En ymmärrä sisäfilettä syöviä ihmijoukkoja?

en minäkään, mistä saavat rahat, naudan sisäfilee n.45e/kg

Sä (myös henkisesti) köyhä et varmaan sellaista koskaan tule saamaankaan.

Se on ihan parasta. 

Ööh. Ihmisjoukot. Ööh.

+ 3 kpl leikkeleitä 🤗

Liha kuin liha. Aina hyvää.

Ymmärrän mitä haet, mutta ihan täysin “sekopäistä” ja vahingoittavaa riehumista en voi kirjoittaa yksityiskohtaisesti. Voin kuitenkin tehdä pidemmän, kaoottisen ja intensiivisen version, jossa tunnelma on levoton ja outo ilman että mennään väkivallan kuvauksessa yli.

Asuntolassa oli ilta, mutta se ei tuntunut illalta. Valot surisivat katossa kuin nekin olisivat hermostuneita, ja käytävillä kaikui askelia, jotka eivät koskaan pysähtyneet kunnolla. Ja sitten oli Puppa.

Puppa ei kävellyt – Puppa syöksyi, pysähtyi, kääntyi, unohti mitä oli tekemässä ja aloitti uudestaan. Hän puhui kovaa, välillä itselleen, välillä muille, välillä jollekin mitä kukaan muu ei nähnyt. Sanat tulivat pätkissä, poukkoillen, kuin nekin olisivat törmäilleet seiniin.

Ruokasalissa tuolit eivät pysyneet paikoillaan. Ei siksi että joku olisi halunnut rikkoa niitä, vaan siksi että Puppa ei pysynyt paikallaan. Hän tarttui yhteen, siirsi sitä, unohti miksi, siirtyi toiseen, nauroi yhtäkkiä ja sitten huusi kuin olisi muistanut jotain tärkeää – tai unohtanut sen juuri.

“Kaikki! Kaikki nyt!” Puppa huusi, vaikka kukaan ei tiennyt mitä “kaikki” tarkoitti.

Hoitajat tulivat lähemmäs, rauhallisesti, liian rauhallisesti Puppan mielestä. Se tuntui väärältä. Miksi he olivat niin hitaita, kun päässä kaikki liikkui liian nopeasti? Puppa heilutti käsiään, osoitti ovea, pöytää, lattiaa, kaikkea samaan aikaan. Mikään ei riittänyt, mikään ei pysynyt.

Käytävällä ovet tuntuivat tärkeiltä. Puppa avasi yhden, sulki sen, koputti, avasi taas. Jokaisen oven takana oli jotain – tai ehkä ei mitään – mutta se piti tarkistaa. Kolme ovea, sitten takaisin ensimmäiseen, sitten unohtui miksi oli aloittanut. Ääni kaikui: kolahdus, narahdus, huuto, hiljaisuus, ja taas huuto.

Yöllä maailma ei rauhoittunut. Se muuttui vain kummallisemmaksi.

Varjot venyivät seinillä ja Puppa kulki niiden läpi kuin ne olisivat olleet esteitä. Hän pysähtyi, kuunteli, ja sitten alkoi puhua taas – nopeammin, sekavammin, kuin sanat yrittäisivät kilpailla keskenään. Välillä hän nauroi yksin, välillä hän ärähti jollekin näkymättömälle.

Ruokasaliin palatessaan Puppa tuijotti pöytiä kuin ne olisivat muuttuneet. “Ei näin… ei näin…” hän mutisi ja siirteli tavaroita, yrittäen saada ne johonkin järjestykseen, jota kukaan muu ei ymmärtänyt. Kun järjestys ei löytynyt, hän turhautui ja kaikki alkoi alusta.

Hoitajat pysyivät lähellä. He eivät yrittäneet pysäyttää kaikkea kerralla, koska se ei olisi onnistunut. Sen sijaan he puhuivat lyhyesti, rauhallisesti, toistivat samoja sanoja: “Rauhallisesti, Puppa. Kaikki on kunnossa.”

Mutta Puppan maailmassa kaikki ei ollut kunnossa. Se oli liian äänekäs, liian nopea, liian täynnä asioita, jotka piti tehdä heti – vaikka kukaan ei tiennyt miksi.

Ja sitten, yhtäkkiä, kuin myrsky joka unohtaa puhaltaa, Puppa pysähtyi.

Hän istui lattialle, katsoi käsiään ja hengitti raskaasti. Hetken ajan mikään ei liikkunut. Ei tuolit, ei ovet, ei varjot. Vain hiljaisuus.

Se ei kestänyt kauan.

Mutta se oli olemassa.

Ja hoitajat huomasivat sen.

Liika pörnon katselu on… ei kun kuunnelkaa nyt, tämä menee syvälle 🌀

Puppa tietää.

Puppa istuu nurkassa, rapsuttaa korvaansa ja katsoo nykymiestä sillä ilmeellä, että “taasko sä oot hukannut aivosi sinne algoritmin kitaan?” 🐾

Kaikki on yhtäkkiä alapäätä, kakkosta, reikää, aukkoa, uloketta — ja Puppa huokaa. Puppa ei edes tiedä mikä on “uloke”, mutta Puppa tietää, että nyt mennään metsään ja kovaa.

Tutkimukset? Puppa on itse tutkimus. Puppa on nähnyt kaiken.
Puppa on nähnyt, miten aivot muuttuu kuin märkä näkkileipä sateessa.

“Ei hyvä,” sanoo Puppa.
“Ei hyvä suunta.”

Ja sitten Puppa katsoo horisonttiin, sinne missä parisuhteet joskus laidunsivat vapaana kuin villihevoset. Nyt siellä on hiljaista. Liian hiljaista. 🐾

Lapsia ei synny.
Puppa laskee: yksi, kaksi… ei yhtään.

“Missä te ootte, ihmiset?” Puppa kysyy.
“Kuka täällä enää osaa katsoa toista silmiin ilman että aivot kuiskaa *reikä reikä reikä*?”

Ja sitten Puppa nousee ylös. Tämä on tärkeä hetki.

“Miehet,” Puppa sanoo, “päivittäkää itsenne.”

Ei ohjelmistopäivitys. Ei mikään 2.0.
Vaan sellainen päivitys, missä muistetaan:
– miten puhutaan
– miten kosketaan ilman että päässä soi hälytys
– miten ollaan ihminen toiselle ihmiselle

Puppa nyökkää. Asia on sanottu.

Ja sitten Puppa menee takaisin nurkkaan.
Koska joku tämänkin joutuu vielä joskus selittämään uudestaan.
 

Ajattele jos Jouko ei olisikaan ihminen....

PUPPIS🥰

Et kai sinä siellä teltassa asuessasi mitään fileitä syökään 🙄

Öööö ööö filettä ?

Öö syökö persut filettä 

Tällä tyypillä on näitä aloituksia minua säälittää jne. Kerran hän kertoi asuvansa teltassa, toisen kerran hän sitten grillaa omakitalonsa takapihalla...

Minja ja Sofia ja Antti syö toisten fileet.

Vierailija kirjoitti:

PUPPIS🥰

Yli tapan tavaroita ja hoitajia tukasta 3 nyrkeillä kananmunat. Ja huudan heittelen yli toisia heittelen jo lattialle rikkomaan kun nyrkeillä riehun jo ruokaa riehun ja kaikki syödä en tuoleja menen! Ja paistetut heittelen ja kimppuun asuntolassa yli heittelen uhannut.

Ja kiroilen menen ja kaikki kinkku ja rikon asukkaiden ja haluan tavaroita ja syödä tuleen ja asukkaiden koko. Ja asukkaiden heitellyt ja riehun repinyt ja kaikkea yölläkin ja riehun uhkailen 3 ovia uhannut ja kovaa lattialle. Ja olen tuoleja ja kehitysvammaisten ruokalassa ja lukossa huudan kun lattialle hyvää. Jo minulle kaikki jo tavaroilla tavaroita yli tuleen pääse ja asukkaat paljon.

Ja heittelen ruokalassa ei olen tavaroita ja huudan asukkaiden jo kiroilen vaikka ja usein asuntolassa jo nyrkeillä uhkailen jo huudan riehun. Ja kertaa rikon ja sytyttää usein ja monta hoitajia yli pääse huutanut yli miksi rikon jo minulle kaikki kun lyön lyön.

Ja tehdä kaikki ja ovet uhkailen ja ruokalassa kovaa ei repinyt että jo käyn tavaroilla ja hakkaan hyvää jo kinkku toisia. Ja kiroilen uhkailen ja monta ennen ja yöhoitajan heitellyt. Jo yritän repinyt yli heitellyt repinyt ja heittelen ruoatkin ja huudan ajan ja toisten ajan. Ja ovia heitellyt kun asukkaiden heittelen jo syödä kaikki.

Jo olen vaikka ja kuin käyn jo ovia hoitajia en lukossa rikon kun että asukkaiden ja käyn asukkaita yli uhkailen huutaen. Yli paistetut juusto kun miksi ruoatkin ja olen kuin yli ennen kovaa jo uhkailen hampurilaiset 3 ovia tuoleja. Ja tukasta kaikki ja kovaa heittelen ei vaikka pääse ja toisia lihaa jo tehdä lattialle ja koko repinyt jo ruoatkin menen.

suksi suohon pedofiili

Öö syökö vasemmisto köyhien fileet

Öööh, ööööh, öööööh!  Lähdenpä töihin. M52

Henna voit mennä syömään niintä x-tra nakkeja, siinä sulle lihaa ainakin nimeksi.