Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee mieleen, miten päätyvät yhteen nää, joilla noin iso ero nettotuloissa. Koska bruttonahan se on sit ihan valtava.

Siivooja ja lääkäri?

Lähäri ja DI asiantuntijatehtävissä?

Postinkantaja ja ekonomi?

Rakkaus ei todellakaan tunne rajoja.

Mut jos on niin paljon rakkautta, ei kai jokin niin materiaalinen kuin tuloerot tunnu missään..?

Me ollaan miehen kanssa molemmat ikiteekkareita. Kun mentiin naimisiin, minä olin tehtaassa töissä ja mies Nokialla hommissa. Meillä ei siinä kohtaa ollut tuloissa monenkaan sadan euron eroa. Sitten jäin sovitusti lapsen kanssa kotiin ja sillä aikaa tehdas muutti toiselle paikkakunnalle, mihin ei ollut mahdollisuutta kulkea. Olin kotona viisi vuotta ja sen jälkeen oli vaikea päästä takaisin työelämään. Kävin työvoimakoulutuksen, ei töitä. Kävin AMK:n, ei töitä. Välillä jotain pätkää ja osa-aikaista. Nyt olen pitkän työttömyyden jälkeen saanut vakituisen työn, pienemmällä palkalla millä tein tehdashommia vuonna 1999. Miehellä kävi tuuri kun sai Nokialta potkut, oli siellä 18 vuotta ja ilmeisesti liian pienellä palkalla, kun palkka nousi uuden työnantajan myötä heti melkein 3000€. Minä tienaan nyt nettona 1600-1700€ ja mies karvan alle 5000€. Mies saa välillä myös käsittämättömiä bonuksia, viime vuonna jotain 140000€ (brutto) firman osakepalkkiosysteemeistä. 

Toki mies voisi elellä vielä leveämmin jos olisi löytänyt itselleen kovatuloisen vaimon. Mutta se kovatuloinen vaimo ei ehkä olisi katsonut hyvällä sitä, että joutuu hoitamaan kaikki perheen ja lapsen juoksevat asiat, käyttämään auton huollossa ja renkaidenvaihdossa, kuskaamaan lasta. Tai antanut miehen nukkua aamulla kymmeneen ja olla töissä yli puolenyön. Miehellä on ollut maksajan rooli, mutta myös sellaisia vapauksia mistä ei uravaimon kanssa voi edes haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ammatissa saa nettona 4500€?😱 Mun mies on päällikkönä isossa firmassa ja ei kyllä ees sillä duunilla saa noin paljon...

Varmaan monessa ammatissa. Esim. lääkäri, hammaslääkäri, eläinlääkäri, asianajaja, tuomari, pankkiiri, putkimies, kiinteistövälittäjä jne... 

Omat nettotuloni on yli 5000 euroa rahoitusalalla.

Taitaa putkari saada painaa liki yötä päivää, jos netto 4000-5000€ pitäis saada. Tietysti omalla firmalla osinkoina osa ulos ja yrittäjäeläke minimissä on helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joko teillä mies maksaa enemmän tai sitten te muutatte asuntoon (sekä auto miehen nimiin ja maksut hänelle jos et itse sitä tarvitse) joka on myös sinun varallisuudelle sopiva. Oli se sitten pieni vuokra-asunto tai omistus mut pitäähän sulle säästöön jäädä. Älytöntä tuommoinen!

Miten niin pitää  jäädä? Jos omat tulot ei juuri ylitä menoja niin eihän sitä rahaa silloin säästöön jää muillakaan. Mielenkiintoista kyllä, ilmeisesti miehelle/parempituloiselle ei kuitenkaan tarvitse eikä saa jäädä säästöön niin paljon kuin omalla tulotasolla on mahdollista? Ilmeisesti se parempituloinen ei olekaan oikeutettu palkkaansa vaan rahat on ylimääräisiä jotka voi vaikka polttaa takassa.

Mikään pakko ei ole omistaa asuntoa 50/50 ja etenkään omaan tulotasoon nähden liian kallista. Silloin tietenkin omistaa just sen kokoisen osan mihin on varaa 30/70 tai ei omista yhtään ja maksaa ainoastaan asumisestaan. Järkevin vaihtoehto tietenkin on jo alun perin pariutua suurin piirtein oman tasoisen ihmisen kanssa niin silloin ei tule tällaisia ongelmia. Kenelläkään kun ei ole velvollisuutta elättää aikuista ihmistä edes avioliitossa eikä kukaan täysijärkinen myöskään halua elää toisen elättinä. 

N40

Niinpä, tässä on taas mies tehnyt sen mitä kaikki muutkin miehet, joiden mielestä naisten koulutuksella, ammatilla ja tulotasolla ei ole mitään merkitystä. Mies olisi voinut sanoa jämäkästi ei, kun ap on häntä alkanut vikitellä.

Sovitte että molemmille jää kuukaudessa 500€ omaan käyttöön.

Meillä mies tienaa 1500-1800€ kuussa nettona, minä n. 3000€.

11 yhteisen vuoden aikana tilanne on ollut erilainenkin, mutta nyt parin vuoden ajan minun valmistumiseni jälkeen tilanne on ollut tämä.

Ja me molemmat teemme unelmatyötämme. Meillä on yksi lapsi ja yritämme toista, tarkoitus olisi että mies jäisi sitten lapsen kanssa kotiin joksikin aikaa äitiysloman päätyttyä.

Miehellä siis kaksi tutkintoa toiselta asteelta, minulla yliopistotutkinto.

Maksamme molemmat reilut 500 euroa kuussa asuntotilillemme, josta maksamme lainaa ja muuta asuntoon liittyvää.

Lisäksi meillä on toinen yhteinen tili, johon mies laittaa 200 € ja minä 400€, josta maksamme ruokaostoksia ja lapsen kuluja.

Tosin viimeksi toissapäivänä höyläsin 70€ ruokaostokset omalta tililtäni, enkä tosiaan aio siirtää niitä rahoja yhteiseltä tililtä.

Meillä sujuu tämä näin, voin hyvin tankata miehen auton tankin täyteen vaikka olisin ajanut sillä vain anopille 2km päähän ja takaisin, tai ostaa miehelle ne kolme saunakaljaa omalta tililtäni. Ei haittaa. Hän on onnellinen, minä olen onnellinen, lapsemme on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.

Eikös avioliitossa kuulukin elättää toinen ja kaiken olla yhteistä? Niin rahojen kuin omaisuuden, jos sitä yhdessä hankitaan ja eletään?

ap

Ap:lle kelpaa kyllä omistusosuus 50/50, mutta ei ole kuitenkaan valmis maksamaan siitä puolia, eli 50/50??

Johan on loinen!!!!

Erossa sitten ap:lle pienempi osuus, kun kerran haluaa maksaakkin pienemmän osuuden.

50/60 tietenkin 😉

Meillä mulla on isommat tulot kuin miehellä. Laina maksetaan 50-50 ja pienemmistä juoksevista kuluista minä maksan enemmän. Jos asuntoa maksettaisiin eri suhteessa, niin haluaisin avioehdon ja omistussuhteet vastaamaan maksusuhdetta. Minusta ei ole kohtuullista, että parempituloinen maksaisi kaikesta enemmän ja toinen saisi silti 50-50 omistuksen, koska silloin parempituloinen elättää kumppaniaan ikäänkuin kahteen kertaan - ensin maksamalla arkimenoista enemmän, ja sitten vielä erossa menettämällä ison siivun ansaitsemaansa omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

 Järkevin vaihtoehto tietenkin on jo alun perin pariutua suurin piirtein oman tasoisen ihmisen kanssa niin silloin ei tule tällaisia ongelmia. 

N40

Mitä tarkoitat oman tasoisella? Saman tasoinen koulutus? Saman tasoinen palkka? Kuule kun ihmiset ovat naimisissa 30+ vuotta niin siinä saattaa matkan varrella kaikenlaista tapahtua. Toisen ura voi lähteä käsittämättömään nousukiitoon ja toisen työkyvyn voi viedä pitkäaikaissairaus. Vaikka oltaisiin hääpäivänä samalla viivalla, ajan saatossa tulot voivat ajautua suureen epäsuhtaan. Viimeistään silloin nähdään, pidetäänkö tässä yhdessä perheen puolta vai pitääkö jompi kumpi vain omia puoliaan perheensä kustannuksella.

Aina naisille sanotaan, että pitää hankkia omat rahansa eikä olla miehen armoilla. Minä sanoisin lisäksi, että älkää pariutuko sellaisen miehen kanssa, jonka armoille ette halua joutua. Hyvä mies pitää perheestään huolta, jakaa omastaan eikä valita miten kalliiksi lapset tulevat. Tietenkin on hyvä että vaimokin kantaa kortensa kekoon kykynsä mukaan. Mutta sellaisen miehen kanssa, joka pihistelee rahoja omalta perheeltään, on kyllä raskasta elää enkä sellaista voi kenellekään suositella. Sama se on naistenkin kohdalla - jos raha on teille tärkeämpää kuin parisuhde tai perhe, niin älkää menkö parisuhteeseen älkääkä herra varjelkoon perustako perhettä! 

Olen ajatellut tätä paljon, vaikka en ole vielä naimisiin ehtinyt. Jos kumppanillani olisi paremmat tulot, tahtoisin ehdottomasti esimerkiksi asunnon omistussuhteiden menevän sen mukaan, mitä kykenemme maksamaan. Se että toinen maksaisi enemmän ja omistussuhteet olisivat 50/50, kävisi kunniani päälle. En ymmärrä, miksi toisen pitäisi minulle omaisuuttaan lahjoittaa.

Jos tulot olisivat suunnilleen samantasoiset, ongelmaa ei syntyisi. Jos taas itse tienaisin enemmän, en uskoakseni vaatisi mitään erityistä jakoa. Kuitenkin, jos kyse olisi esimerkiksi siitä, ettei toista olisi kiinnostanut opiskella, tilanne voisi olla eri. Itse olen tehnyt valtavasti töitä opiskelun eteen.

Olisi pitänyt teidän jo silloin aikanaan sopia että miten käsitellään raha-asiat. Kun olin avioliitossa, niin kaikki oli yhteisiä rahoja vaikka tienasin paljon enemmän kuin mies.

En kyllä menisi uudestaan naimisiin, mutta jos niin hassusti kävisi, niin menisin prosentti-perusteella. Eli suhteutettuna kaikki. Mutta olet kuitenkin lasten takia ollut kotona, eli urakehitys on jäänyt vähemmälle - itse olisin pyytänyt ns. palkkaa kotona olemisesta. Ei se herkkua ole olla kotona pienten lasten kanssa.

Jos mies on alkanut nyt pihistelemään eikä ole sen kummoisempaa syytä siihen antanut, niin luulen että sun liiton loppuajat on lähellä. Sori.

Molemmat siis kustantaa perheen menoja 1500e. Loput on säästöön tai hassutteluun?

Paljonko miehen tulisi antaa rahaa hassutteluun, että hymy palaisi kasvoille?

Miehelle tulisi varmasti edullisemmaksi ostaa tyttöystäväpalvelua.

Suomalaiset parisuhteet ovat bisnessuhteita. Niihin pätevät liiketalouden lait. Hyöty, hyöty, hyöty. Ap:na eroaisin hetimmiten ja aloittaisin itsenäisen elämän. Mies huolehtikoon vuorostaan lapsista, jos kerran ap on hoitanut heitä 6 vuotta sillä aikaa kun mies on saanut luoda rauhassa uraa. Ap:lle on parempi asua yksin ja laittaa pienistä tuloista itselleen säästöön sen, minkä voi, kuin osallistua ahneen ja itsekkään miehensä bisnessuhteeseen, jossa vaimo on nolla ja loinen, jos ei kykene samoihin taloudellisiin panostuksiin. Ap ei pysty tuossa suhteessa luomaan itselleen mitään vanhuuden turvaa, koska mies haluaa kaikki ap:n pienet tulot itselleen "tasavertaisena bisnespanoksena". Mies halua bisneskumppanin. Mitä hittoa hän tekee vaimolla? Ap, ala itsenäiseksi pienyrittäjäksi ja heivaa tuo iso pomo hemmettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.

Eikös avioliitossa kuulukin elättää toinen ja kaiken olla yhteistä? Niin rahojen kuin omaisuuden, jos sitä yhdessä hankitaan ja eletään?

ap

Sadannen kerran sanottuna täällä palstalla: avioliiton aikana omaisuus EI OLE yhteistä. Kummankin puolison omaisuus on hänen omaansa ja saa tehdä sille mitä haluaa. Vasta eron tullessa vireille omaisuus muuttuu yhteiseksi jos avioehtoa ei ole. Mutta elatusvelvollisuus puolisoilla on toisiinsa liiton aikana.

Jos omistukset on 50/50 niin silloin sinun kuuluu maksaa niistä oma puolikkaasi samoin kuin miehesi. Mutta suurempituloisena miehesi pitäisi maksaa juoksevia menoja sinua enemmän.

Mikä oli tilanne ennen lapsia ? Itse olen johtotehtävissä, meillä ei ole enää lainaa ja on 4 lasta.

Olen opiskellut aina työn ohella ja käyttänyt paljon aikaa työhön. Kun odotin esikoista, ostimme pienen kaksion naapurirapusta ja palkkasimme lastenhoitajan. Menin töihin klo 6, tulin kotiin viim klo 18 ja lapsi meni nukkumaan vasta klo 22, yhtä aikaa ja heräsi myös myöhään. Olin vuoden kotona per vuosi ja tänä aikana myös opiskelin.

Meillä on 4 sijoitusasuntoa, hyvin vähän lainaa kaikista, eli olemme taloudellisesti riippumattomia.

Mieheni sai yt.ssä kenkää 4 v sitten. Sai 1/2 v palkkaa, sitten 500 pv liiton korvauksia, nyt vain työttömyyskorvauksia. On jo lähes 50 v, tuskin enää pääsee töihin.

Tämä on helpottanut meidän perheen elämää. Mies hoitaa kaikki. Koulujen vanhempien vartti, ruokakaupat, päästää siivoojan sisälle, vie auton huoltoon, auttaa lasten läksyissä, kuljettaa harrastuksiin.

Minä voin tehdä ylitöitä, käydä työmatkoilla. Kotona on ruoka valmis klo 18.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta . Me olemme perhe.

Tietenkin rahaa on vähemmän, kun mieheni oli töissä, mutta pärjäämme loistavasti.

Meillä töissä on tapahtumassa sulautumista. Työpaikkani on ostanut toisen yrityksen ja yt.tä on tulossa. Koska kaikki lapset ovat kaikki koulussa, en haluaisi jäädä kotiin, koska haluan näyttää lapsille työnteon mallin. Mutta jos luvattaisiin jonkinlainen kädenpuristus , en tiedä mitä tekisin.

Teidän tapauksessa, sopimukset pidetään. Jos olet vaan synnyttänyt lisää lapsia, on sinun moka, että olet suostunut kaikkeen.

Hei, sori etten ole vastaillu mutta tässä mun kuva, en kehtaa facea linkittää koko kansalle....

http://www.fotocommunity.de/photo/orthodoxer-jude-dirk-purz/37111163

Ap

Jokainen perhe laatii omat sääntönsä, johon voi vaikuttaa nykyiset tulot, mahdolliset tulevat tulot, mahdolliset perinnöt, hoitovapaat ym. Mielestäni ei voi olla jotain nyrkkisääntönä jolla mennään. Meillä kuitenkin ollut 30 vuotta omat rahat ja elinkustannukset jaettu tulojen mukaan. Maksan nyt 65% menoista ja vaimo 35%. Mutta joskus on maksettu puoliksi. Toinen tykkää säästää ja toinen (minä)haluaa nauttia nyt elämästä, joten yhteiset rahat ei meillä toimi.

Ette ole perhe oikeasti ja miehesi ei halua parantaa sinun tai teidän lastesi asemaa rahoillansa, vaan haluaa käyttää ne omaan hyvinvointiin. Ette ole hänelle niin tärkeitä. Raha merkitsee miehellesi enemmän, mitä sinä ja lapset. Älä ainakaan edesauta häntä kerryttämään omaisuuttaan, koska ei hänkään auta sinua. Laita hänet tekemään nyt kaikki kotityöt ja lasten kanssa menemiset, että sinä voit ottaa vastaan vaikka toisen työn ja pääset kartuttamaan omaisuuttasi. Nyt on jo sinun vuoro.

Meillä jakautuu tulot samoin. Omistukset 50/50. Mies maksaa asuntolainan ja kahden auton kulut. Minä hoitovastikkeen, sähkön ja isomman osan ruokakuluista.

Lapsilisät tulee minulle ja maksan lasten kulut, eli harrastukset, lasten puhelimet, vaatteet ja urheiluvälineet. Mies maksaa lomareissut.

Kaksi autoa ei ole välttämätön, mutta mies koki sen tärkeänä harrastuskuskausten yms takia ja maksaa.

Yhteistä käyttötiliä ei ole, joten molemmat maksaa laskut ja muut kulut omilta tileiltä.

On se nyt kumma, kun väännetään itsestään selviä asioita. Vaikka kuinka marginaali huutaa sukupuolettomuuden/muunsukupuolen perään, on se vaan nyt niin, että naisella on kohtu ja munasarjat ja munasolu, johon miehen siittiö yhtyy, josta syntyy lapsi, jota vielä edelleen v 2018 nainen, useimmiten hoitaa kotona. Palkasta ei voi puhua.

Miehen tehtävä on pitää huolta vaimosta ja jälkikasvusta.

Happy wife, happy life.

Vai miten te isopalkkaiset miehet olette ajatelleet tehdä lapsenne, ja kuka niitä rakastaisi sinä aikana, kun käytte isopalkkaisessa työssänne, whaat?

Ärsyttää suunnattomasti pienituloisten äitien dissailu täällä, hävetkää.