Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syökö moderni nainen miehuuden?
i´ve created a monster
18.01.2018 |
Tällaista olen miettinyt. On hienoa että naiset ovat nykyään lähempänä miehiä. Mutta ollaanko me jo muuttumassa liian samanlaisiksi? Haluaako naiset olla naisia ja miehiä yhtäaikaa ja samalla muuttaa miehet sellaisiksi kuin naiset aikoinaan olivat?
Modernilla naisella tarkoitan tässä itsenäistä aikuista naista joka pärjää elämän kaikilla osa-alueilla niin hyvin ettei ihan varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Eikä ainakaan halua myöntää tarvitsevansa, korkeintaan sallii itsensä haluta silloin kuin se itselle pahaiten sopii.
Ei en ole mies. Olen nelikymppinen nainen, äiti, tytär ja vaimo. Eräs ystäväni kertoi tuttavaperheensä luona vierailusta Brasiliassa. Siellä perheen mies ei antanut tämän naisen kantaa kauppakasseja, vaikka suomalaisnainen tiukasti yrittikin. Mies on brasilialainen ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Mies naurahti ja sanoi että juuri tuollaisia suomalaiset naiset ovat! Kaikki pitäisi tehdä itse eikä apua tarvita. Brasiliassa miehet kantavat naistensa kantamukset koska arvostavat naisia. Ei siksi etteivätkö he tietäisi naisen kyllä jaksavan, vaan siksi että se on heille luontaisesti helpompaa. Miehet jaksavat vähän paremmin ja näin säästetään naisten arvokasta elinvoimaa tärkeämpiin tehtäviin.
Kuuntelin tätä ja leikani loksahti. Niinhän sen pitäisi olla! Mutta miksei se ole? Koska me naiset ei enää anneta miesten olla miehiä! Me halutaan olla superihmisiä jotka pystyy siihen kaikkeen mihin miehetkin ja siihen päälle ollaan vielä naisia. Repikää siitä!
Mutta mihin se mies tässä kuviossa sitten mahtuu? Ei oikein mihinkään. Siksi mies pitääkin kutistaa kuten miehet ovat kautta aikojen naisille tehneet. Siitäpä saavat, niih!
Jotakuinkin koen että näin me nykyään elämme. Ja jos miestä ei sentään tarvitse kutistaa, niin sitten sen on oltava kuin modernit naiset. Lopputulema on että ollaan kaikki jo niin samanlaisia ettei mikään vedä enää puoleensa.
Minä olen synnyttänyt hirviön. Luonut miehestäni kaikkien yhdessäolo vuosieni aikana sellaisen kuin haluan. Tai luulin halunneeni. Ja hän on kaikessa kiltteydessään pyrkinyt olemaan täydellinen mies minulle. Kun lapset olivat pieniä en jaksanut seksiä. Toivoin että voi kun toikin lopettaisi jatkuvan haluamisensa. Nyt kun lapset ovat isompia näin on käynytkin. Nyt en muuta toivokaan kuin että haluaisi taas. Ja on monta monituista muutakin asiaa jotka matkan varrella ovat muuttuneet suuntaan jota silloin toivoin. Ei heti eikä ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, vaan sitten hetken päästä.
Miehen haluttomuus on saanut minut pohtimaan naiseutta ja mieheyttä sekä omia toimiani tämän kaiken keskellä. Ja sitten vähän laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Me halutaan että miehet jää enemmän kotiin hoitamaan lapsia että naiset voivat luoda uraa. Me halutaan että mies tekee yhtä paljon kotitöitä, ymmärtää meidän ajatuksia ja antaa läheisyyttä oikealla sopivalla tavalla. Samaan aikaan meillä on kova tarve näyttää että me kyllä pystytään kaikkeen samaan kuin mieskin. Että eihän me oikeastaan sitä miestä edes tarvita. Paitsi luomaan perheidylliä meidän ehdoilla.
Kyllä, tämä on karrikoitua teksitä. Mutta en tahtoisi olla suomalainen mies. Ja jotenkin koen hankalaksi olla suomalainen pärjääjä nainenkaan. Haluaisin antautua. Mieheni, sinä olet täydellinen vaikket aina tekisikään niin kuin toivon. Sano joskus ei. tarvitsen sitä, naisena.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
No kuvittele itse. Minä 193cm/95kg ja vaimo aika hentorakenteinen. Miltä se tuntuu kaupassa. Tullaan kärryn kanssa kassalle jossa menen maksamaan ostokset. Mitä sen jälkeen? Odotan vieressä että vaimo pakkaa tavarat kasaan? Nostaa kassit mukaansa (yleensä 4-5kpl täynnä) ja lähtee hoippumaan kohti autoa.
Jos autan ja nostan kassit olen se vanhojen aikojen perään vinkuja. Jos en olen muuten vaan täysi kusipää.
Toki voin antaa vaimon yksinkin käydä kaupassa maksaa ostokset ja antaa raahata ne kotiin ja kaikki naisasiaa ajavat olisi vihdoin tyytyväisenä.
Ja ei me ajatella että meillä mitään tiettyä roolia olisi. Se on vaan luontevasti mennyt tuolla perinteisen mallin mukaan.
Aina sanotaan että miksi stressata mitä muut ajattelevat. Enhän minä olisi edes tajunnut kuinka perinteinen malli meillä on jos ei kaikki muut siitä stressaa ja melua joka paikassa nykyään.
Asia ei muuten vaivaa mutta alkanut hämmentää mitä ihmiset oikein haluaa. Sellaiset asiat joilla olen ajatellut olevani ystävällinen avulias kohtelias ja osoittavani välittämistä toisesta on yhtäkkiä alistamista? Tätä verrataan juuri näihin intian meininki raiskaus sorto ym juttuihin.
Sitten taas asiat jotka minulle on huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja röyhkeyttä niin se onkin ihan fine.
No mikä järki siinä on että sinä keplottelet autolle 4-5 kassin kanssa? Eikö järkeveintä ole että te pariskuntana yhdessä hoidatte ne kassit autoon? Naisena minä kaipaan ennen kaikkea juuri sitä yhteiseloon, _järjen käyttöä_ ja tasa-arvoa. Eikä jotain homeisia tapoja joilla laitetaan ihmisiä vielä kaiken lisäksi eriarvoiseen asemaan.
No yleensä kannan ne kassit kun vaimo vie sillä välin kärryn telineeseen ja laittaa lapset autoon turvaistuimiinsa. Menee paljon nopeammin näin ja ne kassit ei mulle hirveesti paina.
Sallitaanko järjenkäyttö myös minulle vai täytyykö kaikki tehdä yhdessä ettei laiteta ketään eriarvoiseen asemaan?Olisit jo ekassa viestissä kertonut, että teillä on pienet lapset kauppareissulla mukana. Jos sinun vaimo kantaa kassit, niin ethän sinä siinä tapauksessa kävele ylväin askelin tyhjin käsin vaan sinulla on lapset huolehdittavana.
No mutta missä se järki tässä on? Hoidan lapset tarvittaessa autoon ja kärryn telineeseen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Vaimoni olisi täysin kusessa niiden kauppakassien kanssa. Mikä siinä on niin väärin että minä kannan ne painavat kun vaan menee helpommin? Vaimo selviytyy loistavasti kärryn kanssa ja lasten myös. Ne kun yleensä käyttäytyy aika hyvin ja viihdytään yhdessä.
Onko tosissaan pakko piipertää ensin yhdessä viemään kärry ja sitten yhdessä kannetaan kassit? Annetaanko lapsille oma pussi ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Mites pyykin pesu? Laitetaanko yhdessä pyykit koneeseen ja yhtäaikaa painetaan napista käymään niin tulee tasa-arvoasiat hoidettua asianmukaisesti.
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.
Ei niitä kauppakasseja ole pakko viedä kärryillä kun ne voi kantaa. Sitä varten on kädet.
Eikö niitä todellakaan saa käyttää? Pitää ajeluttaa kärryä edestakas parkkipaikkaa ihan vaan sen takia ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Meillä sujuu helpoimmin niin että minä tuon painavat tavarat ja vaimo muut. Kumpikin haluaa tehdä sen niin. Arvostan vaimoni työtä. Mielestäni hän tekee raskaampaa työtä kuin itse. Vaimoni arvostaa minun työtäni. Molemmat tehdään perheen eteen hommia.
En ole vieläkään saanut yhtään järkevää perustelua mikä siinä on niin väärin että kannan ne kassit autoon? Tämä keskustelu alkaa saamaan jo huvittavia piirteitä kun sitä yritetään keinolla millä hyvänsä kääntää alistamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi.
En siis ole missään vaiheessa estänyt vaimoani kantamasta kasseja tai viemästä kärryillä autoon, mutta ei me olla silti alettu(onneksi) pelleilemään niiden kanssa mitenkään ihmeellisesti.
En myöskään estä vaimoani kouluttamasta itseään. Itse asiassa hän opiskeli vuosia alkuaikoina minun kustantaessa elämisen. Töihin saisi mennä niin paljon kuin haluaa, ja jopa laskutkin saisi kyllä itse maksaa. En laittaisi yhtään vastaan.
Omasta vapaasta tahdosta hän tekee vain sen verran töitä että selviää ilman tukia. Jää enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Arvostan todella paljon.
Jos siis minä arvostan vaimoani siitä että hän hoitaa kotia ja lapsia, koska itse täysin vapaasti ja omasta tahdosta itsekin haluaa niin mikä siinä on väärin?
Jos minä kaupasta tullessa kannan kassit täysin omasta ja vapaasta tahdosta, ja vaimoni sitä arvostaa niin mikä siinä on niin väärin?
Kumpikin käyttää omia vahvuuksiaan, molemmat tehdään perheen eteen töitä ja kumpikin arvostaa toisen panosta. Homma toiminut lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja koko ajan tunnen syvemmin vaimoani kohtaan. Mikä lottovoittaja olenkaan.
Siis mikä ttu nyt on ongelma, ootko sä vähän hidas tai jotain? Jos toi teidän järjestely toimii teille, niin MIKÄ TÄSSÄ ON ONGELMA?!?! Että jaksat sivukaupalla jankuttaa jostain sun ja vaimosi kauppakassirutiineista, ei hemmetti, ei voi muuta todeta, kuin että kaikkia ei tosiaankaan oo siunattu älyllä tai suhteellisuudentajulla.
Täällä on puhuttu nimenomaan sen puolesta, että kukin pariskunta voi vaikka itse määritellä, kuka ne kauppakassit kantaa ja että moni nainen ei koe menevänsä jotenkin rikki siitä, jos joskus raahaa kauppakasseja. Että pelkästään sukupuolen perusteella ei tarvitse automaattisesti etukäteen kaikkien puolesta päättää ja olettaa, mitä askareita kukakin hoitaa.
Itse esim. naisena tykkään saada arjessa myös vähän liikuntaa ja ponnistelua, se on terveellistä ja pitää lihaskuntoakin yllä. Kannamme molemmat miehen kanssa kauppakasseja vähän tilanteesta riippuen. Usein kasseja tulee kaksi, ja silloin toinen kantaa toisen ja toinen toisen, ihan luontevasti. Ei niin, että mieheni on _pakko_ kantaa molemmat kassit tai hän ei ole enää "mies". Ihan naurattaa ajatuskin.
Mä pidän kyllä nyt itseäni lottovoittajana tän keskustelun luettuani, että mulla on ajattelu- ja lukutaitoinen mies, se ei näytä olevan itsestäänselvää. Hemmetin typerä jankkaaja olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkea, mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa. Ehkä tärkeintä on, että nainen ymmärtää miehen olevan mies, miehisine tarpeineen ja mies ymmärtää naisen olevan nainen naisellisine tarpeineen.
Kenenkään ei pidä olla liian kiltti, ja miellyttämisen haluinen, että kieltää omaa persoonaa tai syviä tarpeitaan. On hyvä kunnioittaa puolison erilaisuutta, ja antaa toiselle tilaa. Ja naisten olisi hyvä ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista eikä olettaa, että se kumppani on oman hyvinvoinnin lähde, naiset sortuvat usein tähän. Ja miesten tulisi todella kuunnella naistaan ja olla kiinnostunut rakkaastaan.
A: "Minusta sellainen kulttuuri on vähän hassu, jossa esim. miehen pitää aina ja kaikissa tilanteissa kantaa kauppakassit sukupuolensa takia, ja jossa nainen ei saa kantaa yhtään kauppakassia sukupuolensa takia."
B: "Mutta meillä kyllä minä kannan kauppakassit kun olen mies, ja vaimollekin tämä sopii hyvin."
A: "Ok. Sehän on hyvä, jos ootte samaa mieltä järjestelystä, mikäs siinä. Mutta puhun nyt yleisesti, että yleisesti pidetään oletuksena sitä, että nainen ei voi kantaa mitään."
B: "Niin mutta minä kannan meillä kauppakassit! Ja arvostan vaimoani hirveästi!"
A: "Hieno juttu teille! Minä taas haluankin välillä kantaa asioita vaikka olen nainen, ja..."
B: "Mutta minä kannan meillä kauppakassit eikä se ole meille ongelma!!! Miksi yrität tehdä siitä väärää, että minä kannan meillä kauppakassit?!?"
A: "Tsiisus, kanna pois! Saatte tehdä ihan mitä haluatte! Mutta ehkä joku muu ei halua -"
B: "Minä ainakin tunnen itseni urpoksi jos vaimo kantaa kauppakasseja! Mikä siinä on väärin, että meillä minä kannan kauppakasseja?!? Tää keskustelu on ihan naurettava!"
No en ihan koko ap:n sepustusta lukenut, kun alkoi ottaa niin päähän tuo kauppakassien kantamiskohta. Meillä ukko ei kanna kasseja, vaan kulkee kädet sivulla heiluen ja antaa minun kantaa. Kerran kun uskalsin pyytää apua suuttui. Sama jos joku kotona käymässä olevista lapsista lähtee isojen kantamusten kanssa, niin mies ei tajua kantaa avuksi tavaroita autoon , vaan menee tyhjin käsin kuskinpukille ja odottaa, että minä ja kyseinen nuori kantaa tavarat autoon. Kyse ei ole todellakaan siitä, että minä haluan kantaa kaiken itse. Ei todellakaan. Joskus nuorempana kun odotin lasta ja ihan viimeisillä kuukausilla jalkateräni murtui ja jouduin menemään lääkäriin, niin mies ei voinut silloinkaan auttaa, vaan jouduin hyppelemään yhdellä jalalla ison mahani kanssa vastaanottoon. Mies käveli edellä kädet sivulla heiluen vaikka olisi voinut toimia "kyynärsauvana". Itse en ikinä voisi olla noin törppö. Suomalainen mies ei vaan aina tajua, että voisi auttaa lähimmäistään, vaan menee siitä mistä aita on matalin ja miten vaan itse helpoimmalla pääsee. Onneksi poika ei ole ottanut mallia isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkea, mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa. Ehkä tärkeintä on, että nainen ymmärtää miehen olevan mies, miehisine tarpeineen ja mies ymmärtää naisen olevan nainen naisellisine tarpeineen.
Kenenkään ei pidä olla liian kiltti, ja miellyttämisen haluinen, että kieltää omaa persoonaa tai syviä tarpeitaan. On hyvä kunnioittaa puolison erilaisuutta, ja antaa toiselle tilaa. Ja naisten olisi hyvä ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista eikä olettaa, että se kumppani on oman hyvinvoinnin lähde, naiset sortuvat usein tähän. Ja miesten tulisi todella kuunnella naistaan ja olla kiinnostunut rakkaastaan.
Mitä ne erityiset naiselliset tai miehiset tarpeet ovat, ja miksi parisuhteessa pitäisi korostaa sitä mitkä tarpeet ovat keskimäärin toisen sukupuolen mielestä tärkeimpiä - sen sijaan että keskityttäisiin siihen, millaisia tarpeita ja toiveita juuri kyseisessä parisuhteessa olevilla yksilöillä on?
Kaikki jotka puhuvat vain kauppakasseista, eivät näe metsää puilta ><
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
No kuvittele itse. Minä 193cm/95kg ja vaimo aika hentorakenteinen. Miltä se tuntuu kaupassa. Tullaan kärryn kanssa kassalle jossa menen maksamaan ostokset. Mitä sen jälkeen? Odotan vieressä että vaimo pakkaa tavarat kasaan? Nostaa kassit mukaansa (yleensä 4-5kpl täynnä) ja lähtee hoippumaan kohti autoa.
Jos autan ja nostan kassit olen se vanhojen aikojen perään vinkuja. Jos en olen muuten vaan täysi kusipää.
Toki voin antaa vaimon yksinkin käydä kaupassa maksaa ostokset ja antaa raahata ne kotiin ja kaikki naisasiaa ajavat olisi vihdoin tyytyväisenä.
Ja ei me ajatella että meillä mitään tiettyä roolia olisi. Se on vaan luontevasti mennyt tuolla perinteisen mallin mukaan.
Aina sanotaan että miksi stressata mitä muut ajattelevat. Enhän minä olisi edes tajunnut kuinka perinteinen malli meillä on jos ei kaikki muut siitä stressaa ja melua joka paikassa nykyään.
Asia ei muuten vaivaa mutta alkanut hämmentää mitä ihmiset oikein haluaa. Sellaiset asiat joilla olen ajatellut olevani ystävällinen avulias kohtelias ja osoittavani välittämistä toisesta on yhtäkkiä alistamista? Tätä verrataan juuri näihin intian meininki raiskaus sorto ym juttuihin.
Sitten taas asiat jotka minulle on huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja röyhkeyttä niin se onkin ihan fine.
No mikä järki siinä on että sinä keplottelet autolle 4-5 kassin kanssa? Eikö järkeveintä ole että te pariskuntana yhdessä hoidatte ne kassit autoon? Naisena minä kaipaan ennen kaikkea juuri sitä yhteiseloon, _järjen käyttöä_ ja tasa-arvoa. Eikä jotain homeisia tapoja joilla laitetaan ihmisiä vielä kaiken lisäksi eriarvoiseen asemaan.
No yleensä kannan ne kassit kun vaimo vie sillä välin kärryn telineeseen ja laittaa lapset autoon turvaistuimiinsa. Menee paljon nopeammin näin ja ne kassit ei mulle hirveesti paina.
Sallitaanko järjenkäyttö myös minulle vai täytyykö kaikki tehdä yhdessä ettei laiteta ketään eriarvoiseen asemaan?Olisit jo ekassa viestissä kertonut, että teillä on pienet lapset kauppareissulla mukana. Jos sinun vaimo kantaa kassit, niin ethän sinä siinä tapauksessa kävele ylväin askelin tyhjin käsin vaan sinulla on lapset huolehdittavana.
No mutta missä se järki tässä on? Hoidan lapset tarvittaessa autoon ja kärryn telineeseen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Vaimoni olisi täysin kusessa niiden kauppakassien kanssa. Mikä siinä on niin väärin että minä kannan ne painavat kun vaan menee helpommin? Vaimo selviytyy loistavasti kärryn kanssa ja lasten myös. Ne kun yleensä käyttäytyy aika hyvin ja viihdytään yhdessä.
Onko tosissaan pakko piipertää ensin yhdessä viemään kärry ja sitten yhdessä kannetaan kassit? Annetaanko lapsille oma pussi ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Mites pyykin pesu? Laitetaanko yhdessä pyykit koneeseen ja yhtäaikaa painetaan napista käymään niin tulee tasa-arvoasiat hoidettua asianmukaisesti.
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.
Ei niitä kauppakasseja ole pakko viedä kärryillä kun ne voi kantaa. Sitä varten on kädet.
Eikö niitä todellakaan saa käyttää? Pitää ajeluttaa kärryä edestakas parkkipaikkaa ihan vaan sen takia ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Meillä sujuu helpoimmin niin että minä tuon painavat tavarat ja vaimo muut. Kumpikin haluaa tehdä sen niin. Arvostan vaimoni työtä. Mielestäni hän tekee raskaampaa työtä kuin itse. Vaimoni arvostaa minun työtäni. Molemmat tehdään perheen eteen hommia.
En ole vieläkään saanut yhtään järkevää perustelua mikä siinä on niin väärin että kannan ne kassit autoon? Tämä keskustelu alkaa saamaan jo huvittavia piirteitä kun sitä yritetään keinolla millä hyvänsä kääntää alistamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi.
En siis ole missään vaiheessa estänyt vaimoani kantamasta kasseja tai viemästä kärryillä autoon, mutta ei me olla silti alettu(onneksi) pelleilemään niiden kanssa mitenkään ihmeellisesti.
En myöskään estä vaimoani kouluttamasta itseään. Itse asiassa hän opiskeli vuosia alkuaikoina minun kustantaessa elämisen. Töihin saisi mennä niin paljon kuin haluaa, ja jopa laskutkin saisi kyllä itse maksaa. En laittaisi yhtään vastaan.
Omasta vapaasta tahdosta hän tekee vain sen verran töitä että selviää ilman tukia. Jää enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Arvostan todella paljon.
Jos siis minä arvostan vaimoani siitä että hän hoitaa kotia ja lapsia, koska itse täysin vapaasti ja omasta tahdosta itsekin haluaa niin mikä siinä on väärin?
Jos minä kaupasta tullessa kannan kassit täysin omasta ja vapaasta tahdosta, ja vaimoni sitä arvostaa niin mikä siinä on niin väärin?
Kumpikin käyttää omia vahvuuksiaan, molemmat tehdään perheen eteen töitä ja kumpikin arvostaa toisen panosta. Homma toiminut lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja koko ajan tunnen syvemmin vaimoani kohtaan. Mikä lottovoittaja olenkaan.
Siis mikä ttu nyt on ongelma, ootko sä vähän hidas tai jotain? Jos toi teidän järjestely toimii teille, niin MIKÄ TÄSSÄ ON ONGELMA?!?! Että jaksat sivukaupalla jankuttaa jostain sun ja vaimosi kauppakassirutiineista, ei hemmetti, ei voi muuta todeta, kuin että kaikkia ei tosiaankaan oo siunattu älyllä tai suhteellisuudentajulla.
Täällä on puhuttu nimenomaan sen puolesta, että kukin pariskunta voi vaikka itse määritellä, kuka ne kauppakassit kantaa ja että moni nainen ei koe menevänsä jotenkin rikki siitä, jos joskus raahaa kauppakasseja. Että pelkästään sukupuolen perusteella ei tarvitse automaattisesti etukäteen kaikkien puolesta päättää ja olettaa, mitä askareita kukakin hoitaa.
Itse esim. naisena tykkään saada arjessa myös vähän liikuntaa ja ponnistelua, se on terveellistä ja pitää lihaskuntoakin yllä. Kannamme molemmat miehen kanssa kauppakasseja vähän tilanteesta riippuen. Usein kasseja tulee kaksi, ja silloin toinen kantaa toisen ja toinen toisen, ihan luontevasti. Ei niin, että mieheni on _pakko_ kantaa molemmat kassit tai hän ei ole enää "mies". Ihan naurattaa ajatuskin.
Mä pidän kyllä nyt itseäni lottovoittajana tän keskustelun luettuani, että mulla on ajattelu- ja lukutaitoinen mies, se ei näytä olevan itsestäänselvää. Hemmetin typerä jankkaaja olet.
Itse et ilmeisesti ole kovin ajattelu- ja lukutaitoinen nainen?
Vai missä luki että on pakko kantaa tai ei ole mies?
Kerro? Yhtään loukkausta en niele kaltaisiltasi
Vierailija kirjoitti:
No en ihan koko ap:n sepustusta lukenut, kun alkoi ottaa niin päähän tuo kauppakassien kantamiskohta. Meillä ukko ei kanna kasseja, vaan kulkee kädet sivulla heiluen ja antaa minun kantaa. Kerran kun uskalsin pyytää apua suuttui. Sama jos joku kotona käymässä olevista lapsista lähtee isojen kantamusten kanssa, niin mies ei tajua kantaa avuksi tavaroita autoon , vaan menee tyhjin käsin kuskinpukille ja odottaa, että minä ja kyseinen nuori kantaa tavarat autoon. Kyse ei ole todellakaan siitä, että minä haluan kantaa kaiken itse. Ei todellakaan. Joskus nuorempana kun odotin lasta ja ihan viimeisillä kuukausilla jalkateräni murtui ja jouduin menemään lääkäriin, niin mies ei voinut silloinkaan auttaa, vaan jouduin hyppelemään yhdellä jalalla ison mahani kanssa vastaanottoon. Mies käveli edellä kädet sivulla heiluen vaikka olisi voinut toimia "kyynärsauvana". Itse en ikinä voisi olla noin törppö. Suomalainen mies ei vaan aina tajua, että voisi auttaa lähimmäistään, vaan menee siitä mistä aita on matalin ja miten vaan itse helpoimmalla pääsee. Onneksi poika ei ole ottanut mallia isästään.
Sinä olet jostain syystä valinnut puolisoksi itsekkään törpön, mutta älä viitsi yleistää sitä kaikkiin suomalaisiin. Osa meistä on ihan tarkoituksella valinnut huomioivan ja rakastavan kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
No kuvittele itse. Minä 193cm/95kg ja vaimo aika hentorakenteinen. Miltä se tuntuu kaupassa. Tullaan kärryn kanssa kassalle jossa menen maksamaan ostokset. Mitä sen jälkeen? Odotan vieressä että vaimo pakkaa tavarat kasaan? Nostaa kassit mukaansa (yleensä 4-5kpl täynnä) ja lähtee hoippumaan kohti autoa.
Jos autan ja nostan kassit olen se vanhojen aikojen perään vinkuja. Jos en olen muuten vaan täysi kusipää.
Toki voin antaa vaimon yksinkin käydä kaupassa maksaa ostokset ja antaa raahata ne kotiin ja kaikki naisasiaa ajavat olisi vihdoin tyytyväisenä.
Ja ei me ajatella että meillä mitään tiettyä roolia olisi. Se on vaan luontevasti mennyt tuolla perinteisen mallin mukaan.
Aina sanotaan että miksi stressata mitä muut ajattelevat. Enhän minä olisi edes tajunnut kuinka perinteinen malli meillä on jos ei kaikki muut siitä stressaa ja melua joka paikassa nykyään.
Asia ei muuten vaivaa mutta alkanut hämmentää mitä ihmiset oikein haluaa. Sellaiset asiat joilla olen ajatellut olevani ystävällinen avulias kohtelias ja osoittavani välittämistä toisesta on yhtäkkiä alistamista? Tätä verrataan juuri näihin intian meininki raiskaus sorto ym juttuihin.
Sitten taas asiat jotka minulle on huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja röyhkeyttä niin se onkin ihan fine.
No mikä järki siinä on että sinä keplottelet autolle 4-5 kassin kanssa? Eikö järkeveintä ole että te pariskuntana yhdessä hoidatte ne kassit autoon? Naisena minä kaipaan ennen kaikkea juuri sitä yhteiseloon, _järjen käyttöä_ ja tasa-arvoa. Eikä jotain homeisia tapoja joilla laitetaan ihmisiä vielä kaiken lisäksi eriarvoiseen asemaan.
No yleensä kannan ne kassit kun vaimo vie sillä välin kärryn telineeseen ja laittaa lapset autoon turvaistuimiinsa. Menee paljon nopeammin näin ja ne kassit ei mulle hirveesti paina.
Sallitaanko järjenkäyttö myös minulle vai täytyykö kaikki tehdä yhdessä ettei laiteta ketään eriarvoiseen asemaan?Olisit jo ekassa viestissä kertonut, että teillä on pienet lapset kauppareissulla mukana. Jos sinun vaimo kantaa kassit, niin ethän sinä siinä tapauksessa kävele ylväin askelin tyhjin käsin vaan sinulla on lapset huolehdittavana.
No mutta missä se järki tässä on? Hoidan lapset tarvittaessa autoon ja kärryn telineeseen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Vaimoni olisi täysin kusessa niiden kauppakassien kanssa. Mikä siinä on niin väärin että minä kannan ne painavat kun vaan menee helpommin? Vaimo selviytyy loistavasti kärryn kanssa ja lasten myös. Ne kun yleensä käyttäytyy aika hyvin ja viihdytään yhdessä.
Onko tosissaan pakko piipertää ensin yhdessä viemään kärry ja sitten yhdessä kannetaan kassit? Annetaanko lapsille oma pussi ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Mites pyykin pesu? Laitetaanko yhdessä pyykit koneeseen ja yhtäaikaa painetaan napista käymään niin tulee tasa-arvoasiat hoidettua asianmukaisesti.
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.
Ei niitä kauppakasseja ole pakko viedä kärryillä kun ne voi kantaa. Sitä varten on kädet.
Eikö niitä todellakaan saa käyttää? Pitää ajeluttaa kärryä edestakas parkkipaikkaa ihan vaan sen takia ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Meillä sujuu helpoimmin niin että minä tuon painavat tavarat ja vaimo muut. Kumpikin haluaa tehdä sen niin. Arvostan vaimoni työtä. Mielestäni hän tekee raskaampaa työtä kuin itse. Vaimoni arvostaa minun työtäni. Molemmat tehdään perheen eteen hommia.
En ole vieläkään saanut yhtään järkevää perustelua mikä siinä on niin väärin että kannan ne kassit autoon? Tämä keskustelu alkaa saamaan jo huvittavia piirteitä kun sitä yritetään keinolla millä hyvänsä kääntää alistamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi.
En siis ole missään vaiheessa estänyt vaimoani kantamasta kasseja tai viemästä kärryillä autoon, mutta ei me olla silti alettu(onneksi) pelleilemään niiden kanssa mitenkään ihmeellisesti.
En myöskään estä vaimoani kouluttamasta itseään. Itse asiassa hän opiskeli vuosia alkuaikoina minun kustantaessa elämisen. Töihin saisi mennä niin paljon kuin haluaa, ja jopa laskutkin saisi kyllä itse maksaa. En laittaisi yhtään vastaan.
Omasta vapaasta tahdosta hän tekee vain sen verran töitä että selviää ilman tukia. Jää enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Arvostan todella paljon.
Jos siis minä arvostan vaimoani siitä että hän hoitaa kotia ja lapsia, koska itse täysin vapaasti ja omasta tahdosta itsekin haluaa niin mikä siinä on väärin?
Jos minä kaupasta tullessa kannan kassit täysin omasta ja vapaasta tahdosta, ja vaimoni sitä arvostaa niin mikä siinä on niin väärin?
Kumpikin käyttää omia vahvuuksiaan, molemmat tehdään perheen eteen töitä ja kumpikin arvostaa toisen panosta. Homma toiminut lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja koko ajan tunnen syvemmin vaimoani kohtaan. Mikä lottovoittaja olenkaan.
No kuule, meillä on 6 henkinen perhe. Kun käyn kaupassa, tavaraa on kärry täynnä. Iso kankainen ostos"kassi" painaa ainakin 30kg parhaimmillaan ja sen päälle voi vielä olla 2-3 muovikassia. Ei niitä kenenkään kannata lähteä käsissä kantamaan. Meillä mies ei edes kanna mitään, vaan kaikki jää minun kontolle. Joten vaikka teillä nyt ostoksilla käynti onnistuu noin, niin monelle on varmaan helpompaa viedä ne kassit kärryllä autolle. Eikä ne muovikassit edes tahdo kestää kantamista. Aina jostakin katkeaa sanka, kun niitä yrittää kantaa. Meillä on kyllä sekin ero, että vaimosi osaa arvostaa sitä, että sinä kannat kassit. Luulen, että meillä miehelle ei tule mieleenkään, että siinä mitään arvostamista on, että minä kannan tai kärrään ostokset autoon. Naiset varmaan tajuaa paremmin arvostaa näitä arjen pieniä juttuja.
Luin vain otsikon. Sen perusteella: kyllä mää suihin otan, mutta en mää sitä sentään syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten kun on näin naisena pakko pärjätä ihan yksin, ilman sitä ilmeisesti tuikitarpeellista miestä? Kantaa omat kauppakassinsa ja kaikki. Jotenkin heti särähtää korvaan että ilman miestä elämästä selviäminen ap:n mielestä olisi teeskentelyä. Ymmärrän että tässä puhutaan parisuhteista ja niiden dynamiikasta, mutta fakta on että ihan yksinkin selviää hengissä, oli mitä sukupuolta tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ihan koko ap:n sepustusta lukenut, kun alkoi ottaa niin päähän tuo kauppakassien kantamiskohta. Meillä ukko ei kanna kasseja, vaan kulkee kädet sivulla heiluen ja antaa minun kantaa. Kerran kun uskalsin pyytää apua suuttui. Sama jos joku kotona käymässä olevista lapsista lähtee isojen kantamusten kanssa, niin mies ei tajua kantaa avuksi tavaroita autoon , vaan menee tyhjin käsin kuskinpukille ja odottaa, että minä ja kyseinen nuori kantaa tavarat autoon. Kyse ei ole todellakaan siitä, että minä haluan kantaa kaiken itse. Ei todellakaan. Joskus nuorempana kun odotin lasta ja ihan viimeisillä kuukausilla jalkateräni murtui ja jouduin menemään lääkäriin, niin mies ei voinut silloinkaan auttaa, vaan jouduin hyppelemään yhdellä jalalla ison mahani kanssa vastaanottoon. Mies käveli edellä kädet sivulla heiluen vaikka olisi voinut toimia "kyynärsauvana". Itse en ikinä voisi olla noin törppö. Suomalainen mies ei vaan aina tajua, että voisi auttaa lähimmäistään, vaan menee siitä mistä aita on matalin ja miten vaan itse helpoimmalla pääsee. Onneksi poika ei ole ottanut mallia isästään.
Sinä olet jostain syystä valinnut puolisoksi itsekkään törpön, mutta älä viitsi yleistää sitä kaikkiin suomalaisiin. Osa meistä on ihan tarkoituksella valinnut huomioivan ja rakastavan kumppanin.
No kuule, en minäkään sitä valitessa tiennyt, ettei se kanna perheen ostoksia. Silloin kun seurusteltiin ei tarvinnut kantaa kuin omat ruokansa kaupasta kotiin ja kun myöhemmin muutettiin yhteen, ei kassien kantaminen silloinkaan ollut ylivoimaista. Ensimmäinen lapsi syntyi vasta kun olimme olleet 15v naimisissa ja siitä on perhe vielä kasvanut. En todellakaan osannut ennustaa, kun aloitimme 30vuotta sitten seurustelemaan, ettei mies tee tälläisiä juttuja. Eikä sitä nyt viitsi sen takia heivatakkaan, ettei se kanna ostoksia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta omalla kohdallani kyse on puhtaasti kärsimättömyydestäni. En jaksa heittäytyä naisellisen avuttoman passiivikseni ja odottaa (kenties pitkänkin aikaa), milloin mies ehtii, jaksaa, viitsii ja haluaa tehdä jonkun asian, jonka osaan ja pystyn tekemään itsekin ja vieläpä ihan heti. En myöskään usko, että miehenikään kärsivällisyys riittäisi odottaa, milloin minä ehtisin, jaksaisin, viitsisin ja haluaisin tehdä jotain perinteisesti naisellista kuten vaikkapa laittaa ruokaa. Jos miehelläni on nälkä, hän alkaa laittaa ruokaa. Jos mulla nettiyhteys tökkii, alan selvittelemään ja korjaamaan vikaa.
Ohjaa mies lukemaan Married Red Pill -subreddittiä. Anna hänelle tilaa olla mies. Kilttinä miehenä hän on todennäköisesti hukannut itsensä sinun ja perhe-elämän puristuksessa.
Ja ne jotka takertuvat kauppakassiasiaan - ei hitto. Lukekaa nyt rivien välistä. Tässä ei ole kyse mistään oven avaamisesta tai kauppareissusta, vaan mindsetistä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkea, mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa. Ehkä tärkeintä on, että nainen ymmärtää miehen olevan mies, miehisine tarpeineen ja mies ymmärtää naisen olevan nainen naisellisine tarpeineen.
Kenenkään ei pidä olla liian kiltti, ja miellyttämisen haluinen, että kieltää omaa persoonaa tai syviä tarpeitaan. On hyvä kunnioittaa puolison erilaisuutta, ja antaa toiselle tilaa. Ja naisten olisi hyvä ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista eikä olettaa, että se kumppani on oman hyvinvoinnin lähde, naiset sortuvat usein tähän. Ja miesten tulisi todella kuunnella naistaan ja olla kiinnostunut rakkaastaan.
Minä koen olevani yksilö, jolla on yksilölliset tarpeeni. Samoin mieheni on yksilö, jolla on omat yksilölliset tarpeensa. Ei ole olemassa mitään naisten ja miesten tarpeita, on olemassa eri yksilöiden tarpeita. Meillä mies itkee enemmän ja tarvitsee hellyyttä ja syliä enemmän, minä rakastan painavien asioiden kantamista. Silti olen sukupuoleltani nainen ja mieheni on sukupuoleltaan mies. Haluan, että minut nähdään ensisijaisesti itsenäni, omana yksilöllisenä persoonana ja kokonaisuutena, en halua tulla nähdyksi ensisijaisesti naisena. Olen ensin ihminen, naiseus tulee jossain myöhemmin. Ja silti voin meikata, pukeutua korkkareihin, mekkoon jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ihan koko ap:n sepustusta lukenut, kun alkoi ottaa niin päähän tuo kauppakassien kantamiskohta. Meillä ukko ei kanna kasseja, vaan kulkee kädet sivulla heiluen ja antaa minun kantaa. Kerran kun uskalsin pyytää apua suuttui. Sama jos joku kotona käymässä olevista lapsista lähtee isojen kantamusten kanssa, niin mies ei tajua kantaa avuksi tavaroita autoon , vaan menee tyhjin käsin kuskinpukille ja odottaa, että minä ja kyseinen nuori kantaa tavarat autoon. Kyse ei ole todellakaan siitä, että minä haluan kantaa kaiken itse. Ei todellakaan. Joskus nuorempana kun odotin lasta ja ihan viimeisillä kuukausilla jalkateräni murtui ja jouduin menemään lääkäriin, niin mies ei voinut silloinkaan auttaa, vaan jouduin hyppelemään yhdellä jalalla ison mahani kanssa vastaanottoon. Mies käveli edellä kädet sivulla heiluen vaikka olisi voinut toimia "kyynärsauvana". Itse en ikinä voisi olla noin törppö. Suomalainen mies ei vaan aina tajua, että voisi auttaa lähimmäistään, vaan menee siitä mistä aita on matalin ja miten vaan itse helpoimmalla pääsee. Onneksi poika ei ole ottanut mallia isästään.
Sinä olet jostain syystä valinnut puolisoksi itsekkään törpön, mutta älä viitsi yleistää sitä kaikkiin suomalaisiin. Osa meistä on ihan tarkoituksella valinnut huomioivan ja rakastavan kumppanin.
No kuule, en minäkään sitä valitessa tiennyt, ettei se kanna perheen ostoksia. Silloin kun seurusteltiin ei tarvinnut kantaa kuin omat ruokansa kaupasta kotiin ja kun myöhemmin muutettiin yhteen, ei kassien kantaminen silloinkaan ollut ylivoimaista. Ensimmäinen lapsi syntyi vasta kun olimme olleet 15v naimisissa ja siitä on perhe vielä kasvanut. En todellakaan osannut ennustaa, kun aloitimme 30vuotta sitten seurustelemaan, ettei mies tee tälläisiä juttuja. Eikä sitä nyt viitsi sen takia heivatakkaan, ettei se kanna ostoksia ;)
No vaikea uskoa, että kyse on pelkistä kauppakasseista. Yksikään normaali ihminen ei suutu siitä, että kumppani pyytää apua. Itse edellä mainostit, ettei edes raskaana tai sairaana ole saanut apua. Se ei ole pienimmässäkään määrin normaalia, ei edes suomalaiselta mieheltä. Puolisosi ei vaan yksinkertaisesti välitä sinusta. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkea, mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa. Ehkä tärkeintä on, että nainen ymmärtää miehen olevan mies, miehisine tarpeineen ja mies ymmärtää naisen olevan nainen naisellisine tarpeineen.
Kenenkään ei pidä olla liian kiltti, ja miellyttämisen haluinen, että kieltää omaa persoonaa tai syviä tarpeitaan. On hyvä kunnioittaa puolison erilaisuutta, ja antaa toiselle tilaa. Ja naisten olisi hyvä ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista eikä olettaa, että se kumppani on oman hyvinvoinnin lähde, naiset sortuvat usein tähän. Ja miesten tulisi todella kuunnella naistaan ja olla kiinnostunut rakkaastaan.
Minä koen olevani yksilö, jolla on yksilölliset tarpeeni. Samoin mieheni on yksilö, jolla on omat yksilölliset tarpeensa. Ei ole olemassa mitään naisten ja miesten tarpeita, on olemassa eri yksilöiden tarpeita. Meillä mies itkee enemmän ja tarvitsee hellyyttä ja syliä enemmän, minä rakastan painavien asioiden kantamista. Silti olen sukupuoleltani nainen ja mieheni on sukupuoleltaan mies. Haluan, että minut nähdään ensisijaisesti itsenäni, omana yksilöllisenä persoonana ja kokonaisuutena, en halua tulla nähdyksi ensisijaisesti naisena. Olen ensin ihminen, naiseus tulee jossain myöhemmin. Ja silti voin meikata, pukeutua korkkareihin, mekkoon jne.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
No kuvittele itse. Minä 193cm/95kg ja vaimo aika hentorakenteinen. Miltä se tuntuu kaupassa. Tullaan kärryn kanssa kassalle jossa menen maksamaan ostokset. Mitä sen jälkeen? Odotan vieressä että vaimo pakkaa tavarat kasaan? Nostaa kassit mukaansa (yleensä 4-5kpl täynnä) ja lähtee hoippumaan kohti autoa.
Jos autan ja nostan kassit olen se vanhojen aikojen perään vinkuja. Jos en olen muuten vaan täysi kusipää.
Toki voin antaa vaimon yksinkin käydä kaupassa maksaa ostokset ja antaa raahata ne kotiin ja kaikki naisasiaa ajavat olisi vihdoin tyytyväisenä.
Ja ei me ajatella että meillä mitään tiettyä roolia olisi. Se on vaan luontevasti mennyt tuolla perinteisen mallin mukaan.
Aina sanotaan että miksi stressata mitä muut ajattelevat. Enhän minä olisi edes tajunnut kuinka perinteinen malli meillä on jos ei kaikki muut siitä stressaa ja melua joka paikassa nykyään.
Asia ei muuten vaivaa mutta alkanut hämmentää mitä ihmiset oikein haluaa. Sellaiset asiat joilla olen ajatellut olevani ystävällinen avulias kohtelias ja osoittavani välittämistä toisesta on yhtäkkiä alistamista? Tätä verrataan juuri näihin intian meininki raiskaus sorto ym juttuihin.
Sitten taas asiat jotka minulle on huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja röyhkeyttä niin se onkin ihan fine.
No mikä järki siinä on että sinä keplottelet autolle 4-5 kassin kanssa? Eikö järkeveintä ole että te pariskuntana yhdessä hoidatte ne kassit autoon? Naisena minä kaipaan ennen kaikkea juuri sitä yhteiseloon, _järjen käyttöä_ ja tasa-arvoa. Eikä jotain homeisia tapoja joilla laitetaan ihmisiä vielä kaiken lisäksi eriarvoiseen asemaan.
No yleensä kannan ne kassit kun vaimo vie sillä välin kärryn telineeseen ja laittaa lapset autoon turvaistuimiinsa. Menee paljon nopeammin näin ja ne kassit ei mulle hirveesti paina.
Sallitaanko järjenkäyttö myös minulle vai täytyykö kaikki tehdä yhdessä ettei laiteta ketään eriarvoiseen asemaan?Olisit jo ekassa viestissä kertonut, että teillä on pienet lapset kauppareissulla mukana. Jos sinun vaimo kantaa kassit, niin ethän sinä siinä tapauksessa kävele ylväin askelin tyhjin käsin vaan sinulla on lapset huolehdittavana.
No mutta missä se järki tässä on? Hoidan lapset tarvittaessa autoon ja kärryn telineeseen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Vaimoni olisi täysin kusessa niiden kauppakassien kanssa. Mikä siinä on niin väärin että minä kannan ne painavat kun vaan menee helpommin? Vaimo selviytyy loistavasti kärryn kanssa ja lasten myös. Ne kun yleensä käyttäytyy aika hyvin ja viihdytään yhdessä.
Onko tosissaan pakko piipertää ensin yhdessä viemään kärry ja sitten yhdessä kannetaan kassit? Annetaanko lapsille oma pussi ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Mites pyykin pesu? Laitetaanko yhdessä pyykit koneeseen ja yhtäaikaa painetaan napista käymään niin tulee tasa-arvoasiat hoidettua asianmukaisesti.
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.
Ei niitä kauppakasseja ole pakko viedä kärryillä kun ne voi kantaa. Sitä varten on kädet.
Eikö niitä todellakaan saa käyttää? Pitää ajeluttaa kärryä edestakas parkkipaikkaa ihan vaan sen takia ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Meillä sujuu helpoimmin niin että minä tuon painavat tavarat ja vaimo muut. Kumpikin haluaa tehdä sen niin. Arvostan vaimoni työtä. Mielestäni hän tekee raskaampaa työtä kuin itse. Vaimoni arvostaa minun työtäni. Molemmat tehdään perheen eteen hommia.
En ole vieläkään saanut yhtään järkevää perustelua mikä siinä on niin väärin että kannan ne kassit autoon? Tämä keskustelu alkaa saamaan jo huvittavia piirteitä kun sitä yritetään keinolla millä hyvänsä kääntää alistamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi.
En siis ole missään vaiheessa estänyt vaimoani kantamasta kasseja tai viemästä kärryillä autoon, mutta ei me olla silti alettu(onneksi) pelleilemään niiden kanssa mitenkään ihmeellisesti.
En myöskään estä vaimoani kouluttamasta itseään. Itse asiassa hän opiskeli vuosia alkuaikoina minun kustantaessa elämisen. Töihin saisi mennä niin paljon kuin haluaa, ja jopa laskutkin saisi kyllä itse maksaa. En laittaisi yhtään vastaan.
Omasta vapaasta tahdosta hän tekee vain sen verran töitä että selviää ilman tukia. Jää enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Arvostan todella paljon.
Jos siis minä arvostan vaimoani siitä että hän hoitaa kotia ja lapsia, koska itse täysin vapaasti ja omasta tahdosta itsekin haluaa niin mikä siinä on väärin?
Jos minä kaupasta tullessa kannan kassit täysin omasta ja vapaasta tahdosta, ja vaimoni sitä arvostaa niin mikä siinä on niin väärin?
Kumpikin käyttää omia vahvuuksiaan, molemmat tehdään perheen eteen töitä ja kumpikin arvostaa toisen panosta. Homma toiminut lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja koko ajan tunnen syvemmin vaimoani kohtaan. Mikä lottovoittaja olenkaan.
Siis mikä ttu nyt on ongelma, ootko sä vähän hidas tai jotain? Jos toi teidän järjestely toimii teille, niin MIKÄ TÄSSÄ ON ONGELMA?!?! Että jaksat sivukaupalla jankuttaa jostain sun ja vaimosi kauppakassirutiineista, ei hemmetti, ei voi muuta todeta, kuin että kaikkia ei tosiaankaan oo siunattu älyllä tai suhteellisuudentajulla.
Täällä on puhuttu nimenomaan sen puolesta, että kukin pariskunta voi vaikka itse määritellä, kuka ne kauppakassit kantaa ja että moni nainen ei koe menevänsä jotenkin rikki siitä, jos joskus raahaa kauppakasseja. Että pelkästään sukupuolen perusteella ei tarvitse automaattisesti etukäteen kaikkien puolesta päättää ja olettaa, mitä askareita kukakin hoitaa.
Itse esim. naisena tykkään saada arjessa myös vähän liikuntaa ja ponnistelua, se on terveellistä ja pitää lihaskuntoakin yllä. Kannamme molemmat miehen kanssa kauppakasseja vähän tilanteesta riippuen. Usein kasseja tulee kaksi, ja silloin toinen kantaa toisen ja toinen toisen, ihan luontevasti. Ei niin, että mieheni on _pakko_ kantaa molemmat kassit tai hän ei ole enää "mies". Ihan naurattaa ajatuskin.
Mä pidän kyllä nyt itseäni lottovoittajana tän keskustelun luettuani, että mulla on ajattelu- ja lukutaitoinen mies, se ei näytä olevan itsestäänselvää. Hemmetin typerä jankkaaja olet.
Itse et ilmeisesti ole kovin ajattelu- ja lukutaitoinen nainen?
Vai missä luki että on pakko kantaa tai ei ole mies?
Kerro? Yhtään loukkausta en niele kaltaisiltasi
No mitä sä sivu kaupalla kitiset, että täällä muka väitetään, että on VÄÄRIN että sinä teidän keskeisessä suhteessanne haluat kantaa kauppakassit? Lopeta toi älytön jankkaaminen! Menee kuppi nurin sun kaltaisten kanssa. MINÄMINÄMINÄMINÄYYYYYY!!!! Sinä ja te ette ole kaikki maailman miehet ja naiset, comprendo?!?
Alue: Aihe vapaa
Niinpä, kyllä miehinen ego on joillakin yksilöillä melko hauras...