Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan kiinnosta.
Erittelyä:
-vauvat/lapset eivät ole millään tavalla mielenkiintoisia tai esim. söpöjä
- en halua olla raskaana
- en halua synnyttää
- en halua imettää
- en halua hoitaa lapsia
- en halua luopua työstäni ja harrastuksistaniMun on itseasiassa aika vaikea ymmärtää, että niin moni ihminen, etenkin nainen, haluaa ja suostuu. En ymmärrä viehätystä. Tapa, jota ei sen kummemmin ajatella?
Jos se olisi tapa, jota ei sen kummemmin ajatella, ja jälkikasvun hankkiminen olisi oikeasti niin vaikeaa, tuskaisaa, mielenkiinnotonta, tylsää, vaivalloista, rajoittavaa ja muun elämän pois sulkevaa, perheet olisivat enintään yksilapsisia.
Koska näin ei ole, enemmistö edelleen on sitä mieltä, että lapsista on enemmän plussaa kuin miinusta.
edellä kirjoittaneelle lienee silti aivan turhaa ruveta inttämään hänen listansa asioiden hyviä puolia, joita on paljon. Niitä on lueteltu varmaan tässäkin pitkässä ketjussa, ja kaikki ne tietävät, mutta eivät ota niitä vastaan, koska "eivät vaan halua". Toteanpa nyt siis vain ihan sen, että lasten takia ei tosiaankaan tarvitse luopua työstä ja harrastuksista.
Ei kiinnosta niin ei vaan kiinnosta. Voisin kertoa sullekin kuinka mahtavaa on omistaa labbis, vaikka sua tuskin edes kiinnostaa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan kiinnosta.
Erittelyä:
-vauvat/lapset eivät ole millään tavalla mielenkiintoisia tai esim. söpöjä
- en halua olla raskaana
- en halua synnyttää
- en halua imettää
- en halua hoitaa lapsia
- en halua luopua työstäni ja harrastuksistaniMun on itseasiassa aika vaikea ymmärtää, että niin moni ihminen, etenkin nainen, haluaa ja suostuu. En ymmärrä viehätystä. Tapa, jota ei sen kummemmin ajatella?
Jos se olisi tapa, jota ei sen kummemmin ajatella, ja jälkikasvun hankkiminen olisi oikeasti niin vaikeaa, tuskaisaa, mielenkiinnotonta, tylsää, vaivalloista, rajoittavaa ja muun elämän pois sulkevaa, perheet olisivat enintään yksilapsisia.
Koska näin ei ole, enemmistö edelleen on sitä mieltä, että lapsista on enemmän plussaa kuin miinusta.
edellä kirjoittaneelle lienee silti aivan turhaa ruveta inttämään hänen listansa asioiden hyviä puolia, joita on paljon. Niitä on lueteltu varmaan tässäkin pitkässä ketjussa, ja kaikki ne tietävät, mutta eivät ota niitä vastaan, koska "eivät vaan halua". Toteanpa nyt siis vain ihan sen, että lasten takia ei tosiaankaan tarvitse luopua työstä ja harrastuksista.
Ei kiinnosta niin ei vaan kiinnosta. Voisin kertoa sullekin kuinka mahtavaa on omistaa labbis, vaikka sua tuskin edes kiinnostaa kuunnella.
Mulla on muunrotuisia koiria, mutta naapurin labbikset on kyllä kivoja ja muitakin mukavia rotukavereita on tavattu mm. koirapuistossa. Perustan siis kiinnostukseni siihen, että on omaa kokemusta.
Aihe on surkuhupaisaa väittelyä täällä koska on todella paljon ihmisiä ketkä ei halua lapsia ja on todella paljon ihmisiä ketkä haluaa lapsia. Minä en halua lapsia koska en yksinkertaisesti vain halua niitä.
En minä ota koiraa koska en halua koiraa. Jos joku kysyy minulta miksi en halua lapsia tai koiraa niin vastaan kyllä hänelle.
Olen 50- vuotias nainen. En ole koskaan haaveillut raskaudesta, lapsesta tai häistä. Miehen saaminen ei ole ollut ongelma. Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa ja ovat aina olleet lapsirakkaita ja perhekeskeisiä. Minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Lapset viihtyvät kanssani ja pidän lapsista. En myöskään ole itsekäs, tunnekylmä tai uraorientoitunut. Lapset ovat ihania, mutta en ole koskaan halunnut omia. Elän elämääni niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Jos tapani elää on jollekin ongelma, kahvipyötäjuorujen tai ihmettelyn aihe, niin enpä sille mitään voi enkä sillä päätäni vaivaa.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä on minun.
Lapsettomat, jotka perustavat perheettömyytensä sillä, että haluavat pitää rahansa itsellään ja matkailla ja harrastaa ja elää lokoisasti, ovat todella itsekkäitä. Pitäisi huolehtia siitä, että on "sponsori" sille, kun itse on enste kasvatettu ja koulutettu ja sitten aktiivisen työelämän jälkeen jää eläkkeelle, vanhenee, sairastaa ja lopulta kupsahtaa. Eli perheessä pitäisi olla kaksi lasta ja mieluiten vielä kolmaskin lapsetonta Terttu-tätiä rahoittamaan. Muuten tämä kansakunta kupsahtaa. Nyt jo nuorten niskaan on sälytetty aika lailla kuormaa. Jos heitä olisi enemmän, taakka olisi keveämpi kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta kirjoitti:
Olen 50- vuotias nainen. En ole koskaan haaveillut raskaudesta, lapsesta tai häistä. Miehen saaminen ei ole ollut ongelma. Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa ja ovat aina olleet lapsirakkaita ja perhekeskeisiä. Minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Lapset viihtyvät kanssani ja pidän lapsista. En myöskään ole itsekäs, tunnekylmä tai uraorientoitunut. Lapset ovat ihania, mutta en ole koskaan halunnut omia. Elän elämääni niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Jos tapani elää on jollekin ongelma, kahvipyötäjuorujen tai ihmettelyn aihe, niin enpä sille mitään voi enkä sillä päätäni vaivaa.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä on minun.
Ja sinusta on vain ok, että muut maksavat siitä suuren osan?
Jaaha, tällanen keskustelu kaivettu haudasta.
Ihmiset varmaan ajattelevat nykyisin, että voi tehdä ihan sellaisen elämän itselleen kuin haluaa. Lisääntymistä ei koeta miksikään velvoitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en halua lapsia nykymenon takia.
Pelottaa jo oma tulevaisuuteni, kun niin monet asiat menee huonompaan suuntaan.
Ympäristö, eriarvoisuus, talous ja tulevat uudet uudistukset pistää jo valmiiksi oman elämän epävarmaksi. Lapsien hankinta vaan mutkistaisi entisestään omaa elämääni.
Enkä edes tunne olevani pätevä vanhempana.
Eipä itselläni ole naistakaan. Lapsen hankintakin vaatisi aktiivista elämää. Isompaa kämppää vaatisi, kun itse omistan vain kaksion.
En halua riskeeraa omaa elämääni.
Lapseni puolestakin pelkäisin, että ei tulisi elämässä kärsimään. Paremmin voin, kun ei ole lapsia.
T: 28v mies
Vierailija kirjoitti:
Lapsista seuraa kirjoitti:
Hyvä puoli nyt kun olen 48, jolla on 3 lasta, etten ole enää niin yksinäinen kuin ennen lapsia. Omaa aikaakin järjestyy kun haluaa. Meillä lapset murrosikäisiä ja aikuisia. Olin nuorena todella yksinäinen, nyt on kavereita ainakin omista lapsista.
Minäkin olen yllättynyt näin kuuskymppisenä, kuinka hyviä kavereita aikuisista lapsista tulikaan. Kun he olivat pieniä, ei osannut ajatella, että heidän myötään tulee ihan uusi maailma itselle, kun he kasvavat ja alkavat elää aikuisen elämää puolisoineen.
Tämä ei silti siis meinaa, että kaikkien pitää niitä lapsia tehdä. Mutta ihan vain kommenttina sinulle.
Suuren perheen vanhuus ja lapsenlapset! Siinä on syytä kerrakseen toivoa ja jaksaa lapsiperhearkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama toi työnantajan markkinat. Ei kannata tuottaa jälkeläistä riistovaltaan.
Oma valinta kirjoitti:
Olen 50- vuotias nainen. En ole koskaan haaveillut raskaudesta, lapsesta tai häistä. Miehen saaminen ei ole ollut ongelma. Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa ja ovat aina olleet lapsirakkaita ja perhekeskeisiä. Minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Lapset viihtyvät kanssani ja pidän lapsista. En myöskään ole itsekäs, tunnekylmä tai uraorientoitunut. Lapset ovat ihania, mutta en ole koskaan halunnut omia. Elän elämääni niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Jos tapani elää on jollekin ongelma, kahvipyötäjuorujen tai ihmettelyn aihe, niin enpä sille mitään voi enkä sillä päätäni vaivaa.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä on minun.
Kyllä se hoivavietti sieltä puhkeaa, kun käsivarsillasi on se uusi pieni ihminen, sinun omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat, jotka perustavat perheettömyytensä sillä, että haluavat pitää rahansa itsellään ja matkailla ja harrastaa ja elää lokoisasti, ovat todella itsekkäitä. Pitäisi huolehtia siitä, että on "sponsori" sille, kun itse on enste kasvatettu ja koulutettu ja sitten aktiivisen työelämän jälkeen jää eläkkeelle, vanhenee, sairastaa ja lopulta kupsahtaa. Eli perheessä pitäisi olla kaksi lasta ja mieluiten vielä kolmaskin lapsetonta Terttu-tätiä rahoittamaan. Muuten tämä kansakunta kupsahtaa. Nyt jo nuorten niskaan on sälytetty aika lailla kuormaa. Jos heitä olisi enemmän, taakka olisi keveämpi kantaa.
Minä olen luultavadti itsekkäämpi ja laiskempi kuin kukaan tuntemani ihminen. Elinikää on jäljellä ehkä 50v ja sen jälkeen tämä kansakunta saa minun puolestani kupsahtaa ihan vapaasti. Huomenna lähden lappiin eräjormailemaan, koska mitäpä tässä lomautettuna muutakaan tekisi hehe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta kirjoitti:
Olen 50- vuotias nainen. En ole koskaan haaveillut raskaudesta, lapsesta tai häistä. Miehen saaminen ei ole ollut ongelma. Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa ja ovat aina olleet lapsirakkaita ja perhekeskeisiä. Minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Lapset viihtyvät kanssani ja pidän lapsista. En myöskään ole itsekäs, tunnekylmä tai uraorientoitunut. Lapset ovat ihania, mutta en ole koskaan halunnut omia. Elän elämääni niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Jos tapani elää on jollekin ongelma, kahvipyötäjuorujen tai ihmettelyn aihe, niin enpä sille mitään voi enkä sillä päätäni vaivaa.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä on minun.
Ja sinusta on vain ok, että muut maksavat siitä suuren osan?
Ei pelkästään vain ok, vaan jopa suotavaa ja muutenkin hieno homma.
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta kirjoitti:
Olen 50- vuotias nainen. En ole koskaan haaveillut raskaudesta, lapsesta tai häistä. Miehen saaminen ei ole ollut ongelma. Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa ja ovat aina olleet lapsirakkaita ja perhekeskeisiä. Minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Lapset viihtyvät kanssani ja pidän lapsista. En myöskään ole itsekäs, tunnekylmä tai uraorientoitunut. Lapset ovat ihania, mutta en ole koskaan halunnut omia. Elän elämääni niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Jos tapani elää on jollekin ongelma, kahvipyötäjuorujen tai ihmettelyn aihe, niin enpä sille mitään voi enkä sillä päätäni vaivaa.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä on minun.
Kyllä se hoivavietti sieltä puhkeaa, kun käsivarsillasi on se uusi pieni ihminen, sinun omasi.
Eipä puhjennut 30v. sitten meidän mammalle. Onneksi ei tule saamaan lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan kiinnosta.
Erittelyä:
-vauvat/lapset eivät ole millään tavalla mielenkiintoisia tai esim. söpöjä
- en halua olla raskaana
- en halua synnyttää
- en halua imettää
- en halua hoitaa lapsia
- en halua luopua työstäni ja harrastuksistaniMun on itseasiassa aika vaikea ymmärtää, että niin moni ihminen, etenkin nainen, haluaa ja suostuu. En ymmärrä viehätystä. Tapa, jota ei sen kummemmin ajatella?
Jos se olisi tapa, jota ei sen kummemmin ajatella, ja jälkikasvun hankkiminen olisi oikeasti niin vaikeaa, tuskaisaa, mielenkiinnotonta, tylsää, vaivalloista, rajoittavaa ja muun elämän pois sulkevaa, perheet olisivat enintään yksilapsisia.
Koska näin ei ole, enemmistö edelleen on sitä mieltä, että lapsista on enemmän plussaa kuin miinusta.
edellä kirjoittaneelle lienee silti aivan turhaa ruveta inttämään hänen listansa asioiden hyviä puolia, joita on paljon. Niitä on lueteltu varmaan tässäkin pitkässä ketjussa, ja kaikki ne tietävät, mutta eivät ota niitä vastaan, koska "eivät vaan halua". Toteanpa nyt siis vain ihan sen, että lasten takia ei tosiaankaan tarvitse luopua työstä ja harrastuksista.
Ei kiinnosta niin ei vaan kiinnosta. Voisin kertoa sullekin kuinka mahtavaa on omistaa labbis, vaikka sua tuskin edes kiinnostaa kuunnella.
Mulla on4 lasta ja labbis:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta kirjoitti:
Olen 50- vuotias nainen. En ole koskaan haaveillut raskaudesta, lapsesta tai häistä. Miehen saaminen ei ole ollut ongelma. Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa ja ovat aina olleet lapsirakkaita ja perhekeskeisiä. Minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Lapset viihtyvät kanssani ja pidän lapsista. En myöskään ole itsekäs, tunnekylmä tai uraorientoitunut. Lapset ovat ihania, mutta en ole koskaan halunnut omia. Elän elämääni niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Jos tapani elää on jollekin ongelma, kahvipyötäjuorujen tai ihmettelyn aihe, niin enpä sille mitään voi enkä sillä päätäni vaivaa.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä on minun.
Kyllä se hoivavietti sieltä puhkeaa, kun käsivarsillasi on se uusi pieni ihminen, sinun omasi.
Eipä puhjennut 30v. sitten meidän mammalle. Onneksi ei tule saamaan lapsenlapsia.
Miten se sitten voi olla ”mamma”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta kirjoitti:
Olen 50- vuotias nainen. En ole koskaan haaveillut raskaudesta, lapsesta tai häistä. Miehen saaminen ei ole ollut ongelma. Vanhempani ovat edelleenkin naimisissa ja ovat aina olleet lapsirakkaita ja perhekeskeisiä. Minulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä. Lapset viihtyvät kanssani ja pidän lapsista. En myöskään ole itsekäs, tunnekylmä tai uraorientoitunut. Lapset ovat ihania, mutta en ole koskaan halunnut omia. Elän elämääni niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Jos tapani elää on jollekin ongelma, kahvipyötäjuorujen tai ihmettelyn aihe, niin enpä sille mitään voi enkä sillä päätäni vaivaa.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä on minun.
Kyllä se hoivavietti sieltä puhkeaa, kun käsivarsillasi on se uusi pieni ihminen, sinun omasi.
Eipä puhjennut 30v. sitten meidän mammalle. Onneksi ei tule saamaan lapsenlapsia.
Miten se sitten voi olla ”mamma”?
Kysy siltä. Halusi lisääntyä
Eipä tässä paljon lapsia vielä osaa ajatella kun en ole koskaan edes suhteessa ollut. Ikä tosin alkaa olla se, että kohta pitäs alkaa toimiin, jos lapsia haluaa. Siis jos suunnilleen samanikäisen kanssa haluaa lapset tehdä. Van taitaapa jäädä tekemättä.
Alue: Aihe vapaa
Jos se olisi tapa, jota ei sen kummemmin ajatella, ja jälkikasvun hankkiminen olisi oikeasti niin vaikeaa, tuskaisaa, mielenkiinnotonta, tylsää, vaivalloista, rajoittavaa ja muun elämän pois sulkevaa, perheet olisivat enintään yksilapsisia.
Koska näin ei ole, enemmistö edelleen on sitä mieltä, että lapsista on enemmän plussaa kuin miinusta.
edellä kirjoittaneelle lienee silti aivan turhaa ruveta inttämään hänen listansa asioiden hyviä puolia, joita on paljon. Niitä on lueteltu varmaan tässäkin pitkässä ketjussa, ja kaikki ne tietävät, mutta eivät ota niitä vastaan, koska "eivät vaan halua". Toteanpa nyt siis vain ihan sen, että lasten takia ei tosiaankaan tarvitse luopua työstä ja harrastuksista.