Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Kommentit (1065)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on miehesi koulutus ja ammatti noilla palkoilla?
Haluisin vaan tietää että mitä nämä yli 5000 kuussa tienaavat tekee työkseen?
Lääkäri, eläinlääkäri, tuomari, toimari, DI, putkiasenentaja, kirvesmies, rekka-kuski, IT-henkilö, takuukorjaushenkilö, pankkiiri, rehtori, kaupunginjohtaja, (kaikki autenttisia henkilöitä tuttavapiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on 6 vuotta nauttinu ilmaisesta elämästä ja nyt vielä röyhkeenä syö ruokkivan käden kokonaan
. Mitenkähän kotityöt jakautuu ? Ero tuosta on tulossa. Toisaalta ei 1800 netosta paljon olis säästetty, jos yh-lasten kanssa. Tai 4500- nettolla voinut olla vähän lastenhoitojärjestelyjä, kuluja ja kotitöitä, jos yh-lasten kanssa.
Toimiiko tuo tulosuhde ikinä toisinpäin. Vai onko juuri tuon kaltaiset naiset yksin kun ei löydy paremmin tienaavaa miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa vaikka talon ja auton omistus olemaan 70/30. Ja jakakaa kustannukset jatkossa omistuksen mukaan.
Jos et maksa (tai ole valmis maksamaan) 50%, miksi omistaisit 50%?
kyllä avioiliitossa jos ollaan niin omistukset ehdottomasti puoliksi. Meillä samallaainen tilanne mies tienaa 3 kertaa niin paljon kuin minä, maksaa asuntolainaa kokonaan itse ja suurimman osan muistakuluista. Kaikki mitä omistetaan omistetaan 50/50. ihan hyvin toimii tällänen järjestely ei valitusta.
Minä en suostunut tuollaiseen järjestelmään vaikka mies sitä ehdotti. Minusta oli vain väärin, että hän maksaa yksin asuntolainaa ja minulle tulisi puolet osuudesta. Asunto olkoo hänen, kerta hän itse sen maksaakin.
Asia on helppo ratkaista kouluttautumalla ja hakeutumalla parempiin töihin. Meillä mies tienasi tuplasti sen mitä minä, nyt asetelma on toisin päin. Tosin omistukset ovat kaikki edelleen miehellä, koska en kyllä ala ostamaan talosta puolta itselleni, ostan ennemmin seuraavan talon/mökin/whatever.
Vierailija kirjoitti:
Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.
Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.
Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.
ap
Miksi et itse hankkisi duunia mista saat paremman palkan? Ihme nillittamista, ei se palkka ole parempi ihan sattumalta, miehesi on saletisti pyrkinyt siihen pitkalla janteella ja sina taas et ole. Miksi miehesi pitaisi maksaa sinun laiskuudestasi ja saamattomuudestasi?
Ei ole tähänkään päivään mennessä onnistunut tuo "yhteiset rahat" yhdenkään miehen kanssa, koska olen aina ollut se parempi tuloinen. Mikä käsitys kaikilla on, että se paremmin tienaavat elättää toista? Voi pyhyy, jos sillä toisella on 500-1000€ pienempi palkka. Yhden loisen elätin 10kk yhdessä oloajan, koska hän oli "työtön" eli ei viitsinyt edes hakea töitä. Eron tullessa vein kaiken ostamani mukanani. Miehelle jäi vain vaatteet. Jos oltais ostettu 50/50 olisin neuvotellut jaosta. Mutta minun ostamani on minun.
Mä jäin työttömäksi alku vuodesta ja tällä hetkellä mun tulot on n. 750e/kk. Siitä maksan vuokran, netin, sähkön + omat laskut (puhelin, auto, netflix). Mulle jää siis laskujen määrästä riippuen n. 20-200e/kk muihin menoihin. Näillä rahoilla ostan omat tupakkani ja yritän vielä joskus ruokaakin ostaa kotiin.
Mies tienaa useita tuhansia euroja kuukaudessa ja maksaa pääsääntöisesti meidän ruuat ja muut perustarvikkeet (pesuaineet ym).
Onko tämä reilua? Ei sitten niin millään.
PalkkaKonttori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.
Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.
Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.
ap
Miksi et itse hankkisi duunia mista saat paremman palkan? Ihme nillittamista, ei se palkka ole parempi ihan sattumalta, miehesi on saletisti pyrkinyt siihen pitkalla janteella ja sina taas et ole. Miksi miehesi pitaisi maksaa sinun laiskuudestasi ja saamattomuudestasi?
Aloittaja ei ole vieläkään kertonut, miten heidän perheessä järjestetään kotityöt ja lastenhoito, nehän pitäisi mennä 50-50. Sen lisäksi pitäisi selvittää, onko miehelle ollut hyötyä siitä, että vaimo on kotona hoitamassa lapsia. Ei se miehelläkään uran rakentaminen suju noin vain, jos hänen pitää viedä tai hakea lapset hoidosta tiettyyn kellonaikaan, huolehtia neuvola- ja lääkärikäynneistä ja lasten sairaspäivistä. Työmatkoja tuohon ei voi sovittaa millään. Mikäli miehellä ei ole säännöllinen päivätyö, hänen pitää vaihtaa työnsä sellaiseen vaikka palkka alenisi. Minusta tuntuu, että aloittajan ajan suhteen on joustettu riittämiin, joten rahan suhteen pitäisi joustaa myös. Toisen ajalla ei saa loisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin työttömäksi alku vuodesta ja tällä hetkellä mun tulot on n. 750e/kk. Siitä maksan vuokran, netin, sähkön + omat laskut (puhelin, auto, netflix). Mulle jää siis laskujen määrästä riippuen n. 20-200e/kk muihin menoihin. Näillä rahoilla ostan omat tupakkani ja yritän vielä joskus ruokaakin ostaa kotiin.
Mies tienaa useita tuhansia euroja kuukaudessa ja maksaa pääsääntöisesti meidän ruuat ja muut perustarvikkeet (pesuaineet ym).
Onko tämä reilua? Ei sitten niin millään.
No ei ole. Kahden ihmisen taloudessa ei ruokaan saa menemään millään sitä summaa, mikä menee vuokraan, siihen vielä sähkö ja netti päälle. Mitä mies on sanonut, kun olet puhunut asiasta? Sinua käytetään surutta hyväksi, joten sinun pitää tehdä asialle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.
Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.
Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.
ap
No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.
Kyselytutkimusten mukaan naiset, joilla on miehiään paremmat tulot, antavat tulonsa koko perheen käyttöön useammin kuin vastaavassa asemassa olevat miehet. Lähdettä en tähän hätään muista, mutta tulos oli tuo.
Mikä tässä on ongelma? Nettotulot yhteen ja siitä sitten käytetään rahaa perheen menoihin. Jos jotain jää, niin säästöön.
Meillä nettotulot 4700 eur ja 2200 eur = 6900 eur
Kulutukseen menee 4500 eur kuukaudessa. 2400 jää säästöön, jolla ostetaan puoliksi osakkeita muutaman kuukauden välein.
Vierailija kirjoitti:
Täysin käsittämätöntä kitinää AP:lta, suorastaan vastenmielistä. Itse miehenä hoidan tilanteen näin:
* Asunnon omistussuhde on 70/30, ja kumpikin hoitaa oman asuntolainansa. Minulla isompi osuus.
* Kumpikin siirtää saman euromäärän yhteisen tilille, josta maksetaan ruuat jne.
* Auto kustannuksineen on kokonaan minun, mutta kumppani saa käyttää sitä vapaasti aina kun tarvitsee
Tämän lisäksi kerrytän omaisuutta esim. rahastoihin juuri niin paljon kuin huvittaa. Se on minun omaisuuttani ja sillä selvä. Mutta omaisuudella aikanaan hankitut asiat (esim. loma-asunto) tuottavat aivan varmasti iloa kumppanillenikin.
Teillä on epäreilu systeemi. Teidän kummankin pitäisi ostaa ja valmistaa omat ruuat, miehet kun yleensä syövät naisia enemmän. Jos vaimosi pärjää salaateilla, hänen on ihan turha kustantaa sinun syömiä pihvejä.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle jää rahaa, koska suuremmat tulot mitä sitten? Ei sen sua tarvi elättää...
Paitsi avioliitossa on elatusvelvollisuus toista kohtaan.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle jää rahaa, koska suuremmat tulot mitä sitten? Ei sen sua tarvi elättää...
Paitsi avioliitossa on elatusvelvollisuus toista kohtaan.....
Ei se elatusvelvollisuus tarkoita sitä, että pitäisi puolet tuloistaan antaa puolisolle.
Tässäkin tapauksessa molemmat puolisot tienaa omat rahansa ja ne riittävät nykyiseen elintasoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle jää rahaa, koska suuremmat tulot mitä sitten? Ei sen sua tarvi elättää...
Paitsi avioliitossa on elatusvelvollisuus toista kohtaan.....
Ei se elatusvelvollisuus tarkoita sitä, että pitäisi puolet tuloistaan antaa puolisolle.
Tässäkin tapauksessa molemmat puolisot tienaa omat rahansa ja ne riittävät nykyiseen elintasoon.
Nykyinen elintaso on ilmiselvästi aloittajalle liian kallis, joten kuluja pitää saada alas. Asunnon voi vaihtaa halvempaan ja ruuan tasoa laskea. Lapsille voi ostaa hyvää ruokaa, vanhemmille puuroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin käsittämätöntä kitinää AP:lta, suorastaan vastenmielistä. Itse miehenä hoidan tilanteen näin:
* Asunnon omistussuhde on 70/30, ja kumpikin hoitaa oman asuntolainansa. Minulla isompi osuus.
* Kumpikin siirtää saman euromäärän yhteisen tilille, josta maksetaan ruuat jne.
* Auto kustannuksineen on kokonaan minun, mutta kumppani saa käyttää sitä vapaasti aina kun tarvitsee
Tämän lisäksi kerrytän omaisuutta esim. rahastoihin juuri niin paljon kuin huvittaa. Se on minun omaisuuttani ja sillä selvä. Mutta omaisuudella aikanaan hankitut asiat (esim. loma-asunto) tuottavat aivan varmasti iloa kumppanillenikin.
Teillä on epäreilu systeemi. Teidän kummankin pitäisi ostaa ja valmistaa omat ruuat, miehet kun yleensä syövät naisia enemmän. Jos vaimosi pärjää salaateilla, hänen on ihan turha kustantaa sinun syömiä pihvejä.
Nuo ruokakulut ovat ihan riippuvaisia ruokavalioista, vaikka naiset keskimäärin syövät vähemmän (ja useimmiten siksi henkilökohtaiset ruokakulut pienemmät, muttei aina. Esim syö vain jotain erikoista luomua, kun mies syö halpaa perusruokaa).
Mutta tosiaan monesti suurituloisen uramiehen vaimo on se joka ruoan valmistaa ja muutoinkin hoitaa enemmän kotitöitä. Kyllä se olisi kohtuullista huomioida kulujen jaossa.
Vierailija kirjoitti:
On tuo epäreilua. Perheessä pitäisi minusta kaikilla olla sama elintaso. Ei ole oikein, jos toinen voi elää kalliimmin ja toinen joutuu kituuttamaan. Missä on silloin puolison kunnioitus, rakkaus ja huolenpito?
Meillä on omat tilit, mutta täysin yhteiset rahat. Se maksaa laskut, joka ehtii ja ruokakaupassa käy se, jolla on muutenkin kaupungille asiaa. Minun tuloni ovat pienemmät ja olin yhteisestä päätöksestä pitkään lasten kanssa kotona. Kun kaikki on yhteistä, niin eipä ole rahasta tarvinnut juuri riidellä. Molemmat käytetään aika järkevästi rahaa ja kalliimmista henkilökohtaisista ostoksista keskustellaan aina puolison kanssa ensin. En voisi kuvitellakaan, että perheessä olisi sinyn ja minun rahat. Tuntuisi tosi kylmältä ja itsekkäältä, jos toinen omisi suuret tulonsa, eikä jakaisi niistä muulle perheelle.
Juuri näin sen kuuluu toimia. Perhe on yksi yksikkö.
Meillä miehen netto on n. 4000, mulla n. 2000€. Meidän linja on se, että vuoron perään maksetaan, tilit tyhjenee joka tapauksessa aina ennen uutta palkkaa ;) Rahat on siis yhteiset, ei jää mitään ylimääräistä kummallekaan.
Tuo ehdottamasti jako kuulostaa reilulta, jos teillä tosiaan jää ylimääräistä mistä "keskustella".
Hienoa jos näin, mutta tuossa 10-15 vuoden kohdalla ne kriittisimmät paikat hyvin usein tulee.