Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Halveksin romantiikkaa
19.12.2022 |
Olen huomannut tämän itsestäni.
Haluaisin jonkun, jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Samalla muistan, miten pieleen viimeisin suhteeni meni. Mies kehui kauniiksi - en uskonut. Mies nosteli minua ilmaan - minä ajattelin, että vttu mitä pelleilyä. Jne. Kukista kyllä tykkäsin, kivahan niitä on katsella.
Kaipaisin kai romantiikkaa mutta samaan aikaan suhtaudun siihen skeptisesti. Se on pelkkää keinotekoista, siirappista lässytystä, imelää teatteria. Ei ole rakkautta eikä kiintymystä, on vain himoa ja feromoneja. Soidinmenojen päämäärä on vain päästä... no, tiedättehän.
Olen menettänyt uskoni rakkauteen ja muihin kauniisiin asioihin. Suurimman osan ajasta v*tuttaa. Jos rakkautta onkin olemassa, se on vain nuoria ja kauniita ihmisiä varten.
Kommentit (43)
Eihän seurustelu ole mikään pakko. Alaston Suomesra irtoo panoja. Keltasesta Ruususta Justin. Tarkan markan naiselle rentmen.eu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppisenä miehenä alkanut ajatella samoin. Ehkä siirappinen rakkaus kuului vain parikymppisen elämään ja tässä iässä se on pääsääntöisesti jo keinotekoista, siirappista lässytystä.
Kiitos viestistäsi.
Olen yrittänyt pohtia syitä sille, miksi olen tällainen nihilisti. Syynä on varmaankin välttelevä tai ristiriitainen kiintymyssuhde ja nuoruuden ihmissuhdetraumat.
Ehkä kuitenkin olen perusluonteeltani idealisti, haluaisin uskoa johonkin. Kun ei ole mitään mihin uskoa, olen aika hukassa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän seurustelu ole mikään pakko. Alaston Suomesra irtoo panoja. Keltasesta Ruususta Justin. Tarkan markan naiselle rentmen.eu
:D
Ei taida olla ihan minua varten.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppisenä miehenä alkanut ajatella samoin. Ehkä siirappinen rakkaus kuului vain parikymppisen elämään ja tässä iässä se on pääsääntöisesti jo keinotekoista, siirappista lässytystä.
Kiitos viestistäsi.
Olen yrittänyt pohtia syitä sille, miksi olen tällainen nihilisti. Syynä on varmaankin välttelevä tai ristiriitainen kiintymyssuhde ja nuoruuden ihmissuhdetraumat.
Ehkä kuitenkin olen perusluonteeltani idealisti, haluaisin uskoa johonkin. Kun ei ole mitään mihin uskoa, olen aika hukassa.
- ap
Parisuhteita on erilaisia. Miksi hirttäytyä mielikuvan äärelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän seurustelu ole mikään pakko. Alaston Suomesra irtoo panoja. Keltasesta Ruususta Justin. Tarkan markan naiselle rentmen.eu
:D
Ei taida olla ihan minua varten.
- ap
Haluut väen väkisellä seurustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on aina inhottanut kaikki ällöromantiikka, ruusut, illalliset, runot, rakkaudentunnustukset...Haluaisin vaan että mies tulis ja ottais rajusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän seurustelu ole mikään pakko. Alaston Suomesra irtoo panoja. Keltasesta Ruususta Justin. Tarkan markan naiselle rentmen.eu
:D
Ei taida olla ihan minua varten.
- ap
Haluut väen väkisellä seurustella?
En halua tehdä mitään, mikä ei tunnu hyvältä. Tällä hetkellä seurustelu ei onnistu, mutta en halua myöskään irtopanoja.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina inhottanut kaikki ällöromantiikka, ruusut, illalliset, runot, rakkaudentunnustukset...Haluaisin vaan että mies tulis ja ottais rajusti.
Sit Alaston Suomi sopii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppisenä miehenä alkanut ajatella samoin. Ehkä siirappinen rakkaus kuului vain parikymppisen elämään ja tässä iässä se on pääsääntöisesti jo keinotekoista, siirappista lässytystä.
Kiitos viestistäsi.
Olen yrittänyt pohtia syitä sille, miksi olen tällainen nihilisti. Syynä on varmaankin välttelevä tai ristiriitainen kiintymyssuhde ja nuoruuden ihmissuhdetraumat.
Ehkä kuitenkin olen perusluonteeltani idealisti, haluaisin uskoa johonkin. Kun ei ole mitään mihin uskoa, olen aika hukassa.
- ap
Parisuhteita on erilaisia. Miksi hirttäytyä mielikuvan äärelle?
En tiedä, mitä tarkoitat hirttäytymisellä.
Juu, parisuhteita on erilaisia. En ole löytänyt itselleni sopivaa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suhteessa romantiikkaa pitää olla, mutta ei se ole mitään runoja, kukkapuskia tai suklaalaatikoita.
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina inhottanut kaikki ällöromantiikka, ruusut, illalliset, runot, rakkaudentunnustukset...Haluaisin vaan että mies tulis ja ottais rajusti.
Eikö teillä sateenkaaripojilla ole jo niitä omia kerääntymispaikkoja ja dark roomeja yms. "vessan ovi jäi vahingossa auki"-juttuja...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aidon romantiikan tunnistaa. Ehkä miehiäkin kannattaisi kuunnella, tarkemmin. Eikä vain torjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppisenä miehenä alkanut ajatella samoin. Ehkä siirappinen rakkaus kuului vain parikymppisen elämään ja tässä iässä se on pääsääntöisesti jo keinotekoista, siirappista lässytystä.
Kiitos viestistäsi.
Olen yrittänyt pohtia syitä sille, miksi olen tällainen nihilisti. Syynä on varmaankin välttelevä tai ristiriitainen kiintymyssuhde ja nuoruuden ihmissuhdetraumat.
Ehkä kuitenkin olen perusluonteeltani idealisti, haluaisin uskoa johonkin. Kun ei ole mitään mihin uskoa, olen aika hukassa.
- ap
Parisuhteita on erilaisia. Miksi hirttäytyä mielikuvan äärelle?
En tiedä, mitä tarkoitat hirttäytymisellä.
Juu, parisuhteita on erilaisia. En ole löytänyt itselleni sopivaa.
- ap
Profiiliin saa panostaa. Mainitse seuraavalla kerralla omista mieltymyksistä. Varmista keskustelun aikana miehen olevan samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aidon romantiikan tunnistaa. Ehkä miehiäkin kannattaisi kuunnella, tarkemmin. Eikä vain torjua.
Olet oikeassa. Ne vuosien takaiset ikävät kokemukset ovat vain niin syvällä. Tätä on kiusallista ja noloa myöntää, mutta näin se vain on. Ilmeisesti minun on vaikea päästää ketään lähelle.
Läheisissä suhteissa minulle saattaa yhtäkkiä iskeä tunne "mitä vttua minä täällä teen", ja vetäydyn.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina inhottanut kaikki ällöromantiikka, ruusut, illalliset, runot, rakkaudentunnustukset...Haluaisin vaan että mies tulis ja ottais rajusti.
Ääää, oon miettinyt, että olenko ainut, joka näin ajattelee!
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppisenä miehenä alkanut ajatella samoin. Ehkä siirappinen rakkaus kuului vain parikymppisen elämään ja tässä iässä se on pääsääntöisesti jo keinotekoista, siirappista lässytystä.
Kiitos viestistäsi.
Olen yrittänyt pohtia syitä sille, miksi olen tällainen nihilisti. Syynä on varmaankin välttelevä tai ristiriitainen kiintymyssuhde ja nuoruuden ihmissuhdetraumat.
Ehkä kuitenkin olen perusluonteeltani idealisti, haluaisin uskoa johonkin. Kun ei ole mitään mihin uskoa, olen aika hukassa.
- ap
Parisuhteita on erilaisia. Miksi hirttäytyä mielikuvan äärelle?
En tiedä, mitä tarkoitat hirttäytymisellä.
Juu, parisuhteita on erilaisia. En ole löytänyt itselleni sopivaa.
- ap
Profiiliin saa panostaa. Mainitse seuraavalla kerralla omista mieltymyksistä. Varmista keskustelun aikana miehen olevan samoilla linjoilla.
En ole missään deittisovelluksessa, en ole aikoihin ollut. Nyt olen siinä mielentilassa, että minun kannattaa vältellä Tindereitä sun muita.
- ap
Olen liki viisikymppinen ja mieheni on ollut vierellä ja paras ystäväni siitä ajasta puolet. Minäkään en kaipaa mitään siirappista, en ole koskaan kaivannut, mutta arvostan mieheni mukavia aavistuksen romanttisia elkeitä. Meidän rakkautemme on muutenkin huumorintäytteistä, rentoa ja arvostavaa, ioten kun tuntee toisen hyvin ja tietää mistä tämä pitää, on mukavaa sanoa jotain nättiä tai tehdä jotain mistä toinen pitää, sellaista arkiromantiikkaa siis.
Mielestäni on tosi mukavaa, kun mieheni on käynyt poimimassa minulle pientareilla esimerkiksi luonnonkukkakimpun juoksulenkkinsä aikana tai kun hän on tehnyt lempiruokaani kotona, kun olen ollut pitkää päivää töissä. Tai kun hän on vaihtanut autooni talvirenkaat huomatessaan, että tulossa on liukkaita kelejä tai pessyt autoni samalla kuin omansakin.
Ei romantiikan tarvitse olla mitään ällöä, vaan se voi olla ihan tuollaista mukavia ja rakkaudella tehtyjä asioita. Mies sanoi silloin 25 vuotta sitten ihastuneensa hymyyni ja yhä vieläkin hän tykkää saada minut hymyilemään. Se on romantiikkaa.
Mulle romantiikka on kliseisesti enemmän niitä pieniä tekoja arjessa; on tehty ruoka valmiiksi, tullaan hakemaan jottei toisen tartte kaatosateessa kävellä, putsattu auto lumesta etc.
Meinaa nousta yrjö kurkkuun kaikesta ylenpalttisesta kehumisesta, ruusun terälehdistä lattialla yms. minkä jengi sitten mieltää siihen romantiikkaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olen liki viisikymppinen ja mieheni on ollut vierellä ja paras ystäväni siitä ajasta puolet. Minäkään en kaipaa mitään siirappista, en ole koskaan kaivannut, mutta arvostan mieheni mukavia aavistuksen romanttisia elkeitä. Meidän rakkautemme on muutenkin huumorintäytteistä, rentoa ja arvostavaa, ioten kun tuntee toisen hyvin ja tietää mistä tämä pitää, on mukavaa sanoa jotain nättiä tai tehdä jotain mistä toinen pitää, sellaista arkiromantiikkaa siis.
Mielestäni on tosi mukavaa, kun mieheni on käynyt poimimassa minulle pientareilla esimerkiksi luonnonkukkakimpun juoksulenkkinsä aikana tai kun hän on tehnyt lempiruokaani kotona, kun olen ollut pitkää päivää töissä. Tai kun hän on vaihtanut autooni talvirenkaat huomatessaan, että tulossa on liukkaita kelejä tai pessyt autoni samalla kuin omansakin.
Ei romantiikan tarvitse olla mitään ällöä, vaan se voi olla ihan tuollaista mukavia ja rakkaudella tehtyjä asioita. Mies sanoi silloin 25 vuotta sitten ihastuneensa hymyyni ja yhä vieläkin hän tykkää saada minut hymyilemään. Se on romantiikkaa.
Edellisessä suhteessani oli juuri tuollaisia pieniä arvostavia eleitä. Ehkä minusta tuntui, että en ansaitse niitä. Kuten sanoinkin, minun on vaikea olla toisen lähellä. En tiedä mitä pelkään.
- ap
Alue: Aihe vapaa
Olen nelikymppisenä miehenä alkanut ajatella samoin. Ehkä siirappinen rakkaus kuului vain parikymppisen elämään ja tässä iässä se on pääsääntöisesti jo keinotekoista, siirappista lässytystä.