Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Olisiko kannattanut miettiä silloin, kun olit enemmän kiinnostunut miehistä ja biletyksestä kuin koulunkäynnistä.

Meillä on oikeastaan aika sama tilanne palkkojen suhteen. Ollaan alle kolmekymppisiä. Kaikki rahat menee yhteiselle tilille. Mies hoitaa meillä budjetin ja laskut, minä kodinhoidon (pyykin, siivouksen, ruuanlaiton, pienet korjaushommat, pihahommat yms.) Lapsia ei meillä ole.

Koskaan ei olla rahasta riidelty.

Rahaa saan käyttää mihin haluan, mutta en oikeastaan tuhlaa mihinkään turhaan. Ruokaostoksia lähinnä teen.

Molemmat ollaan oikein tyytyväisiä :)

Missä ammatissa saa nettona 4500€?😱 Mun mies on päällikkönä isossa firmassa ja ei kyllä ees sillä duunilla saa noin paljon...

Miesten elämä on niin suoraviivaista ja helppoa, että voivat rahoittaa vastapainoksi naisten (paljon vaativamman) elämän. Tämä yhtälö toimii hyvin.

Minä en ymmärrä tuota että miksi talon ym. omaisuuden omistuksen pitäisi jakaa jotain 30/70 koska kun toinen kuolee niin puolet menee joka tapauksessa yhteisille lapsille, tai jos tulee ero, niin puoliksi menee omaisuus...? Mikä ihmeen kikkailu siinä nyt on kuka omistaa ja mitä kuinka paljon?

Kaikki tulot yhteen ja sitten siitä maksetaan pakolliset. Ylijäävästä sovitaan yhdessä, miten käytetään tai säästetään. Omistukset 50/50. Näin meillä vastaavanlaisessa  tilanteessa.

T: Mies, joka ihan tyytyväisenä elättää (osittain) vaimoaankin

Hämmentävän harvaa tuntuu kiinnostavan ne arvot, joita näiden rahakeskustelujen takana väistämättä on. Tai ainakaan niistä ei täällä haluta keskustella.

Mielestäni on aivan olennaista se, kuinka pariskunta ajattelee työn ja rahan arvon. Onko työllä siis ainoas-taan se rahallinen arvo, joka kerrotaan palkkanauhassa, vai onko työllä kenties jotain muutakin, vaikka yh-teiskunnallista arvoa? Toisaalta ajatellaanko, että palkan suuruus kertoo työstä tai erityisesti sen työn tekijän arvosta kaiken, vai onko mahdollista, että työ itsessään on arvo ja sen tekemisestä korvataan sitten hyvin monimutkaisesti ja monimuotoisesti perustuvilla systeemeillä? Onko työ ylipäänsä molemmille itsessään arvo? Onkos taas työn ulkopuolella tehtävällä työllä arvo ja voiko sitä ottaa huomioon? Entä ollaanko samaa mieltä palkkojen eriarvoisuuden historiasta vai ajatellaanko kaikista töistä maksettavan palkan määräytyvän automaattisesti muka oikeudenmukaisen markkinatalouden perusteella ja määräytyvän sitä kautta suoraan myös perheessä oikeudenmukaisesti? Entä mitä ajatellaan varallisuuden kartoittamisesta? Onko elämässä tarkoituksenmukaista kerryttää niin suuret rahalliset varannot kuin mahdollista, vai turvata elämä taloudelli-sesti kohtuudella ja sen jälkeen nauttia niistä päivistä, mitkä täällä saamme olla?

On myös todella merkityksellistä minkälaisen arvon pariskunta antaa perheelle ja onnellisuuden muodostu-miselle perheen sisällä. Miten ymmärretään elämän erilaisia vaiheita ja esimerkiksi sitä, kuinka parisuhteessa antaminen ja saaminen eivät aina välttämättä ole tasapainossa tai edes mitattavissa? Onko esimerkiksi toi-sen osa-aikaiseksi opiskelijaksi jääminen ja sitä kautta itsensä kehittäminen ja elämän sisällön rikastuttami-nen taloudellisen menetyksenkin uhalla perheen yhteistä onnellisuuden pottia kasvattava seikka, vai ainoas-taan menetys, koska tulotaso tippuu ainakin hetkellisesti? Todella isoja asioita kaikki ja päätyvät mielestäni lopulta aina samaan pisteeseen: mikä elämässä aidosti ja oikeasti on tärkeää. Mitä meille jää, jos kaikki omaisuus yhtenä päivänä katoaa.

Nämä ovat tietenkin asioita, joita olisi mietitty ideaalitilanteessa jo ennen parisuhteeseen ryhtymistä tai viimeistään sen alkumetreillä, mutta eihän elämä mene niin. Moni meistä on aloittanut parisuhteensa jo nuoruusvuosina tai aikuisuuden alkumetreillä. Harva osaa silloin kovinkaan rationaalisesti miettiä näin syviä asioita. Elämä on voinut myös ohjata puolisoita arvoissaan eri suuntiin ja yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa arvot eivät enää kohtaa. Yhtä kaikki, mielestäni ap:n tilanteessa ei ole kyseessä pelkästään raha, tai se miten se teknisesti jaetaan. Tärkeää olisi pohtia, mitkä ovat puolisoiden arvot ja sitten ihan rehellisesti pohtia, koh-taavatko ne tai halutaanko tehdä töitä sen eteen, että ne voisivat kohdata. Kuulostaa siltä, että molemmilla on myös jonkinlaisia pelkoja taustalla, mutta ehkä arvojen kirkastaminen voi auttaa myös niiden käsittelyssä.

Lämmintä kevään odotusta ja toivottavasti saatte tilanteen yhteistyössä molempia tyydyttävään päätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Jos et vaihda omistuksia, niin miehellä ei ole mitään velvollisuutta kustantaa menoistanne enempää kuin puolet. Jos omistukset menevät suhteessa palkkaan, niin sitten on toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Miesten elämä on niin suoraviivaista ja helppoa, että voivat rahoittaa vastapainoksi naisten (paljon vaativamman) elämän. Tämä yhtälö toimii hyvin.

On se naisen elämä tosi vaativaa, jos miehen siivellä elää.

50/50 % omistus = 50/50% palkasta = 2250 + 900 = 3150e/kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Jos et vaihda omistuksia, niin miehellä ei ole mitään velvollisuutta kustantaa menoistanne enempää kuin puolet. Jos omistukset menevät suhteessa palkkaan, niin sitten on toinen juttu.

Entäpä, kun tässäkin tapauksessa on yhteisiä lapsia, joita ap on ollut kotona hoitamassa (sen lisäksi tietty, että on ensin 9kk kanniskellut mukana). Eikö ole kohtuullista, että mies, jolla täten on ollut paremmat mahdollisuudet kehittää uraansa, maksaa ainakin lapsiin liittyvistä kuluista suuremman osan näistä reilusti suuremmista ansioistaan?

Lapset viimeistään mielestäni muuttavat tilannetta mielestäni.

T:M29

Edellisessä parisuhteessa erilliset asuntolainat, joita kukin hoiti tyylillään. Yleiset kulut maksettiin 50/50, vaikka tuloissa oli selvä ero. Nykyisessä suhteessa, kun yhteen muutto häämöttää, aion ehdottaa lainojen suhteen samaa järjestelyä, mutta yleisten kulujen suhteen jakoa nettotulojen suhteessa, jolloin minä maksan suuremman osuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jos olette naimisissa ilman avioehtoa niin onko sillä mitään väliä kumpi teistä kerryttää omaisuutta? Kuoleman tai avioeron kohdatessa omaisuus kuitenkin tasataan.

Meillä on avioehto. Eli molemmat saavat pitää oman omaisuutensa. 

ap

Mutta talo on kuitenkin 50-50 omistuksessa? Se on sentään hyvä.

Suhteutettu on hyvä. Mies maksaa tavallaan lapsien menosta enemmän kuin sinä. Tai kumpi oli isompituloinem

Vierailija kirjoitti:

Missä ammatissa saa nettona 4500€?😱 Mun mies on päällikkönä isossa firmassa ja ei kyllä ees sillä duunilla saa noin paljon...

Varmaan monessa ammatissa. Esim. lääkäri, hammaslääkäri, eläinlääkäri, asianajaja, tuomari, pankkiiri, putkimies, kiinteistövälittäjä jne... 

Omat nettotuloni on yli 5000 euroa rahoitusalalla.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Siis kämppis kyseessä? Olisi kannattanut vuokrasopparia tehdessä sopia nämäkin asiat.

Itse avioliitossa elävänä en ole koskaan oppinut erottelemaan meidän tuloja ja menoja. Kaikki tulee ja menee yhteisen tilin kautta. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Joko teillä mies maksaa enemmän tai sitten te muutatte asuntoon (sekä auto miehen nimiin ja maksut hänelle jos et itse sitä tarvitse) joka on myös sinun varallisuudelle sopiva. Oli se sitten pieni vuokra-asunto tai omistus mut pitäähän sulle säästöön jäädä. Älytöntä tuommoinen!

Miten niin pitää  jäädä? Jos omat tulot ei juuri ylitä menoja niin eihän sitä rahaa silloin säästöön jää muillakaan. Mielenkiintoista kyllä, ilmeisesti miehelle/parempituloiselle ei kuitenkaan tarvitse eikä saa jäädä säästöön niin paljon kuin omalla tulotasolla on mahdollista? Ilmeisesti se parempituloinen ei olekaan oikeutettu palkkaansa vaan rahat on ylimääräisiä jotka voi vaikka polttaa takassa.

Mikään pakko ei ole omistaa asuntoa 50/50 ja etenkään omaan tulotasoon nähden liian kallista. Silloin tietenkin omistaa just sen kokoisen osan mihin on varaa 30/70 tai ei omista yhtään ja maksaa ainoastaan asumisestaan. Järkevin vaihtoehto tietenkin on jo alun perin pariutua suurin piirtein oman tasoisen ihmisen kanssa niin silloin ei tule tällaisia ongelmia. Kenelläkään kun ei ole velvollisuutta elättää aikuista ihmistä edes avioliitossa eikä kukaan täysijärkinen myöskään halua elää toisen elättinä. 

N40

Vierailija kirjoitti:

Eli jos haluisin saada rahaa ni menisin vaa naimisiin isän kanssa ja sanoisin että siirräpä nyt raha kun ollaa naimisis ja kaikki yhteist. Näin ollen välttäisin lahjaveron, koska naimisissa. Hei halooooo...

Varat on omia ja avioliitto ei tee niistä yhteisiä avioliiton aikana. Jos mies menee ostaa omiöle rahoilla asunnon molempien nimiin, katsoo verottaja sen lahjana. Ei siinnä selitellä että koska mutku naimisissa

Ehkä siinä tapauksessa, että mies ostaa asunnon käteisellä. Mutta jos asunto ostetaan asuntolainalla ja mies maksaa sen lainan (vaikka puolet asunnosta olisi vaimon nimissä), siihen ei verottaja puutu.

Miesten elämässä ei ole muuta kuin työ, urheilu sekä aikuisten nettiviihde. Joten he voivat antaa rahat naisilleen. Tämä on ikiaikainen totuus.

Mielestäni sinun pitää ottaa miehesi puhutteluun rahan varastamisesta suoraan sinun taskuista ja kuinka väärin on miehen euro naisen mitäsenyttaasolikaan senttiä vastaan!!! Käy kostoksi nusasemassa maahanmuuttokeskuksen Sipilän partalasta ja sano miehellesi, että "monikulttuurisuus on sitä, että aikuiset ulkomaiset miehet ovat oikeutettuja vapaaseen käyttöoikeuteen suomalaisen naisen pilluun"