Lue keskustelun säännöt.
Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Kommentit (1065)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan
Tasan? Ja aletaanko sitten setviä kumpi käyttää enemmän bensaa ja kumpi on kuluttanut autonrenkaat ja kumpi syö enemmän Ruispaloja ja kumpi käyttää enemmän kuumaa vettä?
Naisen palkka on sitäpaitsi usein huonompi koska lastensaanti on jarruttanut urakehitystä, tämä rahallinen erokin pitää sitten jotenkin tasoittaa suhteen sisällä, ovat ne lapset miehenkin.
Mihin perustuu väitteesi, että rahallinen ero pitää tasoittaa? Eikö sen kanssa voi vaan elää.
No ne jotka sanovat että "kulut tasan" joutuvat TASOITTAMAAN kaikki menot koska nimenomaan eivät voi "elää asian kanssa". Jos nainen on ollut perheessä lastenhoitajan duunissa, mies maksakoon siitä osansa sitten niin saadaan tämäkin meno TASAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toisinpäin eli mun netto 6500 ja miehen 4000. Kummankin nettotuloista 50% siirretään taloustilille, 20% säästötilille ja 30% on omaa käyttörahaa millä kumpikin voi ostella mitä haluaa. Hyvin on toiminut vuosikausia tämä systeemi.
Meillä suht tasoissa: Mun netto 7500 ja miehellä jotain 8000 (vähän riippuu bonareista). Hyvin toimii 50/50 -systeemi. Ja isommat menot sitten tasataan muuten.
Meillä taas minun nettoni 27 000 ja mieheni 55 000 ja tasan kanssa jaetaan.
Meillä melkein samat tulot mutta toisinpäin, eli mulle 4500e ja miehelle 1700e. Molempien palkat (ja lapsilisät) menee yhteiselle tilille mihin molemmilla on kortit. Talon omistus on 50/50, 2 autoa joista toinen on mun nimissä ja toinen miehen. Millä ei sinänsä ole väliä kun ei ole avioehtoa.
Kumpikin saa käyttää rahaa oman harkinnan mukaan, mutta isommista jutuista keskustellaan itse.
Eikä meillä ole aina ollut puntit näin päin, aiemmin mun tulot on olleet vuosikausia alle 1000e/kk. Mielestäni olisi outoa jos meillä avioliitossa ja yli puolet elämästä yhdessä olleina olisi eri määrä rahaa/kk käytettävissä. Se että mulla on parempi tuntipalkka ei vähennä miehen työn arvoa ja siksi me lasketaan perheen eteen annettu panos enemmänkin tunneissa kuin euroissa (vaikka ei kyllä oikeasti _lasketa_ mitään tietty)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se toisen vika ole jos toinen ei ole opiskellut kunnon ammattiin? Eri asia jos tulot pienet esim. Kotiäitinä olon takia ym.
Onneksi en koskaan halua parisuhteeseen. Haaveilen eläväni yksin elämäni loppuun asti. Ei tule mitään tuollaisia ongelmia. Suosittelen tätä elämäntyyliä muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee mieleen, miten päätyvät yhteen nää, joilla noin iso ero nettotuloissa. Koska bruttonahan se on sit ihan valtava.
Siivooja ja lääkäri?
Lähäri ja DI asiantuntijatehtävissä?
Postinkantaja ja ekonomi?
Rakkaus ei todellakaan tunne rajoja.
Mut jos on niin paljon rakkautta, ei kai jokin niin materiaalinen kuin tuloerot tunnu missään..?
Vierailija kirjoitti:
Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.
Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?
Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.
Maksatte perheen kaikki menot mukaan tai elätte yhteiset rahat periaatteen mukaan. Perheessä eikä parisuhteessa voi olla eri elintasoja. Onko teillä kohta jääkaapissakin omat hyllyt? Kun mies syö sisäfileetä ja viiniä, niin sinä syöt hernekeittoa. Entä lapset - kenen elintason mukaan menevät eli varmaan sen, jolla on vähemmän rahaa eli kipparille, käytetyt kännykät jne. Lomamatkat on teillä sitten Viron ja Ruotsin risteilyjä kun mies lentää etelään. Äh, yksi elintaso parisuhteessa ja perheessä. Ette te kämppiksiä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.
Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.
Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.
ap
Mielestäni ei ole reilua käyttää hyväksi paremmin toimeentulevaa joka on tehnyt todennäköisesti enemmän töitä elantonsa eteen. Omat valinnat olet tehnyt kun olet koulutusvaihtoehtojasi tehnyt / työllistynyt. Syytä itseäsi, muuta asia tai märehdi paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olette naimisissa ilman avioehtoa niin onko sillä mitään väliä kumpi teistä kerryttää omaisuutta? Kuoleman tai avioeron kohdatessa omaisuus kuitenkin tasataan.
Meillä on avioehto. Eli molemmat saavat pitää oman omaisuutensa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin vanhanaikainen systeemi,että rahat menevät yhteiselle tilille,ja vaimoni on kassan "vartijana".Eli minä käyn töissä ja vaimoni hoitaa kotityöt,ja laskuasiat yms.Tuloni ovat n 3500/kk ja vaimon n 800/kk.
Meillä minä (vaimo) maksan noin 30% elämisen kuluista, mies loput. Kaikki isommat hankinnat tehdään yhdessä, tai sitten minä maksan ne kokonaan. Syynä tähän on se, että minulla raha ”säilyy” paremmin, mies tykkää käyttää rahansa. Olen myös säästänyt omille tileilleni vanhuuden pesämunaa ja lapsille perintöä, mutta ne säästöthän me käytämme yhdessä sitten myöhemmin tai ne menevät lyhentämättömänä perinnöksi lapsille. Tai jos kupsahdan ennen miestäni, hän saa säästöjä käyttöönsä, 90.000 € voi testamentata puolisolle ilman, että tämä joutuisi maksamaan perintöveroja.
Ja juu, välillä ollaan onnellisessa avioliitossa, välillä vähemmän onnellisessa, ylä- ja alamäkiä kuten varmaan suurimmalla osalla, mutta me ollaan perhe ja aiotaan sellaisena pysyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä pysty kuvittelemaan miten avioparilla voisi olla kummallakin omat rahat. Säästääkö enemmän tienaava pörssiosakkeisiin ja tekee yksin sekä kavereittensa kanssa kalliita ulkomaan matkoja sillä välin kun pienituloisempi kituuttelee kotona lasten kanssa näkkileivällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos olette naimisissa ilman avioehtoa niin onko sillä mitään väliä kumpi teistä kerryttää omaisuutta? Kuoleman tai avioeron kohdatessa omaisuus kuitenkin tasataan.
Meillä on avioehto. Eli molemmat saavat pitää oman omaisuutensa.
ap
Sieltähän se selitys tilanteeseen sitten tulikin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä pysty kuvittelemaan miten avioparilla voisi olla kummallakin omat rahat. Säästääkö enemmän tienaava pörssiosakkeisiin ja tekee yksin sekä kavereittensa kanssa kalliita ulkomaan matkoja sillä välin kun pienituloisempi kituuttelee kotona lasten kanssa näkkileivällä?
Yhden avioeron läpi käyneenä, olen erittäin onnellinen, että oli omat rahat ja avioehto. Ei tarvinnut paljoakaan jakotilanteessa omaisuudesta taistella.
Tulevaisuudessakaan en ryhdy omaisuuttani tai tulojani automaattisesti jakamaan kenenkään kanssa. Voin toki maksaa tarpeen mukaan suurempia osuuksia eri asioista tai hankinnoista jos koen sen tarpeelliseksi, mutta en todellakaan suostu mihinkään 70-30 tulonjakoautomaatioon, koska "nyt ollaan yhdessä ja näin sen pitää mennä".
Avioliittolaki, §46:
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Molempien puolisoiden siis tulee ottaa osaa yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Asiasta voidaan tehdä sopimus jossa määritellään tarkasti miten se tapahtuu, mutta sopimuksen puuttuminen ei poista velvollisuutta ottaa osaa puolison elatukseen kykynsä mukaan.
Avioliittolaski §52:
Velasta, jonka jompikumpi puoliso on tehnyt perheen elatusta varten, vastaavat kuitenkin puolisot kumpikin omasta ja toisensa puolesta.
Näin ollen elatukseen kuuluvat kulut, esimerkiksi terveydenhuolto, on molempien puolisoiden vastuulla. Eli esimerkiksi leski vastaa kuolleen puolisonsa terveydenhuollon laskuista. Ja sillä ei ole mitään tekemistä perintälain tai perintökaaren kanssa, vaan avioliittolain määräysten.
Tämä tietenkään ei vastaa siihen, että jos molemmat puolisot saavat kaikki elatukseen liittyvät tarpeensa tyydytettyä, kuinka paljon sen jälkeen toisen puolison pitäisi tukea toista.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 15 vuotta yhdessä ja kaikki on ollut yhteistä. Nyt mies keksi että laittaa palkkansa omalle tililleen ja maksaa vain puolet pakollisista menoista. Sitä rupes vituttamaan että minä hyödyn hänestä.
ap
Jos tuolle tielle lähtee, tulee myös katsoa, ettei puoliso saa orgasmia seksiä harrastaessa, ettei se vaan hyödy toisesta puolisosta. Tai jos tankkaa auton, katsoa ettei puoliso matkusta metriäkään autossa niin kauan kuin omilla rahoilla tankatut polttoaineet kuluvat. Jnejne. Parempi olisi ehkä tehdä suoraan jonkinlainen alivuokralaissopimus ja unohtaa koko avioliitto.
Ala säästää perheen menoissa ja sono että sulla ei oo varaa noin leveään elämään
Ainahan nuoret ja kauniit naiset ovat persaukisia kun eivät ole ehtineet omaisuuttaan kartuttamaan. Todella harva nainen on enää 30 vuotiaana sinkku, kaunis ja lapseton joten eipä löydy paljon tarjontaa jos pelkästään sen ikäisiä katsoo.