Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syökö moderni nainen miehuuden?
i´ve created a monster
18.01.2018 |
Tällaista olen miettinyt. On hienoa että naiset ovat nykyään lähempänä miehiä. Mutta ollaanko me jo muuttumassa liian samanlaisiksi? Haluaako naiset olla naisia ja miehiä yhtäaikaa ja samalla muuttaa miehet sellaisiksi kuin naiset aikoinaan olivat?
Modernilla naisella tarkoitan tässä itsenäistä aikuista naista joka pärjää elämän kaikilla osa-alueilla niin hyvin ettei ihan varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Eikä ainakaan halua myöntää tarvitsevansa, korkeintaan sallii itsensä haluta silloin kuin se itselle pahaiten sopii.
Ei en ole mies. Olen nelikymppinen nainen, äiti, tytär ja vaimo. Eräs ystäväni kertoi tuttavaperheensä luona vierailusta Brasiliassa. Siellä perheen mies ei antanut tämän naisen kantaa kauppakasseja, vaikka suomalaisnainen tiukasti yrittikin. Mies on brasilialainen ja naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Mies naurahti ja sanoi että juuri tuollaisia suomalaiset naiset ovat! Kaikki pitäisi tehdä itse eikä apua tarvita. Brasiliassa miehet kantavat naistensa kantamukset koska arvostavat naisia. Ei siksi etteivätkö he tietäisi naisen kyllä jaksavan, vaan siksi että se on heille luontaisesti helpompaa. Miehet jaksavat vähän paremmin ja näin säästetään naisten arvokasta elinvoimaa tärkeämpiin tehtäviin.
Kuuntelin tätä ja leikani loksahti. Niinhän sen pitäisi olla! Mutta miksei se ole? Koska me naiset ei enää anneta miesten olla miehiä! Me halutaan olla superihmisiä jotka pystyy siihen kaikkeen mihin miehetkin ja siihen päälle ollaan vielä naisia. Repikää siitä!
Mutta mihin se mies tässä kuviossa sitten mahtuu? Ei oikein mihinkään. Siksi mies pitääkin kutistaa kuten miehet ovat kautta aikojen naisille tehneet. Siitäpä saavat, niih!
Jotakuinkin koen että näin me nykyään elämme. Ja jos miestä ei sentään tarvitse kutistaa, niin sitten sen on oltava kuin modernit naiset. Lopputulema on että ollaan kaikki jo niin samanlaisia ettei mikään vedä enää puoleensa.
Minä olen synnyttänyt hirviön. Luonut miehestäni kaikkien yhdessäolo vuosieni aikana sellaisen kuin haluan. Tai luulin halunneeni. Ja hän on kaikessa kiltteydessään pyrkinyt olemaan täydellinen mies minulle. Kun lapset olivat pieniä en jaksanut seksiä. Toivoin että voi kun toikin lopettaisi jatkuvan haluamisensa. Nyt kun lapset ovat isompia näin on käynytkin. Nyt en muuta toivokaan kuin että haluaisi taas. Ja on monta monituista muutakin asiaa jotka matkan varrella ovat muuttuneet suuntaan jota silloin toivoin. Ei heti eikä ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, vaan sitten hetken päästä.
Miehen haluttomuus on saanut minut pohtimaan naiseutta ja mieheyttä sekä omia toimiani tämän kaiken keskellä. Ja sitten vähän laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Me halutaan että miehet jää enemmän kotiin hoitamaan lapsia että naiset voivat luoda uraa. Me halutaan että mies tekee yhtä paljon kotitöitä, ymmärtää meidän ajatuksia ja antaa läheisyyttä oikealla sopivalla tavalla. Samaan aikaan meillä on kova tarve näyttää että me kyllä pystytään kaikkeen samaan kuin mieskin. Että eihän me oikeastaan sitä miestä edes tarvita. Paitsi luomaan perheidylliä meidän ehdoilla.
Kyllä, tämä on karrikoitua teksitä. Mutta en tahtoisi olla suomalainen mies. Ja jotenkin koen hankalaksi olla suomalainen pärjääjä nainenkaan. Haluaisin antautua. Mieheni, sinä olet täydellinen vaikket aina tekisikään niin kuin toivon. Sano joskus ei. tarvitsen sitä, naisena.
Kommentit (372)
Tavallaan, mutta naiset on ensin pakotettu olemaan miehisiä ja pärjääviä. Sitten kun tähän on päästy, niin miehillä onkin osaton olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut pitkälle lukea mutta heikossa kannattimissa on miehuus jos se vaatii toisen jonka pitäisi olla heikommassa asemassa.
Todella hyvin sanottu!
Ei mikään ihme että suurin osa avioliitoista päätyy eroon kun puoliso nähdään jonain vastustajana ja kaikki asiat arvovaltakysymyksinä. Tietenkään missään ei saa antaa tuumaakaan periksi.
Kyllä, monissa tapauksissa mutta ei kaikissa joten varmaan saisi yleistää.
On se vaan niin että:
Suomessa nainen ei tarvitse miestä enää juuri mihinkään, mutta mies tarvitsee naisen ainakin vähäksi aikaa jos haluaa saada oman lapsen tai pari.
En taida ihan ap tavoittaa ajatustasi. Oletko tosiaan heräämässä siihen että vuosien mittaan olet ollut puolisollesi huono läheinen ja nyt suhteenne ei enää ole tyydyttävä, ja reaktiosi on syyttää tästä feminismiä ja suomalaista verrattain kehittynyttä tasa-arvoa ja ratkaisusi varoitella toisia naisia etteivät vaan ole omissa suhteissaan liian tasa-arvoisia? Selvennä toki, jos tarkoitit muuta.
Sellainen normaali kiltteys, rakkaudellisuus, kivat pienet teot ja toisen osapuolen henkinen silittely kuuluu parisuhteen lisäksi ihan kaikkiin muihinkin hyviin, läheisiin ihmissuhteisiin. Se kuuluu seksuaalisuuteen, muttei edellytä sitä, ja sukupuoliroolit etenkään eivät siihen liity millään tavalla. Yhtä lailla haluan antaa äidilleni, veljelleni ja kaikkia sukupuolia edustaville ystävilleni kuin kumppanillenikin tilaa olla keitä ovat, arvostaa heitä ja viestiä sen riittävän usein merkityksellisin tavoin, tukea heidän itsetuntoaan ja olla vaan kiva. Toisaalta ilmoitan kyllä heti jos astuvat varpailleni tai jos heillä olisi jossain asiassa itsetutkiskelun paikka, niinkuin rohkaisen heitäkin tekemään että voidaan molemmat oppia ja kasvaa ihmisinä ja osataan paremmin olla toisillemme kivoja.
Todella kurjaa, jos suhteesi on nyt kriisissä. Tuollaisessa tilanteessa on tärkeää löytää mahdollisimman oikea tasapaino itsensä syyttelyn ja kriittisen itsetutkiskelun välillä. Nyt kun olet havainnut ja tunnustanut asian, niin ehkä tämä tasapaino löytyy ja pystyt tekemään asialle jotain. Toivottavasti suhde siitä vielä herää uuteen kukoistukseen, mutta jos ei, niin olette kuitenkin vielä suhteellisen nuoria. Ehditte hyvin vielä löytää elämänne rakkauden muualta, oma äitini löysi elämänsä ensimmäisen onnistuneen rakkauden hieman vaille viisikymppisenä.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset kannatelkoot kasseja ainoastaan suihinoton yhteydessä.
En tiedä syökö miehuuden, mutta poikuuden voi kyllä viedä, jos puuma saa sopivan kollin hollille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehisyys vaarassa sen takia, että nainen kouluttautuu, käy hyväpalkkaisessa työssä, hankkii omaisuutta omiin nimiinsä, päättää omien rahojensa käytöstä, valitsee itse lapsilukunsa ja - hyvänen aika - kantaa jopa kauppakassinsa itse?
Minä moderni nainen söin äsken ihan perinteisen karjalanpiirakan. 😇
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehisyys vaarassa sen takia, että nainen kouluttautuu, käy hyväpalkkaisessa työssä, hankkii omaisuutta omiin nimiinsä, päättää omien rahojensa käytöstä, valitsee itse lapsilukunsa ja - hyvänen aika - kantaa jopa kauppakassinsa itse?
No ei todellakaan ole.
Siitä huolimatta kannan vaimoni kauppakassit jos olen mukana. Ja vaan siksi että vaimoni haluaa sitä, ja minä haluan sitä.
Ei vois vähempää kiinnostaa mitä sää ajattelet mun miehisyydestä.
Minulla on helmi vaimoksi. Todella harvinaisen aarteen olen löytänyt. Kaksikymmentä vuotta jo takana ja vieläkin aivan rakastunut. Arvostus kasvaa vuosi vuodelta.
Ap on hyvä tyttö. Ap ymmärtää, että miesten miehuus on naisten vastuulla ja naisten kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää ap:n kaltaiset ihmiset. Se, että itse ollaan niin tolvanoita ettei ymmärretä mitä elämältä ja parisuhteelta halutaan, ja sitten kun on tämä suuri valaistuminen koettu tullaankin julistamaan kaikkien muidenkin puolesta mitä he haluavat ja ajattelevat.
Katsos kun maailmassa on myös meitä, jotka ihan oikeasti haluamme tasa-arvoisen suhteen. Ei se tarkoita tasapäisyyttä, mutta se tarkoittaa joskus uskallusta astua perinteisten roolien ulkopuolelle. Riittävää itsetuntoa ja itsetuntemusta, ettei omanarvontuntoa tarvitse pönkittää alentamalla toista. Kumppanin ei tarvitse olla huono jotta minä tuntisin itseni hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehisyys vaarassa sen takia, että nainen kouluttautuu, käy hyväpalkkaisessa työssä, hankkii omaisuutta omiin nimiinsä, päättää omien rahojensa käytöstä, valitsee itse lapsilukunsa ja - hyvänen aika - kantaa jopa kauppakassinsa itse?
No ei todellakaan ole.
Siitä huolimatta kannan vaimoni kauppakassit jos olen mukana. Ja vaan siksi että vaimoni haluaa sitä, ja minä haluan sitä.Ei vois vähempää kiinnostaa mitä sää ajattelet mun miehisyydestä.
Minulla on helmi vaimoksi. Todella harvinaisen aarteen olen löytänyt. Kaksikymmentä vuotta jo takana ja vieläkin aivan rakastunut. Arvostus kasvaa vuosi vuodelta.
Tarvitseekohan yleisluontoista keskustelua ottaa ihan noin henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
No kuvittele itse. Minä 193cm/95kg ja vaimo aika hentorakenteinen. Miltä se tuntuu kaupassa. Tullaan kärryn kanssa kassalle jossa menen maksamaan ostokset. Mitä sen jälkeen? Odotan vieressä että vaimo pakkaa tavarat kasaan? Nostaa kassit mukaansa (yleensä 4-5kpl täynnä) ja lähtee hoippumaan kohti autoa.
Jos autan ja nostan kassit olen se vanhojen aikojen perään vinkuja. Jos en olen muuten vaan täysi kusipää.
Toki voin antaa vaimon yksinkin käydä kaupassa maksaa ostokset ja antaa raahata ne kotiin ja kaikki naisasiaa ajavat olisi vihdoin tyytyväisenä.
Ja ei me ajatella että meillä mitään tiettyä roolia olisi. Se on vaan luontevasti mennyt tuolla perinteisen mallin mukaan.
Aina sanotaan että miksi stressata mitä muut ajattelevat. Enhän minä olisi edes tajunnut kuinka perinteinen malli meillä on jos ei kaikki muut siitä stressaa ja melua joka paikassa nykyään.
Asia ei muuten vaivaa mutta alkanut hämmentää mitä ihmiset oikein haluaa. Sellaiset asiat joilla olen ajatellut olevani ystävällinen avulias kohtelias ja osoittavani välittämistä toisesta on yhtäkkiä alistamista? Tätä verrataan juuri näihin intian meininki raiskaus sorto ym juttuihin.
Sitten taas asiat jotka minulle on huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja röyhkeyttä niin se onkin ihan fine.
No mikä järki siinä on että sinä keplottelet autolle 4-5 kassin kanssa? Eikö järkeveintä ole että te pariskuntana yhdessä hoidatte ne kassit autoon? Naisena minä kaipaan ennen kaikkea juuri sitä yhteiseloon, _järjen käyttöä_ ja tasa-arvoa. Eikä jotain homeisia tapoja joilla laitetaan ihmisiä vielä kaiken lisäksi eriarvoiseen asemaan.
No yleensä kannan ne kassit kun vaimo vie sillä välin kärryn telineeseen ja laittaa lapset autoon turvaistuimiinsa. Menee paljon nopeammin näin ja ne kassit ei mulle hirveesti paina.
Sallitaanko järjenkäyttö myös minulle vai täytyykö kaikki tehdä yhdessä ettei laiteta ketään eriarvoiseen asemaan?Olisit jo ekassa viestissä kertonut, että teillä on pienet lapset kauppareissulla mukana. Jos sinun vaimo kantaa kassit, niin ethän sinä siinä tapauksessa kävele ylväin askelin tyhjin käsin vaan sinulla on lapset huolehdittavana.
No mutta missä se järki tässä on? Hoidan lapset tarvittaessa autoon ja kärryn telineeseen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Vaimoni olisi täysin kusessa niiden kauppakassien kanssa. Mikä siinä on niin väärin että minä kannan ne painavat kun vaan menee helpommin? Vaimo selviytyy loistavasti kärryn kanssa ja lasten myös. Ne kun yleensä käyttäytyy aika hyvin ja viihdytään yhdessä.
Onko tosissaan pakko piipertää ensin yhdessä viemään kärry ja sitten yhdessä kannetaan kassit? Annetaanko lapsille oma pussi ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Mites pyykin pesu? Laitetaanko yhdessä pyykit koneeseen ja yhtäaikaa painetaan napista käymään niin tulee tasa-arvoasiat hoidettua asianmukaisesti.
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.
Ei niitä kauppakasseja ole pakko viedä kärryillä kun ne voi kantaa. Sitä varten on kädet.
Eikö niitä todellakaan saa käyttää? Pitää ajeluttaa kärryä edestakas parkkipaikkaa ihan vaan sen takia ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Meillä sujuu helpoimmin niin että minä tuon painavat tavarat ja vaimo muut. Kumpikin haluaa tehdä sen niin. Arvostan vaimoni työtä. Mielestäni hän tekee raskaampaa työtä kuin itse. Vaimoni arvostaa minun työtäni. Molemmat tehdään perheen eteen hommia.
En ole vieläkään saanut yhtään järkevää perustelua mikä siinä on niin väärin että kannan ne kassit autoon? Tämä keskustelu alkaa saamaan jo huvittavia piirteitä kun sitä yritetään keinolla millä hyvänsä kääntää alistamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi.
En siis ole missään vaiheessa estänyt vaimoani kantamasta kasseja tai viemästä kärryillä autoon, mutta ei me olla silti alettu(onneksi) pelleilemään niiden kanssa mitenkään ihmeellisesti.
En myöskään estä vaimoani kouluttamasta itseään. Itse asiassa hän opiskeli vuosia alkuaikoina minun kustantaessa elämisen. Töihin saisi mennä niin paljon kuin haluaa, ja jopa laskutkin saisi kyllä itse maksaa. En laittaisi yhtään vastaan.
Omasta vapaasta tahdosta hän tekee vain sen verran töitä että selviää ilman tukia. Jää enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Arvostan todella paljon.
Jos siis minä arvostan vaimoani siitä että hän hoitaa kotia ja lapsia, koska itse täysin vapaasti ja omasta tahdosta itsekin haluaa niin mikä siinä on väärin?
Jos minä kaupasta tullessa kannan kassit täysin omasta ja vapaasta tahdosta, ja vaimoni sitä arvostaa niin mikä siinä on niin väärin?
Kumpikin käyttää omia vahvuuksiaan, molemmat tehdään perheen eteen töitä ja kumpikin arvostaa toisen panosta. Homma toiminut lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja koko ajan tunnen syvemmin vaimoani kohtaan. Mikä lottovoittaja olenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen avustaa takin riisumisessa siihen on jokin syy. Esim minä olen avustanut pyörätuolissa istuvaa ihmistä. Varmasti ei ole mitään ongelmaa siinä että mies avustaa tarpeen vaatiessa takin kanssa. Vanhusta, lasta, muuten sen tarpeessa olevaa ihmistä. Mutta minua naisena ottaa pattiin se kun mies rupeaa pukemaan minua tervettä ihmistä kuin lasta. Minulta tuo vie seksihalut. En tietenkään vaadi etteikö joku muu nainen saisi siitä pitää, mutta en ymmärrä miksi kukaan toivoisi tuollaista holhouksenalaiseksi asettamista vapaaehtoisesti.
Olen eräässä toisessa ketjussa täällä saanut itse naurut ja haukut päälleni, että olen just sellainen inhottava suomalainen itsenäinen nainen jota ei saa auttaa. Kun kritisoin paria tuttua miestä, jotka aina haluavat herrasmiesmäisesti avata minulle oven _tekemällä sen sillä tavalla, että minun on huomattavasti vaikeampi kulkea siitä ovesta lävitse_. Kun pitäisi vain olla kiitollinen siitä, että mies avaa kohteliaasti naiselle oven. Vaikka toiselle oven avaamisen pääpointti pitäisi olla auttaa toista ja tehdä siitä kulkemisesta helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
No kuvittele itse. Minä 193cm/95kg ja vaimo aika hentorakenteinen. Miltä se tuntuu kaupassa. Tullaan kärryn kanssa kassalle jossa menen maksamaan ostokset. Mitä sen jälkeen? Odotan vieressä että vaimo pakkaa tavarat kasaan? Nostaa kassit mukaansa (yleensä 4-5kpl täynnä) ja lähtee hoippumaan kohti autoa.
Jos autan ja nostan kassit olen se vanhojen aikojen perään vinkuja. Jos en olen muuten vaan täysi kusipää.
Toki voin antaa vaimon yksinkin käydä kaupassa maksaa ostokset ja antaa raahata ne kotiin ja kaikki naisasiaa ajavat olisi vihdoin tyytyväisenä.
Ja ei me ajatella että meillä mitään tiettyä roolia olisi. Se on vaan luontevasti mennyt tuolla perinteisen mallin mukaan.
Aina sanotaan että miksi stressata mitä muut ajattelevat. Enhän minä olisi edes tajunnut kuinka perinteinen malli meillä on jos ei kaikki muut siitä stressaa ja melua joka paikassa nykyään.
Asia ei muuten vaivaa mutta alkanut hämmentää mitä ihmiset oikein haluaa. Sellaiset asiat joilla olen ajatellut olevani ystävällinen avulias kohtelias ja osoittavani välittämistä toisesta on yhtäkkiä alistamista? Tätä verrataan juuri näihin intian meininki raiskaus sorto ym juttuihin.
Sitten taas asiat jotka minulle on huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja röyhkeyttä niin se onkin ihan fine.
No mikä järki siinä on että sinä keplottelet autolle 4-5 kassin kanssa? Eikö järkeveintä ole että te pariskuntana yhdessä hoidatte ne kassit autoon? Naisena minä kaipaan ennen kaikkea juuri sitä yhteiseloon, _järjen käyttöä_ ja tasa-arvoa. Eikä jotain homeisia tapoja joilla laitetaan ihmisiä vielä kaiken lisäksi eriarvoiseen asemaan.
No yleensä kannan ne kassit kun vaimo vie sillä välin kärryn telineeseen ja laittaa lapset autoon turvaistuimiinsa. Menee paljon nopeammin näin ja ne kassit ei mulle hirveesti paina.
Sallitaanko järjenkäyttö myös minulle vai täytyykö kaikki tehdä yhdessä ettei laiteta ketään eriarvoiseen asemaan?Olisit jo ekassa viestissä kertonut, että teillä on pienet lapset kauppareissulla mukana. Jos sinun vaimo kantaa kassit, niin ethän sinä siinä tapauksessa kävele ylväin askelin tyhjin käsin vaan sinulla on lapset huolehdittavana.
No mutta missä se järki tässä on? Hoidan lapset tarvittaessa autoon ja kärryn telineeseen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Vaimoni olisi täysin kusessa niiden kauppakassien kanssa. Mikä siinä on niin väärin että minä kannan ne painavat kun vaan menee helpommin? Vaimo selviytyy loistavasti kärryn kanssa ja lasten myös. Ne kun yleensä käyttäytyy aika hyvin ja viihdytään yhdessä.
Onko tosissaan pakko piipertää ensin yhdessä viemään kärry ja sitten yhdessä kannetaan kassit? Annetaanko lapsille oma pussi ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Mites pyykin pesu? Laitetaanko yhdessä pyykit koneeseen ja yhtäaikaa painetaan napista käymään niin tulee tasa-arvoasiat hoidettua asianmukaisesti.
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.
Ei niitä kauppakasseja ole pakko viedä kärryillä kun ne voi kantaa. Sitä varten on kädet.
Eikö niitä todellakaan saa käyttää? Pitää ajeluttaa kärryä edestakas parkkipaikkaa ihan vaan sen takia ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Meillä sujuu helpoimmin niin että minä tuon painavat tavarat ja vaimo muut. Kumpikin haluaa tehdä sen niin. Arvostan vaimoni työtä. Mielestäni hän tekee raskaampaa työtä kuin itse. Vaimoni arvostaa minun työtäni. Molemmat tehdään perheen eteen hommia.
En ole vieläkään saanut yhtään järkevää perustelua mikä siinä on niin väärin että kannan ne kassit autoon? Tämä keskustelu alkaa saamaan jo huvittavia piirteitä kun sitä yritetään keinolla millä hyvänsä kääntää alistamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi.
En siis ole missään vaiheessa estänyt vaimoani kantamasta kasseja tai viemästä kärryillä autoon, mutta ei me olla silti alettu(onneksi) pelleilemään niiden kanssa mitenkään ihmeellisesti.
En myöskään estä vaimoani kouluttamasta itseään. Itse asiassa hän opiskeli vuosia alkuaikoina minun kustantaessa elämisen. Töihin saisi mennä niin paljon kuin haluaa, ja jopa laskutkin saisi kyllä itse maksaa. En laittaisi yhtään vastaan.
Omasta vapaasta tahdosta hän tekee vain sen verran töitä että selviää ilman tukia. Jää enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Arvostan todella paljon.
Jos siis minä arvostan vaimoani siitä että hän hoitaa kotia ja lapsia, koska itse täysin vapaasti ja omasta tahdosta itsekin haluaa niin mikä siinä on väärin?
Jos minä kaupasta tullessa kannan kassit täysin omasta ja vapaasta tahdosta, ja vaimoni sitä arvostaa niin mikä siinä on niin väärin?
Kumpikin käyttää omia vahvuuksiaan, molemmat tehdään perheen eteen töitä ja kumpikin arvostaa toisen panosta. Homma toiminut lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja koko ajan tunnen syvemmin vaimoani kohtaan. Mikä lottovoittaja olenkaan.
En nyt ihan ymmärrä, miksi käyt kierroksilla tämän asian suhteen. Et ole ainoa mies, joka kantaa kauppakasseja ja kanna vaan jatkossakin. On ihan ok, että sinä kannat viisi kassillista ruokaa yhdellä kertaa ja vaimo kävelee lasten kanssa. Osa porukasta tekee kuten te, osa tekee eri tavalla.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten te olette suunnitelleet vaimon tulevan eläkkeen karttumisen? Ei tarvitse vastata, jos on liian tunkeilevaa.
En ehkä pysty lukemaan koko ketjua saamatta hermoromahdusta, mutta laitan nyt kuitenkin omia ajatuksiani aiheesta:
Minusta paras mahdollinen parisuhde on sellainen, jossa kumpikin arvostaa ja kunnioittaa toista, kumpikin tekee asioita, jotka ovat luonteelleen ja kyvyilleen ominaisia ja jakavat yhteiset työt tekemättä niistä sen kummempaa numeroa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos nainen haluaa kantaa kauppakassit, kantakoon. Tai jos hän haluaa vaihtaa autoon renkaat, vaihtakoon. Jos haluaa koota huonekalut, kootkoon. Samoin mies voi jäädä hoitovapaalle halutessaan, valita verhot, jos on siinä taitava tai kitkeä rikkaruohot kukkapenkistä, jos kokee sen itselleen sopivaksi.
Kumpikaan ei pakota toista tekemään tiettyjä hommia sukupuolen perusteella tai siksi, että niin vain kuuluu tehdä. Kukaan ei nalkuta. Kukaan ei syyllistä. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anastasia kirjoitti:
Tota, mun mielestä on normaalia että minä terveenä aikuisena ihmisenä osaan kantaa ite kauppakassini, vaihtaa lampun, lämmittää saunan ja maksaa laskuni. Voin avata oven toiselle ihmiselle, avustaa takin riisumisessa tai muuta vastaavaa. En tarvitse siihen miestä.
Mun mielestä ihan naurettavaa vinkua vanhojen aikojen perään, kun ”miehet saivat olla miehiä ja naiset naisia”. Miks ylipäätänsä pitäs olla rooleja parisuhteissa tai yhteiskunnassa ylipäätänsä? Oikeastiko jotkut haluavat Intian meiningin, jossa nainen ei saa edes yksin kulkea tai joutuu pelkäämään raiskausta niin tehdessään.
On hienoa, että nykyään ihmiset voivat olla keskenään yhdessä puhtaasti siitä syystä, että rakastavat toisiaan eivätkä siksi, että toista tarvitaan hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluisivat kyseisen sukupuolen ”rooliin”. Mutta jos jotkut tykkäävät vanhanaikaisesta parisuhdemallista, niin sekin on ihan fine - etsi vain samaa ajatusmallia kannattava kumppani.
Täysin samaa mieltä! Varmaan suurin osa meistä miehistä muutenkin. Ongelmahan tässä on silti se että kun kirjoitit että " voin avata oven toiselle ihmiselle, ja avustaa takin riisumisessa ym..."
Hienoa!
Me miehet ei tätä voida enää nykyään tehdä. Se olisi vanhojen aikojen perään vinkumista ja väärää roolittamista.
En oikein ymmärrä jos haluan olla perinteinen mies ja elättää perheeni ja kantaa vaimoni kauppakassit, että miten se liittyy intian meininkiin ja raiskauksiin? Ne kun ei kuulu meidän perinteisiin.
Ennen sain rauhassa olla ystävällinen perhettä ja vaimoa kohtaan. Nykyään sitä syyllistetään alistamiseksi ja sukupuolirooliin pakottamiseksi. Vaimoa se ei tunnu haittaavan ja hän pitää itsekin työnjaosta. Olen aina antanut vapaasti valita onko kotona, töissä vai jotain siitä väliltä. Itseäni on vähitellen alkanut vaivata.
Nykyään kaupasta tullessa on vaivautunut olo kun kannan tavarat autoon. Sitten vasta vaivautunut olo onkin kun vaimo kantaa ne kassit ja minä tulen ylväästi perässä tyhjin käsin.Kuten itsekin toteat, että pidätte ilmeisesti molemmat roolittamisesta, niin en nää syytä, miks stressaantua siitä, mitä muut aattelee asiasta. Miks sulla on vaivaantunu olo siitä, jos sun vaimos kantaa ne kauppakassit?
No kuvittele itse. Minä 193cm/95kg ja vaimo aika hentorakenteinen. Miltä se tuntuu kaupassa. Tullaan kärryn kanssa kassalle jossa menen maksamaan ostokset. Mitä sen jälkeen? Odotan vieressä että vaimo pakkaa tavarat kasaan? Nostaa kassit mukaansa (yleensä 4-5kpl täynnä) ja lähtee hoippumaan kohti autoa.
Jos autan ja nostan kassit olen se vanhojen aikojen perään vinkuja. Jos en olen muuten vaan täysi kusipää.
Toki voin antaa vaimon yksinkin käydä kaupassa maksaa ostokset ja antaa raahata ne kotiin ja kaikki naisasiaa ajavat olisi vihdoin tyytyväisenä.
Ja ei me ajatella että meillä mitään tiettyä roolia olisi. Se on vaan luontevasti mennyt tuolla perinteisen mallin mukaan.
Aina sanotaan että miksi stressata mitä muut ajattelevat. Enhän minä olisi edes tajunnut kuinka perinteinen malli meillä on jos ei kaikki muut siitä stressaa ja melua joka paikassa nykyään.
Asia ei muuten vaivaa mutta alkanut hämmentää mitä ihmiset oikein haluaa. Sellaiset asiat joilla olen ajatellut olevani ystävällinen avulias kohtelias ja osoittavani välittämistä toisesta on yhtäkkiä alistamista? Tätä verrataan juuri näihin intian meininki raiskaus sorto ym juttuihin.
Sitten taas asiat jotka minulle on huonoa käytöstä, itsekkyyttä ja röyhkeyttä niin se onkin ihan fine.
No mikä järki siinä on että sinä keplottelet autolle 4-5 kassin kanssa? Eikö järkeveintä ole että te pariskuntana yhdessä hoidatte ne kassit autoon? Naisena minä kaipaan ennen kaikkea juuri sitä yhteiseloon, _järjen käyttöä_ ja tasa-arvoa. Eikä jotain homeisia tapoja joilla laitetaan ihmisiä vielä kaiken lisäksi eriarvoiseen asemaan.
No yleensä kannan ne kassit kun vaimo vie sillä välin kärryn telineeseen ja laittaa lapset autoon turvaistuimiinsa. Menee paljon nopeammin näin ja ne kassit ei mulle hirveesti paina.
Sallitaanko järjenkäyttö myös minulle vai täytyykö kaikki tehdä yhdessä ettei laiteta ketään eriarvoiseen asemaan?Olisit jo ekassa viestissä kertonut, että teillä on pienet lapset kauppareissulla mukana. Jos sinun vaimo kantaa kassit, niin ethän sinä siinä tapauksessa kävele ylväin askelin tyhjin käsin vaan sinulla on lapset huolehdittavana.
No mutta missä se järki tässä on? Hoidan lapset tarvittaessa autoon ja kärryn telineeseen. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Vaimoni olisi täysin kusessa niiden kauppakassien kanssa. Mikä siinä on niin väärin että minä kannan ne painavat kun vaan menee helpommin? Vaimo selviytyy loistavasti kärryn kanssa ja lasten myös. Ne kun yleensä käyttäytyy aika hyvin ja viihdytään yhdessä.
Onko tosissaan pakko piipertää ensin yhdessä viemään kärry ja sitten yhdessä kannetaan kassit? Annetaanko lapsille oma pussi ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Mites pyykin pesu? Laitetaanko yhdessä pyykit koneeseen ja yhtäaikaa painetaan napista käymään niin tulee tasa-arvoasiat hoidettua asianmukaisesti.
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.
Ei niitä kauppakasseja ole pakko viedä kärryillä kun ne voi kantaa. Sitä varten on kädet.
Eikö niitä todellakaan saa käyttää? Pitää ajeluttaa kärryä edestakas parkkipaikkaa ihan vaan sen takia ettei kukaan pahoita mieltänsä?
Meillä sujuu helpoimmin niin että minä tuon painavat tavarat ja vaimo muut. Kumpikin haluaa tehdä sen niin. Arvostan vaimoni työtä. Mielestäni hän tekee raskaampaa työtä kuin itse. Vaimoni arvostaa minun työtäni. Molemmat tehdään perheen eteen hommia.
En ole vieläkään saanut yhtään järkevää perustelua mikä siinä on niin väärin että kannan ne kassit autoon? Tämä keskustelu alkaa saamaan jo huvittavia piirteitä kun sitä yritetään keinolla millä hyvänsä kääntää alistamiseksi ja henkiseksi pahoinpitelyksi.
En siis ole missään vaiheessa estänyt vaimoani kantamasta kasseja tai viemästä kärryillä autoon, mutta ei me olla silti alettu(onneksi) pelleilemään niiden kanssa mitenkään ihmeellisesti.
En myöskään estä vaimoani kouluttamasta itseään. Itse asiassa hän opiskeli vuosia alkuaikoina minun kustantaessa elämisen. Töihin saisi mennä niin paljon kuin haluaa, ja jopa laskutkin saisi kyllä itse maksaa. En laittaisi yhtään vastaan.
Omasta vapaasta tahdosta hän tekee vain sen verran töitä että selviää ilman tukia. Jää enemmän aikaa viettää lasten kanssa. Arvostan todella paljon.
Jos siis minä arvostan vaimoani siitä että hän hoitaa kotia ja lapsia, koska itse täysin vapaasti ja omasta tahdosta itsekin haluaa niin mikä siinä on väärin?
Jos minä kaupasta tullessa kannan kassit täysin omasta ja vapaasta tahdosta, ja vaimoni sitä arvostaa niin mikä siinä on niin väärin?
Kumpikin käyttää omia vahvuuksiaan, molemmat tehdään perheen eteen töitä ja kumpikin arvostaa toisen panosta. Homma toiminut lähemmäs kaksikymmentä vuotta ja koko ajan tunnen syvemmin vaimoani kohtaan. Mikä lottovoittaja olenkaan.
En nyt ihan ymmärrä, miksi käyt kierroksilla tämän asian suhteen. Et ole ainoa mies, joka kantaa kauppakasseja ja kanna vaan jatkossakin. On ihan ok, että sinä kannat viisi kassillista ruokaa yhdellä kertaa ja vaimo kävelee lasten kanssa. Osa porukasta tekee kuten te, osa tekee eri tavalla.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten te olette suunnitelleet vaimon tulevan eläkkeen karttumisen? Ei tarvitse vastata, jos on liian tunkeilevaa.
Säästetään osakkeisiin ja rahastoihin. Maksetaan asunto ja muut pois ennen eläkettä niin pärjää vähällä. Itse en edes usko että silloin on enää kukaan maksamassa eläkkeitä ainakaan nykyisen tason mukaan. Omaisuus on puoliksi kun ollaan naimisissa. Ei avioehtoa.
Pitkä ketju, jota en ole lukenut ja aion puuttua vain kauppakassien kantamiseen.
Jos mies haluaa kantaa ne, niin käyköön myös kaupassa ihan itse. Muutenhan ajaudutaan tilanteisiin, joissa esim. lomalla oleva nainen ei saisi käydä kaupassa keskipäivällä miehen ollessa töissä, vaan hänen pitäisi odottaa iltaan.
Onko järkevää?
Alue: Aihe vapaa
No voi herranen aika. Viekää ne kassit ja lapset kärryillä auton luo, toinen pakkaa kassit auton takakonttiin ja toinen laittaa lapset istuimiin. Toinen menee kuskin paikalle, käynnistää auton ja toinen vie kärryt. Ei se tuon vaikeampaa ole. Ei niitä kasseja ole pakko käsissä kantaa, kun sitä varten on kärryt.