Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan kiinnosta.
Erittelyä:
-vauvat/lapset eivät ole millään tavalla mielenkiintoisia tai esim. söpöjä
- en halua olla raskaana
- en halua synnyttää
- en halua imettää
- en halua hoitaa lapsia
- en halua luopua työstäni ja harrastuksistaniMun on itseasiassa aika vaikea ymmärtää, että niin moni ihminen, etenkin nainen, haluaa ja suostuu. En ymmärrä viehätystä. Tapa, jota ei sen kummemmin ajatella?
Jos se olisi tapa, jota ei sen kummemmin ajatella, ja jälkikasvun hankkiminen olisi oikeasti niin vaikeaa, tuskaisaa, mielenkiinnotonta, tylsää, vaivalloista, rajoittavaa ja muun elämän pois sulkevaa, perheet olisivat enintään yksilapsisia.
Koska näin ei ole, enemmistö edelleen on sitä mieltä, että lapsista on enemmän plussaa kuin miinusta.
edellä kirjoittaneelle lienee silti aivan turhaa ruveta inttämään hänen listansa asioiden hyviä puolia, joita on paljon. Niitä on lueteltu varmaan tässäkin pitkässä ketjussa, ja kaikki ne tietävät, mutta eivät ota niitä vastaan, koska "eivät vaan halua". Toteanpa nyt siis vain ihan sen, että lasten takia ei tosiaankaan tarvitse luopua työstä ja harrastuksista.
Ei kiinnosta niin ei vaan kiinnosta. Voisin kertoa sullekin kuinka mahtavaa on omistaa labbis, vaikka sua tuskin edes kiinnostaa kuunnella.
Mulla on muunrotuisia koiria, mutta naapurin labbikset on kyllä kivoja ja muitakin mukavia rotukavereita on tavattu mm. koirapuistossa. Perustan siis kiinnostukseni siihen, että on omaa kokemusta.
Minulla myös on sekä lapsia että koiria. Kuitenkin se oman lapsen saaminen on vain niin iso juttu, että ei sitä voi koiran hankkimiseen verrata mitenkään.
Eikö ole ihan lajin säilymisen kannalta normaalimpaa hankkia perillisiä, niinhän ne tekevät muutkin lajit maapallolla. Ja kyllähän tuo väestön ikääntyminen Suomessa ( ja muissakin länsimaissa) on ihan oikeasti ongelma. Miten yhteiskunta toimii, jos kaikki viettävät vain ikuista nuoruuttaan? Sitähän se nimittäin on, sillä ajan kulumisen huomaa konkreettisesti vasta sitten, kun oma lapsi kasvaa vauvasta aikuiseksi. Sama asia tietysti sen labbiksen kanssa (kokemusta oman koiran kuolemasta on), mutta väitän, että se on erilaista sen lapsen kasvun, irtaantumisen ja itsenäistymisen seuraaminen.
Ihmisissä puhuttaessa, lajin säilymisen kannalta olisi kylläkin tärkeämpää, että ihmiset eivät lisääntyisi. Maapallon kantokyky on rajallinen, eikä maailmaan tarvita yhtään uutta ihmistä. Periaatteessa kaikille töille löytyisi tekijä, he vaan sattuvat asumaan toisella puolella maailmaa (afrikka, lähi-itä, intia, populaa riittäisi yli oman maan tarpeen hoitamaan vanhukset ja matalapalkkaduunit).
Itse ainakin huomasin ajankulumisen oikein hyvin ennen lastakin, tuntuu yhä että miten hitossa sitä yhden elämän aikana edes ehtii tehdä ja kokea kaiken mitä haluaa. Ymmärrän vapaaehtoisesti lapsettomia oikein hyvin. Oma elämäni olisi ollut aivan ihanaa ilman lapsiakin, mutta nyt kun niitä siunaantui niin olisi vaikea kuvitella ilman. Mutta jos lapsia ei ole ollut, niin eipä tuosta vanhemmuudesta mitään tiedä. Vanhemmat jäävät ihan yhtälailla lapsettomien elämän parhaista asioista paitsi, kuin hekin joilla ei ole lapsia jäävät paitsi vanhemmuuden parhaista asioista.
Elämässäni toki oli ja on yhä todella paljon muutakin sisältöä, kuin lapsi, elin aivan upeaa elämää ja itselleni täydellisessä parisuhteessa jo ennen lasta, ehkä siinä on syy, miksen nähnyt lapsia ehdottoman välttämättöminä perheeseemme, ihanaa kuitenkin että niitä meille tuli.
Itse ainakin vietin nuoruuteni sillon 18-25 vuotiaana, sen jälkeen olen luonut uraa, kirjoittanut väitöskirjaa ja muuta "aikuisten juttuja". Ei kaikki jää nököttämään samaan 8-16 duuniin, missä olivat nuorena ja päämäärättömästi hengailemaan, kunnes lisääntyvät. Oma lapsi on toki tärkein ja rakkain, mutta kyllä meillä ovat koirat ja hevosetkin perheenjäseniä. Ja kyllä se kilpahevosen kehittyminen ja sen treenaaminen on paljon jännempää seurattavaa kuin taaperon vahtiminen, kakkavaipat, muskarit tai barbileikit. Se, että elämässä on muuta sisältöä, ei ole lapselta pois tai vähennä rakkautta lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista seuraa kirjoitti:
Hyvä puoli nyt kun olen 48, jolla on 3 lasta, etten ole enää niin yksinäinen kuin ennen lapsia. Omaa aikaakin järjestyy kun haluaa. Meillä lapset murrosikäisiä ja aikuisia. Olin nuorena todella yksinäinen, nyt on kavereita ainakin omista lapsista.
Minäkin olen yllättynyt näin kuuskymppisenä, kuinka hyviä kavereita aikuisista lapsista tulikaan. Kun he olivat pieniä, ei osannut ajatella, että heidän myötään tulee ihan uusi maailma itselle, kun he kasvavat ja alkavat elää aikuisen elämää puolisoineen.
Tämä ei silti siis meinaa, että kaikkien pitää niitä lapsia tehdä. Mutta ihan vain kommenttina sinulle.
Suuren perheen vanhuus ja lapsenlapset! Siinä on syytä kerrakseen toivoa ja jaksaa lapsiperhearkea.
Eli törkeästi vaan oletat, että lapsesi haluavat lisääntyä, jotta sinulla olisi kivaa?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta vastaan omasta puolestani. Olen mummi, jolla useampi lapsi ja heillä nyt myös omia lapsia. Minä koen, että minulla on kivaa, mutta myös lapseni nauttivat omista lapsistaan. Lastenlapset ovat keskenään ystäviä (serkkuja), yökyläilevät ja suhde on mutkaton. Varsinkin nyt korona-aikaan on ollut kiva, kun näihin läheisiin sukulaisiin voi ottaa matalalla kynnyksellä yhteyttä puolin ja toisin.
Minulla on myös ystäviä, joilla ei ole lapsia tai lapset ovat jääneet lapsettomiksi joko vapaaehtoisesti tai tahtomattaan. Onhan se lähipiiri heti paljon pienempi, kun ei ole sitä jälkikasvua. Turvaverkosto on paljon hatarampi; kenelle soitat, jos on avun tarve. Tuttavissani on myös vakavasti sairas ihminen, jolla ei ole sukulaisia. Minusta se on surullista, koska ilmassa on ihan sellainen kysymys, kuka hoitaa hänen käytännön asiansa, kun hän kuolee.
Eihän kuollut enää ole kiinnostunut, kuka hänen asioitaan hoitaa, eli sinänsä vain elävien murheissa tuo. Itselläni on valtava lähipiiri, vaikkei lapsia ole enkä pidä kamalan tiiviisti yhteyttä omaan lapsuuden perheeseeni. Kokemukseni mukaan perheelliset ovat usein väsyneitä, eikä heidän ystäväpiirinsä pysy yhtä laajana kuin ennen lapsia. Eivätkä kaikkien lapset tietenkään edes lisäänny, tai jotkut katkaisevat kokonaan välit perheeseen, joten sen varaan, että lapsista tulisi varmasti kavereita itselle tai sisaruksille, ei kannata laskea.
Toki olen täältä lukenut, miten on katkaistu kaikki suhteet vanhempiin, sisaruksiin jne. Mutta eivätkö kuitenkin aika harvinaisia tapauksia? Itselläni on iso ystävä- tuttava ja sukulaispiiri, enkä tunne yhtään tuollaista välien kokonaan poikkimenemistä.
Omituista, itse tunnen monia. Itse olen yhteydessä lapsuuden perheeseeni, mutta minulla on paljon läheisempiä lapsuudenystäviä, kuin omat sisarukset.
Samoin paljon ystäviäni on muuttanut toiselle mantereelle, jollain omaa lapsuuden perhettä nähdään esimerkiksi joka kolmas joulu, muuten korkeintaan skypetellään aikaerojen puitteissa. (esim. jenkeissä lomaa saattaa olla 2 viikkoa koko vuonna, sitä harvemmin lapsiperhe haluaa tuhlata lentokoneessa istumiseen ja aikaerosta toipumiseen, vain jotta lapset pääsisi näkemään suht vieraita Suomen sukulaisiaan...)
Ei ihmisiä tarvita enää mihinkään, koska on automatiikka ja robotit. Eliitti pärjää hyvin ilman sinun lapsiasi ja maailman väkimäärä tulisi rajoittaa puoleen miljardiin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun tiedetään millaista voi pahimmillaan olla 9 kk raskaana ja millainen synnytys voi pahimmillaan olla, niin kuka sellaisia riskejä haluaa vapaaehtoisesti ottaa? Lisäksi pitäisi rampata neuvolassa ja lääkäreillä sörkittävänä ja piikitettävänä ja ties mitä.
Ei kiitos, etenkin näin neula, tikki ja lääkärikammoisena. Päätän itse kehostani ja siitä mille sen altistan.
Minun "persiistä" ei kaiveta ketään ulos imukupilla tai pihdeillä eikä alapäähän kukaan tasan tikkaa mitään. Minun vatsaa ei leikata auki ja tikata. Minä en aio mennä kohdun kaavintaan tai polttoon synnytyksen jälkivaivojen takia. Minä en aio herätä teholta synnytyskomplikaatioiden takia. Minun vatsan läpi ei tehdä mitään lapsivesipunktioita. Ja näitähän riittää...jotta kuka haluaa tieten tahtoen raskaaksi?
Voi luoja miten lapsellista. Raskaana olo on kuule se lapsen saamisen helpoin homma, sen jälkeen se työ vasta alkaa...
Toivottavasti tuolla ajatusmaailmalla et koskaan olekaan vastuussa kenestäkään toisesta ihmisestä, olishan se nyt hirveetä jos tulis vaikka haava. Toivottavasti et myöskään koskaan sairastu taiv joudu esim onnettomuuteen, sekin olis niin kovin hirvittävää että mitenhän siitä jatkaisit elämää.
ziisus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun tiedetään millaista voi pahimmillaan olla 9 kk raskaana ja millainen synnytys voi pahimmillaan olla, niin kuka sellaisia riskejä haluaa vapaaehtoisesti ottaa? Lisäksi pitäisi rampata neuvolassa ja lääkäreillä sörkittävänä ja piikitettävänä ja ties mitä.
Ei kiitos, etenkin näin neula, tikki ja lääkärikammoisena. Päätän itse kehostani ja siitä mille sen altistan.
Minun "persiistä" ei kaiveta ketään ulos imukupilla tai pihdeillä eikä alapäähän kukaan tasan tikkaa mitään. Minun vatsaa ei leikata auki ja tikata. Minä en aio mennä kohdun kaavintaan tai polttoon synnytyksen jälkivaivojen takia. Minä en aio herätä teholta synnytyskomplikaatioiden takia. Minun vatsan läpi ei tehdä mitään lapsivesipunktioita. Ja näitähän riittää...jotta kuka haluaa tieten tahtoen raskaaksi?Voi luoja miten lapsellista. Raskaana olo on kuule se lapsen saamisen helpoin homma, sen jälkeen se työ vasta alkaa...
Toivottavasti tuolla ajatusmaailmalla et koskaan olekaan vastuussa kenestäkään toisesta ihmisestä, olishan se nyt hirveetä jos tulis vaikka haava. Toivottavasti et myöskään koskaan sairastu taiv joudu esim onnettomuuteen, sekin olis niin kovin hirvittävää että mitenhän siitä jatkaisit elämää.
Ei raskaana ole välttämättä helppoa, sitä kun ei voi etukäteen tietää. Siinä voi jopa riskeerata oman henkensä jos huono tuuri käy.
Ja synnytyksessä voi myös käydä tosi kehnosti. Kyse on valinnan vapaudesta, jos ei omaa kehoaan halua riskeerata niin eihän siihen kellään ole sanomista. Onnettomuuksia sen sijaan ei voi itse valita vaan ne sattuvat kohdalle jos ovat sattuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan halua käyttää 9 kk siihen etten voi tehdä asioita joita normaalisti teen. Kuntokin rapautuu 9 kkssa vaikka kuinka paljon. Raskaus ja synnytys ois vähän sellanen oman kehon uhrausprosessi. Oman lapsen voisin ehkä 'ottaa' diinä tapauksessa jos se tulisi jotenkin muuten kuin 9 kk kärsimyksellä ja synnytyksellä.
Liikaa tyota.
Kulttuuriin ei kuulu saada kotiapua
Suomalaisuuteen kuuluu etta pitaa hampaat irvessa jaksaa tehda itse kaikki
Vain Suomessa ministeri kehuu etta itse silitti vaatteensa ennen haastattelua
Vanhemmat ovat uupuneita
Avioerot
Sxxittomat liitot
Antakaa suomalaisten palkata edullisesti kotiapua kuten muualla maailmalla, tuloksena olisi onnellisemmat ihmiset, lapset ja paljon lisaa lapsiakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulkaa lukemaan Corona-ketua, jossa on yli 8 000 sivua selvin päin kirjoitettua tekstiä.
Itse ainakin mietin, millä oikeudella tekisin tälle pallolle lisää ihmisiä. Katsokaapa Areenasta dokumentti Totuus sukupuutosta. Miljoonaa eläintä ja kasvia uhkaa sukupuuttoon kuoleminen lähivuosina. Sukupuutto etenee 100 kertaisella nopeudella normaaliin verrattuna ja tahti kiihtyy koko ajan. Syynä ihmisten määrä ja luonnonvarojen holtiton kulutus. Millä perustelette itsellenne oikeuden lisääntyä? En syyllistä, vaan kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen tekemiseen tarvittaisiin MIESTÄ ja NAISTA, nykyään on vain henkilöitä :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista seuraa kirjoitti:
Hyvä puoli nyt kun olen 48, jolla on 3 lasta, etten ole enää niin yksinäinen kuin ennen lapsia. Omaa aikaakin järjestyy kun haluaa. Meillä lapset murrosikäisiä ja aikuisia. Olin nuorena todella yksinäinen, nyt on kavereita ainakin omista lapsista.
Minäkin olen yllättynyt näin kuuskymppisenä, kuinka hyviä kavereita aikuisista lapsista tulikaan. Kun he olivat pieniä, ei osannut ajatella, että heidän myötään tulee ihan uusi maailma itselle, kun he kasvavat ja alkavat elää aikuisen elämää puolisoineen.
Tämä ei silti siis meinaa, että kaikkien pitää niitä lapsia tehdä. Mutta ihan vain kommenttina sinulle.
Suuren perheen vanhuus ja lapsenlapset! Siinä on syytä kerrakseen toivoa ja jaksaa lapsiperhearkea.
Eli törkeästi vaan oletat, että lapsesi haluavat lisääntyä, jotta sinulla olisi kivaa?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta vastaan omasta puolestani. Olen mummi, jolla useampi lapsi ja heillä nyt myös omia lapsia. Minä koen, että minulla on kivaa, mutta myös lapseni nauttivat omista lapsistaan. Lastenlapset ovat keskenään ystäviä (serkkuja), yökyläilevät ja suhde on mutkaton. Varsinkin nyt korona-aikaan on ollut kiva, kun näihin läheisiin sukulaisiin voi ottaa matalalla kynnyksellä yhteyttä puolin ja toisin.
Minulla on myös ystäviä, joilla ei ole lapsia tai lapset ovat jääneet lapsettomiksi joko vapaaehtoisesti tai tahtomattaan. Onhan se lähipiiri heti paljon pienempi, kun ei ole sitä jälkikasvua. Turvaverkosto on paljon hatarampi; kenelle soitat, jos on avun tarve. Tuttavissani on myös vakavasti sairas ihminen, jolla ei ole sukulaisia. Minusta se on surullista, koska ilmassa on ihan sellainen kysymys, kuka hoitaa hänen käytännön asiansa, kun hän kuolee.
No tuohon viimeksi mainitsemaasi asiaan ei sinun eikä tuon tuttavasi tarvitse kantaa huolen häivää. Huolehtii kuka huolehtii, sinä et varmaankaan, joten jätä asia mielestäsi.
Ja tuolle sairaalle tuttavallesi asia ei kuulu enää pätkääkään sen jälkeen, kun hän on kuollut. Hänen käytännön asiansa huolehtii viranomainen ja se siitä.
Mutta tottahan on, että jälkikasvulla useimmiten on positiivinen merkityksensä. Ei todellakaan kuitenkaan aina. Tiedän yhden tapauksen, missä viisikymppinen juoppolalli poika vierailee äitinsä luona palvelutalossa kerran kuukaudessa, sattumalta aina eläkkeenmaksupäivänä. Siihen on yritetty puuttua, mutta koska äiti kieltää asian, sille ei voi mitään. Eikä äiti ole muistisairas eikä holhouksen alainen.
Useimmiten asia on kuitenkin toisin, kyllä valtaosa lapsista huolehtii vanhemmistaan edes jollain tasolla, jotkut ehkä liikaakin. Anoppi ainakin oli tyytyväinen, kun joutui hoivakotiin pariksi viikoksi kun otettiin kokeita ja tutkittiin. Hän sanoi, että oli nukkunut siellä paljon paremmin kuin kotona ja oli mukavaa kun oli niin rauhallista. Kotona oli joka päivä joku hänsläämässä, paljon lapsia kun oli ja näillä perheet.
Ei tietenkään kaikkien tarvitse lapsia tehdä. Eihän näin ole ollut ikinä, että jokainen maailman ihminen lisääntyy. Ei meilläkään ole kuin yksi, eikä koskaan ole kukaan kysellyt, että ettekö tee enempää. Mitä se ketään kiinnostaisi. Ei minuakaan kiinnosta muiden lapsenteot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin mietin, millä oikeudella tekisin tälle pallolle lisää ihmisiä. Katsokaapa Areenasta dokumentti Totuus sukupuutosta. Miljoonaa eläintä ja kasvia uhkaa sukupuuttoon kuoleminen lähivuosina. Sukupuutto etenee 100 kertaisella nopeudella normaaliin verrattuna ja tahti kiihtyy koko ajan. Syynä ihmisten määrä ja luonnonvarojen holtiton kulutus. Millä perustelette itsellenne oikeuden lisääntyä? En syyllistä, vaan kysyn.
Miksi ne ei saisi kuolla sukupuuttoon?
Kuolihan dinosauruksetkin. Ja vaikka kuinka paljon on löydetty muitakin täällä joskus eläneiden eläinlajien fossiileja.
Syytetäänkö kasveja siitä, että ne lisääntyy, vaikka jonkun muun kasvin kustannuksella? Onko joku ihanne ajatella, että maapallon pitäisi olla olemassa ilman ihmisiä? Meidän ihmisten pitäisi lakata lisääntymästä, että maapallo saisi olla pelkästään kasvien ja eläinten maailmana? Kuka siitä olisi riemuitsemassa? Aika moni eläinlajikin häviäisi maapallolta ihmisen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tyota.
Kulttuuriin ei kuulu saada kotiapua
Suomalaisuuteen kuuluu etta pitaa hampaat irvessa jaksaa tehda itse kaikki
Vain Suomessa ministeri kehuu etta itse silitti vaatteensa ennen haastattelua
Vanhemmat ovat uupuneita
Avioerot
Sxxittomat liitot
Antakaa suomalaisten palkata edullisesti kotiapua kuten muualla maailmalla, tuloksena olisi onnellisemmat ihmiset, lapset ja paljon lisaa lapsiakin
No Afrikan kylissä kotiapua saa tosi halvalla. Eli kaikki naiset hoitaa kaikki lapset. Rahaa ei kukaan ole hyvä jos nähnytkään.
Kotiapua, hoh hojjaa. Kukaan ei halua kotiinsa vierasta ihmistä huseeraamaan. Onko tarjota sille kotiapulaiselle oma huone? Ja mitä maksaisitte? Sen apulaisen täytyisi elää palkallaan, mutta sinä ehdotat edullista kotiapua.
Yksi ystäväni, joka oli jo eläkkeellä, palkattiin siivoamaan yhdelle ökyperheelle, kävi kerran viikossa siivoamassa talon. Vein hänet kerran sinne, kun pyysi kyytiä, ja esitteli talon. Kolmessa kerroksessa oli siivottavaa, ihan järkyttävän paljon ja vaikeasti tehtäviä. Esim. yläkertaan menevät puuportaat oli koristeleikattuja ja kaiteet jätetty karheapintaisiksi, mikä oli äärettömän vaikea saada puhtaaksi, kun ihmiset näytti elävän kuin possut. Painavia mattoja joka paikka täynnä, ne piti raahata pihalle joka kerta. Järkytyin kun sen talon näin, ja kun kuulin, mitä tämä ökyperhe ystävälleni maksoi. Todella oli edullista isäntäväelle, juu. Ei hän kauaa sitä jaksanut tehdäkään, kun vielä piti omalla kustannuksella ajaa mennen tullen kahdella bussilla. Että kehtasivat maksaa niin mitättömästi.
Mistä ne vanhemmat oikein nykyään uupuvat, kun itse opiskelin kolme vuotta ja aloitin kun lapsi oli kaksivuotias. Ihan hyvin jaksoin hoitaa kodin ja lapsen sen opiskelun lomassa. Totta on, että en juurikaan biletellyt niinä vuosina, ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia. Ei olisi ollut rahaakaan, elimme tosi tiukilla. suttiin vanhassa talossa ilman mukavuuksia, vessakin oli puuhuusi eikä tullut lämmintä vettä. Silti jaksoin ihan hyvin. Ei tarvinnut pitää hampaita irvessä, nuori ihminen jaksaa vaikka mitä.
En minä itseäni jalustalle nosta, meitä oli paljon muitakin samassa tilanteessa silloin. Miksi me emme olleet uupuneita emmekä masentuneet ja tarvinneet terapeutteja? Onko syy nykyajassa, mikä tarjoaa ihannekuvia elämästä? Sisustusblogeja, silikooneja ja hiustenpidennyksiä? Yön läpi bilettämisiä? Oman ruumiin jatkuvaa muokkaamista? Teennäisiä kuvia valkoisiin puetuista lapsista leikkimässä valkoisella taljalla?
No tämäkö nyt sitten on nykyajan suomalaista kulttuuria, että kaikki tämä on pystyttävä tekemään, muuten epäonnistuu ja uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikanaan puoli vuotta parisuhteessa ja toista kertaa ei tule, joten tätä asiaa minun ei sen enempää tarvitse edes ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Pelkoa. Kyllä niin moni asia voi mennä perseelleen kun lapsia hankkii. Pimppa, parisuhde, omat harrastukset, rahatilanne, oma aika, jne.
Itse hankkisin lisää uuden miehen kanssa, mutta aiempi kokemus jätetyksi tulemisesta kahden vaippaikäisen kanssa ja todella raskas vauva-arki sen jälkeen on tuhonnut kaikke haaveeni lisälapsista. En vaan enää jaksaisi vaikka toinen avuksi olisikin. On minulla kavereita, joille vauva-arki on ollut ihanaa ja yrittävät ylipuhua minua. Mutta ihminen toimii omien kokemustensa pohjalta. Ei siis kiitos enää ikinä.
Pimppa etukenossa. No niin. Elämän tarkoitus on löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tyota.
Kulttuuriin ei kuulu saada kotiapua
Suomalaisuuteen kuuluu etta pitaa hampaat irvessa jaksaa tehda itse kaikki
Vain Suomessa ministeri kehuu etta itse silitti vaatteensa ennen haastattelua
Vanhemmat ovat uupuneita
Avioerot
Sxxittomat liitot
Antakaa suomalaisten palkata edullisesti kotiapua kuten muualla maailmalla, tuloksena olisi onnellisemmat ihmiset, lapset ja paljon lisaa lapsiakin
Kela voisi kehittää uuden tuen tuohon edulliseen kotiapuun.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan halua käyttää 9 kk siihen etten voi tehdä asioita joita normaalisti teen. Kuntokin rapautuu 9 kkssa vaikka kuinka paljon. Raskaus ja synnytys ois vähän sellanen oman kehon uhrausprosessi. Oman lapsen voisin ehkä 'ottaa' diinä tapauksessa jos se tulisi jotenkin muuten kuin 9 kk kärsimyksellä ja synnytyksellä.
Raskaana voi tehdä ihan sitä mihin muutenkin on tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Maapallolla on jo liikaa ihmisiä. Luontoa tuhoutuu koko ajan lisää, siten kuinka paljon meitä ihmisiä on maan päällä; rakentamista, ostamista, metsien tuhoamista, tavaroiden ostamista ym. Ne kaikki rasittavat luontoa ja myös meitä, koska elintila kapenee koko ajan ja kun katsoo luonto dokumentteja, niin eläimiä kuolee koko ajan ja niiltä tuhotaan lisää elintilaa. En siis ihmettele, miksi korona tuli? Sehän on meidän ihmisten syytä, kun emme osaa käyttäytyä oikein. Enkä tarkoita nyt sitä, että lasten tekeminen on väärin. Joillekin se on hyvä asia jne. Ehkä kaikkien lasten täytyy syntyä maan päälle, jotka on tarkoitettu syntymään. Ehkä nämä lapset tekevät maapallosta paremman paikan elää. Tämä aloittajan kysymys on aika laaja kysymys, eikä kenenkään ihmisen tule tilittää tekeekö lapsia tai ei, onko rohkeutta tai pelkoa? Se on vain jokaisen ihmisen oma päätös. Aika tyhmä aloitus, pitää katsoa kokonaisuutta ja myös sitä, että me kaikki olemme täysin uniikkeja. Voitko olla aloittaja tuomari ja esittää olevasi Jumala? Kukaan meistä ei ole, en myöskään minä.
Kulkutauteja on ollut aina historiassa ja on jatkossakin. Sattuma sanelee, ei mikään jumala.
En ymmärrä missä välissä on aikaa hankkia lapsi kun on kokopäivätöissä, kotiin päästyä on juuri ja juuri aikaa joskus tehdä jotain omia juttuja kun vihdoin pääsee vapauteen. Jos olisi rikas mies ja paljon aikaa, olisihan se silloin varmaan kiva jäädä kotirouvaksi hoitamaan lapsia ja kotia ja olisi aikaa kodinhoitoon ja ruoan laittoon ym.
Ei kiitos lapsille koska
-En vain halua niitä
-En tykkää lasten hoitamisesta
-En halua pilata työntekoa lapsilla
-En halua menettää vapaa-aikaani
-En halua tälläiseen ympäristöön lapsia
Nautin siitä että saan elää rauhassa ja vapaana.
En käytä päihteitä enkä juurikaan matkustele.
Koiran voisin vaikka hommata itselleni koska se pärjää työpäivän ajan yksin eikä koira sido kovinkaan paljoa. En vihaa lapsia mutta en vain halua niitä.
Jos joskus ajaudun parisuhteeseen niin naisen on oltava vapaaehtoisesti lapseton ja plussaa olisi se jos molemmat asuisi eri osotteissa ja nähtäisi vaikka pari kertaa viikossa. Ikää minulla on vasta kolmenkympin hujakoilla.