Lue keskustelun säännöt.
Syökö moderni nainen miehuuden?
i´ve created a monster
18.01.2018 |
Tällaista olen miettinyt. On hienoa että naiset ovat nykyään lähempänä miehiä. Mutta ollaanko me jo muuttumassa liian samanlaisiksi? Haluaako naiset olla naisia ja miehiä yhtäaikaa ja samalla muuttaa miehet sellaisiksi kuin naiset aikoinaan olivat?
Modernilla naisella tarkoitan tässä itsenäistä aikuista naista joka pärjää elämän kaikilla osa-alueilla niin hyvin ettei ihan varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Eikä ainakaan halua myöntää tarvitsevansa, korkeintaan sallii itsensä haluta silloin kuin se itselle pahaiten sopii.
Ei en ole mies. Olen nelikymppinen nainen, äiti, tytär ja vaimo. Eräs ystäväni kertoi tuttavaperheensä luona vierailusta Brasiliassa. Siellä perheen mies ei antanut tämän naisen kantaa kauppakasseja, vaikka suomalaisnainen tiukasti yrittikin. Mies on brasilialainen ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Mies naurahti ja sanoi että juuri tuollaisia suomalaiset naiset ovat! Kaikki pitäisi tehdä itse eikä apua tarvita. Brasiliassa miehet kantavat naistensa kantamukset koska arvostavat naisia. Ei siksi etteivätkö he tietäisi naisen kyllä jaksavan, vaan siksi että se on heille luontaisesti helpompaa. Miehet jaksavat vähän paremmin ja näin säästetään naisten arvokasta elinvoimaa tärkeämpiin tehtäviin.
Kuuntelin tätä ja leikani loksahti. Niinhän sen pitäisi olla! Mutta miksei se ole? Koska me naiset ei enää anneta miesten olla miehiä! Me halutaan olla superihmisiä jotka pystyy siihen kaikkeen mihin miehetkin ja siihen päälle ollaan vielä naisia. Repikää siitä!
Mutta mihin se mies tässä kuviossa sitten mahtuu? Ei oikein mihinkään. Siksi mies pitääkin kutistaa kuten miehet ovat kautta aikojen naisille tehneet. Siitäpä saavat, niih!
Jotakuinkin koen että näin me nykyään elämme. Ja jos miestä ei sentään tarvitse kutistaa, niin sitten sen on oltava kuin modernit naiset. Lopputulema on että ollaan kaikki jo niin samanlaisia ettei mikään vedä enää puoleensa.
Minä olen synnyttänyt hirviön. Luonut miehestäni kaikkien yhdessäolo vuosieni aikana sellaisen kuin haluan. Tai luulin halunneeni. Ja hän on kaikessa kiltteydessään pyrkinyt olemaan täydellinen mies minulle. Kun lapset olivat pieniä en jaksanut seksiä. Toivoin että voi kun toikin lopettaisi jatkuvan haluamisensa. Nyt kun lapset ovat isompia näin on käynytkin. Nyt en muuta toivokaan kuin että haluaisi taas. Ja on monta monituista muutakin asiaa jotka matkan varrella ovat muuttuneet suuntaan jota silloin toivoin. Ei heti eikä ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, vaan sitten hetken päästä.
Miehen haluttomuus on saanut minut pohtimaan naiseutta ja mieheyttä sekä omia toimiani tämän kaiken keskellä. Ja sitten vähän laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Me halutaan että miehet jää enemmän kotiin hoitamaan lapsia että naiset voivat luoda uraa. Me halutaan että mies tekee yhtä paljon kotitöitä, ymmärtää meidän ajatuksia ja antaa läheisyyttä oikealla sopivalla tavalla. Samaan aikaan meillä on kova tarve näyttää että me kyllä pystytään kaikkeen samaan kuin mieskin. Että eihän me oikeastaan sitä miestä edes tarvita. Paitsi luomaan perheidylliä meidän ehdoilla.
Kyllä, tämä on karrikoitua teksitä. Mutta en tahtoisi olla suomalainen mies. Ja jotenkin koen hankalaksi olla suomalainen pärjääjä nainenkaan. Haluaisin antautua. Mieheni, sinä olet täydellinen vaikket aina tekisikään niin kuin toivon. Sano joskus ei. tarvitsen sitä, naisena.
Kommentit (372)
Tasa-arvon tavoite ei ole tehdä miehistä naisia tai naisista miehiä vaan hyväksyä molemmat sukupuolet ihmisinä yksilöllisine piirteineen, tasavertaisina. Todella moni tuntuu ymmärtävän tämän ja feminismin täysin pieleen. Osa tahallisesti ajaakseen omia tarkoitusperiään. Terveisin feministi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samaa ikäluokkaa, kroonisesti sairaan miehen vaimo ja kohta aikuisen erityislapsen äiti. Huonoa tuuria, siis, mikä luultavasti värittää näkökulmaani. Minä taas olen läpikotaisin kyllästynyt kaikkien asioiden sukupuolittamiseen, ja oletan myös puolison näkevän minut kuten minä hänet, ensisijaisesti yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. En myöskään käytä aikaa miettien miehuutta ja naiseutta, ne ovat luonnollinen osa meitä ja siksi yhtä oleellisia arjessa kuin käsi tai jalka - tarpeellisia, ovat olemassa, niitä ei erityisemmin pohdi. En myöskään usko että kumpikaan vaurioituu siitä, että toinen toimii (sukupuoleen sidottujen) odotusten vastaisesti. Ei kai se sukupuoli-identiteetti niin hauras ole?
Tuolla tavalla meille käy elämänkin suhteen. Muokkaamme siitä juuri semmoisen kuin kuvitelmissamme haluamme sen olevan. Kunnes lopulta huomaamme, että elämä on kyllä helppoa, mutta niin tylsää ja tasapaksua, ettemme enää kestä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvon tavoite ei ole tehdä miehistä naisia tai naisista miehiä vaan hyväksyä molemmat sukupuolet ihmisinä yksilöllisine piirteineen, tasavertaisina. Todella moni tuntuu ymmärtävän tämän ja feminismin täysin pieleen. Osa tahallisesti ajaakseen omia tarkoitusperiään. Terveisin feministi.
Oli feministien tavoite mikä hyvänsä, lopputulos tulee aina olemaan vääristynyt. Eikä se muuta voikaan olla, jos itse teoria ei ole avoimen rehellinen.
En jaksanut pitkälle lukea mutta heikossa kannattimissa on miehuus jos se vaatii toisen jonka pitäisi olla heikommassa asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samaa ikäluokkaa, kroonisesti sairaan miehen vaimo ja kohta aikuisen erityislapsen äiti. Huonoa tuuria, siis, mikä luultavasti värittää näkökulmaani. Minä taas olen läpikotaisin kyllästynyt kaikkien asioiden sukupuolittamiseen, ja oletan myös puolison näkevän minut kuten minä hänet, ensisijaisesti yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. En myöskään käytä aikaa miettien miehuutta ja naiseutta, ne ovat luonnollinen osa meitä ja siksi yhtä oleellisia arjessa kuin käsi tai jalka - tarpeellisia, ovat olemassa, niitä ei erityisemmin pohdi. En myöskään usko että kumpikaan vaurioituu siitä, että toinen toimii (sukupuoleen sidottujen) odotusten vastaisesti. Ei kai se sukupuoli-identiteetti niin hauras ole?
Yritäpäs saada feministit ymmärtämään, että olemme yksilöitä, emmekä ryhmän edustajia.
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvon tavoite ei ole tehdä miehistä naisia tai naisista miehiä vaan hyväksyä molemmat sukupuolet ihmisinä yksilöllisine piirteineen, tasavertaisina. Todella moni tuntuu ymmärtävän tämän ja feminismin täysin pieleen. Osa tahallisesti ajaakseen omia tarkoitusperiään. Terveisin feministi.
Tämä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kanssa keskustelijat joilta kuulee näitä: "jos olet feministi niin miksi sinulla on vaaleanpunainen mekko? Tai miksi sitten meikkaat etkä ole yhtä vahva kuin joku mies jos kerran olet tasa-arvoinen?" ei hyvää päivää. Se että on tasa-arvoinen ei ole sama asia kuin täysin samanlainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tui sama mies joka aina hokee joka puolella modernia ja itsenäistä naista.
Jos miehisyys on kauppakassien kantamisesta kiinni, ei sitä ole ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huomasin kauhukseni muuttuneeni todella miehiseksi tässä taannoin. Olen parikymppisenä vielä ollut melko naisellinen mutta vuosia yksin eläneenä olen jotenkin omaksunut itseeni miehisiä piirteitä. Minusta on tullut hyvin maskuliininen niin eleiltäni kuin ulkonäöltänikin. En tiedä johtuuko se siitä, että olen oppinut tekemään kaiken yksin ja pitämään huolta itsestäni, mutta jostain tämä miehisyys on hiipinyt olemukseeni.
Huomasin tämän siitä, että olen alkanut viehättää naisia puoleeni ja saanut usean lähestymisen siltä suunnalta, vaikka ihan tavallinen 40v hetero olenkin. Olen jotenkin kadottanut sen naisellisuuteni itsessäni ja nyt kovasti opettelen miten saisin sen takaisin.
Ei ihme ettei miehet ole minusta kiinnostuneita.
Nuo entisaikojen "kamaluudet" ovat tarkoituksellista feminististä mustamaalaamista.
“Men have sacrificed and crippled themselves physically and emotionally to feed, house, and protect women and children. None of their pain or achievement is registered in feminist rhetoric, which portrays men as oppressive and callous exploiters.”
— Camille Paglia
Toisaalta naiset eivät itsekään nykyään ole onnellisimmillaan.
By many objective measures the lives of women in the United States have improved over the past 35 years, yet we show that measures of subjective well-being indicate that women's happiness has declined both absolutely and relative to men. The paradox of women's declining relative well-being is found across various datasets, measures of subjective well-being, and is pervasive across demographic groups and industrialized countries. Relative declines in female happiness have eroded a gender gap in happiness in which women in the 1970s typically reported higher subjective well-being than did men. These declines have continued and a new gender gap is emerging -- one with higher subjective well-being for men.
A startlingly high number of women in Australia were found to be suffering from anxiety or depression, according to a newly released study. Roughly 40 percent of the women surveyed revealed they had been diagnosed with one of the disorders. The Jean Hailes Women’s Health Survey was released on Aug. 27 and looked into the health issues of over 10,000 Australian women age 18 and over.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samaa ikäluokkaa, kroonisesti sairaan miehen vaimo ja kohta aikuisen erityislapsen äiti. Huonoa tuuria, siis, mikä luultavasti värittää näkökulmaani. Minä taas olen läpikotaisin kyllästynyt kaikkien asioiden sukupuolittamiseen, ja oletan myös puolison näkevän minut kuten minä hänet, ensisijaisesti yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. En myöskään käytä aikaa miettien miehuutta ja naiseutta, ne ovat luonnollinen osa meitä ja siksi yhtä oleellisia arjessa kuin käsi tai jalka - tarpeellisia, ovat olemassa, niitä ei erityisemmin pohdi. En myöskään usko että kumpikaan vaurioituu siitä, että toinen toimii (sukupuoleen sidottujen) odotusten vastaisesti. Ei kai se sukupuoli-identiteetti niin hauras ole?
Yritäpäs saada feministit ymmärtämään, että olemme yksilöitä, emmekä ryhmän edustajia.
Pidän itseäni feministinä, mutta kieltämättä viime aikoina mielessä on käynyt ajatus, että sillä aikaa, kun minulla on ollut muuta miettimistä, feminismi on alkanut tarkoittaa jotain muuta, mitä en välttämättä allekirjoita. En juuri ehdi seurata aikaani laajemmalti.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehisyys on kauppakassien kantamisesta kiinni, ei sitä ole ollutkaan.
Hyvä kun nappasit oikeen pointin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehisyys on kauppakassien kantamisesta kiinni, ei sitä ole ollutkaan.
Tämä. Mies teettää naisella kotityöt ja hoidattaa lapset, mutta ihmisten ilmoilla muututaan ritareiksi kantamalla kymmenen metriä kauppakassia. Juuri tuo että mieheys on hienoa silloin kun on joku leikkimässä osaamatonta ja heikkoa johon verrataan. Mitä jos miehet päivittäisitte mieheyden joksikin jota voi oikeasti arvostaa ja jonka takia kenenkään muun ei tarvi esittää kyvyttömämpää kuin oikeasti on.
Annan mieheni olla mies ja annan hänelle koko ajan palautetta siitä, että hän on haluttava mies. Arvostan häntä, voisi jopa sanoa, että "katson häntä ylöspäin".
Kauppakassien tai kotitöiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Me teemme yhteiseen aikaamme sisältyvät kotityöt sen mukaan, mistä kumpikin tykkää; minä laitan ruokaa, mies kattaa pöydän ja korjaa jäljet. Hän tykkää shoppailla, joten hän käy yleensä kaupassa, ja minä taas suunnitelmallisena ihmisenä teen ostoslistan. Jos jonakin päivänä muutamme yhteen, pidän itsestäänselvänä, että kotityöt jaetaan.
Pärjään myös ilman miesystävääni, jos eroamme. Olen pärjännyt 25 vuotta (ensin yksinhuoltajana, sittemmin yksinasuvana) ennen tapaamistamme. Se ei ole sama kuin etten tarvitsisi tai haluaisi häntä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehisyys on kauppakassien kantamisesta kiinni, ei sitä ole ollutkaan.
Tämä. Mies teettää naisella kotityöt ja hoidattaa lapset, mutta ihmisten ilmoilla muututaan ritareiksi kantamalla kymmenen metriä kauppakassia. Juuri tuo että mieheys on hienoa silloin kun on joku leikkimässä osaamatonta ja heikkoa johon verrataan. Mitä jos miehet päivittäisitte mieheyden joksikin jota voi oikeasti arvostaa ja jonka takia kenenkään muun ei tarvi esittää kyvyttömämpää kuin oikeasti on.
Pohjimiltaan kauppakassiritarius, joka edellyttää heikkoa naista, kertoo juuri siitä, ettei miehisessä miehisyydessä ole hirveästi kehuttavia asioita. Mies näyttää kunnioitettavalta vain silloin kun nainen leikkii avutonta ja tyhmää kanaa.
Samoja mietteitä. Siis tasa-arvo on hieno ja tavoiteltava asia kyllä. Mutta jotain jää puuttumaan jos se johtaa siihen että ollaan liian samanlaisia. Dunderfeld osaa mielestäni hyvin avata tätä ajatusta:
https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/mika-on-vetovoiman-salai…
Minun miehisyyteni kestää kyllä vahvan naisen, eli tuskin miehesi haluttomuus feministeistä johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Siis tasa-arvo on hieno ja tavoiteltava asia kyllä. Mutta jotain jää puuttumaan jos se johtaa siihen että ollaan liian samanlaisia. Dunderfeld osaa mielestäni hyvin avata tätä ajatusta:
https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/mika-on-vetovoiman-salai…
Juu, Dunderfelthän kokeili mitä luultavimmin tätä teoriaansa Ensintreffit alttarilla -pariin ja täysin päin takaloosteria meni :D.
Vaadin oikeutta kantaa kauppakasseja. Oikeasti v*tuttaa ajatuskin ettei saisi omia ruokaostoksiaan kantaa. T. Nainen