Lue keskustelun säännöt.
Nykyisten nuorten aikuisten sukupolvi ei halua lapsia. Onko tässä kyse pelosta vai rohkeudesta?
Joidenkin mielestä nuoret aikuiset pelkäävät lapsiperhe-elämää, epämukavuutta, vaivannäköä ja kaikenlaisia epärealistisia kauhukuvia.
Toisten mielestä nuoret aikuiset ovat aikaisempia ikäluokkia rohkeampia tekemään elämästä itsensä näköistä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit (1869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Juuri näin. Halu saada lapsi on myös äärimmäinen rakkaudentunnustus ja luottamuksenosoitus puolisolle.
No eikä ole. Lisääntymishalu on vain voimakas vietti, joka ihmiseltäkin (eläin kun on) sattuu löytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Kuinka yhdessä lauseessa voi olla noin paljon pelkkää olettamista? Viittasin hedonisteilla eräisiin aikaisempiin palstalle kirjoittaneisiin jotka pistävät rahan saamisen, oman ajan ja mukavuuden kaiken edelle. Mitä se on jos ei hedonismia. Ja tällaiset ihmiset luonnollisesti saavatkin pitää elämäntyylinsä, se ei ole minulta pois. Lapsiperhe-elämää elävien ylimielinen sääliminen ja nenänvartta pitkin katsominen, ja samaan aikaan sen väittäminen että tietää edes kyseisen elämäntyylin hyvistä ja huonoista puolista mitään on jokseenkin ärsyttävää. Mutta turhaa tämä koko keskustelu on, putkinäkö eräillä päällä. Onko sinulla lapsia? Koska jos on, ihmettelen koko tuota ajatusmaailmaa että lapsen saamisessa olisi jotain itsekästä, eikö tämä maa tarvitse suomalaisia enää? Eikö perinteisillä perhe-arvoilla ole enää mitään merkitystä? Itse sain lapsia (en hankkinut, niitä ei hankita vaan saadaan) rakkaudesta puolisooni.
Putkinäkö on kyllä nimenomaan monilla lisääntyneillä. Nähdään se oma perhemalli nimenomaan ainoana ja parhaana. Ja kyllä lapsia hankitaan, tai ainakin suurin osa niitä vaan hankkii. Se on normi.
No ei kyllä ole, kysy keneltä vaan joka ei ole helpolla raskautunut. Niitä saadaan sitten kun saadaan, ja jos ei saa niin sille ei ukko jumalakaan mahda mitään.
Kuten sanoin suurin osa niitä hankkii ihan vaan hankkimalla. Se, että siinä on jotain hankaluuksia on sitten poikkeus.
Mietin joka kerta kun joku sanoo ettei halua lapsia, että taustalla saattaa olla aikamoisia traumoja, surua tai vaikeuksia.
Voithan sinä miettiä mitä haluat, mutta väärässä olet. Itse olen ihan tavallinen rapiat kolmikymppinen, jonka lapsuus oli turvattu ja onnellinen ja elämä on muutenkin ollut onnellisen keskiluokkaista. Minä vaan en halua lapsia eikä siinä sen suurempaa ihmeellisyyttä ole.
Lasten hoitaminen ei minua kiinnosta kovinkaan paljoa joten miksi tekisin lapsia?
Minua ei kiinnostaisi jäädä töistä pois kotiin hoitamaan lapsia joten miksi tekisin lapsia?
Minä nautin omasta seurasta ja olen intovertti joten miksi tekisin lapsia?
En halua lapsia tälläiseen yhteiskuntaan joten miksi tekisin lapsia?
Minä en tarvitse naista mihinkään(paitsi seksiin) joten miksi menisin parisuhteeseen?
Minulla ei ole parisuhdetta eikä naista joten se on jo iso este sille etten lapsia voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Juuri näin. Halu saada lapsi on myös äärimmäinen rakkaudentunnustus ja luottamuksenosoitus puolisolle.
No eikä ole. Lisääntymishalu on vain voimakas vietti, joka ihmiseltäkin (eläin kun on) sattuu löytymään.
Jos kyseessä olisi vain vastustamaton vietti niin eikö kaikki sitten hankkisi solkenaan lapsia? Kuten eläimet?
Mitä enemmän tasa-arvoa eli mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on niin sitä vähemmän syntyy lapsia ja sitä vähemmän naiset ja miehet pariutuvat.
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naiset ja miehet eivät tarvitse toisiaan mihinkään koska he tekevät samoja asioita ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sukupuolierot ovat vain ulkonäössä.
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmisillä ei ole kovinkaan suurta halua saada lapsia.
Nostan esiin myös kaksi muuta asiaa nyt ja toinen on yksinasumisen lisääntyminen, nykyään noin puolet asuntokunnista on yhdenhengentalouksia ja niiden määrä on lisääntynyt huimasti vuosien saatossa.
Toinen huomio on erojen määrä eli nykyään eroja tapahtuu todella paljon.
Yhteiskunnan tuet ja palvelut on nykyään erittäin hyviä kuin mitä ne oli vaikka 100 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Kuinka yhdessä lauseessa voi olla noin paljon pelkkää olettamista? Viittasin hedonisteilla eräisiin aikaisempiin palstalle kirjoittaneisiin jotka pistävät rahan saamisen, oman ajan ja mukavuuden kaiken edelle. Mitä se on jos ei hedonismia. Ja tällaiset ihmiset luonnollisesti saavatkin pitää elämäntyylinsä, se ei ole minulta pois. Lapsiperhe-elämää elävien ylimielinen sääliminen ja nenänvartta pitkin katsominen, ja samaan aikaan sen väittäminen että tietää edes kyseisen elämäntyylin hyvistä ja huonoista puolista mitään on jokseenkin ärsyttävää. Mutta turhaa tämä koko keskustelu on, putkinäkö eräillä päällä. Onko sinulla lapsia? Koska jos on, ihmettelen koko tuota ajatusmaailmaa että lapsen saamisessa olisi jotain itsekästä, eikö tämä maa tarvitse suomalaisia enää? Eikö perinteisillä perhe-arvoilla ole enää mitään merkitystä? Itse sain lapsia (en hankkinut, niitä ei hankita vaan saadaan) rakkaudesta puolisooni.
Putkinäkö on kyllä nimenomaan monilla lisääntyneillä. Nähdään se oma perhemalli nimenomaan ainoana ja parhaana. Ja kyllä lapsia hankitaan, tai ainakin suurin osa niitä vaan hankkii. Se on normi.
No ei kyllä ole, kysy keneltä vaan joka ei ole helpolla raskautunut. Niitä saadaan sitten kun saadaan, ja jos ei saa niin sille ei ukko jumalakaan mahda mitään.
Kuten sanoin suurin osa niitä hankkii ihan vaan hankkimalla. Se, että siinä on jotain hankaluuksia on sitten poikkeus.
Mietin joka kerta kun joku sanoo ettei halua lapsia, että taustalla saattaa olla aikamoisia traumoja, surua tai vaikeuksia.
Voithan sinä miettiä mitä haluat, mutta väärässä olet. Itse olen ihan tavallinen rapiat kolmikymppinen, jonka lapsuus oli turvattu ja onnellinen ja elämä on muutenkin ollut onnellisen keskiluokkaista. Minä vaan en halua lapsia eikä siinä sen suurempaa ihmeellisyyttä ole.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta hän taisi kirjoittaa "saattaa olla traumoja etc."? Miksi pitää lukea kuin piru raamattua? Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta onko juuri sinulla lapsia vai ei, se on ihan oma päätöksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Juuri näin. Halu saada lapsi on myös äärimmäinen rakkaudentunnustus ja luottamuksenosoitus puolisolle.
No eikä ole. Lisääntymishalu on vain voimakas vietti, joka ihmiseltäkin (eläin kun on) sattuu löytymään.
Jos kyseessä olisi vain vastustamaton vietti niin eikö kaikki sitten hankkisi solkenaan lapsia? Kuten eläimet?
Sanoin voimakas enkä vastustamaton. Tosin jotkut nyt tuntuu lisääntyvän ihan jokaisen kohdalle pysähtyneen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Juuri näin. Halu saada lapsi on myös äärimmäinen rakkaudentunnustus ja luottamuksenosoitus puolisolle.
No eikä ole. Lisääntymishalu on vain voimakas vietti, joka ihmiseltäkin (eläin kun on) sattuu löytymään.
Jos kyseessä olisi vain vastustamaton vietti niin eikö kaikki sitten hankkisi solkenaan lapsia? Kuten eläimet?
Sanoin voimakas enkä vastustamaton. Tosin jotkut nyt tuntuu lisääntyvän ihan jokaisen kohdalle pysähtyneen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
Ehkä myönnät nyt vain ettet tiedä muiden ihmisten henkilökohtaisista tilanteista, päätöksistä tai rakastamisista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoitaminen ei minua kiinnosta kovinkaan paljoa joten miksi tekisin lapsia?
Minua ei kiinnostaisi jäädä töistä pois kotiin hoitamaan lapsia joten miksi tekisin lapsia?
Minä nautin omasta seurasta ja olen intovertti joten miksi tekisin lapsia?
En halua lapsia tälläiseen yhteiskuntaan joten miksi tekisin lapsia?
Minä en tarvitse naista mihinkään(paitsi seksiin) joten miksi menisin parisuhteeseen?
Minulla ei ole parisuhdetta eikä naista joten se on jo iso este sille etten lapsia voi saada.
Kertoo jo paljon tämä, että nainen on sinulle pelkkä esine. Yleensä lapsettomuutta kaikilta vaativat ja muita paheksuvat ovat juuri tällaisia ongelmaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Kuinka yhdessä lauseessa voi olla noin paljon pelkkää olettamista? Viittasin hedonisteilla eräisiin aikaisempiin palstalle kirjoittaneisiin jotka pistävät rahan saamisen, oman ajan ja mukavuuden kaiken edelle. Mitä se on jos ei hedonismia. Ja tällaiset ihmiset luonnollisesti saavatkin pitää elämäntyylinsä, se ei ole minulta pois. Lapsiperhe-elämää elävien ylimielinen sääliminen ja nenänvartta pitkin katsominen, ja samaan aikaan sen väittäminen että tietää edes kyseisen elämäntyylin hyvistä ja huonoista puolista mitään on jokseenkin ärsyttävää. Mutta turhaa tämä koko keskustelu on, putkinäkö eräillä päällä. Onko sinulla lapsia? Koska jos on, ihmettelen koko tuota ajatusmaailmaa että lapsen saamisessa olisi jotain itsekästä, eikö tämä maa tarvitse suomalaisia enää? Eikö perinteisillä perhe-arvoilla ole enää mitään merkitystä? Itse sain lapsia (en hankkinut, niitä ei hankita vaan saadaan) rakkaudesta puolisooni.
Putkinäkö on kyllä nimenomaan monilla lisääntyneillä. Nähdään se oma perhemalli nimenomaan ainoana ja parhaana. Ja kyllä lapsia hankitaan, tai ainakin suurin osa niitä vaan hankkii. Se on normi.
No ei kyllä ole, kysy keneltä vaan joka ei ole helpolla raskautunut. Niitä saadaan sitten kun saadaan, ja jos ei saa niin sille ei ukko jumalakaan mahda mitään.
Kuten sanoin suurin osa niitä hankkii ihan vaan hankkimalla. Se, että siinä on jotain hankaluuksia on sitten poikkeus.
Mietin joka kerta kun joku sanoo ettei halua lapsia, että taustalla saattaa olla aikamoisia traumoja, surua tai vaikeuksia.
Voithan sinä miettiä mitä haluat, mutta väärässä olet. Itse olen ihan tavallinen rapiat kolmikymppinen, jonka lapsuus oli turvattu ja onnellinen ja elämä on muutenkin ollut onnellisen keskiluokkaista. Minä vaan en halua lapsia eikä siinä sen suurempaa ihmeellisyyttä ole.
Et sitten lukenut viestiäni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoitaminen ei minua kiinnosta kovinkaan paljoa joten miksi tekisin lapsia?
Minua ei kiinnostaisi jäädä töistä pois kotiin hoitamaan lapsia joten miksi tekisin lapsia?
Minä nautin omasta seurasta ja olen intovertti joten miksi tekisin lapsia?
En halua lapsia tälläiseen yhteiskuntaan joten miksi tekisin lapsia?
Minä en tarvitse naista mihinkään(paitsi seksiin) joten miksi menisin parisuhteeseen?
Minulla ei ole parisuhdetta eikä naista joten se on jo iso este sille etten lapsia voi saada.Kertoo jo paljon tämä, että nainen on sinulle pelkkä esine. Yleensä lapsettomuutta kaikilta vaativat ja muita paheksuvat ovat juuri tällaisia ongelmaisia ihmisiä.
Esine? Ei nainen ole minulle mikään esine vaan naiset on ihmisiä siinä missä miehetkin. En minä vaadi kaikilta lapsettomuutta vaan tehkööt jokainen siten kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoitaminen ei minua kiinnosta kovinkaan paljoa joten miksi tekisin lapsia?
Minua ei kiinnostaisi jäädä töistä pois kotiin hoitamaan lapsia joten miksi tekisin lapsia?
Minä nautin omasta seurasta ja olen intovertti joten miksi tekisin lapsia?
En halua lapsia tälläiseen yhteiskuntaan joten miksi tekisin lapsia?
Minä en tarvitse naista mihinkään(paitsi seksiin) joten miksi menisin parisuhteeseen?
Minulla ei ole parisuhdetta eikä naista joten se on jo iso este sille etten lapsia voi saada.Kertoo jo paljon tämä, että nainen on sinulle pelkkä esine. Yleensä lapsettomuutta kaikilta vaativat ja muita paheksuvat ovat juuri tällaisia ongelmaisia ihmisiä.
Ylipäätään kiinnostaisi tietää tajuaako lapsivastaiset ettei heitä itseäänkään olisi jos vanhempansa olisivat tulleet samaan johtopäätökseen.
Sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan vuoden työttömyyden jälkeen (ja satojen työhakemusten jälkeen) vasta kolmisen vuotta sitten. Opiskelupaikkaa hakiessa taas meni pari vuotta välivuosina kun hakijoita paikoille riittää. 🤷♀️
Tässä ei pahemmin hankita lapsia juuri nyt vaikka kivojahan ne olisivatkin. Kyse ei ole mistään nuoruuden villittelyistä vaan siitä faktasta, että olisi suhteellisen mukava jatkaa nykyisessä pestissä vielä niin työura ei tyssähtäisi ihan alkutekijöihinsä.
Omat vanhempani marssivat aikoinaan niin opiskelu- ja työpaikkoihinsa sen pahempia vaikeuksia kohtaamatta. Eivät ihan ymmärrä tätä nykyistä menoa.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Puhuimme täysin samasta asiasta, mutta sinä haluat uskoa kyseessä olevan eri asia. Otit esimerkiksi pelastautumisen; lähes jokaisessa onnettomuudessa, sodassa ym., on esimerkkejä pyyteettömästä uhrautumisesta ja muiden eduksi toimimisesta, jopa sen oman hengen uhalla. Osa näistä on varmasti ollut lapsettomia, eikä vanhemmatkaan ole näissä tilanteissa oman lapsen vuoksi toimineet, vaan auttaneet tuntemattomia pyyteettömästi. Se, että toimii systemaattisesti noin, jopa vaistomaisesti. Eikä odota vastapalvelusta, millään sellaisella ei ole väliä siinä tilanteessa. Auttaa muita, ovat he sitten niitä narkkareita tai ei. Tiukimmissa tilanteissahan tämä ihmisissä paljastuu, muiden auttaminen ensisijaisesti omaan selviytymiseen verrattuna, pyyteettömästi. Eikä tämä kaikilta vanhemman statuksen omaavilta luonnistu, kuten ei lapsettomiltakaan. Kyse on muusta.
Korona-aikanahan tämä myös näkyy, ajatteleeko ensisijaisesti omaa piiriään, vai toimiiko systemaattisesti vastuullisesti, huomioivasti ja rajoitukset huomioiden, ihan tuntemattominkien - kaikkien - hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Puhuimme täysin samasta asiasta, mutta sinä haluat uskoa kyseessä olevan eri asia. Otit esimerkiksi pelastautumisen; lähes jokaisessa onnettomuudessa, sodassa ym., on esimerkkejä pyyteettömästä uhrautumisesta ja muiden eduksi toimimisesta, jopa sen oman hengen uhalla. Osa näistä on varmasti ollut lapsettomia, eikä vanhemmatkaan ole näissä tilanteissa oman lapsen vuoksi toimineet, vaan auttaneet tuntemattomia pyyteettömästi. Se, että toimii systemaattisesti noin, jopa vaistomaisesti. Eikä odota vastapalvelusta, millään sellaisella ei ole väliä siinä tilanteessa. Auttaa muita, ovat he sitten niitä narkkareita tai ei. Tiukimmissa tilanteissahan tämä ihmisissä paljastuu, muiden auttaminen ensisijaisesti omaan selviytymiseen verrattuna, pyyteettömästi. Eikä tämä kaikilta vanhemman statuksen omaavilta luonnistu, kuten ei lapsettomiltakaan. Kyse on muusta.
Korona-aikanahan tämä myös näkyy, ajatteleeko ensisijaisesti omaa piiriään, vai toimiiko systemaattisesti vastuullisesti, huomioivasti ja rajoitukset huomioiden, ihan tuntemattominkien - kaikkien - hyväksi.
Edelleenkään, kyse ei tuolloin (sota yms.) ole ehdottomasta rakkaudesta, eikä edes rakkaudesta, vaan jostain ihan muusta. Sankariteot erikseen, ihmiskunta pintarakenteiden hajotessa turvautuu ensisijaisesti oman edun tavoitteluun, tästä on nähtävissä enemmän kuin tarpeeksi esimerkkejä. Emme selvästikään puhu samasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sen takana kyllä seison että lapsiperhe-elämää vihaavien nihilististen hedonistien ei pidäkään lisääntyä, ja se on suomeksi sanottuna h-vetin hyvä.
Saisiko vielä perustelun sille miksi lisääntymätön on tässä se nihilistinen hedonisti, eikä se lisääntyvä? Lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä ja lisääntyvä hankkii puolisonkin ehdollisella rakkaudella: tuota minulle jotain lisää, itsenäsi ja pelkästään et nimittäin minulle riitä.
Mitä ihmettä nyt taas?
Kyllähän rakastava pari hankkii lapsia siksi, että lapset ovat osa itseä ja sitä toista rakasta ihmistä.
Juuri näin. Halu saada lapsi on myös äärimmäinen rakkaudentunnustus ja luottamuksenosoitus puolisolle.
Pliis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Puhuimme täysin samasta asiasta, mutta sinä haluat uskoa kyseessä olevan eri asia. Otit esimerkiksi pelastautumisen; lähes jokaisessa onnettomuudessa, sodassa ym., on esimerkkejä pyyteettömästä uhrautumisesta ja muiden eduksi toimimisesta, jopa sen oman hengen uhalla. Osa näistä on varmasti ollut lapsettomia, eikä vanhemmatkaan ole näissä tilanteissa oman lapsen vuoksi toimineet, vaan auttaneet tuntemattomia pyyteettömästi. Se, että toimii systemaattisesti noin, jopa vaistomaisesti. Eikä odota vastapalvelusta, millään sellaisella ei ole väliä siinä tilanteessa. Auttaa muita, ovat he sitten niitä narkkareita tai ei. Tiukimmissa tilanteissahan tämä ihmisissä paljastuu, muiden auttaminen ensisijaisesti omaan selviytymiseen verrattuna, pyyteettömästi. Eikä tämä kaikilta vanhemman statuksen omaavilta luonnistu, kuten ei lapsettomiltakaan. Kyse on muusta.
Korona-aikanahan tämä myös näkyy, ajatteleeko ensisijaisesti omaa piiriään, vai toimiiko systemaattisesti vastuullisesti, huomioivasti ja rajoitukset huomioiden, ihan tuntemattominkien - kaikkien - hyväksi.
Ja korona-esimerkki, ehdoton rakkaus? Turhan vahva sana hygienian ylläpidolle kulkutaudin leviämiseksi.
Yritän mieheni kanssa lasta, mutta jos se ei ota tullakseen, se ei ole minulle maailmanloppu, ehkäpä kenties päinvastoin. Elämässä on niin paljon mielenkiintoisia juttuja, opittavaa ja itsensä kehittämistä eri osa-alueilla eivätkä vaipanvaihto, uhma- ja teini-ikäisten kanssa kinastelu ja tuhannet muut vastaavat ihanuudet yksinkertaisesti kuulu niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty mitenkään käsittämään tätä lapsellisten esille tuomaa ehdottoman rakkauden teemaa. Siis siltä kantilta, että siihen ei ole pystytty ennen lapsia, tai se olisi jotenkin saavuttamattomissa ilman omia lapsia. Ehkä tästä vaan annetaan huonoja, latistettuja esimerkkejä ja oikeasti se on paljon esimerkkejä isompi asia.
Itse ainakin koen, ja tunnistan toisesta välittämisen sellaisena, että kykenee laittamaan toisen edut kyseenalaistamatta omien edelle. Esimerkkeinä esitettiin lapsen ruoka ja vaatteet omien tarpeiden edelle. Itsensä vaarantaminen tarvittaessa toisen vuoksi. Omasta mukavuudesta, ajasta ja jaksamisesta tinkiminen muiden vuoksi. Ihan itsestäänselvää empaattiselle ihmiselle. Ainoa ero, että sitä ei tarvitse ajatella. Ei tarvitse ajatella, että uhrautuu, luopuu jostain. Niin vaan tekee, koska se on ystävällistä ja usein oikein. Monesti sen myös saa takaisin, sen olematta tekemisen edellytys. Vanhemmille tämä on jotenkin ihmeellistä, koska siihen ei muiden kohdalla, luonnollisesti kyetä?
Pyyteettömästä voidaan muutenkin puhua vasta, kun samanlainen "uhrautuvaisuus" ulottuu vanhemman ja lapsen sidettä kauemmas. Kuinka paljon olisit valmis itsestäsi valmis antamaan tuntemattomalle apua tarvitsevalle? Tai vaikka elämieimien hyväksi? Niinpä.
En nyt oikein ymmärtänyt punaista lankaa tästä, tai sitten sinä et ymmärtänyt mitä tuolla ehdottomalla rakkaudella tarkoitetaan. Se ei tarkoita vain toisen tarpeiden omiesi edelle pistämistä, vaan sitä, että tekee tämän systemaattisesti vaatimatta ikinä itselleen mitään, tuli lapsesta sitten narkkari tai sarjamurhaaja. Tiedän moniakin tapauksia joissa massamurhaajan/ sarjamurhaajan/ oman perheensä tappaneen vanhemmat rakastavat edelleen aivan samalla tavalla hirmuteoista huolimatta. Sitä on ehdoton, geneettinen rakkaus, ja sitä ei voi verrata lähimmäisenrakkauteen/ hyväntekeväisyyteen josta tuossa kirjoitit. Eikä lisäksi ole montaakaan ihmistä maailmassa jotka luopuisivat omasta paikastaan pelastusveneessä vieraan ihmisen vuoksi. Miksi? Koska ihmisiä ei ole rakennettu niin, vaan olemme kaikki loppupeleissä subjektiivisia olentoja, ja oma henkikulta menee monesti ykköseksi. Tästä poikkeuksena luonnollisesti: vanhempi, joka empimättä pistää lapsensa veneeseen ja itse hukkuu. Ero on aika päivänselvä minusta, mutta minusta tuntuu että olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
Puhuimme täysin samasta asiasta, mutta sinä haluat uskoa kyseessä olevan eri asia. Otit esimerkiksi pelastautumisen; lähes jokaisessa onnettomuudessa, sodassa ym., on esimerkkejä pyyteettömästä uhrautumisesta ja muiden eduksi toimimisesta, jopa sen oman hengen uhalla. Osa näistä on varmasti ollut lapsettomia, eikä vanhemmatkaan ole näissä tilanteissa oman lapsen vuoksi toimineet, vaan auttaneet tuntemattomia pyyteettömästi. Se, että toimii systemaattisesti noin, jopa vaistomaisesti. Eikä odota vastapalvelusta, millään sellaisella ei ole väliä siinä tilanteessa. Auttaa muita, ovat he sitten niitä narkkareita tai ei. Tiukimmissa tilanteissahan tämä ihmisissä paljastuu, muiden auttaminen ensisijaisesti omaan selviytymiseen verrattuna, pyyteettömästi. Eikä tämä kaikilta vanhemman statuksen omaavilta luonnistu, kuten ei lapsettomiltakaan. Kyse on muusta.
Korona-aikanahan tämä myös näkyy, ajatteleeko ensisijaisesti omaa piiriään, vai toimiiko systemaattisesti vastuullisesti, huomioivasti ja rajoitukset huomioiden, ihan tuntemattominkien - kaikkien - hyväksi.
Edelleenkään, kyse ei tuolloin (sota yms.) ole ehdottomasta rakkaudesta, eikä edes rakkaudesta, vaan jostain ihan muusta. Sankariteot erikseen, ihmiskunta pintarakenteiden hajotessa turvautuu ensisijaisesti oman edun tavoitteluun, tästä on nähtävissä enemmän kuin tarpeeksi esimerkkejä. Emme selvästikään puhu samasta asiasta.
Kuinka selität sen, että kaikilla vanhemmilla tällaista ei synny? Itse näen sen vain kasvupotentiaalina, jotkut oppivat aidosti muista kuin itsestään välittämisen, suhteuttamisen ja itseä laajemman mittakaavan vanhemmuuden kautta vasta, jotkut muutoinkin, jotkut ei koskaan. Sama ilmiö, sinulla oman tärkeytesi vuoksi eksklusiivisuuden viittaan verhottuna. Mietipä hetki, miten erilaisia ihmiset ovat, eri valmiuksilla. Ja sitten mieti, miten todennäköistä olisi, ettei joku joukko ihmisistä voisi tajuta asioita laajemmin kuin suurin osa. Jopa keksiä jotain ihan uutta, mihin moni ei pysty. Ja pohdi sitten, kuinka todennäköistä on, että jokin asia olisi aivan saavuttamattomissa elämänvalintojen ja tilanteen pohjalta ymmärryksen tasolla. Jotkut voihan ihan tosi pitkälle ymmärtää asioita, joita eivät itse koe. Siksi on empatiaa olemassa, muutenhan olisi vain sympatiaa, joka perustuu itse koettuun tunteeseen ja siihen samastumiseen.
Rakkaus ja luottamus lasta tehdessä voi osoittautua virheeksi. Ei tarkoita sitä että se olisi valetta.