannut enemmän kuin mieheni, jopa äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla päivärahani oli isompi kuin mieheni palkka. Mieheni ollessa hoitovapaalla 2 vuotta minun tuloni olivat noin kymmenkertaiset hänen tuloihinsa verrattuna. Lisäksi minulla on pääomatuloja.
MUTTA meillä on yhteinen tili, kaikille perheenjäsenille (eli myös lapselle) säästetään rahastoihin saman verran ja mieheni omistaa nykyisestä kodistamme 80 prosenttia. En edes pysty kuvittelemaan syytä miksi näin ei olisi.
Minä en voisi käydä töissä, edetä urallani ja olla silti äiti, jos mieheni ei joustaisi niin paljon. Hän joustaa perheen eteen tekemällä osa-aikaista työtä ja huolehtii mm. 80 % kaikista lapsen sairaslomapäivistä.. Lisäksi minä rakastan häntä edelleen 12 vuoden jälkeenkin, arvostan häntä ja tahdon, että meidän perheellämme on yksi yhteinen elintaso. Jos meille tulee jossain vaiheessa ero (toivon että niin ei koskaan käy), niin miehelle jää tarpeeksi omaisuutta korvaamaan työuraan ja eläkkeeseen tulleet aukot.
Onneksi mä olen aina tienannut tarpeeksi, että tapaillessa ne huonoitsetuntoiset miehet ovat ammattini kuultuaan paljastaneet itsensä kitkerillä kommenteillaan ja tapailu on jäänyt siihen. Nykyisessä miehessäni hänen yksi parhaista puolistaan on hyvä itsetunto: häntä ei haittaa yhtään vaimon palkka, asema tai koti-isyys - se ei vähennä hänen miehisyyttään tai ole uhka sille. Siksi häntä on helppo rakastaakin.
Tuotahan miehet eivät tunnu ymmärtävän, että töitä ei voi painaa miten paljon tahansa ja uralla edetä, jos puoliso ei jousta. Sinä ymmärrät puolisosi arvon myös siltä osin, miten se vaikuttaa sinun töihisi ja palkkaasi. Ilmeisesti osa miehistä kuvittelee, että lasten syntymä ei vaikuta mihinkään millään tavalla eivätkä he huomaa, mitä se vaimo oikein tekee ja mitä hyötyä siitä on miehelle.
Se on kyllä ihan parasta, että miehellä on hyvä istetunto. Naisen menestyminen ei ole näille miehille mistään pois vaikka osa miehistä niin kuvitteleekin.
Minä tienasin vuosia yrittäjänä enemmän kuin mieheni (tuplasti sen mitä hän), mutta meillä ei koskaan ollut "sun" ja "mun" rahoja, vaan kaikki meni ikäänkuin perheen yhteiseen pottiin, josta sai ottaa sen, mitä tarvitsi. Meillä on kolme lasta. Sitten sairastuin työuupumukseen ja jouduin pitkälle sairaslomalle pariksi vuodeksi. Suuret tulot loppuivat ja jäin pienelle sairaspäivärahalle. Sen jälkeen aloin työskennellä johtotehtävissä pienessä etujärjestössä. Eli nyt teen työtä, jolla on suurempi tarkoitus - mutta josta maksetaan todella huonoa palkkaa. Teen myös vapaaehtoistyötä työnantajalleni. Tässä välissä miehen asema ja palkka on noussut niin paljon, että hän tienaa melkein kolme kertaa sen mitä minä.
Meidän perheessä ei uskota minäminä-maailmaan, vaan me-maailmaan. Eli ajat, asetelmat ja tulot muuttuvat - mutta perhe on yksikkö, joka pitää yhtä. Myös taloudellisesti. Meillä ei edelleenkään lasketa, kuka maksaa ja kuinka paljon, vaan kaikki varallisuus ja omaisuus on yhteistä. vanhemmat lapset ovat lähteneet opiskelemaan maailmalle, enää nuorin asuu kotona. Hän ei saanut opiskelupaikkaa ja on nyt välivuotta töissä. Mutta hänkin osallistuu perheen talouteen, maksaa osuutensa asumiskuluista, käy kaupassa ja laittaa ruokaa koko perheelle omasta pienestä palkastaan. Pikkuveli on myös maksanut opiskelevan isoveljensä laskuja, kun tältä on loppunut raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Tää oiskin aika hyvä. Mitähän suurin osa mameista sanos siihen kun hyvin tienaava mies ilmottas, että hän alkaa tekemään kolmipäiväistä viikkoa. Rahaahan se on ja meillähän on yhteistä kaikki ja pärjätään nyttenkin hyvin.
Sehän olisi hieno juttu. Lapsilla olisi jatkossa vain kolme hoitopäivää viikossa ja mies hoitaisi kaikki kotityöt vapaapäivinään. Minullakin vapaa-aika lisääntyisi, kun töistä pääsee suoraan kotiin ja valmiiseen ruokapöytään. Illan saisi sitten ottaa rennosti, kun mies olisi ehtinyt käydä kaupassa, pestä pyykit ja pitää kodin siistinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin avioliitossa oikea tapa on raha-asioissakin laittaa kaikki yhteen. Kaikki on siten helpompaa.
Kuulostaa oudolta miettiä, et jos on yhteen menty, niin vielä mietitään mikä on sinun tai minun.
Perheen hyväksihän kaikki menee. Jos ei ole luottoa, ei ole avioliittoakaan.Miksi kaikki rahat pitäisi laittaa perheen hyväksi? Meillä on taloustili yhteisiä menoja varten ja sen jälkeen kummallakin on omat tilit omia menoja varten. Meillä on hyvin erinlaiset kulutustottumukset ja sen takia tämä systeemi toimii oikein hyvin.
Miten sen nyt sanoisi parhaiten.
Avioliitossa yhteinen tili joka on kuin jokaisen oma tili. Sieltä saa kumpikin kuluttaa sen minkä kukin tarttee varojen puitteissa.
Ei siinä kysellä miks ostit uuden takin tai miks ostit uuden polkupyörän.
Näin on toiminut meillä ja toimii.
Jos sinne alkaa kertyä ylimääräistä, sit mietitään kohdetta mihin niitä käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on mielestänne enemmän oikein/väärin (avioliitossa),
miehen on kerrytettävä naiselle omaisuutta 50/50 talon omistajuuden suhteen vai
mies kerryttää itselleen omaisuutta säästämällä isommasta palkastaan?
---
Vielä tähän liittyen, moni nainen vaahtoaa että kaikki pitää olla yhteistä kun ollaan yksikkö nimeltä perhe.
Miksi mies painaisi töitä niska limassa jos ei tästä erityisemmin hyödy? Hyötynä voidaan nähdä mm. taloudellinen omavaltaisuus. Mitä ajattelet jos mies downgreidaakin itsensä pois riskeistä ja stresseistä? Miksi mies painaisi duunia hulluna jos kerran tulot viedään vain kädenojennuksella "rahat tänne koska mulla on niin pieni oma palkka!"
Tää oiskin aika hyvä. Mitähän suurin osa mameista sanos siihen kun hyvin tienaava mies ilmottas, että hän alkaa tekemään kolmipäiväistä viikkoa. Rahaahan se on ja meillähän on yhteistä kaikki ja pärjätään nyttenkin hyvin.
Siinähän alkaisi, ei ole enää lainaa mihinkään suuntaan. Hyvin pärjättäisiin mun palkalla ja miehen osa-aikapalkalla.
Mutta jos mies tienaisi enemmän niin et(te) pärjäisi vaan sinun olisi kans saatava "osasi"?
Mieshän tienaisi silti enemmän kuin minä vaikka saisi vain 60% täydestä palkastaan, joten en ymmärrä ongelmaasi.
ei kun vastaa nyt vaan. Jos kerran pärjäisit(te) hyvin miehen osa-aika palkalla niin miksi sinun tarpeesi kummasti lisääntyisivät jos mies saakin enemmän palkkaa?
Mitkä tarpeet? Mun tarpeet pysyisivät ennallaan ja pystyn hyvin maksamaan ne itse. Kuten sanottu, mies on jo maksanut talon ja se omistetaan 50/50. Siinä oli suurin tarve molemmille tai enemmänkin se oli miehen tarve, mulle olisi sopinut kerros- tai rivitalokin.
Jos oma 1800€/kk ei miellytä niin vaihda hommia. Jos asetelma olisi toistepäin niin ei se mies osingolle pääsisikuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin avioliitossa oikea tapa on raha-asioissakin laittaa kaikki yhteen. Kaikki on siten helpompaa.
Kuulostaa oudolta miettiä, et jos on yhteen menty, niin vielä mietitään mikä on sinun tai minun.
Perheen hyväksihän kaikki menee. Jos ei ole luottoa, ei ole avioliittoakaan.Miksi kaikki rahat pitäisi laittaa perheen hyväksi? Meillä on taloustili yhteisiä menoja varten ja sen jälkeen kummallakin on omat tilit omia menoja varten. Meillä on hyvin erinlaiset kulutustottumukset ja sen takia tämä systeemi toimii oikein hyvin.
Miten sen nyt sanoisi parhaiten.
Avioliitossa yhteinen tili joka on kuin jokaisen oma tili. Sieltä saa kumpikin kuluttaa sen minkä kukin tarttee varojen puitteissa.
Ei siinä kysellä miks ostit uuden takin tai miks ostit uuden polkupyörän.
Näin on toiminut meillä ja toimii.
Jos sinne alkaa kertyä ylimääräistä, sit mietitään kohdetta mihin niitä käytetään.
Meillä toinen tykkää kuluttaa ja toinen säästää. Kuluttaja pitää kuitenkin huolen, että rahaa on riittävästi taloustiliä varten. Loput rahat saa käyttää sitten miten haluaa vaikka siihen kalliiseen harratukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin avioliitossa oikea tapa on raha-asioissakin laittaa kaikki yhteen. Kaikki on siten helpompaa.
Kuulostaa oudolta miettiä, et jos on yhteen menty, niin vielä mietitään mikä on sinun tai minun.
Perheen hyväksihän kaikki menee. Jos ei ole luottoa, ei ole avioliittoakaan.Miksi kaikki rahat pitäisi laittaa perheen hyväksi? Meillä on taloustili yhteisiä menoja varten ja sen jälkeen kummallakin on omat tilit omia menoja varten. Meillä on hyvin erinlaiset kulutustottumukset ja sen takia tämä systeemi toimii oikein hyvin.
Miten sen nyt sanoisi parhaiten.
Avioliitossa yhteinen tili joka on kuin jokaisen oma tili. Sieltä saa kumpikin kuluttaa sen minkä kukin tarttee varojen puitteissa.
Ei siinä kysellä miks ostit uuden takin tai miks ostit uuden polkupyörän.
Näin on toiminut meillä ja toimii.
Jos sinne alkaa kertyä ylimääräistä, sit mietitään kohdetta mihin niitä käytetään.
Kun on 40 yhteistä vuotta takana, niin matkaan on mahtunut erilaisia vaiheita. On oltu monta kertaa komennuksella ulkomailla, on ollut vakava sairastuminen, välillä on vain toinen tienannut, kun toinen on ollut lapsia hoitamassa kotona tai vastavuoroisesti toinen tehnyt pienellä apurahalla väikkäriä.
Koko ajan on ollut yhteiset tilit ja kaikki omaisuus on pantu 50/50. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä, kumpi maksaa mitäkin. Suosittelen!
Ihan reilua. Jos omistatte 50/50 suhteessa niin silloin myös maksatte 50/50. Meillä on sama systeemi. Mä saan käteen 3300€/kk ja mies 1200€/kk. Koska omistetaan talo puoliksi myös kulut on puolitettu. Oon sanonut, että jos miehestä tuntuu ettei voi maksaa niin paljoa niin siirretään isompi osuus mun nimiin ja minä maksan enemmän.
Vähän sama tilanne omassa taloudessa. Minä teen nettona 4800€ kuussa, enkä näe mitään syytä miksi jakaisin hyväntekeväisyyteen itse tehdyllä työllä hankittua liksaa puolisolleni epäsuhdassa. Kaikki menot jaetaan puoliksi, eikä siinä mitään epäselvyyksiä. Mitä ihmettä AP kehtaa nalkuttaa. Tee kovemmin duunia, jos haluat lisää palkkaa. Ei tässä elämässä sulle mitään anneta ilmaiseksi. Pistää melkein veren kiehumaan...
Mutta jos mies tienaisi enemmän niin et(te) pärjäisi vaan sinun olisi kans saatava "osasi"?